Puolikas (PG, FF10 6/10)

Draamaa, angstia ja vakavia aiheita.

Valvojat: Likimeya, Andune

Avatar
Fuu
norppa
Viestit: 948
Liittynyt: Ke Helmi 18, 2004 8:12 pm
Paikkakunta: syli

Puolikas (PG, FF10 6/10)

Viesti Kirjoittaja Fuu »

FF10 6/10
sana 08: liian vähän

title: Puolikas
rating: PG
disclaimer: en omista Tolkienin tuotosten mitään paikkoja, henkilöitä, tapahtumia yms yms keksintöjä, vaan omaksi ja muiden kummastukseksi kirjoittelen.
summary: Kun nyt olen yksin, jokainen ihminen tuntuu Tuomiovuoren korkuiselta ja vannomani valat hirvittävän raskailta kantaa.

A/N: Meissä jokaisessa asuu pieni Klonkku, vaikka emme puhuisikaan aivan yhtä kovaan ääneen ja kummallisesti. Tämä sijoittuu siis Gondoriin ja Denethorin hoviin pian sen jälkeen, kun Pippin on juhlallisesti vannonut uskollisuuttaan käskynhaltijalle. Koko teksti on periaatteessa Pippinin ajatuksia, ei-kursivoidut pätkät muuta. One-shot.
A/N 2: Että olenkin kaivannut tätä! Kyllä mä viäl kirjoitan FF10-ficcini loppuun, perhana... :D

*

Minä olen aivan liian vähän tälle valtakunnalle.

Mitä ihmettä sinä oikein ajattelit, Peregrin, oikea tolvana? Mitä ihmettä sinä edes täällä teet? Nyt saat maksaa pässinkalloisesta uteliaisuudestasi. Kenties opit sen, että mikäli Gandalf sanoo, että salamyhkäistä kristallipalloa ei saa katsoa, niin sitä ei sitten pahus soikoon katsota! Typerä, typerä Peregrin, ja nyt olet täällä ja olet taas puhunut ohi suusi. Miten ajattelit selvitä suunnattoman uskollisuutesi ja mahtipontisten lupaustesi seurauksista?

Katso nyt ympärillesi. Katso tarkkaan. Hyvin hoidetut mukulakivikadut ja niitä astelevat pitkät, ylväät ihmiset. Uljaat, korskuvat hevoset ja raudan helähdykset miekoissa ja valjaissa. Ei sinulla ole täällä paikkaa, mahtavien joukossa, ylimystön parissa, ihmisten seassa. Kiviset rakennukset kohoavat pilviin ja tavoittelevat kuuta, ja niiden holveihin pieni hobitti hukkuu kuin muurahainen mereen. Katoat ihmisjoukkoihin, ja hevoset uhkaavat jatkuvasti talloa sinut jalkoihinsa.

En minä kuulu tänne. Minulla on asetakki, hopealla kirjailtu ja ylpeydellä valmistettu, mutta olen Gondorin sotureiden rinnalla vain asemiehen varjo ja pikkuinen. Puolituiseksi he minua sanovat, ja sehän minulle sopiikin. Asemiehen puolikas, se minä olen, ja mahdanko edes puolikkaaksi riittää. Sodan ja rauhan aikana, eläissä ja kuollessa, niinhän minä lupasin, mutta mitä se puolikkaan sotilaan suusta kuultuna on muuta kuin sanahelinää ja kerskailua? Varmasti saan kuitenkin pitää lupaukseni ja kuolla hänen puolestaan, niin en olekaan aivan turha hobitti. Mitä tässä muuta voi käydä, sen minä tahtoisin tietää.

Piristy nyt, Peregrin, olethan sinä sentään Tuk ja kuullut kymmeniä kertoja, miten mahtava ja suuri vaikkapa Härkäräikkä Tuk oli eläessään. Ei kai käskynhaltijakaan olisi sinun lupauksillesi korviaan lotkauttanut, jos olisit ollut hänen mielestään aivan mitätön? Ja milloin olet alkanut olla noin varma kuolemastasi tällä matkalla?

Vai Härkäräikkä Tuk? Saatanpa olla hänelle sukua, mutta mitä se on tähän mennessä hyödyttänyt? Olen menettänyt Frodon ja Samin, olen menettänyt koko muun retkueen, olen menettänyt Merrin, koska en ole pystynyt ketään puolustamaan. Kuinka minä Gondorin käskynhaltijaa suojelen paremmin kuin omia ystäviäni? Pahuksen kuuluisa Härkäräikkä saisi nyt ilmestyä haudastaan minun tilalleni ja olla parempi sotilas. Onhan Gandalf täällä, mutta hänen seurastaan tuskin pääsen nauttimaan kovin usein, hän kuuluu noihin suuriin saleihin ja hämyisiin kirjastoihin. Sinne hän kuuluu, vaan minä olen aivan eksyksissä.

Merri, minun rakas Merrini... mahdanko enää nähdä häntä? Me olemme kohdanneet paljon ihmisiä pidempiä ja suurempiakin ihmeitä, mutta olemme kuitenkin kohdanneet ne yhdessä. Kun nyt olen yksin, jokainen ihminen tuntuu Tuomiovuoren korkuiselta ja vannomani valat hirvittävän raskailta kantaa. Tänne minä kuitenkin kuolen, yksin, ja tietämättömänä siitä, mitä rakkaimmalle ystävälleni tapahtuu ja tulee tapahtumaan. Jos en kuole taistelussa, niin joku noiden ylväiden ihmisten hevosista astuu vahingossa päälleni, ja jos en siihenkään ansaan putoa, niin viimeistään minä pakahdun ikävään Merriä ja Timanttia kohtaan. Voi minun rakkaani, rakkaani, minä olen niin vähän ja turha, kaukana ja yksin...

Peregrin, Gondorin sotilas, vaikka olisi kuinka puolikas, ei itke, varsinkaan kadulla.

Eivätkö sotilaat tunne ikävää? Edes puolikkaat? Saatan kantaa asetakkia, mutta sen alla minä kannan myös sydäntä, ja sydän tulvii yli nyt.

Mutta jos kantaisit sydämesi vaikkapa omaan huoneeseesi, ennen kuin vuodatat sen sisällön asetakkisi rinnuksille. Silmäkulmia kirvelee jo, pidä kiirettä, vesi tuntuu silmien alla, olet puolikas sotilas asetakki päällä, et itke kadulla, Merri, anna minulle anteeksi...


"Puolituinen, hoi! Peregrin! Onko sinulla levähdyshetki? Tule nauttimaan tuoppi kanssamme!"

"Myöhemmin, vähän myöhemmin illalla! Kiitos!"

Eivät he tainneet ehtiä huomata, miksi juoksin.
you spin me right round, baby, right round
like a record, baby, right round round round


Vuoden Ilopilleri 2005-2009, vuoden Humor-ficcaaja 2010. Pörr.

captainfuu.tumblr.com
captainfuu.deviantart.com
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Re: Puolikas (PG, FF10 6/10)

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Voi! Ensinnäkin, ihanaa, että täällä on ficci, ja toiseksi, minua itkettää!

Tämä oli valtavan kaunis, todellinen ja sydäntäsärkevä. Pippinin tunteet ovat niin todentuntuisia, niin aitoja ja oikeita, ja olet lisäksi laittanut ne sanoiksi kamalan kauniisti. Pystyin samaistumaan Pippinin ulkopuolisuuden tunteeseen ja koti-ikävään täydellisesti.

Tuo, miten Pippin sättii itseään, kuulosti ihan Samilta ja todella hobittimaiselta.

Pakko lainata pari lausetta: Saatan kantaa asetakkia, mutta sen alla minä kannan myös sydäntä, ja sydän tulvii yli nyt. Yksi kauneimpi lauseita, jonka olen pitkään aikaan saanut lukea. Ja toinen: Voi minun rakkaani, rakkaani, minä olen niin vähän ja turha, kaukana ja yksin... Uh, sydän särkyy, tekee mieli vain halata Pippiniä ja sanoa, että kaikki järjestyy, että kaikki menee ihan hyvin. Ja oli muuten tavattoman hienoa, että Timantti oli tässä!

KIITOS tästä. Ihanaa, että täällä on ficci, ihanaa, että sait minut kyynelten partaalle ja voi ihanaa miten suomen kieli on kaunis kun joku osaa sitä käyttää. Anteeksi tasoton höpinä, mutta olen ruosteessa.
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
Avatar
Dewie
Puolituinen
Viestit: 336
Liittynyt: Ke Elo 25, 2004 8:00 pm
Paikkakunta: Seinäjoki

Re: Puolikas (PG, FF10 6/10)

Viesti Kirjoittaja Dewie »

Kirjoitanpas nyt uuden, kun sain vanhan tunnukseni toimintaan ^^ (jos ehdit lukea Iidiksen kirjoittaman kommentin, niin se olin minä)

Elikkäs, minä tykkäsin todella paljon. Todella kauniisti kirjoitettu ja upea tunnelma. Kyllä sieltä se Pippininkin sisäinen Klonkku puskee esiin. Hienoa pohdintaa kummaltakin kantilta, molempien pointit ovat myös suht totta. Oikeasti, mitä hyötyä yhdestä puolikkaasta asemiehestä on Gondorin sotaväelle? Ja toisaalta, olisiko Denethor antanut Pippinin pukea ylleen asemiehen pukua, jos olisi pitänyt tätä hyödyttömänä? Mene tiedä.

Joka tapauksessa, lisää ficcejä niin saadaan foorumille eloa ja sinä FF10 loppuun ^^ *lähettää inspiraatiota*
For it is plain, as anyone can see, we're simply meant to be
Avatar
Fuu
norppa
Viestit: 948
Liittynyt: Ke Helmi 18, 2004 8:12 pm
Paikkakunta: syli

Re: Puolikas (PG, FF10 6/10)

Viesti Kirjoittaja Fuu »

Voi kiitos todella paljon teille molemmille! Minusta on ihanaa kuulla, että olin onnistunut tekemään tästä todentuntuisen ja samaistuttavan, koska uskokaa kun sanon, että hobittia on loppujen lopuksi todella vaikea kirjoittaa "angstaamaan" uskottavasti: se ei voi olla yhtä dramaattista ja korukielistä kuin haltiamietteet, mutta eihän se nyt voi olla myöskään sarjaa "no pahus, näin kävi, nyt poltan piipullisen". Hobittisyvällisyys on haastavaa ja olen otettu, jos olen onnistunut siinä ^_^

Varsinkin Nerwenille pakko vielä sanoa, että sulin ihan mössöksi tuosta kommentista <3 Kiitos, olen tosi iloinen jos onnistuin myös kielellisesti, se kun on hobittien kanssa aikamoista tasapainoilua. Kiitos ^^

Ai että, voin sanoa että jouluna minä + tabletti + sohvannurkka = tekstiä... Whii!
you spin me right round, baby, right round
like a record, baby, right round round round


Vuoden Ilopilleri 2005-2009, vuoden Humor-ficcaaja 2010. Pörr.

captainfuu.tumblr.com
captainfuu.deviantart.com
sagitta
Aktiivipallero
Viestit: 584
Liittynyt: La Maalis 09, 2013 12:16 pm

Re: Puolikas (PG, FF10 6/10)

Viesti Kirjoittaja sagitta »

No nyt kun aloin lukea ficejä, silmiin osui ensimmäisenä tuo otsikko.
Todella hyvä! Yhteen sanaan on saatu tiivistettyä kaikki tarpeellinne.
Sitten itse tarina. Minä sitten rakatan tällaisia pohdiskeluja itsensä kanssa. Sait niin mainiosti tuotua esille Pippinin tilanteen ja tuntemukset.
Pituus oli mielestäni myös hyvä. Ja tuo että otit esille Pippinin tulevan puolisnon Awww!
Voi minun rakkaani, rakkaani, minä olen niin vähän ja turha, kaukana ja yksin...
Tässähän olisi ollut niin monta kohtaa, joita tekisi mieli tuoda esille, mutta tämä oli minusta paras.
Noihin neljään pikkusanaann kiteytyy koko Pippinin matka.
Life and Death have been in Love longer than words can describe.
Life sends Death countless gifts
And Death keeps them forever...


Vuoden Palautteenantaja 2014
Vastaa Viestiin