Idril ja Tuor, FF10-haaste, päivitetty 3.3.

Draamaa, angstia ja vakavia aiheita.

Valvojat: Likimeya, Andune

Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Idril ja Tuor, FF10-haaste, päivitetty 3.3.

Viesti Kirjoittaja Andune » Ma Kesä 01, 2009 12:05 pm

Edit: Kirjoitettuani FF10-haastettani eteenpäin, olen todennut että tähän asti kirjoittamani tekstit ovat varsin lyhyitä. Lisäksi sain järjesteltyä valmiina olevat tekstit kronologiseen järjestykseen, ja päätin siis laittaa kaikki ficit yhden nimikkeen alle, sen sijaan että loisin jokaiselle oman topicin. Suurin osa sopii kaiken lisäksi draama-genren alle, kenties muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, joten toivottavasti modet ovat kivoja ja sallivat tämän järjestelyn :)

Author: Andune
Rating: G
Genre: Draamaa kaiketi(myöhemmin myös muuta, jahka saan muita osia valmiiksi ja julkaistua)
Disclaimer: Pappa-Tolkienin upeita hahmoja joita käytän tarinoimiseeni, joista ei kyllä penniäkään tule.


Summary: FF10-haasteen ensimmäinen valmis ficcini. Jätin 100 sanan raapaleeksi, kertoo siis Tuorin saapumisesta Gondoliniin Idrilin näkökulmasta.
A/N: Tämä on ehkä hieman hätäisestikin kirjoitettu ja sisältää paljon "vajaita lauseita". Että jos se häiritsee, niin minä tiedän jo. Muistakaa toki että 100 sanaa on aika vähän. Tuntuupa muuten oudolta julkaista vain raapale. Kai olisi fiksumpaa laittaa useampi samaan viestiin, mutta eipä voi mitään.
Feedback: Kukapa sitä ei haluaisi.


Alku

Ihmismies. Maeglin halveksii tuota muukalaista. Hänen mielestään tuo ihminen pitäisi surmata oitis. Mitä asiaa tällä on Gondoliniin? Hän puhuu.
”Pelkkä heikko ihminen”, Maeglin kuiskaa. En voi olla samaa mieltä. Tuor Huorin poika. Hänessä on jotain salattua. Vaara lähestyy, Melkor etsii meitä. Minua pelottaa. Kukaan ei haluaisi lähteä. Tuo mies on tuonut pelon mukanaan. Eivätkö örkit ole täyttäneet kaikki vuorten takaiset maat? Maeglin puhuu Tuoria vastaan.

Tuor jää luoksemme. Hän haluaa oppia, pyytää kertomaan tarinat, opettamaan laulut, näyttämään kaupunkimme pienimmätkin kujat. Hän kumarsi syvään ja tervehti. En ole milloinkaan nähnyt silmiä, niin täynnä meren kuohuja. Ehkä hän todella on Ulmon sanansaattaja.
Viimeksi muokannut Andune, Pe Tammi 29, 2010 9:15 pm. Yhteensä muokattu 4 kertaa.
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009

Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Re: Alku (G, FF10-haaste)

Viesti Kirjoittaja Mithrellas » Ma Kesä 01, 2009 9:09 pm

Minusta on tosi kiva, että valitsit aiheeksi Idrilin ja Tuorin, sillä heitä ei voi missään mielessä sanoa loppuun kalutuksi aiheeksi. Kun ajattelee, miten paljon Tolkien kirjoitti kaikenlaista mielenkiintoista näistä Silman hahmoista, tuntuu hassulta että valtaosa fan fictionista perustuu vain TSH:hon.

Minun muistikuvani Tuorin ja Idrilin tarinasta ovat aika hajanaiset, mutta muistan olleeni kiinnostunut Maeglinista jossain vaiheessa, en nyt vaan enää oikein muista, mikä hänessä niin kiehtoi. Odotan kyllä tosi innolla, että pääsen lukemaan näistä hahmoista, tämä sinun juttusi tulee varmasti olemaan kiinnostavampi kuin Tolkienin versio (koska minusta hän kirjoitti aika tylsästi ja ylimalkaisesti hahmoista ja tapahtumista, joista voisi saada irti paljonkin tarkemmalla paneutumisella).

Ja jos nyt viimein pääsisin tuohon itse tekstiin, niin minä pidin raapaleesi tyylistä (tosin nyt on vähän oma lehmä ojassa, kun päädyin itsekin kirjoittamaan Númenor-juttuani preesensissä). Minusta tämä on hyvä ja kaunis aloitus, mutta ehkä olisin kuitenkin kaivannut vähän pitempää juttua, siis tavallaan enemmän jutun taustaa, koska kaikki eivät kuitenkaan välttämättä muista, mistä tässä tarinassa olikaan kyse. Ihan ensimmäiseksi kappaleeksi, sellaiseksi tunnelman luojaksi, tämä raapale on hyvä, mutta minulla ainakin heräsi hinku lukea enemmän. Toivottavasti ei mene pitkään, että saat jatkoa aikaan. ;) (Olisiko tuon Hän kumarsi syvään ja tervehti muuten kanssa hyvä olla preesensissä?)

Vetäydyn siis odottamaan jatkoa. :)
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010

Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Re: Alku (G, FF10-haaste)

Viesti Kirjoittaja Nerwen » Ti Kesä 02, 2009 10:34 am

Hieno raapale.

Nämä hahmot ovat minulle ainakin aika kaukaisia, Silman lukemisesta on vierähtänyt syntisen pitkä aika, mutta ehkä tutustun heihin paremmin nyt kirjoitustesi kautta. Tai sitten kaivan jostain Silman ja verestän muistiani...

Kuten Mithrellas sanoi, tästä tuli hinku lukea lisää. Varsinkin, kun kaikkea ei muista, niin nyt haluaa muistaa ja tietää, mitä tapahtuu.

Ja rakastuin, tapani mukaan, taas yhteen lauseeseen: En ole milloinkaan nähnyt silmiä, niin täynnä meren kuohuja. Se on vain jotenkin ihan älyttömän kaunis, ihanasti sanottu. Ja ne mielikuvat, mitä tuo lause tuo... *vajoaa höttöön*

Jos nyt vielä sanoisin sen verran, että tuo preesens sopi tähän todella hienosti. Kun luin, huomasin vain sen tunnelman jonkinlaisen erilaisuuden, ja tajusin vasta vähän ajan päästä, että se johtui preesensistä... :roll: Mutta tuo aikamuoto sopii tähän.

Kiitos tästä.
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014

Avatar
Leida
Puolituinen
Viestit: 385
Liittynyt: Pe Tammi 19, 2007 8:55 pm

Re: Alku (G, FF10-haaste)

Viesti Kirjoittaja Leida » Ti Kesä 02, 2009 9:40 pm

Tämä oli jännä. Hieno kyllä, mutta jännä. Tykkäsin tyylistä ja preesensiä oli kiva lukea. Se teki näin lyhyestä tekstistä kuin raapale, niin jotenkin mukavan intensiivisen. Ja vajaat lauseet ovat hyvätyylikeino, lisäävät myös sitä intensiivisyyttä. Minunkin tekisi mieli taas kirjoittaa raapaleita. ;)

Hahmot ovat minulle lähes pelkkiä nimiä, en muista Silmasta oikeasti paljon mitään. Mutta ihan mielenkiintoiselta vaikuttaa, kivalukea vähemmän tunnetuista henkilöistäkin. Minä kyllä sinänsä ymmärrän sen, että sellaisista hahmoista on vähemmän fanfictionia, koska niihin hahmoihin ei niin helposti kehity tunnesiteitä. Mutta hienoa, että niistäkin kirjoitetaan. Odotan innolla tulevia ficcejä.

Ja rakastuin samaan kohtaan kuin Nerwen, todella kaunis. :)
Whoever said you can't fool an honest man wasn't one.
-Terry Pratchett: Making money

Vuoden Draama-ficcaaja 08, kommari 09, EpäLotR-ficcaaja 10

Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Re: Idril ja Tuor, FF10-haaste

Viesti Kirjoittaja Andune » Ti Joulu 22, 2009 7:31 pm

Kiitokset kommenteistanne!

Mithrellas: Olet niin oikeassa, Silmarillion sisältää vaikka kuinka paljon tyhjiä aukkoja, joten minäkin olen usein ihmetellyt miksi Silman hahmoista ei ole kirjoitettu enemmän ficcejä. Ehkä sen hajanaisuus ja suuri henkilömäärä osaksi pelottaa lukijat, myönnän itsekin että ensimmäisellä lukukerralla menin sekaisin henkilöiden nimissä ja paikoissa (myöhemmin sain käsiini Beleriandin kartan mikä helpotti asioiden seuraamista huomattavasti).
Osasyy sille miksi valitsin siis nimenomaan Tuorin ja Idrilin, on se että heistä nyt ei ole vielä ainakaan Loftiksessa kirjoitettu (minun tietääkseni). Ja minusta heidänkin tarinansa on sinänsä kaunis, vaikka ei ehkä niin traaginen kuin Berenin ja Lúthienin tai Arwenin ja Aragornin. Ainakin naimisiinmeno sujui huomattavasti helpommin.

Nyt kun päätin toteuttaa tämän haasteen enemmän tai vähemmän siten, että julkaisen osat kronologisessa järjestyksessä, kenties tämän jutun lyhyys ei myöhemmin haittaa. Ainakin kovasti toivon niin :) (huh, huomaa etten hetkeen ole kommakommannut, kun romaania pukkaa)

Nerwen: Kiitos, en oikeastaan tiedä mitä muuta sanoa :) Itsellänikin on kyllä vierähtänyt aikaa siitä, kun viimeksi luin Silmarillionin ja nyt onkin ollut mukava selailla, vaikkakin vain Tuorin ja Idrilin osalta.

Leida: Kiitokset myös :) Olet kyllä oikeassa, Silmarillionin hahmot jäävät usein aika etäisiksi, mutta toisaalta huomasin myös, että on yllättävän helppo kirjoittaa hahmoista, joita ei kamalasti kirjassa kuvailla, jättää vapautta muokata heitä mieleisekseen.


Kiitos joululoman, avasin FF10-kansioni tietokoneella ja laitoin seuraavan "osan" julkaisukuntoon. Seuraavaksi vuorossa on Tuor, joka on jostain syystä yksi lempihahmoistani Silmarillionissa. Ehkä sen tähden, että hänelle kävi hyvin. Yksi harvoista onnellisista lopuista Silmassa...
Tämäkään ei ole järin pitkä, mutta jos pidentäisin sitä, tulisi mukaan turhaa löpinää.


Valo

Herään jokaisena aamuna valoon ja ihmetykseen. Nousen ylös ja samassa muistan jälleen missä olen. Olen valossa. Olen Gondolinissa.

En ole laskenut päiviä, jotka olen jo täällä viettänyt. Aika on menettänyt merkityksensä. Muualla, vuorten toisella puolella muut juoksevat kilpaa aikaa ja vihollista vastaan. Täällä vuoret ja kotkat suojaavat kaupunkia ja sen asukkaita. Ajalla ei ole väliä, ei ainakaan minulle. Ja niin minä ihmettelen, sillä eikö minun ihmisenä tulisi pelätä aikaa jonka kuluessa myös oma elämäni kuluu vieden minut kohti loppua? Ei, sitä en pelkää, kuoleman pelko on heikkoja varten.

Kävelen kadulla ja kohtaan uteliaita katseita. Olen yhä kuin kummajainen, jota kaikki katselevat hiljaa supisten. Siitä tosiaan on kauan kun viimeksi ihminen näitä katuja pitkin on astellut. Eikä se ole minulle vähäinen asia, olivathan tämän kaupungin ensimmäiset kuolevaiset vieraat isäni ja setäni. Siksi sydämeni iloitsee, että kohtalo saattoi minut tänne. Sillä onhan Turgon suonut minulle monia hetkiä kertoakseen isästäni, jota en milloinkaan saanut tavata; ja kaikkea hänen kertomaansa minä vaalin mielessäni ja sydämessäni aarteena.

Täyttä mielenrauhaa en silti kykene edes tässä kauniissa paikassa saavuttamaan. Maeglin, kuninkaan sukulainen, ei turhaa peittele sitä vihaa, jota tuntee minua kohtaan. Ja voin vain ihmetellä, mitä on tapahtunut. Olenko kertaakaan loukannut häntä? Sanonut poikkipuolista sanaa? Ei, pikemminkin Maeglin on se, joka minua on aina vastustanut. Hänen mustat silmänsä vainoavat, seuraavat minua herkeämättä minne menenkin. Odottaako hän jotain virhettä, syytä minun surmaamiselleni?

Ainoa syy, ainoa rikos, jonka voin tunnustaa vaikka se ei rikos olekaan, on se, että synnyin kuolevaiseksi ihmiseksi. Ja jos se on Maeglinin vihan arvoinen asia, olkoot! Niin kauan kun kuningas pitää minua luottamuksensa arvoisena, en pelkää.

Tai niin on ainakin itseni laita. Entä Idril? Kuinka haluaisinkaan pelastaa tuon Hopeajalan siitä kaikesta ahdistuksesta ja synkkyydestä jota Maeglin ympärilleen kylmää ja hänen mieleensä tuo. Ettei hopean hohde tummuisi pimeässä vaan hohtaisi auringossa ja valossa.

Voin vain ihmetellä kaikkea sitä myötämielisyyttä, jota saan osakseni. Kuninkaan tytär, kaunein eläissäni näkemäni olento tulee tulemistaan luokseni, laulaa ja opettaa. Olen usein kömpelö, kuin lapsi joka kaatuilee yrittäessään oppia kävelemään. Teen virheitä, kompastelen ja opin. Ja aina Idril nauraa auttaen minut pystyyn ja minäkin hymyilen ja nauran ja iloitsen.

Iloitsen siitä, että opin ja saan elää Gondolinissa. Olen kuin siunattu. Tummat pilvet kaikkoavat mielestäni. Voin hengittää jälleen, kaikkien niiden vaarojen jälkeen joita olen kohdannut matkallani tänne. Valarin maa todella on ihana jos maanpaossakin Ilúvatarin esikoiset kykenevät luomaan tällaisen paikan asumuksekseen.

Yhä painavaa mieltäni tehtävä, joka minulle annettiin. Ulmon sanat olen vienyt Turgonille ja yhä hän niitä miettii. Liekö Korkea Kuningas mieltynyt liiaksi kättensä töihin ja tähän kaupunkiin, joka Vinyamaria kauniimpana kohoaa. Vaikka toivon että hän näkee valarin viisauden ja pakenee varjon alta, en voi olla salaa toivomatta, että yhä tämä kansa asuttaisi Gondolinia ja saisin nauttia vähäisenä kuolevaisena sen ihmeellisyydestä.

Valo lisääntyy. Aurinko on kohonnut korkealle ja sen lämpimät säteet leikittelevät kaupungin monien suihkulähteiden putoavissa vesipisaroissa. Kuulen naurua ja laulua. Totisesti tämä on yksinäinen saari palavan maan keskellä, mutta vielä liekit eivät ylitä vuorten muureja. Eivät vielä.
Viimeksi muokannut Andune, Su Joulu 27, 2009 4:20 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009

Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Re: Idril ja Tuor, FF10-haaste, päivitetty 22.12.

Viesti Kirjoittaja Mithrellas » Pe Joulu 25, 2009 3:41 pm

Kiva saada tähän jatkoa. :) En taaskaan oikein muista tuota Tuorin ja Idrilin tarinaa kunnolla, mutta minäpä luenkin tämän ikään kuin en olisi koskaan lukenut kirjaa. Tässä ficissä on sellainen kuvaileva sävy ja se on varmasti hyvä ratkaisu, koska liika selittäminen käy raskaaksi. Samoin tuo 1. persoonan käyttö varmasti vaikuttaa siihen, ettei asioita voi eikä pidäkään kauheasti selittää, koska eihän Tuor taida tätä tarinaa kenellekään varsinaisesti olla kertomassa, vaan hän vain kokee sen. Mutta kuitenkin kaipaisin vähän enemmän taustojen valottamista, jos nyt lähdetään siitä, ettei lukija tiedä aiheesta mitään. Tästä jää vähän sellainen hämmentynyt olo ja on käytävä vilkuilemassa wikipediaa ja palauttamassa asioita mieleen. Kaikkia tämä ei varmaan häiritse ollenkaan, mutta itse olen sen luonteinen, että haluan ymmärtää kaiken mitä luen. En esimerkiksi aluksi oikein muistanut, minkä vuoksi Tuor oli tullut Gondoliniin. Kyllähän se tästä tietysti käy selville, kun lukee tuon ensimmäisenkin osan, mutta jos sen olisi kuitenkin selittänyt vähän selvemmin. Ja mitä sukua Maeglin olikaan kuninkaalle? (No, tarkistin että se oli kuninkaan sisarentytär, mutta minusta senkin olisi voinut mainita suoraan, koska tarinan kannalta on varmaan aika oleellista, että Maeglin on Idrilin serkku eikä joku kaukaisempi sukulainen.) "Hopeajalasta" minulle tuli aluksi mieleen jonkun hevosen nimi, mutta katsoin sitten wikipediasta että se on käännös Idrilin toisesta nimestä Celebrindal. Ehkä tuonkin tiedon olisi voinut ujuttaa mukaan. Ettei hopean hohde tummuisi pimeässä vaan hohtaisi auringossa ja valossa oli kyllä kaunis vertaus.

Aihe on todella mielenkiintoinen ja toivon että postaat tähän pian jatkoa. Tunnelma on kaunis ja sopii hyvin tähän aihepiiriin. :)
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010

Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Re: Idril ja Tuor, FF10-haaste, päivitetty 22.12.

Viesti Kirjoittaja Nerwen » Su Joulu 27, 2009 10:54 am

Todellakin, mukavaa, että tämä jatkui. Kommenttini vain tuntuvat aina viipyvän nykyään... :roll:

Tämä jää hiukan hämäräksi, kun ei muista mistään mitään, mutta mielenkiinnolla tätä silti lukee. Olen samoilla linjoilla Mithrellaksen kanssa siitä, että joitakin asioita voisi selventää paremmin (vaikka ihmeekseni muistinkin Hopejalan tarkoittavan Idriliä).

Kuvaat edelleen tosi kauniisti kaikkea. Jotenkin nuo Tuorin ajatukset Gondolinin valosta ja onnesta ovat tosi hienosti muotoiltuja ja silti todellisia. Hän kuvaa kaikkea jotenkin yksinkertaisesti, mutta kauniisti, ja jotenkin tuli sellainen olo että ihminen on yksinkertainen (Tuoria lainatakseni kuin lapsi) haltioiden joukossa. Jotenkin Tuor tuntuu vain olevan ihmeissään ja iloinen kaikesta, vaikka tuolla mainittiinkin tehtävän paino (itse asiassa tästä minulla on vain todella hataria mielikuvia, mutta yritän nyt muistella jotain silti).

Viimeinen kappale täytyy mainita erikseen, se oli tosi kaunis kokonaisuutena ja jokainen lause erikseen. Mutta tuo viimeinen sana on jäänyt kesken, jos sen saisi kokonaisena, niin olisi hienoa :wink:

Kiitos tästä ja toivottavasti jatkat taas pian.
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014

Avatar
Leida
Puolituinen
Viestit: 385
Liittynyt: Pe Tammi 19, 2007 8:55 pm

Re: Idril ja Tuor, FF10-haaste, päivitetty 22.12.

Viesti Kirjoittaja Leida » Su Joulu 27, 2009 11:36 pm

Minä en muista Silmarillionista oikein enää yhtään mitään, mutta ei minua silti häirinnyt tässä mikään. Luin tätä enemmän sellaisena tunnelmapalana ja tavoitinkin tästä kauhean vahvan ja hienon tunnelman. Tuntui siltä, että jos joku asia jäikin vähän epäselväksi, niin ei sillä ollut sinänsä tarinan kannalta kauheasti merkitystä, koska tunnelma oli tärkein. Sitä en tiedä, että saisiko tästä enemmän irti tai pääsisikö jollekin syvemmälle tasolle, jos Tuor ja Idril ja kaikki muu(t) olisi lukijalla muistissa. Minä en sinänsä pystynyt lukemaan tätä muuten kuin Tuorin, Idrilin ja kaupungin kuvauksena, Ulmon sanoista tai muista vastaavista minulla ei ollut aavistustakaan.

Mutta tykkäsin tästä kovasti, koska tykkään kauniista lauseista ja vahvoista tunnelmista, kunhan ne eivät mene ylidramaattisiksi tai liian siirappisiksi eivätkä tässä tosiaan menneet. Sinulla oli tässä monta erittäin kaunista kohtaa ja kuvausta. muut juoksevat kilpaa aikaa ja vihollista vastaan oli hieno ja loi tähän hienon kontrastin myös ja kuvasti sitä Gondolinin upeutta, koska Tuor ei juossut kilpaa ajan kanssa, vaikka edelleen onkin ihminen.

Kiva pätkä, oikein sopivan pituinen minusta. Odottelen innokkaana, että pääsen taas lukemaan lisää sinun tekstejäsi. :)
Whoever said you can't fool an honest man wasn't one.
-Terry Pratchett: Making money

Vuoden Draama-ficcaaja 08, kommari 09, EpäLotR-ficcaaja 10

Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Re: Idril ja Tuor, FF10-haaste, päivitetty 22.12.

Viesti Kirjoittaja Andune » Pe Tammi 29, 2010 9:14 pm

Kiitokset kommenteistanne!

On kyllä totta, että Silmarillionin tarinat eivät välttämättä ole yhtä tuttuja kuin nyt esimerkiksi Tsh. Ryhdyin tässä miettimään, että on aika jännää ettei periaatteessa Sormusten Herraan liittyvässä ficissä tarvi juuri asioita selvennellä tai kertoa taustatietoja, koska sen tarinan useimmat tuntevat enemmän kuin hyvin.

Joitain asioita olisi tietysti välillä hyvä selventää, ja sitä olen yrittänyt nyt tehdä tässä seuraavassa osassa. Ongelmana on kuitenkin vähän myös sekin, etten halua kirjoittaa mitään "kommenttiraitoja" keskelle ficciä, tarkat selitykset on välillä hankala sijoittaa mukaan.

No, osaksi tämän taustatietojen valoittamisen tähden tässä seuraavan "osan" alussa pieni Turgonin tarinatuokio. Halusin käyttää taisteluista haltiakielisiä nimiä, sillä uskoisin Turgonin puhuneen niistä juurikin noilla nimillä kömpelöjen käännösten sijaan.

Löpinät sikseen. Seuraava FF10-ficcihaasteen osio, olkaatte hyvät. Tästä tuli ehkä hieman turhan hajanainen, mutta toivottavasti se ei häiritse nyt ihan hirveästi :)


Rakastavaiset

Ja niin oli, että jo viisi vuotta oli Tuor viettänyt Gondolinissa. Yhä hän oli innokas oppimaan uutta ja mielellään haltiat häntä opettivat, sillä nopeasti hän omaksui kaiken tiedon. Paljon Tuor myös istui Turgonin vieraana hänen kanssaan keskustellen; sillä Tuor oli kyltymätön kuuntelemaan tarinoita, ei vain isästään jota hän ei milloinkaan tavannut, vaan myös muista uljaista ihmisistä ja haltioista jotka kävivät taistoa Vihollista vastaan. Monet heistä pohjoisen pahuus oli jo lyönyt maahan; Fingolfin ja Fingon olivat kuolleet, Huor kuollut ja Húrin kadonnut. Monet muutkin olivat kohtalonsa tavanneet taisteluissa. Neljä suurta taistelua olivat haltiat ja haltiamielet käyneet Beleriandissa Morgothia vastaan mutta yhä oli Beleriand ahdingossa.

”Rauhaa on tuskin täällä nähty näiden vuosien aikana. Kenties vain Dagor-nuin-Giliathin ja Dagor Aglarebin jälkeen kun Angband oli piiritettynä, saatoimme todella hengähtää. Mutta sitten Maedhros, Fëanorin poika päätti koota voimat ja ajaa örkit pois Beleriandista. Nirnaeth Arnoediad, Lukemattomien Kyynelten Taistelu, se se todella oli. Siellä kaatui veljeni Fingon, ja Noldorin kuninkuus siirtyi minulle. Fingonin armeijasta ei yksikään haltia tai ihminen päässyt takaisin Hithlumiin. Ilman isääsi ja setääsi olisin varmasti myös minä joukkoineni tuhoutunut. Ikuisessa kiitollisuudenvelassa olen siitä Hadorin uljaalle kansalle. Osaksi sen velan tähden sinä olet täällä; sillä lakimme on muuten ankara ulkopuolisia kohtaan.

Ja nyt ainoa vaihtoehtomme on piileskellä. Sillä Morgoth etsii meitä ja kyltymätön on hänen vihansa minua ja valtakuntaani kohtaan. Olemme saarekkeella, muurien ympäröimänä; ja toisella puolella on pimeys. Ei ehkä ikuinen ja läpäisemätön, mutta turvaton maailma odottaa siellä. Sinä tiedät sen, olethan kulkenut Suuren Meren rannoilta tänne luokseni.”

Vaiti Tuor kuunteli näitä synkkiä sanoja ja usein hän huomasi kuninkaan purkavan hänelle sydäntään milloin synkät pilvet varjostivat Turgonin mieltä. Usein Turgon seisoi ylhäällä korkeassa tornissaan katse käännettynä kohti vuoria. Ja aina hänen laskeutuessaan sieltä kävi Maeglin kuningasta puhuttelemaan ja sanoin vakuutti, että Gondolin oli turvassa ja Ulmon neuvo turha. Ja niin kuin usein sydän taipuu neuvon puoleen, joka on sille mieluinen, niin kävi myös Turgonille. Hetkeksi hän vahvisti Seitsemän Portin vartiointia, mutta todettuaan ettei Morgoth vielä tiennyt valtakunnan sijaintia, palautti vartioinnin ennalleen.

Yhä jatkoi Maeglin neuvostossa sanoin henkilökohtaista taistoaan Tuoria vastaan. Usein hän halusi ymmärtää Tuorin sanat ja neuvot väärin ja nauroi niille ja pyrki näyttämään Turgonille, ettei tähän ihmiseen ollut luottaminen, vaikka hän kuinka oli Huorin poika.

**********

Niin kävi, että eräänä päivänä Tuor käyskenteli yhdessä Turgonin kauniissa puutarhassa nauttien sen rauhasta; ja hän näki siellä myös Kuninkaan tyttären Idrilin kulkevan avojaloin, niin kuin neidolla oli tapana. Jo useasti Tuor oli ihastellut Idril Celebrindalin kauneutta ja hyvyyttä; ja Gondolinissa viettämiensä vuosien kuluessa oli Ihminen rakastunut haltianeitoon.

Ja sen rakkauden ja rauhan ottaessa Tuorin valtaan hän käveli neidon luo ja tervehti tätä. Idril soi hymyn miehelle ja pyysi tätä jäämään seurakseen. Pitkään he puhelivat suihkulähteiden ja puiden vierellä ja unohtivat ajan kulun; ja Tuor hymyili haltianeidon kauneuden valaistessa hänen kasvonsa.

Nyt ei Ulmo ottanut Tuoria valtaansa antaen hänelle valmiit sanat, joilla puhua. Mutta kuin jokin muu olisi silti puhunut Tuorin kautta, sillä hän ihmetteli sanojaan puhutellessaan Idriliä.
”Pyydän, älkää katsoko huonolla sanojeni julkeutta; mutta en kykene teiltä enää ajatuksiani salaamaan, sillä muuten ne tukahduttavat minut sisältä päin. Sillä te olette kaunis ja hyvä, ettekä milloinkaan ole osoittaneet samaa halveksuntaa jota serkultanne osakseni saan. Siksi en voi ajatella muuta kuin että velvollisuuteni on näyttää teille sisimpäni, senkin uhalla että sen nähdessänne kavahdatte ja pakenette enkä teitä enää kohtaa.

Sydämeni iloitsee kaikesta siitä hyvyydestä, mitä olen täällä siunatussa kaupungissa saanut osakseni. Ja nyt jos koskaan toivon, että viesti jota saavuin tänne tuomaan, olisikin väärä ja kaikki säilyisi ennallaan. Sillä pelkään, että jos nyt tämän paikan joutuisin jättämään, kadottaisin sen onnen jonka olen saavuttanut.”

”Puhutte kauniita sanoja”, Idril vastasi, ”ja tiedän sanojenne olevan vilpittömiä ja siksi kiitän niistä. Mutta on varmasti muutakin, jota haluatte nyt sanoa, sen näen kasvoistanne tai sitten en tunne teitä ollenkaan.”

Tuor kumarsi ja puhkesi jälleen puhumaan.
”Oikein te luette minua ja tunnette mieleni. Kenties olette siis jo sydämeni lukeneet. Oletteko?”

”Saatan aikeenne ja ajatuksenne aavistaa; mutta ihmisen sydäntä en kykene lukemaan kuten en haltiankaan. Se lahja on kenties muille suotu, mutta minä olen sokea. Kertokaa siis, mikä teitä painaa jos luulette, että minä voin teitä jollain tapaa auttaa.”

”Voitte auttaa minua hyvinkin. Sillä ajatukseni teitä kohtaan ovat lämpimät ja teen mitä kuolevaisena voin päästäksenne suosioonne. Sillä te Idril, te olette tämän valtakunnan helmi sen ylväässä kruunussa. Ja olette rakas isällenne ja niin te olette rakas myös minulle; kauan olen vaeltanut pimeydessä ja paennut ja täällä viimein saanut rauhan. Ja on kuin te olisitte se valo, jota kohden olen läpi vuosieni kulkenut.”

Valkea neito loi pitkän katseen mieheen joka nyt seisoi suorana ja ylpeänä hänen edessään vastausta odottaen. Ja vaikka Idril epäröi, ei hän voinut pitää Tuorin sanoja julkeina eikä hän tuntenut samaa turvattomuutta kuin silloin, kun oli saanut selville serkkunsa Maeglinin ajatukset. Hiljaa sydämessään neito punnitsi rohkeuttaan, sillä kevein mielin ei hän voinut sitoa itseään kuolevaiseen.

”Tiedän isäni arvostavan teitä ja saman arvostuksen jaan hänen kanssaan. Älkää katuko, että avasitte sydämenne minulle. Mutta olen sanaton, sillä en tiedä mitä haluaisitte minun sanovan.”

Tuor nosti kätensä ja hymyillen sanoi Idrilille:
”En halua teidän vastaavan mitään, ellette tahdo. Minä jätän teidät nyt ja teidän päätöksenne on, haluatteko muistaa sanani vai unohdatteko ne. Sillä jos te ette minulle puhu, en minä teitä enää vaivaa. Älkää siis pelätkö minua; sillä tahtoni on, että te voisitte elää rauhassa ja hengittää vapaasti ahdistusta tuntematta.”

Niin Tuor jätti Idrilin ja pää pystyssä, ryhdikkäin askelein mies lähti. Idril talletti sanat mieleensä ja sydämeensä eikä puhunut niistä kenellekään.

**********

Jo pitkään oli Maeglin, kuninkaan sisarenpoika tarkkaillut tummien kulmiensa alta Tuoria, tuota muukalaista jonka Turgon oli hänen neuvojensa vastaisesti sallinut jäädä eloon ja ottanut suojiinsa. Maeglin ihmetteli muiden sokeutta, jotka eivät nähneet Tuorin heikkoutta ja hyödyttömyyttä. Mitä virkaa olisi ihmisellä haltioiden parissa? Loisella, veren ja elinvoiman imijällä joka otti eikä antanut mitään takaisin? Sillä sellainen Tuor oli Maeglinin silmissä; ja viha kuohui haltiassa aina hänen nähdessään miten kaunis Idril soi hymyn tälle kuolevaiselle jolla ei pitäisi olla oikeutta luoda katsettaan prinsessaan. Ja silti Tuor puhutteli Idriliä avoimesti, tervehti ja hymyili. Eikä Maeglin voinut pitää poissa ajatusta, että tämä Ihminen olisi kiintynyt hänen rakkaaseensa ja tavoitteli tämän suosiota aikoen ryöstää neidon häneltä. Ja turhia tuntuivat olevan sanat, joita hän Idrilille osoitti yrittäessään saada neidon havahtumaan taiasta.

”Lienenkö oikein ymmärtänyt, serkkuni, että olette kovasti mieltynyt vieraaseemme.”

Idril kavahti, sillä Maeglinin ääni oli pehmeä, mutta hänen sanojensa takana kuulsi viha ja inho.
”Jaan isäni kanssa saman arvostuksen ja luottamuksen. Te selvästi olette eri mieltä.”

”Tietysti. Onko ennen kuultu, että ihminen olisi saanut jäädä pysyvästi asumaan Gondoliniin? Kaikki salaisuudet hän tuntee, ken tietää jos hän jonain päivänä pakenee ja pettää meidät.”
”Miksi hän pakenisi?”
”Ken ihmisistä voi tietää? Petollisia he ovat ja alttiita pimeyttä palvomaan.”
”Kenties vähäisemmät, mutta eikö Tuor ole Hadorin huonetta ja valarille uskollinen? Ja miksi ei isäni olisi ottanut häntä vastaan, sillä tarjosihan hän turvan Huorille, Tuorin isälle ja tämän veljelle Húrinille.”

Ymmärtäessään, ettei saisi Idrilin mieltä muuttumaan, syveni Maeglinin tumma viha. Ja Idril näki vihan serkkunsa kasvoissa; ja hänen pelkonsa kasvoi eikä sitä kyennyt hälventämään kirkas aurinko tai Tuorin hymyilevät kasvot, milloin tämä käänsi ne Idrilin puoleen.

**********

Vuosia oli kulunut jo lähes seitsemän siitä, kun Tuor oli saapunut Gondolinin salattuun haltiavaltakuntaa, jota hallitsi Noldorin korkea kuningas. Tuorista oli tullut suuri tiedoissaan ja taidoissaan ja monet jotka häntä rakastivat, tunsivat sääliä sydämessään; sillä heistä oli sääli että näin suuri haltiamieli oli syntynyt ihmisten eikä haltioiden sukuun. Vaikka Tuor oli voimakas ja nuori, haltiat tunsivat hänen vuosiensa pian kääntyvän kohti loppuaan. Saman näki myös Idril ja saman säälin hän tunsi. Mutta sen lisäksi neidon valtasi epätoivo; sillä kauan hän oli miettinyt Tuorin sanoja, eikä ollut vielä miehelle vastannut.

Niin Idril etsi viimein Tuorin käsiinsä ja pyysi tätä luokseen.
”Olen pahoillani, että olen viivyttänyt vastaustani; mutta en ole voinut mitään sydämeni hitaudelle ja epäröinnille. Aika on tuntunut merkityksettömältä vaikka tiedän, ettei se teille sitä ole. Sillä lähes kaksi vuotta olen miettinyt ja viimein havahtunut, että kaikki käy kohti loppua. Hitaasti ehkä, mutta minä tunnen sen uhkan painon, joka lähestyy. Silti haluan tietää, mitä te nyt ajattelette minusta, joka on jo pitkään empinyt?”

”Olen nähnyt teidän kasvoistanne usein ahdistuksen ja pelon; ja sydämessäni kuitenkin salaa iloinnut ettei se ole johtunut minusta. Tietäkää, ettei sydämeni ole järkähtänyt tai mieleni ailahdellut. Jos mahdollista, rakastan teitä vieläkin enemmän, niin kuin vähäinen ihminen teitä voi vain rakastaa.”

”Olen onnellinen kuullessani, ettei aika ole saanut teitä unohtamaan minua. Sillä nyt vasta voin varmuudella ja rauhaa tuntien teille tunnustaa, etteivät tunteeni eroa omistanne.”
”Oletteko siis valmis sitomaan itsenne minuun, kuolevaiseen?”
Silloin Idril hetken epäröi, mutta hän ei voinut kieltää sydämensä tahtoa; ja Tuor otti Idrilin käden omaansa ja meni hänen kanssaan Kuningas Turgonin luo kihlatakseen tämän tyttären.

**********

Mutta niin suuri oli Tuorin suosio kuninkaan silmissä että Tuorin asuttua Gondolinissa seitsemän vuotta ei Turgon kieltänyt häneltä edes tyttärensä kättä…*

Niin synkistyi Maeglin ja hänen vihansa kuohui jälleen kun hänen korviinsa kantautuivat uutiset, että Turgon oli antanut tyttärensä ja ainoan perijänsä Tuorille. Ja Maeglin kiirehti Turgonin luo yrittäen taivutella tätä miettimään ja pyörtämään päänsä. Turgon ei kuitenkaan kuunnellut Maeglinia ja kiivastui, sillä hän ei sallinut tahtoaan uhmattavan.

Totta oli, että kevein mielin Turgon ei ollut siunaustaan antanut. Kuitenkin hän ymmärsi kansansa kohtalon kietoutuvan tähän mieheen, jonka Ulmo oli lähettänyt. Ja hänen mielessään olivat yhä sanat, jotka Huor hänelle oli lausunut Gondolinin armeijan vetäytyessä Lukemattomien Kyynelten taistelusta. Samat sanat oli kuullut myös aikoinaan Maeglin eikä tämäkään ollut niitä unohtanut.

Sillä vetäytymisen hetkellä oli Húrin kehottanut Turgonia pakenemaan, sillä hänessä oli eldarin viimeinen toivo. Turgon oli epäröinyt ja ennusti Gondolinin tuhoa, mutta silloin Huor oli puhunut:
Mutta jos se kestää hetkenkin, syntyy huoneestasi haltiain ja ihmisten toivo. Sanon tämän, herra, kuoleman kasvojen edessä: vaikka nyt erkanemme iäksi, enkä enää saa katsella kaupunkisi valkeita muureja, sinusta ja minusta on nouseva uusi tähti.*

Ja niin oli, että Tuor otti vaimokseen Idrilin, ja järjestettiin suuret iloiset pidot. Viimeistään nyt oli Tuor voittanut puolelleen haltioitten sydämet lukuun ottamatta Maeglinia ja hänen salaisia kannattajiaan; ja niin solmittiin haltioiden ja ihmisten toinen liitto. Ja seuraavan vuoden keväänä syntyi Gondolinissa Eärendil Puolhaltia, Tuorin ja Idril Celebrindalin poika.




A/N: Ja kuten ehkä jo saatoitte arvata, * merkityt osiot ovat suoria lainauksia Silmarillionista.
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009

Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Re: Idril ja Tuor, FF10-haaste, päivitetty 29.1.

Viesti Kirjoittaja Nerwen » La Tammi 30, 2010 5:02 pm

Oikein hieno, tiivistunnelmainen osa.

Alusta oli paljon apua, siinä kerrottiin juuri sopivasti, ei liikaa eikä liian vähän. Virkisti tosiaan muistia hyvin, ja istui muutenkin osaan mielestäni ihan hyvin.

Ja tuo kieli. Täytyy oikein ihmetellä, miten hyvin olet tavoittanut Silmarilloinin hengen, sillä tämä tyyli oli aivan samaa. Sellaista koukeroista hiukna hidaslukuista, ja se toi tähän paljon lisää. Pääsi todella hyvin tunnelmaan, ja tunnelmaakin tässä riitti. Vaikka aikaa skipattiin paljon, se ei haitannut - tuli jotenkin haltiamainen olo siinä ettei aika tuntunut kuluvan, vaikka kuluikin. :wink: Nuo lainaukset Silmasta tekivät tuohon loppuun myös oman osansa.

Kuvaat myös Maeglinin vihaa ja sen kasvua hienosti tämän edetessä, se on koko ajan mukana, ja on hienoa, että kuljetat sitä.

Ööh. En nyt tiedä, onko tämä kommentti oikein mikään, en jostain syystä saa mitään järkevää ulos, mutta luin ja pidin. Jatka toki. :wink:
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014

Avatar
Leida
Puolituinen
Viestit: 385
Liittynyt: Pe Tammi 19, 2007 8:55 pm

Re: Idril ja Tuor, FF10-haaste, päivitetty 29.1.

Viesti Kirjoittaja Leida » Su Tammi 31, 2010 7:18 pm

Tykkäsin tästä. :) Tosi kiva saada lisää luettavaa. Aihepiiri on minulle edelleen aika lailla hämärän peitossa, mutta tätä oli siitä huolimatta oikein mukava lukea eikä kyllä tullut sekava olo. Enkä minä tätä mitenkään turhan hajanaisena pitäisi. Minusta on nimenomaan hauska palautella mieleen tai pikemminkin tutustua aiheeseen sinun kertomanasi. Ja koska edelleen hahmot kiinnostavat minua kaikista eniten, niin mielummin luen Tuorista ja Idrilistä kuin hirveän paljon taustaa, vaikka tuo alku kyllä oli tässä ficissä ihan paikallaan.

En muista enää Silmarillionin tyyliä niin hyvin, että osaisin sanoa muistuttaako tämä sitä vai ei (Öö, joku voisi jo ihmetellä, että olenko minä edes lukenut koko kirjaa. Olen kyllä, mutta siitä on ihan liikaa aikaa eikä kaikki siinä kieltämättä herättänyt mielenkiintoani. Mutta ei siitä sen enempää.), mutta silmarillionmainen tunnelma tässä kyllä tuntuu olevan. Ja jotenkin haltiamainen. Korukielinen kirjoitustapa on todella kaunis. Se voisi olla myös raskas, mutta ainakin tässä ficissä sitä jaksoi lukea aivan hyvin. Ainut, mikä pisti silmään, oli tuo puolipisteen runsas käyttäminen. Karkea sääntöhän on, että puolipisteen paikalle voisi ajatella sillä-sanan ja, että sen voisi korvata lähes aina pisteellä. Jotkin kohdat, joissa olit käyttänyt puolipistettä, jäivät vähän häiritsemään minua. Tuntui siltä, että sillä ei ollut niissä juuri tarkoitusta, vaan saman voisi sanoa pistettä tai pilkkuakin käyttäen.

”-- Älkää siis pelätkö minua; sillä tahtoni on, että te voisitte elää rauhassa ja hengittää vapaasti ahdistusta tuntematta.” Tässä esimerkiksi tuo sillä-sana on turha, koska se tulee puolipisteen jälkeen.

Dialogisi oli vanhahtavaa todella kauniilla tavalla. Repliikeissä oli monia hirveän kauniita ajatuksia, jotka oli ilmaistu todella kauniisti. Ja on kuin te olisitte se valo, jota kohden olen läpi vuosieni kulkenut. Tämä on minusta esimerkiksi todella kauniisti sanottu ja sopii niin hienosti kontekstiinsa. Tai siis, Tuor kuulostaa jännästi siltä kuin se lausuisi vain totuuden tai sen, mitä sen mielessä liikkuu eikä suinkaan pyrkisi lausumaan Idrilille kohteliaisuuksia. Tällaisia kohtia oli paljon muitakin, oikeastaan koko Tuorin puheesta tuli tuo mieleen ja se oli minusta erityisen hienoa. Taidokkaasti kirjoitettu. Maeglinin olit saanut myös hyvin ymmärrettäväksi hahmoksi. Tykkäsin siitä, miten tässä kulki mukana tuo haltioiden ja ihmisten vertailu ja miten se kärjistyi Maeglinin hahmossa.

Kiitos tästä. :)
Whoever said you can't fool an honest man wasn't one.
-Terry Pratchett: Making money

Vuoden Draama-ficcaaja 08, kommari 09, EpäLotR-ficcaaja 10

Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Re: Idril ja Tuor, FF10-haaste, päivitetty 29.1.

Viesti Kirjoittaja Mithrellas » To Helmi 04, 2010 10:33 pm

Tolkienin tyyli sinulla kyllä on hallussa. :) Tämä oli hienoa luettavaa, koukeroista ja vanhahtavaa, ja siinä mielessä vähän hidaslukuista, mutta sopii kyllä Silmarillioniin pohjautuvaan tarinaan. Tuon historian kertaaminen alussa oli kyllä hyvä juttu. On hyvä saada vähän laajempaa perspektiiviä asioihin ja muistaa, ettei Gondolin ollut turvassa. Ja että tuosta Maeglinista tuli minulle ihan Gríma mieleen. ;) Tykkäsin muuten paljon tästä lauseesta: Ja niin kuin usein sydän taipuu neuvon puoleen, joka on sille mieluinen, niin kävi myös Turgonille. Keksitkö tuon todella itse vai onko se Silmarillionista? Se nimittäin kuulosti ihan sellaiselta viisaudelta, jonka Tolkien olisi voinut kirjoittaa. Ja pidän siitä myös siksi, että se on niin totta.

Ja tuo tapa, jolla Tuor tunnusti tunteensa Idrilille oli kanssa hyvin tolkienmainen. Hänen mieshahmonsa taisivat kaikki olla enemmän tai vähemmän suorapuheisia, kun he rakastuivat johonkuhun. Tai ainakin nämä hyvikset. Maeglinista olen kyllä aiemmin syystä tai toisesta pitänyt, vaikkei hän ehkä hyvä tyyppi ollutkaan. En oikein muista, miksi hänestä pidin, mutta tässä sinun jutussasi hän on kyllä varsin epämiellyttävä, eikä oikein saa minua sitä syytä muistamaan. No, eksyin tässä selailemaan Catherine Chmielin fanart-kuvia aiheeseen liittyen ja linkitänpä tähän teemaan sopivan luonnoksen Tuorista ja Idrilistä (taustalla mustatukkainen Maeglin) ja tässä kuvassa on sitten Turgonkin.

No, kiittelin eilisessä kommentissa Leidaa siitä, ettei hän selitellyt Théodred-ficissään sen tarkemmin, kuinka monta vuotta milloinkin oli kulunut, mutta tällaiseen haltiavaltakuntaan sijoittuvassa ficissä on oikeastaan ihan tarpeen kertoa tuosta ajan kulumisesta, koska siellähän se ei oikeastaan näy missään. Tuo seitsemän vuotta taisi muutenkin olla tärkeä luku, kun Tolkienkin sen mainitsi. Tämä koko luku oli kyllä kaikkiaan niin Silmarillionin tyylistä, että jos olisit sanonut kopsanneesi kaiken suoraan sieltä, olisin sen uskonut. ;) En minäkään sitä Silmaa kylläkään kovin tarkkaan muista, se on kuitenkin niin täynnä tapahtumia ja hahmoja, että sitä joutuu opiskelemaan kuin historian kirjaa jos meinaa jotain muistaa.

Aiheeltaan tämä on kyllä edelleen todella kiinnostava ja tykkään siitä, että voin muistella Silmarillionia tämän ficin parissa ilman, että tarvitsee tarttua siihen kirjaan. Mutta mutta, minun nukkumaanmenoaikani lähestyy uhkaavasti, joten paras päättää tämä kommentti ja jäädä odottelemaan jatkoa, joka toivottavasti ilmestyy pian. :)
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010

Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Re: Idril ja Tuor, FF10-haaste, päivitetty 29.1.

Viesti Kirjoittaja Andune » Ke Maalis 03, 2010 6:59 pm

Kiitokset jälleen palautteestanne :)

Minusta on aika hauskaa kirjoittaa silmarillionmaisella tavalla, eli koukeroisesti ja korukielisesti. Siinä saa välillä miettiä, miten asiat voisi saada sanotuksi vielä hienommin ja miten sanajärjestystä voisi muuttaa vielä erikoisemmaksi. Täytyy kyllä kiitellä kovasti siitä, jos todella tämä on teistä tolkienmainen. Sen parempaa palautetta tuskin voi ficcaaja saada, joka kirjoittaa Keski-Maasta :)

(Ai niin, tuo
a niin kuin usein sydän taipuu neuvon puoleen, joka on sille mieluinen, niin kävi myös Turgonille
on todellakin minun omaa keksintöäni. Tai no, luin sen tavallaan Silmarillionista rivien välistä)

Minulle iski toimeton olo ja päätin laittaa tänne 4. osan joka on jo ollut aika kauan valmiina. En ole tälle haasteelle uhrannut ajatustakaan, mutta vaikka en saisikaan kaikkea valmiiksi deadlineen mennessä, pyrin varmaankin julkaisemaan silti kaikki osat. Osaksi siksi, että vaikka minulla ei ole juuri mitään vielä valmiina, valmiit ideat kummittelevat jo mielessä.

Tämän haasteen yhteydessä päätin pitkästä aikaa kirjoittaa runon. Itse asiassa olen tätä ajatusta pyöritellyt aikaisemmin, nyt vain muokkasin sitä Idrilille sopivammaksi. En viitsinyt kirjoittaa samankaltaista ajatustunnelmapalaa kuin Tuorista. Eiköhän tämä runo aja saman asian :)


Pimeys

Idrilin valitus


Tumma vedenpinta kuvastaa ajatukseni,
mieleni ja sisimpäni.
Ei löytynyt lohtua tästä maailmasta,
ei sen kauneudesta, ei kauheudesta.

Mitä tapahtui minulle,
enkö rauhaa saa?
Onko saleissa jo valmistettu
paikka minua varten?

Älä tuo minulle toivoa,
älä huomiseen uskomaan saa,
sillä murtuu se jälleen altani.
Ei huomista tullutkaan.

Ja minä kiroan sen pimeyden,
joka sisälläni kasvava on.
Mietin eikö edes Elberethin valo
sitä saa pois kuolemaan.

Kaivan tunnelin,
pakotien pimeydestä toiseen.
Loukkoon en tänne suostu,
en jäämään pahan karkeloon.

Minä hullu, olin sokea.
En sydämeni varoitukseen uskonut.
Nyt viaton täällä kärsii,
kasvavaa pimeyttä ihmettelee ja pelkää.

Pian juoksee tuolta kohti meren silmin katsellen.
Ihmettelee synkkiä kasvoja,
jotka ennen näki herkkään hymyilevän
ja nauravan.

Ei ymmärrä vielä,
vaikka tuntee painon sydämellään.
Kysyy, miksi se painaa,
miksi ei sitä loppumaan saa?

Ota kädestä kiinni,
kenties vielä voimme paeta,
jättää taakse tämän kaiken
ja nähdä aamuauringossa

kimaltelevan meren.
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009

Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Re: Idril ja Tuor, FF10-haaste, päivitetty 3.3.

Viesti Kirjoittaja Nerwen » Ke Maalis 03, 2010 7:37 pm

Runo oli oikein kaunis, ja sen tunnelma...

Tunnelmaa on tosiaan vaikea kuvata. Se on jotenkin ahdistunut, mutta kuitenkin lopussa toiveikas, vaikka välillä tuntui, että mennään vain alaspäin. Siellä oli niin monia kauniita kohtia, että pitäisi lainata puolet runosta, jos sitä alkaisi lainata, mutta alku on pakko mainita erikseen. Ne ensimmäiset säkeet olivat todella kauniita. Ja osittain voisin allekirjoittaa tuon ajatuksen itsekin, ei tosin ehkä ihan samassa mielessä kuin mitä sillä tarkoitetaan.

Olen huono kommentoimaan runoja, mutta tuossa on nyt jotain ajatuksiani. Jatkoa odottelen taas tähän erittäin sivistävään ficcisikermään (unohtuneet asiat palaavat mieleen tai löytävät sinne). Äläkä kysy, mistä tuo ficcisikermä tuli, en vain keksinyt parempaakaan nimitystä. :roll:
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014

Avatar
Leida
Puolituinen
Viestit: 385
Liittynyt: Pe Tammi 19, 2007 8:55 pm

Re: Idril ja Tuor, FF10-haaste, päivitetty 3.3.

Viesti Kirjoittaja Leida » Ke Maalis 03, 2010 8:19 pm

Hieno, hieno. Todella hieno. Pidin paljon. Runossa oli monia kauniita ja syvällisiä ajatuksia ja ennen kaikkea siinä oli hieno tunnelma. Olen Nerwenin kanssa samaa mieltä siitä, että tietty ahdistus välittyy siitä päällimmäisenä, mutta tykkään myös toiveikkuuden pilkahduksista, joita olen siitä löytävinäni. Erityisesti lopun epävarma toiveikkuus välittyi kivasti.

Oih, mutta nuo ajatukset. Rakastan oivaltavia ajatuksia teksteissä ja tässä oli monta niin hienoa kohtaa, että luin tämän kolme kertaa putkeen saman tien. Pakko lainata suosikkikohtani, vaikka minusta tuntuukin, etten osaa ruveta analysoimaan niitä muuten kuin toteamalla, että miten hienoja ne ovat.

Ei löytynyt lohtua tästä maailmasta,
ei sen kauneudesta, ei kauheudesta

Tässä kohtaa tykkään hirveästi tuosta kauneuden ja kauheuden rinnastamisesta, ajatuksen lisäksi myös sen vuoksi, että miten samanlaisia sanoja ne ovat.

Kaivan tunnelin,
pakotien pimeydestä toiseen

Tämä oli niin hieno kielikuva, etten osaa sanoa tästä mitään järkevää. Todella yleismaailmallinen myös.

Palaute jäi vähän tyngäksi, mutta kuten ehkä huomasit, tykkäsin todella kovasti. Kiitos tästä. :)
Whoever said you can't fool an honest man wasn't one.
-Terry Pratchett: Making money

Vuoden Draama-ficcaaja 08, kommari 09, EpäLotR-ficcaaja 10

Vastaa Viestiin