Kotiinpaluu (G... lähinnä)

Draamaa, angstia ja vakavia aiheita.

Valvojat: Likimeya, Andune

Husky
Örkki
Viestit: 11
Liittynyt: La Kesä 23, 2007 12:40 pm
Paikkakunta: Helsinki

Kotiinpaluu (G... lähinnä)

Viesti Kirjoittaja Husky »

Disclaimer: Joo eipä ole omia hahmoja. TJEU vaikka Wikipediasta J.R.R. Tolkien.
Title: Kotiinpaluu
Author: Husky
Genre: draama tai elämäkertaedeltäväelämäpyöriisilmissä tai jotain
Rating: G
A/N: Tuli vähän pitkä kirjoitusblokki. Kissakuningattaren tarina on kuitenkin pyörinyt päässä vähän väliä.

Kotiinpaluu

Silmäni vuotavat valtoimenaan. En minä itke, ei siihen ole mitään syytä, eikä se sopisi arvolleni muutenkaan, vaikken enää olekaan Gondorin kuningatar. Merituuli sen tekee. Veneeni lipuu hiljalleen kohti Anduinin suistoa.

Synnyin Haradissa, Zimrênzilissä. Isäni oli keskisen Haradin mahtimiehiä, niiden jälkeläisiä joita Gondorissa kutsutaan Mustiksi Númenorilaisiksi. Synnyin eräänä sateisena syysyönä, ja minun ennustettiin saavan aikaan suuria tekoja, mutta samalla varoitettiin että saattaisin eksyä tummille sivupoluille. Kuinka helppoa onkaan jälkiviisaus! Enkä sittenkään osaa katua. En sen jälkeen, kun sain kokea miten minut otettiin vastaan uudessa kotikaupungissani. Ne gondorilaiset hölmöt! Ylenkatsoivat minua, vaikka olemme perimmältään samaa verta.

Minut siis naitettiin nuorella iällä Gondorin kuninkaalle, Tarannon Falasturille. Liittomme solmittiin järkisyistä rauhan takaamiseksi Haradin heimojen ja Gondorin välille, eikä minulta koskaan edes kysytty mielipidettä, ei ennen eikä jälkeen avioitumisen. Rakkautta ei minun ja mieheni välillä koskaan ollut, ei edes kiintymystä, eikä liittomme missään nimessä ollut lihallinen. Lähinnä siedimme toisiamme. Toisaalta emme me kovin usein edes nähneet. Tarannon oli – ja on - kiinnostunut vain merestä, laivoista ja taisteluista. Jollei hän ollut merellä, hän oli telakalla valvomassa uusien laivojen rakentamista. Mahtava kuningas hän on, sitä ei käy kiistäminen, enkä voi valittaa etteikö hän kaikesta huolimatta olisi huolehtinut minusta hyvin, niin ettei minulta ole näinä pitkinä vuosina mitään puuttunut. Paitsi inhimillistä lämpöä, mutta toisaalta en ole sitä niin kaivannutkaan. En pidä ihmisistä liiemmin, en väkijoukoista, en huomionosoituksista, en melusta enkä kirkkaista väreistä. Olen aina viihtynyt yksin.

Päivät hovissa olivat uskomattoman pitkästyttäviä. Aamulla jouduin ensin pukeutumaan nuorten kikattavien hovineitojen avustuksella (miten inhosinkaan sitä kikattelua!), sitten käyskentelin aamupäivällä palatsin puutarhassa ja iltapäivisin otin alamaisia vastaan kuunnellen heidän murheitaan. Lähes joka ilta jouduin istumaan säätyläisten seurassa pitkillä illallisilla, joilla ruodittiin pitkään ja hartaasti jotain hyvin mielenkiintoista kuten hevoskilpailujen tuloksia tai vehnän hinnan nousua. Olin kyllästyä kuoliaaksi. Itse asiassa harkitsin vakavasti riistäväni itseltäni hengen. Lopulta puhuin Tarannonin kanssa. Hän antoi minulle luvan vetäytyä pois seuraelämästä. Olen hänelle siitä kiitollinen.

En muista milloin ne kauheat otukset alkoivat ilmestyä elämääni, ne kissat joista yksi on valkoinen ja yhdeksän mustia. Enkä tiedä mistä ne tulivat. Sen muistan, että valkoinen, niiden johtaja, asteli minua vastaan palatsin puutarhassa ensimmäisenä. Sen jälkeen tulivat kaikki muut, yksi kerrallaan. Ne pyörivät jaloissani maukuen ja liehakoiden, kuitenkin villeinä ja katalina kuten vain kissat osaavat olla. Ja huomasin että minulla oli taito hallita niitä: kiusasin, komensin, lahjoin, pidin niitä nälässä. Ne pelkäsivät minua, ja pakotin ne vakoilemaan kaupungin asukkaita. Ne kulkivat niin päivisin kuin yön pimeydessä ja näkivät suurilla silmillään kaiken. Jos vihanneskauppiaan rouva käytti vääriä punnuksia, tiesin sen. Jos aseseppä petti vaimoaan, tiesin senkin. Pystyin kiristämään ketä tahansa. Ja kiristinkin. Mustat kissat ehtivät kaupungissa kaikkialle. Mutta valkoinen kissa, niiden johtaja, vakoili kaikkia muita, eivätkä ne voineet salata minulta mitään.

Levottomuus ja epävarmuus kaupungissa lisääntyi. Nautin asemastani ja aiheuttamastani sekasorrosta. Levitin juoruja välikäsien kautta. Sain aikaan avioeroja, nyrkkitappeluita, jalkapuurangaistuksia, naapuririitoja, jopa pari pikaistuksissa tehtyä tappoa. Verhosin palatsin salit tummilla kankailla, kuuntelin kissoja (minä tosiaan ymmärrän niiden kieltä) ja punoin juonia kukistaakseni ikuisen yksitoikkoisuuden. Lähetin nuo eläimet yhä röyhkeämmiksi käyville retkille.

Sitten menin liian pitkälle. Komensin kissat vakoilemaan telakalle, ja ne kertoivat että telakan johtaja oli kavaltanut laivanrakennusvaroista yksitoista tuhatta kultarahaa. Mutta se olikin ansa, jonka epäluuloiset telakan työntekijät olivat minulle asettaneet. Jo jonkin aikaa oli kaupungissa kiertänyt huhu, että missä ikinä jotain paljastuu, siellä ovat kuningattaren kissat näyttäytyneet. Tarannon kysyi minulta asiasta julmistuneena, enkä osannut valehdella. Kerroin hänelle kaiken, ja kerroin myös että tein sen pitkästymisen tähden.

Omaksi kunniakseni voin sanoa, etten koskaan vakoillut tai pettänyt Tarannonia. Sen olin sentään hänelle velkaa. Kaikista rikoksistani ja petoksistani huolimatta hän oli kuitenkin armollinen. Moni muu olisi teloitettu. Minun hän käski vain lähteä kissoineni (ihan kuin ne olisivat jotenkin minun!) Gondorista viipymättä ja antoi laivan käyttööni, minne ikinä haluaisinkaan mennä.

Minä menen nyt takaisin kotiini Umbarin taa. Siellä ehkä viimein pääsen eroon näistä viirusilmistä, jotka ovat pyörineet jaloissani. Kissat ovat hämmennyksissään - ne osaavat kyllä kotiin, mutta nyt ne eivät tiedä missä koti on. Olen aina kammonnut niitä ja silti niistä tuli kohtaloni. Mutta kukaties niin piti ollakin; että ne myös vielä johdattavat minut takaisin isieni maille. Siellä elän taas kuten sukuni on elänyt aina kadonneen Lännen päivistä alkaen. Siellä palvon taas kansani jumalia ja saan kukaties vihdoin rauhan. Siellä otan takaisin oman nimeni Barûthhîn, eikä minua enää koskaan kutsuta nimellä Béruthiel.
Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Re: Kotiinpaluu (G... lähinnä)

Viesti Kirjoittaja Andune »

Todella hyvä aihe. On aina hauskaa huomata, jos joku on löytänyt ficin aiheen muualtakin kuin TSH:sta.

Siitä on syntisen kauan kun olen lukenut Kuningatar Béruthielista, mutta hänet taidettiin esittää juurikin suht pahana hahmona, joten tämä toi uutta näkökulmaa häneen. Tämä oli jollain tapaa kaunis, tarkoitan nyt sitä että hän oli oikeasti hakea miettiessään elämäänsä, miten kissat koituivat hänen kohtalokseen, mutta nyt hän pääsee takaisin kotiinsa.

Tämä oli vähän tällainen "no näin nyt kävi". Ei sisältänyt sen suurempaa dramatiikkaa, eikä kuningatar syytellyt ketään, ainakaan aviomiestään. Tämä todella sai minut ajattelemaan enemmän hänen hahmoaan ja sitä, mitä Tolkien hänestä oikeastaan kirjoitti. En muista onko tämä Tolkien-fakta että kissat vain ilmestyivät, mutta se oli jollain tapaa...no, se että kissat vain ilmestyivät hänen luokseen, siinä oli jotain kohtalokasta.

Yhdeksältä aamulla lyhyiden yöunien jälkeen ei ehkä synny parasta kommenttia, mutta ainakin yritin :) Pidin tästä paljon, hyvä pieni elämänkerta Kuningatar Béruthielista.
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Husky
Örkki
Viestit: 11
Liittynyt: La Kesä 23, 2007 12:40 pm
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kotiinpaluu (G... lähinnä)

Viesti Kirjoittaja Husky »

Kiitän.

Itseäni tämä hahmo on askarruttanut jo pitkään. Joku aika (lue pari vuotta) sitten aloin jonain joutohetkenä etsiä netistä tietoja hänestä. History of Middle-earthista sun muista extreme-hc-fanien lukemistoista olisin varmaan nämä faktat lukenut jo aiemmin... mutta löydettyäni kaikenlaisia tiedonjyväsiä niistä alkoi pikku hiljaa muotoutua pieni tarina. En osaa pitää Béruthielia varsinaisesti pahana hahmona. Enemmänkin ehkä olosuhteiden uhrina, vaikka hänen tekonsa olivatkin nykykielellä sanottuna sieltä ja syvältä. Hänen ja Tarannonin liiton mainitaan yhdessä lähteessä olleen pitkälti poliittinen (ja Tarannon kun oli tosiaan kiinnostunut lähinnä laivoista eikä mistään muusta), mikä kyllä saa minut pitämään Tarannonia uhrina ihan yhtä lailla. Tarannon ei ollut pätkääkään kiinnostunut vaimostaan (kuten ei tämäkään hänestä) mutta kunnon kunkkuna piti tästä kuitenkin huolen. Voin kuvitella, että Béruthiel tunsi jonkinlaista kiitollisuutta.

Siitä, miten kissat tulivat kuvioon mukaan, en oikein löytänyt mitään aineistoa. Tässä tarinassa ne siis vain "valitsevat" Béruthielin. Béruthiel tiettävästi inhosi kissoja ja kissat pelkäsivät häntä, ja tämä luo aika kiehtovan pohjan tälle symbioosille. Béruthielin karkotus on faktaa (jos näin voi sanoa mielikuvitushahmo vaiheista). Jossain lähteessä (mula ei nyt ole niitä printtejä tässä) kerrottiin myös että karkotettu kuningatar palasi lopulta laivalla omiensa pariin.

Missään ei kerrota, mitä hänelle tapahtui kotiinpaluunsa jälkeen, mutta toivon että hän saavutti oman kansansa parissa jonkinlaisen tyytyväisyyden tilan.
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Re: Kotiinpaluu (G... lähinnä)

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Todella mielenkiintoinen aihe, mukavan erilainen (ja hienoa, että täällä on jotain uutta! Minun on ollut tarkoitus lukea tämä jo siitä asti, kun se ilmestyi).

Minä en todellakaan muistanut kuningattaresta muuta kuin kissat - tämä oli siis ihan sivistävää. Kielesi oli kaunista ja jotenkin hahmon tyylistä - juuri tekstin tyyli tuo mieleen elävän kuvan Béruthielista sitä kautta, miten hän itse asiat kertoo. Ylevä, hieman kylmä, sanoisinko että varsin arvonsa tunteva - kuin kissa hänkin omalla tavallaan.

Ja siitä aasinsiltaa seuraavaan, nimittäin kuvasit kissoja todella hienosti. Tykkäsin siitä, että ne vain ikään kuin löyttäytyivät Béruthielin lähelle, ja hänen inhonsa niitä kohtaan välittyi selkeästi. Pidän kissoista eläiminä ihan kauheasti, sillä niissä on jotain käsittämättömän arvokasta, niillä on taju itsestään ja ne ovat viisaita - koira tulee kun käsketään, kissa tulee kun haluaa. Se näkyi tässä mielestäni hyvin, tuo kissojen oma tahto.

Kommentointitaitoni on selvästi ruosteessa, mutta kuitenkin, tämä oli hieno ja sivistävä ficci lukea, kirjoita ihmeessä lisää. Kaikki pisteet sinulle aihevalinnasta, ei todellakaan mikään kaikkein helpoin vaihtoehto.
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
Vastaa Viestiin