Kyynelverho (PG)

Draamaa, angstia ja vakavia aiheita.

Valvojat: Likimeya, Andune

WANTED:DeadOrAlive
Örkki
Viestit: 13
Liittynyt: Su Kesä 22, 2008 11:15 pm
Paikkakunta: siellä missä kukaan ei ole käynyt

Kyynelverho (PG)

Viesti Kirjoittaja WANTED:DeadOrAlive » Pe Loka 10, 2008 4:04 pm

Title: Kyynelverho
Author: WANTED:DeadOrAlive
Rating: emmäoikeentiä.ei ikärajaa oikeen XD (G?)
Pairing: nope :P
Genre: draama
Warnings: eip.
Disclaimer: ei ole mun hahmoja,en tee rahaa tällä tarinalla.+hahmot on niin nerokkaan Tolkienin^^ (paitsi sen haltiatarinan haltiat)
Summary: mitä tapahtuukaan,kun Éomer,Aragorn,Legolas,Pippin & Merri sekä Frodo ja Gandalf lähtevät syysretkelle?
A/N: ensimmäinen ficcini,sisältö voi sitten olla sen mukaista...
Feedback: aina niin tervetullutta.Eli kyllä.




Aamu.
Kylmä,kostea varhaisaamu täynnä sadetta.
Ketään ei näy missään.Kukaan ei tahdo tulla ulos ja pilata hyvää mieltään synkässä sateen täyttämässä maailmassa,jonka
ainoa valopilkku on märkänä kiiltelevä katukiveys.

Legolas istui ikkunanpieluksella katsellen ulos ajatuksiinsa vaipuneena.Hän rakasti tätä aikaa päivästä,aikaa,jolloin kukaan
muu ei vielä ollut jalkeilla.Aikaa,jolloin oli aikaa ajatella,pohtia viimeaikaisia tapahtumia.
Aragorn oli edeltävällä viikolla vaikuttanut kovin salaperäiseltä,ja usein Legolas oli kuullut tämän käyvän kiivaita keskus-
teluja Éomerin kanssa.Hän ei tiennyt mistä oli kyse,mutta jotain tärkeää sen piti olla.Asia painoi hänen mieltään,hän toivoi
-toivoi kovasti-,että Aragorn puhuisi suunnitelmistaan hänelle pian.

Äkkiä hän kuuli kavioiden kopinaa katukiveykseltä ja kimeän hevosen hirnahduksen.Hän katsoi ulos hätkähtäen ja näki
alapuolellaan kultahiuksisen miehen suurine retkitavarapakkauksineen mustan hevostamman selässä.Mies nousi hevosensa selästä
ja käveli pitkin harppauksin kohti linnan sisääntulo-ovea.Talliapulainen kiirehti noutamaan hevosen.
Mies oli Éomer.Kenties asiat selviävät tänään,Legolas ajatteli ja lähti kamaristaan kohti salia.
Aragorn ja Éomer seisoivat selin häneen puhuen rauhallisesti.Legolas odotti kohteliaasti sivummalla,ei olisi soveliasta vain
pöllähtää paikalle.
Äkkiä Aragorn kääntyi Legolakseen päin ja hymyili tälle lämpimästi.-Huomenta.Legolas.
-Hyvää huomenta,Aragorn,Legolas vastasi ja vastasi Aragornin hymyyn salaperäisellä haltiahymyllään.
-Tänään on suuri päivä,Aragorn julisti.-Tai no niin suuri,että lähdemme noin viikon mittaiselle syysretkelle Kyynellaaksoon.
Legolas katsoi ilmeettömänä Aragornia.-Tämähän on mukavaa,mutta ilma on kaikkea muuta kuin hyvä syysretken tekemiseen,hän
sanoi.
-Me tiedämme sen,mutta pieni sade ei maailmaa kaada.Oletko halukas lähtemään?Merri,Pippin,Frodo ja Gandalf ovat jo lupautuneet
lähtemään.Niin ja tietysti minä ja Aragorn,Éomer sanoi.
-Tottakai tahdon mukaan.Minulla olisi todella tylsää täällä,jos te kaikki olisitte poissa.Lähden,Legolas vastasi ja hymyili.
-Loistavaa,aivan mainiota.Pakkaa kimpsusi ja kampsusi kiireellä,lähdemme kohti Briitä puolentoista tunnin kuluessa noutamaan
hobittiystäviämme,Aragorn ilmoitti ja asteli pois salista.
Legolas kääntyi ja lähti kamariinsa pakkaamaan.

Myöhemmin Legolas latoi vähäiset matkatavaransa raudikon orin selkään ja talutti sen ulos tallipihalle.
Aragorn,Gandalf ja Éomer olivat jo siellä,odottamassa häntä.
-Sitten matkaan.
Miehet nousivat ratsaille ja ohjasivat hevosensa Briihin johtavalle tielle.Matkaan tuhraantuisi muutama päivä,jos he kulkisivat
tavallista vauhtia.

Pilvet taivaalla alkoivat hiljalleen repeillä,ja aurinko vilautti ujosti säteitään muuallekin kuin pilvimuuriin.
Kaste kimalteli kasvien lehdillä,ja kiille näytti äkkiä katsottuna yhdeltä suurelta,kristallinkirkkaalta timantilta.
Legolas katseli maisemia ja muodosteli runoa ajatuksissaan:

Jos sitä katsot,löydät sen
Mut' jos sitä yrität tavoittaa niin menetät sen.
Maailmasta löytyy kaunista paljon,
mutta mielees' mahtuu vaan tää yks ja ainoa
Tää timantti kaikista kirkkahin.

Aragornin hevonen pärskähti ja ravisti päätään voimallisesti,viskaten samalla kaikki vedet Aragornin päälle.
-Rauhoitu Brego,Aragorn älähti jä pyyhki vettä naamaltaan.
Brego ei ottanut rauhoittuakseen.Se tempoili ja yritti riuhtaista itseään irti Aragornin ohjasotteesta,mutta Aragorn piti
pintansa ja yritti hallita hevostaan.Lopulta hän joutui nousemaan selästä ja tutkimaan hevosen läpikotaisin.
Hän katsoi satulan alle ja löysi jotain,mikä ei sinne kuulunut.
Hän viskasi tämän jonkin kauas edes katsomatta sitä tarkemmin.Hän tasoitti kohdan Bregon karvassa satulan alla sileäksi
ja nousi sitten uudestaan selkään.
-Matka jatkuu...

Éomer istui mustan tammansa selässä ja katsoi kysyvästi Aragornia.Aragorn katsoi Éomeria puolestaan mietteliäästi.
Gandalf vilkaisi nuorempia miehiä pikaisesti,mutta vaipui pian velhomaiseen ajatusmaailmaansa.

Hevoset nostivat laukan,ja matkamiehet jatkoivat kulkuaan hiukan ripeämmin.



Muutama päivä myöhemmin miehet saapuivat Briihin ja menivät Pomppivan Ponin majataloon etsimään matkakumppaneitaan.
Frodo istui nurkassa pelaamassa shakkia jonkun miehen kanssa ja Merri ja Pippin rallattelivat keskellä pubin lattiaa
niin omalaatuisia lauluja että huhhuh,tiukkien kannustushuutojen yllyttämänä.
Gandalf puisteli päätään ja otti velvollisuusdekseen noutaa mölöt hobitit.
Hän tarttui Pippinin paidankaulukseen ja kiskaisi tämän luokseen.
-Jo riittää elämöinti.Meidän on lähdettävä,ja vedä tuo älykääpiö Merri pois tuon miehen luota.Näyttää siltä kuin tämä olisi
tarjoamassa tälle jotain muuta kuin kättelyä.
Pippin vilkaisi Gandalfia nopeasti ja tarrasi sitten Merrin hihaan ja vetäisi tämän pois ylimääräistä tuopillista tarjoavan
vanhemman hobittimiehen luota.
-Hakekaa tavaranne huoneestanne.Oletamme että ne ovat kasassa,sillä me emme kauaa teitä odota,Gandalf sanoi tiukasti ja
tönäisi hobitit huoneiden suuntaan.Nämä koikkeloivat huoneeseensa ja ilmestyivät suhteellisen pian Gandalfin eteen tavaroineen.
-Noutakaa poninne ja ilmestykää majatalon eteen kymmenen minuutin kuluessa,Gandalf komensi ja asteli ylhäisesti ulos majatalosta
Aragorn,Legolas ja Éomer perässään.

Pippin satuloi valkeaa ponitammaa ja heitti juuri kantamuksiaan ponin satulan taakse,varmistaen vielä pikaisesti että kaikki
oli kohdallaan.
Merri ähkäisi nostaessaan tavarat oman poninsa selkään.Hän ei vaivautunut katsomaan varustuksensa laatua,hän luotti omiin
kykyihinsä niin kovin ettei nähnyt sitä erityisen tarpeelliseksi.Hän paloi halusta päästä matkaan,ja taluttaessaan poniaan
Pippinin ponin edellä hän kihersi hiljaa itsekseen,odottaen Gandalfin ilmettä kun...
-Vauhtia Merri,meillä ei ole ylimääräistä aikaa,Pippin huusi hidastelevalle Merrille ja maiskautti ponilleen kovaäänisesti.
Merri hätkähti ja nousi poninsa selkään.

Gandalf katsoi tuimasti pieniä hobitteja ja alkoi ihmetellä,missä Frodo viipyi.
-Missä Frodo on?Hän kysyikin sitten.
-Frodoko?Voi härtsyygeli,hän jäi sen shakkimiehen luo!Ja hän ei ole edes hoitanut poniaan!Pippin huudahti.
Aragorn huokaisi raskaasti ja nousi Bregon selästä.-Minä haen hänet.Éomer,olisitko ystävällinen ja laittaisit hänen poninsa
kuntoon sillä aikaa kun autan häntä matkatavaroiden kanssa,hän pyysi.
-Tietenkin,Aragorn,Éomer vastasi ja heilautti itsensä maahan.
-Hei!Reilua!Mekin olisimme halunneet avustusta ponienlaiton kanssa!Merri huusi hämmästyneenä.
Gandalf vilkaisi Merriä hymyillen huvittuneena ja taputti Hallavaharjaa.
-Olisi pitänyt jäädä mattimyöhäiseksimehkä olisi apua silloin tippunut,Merri mutisi hiljaa toisten kuulematta.
Itse asiassa Legolas kuuli,mutta hän piti sen omana tietonaan ja hymyili vain hobittien hölmöilyille.


Lopulta päästiin matkaan ja kaikki istuivat hevostensa/poniensa selässä,suuntanaan Kyynellaakso.
Aragorn ratsasti edessä Legolas vierellään,sitten tulivat hobitit,Éomer ja hännänhuippuna tuli Gandalf Hallavaharjallaan.
Frodo istui hiljaa ponin selässä ja tuijotti tiiviisti edellä kulkevan Pippinin selkää,häkellyttävän suuret ja siniset silmänsä
ajatuksiaan kuvastamatta,kulmat hieman kurtussa.
Gandalf näki Frodon mietteliäisyyden tämän olemuksesta,mutta uskoi että pieni ajattelutauko majatalon vilinän jälkeen olisi
paikallaan itse kullekin.
Aragorn ja Legolas juttelivat hiljaa keskenään.
-Kyynellaaksoon tiemme vie,laaksoon joka kuolemaa julistaa,Legolas lausahti lähes äänettä.
-Kuinka niin?
Aragorn katsoi uteliaasti Legolasta.
-Minä olen kuullut,että laaksossa on jotain petollista,Legolas sanoi sitten.-En kyllä tiedä mitä,en ole ollut paikassa koskaan
aikaisemmin.Uskon,että väitteellä on jotain perää,mistä laakso nimensä olisi saanut?
-Ihme ettet tiedä,rakas ystäväni.Laakson itäseinämällä putoaa hämmästyttävä vesiputous,Kyynelverho.Kuulin tämän tarinan kauan
sitten,en enää muista keneltä tai milloin,mutta muistan sen ainakin osittain.Kerrotaan,että kaksi nuorta haltiaa rakastuivat
toisiinsa,mutta heidän vanhempansa eivät katsoneet romanssia erityisen suotuisasti.Nuoret alkoivat tavata öisin salaa
vanhemmiltaan Kyynellaaksossa-tosin laakson nimi oli silloin Viherlaakso-vesiputouksen lähellä.He alkoivat tavata toisiaan
yhä useammin,kunnes eräänä yönä heidän retkensä paljastui.Nuorten vanhemmat raivoistuivat lapsiinsa ja olivat todella pettyneitä
näiden käytökseen,joten he sulkivat heidät omiin kotiinsa.Tyttö alkoi kaipaamaan rakastaan niin paljon,että hän muuttui
yhä vaisummaksi ja sulkeutuneemmaksi päivä päivältä.Poikakin ikävöi tyttöään,eikä kestänyt olla näkemättä tätä.Niinpä eräänä
aikaisena,ja voi,niin kohtalokkaana aamuna he karkasivat.En muista,miten he sen tekivät,mutta se nyt ei ole niin olennaista.
He pakenivat Kyynellaaksoon vanhempiensa takaa-ajamina ja juoksivat tarkoituksellisesti laakson laidalle,josta vesiputous
sai alkunsa,ja yhdessä hetkessä he loikkasivat vesiputoukselta alas kohti varmaa kuolemaa.Heitä ei koskaan löydetty.Kerrotaan,
että rakastavaisten jumala otti omansa takaisin,Aragorn kertoi.
-Voi,miten surullinen tarina,Legolas sanoi.-Nuorten palavaa rakkautta yritettiin tukahduttaa.
-Niin siinä toisinaan käy,ja se onkin niin valitettavaa,Aragorn sanoi hiljaa.
Näiden sanojen jälkeen kukaan ei sanonut enää mitään.


Parin päivän kuluttua matkaseurue saapui Kyynellaaksoon.Hobitit ja Legolas henkäisivät ihastuksesta,kun he näkivät täynnä
elämää olevan vihreän laakson.
-Miten ihastuttava paikka,Legolas sanoi onnellisena.-Tällaisessa maisemassa silmät todella lepäävät.
Aragorn hymyili Legolakselle.

Seurue alkoi purkaa tavaroitaan ponien/hevosten selästä ja päästi eläimet vapaaksi laiduntamaan.
Frodo asetti tavaransa pienelle,matalalla sijaitsevalle kalliotasanteelle.Legolas leiriytyi muiden "isompien" miesten kanssa
valtavan puun alle lähelle Frodon tasannetta.
Vesiputous putosi kirkkaana loistaen sateenkaaren väreissä auringon osueassa siihen.Putouksen ympärillä oli runsaasti kasvillisuutta,
liekö sitten pienten vesisuihkujen syytä joita sinkoutui vedestä lähialueelle.
Pieniä kukkapuskia kasvoi siellä täällä viimeistellen maiseman henkeäsalpaavasti.
Vielä hyvä ja pitkä kesäruoho heilui hiljaa satunnaisten tuulenpuuskien niitä koetellessa.Merri makasi ketarat oikosenaan
nurmikolla heinä suupielessään.Frodo istui tasanteellaan hiljaa,ja miehet puun alla juttelivat ja nauroivat keskenään.
Pippiniä ei näkynyt missään.

Vähän ajan kuluttua Merri havahtui siihen,ettei ollut nähnyt Pippiniä sitten tulon jälkeen.Hän alkoi jo vähän huolestua.
Ystävä ei yleensä lähtenyt minnekään kertomatta ensin.Ei kai tälle ollut tapahtunut jotain?
Äkkiä Merri havahtui liikkeeseen silmäkulmassaan,Hän kääntyi nopeasti liikkeen suuntaan ja erotti laaksoa reunustavan suuren
kallion huipulla kävelevän Pippinin.Hän hätkähti ja ryntäsi nopeasti kalliolle.
Ähkien hän alkoi kiivetä vaivalloisesti ilmeisesti tasaista huippua kohden etsien sopivia astinkohtia.Pippin näytti siltä,kuin
hänellä olisi ollut jokin tietty määränpää,ja Merri tahtoi lähteä ystävänsä mukaan minne tämä ikinä menisikään.

Raskaasti huohottaen Merri kiskoi itsensä kallion huipulle ja yritti etsiä Pippiniä.Pian hän näkikin tämän kävelevän hiljaa vähän matkan
päässä.
Hän juoksi kohti tätä,vaikka tiesi,että hänen voimansa olivat lähes ehtyneet pitkän kiipeämisen jälkeen.Pippin kääntyi hitaasti
kuullessaan huohotusta ja tömistäviä askeleita.Uupuneet askelet tavoittivat tämän aivan vesiputouksen reunalla,ja täysin
voimaton Merri nojautui horjahtaen Pippiniä vasten.
Kirkaisten Pippin kaatui taaksepäin tarttuen Merriin,ja yhdessä he putosivat vesiputouksen virtauksen mukana alas kuin lentäen...
Tuntien olevansa lähes painottomia...Pienen hetken he vain katsoivat toisiinsa,uskomatta tapahtuvaa edes todeksi.
Ja vain vesiputouksen kohina peitti alleen heidän hätääntyneen kirkunansa.
Löydä itsestäsi se ominaisuus jota muut eivät näe.

WANTED:DeadOrAlive
Örkki
Viestit: 13
Liittynyt: Su Kesä 22, 2008 11:15 pm
Paikkakunta: siellä missä kukaan ei ole käynyt

Viesti Kirjoittaja WANTED:DeadOrAlive » La Loka 11, 2008 6:45 pm

Kommenttia kiitos?^^
+sori toinen perättäinen viesti heti :P
Löydä itsestäsi se ominaisuus jota muut eivät näe.

Likimeya
Samooja
Viestit: 529
Liittynyt: Ke Elo 04, 2004 5:28 pm
Paikkakunta: Joensuu

Viesti Kirjoittaja Likimeya » Su Loka 12, 2008 11:57 pm

Ylläolevan kommentin olisi voinut liittää ficciviestiin editoimalla, joko heti alkusepustuksiin tai sitten lopuksi.

Toinen asia mistä näin modena voisin huomauttaa, on ficin kirjoitusasu.
1) pisteiden, pilkkujen ja kaikkien muidenkin välimerkkien jälkeen tulee AINA välilyönti.
2) jos et itse ole varma tekstisi oikeanlaisesta kirjoitusasusta/kieliopista, niin suosittelen erittäin lämpimästi betareaderin hankkimista. Oikeastaan betan käyttäminen on ennemmin sääntö kuin poikkeus.

Tämä taas edesauttaa tekstisi luettavuutta ja sujuvuutta ja näin ollen olen varma, että kommenttejakin (ja positiivisia sellaisia) alkaa tippumaan, kunhan ihmiset ensin saavat tekstisi luettua alusta loppuun. Nykyisellään se on varsin vaikealukuista, ja luulen että se voi myös jäädä kesken lukijalta, ja täten ei kommenttejakaan ilmesty, jos ei saa ficciä loppuun asti.

Näillä pienillä parannuksilla saat ficistäsi lukijaa houkuttelevan, ja näiden jälkeen minäkin aion lukea itse ficin alusta loppuun, enkä vain puolitiehen ;) Ficcisi vaikutti todella hyvältä, kunhan tosiaan kirjoitusasukin olisi vielä kunnossa.
Ava by arctic_silence|Valvoja -07,-08 ja -09!| Boromir 2010!|Hakee inspiraatiota

Tämä demoninen nauru, jota kuulen kirjoittaessani, on peräisin vain omista, heikkenevistä aivoistani.-H.P. Lovecraft

Vastaa Viestiin