Kello

Draamaa, angstia ja vakavia aiheita.

Valvojat: Likimeya, Andune

sagitta
Aktiivipallero
Viestit: 584
Liittynyt: La Maalis 09, 2013 12:16 pm

Kello

Viesti Kirjoittaja sagitta »

Kello

Title: Kello
Author: Sagitta
Genre: Drama
Rating: G
Beta: Aiwendil kiitos vielä kerran!!!

Summary: Neljä sydäntä lyö hitaasti, kaikki eri tahtiin.

AN: Tämän piti olla alun perin jatkoa pikku ficilleni Pakkanen. En kuitenkaan saanut ideaa pitemmälle ja mielestäni tämä toimi ihan omana tarinana. Sitä en tiedä, oliko tuohon aikaan kelloja. Ja tuo loppu taisi jäädä hieman ontoksi.


Kello on tasan viisi.

On aamu ja käytävät ovat autiot.
Ensimmäiset haltiat alkavat vasta nousta.

***

Elrond herää joka aamu tasan kello kuusi. Aina tismalleen samaan aikaan hän nousee ylös, peseytyy, pukeutuu, kutsuu palvelijan, antaa tälle ohjeet ja lähtee ruokasaliin. Joka aamu hän tarkastaa kaiken huolella ja varmistaa, että asiat on tehty kuten pitää. Jos jokin ei täsmää, se tuli tehdä uudestaan. Imladrisin johtaja on tarkka työstään, velvollisuuksistaan, käyttäytymisestään sekä omasta arvostaan. Epäkohdat häiritsivät valtiasta suunnattomasti. Hän inhoaa muutoksia ja poikkeuksia, jotka muuttavat vanhat hyvät tavat. Hänen omat periaatteensa kulkevat tiedon kanssa.

Tällä samalla periaatteella hän oli selviytynyt niin sodasta kuin rakkaudesta. Tällä samalla periaatteella hän aikoi selviytyä jatkossakin.

***

Glorfindel herää päänsärkyyn. Tuttu jomotus seurasi häntä aina viinin perässä. Hän pitelee päätään ja haroo kultaisia suortuviaan. Kello on viittätoista yli kuusi ja on aika nousta. Varovasti hän kohottautuu pystyyn, varoen herättämästä vieressään nukkuvaa haltiaa.

Yhden pienen hetken Glorfindel katselee rakastajaansa. Hänen hentoja piirteitään, tummia hiuksiaan, pitkiä ripsiäään, hieman kaarevaa nenäänsä sekä punaisia huulia. Katsellen kaikkea sitä, mitä hän saattoi vieressään nähdä. Ja yhden pienen hetken Glorfindelin mielessä on kaukainen ajatus.
Sitten tuo hetki on ohi ja kapteeni lähtee kiireesti poistuakseen huoneesta. Hän ei halunnut alkaa miettimään menneitä tai ajatella, entä jos. Yöllinen nautinto on kadonnut aikaa sitten.

Jäljellä on vain hän.

***

Erestor herää painajaiseensa. Hän sulkee silmänsä ja hengittää monta kertaa syvään. Kylmä käsi puristaa lujasti rintaa, sydän jyskytti yhä kiivaasti. Pitkän tovin kulutta hän uskaltaa avata silmänsä. Talviaamun aurinko paistaa ikkunasta. Kello on puoli seitsemän.

Erestor nousee ylös, pesee kasvonsa, pukeutuu ja menee ikkunan luo. Hänen edessään avautuu maisema kauniiseen laaksoon, joka on valkean lumen peitossa ja loistaa kauneudessaan. Erestorin mielessä pyörii ajatus. Miten noin kylmä ja inhottava saattaa näyttää kauniilta? Nopeasti hän vetää verhot kiinni. Hän menee pöytänsä luo, nappaa mukaansa esiteltäviä papereita ja lähtee huoneesta.

***

Lindir herää vaivalloisesti. Uni oli ollut raskasta, kuten oli ollut yöllinen työkin. Hän kurottautuu kankeasti istuma-asentoon. Glorfindel oli ollut varsin kovakourainen, mikä näkyy mustelmissa ja tuntuu istuessa. Lindir katsoo viereensä. Vuode on tyhjä. Hänen rakkaansa on jo noussut herättämättä häntä. Tämä ei ole uutta. Ja joka kerta se herättää haltiassa tutun, hylätyn olon. Lindir yrittää uskottella itselleen, että se on vain Glorfindelin tapa, eikä se haittaa häntä. Silti inhottava tunne herää laulajan sisuksissa. Tunne siitä, että Glorfindel tulee ja ottaa vain sen minkä haluaa, heittäen raadot pois.
Kerta toisensa jälkeen Lindir karkottaa nuo ajatukset mielestään ja täyttää päänsä kuvitelmilla, jotka ovat kauniita, kirkkaita ja toivoa täynnä.

Hänen lähtiessään huoneesta kello on seitsemän.

***

Puoli kahdeksalta kaikki neljä haltiaa istuvat hiljaa ruokailemassa. Kukin omalla paikallaan. Kaikki omissa mietteissään. Varoen katsomasta toisiaan silmiin.
Neljä sydäntä lyö hitaasti, kaikki eri tahtiin.

Ruokailu on ohi ja Elrond nousee ylös. Muut nousevat perässä. Kaikki lähtevät pois töittensä pariin, kukin omia reittejään.

Kello on tasan kahdeksan.

FIN
Life and Death have been in Love longer than words can describe.
Life sends Death countless gifts
And Death keeps them forever...


Vuoden Palautteenantaja 2014
Aiwendil
Samooja
Viestit: 417
Liittynyt: Ma Maalis 04, 2013 3:57 pm
Paikkakunta: Ent'asumus

Re: Kello

Viesti Kirjoittaja Aiwendil »

Se on kaunis. :)
Nillitys jääköön jonnekin, min taisin jo hoitaa sen puolen silloin betatessani tätä. Mutta. Edelleen, Lindir-kappale on hieno. Lindir on mukava haltia, hänestä kirjoitetaan liian vähän (tai sitten minä vain olen sokea tai jtn). Glorfy-kappaleen vikat lauseet on hienoja. Kylmiä, mutta hienoja. Erestor-kappaleessa on se hieno lause;
Miten noin kylmä ja inhottava saattaa näyttää kauniilta?
Lindir on parka, sekin tarvii halin. :) Loppukappale on kylmä, mutta edelleen hieno.
Tuosta varmaankin jo oivalsit, että min pidän tästä suuresti. :D -Aiwen
"I do not have a poetic bone in my body
and I don't want to say you left -
but my heart is no longer in my chest."

Kälätäti 2014 Kiitos kaunis!
sagitta
Aktiivipallero
Viestit: 584
Liittynyt: La Maalis 09, 2013 12:16 pm

Re: Kello

Viesti Kirjoittaja sagitta »

Tänks Aiwendil! :)
Lindirin tarina tässä on tosiaan aika surullinen, monellakin tavalla. Tämä hahmo olisi kaivannut lisää tilaa herra Tolkienin kirjoituksissa.
Glorfy on valitettavasti taas The Pahis. (No minähän tykkään pahiksista :P)

Toivottavasti jaksat toistekin tarkistella tuotoksiani. :)
Life and Death have been in Love longer than words can describe.
Life sends Death countless gifts
And Death keeps them forever...


Vuoden Palautteenantaja 2014
Vastaa Viestiin