Piha ilman sadettajaa (Songfic, angst, death)

Draamaa, angstia ja vakavia aiheita.

Valvojat: Likimeya, Andune

Avatar
Aralas
Puolituinen
Viestit: 251
Liittynyt: Su Kesä 14, 2009 4:12 pm
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Piha ilman sadettajaa (Songfic, angst, death)

Viesti Kirjoittaja Aralas »

Title: Piha ilman sadettajaa
Pairing: Epäsuoraakin epäsuorempi A/A (A/L sivullisena)
Genre: Deathfic, angst
Raiting: PG-13
Disclamer: Hra. Tolkien, mie vain pelleilen niillä, ihan huvin vuoksi
Summary: Arwen kaipaa Aragornia
Warnings: Hahmon kuolema
A/N: Idea lähti Zen Cafèn Piha ilman sadettajaa kappaleesta, ja tää on eka Angsti/Deathficcini ikuna!


Mikset ole täällä vierelläni nyt, kun eniten sinua tarvitsen? Miksi lähdit ja jätit minut?
Isäni tahto on, että lähden Harmaisiin Satamiin. Mutta en voi.

Jos et sinä enää minusta piittaa, tuulet kääntyy luoteeseen
Jos et sinä enää minua kaipaa, joudun yksin vuoteeseen


Etkö enää rakasta minua?

Jos et sinä enää minua tahdo, olen kylmä ja kivinen kaivo
Piha ilman sadettajaa sitä minä olen, jos sua en saa
Jos et sinä enää minua huoli, olen puu jonka salama nuoli
Palanut ja revitty maa, sitä minä olen jos sua en saa


Vai voinko sittenkin lähteä?? Ehkä minun todellakin pitäisi, etenkin nyt, kun sain tietää sinun pienestä salasuhteesta sen haltian, Legolaksen kanssa.
Lähetin kaksi tärkeinä apulaistani seuraamaan teitä teidän lähdön jälkeen.
Tiesin heti kättelyssä heidän tuovan huonoja uutisia, mutta uutinen sinusta ja Legolaksesta... Se ei käynyt mielessäni kertaakaan.

Tarvitsen sut, mä tarvitsen sut, kun vaiti on pellon multa
Tarvitsen sut, mä tarvitsen sut, kun kelloista loppuu aika
Ja ahtaana vyöryy ilma


”Aragorn, anteeksi. En voi tehdä enää muutakaan. Harmaisiin Satamiin en voi lähteä, muisto sinusta kulkisi perässäni vaikka Mordoriin asti. Pidä onnellinen loppuelämä haltiasi kanssa. Hyvästi.” Saan kirjoitettua allekirjoituksen juuri ja juuri täriseviltä käsiltäni. Lähden huoneesta ja törmään isääni heti ensimmäisessä mutkassa. Pyydän häntä antamaan kirjeen jollain keinolla sinulle ja suuntaan kohti kalliota.

Reunalla levitän käteni ja nojaan eteenpäin. Virtaavat kyyneleet kastelevät kasvoni ja hiuksia, mutten välitä. Pienen hetken ajan tunnen lentäväni, kunnes pohja ottaa minusta osansa. ”Anteeksi,” kuiskaan vielä sulkien silmäni viimeisen kerran.

Jos et sinä enää minua tahdo, olen kylmä ja kivinen kaivo
Piha ilman sadettajaa sitä minä olen, jos sua en saa
Jos et sinä enää minua huoli, olen puu jonka salama nuoli
Palanut ja revitty maa, sitä minä olen jos sua en saa
"After San Sebastian please come with me. I'll take my clothes off." Mr. Tony Kakko

Vuoden Legolas 2010
Avatar
Pyrexia
Metsähaltia
Viestit: 633
Liittynyt: Su Maalis 30, 2008 5:26 pm
Paikkakunta: Jossain metsän laitamilla

Re: Piha ilman sadettajaa (Songfic, angst, death)

Viesti Kirjoittaja Pyrexia »

Tuo Zen Cafén kappale on/oli yksi suosikeistani, hyvin surumielinen biisi, mutta niin oli tämä ficcikin. Näitä lyhyitä ficcejä on mukava ja helpompi lukea, kun sattuu nyt parhaimmillaan olemaan taustamelua.
En tässä kai muuta palautetta osaa antaa, kuin että ainakin minä olen tämän ficin lukenut. :mrgreen:
Tomorrow is tomorrow
Hyvin usein voittajia on häviäjät,
jotka päättivät yrittää vielä kerran.
Vastaa Viestiin