Sivu 1/1

Pakkanen (G)

Lähetetty: Su Marras 17, 2013 11:48 pm
Kirjoittaja sagitta
Pakkanen

Title: Pakkanen
Author: Sagitta
Rating: General
Genre: Drama
Summary: Pakkanen hellittää vain musiikin soidessa.
A/N: Mini fici näin, kylmän marraskuun kunniaksi. En tiedä, miksi panen Erestorin jatkuvasti kärsimään. :(
Ajatuksenani on (ehkä) jatkaa tätä, mutta jatko siirtynee toiselle osastolle.
Feedback: On aina hyvästä.


Oli kylmä.
Raskaat askeleet kulkivat pitkin autiota käytävää, joka johti kohti Tulisalia. Kova pakkassää pakotti haltian kietomaan kaapuaan tiukemmin ympärilleen. Pian neuvonantaja saapui suureen saliin, joka oli täynnä haltioita. Hän jäi holvikaaren vieressä olevalle totutulle paikalleen. Penkki oli sivussa, kaukana muitten katseilta. Hiljaa haltia istuutui ja jäi kuuntelemaan.

***

Soitto alkoi. Hennot sävelet aloittivat kauniin, lempeän soitannan. Sormet sivelivät harpun kieliä punoen säkeet ihanaksi musiikiksi. Jokaiseen nuottiin oli upotettu pala menneisyyttä, nykyisyyttä sekä tulevaa. Laulun sävelet piirtyivät kuuntelijoiden mieliin saaden heidän sydämensä keveiksi.

Joka kerta kun Erestor kuunteli Lindirin soittoa, hänen sydämeensä kasaantunut kylmyys suli aina kyyneliin asti. Voi, kuinka monta kertaa hän oli ollut tässä samassa paikassa, vain kuunnellen ja katsellen tuota nuorta haltiaa.
Joka kerta tuntui kuin pakkanen olisi hieman hellittänyt.

***

Soitanta loppui.
Lindir pani hopeisen harppunsa pois ja nousi ylös. Kehuja ja suosionosituksia tulvi muilta haltioilta. Hän asetteli tottuneesti hymyn kasvoilleen ottaen toisten kohteliaisuuksia vastaan. Kultahiuksinen haltia tuli soittajan vierelle hätistäen muut ihailijat pois. Kevyesti hän sipaisi nuoremman haltian hiuksia ja asetti kätensä Lindirin vyötärölle.

Hetkeksi Glorfindelin katse siirtyi nurkkaan, jossa hän tiesi tummahiuksisen haltian istuvan. Palavat siniset silmät kohtasivat kolkon harmaat. Erestor värähti katseesta huokuvan vihan ja katkeruuden sekä niiden kiteytymän, koston, painosta. Kultahiuksisen haltian huulilla kareili synkkä hymy huomatessaan Erestorin reaktio. Äkisti kapteeni veti Lindirin itseään vasten ja painoi suudelman yllättyneen soittajan huulille.

Yksinäisenä ja hylättynä Erestor katsoi, kuinka hänen kauan rakastamansa haltia käveli käsikädessä kapteenin kanssa pois.

***

Haltiat poistuivat yksi kerrallaan salista huomaamatta lainkaan kalpeaa neuvonantajaa. Erestor istui pitkään paikoillaan. Hahmot tuntuivat kulkevan hänen ohitseen, ylitseen ja lävitseen. Hän tunsi jäätävän kylmyyden leviävän hitaasti sisuksiinsa. Erestor puristi lujasti kaapuaan sydämensä kohdalta, kuin yrittäen pitää koossa jotain pientä ja särkynyttä.

Lopulta hän nousi ylös penkiltä ja käveli hitaasti autiolle käytävälle. Haltia kietoi ympärillään olevaa kaapua tiukemmalle, pakkanen poltti liikaa.
Raskaat askeleet kaikuivat tyhjässä jättäen jälkeensä vain soinnuttoman kaiun.


***

Re: Pakkanen

Lähetetty: Ma Marras 18, 2013 8:11 pm
Kirjoittaja Aiwendil
Son kaanis :) (Se on kaunis)

Ihana pikkuficci. Jotenkin outo paritus, Erestor ja Glory kuuluu yhteen, mutta on tämäkin ihan hyvä. Ja minä pidän Lindiristä ihan liikaa nykyään... Rakentava palaute on edelleen pakosalla, joten... Mutta tuossa tekstissä oli hienoja, hmm, virkkeitä, lauseita.
..pakkanen poltti liikaa. Raskaat askeleet kaikuivat tyhjässä jättäen jälkeensä vain soinnuttoman kaiun.
Jotenkin niin mahtava ajatus. :)

Sori, tuli tosi lyhyt kommentti, mutta sentään kommentti, eh? Ja Erestor-parka... -Aiwen

Re: Pakkanen (G)

Lähetetty: Ti Marras 19, 2013 11:40 am
Kirjoittaja sagitta
Tänks Aiwendil! :)

Lindir on ihana! Varsinkin se mielikuva, jonka itse olen haliasta kehitänyt. 8)
Olen miettinyt jonkinlaista jatkoa tarinalle, mutta saas ny nähä.