Sivu 2/2

Re: Idril ja Tuor, FF10-haaste, päivitetty 3.3.

Lähetetty: Su Maalis 07, 2010 12:50 am
Kirjoittaja Mithrellas
Tällainen runomuotoinen luku tarinassa oli mukava idea. En ensilukemalta ihan ymmärtänyt, mistä tässä oli kyse, vaan jouduin taas vähän silmäilemään Wikipediaa ja Silmarillionia, ja tarkistamaan tuon tunnelijutun. Muistin vain, että tunnelin kautta ne pakenivat Gondolinin tuhoa, mutta sitä en muistanut, että nimenomaan Idril oli rakennuttanut sen. Tosin aika pessimististä ajatella, että se on vain pakotie pimeydestä toiseen, mutta varmaan Idrilistä tuntui tuolloin siltä, ettei Morgothia pääse pakoon mihinkään. En osannut ensin kuvitella, miksi Idril olisi noin synkkä tässä nyt, kun hän oli juuri mennyt naimisiin ja saanut lapsen, mutta tuo Silman vilkaisu valaisi tilannetta. Oli kiinnostava ratkaisu pukea nuo hänen synkät ennakkoaavistuksensa runomuotoon, tykkäsin kovasti. Tykkään tämäntapaisista runoista, jotka kertovat jonkun tarinan eivätkä ole pelkästään yhteen niputettuja kauniita säkeitä.

Ehkä edellisen luvun loppuun tai sitten johdatukseksi tähän olisi voinut laittaa jonkun lauseen, joka viittaisi siihen, että Idril oli kaukokatseinen ja aavisteli pahaa. Se olisi hieman valaissut sitä, miksi Idril synkisteli tuollaisella hetkellä, kun hänen elämänsä tuntui olevan mallillaan. Kun kyse ei kuitenkaan ollut mistään tavanomaisesta "voi voi, millaiseen maailmaan olenkaan lapseni synnyttänyt" -angstaamisesta. Jos muistaisi Silmarillionin paremmin kaikki olisi tietysti ollut itsestään selvää.

Hienoa työtä joka tapauksessa, runo sopi hyvin osaksi tätä ficciä. Jatkoa vaan kehiin. :)