Konnun luminen aamu (G)

Draamaa, angstia ja vakavia aiheita.

Valvojat: Likimeya, Andune

Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1084
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Konnun luminen aamu (G)

Viesti Kirjoittaja Andune » Pe Marras 21, 2014 3:19 pm

Title: Konnun luminen aamu
Author: Andune
Rating: G
Genre: drama, ficlet
Disclaimer: Pappa-Tolkienin innoittamaa
A/N: Kaivelin tässä taannoin esille muistitikun, johon olen tallettanut kaikki ficciviritelmäni, niin julkaistut kuin julkaisemattomat. Ja koska ulkona sataa lunta, ja minulla on tällä hetkellä kultakalan keskittymiskyky opiskeluhommien suhteen, ajattelin julkaista erään vanhan tekstin. Kyseinen lyhyt tunnelmapala on parin vuoden takaa, mutta sopinee sinänsä teemaan, kun tässä Hobitin viimeistä osaa odotellaan. Eli olkaatte niin hyvät!
Feedback: Kyllä kiitos!

*****

Kontu oli herännyt aamulla lumen peittämään maahan. Hobittilapset olivat aamulla herättyään ja lumen nähtyään syöksyneet ulos, jotkut jo ennen toista aamupalaa, ja pyörittelivät nyt lumipalloja ja rakensivat linnoituksia. Lunta satoi Konnussa harvoin ja silloinkin vain vähän. Tämäkään ei pysyisi maassa muutamaa päivää kauempaa, joten kaikilla oli kiire ottaa siitä ilo irti.

Repunpäässä Bilbo istuskeli etuovensa ulkopuolella jalat pölkyn päällä kylmän lumen ulottumattomissa, ja poltteli aamun ensimmäistä piipullistaan. Aurinko paistoi kirkkaasti ja sai portin päällä olevan lumikerroksen kimaltelemaan. Bilbo katseli kimallusta pitkään ja imi mietteliäästi piippuaan.

Hobitti havahtui kuullessaan kolon sisältä juoksuaskeleita. Pian hänen kaunis vihreä ovensa tempaistiin auki ja ulos syöksyi Frodo, valmiina antamaan lumipesun ensimmäiselle vastaantulevalle.
”Noh, noh, poikaseni, olepas varovainen. Ei kunnon hobitin kuulu tuolla tavalla syöksyä ulos ja siinä samalla aiheuttaa miltei sydänkohtaus muille.”
”Mutta setä, etkö näe että on satanut lunta! Lunta! Silloin juuri kuuluu syöksyä ulos ja heitellä lumipalloja ja kylmettää kätensä. Menen herättämään Pullan. Jos hän vielä nukkuu, kannan lunta hänen sänkyynsä.”
Kättään heilauttaen Frodo juoksi mäkeä alas ja katosi pian mutkan taa.
”Vai niin. Ei tainnut ottaa edes nenäliinaa mukaansa.”

Bilbo palasi sisälle ja kohensi takkatulta. Lumen kimmellys ja Frodon juoksentelu oli tuonut hänelle jälleen muistoja mieleen. Siitä oli jo aikaa, kun hän oli syöksynyt huimapäänä kääpiöiden mukaan. Mitäköhän kaikille kuului? Balin oli käynyt Konnussa reilu vuosi sitten, mutta sen jälkeen ei uutisia ollut kuulunut. Hobitti toivoi kaiken olevan hyvin.

Lumi. Aivan niin. Se oli palauttanut Bilbolle mieleen erään hänen ihmeellisimmistä muistoistaan. Arkkikiven. Miten hän oli löytänyt sen korkeimman kultakummun päältä ja katsellut ihmeissään. Lumen kimallus auringossa ei vetänyt vertoja jalokiven loistolle. Miten painava ja kaunis se olikaan ollut! Nyt kivi makasi Thorinin vierellä Vuoren uumenissa.

Bilbo istahti alas ja sormeili taskussa olevaa sormusta. Usein hän oli miettinyt, olisiko hän voinut sen avulla jotenkin pelastaa Thorinin ja muiden Viiden Armeijan taistelussa kaatuneiden kumppaneidensa hengen. Tuskin, ei hobiteilla ollut asiaa sellaisiin taisteluihin. Ja Thorin oli saanut lopulta rauhan, vaikka ei päässytkään näkemään Ereborin nousemista uuteen kukoistukseen. Ilman Thorinia mikään ei kuitenkaan olisi ollut mahdollista. Ei olisi ollut johtajaa, tuimaa ja rohkeaa, joka olisi johdattanut heidät läpi vaarojen ja herättänyt heidän sydämissään palon.

Bilbo vilkaisi ulos ja huomasi postinkantajan häärivän hänen laatikkonsa edessä. Oitis hobitti kiirehti ulos ja kohteliaasti tervehtien otti suoraan vastaan saapuneet kirjeet. Hän oli tuskin ehtinyt lukaista lähettäjien nimet kirjekuorista, kun huomasi Ukon kävelevän pitkin tietä.

”Hyvää päivää, arvoisa Hamfast. Miten puutarhanne voi?”
”Päiviä vaan, Bilbo-herra. Hyvin huonosti, ellei tämä lumi pian sula. Sitä minä vaan mietin, että mitä hyötyä tällaisesta sitten oikein on. Paikat kolottavat kahta kauheammin ja lapset pitävät mekkalaa ulkona. Meidänkin Sam häipyi heti aamusta, jätti syömättä puolet aamupalastaan. Voitteko kuvitella?”
”Vain vaivoin. Frodokin lähti kuin haltian ampuma nuoli. En yhtään ihmettelisi, vaikka palaisi vasta päivälliselle. Silloin hän vasta nälkäinen lieneekin.”
”Minusta moinen on kyllä täysin luonnotonta hobitille. Siis ruoka-aikojen unohtaminen. Ei semmoinen ole hyväksi.”
”Olet oikeassa. Mutta nyt kun ruoka tuli puheeksi, minä tässä mietin, josko te ja Sam haluaisitte saapua Repunpäähän illalliselle? Jauhopeukaloani kutkuttaa ja olisi varsin mukavaa viettää iltaa kunnollisten hobittien kanssa.”

Hamfast myhäili hetken ja näytti olevan kovasti mielissään tästä luonnehdinnasta.
”No, jos Bilbo-herra kerran kutsuu, niin tokihan me kutsun otamme vastaan. Pitänee kuitenkin pyytää jo valmiiksi anteeksi Samin puolesta, hän kun joskus unohtuu ajatuksiinsa ja silloin siitä pojasta ei kyllä ota mitään tolkkua.”
”Aivan, aivan, sellaisia ne ovat. Sopisiko seitsemältä?”
”Kyllä vain, kiitos vielä kerran.”

Bilbo hyvästeli naapurinsa ja palasi sisälle. Hetken hän katseli mietteliäästi ikkunasta lumista puutarhaansa, kunnes palasi kirjoituspöytänsä äärelle, jossa punanahkainen kirja ja mustepullo odottivat.
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009

Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Re: Konnun luminen aamu (G)

Viesti Kirjoittaja Nerwen » Pe Marras 21, 2014 7:23 pm

Voi että, ficci! Ja miten ihanan hobittimainen ja aaa. :D Ihanaa että päätit postata tämän.

Tykkään kamalasti tämän tunnelmasta. Ihanan kiireetön ja rauhallinen, sellainen kuin Konnun kuuluu olla, vaikka toki lumi riehaannuttikin vähän. Kuvailet kivasti myös tuota sukupolvien eroa; nuoremmat ovat haljeta innosta lunta nähdessään ja vanhemmat vähän ihmettelevät ja paheksuvat ruoka-aikojen unohtamista, eikä kumpikaan porukka oikein ymmärrä toisen reaktiota.

Ja sitten nuo viittaukset vähän joka suuntaan, olet saanut ne niin luontevasti ja sopivasti tekstin sisälle että niitä oli kamalan hienoa bongata eivätkä ne hypänneet silti silmille liian osoittelevasti. Nenäliina, Arkkikivi, Balin, Pulla, Samin haaveilut, Ukon puutarha... Tämä oli kuin täydellinen sukellus Keski-Maahan ja Konnun Hobittilaan, muistoja ja viittauksia sinne ja tänne. Oli myös niin hykerryttävää lukea kun Bilbo pohti että hobitit eivät kuulu taisteluihin, kyllä Merri ja Pippin aika hyvin paikkansa täyttivät keskellä isojen ihmisten ja örkkien sotaa. :D

Ai että kun tykkäsin. Simppeli ja tunnelmallien ficlet, helppolukuinen ja täynnä nostalgiaa. On hyvä, että opiskelujen prokrastinointi johti tähän (ja nyt minullakin oli yksi syy lisää olla kirjoittamatta tänään enää sanaakaan esseetä).
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014

Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Re: Konnun luminen aamu (G)

Viesti Kirjoittaja Mithrellas » Su Marras 23, 2014 8:17 pm

Hihhei, tästä tulee minun tuhannes viestini täällä. :D Ja onpa hienoa että pitkästä aikaa joku muukin kuin minä julkaisee täällä jotain.

Tässä oli ihanaa hobitti-henkistä tunnelmointia. Sopii loistavasti ajankohtaan. Lunta ei varmaan Konnussa usein nähty, joten hobittilasten innostuksen saattoi ymmärtää. Ja vanhempien hobittiherrojen varautuneempi suhtautuminen kylmään ja märkään lumeen oli myös hyvin hobittimaista. Ja tuo yli-innokas Frodo oli vaan niin herttainen. Niin täynnä elämää ja tulee vähän sääli, kun ajattelee miten hänelle lopulta kävi. Ja muutenkin nuo viittaukset muihin nuoriin hobitteihin, Pullaan ja Samiin... olivat varmaan aikamoista sakkia siihen aikaan. :mrgreen:

Kuten Nerwen jo sanoi, olit saanut ihailtavan määrän Hobitti-viittauksia yhteen lyhyeen ficciin ilman että se olisi tuntunut mitenkään itsetarkoitukselliselta. Olen jonkin verran miettinyt Bilbon suhtautumista Sormukseen, että kuinka paljon hän oikeastaan käytti sitä ja millä tavoin se vaikutti häneen. Voisin kuvitella, että hän varmaan ajatteli paljonkin sitä ja hypisteli sitä käsissään, mutta kaipa hän sitten oli sen verran puhdassydäminen ja vaatimaton, ettei hänessä ilmennyt mitään klonkkumaisia piirteitä.

"Lähti kuin haltian ampuma nuoli" on muuten ihana vertauskuva. :)

Pohdiskelen vähän tuota, kun Bilbo teititteli Ukkoa, kun tämähän oli arvoasteikossa Bilbon alapuolella. Muistaakseni kirjassa Sam teititteli Frodoa, Merriä ja Pippiniä, mutta Samia taas sinuteltiin. Mutta tuo ratkaisu sopi minusta tähän ficciin, koska onhan se kohteliaampaa ja kuulostaa mukavammalta, kun molemmat osapuolet teitittelevät toisiaan.

Jos sinulla on lisää tämänkaltaisia helmiä "pöytälaatikossa", niin laita ihmeessä luettavaksi. :)
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010

Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1084
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Re: Konnun luminen aamu (G)

Viesti Kirjoittaja Andune » Ma Marras 24, 2014 2:29 pm

Kiitokset molemmille kommenteistanne!

Tämä tosiaan on parin vuoden takaa, tein vain pari muutosta ennen julkaisua. Tuntui jotenkin luonnolliselta, että Bilbo palaisi kokemiinsa seikkailuihin ajatuksissaan useasti - etenkin kuin sormus olisi koko ajan läsnä muistuttamassa niistä. Siksi olikin helppoa saada noita viittauksia tekstin lomaan (tai ainakin se tuntui kirjoittaessa helpolta). Kokemukset kuitenkin vaikuttivat Bilboon suuresti ja muuttivat häntä.

Mitä tulee Ukon teitittelyyn, Sormusten herrassa muistaakseni viitataan siihen, miten Bilbo piti Ukkoa arvossa ja kyseli puutarhaohjeita. Vaikka Sam Frodoa teitittelikin, Ukko ja Bilbo ovat kuitenkin vanhempaa polvea (vaikka Ukko Bilboa nuorempi onkin) ja tuo molemminpuolinen kunnioitus oli varmasti läsnä. Sitä paitsi "tärähtänyt" Bilbo olisi hyvinkin voinut tehdä jotain sellaista, kuin teititellä Ukkoa, vaikka muut Hobittilassa olisivat nenäänsä nyrpistelleet.

Mitä tulee pöytälaatikkoteksteihin, siellä saattaisi hyvinkin teemaan liittyen löytyä ainakin yksi teksti. Mutta katsotaan, miten sen kanssa teen. Joka tapauksessa näitä vanhoja juttuja lukiessa pieni kirjoitusinto on tehnyt paluun. Elämme jännittäviä aikoja :)
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009

Avatar
Vendince
Puolituinen
Viestit: 309
Liittynyt: Ma Kesä 03, 2013 9:01 pm
Paikkakunta: Mielikuvitusmaassa haltioiden kanssa

Re: Konnun luminen aamu (G)

Viesti Kirjoittaja Vendince » La Marras 29, 2014 4:43 pm

Tää oli jotenkin ihanan suloinen! :) Ja tosi hobittimainen. Bilbo<3

Sopivan pituinenkin oli, minulla ei mihinkään pidempään riittäisi keskittyminen nyt. Se, että Bilbo kohtelee tuota Hamfastia niin ihanan arvostavasti ja silleen, se oli kiva juttu tässä. Tunnelma välittyi tosi hyvin, sellainen leppoisa ja lämmin, vaikka lunta oli satanut. Ja se, että nuoruuden seikkailut olivat Bilbon mielessä ja ihan pienestäkin muistutuksesta, hieno yksityiskohta. Hyvin kuvailtu kaikki jutut, osasin niin elävästi kuvitella pikku-Frodon säntäämässä ulos.. :3
Elämä on liian tärkeää otettavaksi vakavasti.

..., mutta jospa olenkin vain oman mielikuvitukseni luomus.

Herätetään loftis henkiin Vuoden Aragorn 2014

Vastaa Viestiin