Sivu 1/1

Hobitti: Unen rihmat (PG-13, Fili & Kili, deathfic)

Lähetetty: To Tammi 09, 2014 3:47 pm
Kirjoittaja Luella
Author Luella
Genre Deathfic, one-shot
Fandom Hobitti
Rating K-13
Characters Fili ja Kili
Warnings Spoilailee Hobitti -kirjaa (ja luultavasti osittain myös Sinne ja takaisin -elokuvaa)
Disclaimer Hahmot ja maailma © J.R.R. Tolkien
Summary Eivätkä kaksi kirkkainta aamuyön tähteä koskaan sammuneet Yksinäisen vuoren yllä.





Unen rihmat

Taivas oli pukeutunut purppuraan vuorten yllä. Aamuyön viimeiset tähdet loistivat kirkkaina ohuen pilvikerroksen lomasta, mutta niiden kantama toivo huomisesta ei tavoittanut vihreiden silmien kolkkoa katsetta. Fili hengitti raskaasti. Hänen kurkkuaan poltteli ja suupielestä tihkui lämmintä verta. Pisarat tahrasivat hänen huulensa ja leukansa ja niitä valui hänen oljenvaaleille suortuvilleen.

Fili käänsi hitaasti päätään vain nähdäkseen Kilin velton ruumiin makaavan vierellään.

"Kili?" hän kuiskasi raskaasti. Vastausta ei kuulunut.

"Kili."

Hän kääntyi vaivalloisesti veljensä ylle. Kilin hengitys rohisi hitaasti ja hänen kasvonsa olivat tahriutuneet vereen. Tummien silmien tyhjä katse tuijotti taivasta, tähdet heijastuivat niistä kauniimmin kuin koskaan aiemmin.

"Pärjäsimme aika hyvin, vai mitä?" Kili lopulta sanoi naurahtaen käheästi. Hän käänsi katseensa hitaasti veljeensä. Fili nyökkäsi hiljaa ja hänen suupielilleen kohosi lempeä hymy.
"Niin pärjäsimme, Kili. Niin pärjäsimme."
Lämpimät kyynelvirrat valuivat vuolaina Filin likaisia poskia pitkin. Suolaiset pisarat putoilivat Kilin kasvoille.
"Fili. Fili, kuuntele minua. Sinun täytyy selvitä, lupaathan?" Kili henkäisi raskaasti. Hän kohotti kätensä pyyhkäistäkseen kyyneleet veljensä karheilta poskipäiltä.
"Sinusta tulee upea kuningas. Upea. Lupaathan, Fili?"

Fili tuijotti surusilmin veljeään, sitten hän nielaisi vaivalloisesti.
"Minä lupaan, Kili."

Mutta Fili ei olisi halunnut valehdella.

Tärisevin käsin hän silitteli veljensä tummia suortuvia. Hän painoi hellästi päänsä tuon rintaa vasten kuullen vahvan sydämen taistelevan viimeisten lyöntiensä puolesta.

Fili saattoi yhä muistaa, kuinka Kili oli levännyt Thorinin vahvoilla käsivarsilla vastasyntyneenä, tummat silmät tuikkien. Iltaisin Kili oli roikkunut veljensä hiuksista suostumatta nukahtamaan ennen kuin heidän enonsa oli istuutunut heidän vuoteensa reunalle ja kertonut tarinoita Yksinäisestä vuoresta ja lohikäärmeistä. Hurjien kertomusten jälkeen perheen iltatähti oli puristanut tiukasti veljensä kättä ja kääriytynyt saman viltin alle. Filillä oli ollut tapana vartioida nuoremman unta aina siihen asti, kunnes kynttilä heidän yöpöydällään paloi loppuun ja hiljaisen huoneen täytti vain Kilin rauhallinen hengitys.

Fili hymähti lempeästi.

Hänen kätensä oli tahriutunut vereen. Oliko se hänen vertaan? Vai Kilin?
Ei sillä ollut enää merkitystä.

"En voisi olla sinusta ylpeämpi, pikkuveli."

Mutta Kili ei enää hengittänyt. Fili ei enää tuntenut vierellään eläneen auringon lämpöä, tummien silmien tuike oli karannut kauas taivaalle tähtien joukkoon.

Fili sulki kylmän käden omaansa eikä hän enää noussut veljensä viereltä. Aamuauringon kullatessa heidän kasvojaan viimeinen henkäys karkasi lämpimän tuulen mukana kohti ikuisuutta, eivätkä kaksi kirkkainta aamuyön tähteä koskaan sammuneet Yksinäisen vuoren yllä.

Re: Hobitti: Unen rihmat (PG-13, Fili & Kili, deathfic)

Lähetetty: To Tammi 09, 2014 10:26 pm
Kirjoittaja Aiwendil
Ah, tämä on kaunis. :)
Pidän Filistä ja Kilistä, ja kuvailit heitä hyvin. Surullinen pätkä, mutta kaunista tekstiä. Kirjoitat kaunein sanankääntein, kuvailevasti ja... Minä pidän tuosta tyylistä. Tuo alun pätkä oli hieno, samoin tuo lopetus. Oikein hienoa. Hymyilin ajatukselle siitä, että Kili roikkuu Filin hiuksissa... Plus, tulin vähän aikaa sitten leffateatterista, kävin katsomassa DoS:n kolmannen kerran. Joten tämä ficci sopii nykyiseen tunnelmaani. Ah, surullista kun kaikki kivat tyypit kuolee...
Olet ilmeisesti uusi täällä? Jos jatkat samaan malliin niin hyvin menee! -Aiwen