Harmaahaukka (Gríma, PG-13)

Draamaa, angstia ja vakavia aiheita.

Valvojat: Likimeya, Andune

Avatar
Leida
Puolituinen
Viestit: 385
Liittynyt: Pe Tammi 19, 2007 8:55 pm

Harmaahaukka (Gríma, PG-13)

Viesti Kirjoittaja Leida »

Title: Harmaahaukka
Author: Leida
Genre: Draama
Rating: Varmuuden vuoksi PG-13, vähän väkivaltaa
Disclaimer: Kaikki kuuluu Tolkienille minun sanailuani lukuunottamatta ja rahaa tällä ei tehdä
Summary: Harmaissa taloissa syntyy mustia mieliä.

A/N: Toinen FF10-ficci ja sana on alku. Gríman väkivaltainen lapsuus kuulostaa siltä kuin se voisi hyvinkin olla klisee (jos olisin lukenut Grímasta ficcejä niin ehkä tietäisin), mutta kun se natsaa niin hyvin Kärmeksen elämään. Ja perheväkivaltaa oli muuten hirveän vaikea kirjoittaa. Rakastan edelleen kommentteja. :)

Harmaahaukka

Mökissä on harmaa katto, harmaat seinät ja siellä eletään harmaata elämää. Vaimolla on ennen aikojaan harmaantuneet hiukset ja miehellä väsymyksestä tuhkanväriset kasvot. Pojan tukka on hätkähdyttävän musta. Hän on pieni ja hintelä. Liian heiveröinen selviytyäkseen raskaista töistä, mutta onneksi hän myös syö vähän. Hänellä on ohut, piipittävä ääni, mutta sitä ei kuule usein. Kukaan ei juuri puhu. Mies mörähtää välillä jotakin (säästä, töistä, ruoasta), ääni on niin karhea, ettei se tahdo nousta kurkkua ylemmäs, ja vaimo vastaa nyökkäämällä.

Poika yrittää pysytellä poissa tieltä. Kun hän istuu uunin vieressä (siinä on lämmin) ja painaa päänsä nokeentunutta seinää vasten, häntä tuskin huomaa. Kalpeat kasvot ovat lian peitossa ja paljaat varpaansa hän on peittänyt paidanhelmalla. Voisi luulla, että hän nukkuu. Mutta hän ei nuku. Hän ajattelee.

Hän katsoo naista, jonka ryppyiset posket palavat punaisina, kun tämä vaivalloisesti kyykistyy ja lisää viimeisen puun uuniin. Hän katsoo miestä, joka rapsuttaa parransänkeään ja jatkaa puukon terottamista. Hän halveksii heitä kumpaakin. Hän vihaa heidän ulkonäköään, tylsää ilmettään, kömpelöitä liikkeitään ja typeriä puheitaan. Hän vihaa sitä, että he tyytyvät tähän, ettei heillä ole kunnianhimoa, suunnitelmia eikä halua tehdä muutosta.

Hän ei anna halveksunnan näkyä. Hän nyökkäilee, tottelee ja on hiljaa, mutta mielessään hän vastaa heille. Hän tarttuu heidän jokaiseen virheeseensä, nokkii heidän jokaista heikkouttaan kuin korppikotkat kuolevaa eläintä. Hän on julma, purevan ivallinen ja ylpeä. Hän on niin paljon heitä älykkäämpi. Mitään siitä ei näy hänen kasvoiltaan

Kun hän avaa ulko-oven, mökin kuluneenharmaaseen lattiaan piirtyy auringonsäde. Hän sulkee oven perässään. Ulkona on valoisaa ja lämmintä. Tuuli puhaltelee poutapilviä taivaalla. Hän luikkii nopeasti varjoihin, katoaa, jottei kukaan huutaisi häntä takaisin.

Hän kävelee kauan. Yöllinen rankkasade on kastellut niityt ja muta tursuaa hänen varpaidensa välistä. Viimeiselle kukkulalle hän nousee juoksujalkaa ja pysähtyy halavan varjoon. Hän varjostaa kädellä silmiään.

Kultainen kartano loistaa häikäisevän kirkkaana. Näin kaukaa hän erottaa vain massiivisen rakennuksen, ei yksityiskohtia. Hän seisoo ja katselee sitä. Ja ajattelee. Hänellä on aikaa. Jonakin päivänä hän kävelee perille saakka. Jonakin päivänä hän tekee jotakin suurta.

”Missä olet ollut?” Miehen suuret karheat kädet puristuvat nyrkkiin, kun poika pujahtaa sisään ovesta. Poika katsoo luimistellen paksujen silmäluomiensa alta, yrittää lukea miehen ilmeen, mutta silmät eivät ole vielä tottuneet mökin hämärään.

”Kalassa”, hän sanoo. Hän on hyvä valehtelemaan. Hän on harjoitellut. Aina siitä ei silti ole apua.
”Kalassa? Eikä sintin sinttiä tuomisena. Kun töitä on tekemättä”, mies murahtaa. Kylmät väreet juoksevat ylös pojan selkää. Hän yrittää pujahtaa miehen ohi, mutta tämän sormet puristuvat hänen käsivartensa ympärille kuin rautaiset pihdit. Poika riuhtaisee kerran, ollakseen varma, että miehen ote pitää.

”Laiska lurjus.” Murahdusta seuraa nyrkinisku. Poika putoaa polvilleen likaiselle lattialle. Hän lyö nenänsä lattialautaan. Suussa maistuu veri. Hän painaa kädet kasvoilleen.

Seuraava lyönti iskeytyy terävästi selkään. Mies on löytänyt jotain kättä pidempää. Poika syleilee lattialautoja. Hän hengittää katkonaisesti nenän kautta. Iskuja satelee, hän ei liikahdakaan. Mies ähisee.

Pienen ikuisuuden jälkeen mies vetäisee oven auki niin voimakkaasti, että saranat valittavat. Hän lyö sen kiinni perässään, tärähdys juoksee pojan hennon ruumiin yli. Poika kyyhöttää lattialla kuin pelästynyt eläin. Viimein hän kohottautuu varovasti istumaan. Hän pyyhkii kasvojaan paidanhelmaan. Kyyneliä ja verta sekaisin. Hän katsoo hämärän läpi mökin perälle.

Nainen laittaa kutimen ja harmaan lankakerän syrjään ja nousee kohentamaan tulta. ”Kattilassa on ruokaa”, hän sanoo.

**

Nuori mies voisi polttaa mökin lähtiessään. Perustuksillaan tutiseva tönö leimuaisi hetken kuin merkkituli ja hiipuisi sitten kyteväksi mustaksi hiillokseksi. Mies ja nainen parvella eivät koskaan saisi tietää, että miksi heillä kerrankin on nukkuessaan lämmin keskellä synkkää syksyä. Hän voisi päättää heidän surkeat elämänsä samalla kuin aloittaa omansa. Hän on pohtinut sitä paljon.

Ja silti hän lähtee salaa yön selkään. Hän hiipii hämärän tuvan läpi varovasti ja hänen sydämensä lyö, lyö, lyö. Korvissa kohisee. Hänen kämmenensä hikoavat, askeleensa ovat epävarmat. Pienellä mökillä ei ole koskaan ennen ollut näin paljon pituutta.

Ulkona nuorukainen vetää sisäänsä hyytävää yöilmaa. Hän riiputtaa nyyttiä kädessään. Se on kevyt; hänen aikaisemmalla elämällään ei ole ollut paljon painoarvoa. Hän kääntyy lähteäkseen – ja kuulee raskaita askelia takaansa. Hän pyörähtää ympäri, nyytti valahtaa maahan. Pelko valuu päästä jalkoihin saakka.

”Mitä kirottua sinä teet täällä?” Miehen murahduksessa kaikuu menneiden vuosien kipeän todellinen uhka.

Nuorukaisen taskussa on puukko. Hänellä ei ole valtaa omiin käsiinsä sen vertaa, että hän saisi sormensa sen ympärille. Mutta hän on salannut ainoan oikean aseensa pitkään. Tämä on se hetki, kun hän voi vetää sen esiin. Hän voi iskeä myrkyllä ladatuilla sanoilla niin, etteivät haavat koskaan parannu.

”Minä vihaan sinua. Vihaan sinua enemmän kuin mitään muuta koko maailmassa. Minä halveksin sinua koko sieluni pohjasta. Sinä olet typerä. Niin typerä, ettet tajua kuinka typerä olet. Suurin onnettomuus tässä maailmassa on se, että olen sinun poikasi. Kantaisin mieluummin mitä tahansa muuta nimeä kuin sinun. Häpeän sitä niin kauan kuin eläin. Jonakin päivänä minä olen jotakin suurta, etkä sinä edelleenkään ole mitään. Jonakin päivänä minä nauran haudallasi.”

Hän ei huuda. Hän tähtää sanat tarkasti kuin nuolet, iskee ne kohteeseensa horjumattomalla päättäväisyydellä. Sanat ovat hänen ystäviään, ne ovat kulkeneet hänen ajatuksissaan monien vuosien ajan.

Mies tuijottaa. Nuorukainen ei näe hänen kasvojensa ilmettä yössä. Hän kääntää selkänsä miehelle, nostaa nyyttinsä maasta ja lähtee. Hän kävelee pois, vaikka jalat tahtoisivat juosta.

”Gríma! Tule takaisin!” mies huutaa. Mikään mahti maailmassa ei saisi nuorukaista kääntämään päätään.
Whoever said you can't fool an honest man wasn't one.
-Terry Pratchett: Making money

Vuoden Draama-ficcaaja 08, kommari 09, EpäLotR-ficcaaja 10
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Re: Harmaahaukka (Gríma, PG-13)

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Hui, tämähän oli... synkkä. Nimen omaan harmaa.

Voisin hyvin kuvitella, että Gríman lapsuus ei ollut kovin onnellinen, ja tämä tuntuu sopivan kuvaan. Miesraukkaa käy sääliksi, aina hän on se, jonka käy huonosti, vaikka mitä tekisi. No juu, ehkä loppu oli hänen omaa syytään kun hän meni Sarumanin puolelle, mutta ehkä hän silloinkin vain haki jotain parempaa. Tarvitsi jotain parempaa, ja sitten meni liian pitkälle... Tämän ficin jälkeen tuskin enää katson häntä samoin.

Juu, vaikuttavaa tekstiä. Tykkäsin tuosta alusta, kun kaikki oli harmaata - ja sitten on mustatukkainen poika. En tiedä, mikä siinä iski, mutta se oli tosi hieno.

Gríman isä oli kauhea. Jotenkin tuntuu, että Gríma teki paremmin paukauttaessaan totuuden isänsä silmille kuin jos hän olisi polttanut talon ja vanhempansa siinä samalla. Ja se äiti... en oikein tiedä. Hän tuntui jotenkin pelokkaalta ja niin, harmaalta hahmolta. Sääliksi käy koko perhettä.

Minusta sekin kohta oli hieno, kun Gríma katseli Kultaista Kartanoa ja ajatteli, että jonain päivänä on jotain suurta. Voi raukkaa, hän ei ansainnut sellaista elämää. Tämän ficin jälkeen hän alkaa tuntua jotenkin Klonkkumaiselta, tai siis elämänsä takia. Hänenkin kävi surkeasti.

Hieno ficci, ja muutti kuvaa Grímasta (tai ainakin sitä, miten itse häneen suhtaudun).
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Re: Harmaahaukka (Gríma, PG-13)

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Huh, tämä oli kyllä tosi synkkä. Vai pitäisikö sanoa ankean harmaa. Jostain syystä minä en kyllä tuntenut kauheasti sympatiaa Grímaa kohtaan, jotenkin vaan tuo ylimielinen asennoituminen oli vastenmielistä. Vaikka tietysti hän oli uhri, ja oli surullista että hänen isänsä oli tuollainen (voi voi, mitähän Tolkien sanoisi sinun Galmod-kuvauksestasi :wink:). Joka tapauksessa minusta on ihan uskottavaa ajatella, että Grímalla oli surkea lapsuus, vaikka toisaalta se on ehkä vähän kliseistä, sillä miksei normaalin lapsuuden kokeneestakin voisi kehkeytyä "paha"? Kirjoissa ja leffoissa usein vain halutaan ajatella jotenkin psykoanalyyttisesti, että kaikki mitä tekee on seurausta joistakin lapsuuden traumoista, vaikka normaalielämässä se ei ole mitenkään niin selvä juttu. Mutta niin, älä ota tätä kritiikkinä ficciä kohtaan, kunhan tässä vain pohdiskelen.

Minusta oli hieno juttu, että päätit kertoa jotakin Gríman lapsuudesta. Tässä ficissä oli koko ajan aivan mahtava tunnelma. Koruttomia, lyhyitä lauseita, jotka kuitenkin kuvasivat tilannetta elävästi. Jotenkin tuo äidin "Kattilassa on ruokaa" kertoi kanssa niin paljon. Se on jotenkin kammottavaa, kun äiti vain seuraa sivusta, kun hänen lastaan pahoinpidellään. Kertoo jotain siitä, millainen tyranni tuo isä on tuossa perheessä.

Minä ensin todella kuvittelin, että Gríma tappaisi isänsä, mutta ei sitten kuitenkaan. Isä kyllä varmasti ansaitsi kuulla nuo Gríman sanat, mutta hyytävää kyllä ajatella pojan puhuvan noin isälleen. En tiedä sitten, tuleeko tuo herättämään Galmodissa katumusta vai muisteleeko hän poikaa katkeruudella.

Luulisi kyllä Gríman olevan hankala hahmo kirjoittaa, kun tuollaiseen tyyppiin ei varmaan oikein voi itse samastua eikä häntä voi "fanittaakaan". Mutta on varmasti hyvin kehittävää kirjoittaa hänestä. Nostan hattua. Minä varmaan yrittäisin tekemällä tehdä Grímasta hyvän tyypin, oli sitten kuinka pahasti ristiriidassa Tolkienin kirjoitusten kanssa.

Mistä muuten keksit tuon otsikon? Jotenkin minusta tuntuu, kuin olisi nähnyt tuon Harmaahaukka-sanan jossain, mutta juuri nyt en osaa yhdistää sitä oikein mihinkään.

Hieno tunnelmapala kaikin puolin. Mutta nyt vetäydyn tästä odottamaan seuraavaa. :)
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Avatar
Leida
Puolituinen
Viestit: 385
Liittynyt: Pe Tammi 19, 2007 8:55 pm

Re: Harmaahaukka (Gríma, PG-13)

Viesti Kirjoittaja Leida »

Kiitoksia taas kauheasti kommenteista Nerwen ja Mithrellas! :D

Nerwen: Synkkyyttä minä hainkin tuolla tyylillä, hyvä jos ficci tuntui siltä. Teki vaan mieli kokeilla tällaista, vaikka en tiedä, kuinka nautittavaa luettavaa näin ankea teksti on. Ei varmaan kovinkaan. Gríman kohtalon voi tosiaan ajatella olevan tietyllä tapaa klonkkumainen, ei kyllä tullut omaan mieleeni ennen sinun kommenttiasi, mutta kyllä joo. Tämä koko tarina lähti siitä alusta (niin no, ainahan tarinat lähtevät kai alusta, mutta siis juoni ja tyyli ja kaikki lähti rakentumaan siitä alun harmaan ja mustan vertailusta), joten oli hauska kuulla, että tykkäsit siitä. :) Galmod on aika kauhea ja äiti tosiaan harmaa hahmo. Niin, jotenkin minun on helppo kuvitella sen Sarumanin puolelle menemisen ja muiden Gríman tekosten johtuvan hänen ainaisesta halustaan saavuttaa jotain parempaa, mikä ei tietysti tee niitä yhtään sen oikeutetummiksi, mutta kenties hieman ymmärrettävämmiksi ja ymmärtää minä Grímaa haluan, jotta voin kirjoittaa hänestä vielä ne kahdeksan ficciä. Kiitos. ;)

Mithrellas: En halua tietää, mitä Tolkien sanoisi minun Galmod-kuvauksestani. Pyörisi varmaan haudassaan. :) Minustakin on uskottavaa ajatella, että Grímalla oli onneton lapsuus, mutta olet täysin oikeassa kyllä siinä, että se on kliseistä, siis yleisestikin ottaen. Niin tapahtuu vähän liiankin monessa kirjassa/tv-sarjassa/leffassa. Halusin kuitenkin kokeilla tätä. Kiva että tunnelma toimi sinusta, se on aina tosi hauska kuulla, varsinkin kun tämä tosiaan oli tällainen tunnelmapala, niin se on vielä entistäkin tärkeämpi juttu. Minä halusin Gríman asennoituvan ylimielisesti, jotenkin siitä asenteesta on tullut kauhean vahva osa Grímaa minun pääni sisällä. Halusin osan tämän ficin harmautta olevan juuri siinä, että vaikka Gríma kärsi vääryyttä, niin ei hän silti ollut ennen sitä mikään hyveellisyyden ruumiillistuma. Gríma on tosi mielenkiintoinen hahmo ja sen vuoksi varmaan tykkään kirjoittaa hänestä. Ei hän tosiaan kyllä kovin samaistuttava tai fanitettava tyyppi ole. Otsikko vain tuli mieleeni jostain, en osaa ainakaan itse liittää sitä mihinkään. Halusin otsikon liittyvän jotenkin harmaaseen ja jollakin tavalla (ainakin minun päässäni) haukka kuvaa Grímaa tässä ficissä. Kiitos vielä. :)
Whoever said you can't fool an honest man wasn't one.
-Terry Pratchett: Making money

Vuoden Draama-ficcaaja 08, kommari 09, EpäLotR-ficcaaja 10
Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Re: Harmaahaukka (Gríma, PG-13)

Viesti Kirjoittaja Andune »

Lukuinto on ollut kesälomalla, mutta nyt intouduin lukemaan tämän.

Hienoa tekstiä. Jollain tapaa en välttämättä osaa asettautua Gríman asemaan niin hyvin, että säälisin häntä. Mutta tämä todellakin luo hänestä tolkienmaisen kuvan. Kaikki tuo, miten hän mielessään halveksii vanhempiaan jne on jotenkin niin grímamaista. Ja lopussa esille tulee hyvin se, miten mies juurikin käyttää sanoja asenaan.

Tämä oli siinä mielessä aika jännä, valoitit hieman Gríman synkkää puolta. Hänessä on se, ja voisi sanoa että Saruman toi sen vasta kunnolla esille. Tuo miten hän miettii, polttaisiko kotinsa ja päättäisi vanhempiensa elämän, on vähän kuin etäinen pilkahdus. Vanha Gríma olisi ehkä tehnyt niin, nuori ei vielä.

Hieman kammottavan piirteen tähän toi Gríman äiti. Tokaisu "kattilassa on ruokaa" kalskahti korvaan niin kuin varmasti olikin tarkoitus. Ja jotenkin jäi kuva, että Gríma ei oikeastaan juuri välitä siitä, vaikka häntä hakataan. Ehkä ajatus poislähdöstä elää pojassa niin vahvana, että hän kestää mitä vain sen ajatuksen voimalla.

Hienoa kuvausta Grímasta. Olet mielestäni onnistunut hyvin saavuttamaan tämän hahmon "sisimmän", luomaan hänestä juuri sellaisen, joksi olen hänet kuvitellut :)
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Avatar
Leida
Puolituinen
Viestit: 385
Liittynyt: Pe Tammi 19, 2007 8:55 pm

Re: Harmaahaukka (Gríma, PG-13)

Viesti Kirjoittaja Leida »

Andune: Kiitos! :D Valtavan hienoa kuulla, että olen sinusta onnistunut Gríman kuvaamisessa. Juurikin tuo, että olen onnistunut luomaan hänestä sellaisen, miksi olet hänet kuvitellut, lämmitti kauheasti mieltä. Sitä voisi silloin vaikka optimistisesti kuvitella, että hahmokuvaus on ihan uskottava ja jollakin lailla tosiseikkoihin pohjautuva, jos joku toinenkin on siitä samaa mieltä. Ja tuon äidin tokaisun oli tosiaan tarkoitus hätkähdyttää, hyvä jos se tekee niin. Kyllä Gríma varmasti välitti siitä, että häntä pahoinpideltiin, ehkä tuo poispääsyn ajatteleminen oli hänen pakokeinonsa, mutta sitä ennen seurasi monta vuotta (en oikein itsekään tiedä, että minkä ikäiseksi ajattelen Gríman tuossa jälkimmäisessä osassa) synkkää elämää.
Whoever said you can't fool an honest man wasn't one.
-Terry Pratchett: Making money

Vuoden Draama-ficcaaja 08, kommari 09, EpäLotR-ficcaaja 10
Avatar
sprig
Puolituinen
Viestit: 265
Liittynyt: Su Joulu 09, 2007 6:31 pm

Re: Harmaahaukka (Gríma, PG-13)

Viesti Kirjoittaja sprig »

Tämä ficci toimi tosi hyvin ja pidin tästä, jos niin voi sanoa kun aihe on tällainen. :D

Kuten muut kommentoijat ovat jo sanoneet, Gríma oli onnistunut ja voin kuvitella hänen olleen lapsena juuri tuollainen. Perheväkivalta jättää jäljet ihmiseen ja se selittäisi tavallaan Gríman myöhempiä motiiveja ja siksi tuntuu uskottavalta, että Grímalla olisi ollut inha lapsuus. Nyt kun olen lukenut tämän, ajattelen varmasti lopun ikääni tarua lukiessa, että Grímalla oli väkivaltainen lapsuus. :D Gríman äiti jäi mietityttämään, löikö isä häntäkin, vai eikö hän muuten jaksanut välittää, mitä isä pojalle teki? Minäkin odotin Gríman tappavan isänsä, sillä aikuinen Gríman olisi saattanut ihan hyvin tappaa samassa tilanteessa.

Teksti oli tosi hienoa ja tyly tunnelma säilyi alusta loppuun. Lyhyen toteavat lauseet tehostivat tunnelmaa, mutta kappalejako kaipaisi hieman viilausta, sillä ainakin minua lyhyet kappaleet hiukan häiritsivät.

Kiitokset hienosta ficistä!
EpäLotR-ficcaaja 2009
Runoilija 2010
Avatar
Leida
Puolituinen
Viestit: 385
Liittynyt: Pe Tammi 19, 2007 8:55 pm

Re: Harmaahaukka (Gríma, PG-13)

Viesti Kirjoittaja Leida »

Kiitos, sprig! Onpa kiva saada kommenttia. :) Hyvä jos tämä tuntui sinun makuusi toimivalta. Minäkin ajattelen nykyisin Gríman lapsuuden väkivaltaiseksi, ei sitä välillä pääse eroon jostakin, kun sen on saanut päähänsä. Niin, Gríman äiti on aika mielenkiintoinen. En oikeastaan tiedä, mitä itse ajattelen. Ehkä hain sellaista tyyntä alistumista tilanteeseen, johon ei kaiken järjen mukaan pitäisi alistua, mutta johtuiko se alistuminen sitten henkisestä vai fyysisestä väkivallasta vai molemmista - paha mennä sanomaan. Hyvä jos tyly tunnelma säilyi. Kappalejako on varmasti makukysymys. Nämä lyhyet kappaleet ovat täysin harkittu ratkaisu, mutta lukijalla on tietysti vapaus ajatella niistä mitä vain. Kiitos vielä kovasti. :)
Whoever said you can't fool an honest man wasn't one.
-Terry Pratchett: Making money

Vuoden Draama-ficcaaja 08, kommari 09, EpäLotR-ficcaaja 10
Avatar
Naava
Örkki
Viestit: 53
Liittynyt: La Syys 05, 2009 3:26 pm

Re: Harmaahaukka (Gríma, PG-13)

Viesti Kirjoittaja Naava »

Tämä oli loistava ficci. Minusta tuo jotenkin... harmaa ja kalsea tunnelma oli hyvin kuvattu, ja ehkä joskus voelä ymmärränkin, miksi (se hölmö idiootti typerys) hän meni Sarumanin puolelle. Grima olisi voinut olla suuri.
Tosiaan tuo äidin tokaisu "Kattilassa on ruokaa" sai kylmät väreet nousemaan pitkin selkääni.
Loistava ficci.
i can be alone, yeah,
i can watch a sunset
on my own...

~Kate Nash, Merry Happy
Avatar
Leida
Puolituinen
Viestit: 385
Liittynyt: Pe Tammi 19, 2007 8:55 pm

Re: Harmaahaukka (Gríma, PG-13)

Viesti Kirjoittaja Leida »

Naava (kaunis nicki muuten) kiitos kommentista ja kiva, että tykkäsit. Joo, minä olen ainakin pikkuhiljaa oppinut ymmärtämään Grímaa kirjoittaessani hänestä tai voisi tietysti sanoa myös, että rakennan mielessäni ymmärrettävämpää Grímaa. Vaikeahan se on tietää, että kuinka paljon se muistuttaa Tolkienin Grímaa. Näihin Gríma-ficin kommentteihin vastailu toi taas kyllä mieleen, että pitäisi kirjoitella Grímasta lisää, en ole sille vähään aikaan uhrannut ajatustakaan. Kiitos vielä kommentista. :)
Whoever said you can't fool an honest man wasn't one.
-Terry Pratchett: Making money

Vuoden Draama-ficcaaja 08, kommari 09, EpäLotR-ficcaaja 10
Avatar
Fuu
norppa
Viestit: 948
Liittynyt: Ke Helmi 18, 2004 8:12 pm
Paikkakunta: syli

Re: Harmaahaukka (Gríma, PG-13)

Viesti Kirjoittaja Fuu »

Oijoi. Muuta ei vaan voi sanoa.
Tämä oli tosi hienosti kirjoitettu fic ja antoi ihan uudenlaisen näkökulman Grímaan - yleensä sitä ajattelee vain leffan tai kirjan niljakasta perseennuolijaa, joka on täysin riippuvainen muista, etenkin Sarumanista. Annoit sille tavallaan oikeutuksen ja taustan. Minun on itse asiassa yhdyttävä Nerweniin siinä, miten tällaista taustaa vasten Gríman motiivit voisivat olla ymmärrettävissä: lapsena hän sai kokea nöyryytystä, päätösvallan viemistä ja alistamista, ja Saruman tarjosi hänelle valtaa ja keinon vaikuttaa asioihin. Miksei Gríma olisi sellaista ottanut vastaan.
Tämä oli julma. Harmaa oli todellakin oikea sana tälle, vaikka tässä olikin pahoinpitelyn kautta toiminnallisuutta - sekin oli ilotonta, raakaa ja alkukantaista ja sitä oli jatkunut jo pidempäänkin, joten se vain puuroutui harmauden massaan, joka Gríman elämä oli. Osaan niin hyvin kuvitella harmaan äidin, tympeän isän, tuhkansävyisen elämän... Sie tuot ne tosi taitavasti lukijan eteen pienillä, osuvilla sanavalinnoilla. ^^

Viimeinen repliikki kruunasi koko jutun kaikessa kauheudessaan ja harmaudessaan. Kiitos tästä, olet taituri ^^

(toistan itseäni, olisikohan kohta aika nukkua x)
you spin me right round, baby, right round
like a record, baby, right round round round


Vuoden Ilopilleri 2005-2009, vuoden Humor-ficcaaja 2010. Pörr.

captainfuu.tumblr.com
captainfuu.deviantart.com
Avatar
Leida
Puolituinen
Viestit: 385
Liittynyt: Pe Tammi 19, 2007 8:55 pm

Re: Harmaahaukka (Gríma, PG-13)

Viesti Kirjoittaja Leida »

Oi, kiitos kovasti kommentista, Fuu Hououji. :) Kiva kuulla, että tämänkaltainen tausta Grímalle voisi tehdä miehen motiivit myöhemmässä elämässä uskottavammaksi. Olen kovasti yrittänyt ymmärtää Grímaa tässä FF10-haasteen aikana, joten mikäs sen mukavampaa, jos se välittyy lukijoillekin eikä jää vain minun päähäni. Gríma on kyllä mielenkiintoinen hahmo kirjoittaa. Hyvä juttu, jos ficci toi hahmot noin elävästi eteesi ja hienoa, että tarina maistui muutenkin. Kiitos. :)
Whoever said you can't fool an honest man wasn't one.
-Terry Pratchett: Making money

Vuoden Draama-ficcaaja 08, kommari 09, EpäLotR-ficcaaja 10
Avatar
Pyrexia
Metsähaltia
Viestit: 633
Liittynyt: Su Maalis 30, 2008 5:26 pm
Paikkakunta: Jossain metsän laitamilla

Re: Harmaahaukka (Gríma, PG-13)

Viesti Kirjoittaja Pyrexia »

Ihan älyttömän hyvä ficci, pidin tästä paljon. Jotenkin minulla on hämärä muistikuva, että olisin lukenut tämän aikaisemmin, mutta jättänyt palautteen kirjoittamisen jostain syystä kirjoittamatta. Pidin tässä juuri siitä, että Gríma sai taustan, oman henkilökohtaisen historiansa, joka oli kaikkea muuta kuin onnellinen. Tämän ficin jälkeen Grímaa voi ymmärtää paljon paremmin, miksi teki myöhemmässä vaiheessa niin kuin teki. Se että Gríma kävi isäänsä vastaan sanoin, eikä väkivallalla, oli mielestäni parempi vaihtoehto, koska siinähän isä saa jäädä mietiskelemään tekosiaan. Tavallaan Grímaa käy sääliksi, kun sai surkean alun elämälleen ja vielä surkean lopunkin.
Tomorrow is tomorrow
Hyvin usein voittajia on häviäjät,
jotka päättivät yrittää vielä kerran.
Vastaa Viestiin