Matkalla Unohdukseen (ficlet)

Draamaa, angstia ja vakavia aiheita.

Valvojat: Likimeya, Andune

Aiwendil
Samooja
Viestit: 417
Liittynyt: Ma Maalis 04, 2013 3:57 pm
Paikkakunta: Ent'asumus

Matkalla Unohdukseen (ficlet)

Viesti Kirjoittaja Aiwendil »

Title: Matkalla Unohdukseen
Author: Aiwendil
Beta: ei ole
Genre: angst (ainakin yrittää olla)
Pairing: ei ole
Disclaimer: kaikki kuuluu yhä ja edelleen Tolkienille, en havittele rahallista hyötyä raapustuksillani
Warnings: lievä angst
Summary: Minkälainen onkaan matka kuolemasta Unohdukseen, minkälainen se matka on ihmiselle?
Feedback: Aina ja yhä edelleen suotavaa. Kritiikki, risut & ruusut, kaikki otetaan vastaan.
A/N: Löysin vanhan tekstinpätkän, jossa puhuin jotain kuolemasta ja unohtamisesta ja blaa blaa blaa. Muokkailin sitä vähän, varastin (lainasin) Tolkienilta hahmon ja tadaa! Ja varoituksen sananen: tämä on kirjoitettu noin vartissa ja ihan fiilispohjalta, että kirjotusvirheitä voi olla. Toivon, ettei ole.
***
MATKALLA UNOHDUKSEEN

Boromir silmäili ympäristöään. Täydellinen pimeys ympäröi häntä. Mutta tämä pimeys, se ei ollut valon vastakohta. Se oli oma lajinsa, sukua sille pimeydelle, joka syntyi Kahden Puun kuollessa. Ja pahempikin oli tämä pimeys, sillä siihen kuului Hiljaisuus. Hiljaisuus, joka oli kuin mustanharmaasta udusta muotoutunut harso. Ja se tunkeutui Boromirin sieluun ja sydämeen, se raastoi hänen sisintään kylmillä kourillaan. Se oli kammottavaa, kammottavampaa kuin se tunne, jonka Musta Ratsastaja oli hänessä herättänyt kauan sitten.

Boromir ojensi kätensä saadakseen selville, minkälainen tämä tila oli. Mutta hänen kätensä tapasi vain tyhjää. Nykyinen tilanne muistuttaa häntä kovasti niistä tunneista, niistä päivistä, joita hän oli viettänyt Morian kaivosten tyhjyydessä. Siitäkin tuntui olevan kovin paljon aikaa, liian paljon, jotta Boromir olisi kyennyt muistamaan, kauanko hän todellisuudessa oli aikaansa siellä viettänyt. Hämärä muistikuva hänen hataran mielensä rajoilla kertoi, että hänellä oli ollut tovereita Moriassa. Seitsemän toveria, ei, heitä oli sittenkin kahdeksan. Kyllä, kahdeksan toveria, mutta yksi jäi. Se tapahtui kauan sitten.

Äkkiä Boromir tunsi kosketuksen, jostain tuli valoa tähän pimeyteen. Kosketus oli hellä, se oli posken sipaisu. Kuului tukahtunut huudahdus Boromir, oi Boromir ja sitten veden loisketta, hiljaista ja vaimeaa. Mutta se riitti, Hiljaisuus oli hetkeksi ajettu pois. Suunnaton kauhu palasi, kun veden ääni haipui. Hiljaisuus palaisi pian. Hädissään Boromir etsi torveaan. Sillä hän voisi pelästyttää Hiljaisuuden pois. Ilo kupli hänen sisällään, kun hän muisti säikäyttäneensä veljensä, Far... Kurtistaen kulmiaan Boromir etsi veljensä nimeä muististaan. Oliko hänellä edes ollut veljeä? Ei varmastikaan, olisihan hän muistanut, jos hänellä olisi ollut veli. Harhakuvia, ei hänellä koskaan ollut ollut veljeä.

Boromir katsoi eteenpäin - sillä nyt hän tiesi, että se oli eteenpäin. Surumielisesti hymyilevä nainen tarttui Boromirin käteen. Sanoinhan, että tapaisimme vielä, poikani. Missä on veljesi Faramir, ja missä on isäsi Denethor? nainen kysyi. Ei minulla ole veljeä, eikä isäni ole Denethor. Etkä sinä ole minun äitini, Boromir vastasi. Nainen hajosi tomuksi ja Boromir alkoi kävellä. Hän voisi vannoa, että tuolla edessäpäin oli jotakin. Ja tottahan siellä oli jotain, kaariportti. Portissa luki jotain, tunnenko minä kirjaimet? Boromir tuijotti kirjaimia. Tuo oli u, ja sitten oli n ja o. Seuraava oli h, sitten tuli tuntematon kirjain. Sitten tuli uudestaan u, ja vielä s. Unoh-us. Boromir mietti. Unohdus, sehän se oli. Enää hän ei empinyt, hän työnsi portin auki ja astui sisään.

Kirkas valo melkein sokaisi hänet. Sitten valo himmeni, tilan rajat alkoivat erottua. Se oli suuri, pyöreä sali, jossa oli vain yksi ovi, Unohduksen ovi. Salissa oli monia ihmisiä, tyhjä katse silmissään. Heidät oli jaettu ryhmiin. Oli päättömien ja jonkun raajan menettäneiden ryhmä, oli keihään tappamat ja oli miekan tappamat, oli kirotut, nääntyneet, teloitetut, hirtetyt ja vielä oli nuolten lävistämät. Tuohon viimeiseksi mainittuun ryhmään sijoitettiin... kuka? Hänet, jolla oli monta mustasulkaista nuolta vartalossaan, ryhmän kahdeksan uusin jäsen. Nimiä ei kysytty, mitään ei sanottu. Ei tarvinnut, he olivat kaikki astuneet vapaa-ehtoisesti, pakottamatta Unohdukseen. Eikä siellä ollut tilaa millekään muulle kuin Unohdukselle.
***
A/N: Toinen (vuhuu...) työ, johon on kohtalaisen tyytyväinen. :) Ja muuten, se, että valitsin Boromirin tähän tuollaiseksi välinpitämättömäksi kuolleeksi, ei tarkoita, että pitäisin Boromiria välinpitämättömänä. Boromirilla vaan oli juuri sopivasti nuorempi veli, kuollut äiti ja Faramir näki sen näyn. Ja viimeisessä kappaleessa on tarkoituksella käytetty Boromirista puhuttaessa vain ja ainoastaan "hän"-sanaa, koska Boromir unohti siin vaiheessa oman nimensäkin... -Aiwen
Viimeksi muokannut Aiwendil, Pe Joulu 06, 2013 7:39 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
"I do not have a poetic bone in my body
and I don't want to say you left -
but my heart is no longer in my chest."

Kälätäti 2014 Kiitos kaunis!
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Re: Matkalla Unohdukseen (ficlet)

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Huii. Jatkat tätä jännää linjaa, jota jo tuo yö-ficcisi oli, jossain abstraktin ja konkreettisen rajapinnalla. Toimii.

Kuvaat taas kaikkea tosi hienosti, se, miten tyhjyys oli todellakin vain tyhjää, ja nuo hiljaisuuden kuvaukset olivat äärettömän kauniita. Tämä lause, voi hyvänen aika: Hiljaisuus, joka oli kuin mustanharmaasta udusta muotoutunut harso. Kaunista ja uskomattoman osuvaa.

Boromir on hyvä hahmovalinta tähän, koska hänen kuolemansa on canonia ja jotenkin hän vain sopi. Minä näen Boromirin tässä, vaikka hän onkin hieman epävarma, minä näen sotilaan, joka kulkee eteenpäin pelottomasti, ja kohtaa sen mitä edessä on. Lisäksi hän eli sotaa varten, palvellakseen maataan, joten en pidä ihmeellisenä sitä, että hän päätti unohtaa äitinsä. Vaikka se on kylä kamalan surullista. Pahinta koko tekstissä oli se, miten Boromir kieltää perheensä. Huijui.

Sinun mielikuvasi kuolemasta on mielenkiintoinen. Ilmeisesti tuossa voi valita, jatkaako jo menneiden läheisten kanssa vai haluaako vain unohtaa? Sen kuvan minä sain.

On jotenkin sydäntäsärkevää, miten Boromir hiljalleen unohtaa. Liikuit tunnelmassa nopeasti rauhallisesta epätoivoon ja takaisin, ja minulta meni ensimmäisella lukukerralla tuo epätoivo jotenkin ohi... Mutta en tiedä, ehkä tässä oli tarkoituskin unohtaa? Itse olisin kuitenkin kaivannut pikkuisen lisää syvyyttä noihin tunnetiloihin ennen niiden häipymistä kokonaan. Tässä oli kyllä jännä jotenkin ilmava tunnelma, asiat leijuivat ohitse, ja se oli vähän aavemaistakin.

Hienoa työtä.
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: Matkalla Unohdukseen (ficlet)

Viesti Kirjoittaja Silidir »

On muuten ensimmäinen Boromirista lukemani ficci. Mitäpä en tekisi aktivoinnin eteen. :)

Itseasiassa piti lukea kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla jäi sellainen tunne, ettei käteen jää mitään. Siis hyvässä mielessä. Se, miten kuvaat koko tuota tilannetta on äärimmäisen hienostunutta ja pitkälle vietyä. Lauseet sopivan mittaisia ja ficci samoin. En teidä olisi tästä puristamallakaan saanut enää pidempää, enemmänkin olisit voinut tuhota sen intessiivisyyden mikä tässä nyt on.
Hieman häiritsi tuo viimeisen kappaleen kuvailu, kun se ei jotenkin istunut tähän alun tekstiin oikein kunnolla. Sen idea on kuitenkin hieno, mutta ehkä toteutustapa (enemmän erillään muusta tekstitä tsm) olis voinut olla toinen. En tiedä.

Ja mun silmiin pomppas pahasti kyllä tuo F... kohta, kun ihmismieli täyttää noita mielivaltaisesti. Joo, tiedän, että Faramir on kyseessä, mutta F*ck tuli kyl suoriltaan päähän. Tässäkin olis voinut ehkä laittaa pari kirjainta lisää Far... ja olis ollut suoraan ohjattu oikeaan. :)

Nerweniin yhtyen, Hienoa työtä!
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.
Aiwendil
Samooja
Viestit: 417
Liittynyt: Ma Maalis 04, 2013 3:57 pm
Paikkakunta: Ent'asumus

Re: Matkalla Unohdukseen (ficlet)

Viesti Kirjoittaja Aiwendil »

Kiitoksia paljon, Nerwen ja Silidir!
Ye made me very happy! :)
Silidir: Hee, ehkä vois kirjottaa siihen pari kirjainta lisää... Boromirin veli on F*ck, dear goods, se meni hyvin. x) Ja se vika kappale on kyllä vähän... En tiedä mitä sille pitäisi tehdä, joten ei tehdä mitään. Ensimmäinen Boromirista lukemasi ficci? Minun kirjottamani ficlet? O_O Jotenkin pelottava ajatus, ehkä se liittyy siihen, että mulla on joku ongelma auktoriteetti-hahmojen kanssa. Ja kyllä, minä lasken sinut auktoriteetiksi. Enkä osaa mitenkään päin vaan uskoa tuota asiaa. Ehkä pitää mennä muualle toipumaan järkytyksestäni...
Ja Nerwen: Niin minä taisin ajatella. Että saa valita, unohtaako vai eikö unohda. En sitten tiedä, kumpi on parempi vaihtoehto. Ja kuolemasta minulla on monia ajatuksia. Koskaan en kuitenkaan ole pitänyt kuolemaa lopullisena, enemmänkin uutena alkuna. Ja toisaalta, kuolema on minulle myös henkilö; Thanatos kreikkalaisista, Anubis egyptiläisistä ja ehkä jotenkin hatarasti myös Námo, mutta Námoa en koskaan kutsuisi nimellä Kuolema.
Uudestaan: kiitos! -Aiwen
"I do not have a poetic bone in my body
and I don't want to say you left -
but my heart is no longer in my chest."

Kälätäti 2014 Kiitos kaunis!
Ezellohar
Puolituinen
Viestit: 344
Liittynyt: Ma Marras 18, 2013 4:06 am
Paikkakunta: Minas Tirith

Re: Matkalla Unohdukseen (ficlet)

Viesti Kirjoittaja Ezellohar »

Oo, minun lempparihahmo! <3 Tosi kauniisti ja samaan aikaan surullisesti kirjoitit Boromirista.
Tapahtumat olivat hyvinkin todentuntuisia ja onnistuit hyvin säilyttämään Boromirin luonteen ja ajatusmaailman, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Tykkäsin oikein tosi paljon kovasti tästä.
"The Ring! Is it not a strange fate that we should
suffer so much fear and doubt for so small thing?"

- Boromir

.::Vuoden Tulokas 2014::.
Saphire
Samooja
Viestit: 420
Liittynyt: La Maalis 02, 2013 12:51 am
Paikkakunta: Siellä, mihin kukaan muu ei eksy!
Viesti:

Re: Matkalla Unohdukseen (ficlet)

Viesti Kirjoittaja Saphire »

Kaunis ficci. On surullista, jos kuoltuaan tosiaankin vain unohtaa hiljalleen. (Entä, jos minä unohtaisin Loftiksen?! *Paniikki*) Takaisin asiaan! ...No tottapuhuen aamu yhdeksältä rakentava palaute on vielä nukkumassa. Eli ei minulla muuta lisättävää ole muiden kehuihin. Tuo kuvailu on vain niin kaunista :D
Vuoden originaali 2014~
Saphire tekee paluun vuosia jälkeen.. :'D
Aiwendil
Samooja
Viestit: 417
Liittynyt: Ma Maalis 04, 2013 3:57 pm
Paikkakunta: Ent'asumus

Re: Matkalla Unohdukseen (ficlet)

Viesti Kirjoittaja Aiwendil »

Kiitus! ^^
Älkääkä huoliko siitä Rakentavasta palautteesta, miun viime raporttien mukaan Rakentava palaute huitelee jossain päin Jotunheimia (se hyppäs Kreikan mytologiasta pohjoismaiseen?! Whatever...) Minä ilmeisesti muuten jatkan varmaan vielä yhdellä tarinalla tätä linjaa, tällä kertaa perehdytään tarkemmin mieleen. Koska en voinut nukkua viime yönä, vaan ajattelin (liikaa!) ja päädyin jatkamaan korukielistä kerrontaa. Katsotaan nyt, mistä minä revin aikaa... -Aiwen
"I do not have a poetic bone in my body
and I don't want to say you left -
but my heart is no longer in my chest."

Kälätäti 2014 Kiitos kaunis!
Vastaa Viestiin