Totuus (G, FF10 -haaste)

Draamaa, angstia ja vakavia aiheita.

Valvojat: Likimeya, Andune

Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Totuus (G, FF10 -haaste)

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Author: Nerwen
Rating: G
Pairing: Aragorn/Arwen
Genre: ? Draamaa se kaiketi on.
Warnings: eipä ole
Disclaimer: Kaikki hahmot, maailma ja tapahtuma ovat kunnioitettavan professori Tolkienin luomia, näillä minun väkerryksilläni ei ole tarkoitus tehdä rahaa.
Summary: FF10- haastefic: Aragorn on tavannut Arwen Iltatähden, mutta Gilraen ei tiedä, mikä poikaa huolettaa.
A/N: Jaa-a. Tämän muokkasin vanhasta (ja sillä tarkoitan todellakin vanhaa, ehkä vuodelta 2007) vihosta löytyneestä pätkästä, joka sopii aiheeseeni ja kyseessä olevaan sanaan, joka on tämän ficin kohdalla alku.
Feedback: Jos viitsitte lukea, niin olis ihanaa saada kommettikin.

Alku: Totuus

***
Taru Sormusten Herrasta, Liitteet: Aragornin ja Arwenin taru, s 915
”Seuraavina päivinä [Arwenin tapaamisesta] Aragorn kävi hiljaiseksi ja hänen äitinsä näki että jotakin outoa oli hänelle sattunut; ja viimein poika taipui äidin kysymysten edessä ja kertoi hänelle tapaamisesta puiden hämärässä.”

***

Poikani, olet ollut allapäin jo päiviä. Olivatko mestari Elrondin uutiset suvustasi niin raskaat? Olet ollut hiljainen, mietteissäsi, ja silmäsi ovat kääntyneet milloin taivaalle, milloin maata kohti. Olen huolissani. Mitä ihmettä on tapahtunut, missä ajatuksesi kulkevat? Olet jo mies, vaikka nuori. Mestari Elrond erehtyy harvoin, mutta erehtyikö hän nyt, tekikö hän virheen sinun kohdallasi? Palasit pohjoisesta Elrondin poikien kanssa, voitokkaana, enemmän miehenä kuin koskaan. Olivatko nämä uutiset silti todella sinulle liikaa?

Gilraen Kaunis, dúnedainin nainen, oli asunut poikansa kanssa Elrond Puolhaltian talossa Imladrisissa, haltioiden Rivendellissä, kahdeksantoista vuotta. Tähän asti hänen poikansa korkea suku oli piilotettu tältä ja Elrond oli nimennyt pojan Esteliksi. Rivendellin Estel oli kuitenkin jotain aivan muuta: ihmisten toivo, Aragorn Arathornin poika, isänsä kuoltua pohjolan dúnedainin päämies, Isildurin Elendilin pojan perijä. Muutamia päiviä sitten Elrond oli paljastanut pojalle tämän suvun, antanut nuorukaisen käsiin Murtuneen Miekan ja Barahirin sormuksen. Sen päivän jälkeen Aragorn oli käynyt hiljaiseksi, ja saanut äitinsä huolestumaan.
”Poikani, sinua vaivaa jokin. Onko jotain tapahtunut?” Gilraen kysyi jo ties monettako kertaa.
Estel katsoi häneen harmailla silmillä, jotka muistuttivat kipeästi Arathornista. ”Äiti, kaikki on hyvin.”
”Oletko aivan varma? Jo päiviä olet ollut hiljainen. Näen silmistäsi, että jokin vaivaa ajatuksiasi. Onko tämä suku liian suuri taakka?” Gilraen katsoi poikaansa silmiin – ylöspäin, sillä nuori mies oli varsin pitkä – ja toivoi, että tämä puhuisi.
”Ei kyse ole siitä”, Aragorn sanoi kääntäen katseensa pois.
”Mistä sitten? Voit aina puhua minulle, Estel. Mikä on?”
Aragorn katseli muualle, huokasi ja puhui lopulta. ”Minä tapasin Elrondin tyttären.” Hiljaisuus, varovainen vilkaisu äitiin. ”Arwenin.”
”Voi sinua”, Gilraen sanoi lempeästi ja hymyili pojalleen. Aragorn rohkaistui katsomaan häneen ja kertoi tapaamisesta. Se sai Gilraenin mietteet laukkamaan.

Siitä siis on ollut kyse. Et ole ensimmäinen Arwen Iltatähden tavannut, joka on häikäistynyt tapaamastaan, mutta tässä on jotain muutakin. Voi minun poikaani, päämääräsi korkeus voi olla liikaa jopa oman sukusi mittapuulla. Kukaan ihmisen tytär ei voi olla sinulle liian korkealla, mutta Arwen Iltatähti on uusi Lúthien Tinúviel. Näinkö samoin kulkee kahden haltianaisen polku, kuolevaiseen sitoutuen? Silmistäsi loistaa rakkaus ja yhden tapaamisen jälkeen. Jo ilman tätä rakkautta ovat suuret teot osasi, kohtalosi säätää monen elämän. Näinkö paljon on minusta lähtenyt, todella minusta? Mitä voin sinulle sanoa, kun seisot siinä, silmät loistaen Arwenin muistosta? Olet niin nuori vielä. Minä pelkään puolestasi, sinä ainoa, joka minulla jäljellä on.

Gilraen sanoi osan ajatuksistaan ääneen. Hän arvasi jo, että Aragorn ottaisi esille Tinúvielin tarun, kun hän sanoi liiton olevan mahdoton. Mutta se oli toinen aika, Gilraen muistutti. Silloin olivat ihmiset erilaisia, erilaisia olivat haltiat. Eikä paljon olisi jäljellä dúnedainin heimosta ilman Elrondin hyvää tahtoa, ja tämä asia tuskin saisi hänen tukeaan. Arwen oli isälleen liian tärkeä, liian kallis. Aragornin kasvojen ilme pysyi, mutta jokin menetti voimaansa nuorukaisessa. Gilraen olisi halunnut lohduttaa, mutta sitä hän ei voinut tehdä. Aragorn oli omillaan, siirtynyt pois äitinsä helmoista.
”Katkerat ovat silloin päiväni, ja yksin vaellan erämaissa”, sanoi Aragorn.
”Se onkin kohtalosi”, sanoi Gilraen. *

Sen enempää hän ei voinut eikä kyennyt sanomaan siitä, mitä näki.

Kohtalosi se on, poikani. Sinulla on tahtoa, etkä ole mieleltäsi heikko; sukusi veri virtaa sakeana sinussa. Äkkiä näen sinut vanhempana, silti haltioiden mielestä pian, toiveesi toteutuneena. Sota tulee, sinä olet voittajien puolella. Arwen hylkää hämärän ja ottaa ihmisen. Hän on ehkä ylhäinen nainen, mutta sinä olet ylhäinen mies, jonain päivänä Keski-Maan korkein. Haltiat haipuvat, heidän aikansa on pian ohitse. Viimeiset laivat lähtevät länteen. En tule näkemään voittosi päiviä, mutta näen ne nyt, ja tiedän niiden tulevan. Kansani ennustamisen lahja antaa minulle tietoa, joka piiloon jäädessään saisi minut epätoivon partaalle. Mestari Elrond ei voi tätä estää kaikesta mahdistaan huolimatta. Tästä asiasta en puhu muille, mutta muistan sanasi. Vaikeat vuodet odottavat sinua yhä. Kohtalosi on vaeltaa erämaissa, mutta ei ikuisesti.

Toivotan sinulle onnea.



A/N: Tähteä edeltävät repliikit on otettu suoraan Aragornin ja Arwenin tarusta.
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: Totuus (G, FF10 -haaste)

Viesti Kirjoittaja Silidir »

Uteliaisuuttani luin ja pidin kovasti. Tavallaan tuo äidin näkökulma toi koko tarinaan enemmän pontta ja semmoisen näkökulman, jota en ole Arwen/aragorn tarinoissa nähnyt. Ja kun tämä oli lyhyt mukava tunnelmapala, ei mennyt tuo, hmmm, hieman vaikeaselkoinen, mutta tolkiemainen, kielikään liian raskaaksi lukea.

:)

~Sil
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Re: Totuus (G, FF10 -haaste)

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Silidir, kiitos. :) Oikein kiva kun luit ja pidit. Ja niin, tuo kieli taisi mennä parissa kohtaa hiukan liiankin vaikeaksi (itse asiassa tuijottelin paria lausetta jonkun tovin josko lyhentäisin), mutta hienoa, jos se ei haitannut.
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Re: Totuus (G, FF10 -haaste)

Viesti Kirjoittaja Andune »

Ah, ihanaa!
Mukava pieni tunnelmapala joka samalla hieman valoittaa osaltaan Gilraenin hahmoa. Uusi näkökulma aiheeseen. Ja minä ylistän ja kiittelen tolkienmaista otetta ja kirjoitustyyliä. Ja nyt taidan lopettaa, koska näemmä toistelin samoja asioita kuin Sil.
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Re: Totuus (G, FF10 -haaste)

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Gilraenin näkökulma oli minustakin tosi mielenkiintoinen. Hänestä voisi lukea enemmänkin, koska hän on kuitenkin hyvin kiehtova hahmo. Valitettavasti olen onnistunut unohtamaan tuon Aragornin ja Arwenin tarun yksityiskohdat, enkä jaksa/ehdi sitä juuri nyt lukea uudestaan, joten kommentoin nyt sitten hatarien muistikuvien perusteella.

Kieli sopi minusta hyvin tämän tyyliseen ficciin, en oikeastaan edes kiinnittänyt huomiota hienoiseen koukeroisuuteen. Vasta tässä toisella lukukerralla bongasin saksalaisen sanajärjestyksen tässä lauseessa: "Minä pelkään puolestasi, sinä ainoa, joka minulla jäljellä on." Mutta minusta se sopi tähän. Tietysti täytyy aina pikkuisen varoa, ettei erikoista sanajärjestystä ja muuta koukeroisuutta tule käytettyä liikaa (menettää tehonsa).

Sisältöä en taida osata sen kummemmin kommentoida, se vaikutti hyvin kirjauskolliselta ja kuten jo totesin, idea oli hyvä. En enää muistanutkaan tuota ennalta näkemisen lahja -juttua ja tajusin, että minun täytyy ujuttaa se jotenkin mukaan Númenor-juttuuni, koska käsittääkseni sitä on täytynyt esiintyä myös númenorilaisilla.

Tämä äidin näkökulma tuohon ensitapaamiseen oli kekseliäs ja lupaava aloitus Arwenin ja Aragornin -tarulle. Jään odottelemaan seuraavia ficcejä. :)
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Re: Totuus (G, FF10 -haaste)

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Kiitoksia, Andune. :) En osaa sanoa muuta kuin kivaa, jos pidit (tänään näköjään tökkii tämän kirjoittamisen kanssa...).

Kiitos, Mithrellas. Gilraenista voisi ehdottomasti lukea (ja ehkä jopa kirjoittaa) enemmän, hän jää sen verran piiloon, vaikka onkin tärkeä, että ei pelota liikaa. Noita koukeroita tuli varmaan viljeltyä, mutta onneksi ei kukaan ole valittanut että niitä olisi liikaa... Kuten jo Silidirille totesin, tuijottelin paria lausetta jonkin aikaa ennen kuin jätin ne noihin muotoihin, epävarmana siitä, onko jossain liikaa.

Ja jälleen kerran sama virsi, hienoa, jos pidit ideasta ja näkökulmasta. :)
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
Avatar
Leida
Puolituinen
Viestit: 385
Liittynyt: Pe Tammi 19, 2007 8:55 pm

Re: Totuus (G, FF10 -haaste)

Viesti Kirjoittaja Leida »

Ihana. :) Taattua Nerwenin tolkienmaista laatua. Gilraelin näkökulma oli hyvä oivallus ja erittäin kaunis, toi Aragornin ja Arwenin taruun taas jotain uutta. Jollakin tapaa tämä kertoi yhtä paljon äidin ja pojan väleistä kuin Aragornista ja Arwenista. Lopun ennustus oli hieno.

Tässä oli paljon melko monimutkaisiakin lauseita, mutta suosikkini oli silti kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä: Estel katsoi häneen harmailla silmillä, jotka muistuttivat kipeästi Arathornista. En oikein osaa edes sanoa, että miksi pidän siitä niin paljon, mutta osasyy on varmaan ainakin se, että tykkään kauheasti silmien kuvailusta. Äiti yhdistää myös tässä surullisenkauniisti kuolleen miehensä ja elävän poikansa.

Hieman vaikeaselkoinen tyyli sopii tähän, pidemmässä tekstissä se olisi kyllä voinut käydä turhan raskaaksi. Tuo Toivotan sinulle onnea on minusta todella hieno lopetus. Se on kursivoitu, joten se ilmeisesti Gilraelin ajatus ja ajatukseksi se on erikoisen konkreettinen. Se oon siis melkeinpä repliikki, joka ajatellaan. Tykkäsin kovasti. Sana alkuhan sopii tietysti täydellisesti tähän ficciin, siitä se lähtee.

Oli hauska lukea jotakin Aragornista ja Arwenista pitkästä aikaa. Kiitos tästä. :)
Whoever said you can't fool an honest man wasn't one.
-Terry Pratchett: Making money

Vuoden Draama-ficcaaja 08, kommari 09, EpäLotR-ficcaaja 10
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Re: Totuus (G, FF10 -haaste)

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Leida, kiitos. :) Ja vielä jaksat sanoa, että kirjoitan tolkienmaisesti...

Tuo Gilraen oikeastaan lähti siitä, kun kirjoitin hänen näkökulmastaan tällä tavoin jo kerran. Muuta tämän pikkuficin alkuvaihesita en sitten muistakaan, siitä on ikuisuus kun ensimmäisen version tein.

En osaa muuta sanoa kuin hienoa, jos tykkäsit tuosta Arathorin mukaanujuttamisesta (onkohan tuo edes mikään sana?).

Juu, tämä taisi olla hiukan vaikeaa tekstiä, mutta sen takia tämä kai onkin niin lyhyt. Se lopetus oli Gilraenin ajatus, kyllä vain, ja tavallaan siis repliikki, vaikka hän ei sitä ääneen sanokaan. Ja tosiaan, en olisi päässyt alkuun, jos en olisi muistanut tätä tynkää. Alku mikä alku :lol:
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
Ada

Re: Totuus (G, FF10 -haaste)

Viesti Kirjoittaja Ada »

Uuden vinkkelin löytäminen Aragornin ja Arwenin ensitapaamiseen on hieno homma. Gilraen on mielenkiintoinen henkilö, ehkä juuri siksi ettei hänestä ole kerrottu niin laajasti. Harmi ettei hänestä ole kirjoitettu enemmän ficcejä. ;)
Vaikka olisi hyvä etsiä ja luoda omaa kirjoitustyyliään, on muistettava että tämä sentään on fanfictionia. Eli viesti on: hienoa, kun olet saanut Tolkienin otetta mukaan. Tai mistä minä kokemattomana tiedän, kirjoitatko aina näin. ^^ Muiden mainitsemaa vaikealukuisuutta en itse huomannut olleskaan. Jospa Taru ei olekaan minulle niin vaikealukuista kuin olen kuvitellut?

Lopetuksesta on pakko sanoa pari sanaa kun kerran irti sain. Menisikö tämä nyt sitten sen rakentavan puolelle, tiedä ma en.
Kohtalosi on vaeltaa erämaissa, mutta ei ikuisesti.
- Tuo on hieno (viljelen tätä sanaa ihan liikaa) lause. Se on varmaan tarkoitettu kertomaan Gilraenin näkemästä tulevaisuudesta. Mutta tykkään mieltää, että siitä kuultaa myös toivo poikansa puolesta. Mielestäni tuon toivotan sinulle onnea olisi voinut jättää pois. Jotenkin se ainakin minun kohdallani... tavallaan töksähti, vaikka sen kuuluisi olla äidin sydämellinen ja samalla ehkä huolestunutkin onnentoivotus. Ei vain natsannut yhteen minun mieleni kanssa.

Lyhythän tämä oli, mutta se ei haitannut; olisiko tuosta aiheesta saanutkaan pidempää ilman turhaa täytettä tasoa pudottamatta?
Mielenkiinnolla jatkan seuraavaan FF10-ficciisi. ^^

// Viestini lukemisen jälkeen tuntuu että käytän liian hankalia lauseita ja ilmaisen itseäni sekavasti. Pahoittelen. :roll: \\
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Re: Totuus (G, FF10 -haaste)

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Ada, kiitos. :D Kuten edellisille olen jo todennut, tämän näkökulman löytyminen on itselleni hiukan vanhempi juttu, tämä pätkä kun kerran näki ensi kerran valon pari vuotta sitten. On tosiaan harmi, että Gilraenista kirjoitetaan niin vähän (voisin ehkä luvata paikkaavani tilannetta itse jossain vaiheessa).

Minä en voi uskoa, että kirjoitan muka tolkienmaisesti... *mutinaa* En ihan aina kirjoita noin korukieltä (tai mitä ikinä onkaan), mutta lyhyissä pätkissä se jotenkin vain tunkee sinne. Ja kyllähän se vaikeaselkoisuus riippuu lukijasta, toiselle teksti on helpompaa ja toiselle vaikeampaa. Itse kyllä pidän tämän pätkän kieltä aika hankalana, tämän pidempää juttua tuskin siten lähtisin kirjoittamaan.

Tuo lause tarkoitti juuri sitä, että Gilraen näkee, mitä tuleman pitää, mutta sen voi tajuta niin kuin haluaa. Lukemisen parhaita puolia on juuri se, yhdelle sanallekin voi löytää monta eri tarkoitusta.

Ymmärrän hyvin, että tuo lopetus saattaa olla hiukan töksähtävä (ainakin se lause on lyhyt kun vertaa muihin ficin lauseisiin).

Eikä tuo kommentti mitenkään sekava ollut :wink:
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
Vastaa Viestiin