Kissankarvaa talvitakissa, G (Fili & Kili)

Draamaa, angstia ja vakavia aiheita.

Valvojat: Likimeya, Andune

Avatar
Tarot
Örkki
Viestit: 17
Liittynyt: Su Maalis 29, 2015 9:31 pm
Paikkakunta: Erebor

Kissankarvaa talvitakissa, G (Fili & Kili)

Viesti Kirjoittaja Tarot » To Huhti 02, 2015 10:00 pm

Title: Kissankarvaa talvitakissa
Author: Meikäläinen eli Tarot
Rating: G
Beta: Betauksesta kiitos Tindikselle :)
Genre: Drama, ehkä? En ole varma mihin lasken tämän, mutta sovitaan että drama.
Warnings: Eipä ole.
Disclaimer: Ihastuttavat kääpiöveljekset tai muutkaan hahmot eivät ole minun vaan Tolkienin, enkä tee niillä voittoa. Kissan kyllä vaadin omiin nimiini, mutta ei siitä sen enempää. Poneillekin taisin lainata keskimaalaisia nimiä J.R.R:ltä.
Summary: Ratsastusretki, veljeksien välistä nahinaa, ja sen jälkeen mysteerinen kirje joka saa Filin hämilleen.
A/N: Ensimmäinen ficcini, tosiaan. Tämmönen pätkä. Pahoittelen tökeröhköä kirjoitustyyliä ja virheitä. Olen itse luonut tilanteen ja juonen (AU), josta olen totta puhuakseni toistaiseksi vähän pihalla, en ole vielä varma jatkosta ja siitä mitä tulee tapahtumaan. Suunnitelmia kyllä on. Toivottavasti jaksatte lukea ja ehkä kommentoida. Asiallista kritiikkiä kiitos, olen herkkänahkainen :D Tosiaan, ei siinä muuta, lukekaa ja tuomitkaa. Jännittää hirmuisesti D:
Feedback: Erittäin suotavaa. Lisäksi haluaisin tietää, olisiko innokkuutta lukea jatkoa?



Kissankarvaa talvitakissa

Kaunis aamu valkeni kuulaana ja kirpeänä aron yllä. Oli se aika, jolloin syksyn sateet ja ruska alkoivat kääntyä kohti tuiman talven pakkasia ja ilmassa saattoi haistaa lähenevän ensilumen. Kuura peitti hentoja ruohonkorsia, ja nousevan auringon kajo sai ne kimaltamaan. Vaalentuvaa taivasta vasten saattoi erottaa kaksi ratsastajaa, ja hieman harjaantuneempi silmä tunnistaisi heidät kääpiöiksi. Hyvin nuoriksi sellaisiksi. Ponien lyhyt laukka pompotti ratsastajia ja heidän hiuksensa hohtivat auringonvalossa.

Toinen ratsastajista nykäisi ohjista ja sai ratsunsa pysähtymään, ja toinen teki samoin. Hetken he pysyivät paikoillaan auringonnousua katsellen. Ponit seisoivat lähekkäin ja koskettivat toistensa turpia. Sitä seurasi pärskähdys ja aamuilmassa villisti tanssahtelevat huurukiehkurat. Rotevat ratsut tepastelivat iloissaan paikoillaan. Toinen poni oli tummanruskea ja toinen valkoinen, kummatkin olivat hyvin ruokittuja ja muutenkin oivallisia rotunsa edustajia. Tumma poni kantoi selässään tummahiuksista nuorta kääpiötä ja valkea poni vaaleahiuksista nuorukaista. Juttu näkyi luistavan hyvin, ja he osoittelivat innoissaan alapuolellaan levittäytyvään laaksoon.
"Katso, Fili!" nuorempi kääpiö huudahti ja osoitti innoissaan kohti alhaalla sijaitsevaa kylää.
Vanhempi nousi jalustimille seisomaan varjostaen kädellään silmiään.
"Dwalin ja Balin palaavat", Fili vahvisti katsellen kaukana kylää kohti etenevää kahta pientä pistettä.
"Kumpi ensin kotona?" Kili haastoi, eikä aikaakaan, kun jo napsautti kantapäänsä ponin kylkiin. Ratsukko lähti hurjaa vauhtia alas rinnettä. Meno näytti pikkuveljelle enemmän kuin hitusen liian kovalta.
Fili pyyhkäisi hiuksiaan taakse ja nielaisi. Hän kyllä tiesi, mitä eno oli sanonut poneilla laukkaamisesta holtittomasti alamäkeen, mutta eihän veljen suvainnut antaa voittaa, eihän?
"Juokse, Bëlros, näytä mistä sinut on tehty!" vaaleahiuksinen kuiskasi rakkaalle ratsulleen ja näpäytti jaloillaan ponin karvaisia kylkiä. Poni syöksähti liikkeelle, ja pian vanhempi kehittyneemmillä ratsastustaidoillaan saavutti nuoremman. Ratsukot kiisivät rinta rinnan pientä kylää kohti, ja kuten aina, Fili saapui ensimmäisenä perille, vaikka nuoremmalla etumatkaa olikin. Veljekset hidastivat vauhtia saapuessaan kivetylle kadulle, ja he etenivät rauhallisesti kohti pientä taloa, jonka vajasta kantautui työkalujen kalke.
"Eno, tulimme kotiin!" Fili huusi heilauttaen itsensä alas poninsa selästä. Kili teki samoin, ja lähti edeltä taluttamaan poniaan talliin. Tumma, nokinen kääpiö saapui vajan ovelle käsissään miekan terä ja leka.
"Hyvä, viekää elikot talliin ja käykää sitten syömässä, aamiainen on ollut valmiina jo vaikka kuinka kauan", hän sanoi toruvasti, ilmaisten vanhemmalle veljekselle, että tämän olisi pitänyt tuoda kaksikko kotiin jo hyvän aikaa sitten. Häneen verrattuna huomattavasti pienempi kääpiöpoika nyökkäsi kunnioittavasti.
"Hyvä on, eno", tämä sanoi pienestä apeuden särähdyksestä huolimatta kirkkaalla äänellä, nappasi Bëlrosin ohjaksista kiinni ja käänsi ponin ympäri siinä pienellä pihalla. Heillä ja naapureilla oli yhteinen hevostalli, jossa oli neljä karsinaa. Naapurilla ei ollut kuin yksi vanha poni, Walmor, jota Fili ja Kili usein hoitivat yhdessä pientä palkkiota vastaan. Kolmannessa karsinassa korskahti suurikokoinen, kiiltäväkupeinen musta poniori.
"Hei, Báldor", Fili tervehti ja ojensi kättään ponin nuuhkittavaksi. Ratsu tuuppasi hänen olkapäätään kevyesti. Kili oli jo irroittanut Faëdrosin varusteet ja harjasi nyt poniaan sen karsinassa.
Pikkuveljen poni oli rauhallinen, mutta iloinen, ja ratsuna tottelevainen, mutta sen isoveli Bëlros oli vilkkaampi, välillä vihainen ja itsepäinenkin. Kuitenkin se oli kasvanut vaaleahiuksisen kääpiöprinssin kanssa varsasta asti ja luotti Filiin kuin vuoreen. Muilla ei juurikaan ollut asiaa sen selkään tai päivästä riippuen edes lähelle, aivan kuten Báldorin selässä ei pysynyt kukaan muu kuin Thorin.
Filin mieleen muistui, miten eno oli kerran yrittänyt ratsastaa Bëlrosilla ja saanut vain hampaanjäljet selkäänsä. Arpi oli siinä vieläkin, eikä Thorin koskaan halunnut muistella tapahtunutta, murahti vain vähättelevästi ja kiersi Bëlrosin kaukaa. "Hullu elukka", eno vain aina totesi ja heilautti kättään. Silloin Fili virnisti itsekseen ja meni usein mahtaillakseen nojaamaan poninsa kylkeä vasten, mikä sai Thorinin usein mutisemaan itsekseen jotain kasvatuksesta. Ponin vaiko kääpiöpojan, sitä Fili ei tiennyt, eikä oikeastaan halunnutkaan. Fili havahtui mietteistään kuullessaan veljen pudottavan suan kivilattialle. Poika laittoi ponin varusteet takaisin paikoilleen ja harjasi sen kiiltäväksi.

"Kili! Missä Bëlrosin ruoka-astia on?! Muistaakseni lainasit sitä johonkin", Fili mesosi tuimalla äänellä. Poni oli hänen vastuualueensa ja pikkuprinssi oli hyvin tarkka siitä, että tavarat sekä poni olivat tallessa ja hyvässä kunnossa. Sinisilmä tuijotti telineeseen, jossa olisi kuulunut olla valurautainen kaukalo.
Pikkuveli oli kuin ei olisi kuullutkaan, ja samassa Filin kiertelemään lähtenyt katse tavoitti pörröisen, valkean tallikissan, joka nukkua tuhisi käytävälle siirretyssä kaukalossa. Kaukaloon oli työnnetty Bëlrosin loimi... ja Filin talvitakki.
"Si-Sillä ei ollut omaa petiä…!" Kili puolusti heti ja juoksi sieppaamaan kissan syliinsä. Hän vei sen kiiruusti kauemmas piiloon heinäpaalin taakse, ennen kuin Fili ehti kaukalon luo. Kiukkuisesti isoveli tyhjensi rauta-astian, puisteli vihaisesti kauttaaltaan valkoisten karvojen peittämän tummanruskean takkinsa heittäen sen satulatelineen päälle ja kantoi sitten kaukalon takaisin Bëlrosin karsinaan.
"Nukkukoot vaikka sinun sängyssäsi, eikä karvaamassa minun talvitakkiani ja ponini ruokakaukaloa!" Fili ärähti ja ajoi pois toisen tallikissan, joka oli pesiytynyt karsinan peränurkkaan. Hivenen kissankarvoissa olevaan kaukaloon kääpiönuorukainen sysäsi kauraa ja porkkanan, jonka oli pihistänyt ruokakomerosta.

"No niin, tulen myöhemmin katsomaan sinua, hieno poika", Fìli lupasi ja rapsutti ponia korvan takaa, sen puhaltaessa lämmintä ilmaa kääpiöpojan hiuksiin.
Kili oli jo aikaa sitten hoitanut poninsa ja roikkui ovenkahvassa odotellen isoveljeään. Nähdessään Filin tulevan, hän pinkaisi ulos ovesta tirskahtaen itsekseen. Kyllä tummatukka tiesi, ettei isoveli ikinä mitään pahaa saattanut tehdä. Jos selkäsaunaa, tukistamista, luunappia tai mahdollista kylmää vesisangollista niskaan seuraavalla kylpyhetkellä ei lasketa.

Fili pyöräytti silmiään sulkien tallinoven perässään.
Kissa mourusi jossain menetettyä lepopaikkaansa, mutta nuori kääpiöpoika vain käski kovaan ääneen oven läpi sen tukkia kitansa ja etsimään uuden lepopaikan pikkuveljensä tyynyltä. Kissa hiljeni herättäen pojan epäilykset, eikä suotta - se mokoma oli käpertynyt jälleen takin päälle, joka oli kaiketi aivan vahingossa taas tipahtanut lattialle. Tämän poika totesi kurkistaessaan vielä varmuudeksi talliin.
Isoveli polkaisi jalkaansa ja pamautti oven kiinni. Olkoon. Kili kuulisi tästä vielä kunniansa.

Prinssi kurkisti matkalla postilaatikkoon, ja löysi sieltä yllätyksekseen pienen kirjekuoren, jossa luki "Thorin Tammikilpi". Kirjekuori oli rutistunut ja repeytynyt matkalla. Kirjepaperin nurkka oli jo tulossa ulos kuoresta. Sinisissä silmissä välkähti niiden poimiessa paperilta sanat "Fili ja Kili". Fili vilkaisi nopeasti ympärilleen ja avasi kirjekuoren. Työpajasta kantautui yhä työn ääniä, metallin kilinää ja ahjon huminaa, mutta silti prinssi vetäytyi piiloon talon nurkan taa, ja istahti kannon päälle avaten kirjepaperin tärisevin sormin. Hitaasti nuorukainen alkoi tavata koukeroista käsialaa, ja mitä pidemmälle tämä luki, sitä kauhistuneemmaksi sininen silmien katse muuttui. Kesken lukemisen poika lopetti, taitteli kirjeen siististi ja työnsi sen takkinsa alle paidan pieneen taskuun. Hetken aikaa hän istui paikoillaan katsellen maahan, selvästikin hyvin hämillään. Kirjekuoren hän rypisti niin pieneksi kuin suinkin ja tökki sen kannonkoloon. Vaaleampi Durinin nuorimmista vesoista nousi ylös ja saapasteli pieneen taloon riisuen hevoselta tuoksuvat ulkovaatteensa.
Ovelle asti tuoksui ruoka, jonkinlainen liha, tuore leipä ja tee. Kuten tavallista, pienemmän kengät ja takki olivat levällään pitkin lattiaa, ja tottuneesti vanhempi nosti ne ylös ja asetti siististi naulakkoon omien kamppeittensa viereen ennen kuin asteli keittiöön.

Tummatukkainen kääpiöpoika oli tällä välin tehnyt itselleen leipää, jonka päällä oli paahdettua lihaa - kuten tavallista, enemmän kuin olisi saanut ottaa. Isoveli kaatoi, tavastaan poiketen ylimääräisestä lihasta mitään mainitsematta, kahteen mukiin teetä liedellä olevasta, vieläkin hieman lämpöisestä pannusta, laski toisen mukillisen pikkuveljensä eteen ja teki itselleenkin pienen leipäpalasen limpusta, joka oli vielä lämmintä ja tuoksui taivaalliselta. Asettuessaan syömään naamallaan yhä tuikea ilme, Fili näki miten Kili katseli häntä huulilleen nostetun teekupin takaa anteeksipyytävästi. Sinisilmä ei noteerannut tätä vaan puraisi suuren palan leivästään huuhdellen sen alas jo hieman haalentuneella juomalla, joka maistui kitkerältä.
"Fili", pienempi aloitti ujosti, pyöritellen kuppia käsissään seuraten kullanruskean juoman pinnan kallistelua. Vähän sitä läikähti pöytäliinalle, ja nopeasti kääpiöpoika laski kuppinsa tahran päälle ja toivoi, ettei Fili huomannut. Mutta vanhempi veli näykki leipäänsä näyttäen hyvin mietteliäältä. Totta puhuen Kili ei ollut varma oliko Fili suutuksissaan ja jätti tahallaan vastaamatta, vai eikö hän oikeasti ollut kuullut. Siksipä hän uskaltautui toistamaan.
"Fili?".
"No mitä?" vanhempi murahti tuikeasti. Kili laski nopeasti katseensa, pienesti säpsähtäen.
"Olen pahoillani siitä että tein takistasi ja Bëlrosin ruokakaukalosta kissansängyn", pikkupoika vastasi vaimeasti, katsellen veljeään varovasti. Fili oli tavallista ärhäkämpi. Hän tuntui vihastuvan asioista jotka ennen saivat vaaleatukan nauramaan.

Filin nauru oli parasta mitä Kili tiesi. Samoin kuin hänen hymynsä. Olipa päivä kuinka aurinkoinen tahansa, se oli Kilille synkempi kuin syvin kaamos ilman ainuttakaan lyhtyä, ellei isoveli hymyillyt. Nytkin nousevan auringon säteet, jotka tunkeutuivat ikkunasta sisään, tuntuivat vain tökkivän pikkuveljen poskea ja osoittavan hänet syylliseksi vihastuneeseen ilmeeseen vastapäätä istuvan nuorukaisen kasvoilla.

Fili ei osoittanut millään tavalla huomanneensa vilpitöntä anteeksipyyntöä. Hän söi viimeisen palasen leivästään ja hörppäsi loput jo kylmenneestä teestään. Sinisilmä asetti astiat tiskisoikkoon nopeasti niin että kolina kävi ja asteli kääpiöveljesten huoneeseen paukauttaen oven kiinni. Pieni kääpiöpoika jäi istumaan pöydän ääreen yksin, silmät surusta kimmeltäen. Kili mutusti vaitonaisesti aamupalansa loppuun. Isoveljeään matkien pikkuprinssi laittoi astiat soikkoon, kääntäen vielä mukinsa korvan osoittamaan huolellisesti täysin samaan suuntaan kuin toisenkin. Sitten tummatukka hiipi ovelle, jonka Fili oli pamauttanut kiinni. Varovasti nuori prinssi otti kiinni ovenkahvasta, mutta nykäisi kätensä takaisin ja otti uudestaan, ennen kuin uskalsi työntää oven auki ja kurkistaa sisään.
"Fili... minä...", Kili aloitti, ja katsoi veljeen, joka istui selin oveen. Hän pyöritteli jotakin käsissään, mutta pikkuveli ei nähnyt, mikä se oli.
"Fili?" hän kysyi astellessaan lähemmäs. Kun pienempi pääsi aivan veljen viereen, ja kosketti tämän käsivartta, Fili sävähti.
"Mene pois!"
Isoveli huitaisi vaistomaisesti kädellään ja osui pikkuveljen olkapäähän kovempaa kuin oli tarkoitus. Kilin silmissä välähti säikähdys.
"Mutta minä olen pahoillani, en minä tahal-", hän sopersi hädissään, mutta keskeytti, kun Fili ponkaisi ylös. Sängylle jäi se esine mitä veli oli pyöritellyt äsken sormissaan. Joku paperi, jossa oli koukeroisia kirjaimia.
"Mikä tuo on?" Kili kysyi pelkoa äänessään.
"Käskin mennä pois!"
Kili ei uskonut kuulemaansa. Eihän Fili ikinä käskenyt hänen vain... mennä pois. Heidänhän kuului olla aina yhdessä! Silmät suurina tämä katsoi Filiä perääntyessään hitaasti vanhemman uhkaavan olemuksen tieltä.
"Mikä sinun on, Fili?" pieni kääpiö kysyi vilpittömän peloissaan.
"En minä tahtonut olla ilkeä, Fili. Olen pahoillani että tein sen. Minä... minä voin nyppiä jokaikisen kissankarvan pois sinun takistasi, Fili. Voin vaikka antaa sinulle minun takkini" Kili vikisi.

Fili katsoi pikkuveljeään tämän puhuessa. Kili oli niin pieni, syytön kaikkeen ja voimaton pahaa maailmaa vastaan. Jokin Filin sisimmässä naksahti. Hän astahti lähemmäs pikkuveljeään, polvistui hyvin äkkinäisesti, melkein pudottautuen alas, ja vetäisi tummatukkaisen veljensä halaukseen. Ensin Kili jännittyi, mutta jo samassa silmänräpäyksessä takertui veljeensä kuin pieni takiainen, puristaen toisessa nyrkissään Filin kullanvärisiä hiuksia.
“Olen pahoillani, Kili”, Fili sanoi vaimeasti ja niiskaisi. Ellei Kili olisi ollut niin tiukassa halauksessa, että ei pystynyt katsomaan isoveljen kasvoja, tämä olisi voinut hetken ajan vaikka vannoa että Filiä itketti.
“Ei ollut tarkoitus suuttua - eikä varsinkaan lyödä sinua” vaaleampi jatkoi, ja nousi sitten ylös pyyhkäisten silmäkulmaansa hihallaan.
“Ei se mitään, en olisi saanut tehdä niin”, Kili vastasi oikaisten paitaansa, kohottaen tummat silmänsä isoveljensä kasvoihin.
“Fili? Itketkö sinä?” pikkuveli kysyi kulmat kurtussa.
“En, silmään meni kai jokin roska, kun laukattiin”, Fili selitti ja pienempi nyökkäsi. Ontuva selitys meni heti läpi, sillä toinen ei ikinä ollut nähnyt Filin itkevän. Ei isoveli kai edes osannut. Kun äiti lähti selittämättömälle matkalleen ja sanoi viipyvänsä ehkä hyvinkin pitkään, Kili oli parkunut kuin pieni hyeena, rutistanut itsensä Filiä vasten ja itkeä vollottanut päivätolkulla. Fili taas ei itkenyt yhtään. Hän oli silittänyt Kilin hiuksia, ja lohduttanut, mutta kyyneltäkään ei perheen nuorimmainen ollut veljensä silmissä nähnyt.
“Fili, minä rakastan sinua”, pienempi lausahti yhtäkkiä, kiertäen kätensä vanhemman veljensä ympärille rutistaen kokoisekseen kääpiöpojaksi aika kovaa. Se teki Filin olon niin onnelliseksi että kurkkua puristi ja silmiä kirvelsi, mutta Fili puri huultaan. Ei saisi itkeä Kilin nähden. Ei edes onnesta.

Niiskaistuaan vielä kerran Fili nosti sormellaan pikkuveljensä leukaa.
"Tiedätkös mitä?"
Kili katsoi veljeään kysyvästi suurilla, tummilla silmillään.

"Minäkin rakastan sinua, Kili, enemmän kuin mitään muuta maailmassa.”

Pikkuveljen suupielet kaartuivat pienesti ylöspäin, kun tämä kohtasi sinisten silmien katseen, johon oli palannut se sama lämpö joka niihin kuuluikin.

"Ja kuule, se kissa saa minun takkini.”

_______________________________________________________________

PS. Olen pahoillani jos tämä on väärässä osoitteessa, tai jotain on muuten pielessä, voin vedota siihen että tämä on eka ficcini jonka julkaisen ja olin vähintäänkin vähäsen epävarma tosta alkuhärpäkkeestä ja muutenkin :D
"No, isäsi antoi tämän minulle annettavaksi sinulle. --- Omaa nimeään isäsi ei muistanut kun hän antoi paperin minulle ja sinun nimeäsi hän ei maininnut, kaiken kaikkiaan minä ansaitsen omasta mielestäni kiitokset!"

Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Re: Kissankarvaa talvitakissa, G (Fili & Kili)

Viesti Kirjoittaja Nerwen » La Huhti 04, 2015 3:01 pm

Voi että miten kerrassaan sydäntälämmittävä teksti. :D

Näin aluksi voin sanoa, että tämä on mielestäni ihan oikeassa paikassa, eikä noissa alkutiedoissa ole mitään puutteita, joten älä huoli. Ei tämä vaikuttanut yhtään epävarmalta missään vaiheessa!

Kirjoitat todella sujuvaa, virheetöntä ja kuvailevaa tekstiä, jossa dialogi ja kuvaukset ovat tasapainossa - tässä ei ole mitään tökeröä, älä turhaan aliarvioi itseäsi :wink: Pidän myös sanavalinnoistasi ja siitä, miten et ylikäytä nimiä vaan olet korvannut ne jollakin muulla. Teksti on elävää ja tunnelmallista, näen kaiken silmieni edessä samalla kun luen, kylän, talon, tallin, ponit ja kääpiöt. Loppua kohden jotkin virkkeet kävivät ehkä vähän pitkiksi, mutta se ei haitannut lukemista ollenkaan.

Tuo ensimmäinen kappale on aivan ihana, se asettaa tunnelman, sellaisen turvallisen ja tavallisen fiiliksen tähän ficciin. Tämä on niin mukavan elämänmakuinen ja lämmin teksti, tuo hymyn huulille.

Olet kuvannut veljesten välisen suhteen todella kauniisti, Kili on nuorempi ja rämäpäisempi, Fili on tottunut huolehtimaan veljestään ja kulkemaan tämän perässä. He selvästi viettävät paljon aikaa yhdessä eivätkä haluaisi minkään olevan toisin (voi kamala, tällaiset veljekset ovat kyllä minun tuhoni jonain päivänä). Kuvaat heidän kanssakäymistään todella hyvin jo näin lyhyesti, heistä saa mieleensä kuvan siitä, miten he ovat kasvaneet yhdessä ja kokeneet kaiken toistensa kanssa. Ja silti Fili vanhempana piilottaa osan itsestään, haluaa olla pikkuveljelle se vanhempi, luotettava tuki, aina vahva ja aina läsnä.

Sitä vähän mietin, että minkä ikäisiä Fili ja Kili tässä mahtavat olla, noin suurin piirtein? Kili vain vaikuttaa niin kovin kovin nuorelta.

Kirje herätti kyllä mielenkiinnon - tuli mietittyä, olisiko siellä jotakin asiaa Dísistä. Jaa-a. Täytynee lukea lisää, jotta tuohon saa vastauksen. Jatka ihmeessä, minä voin luvata lukevani. :) Ihan mielenkiintoista olisi saada lukea kääpiöistä, olen lähinnä itse keskittynyt Tolkienin ihmisiin.
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014

Avatar
Tarot
Örkki
Viestit: 17
Liittynyt: Su Maalis 29, 2015 9:31 pm
Paikkakunta: Erebor

Re: Kissankarvaa talvitakissa, G (Fili & Kili)

Viesti Kirjoittaja Tarot » La Huhti 04, 2015 9:49 pm

Nerwen kirjoitti:Voi että miten kerrassaan sydäntälämmittävä teksti. :D

Näin aluksi voin sanoa, että tämä on mielestäni ihan oikeassa paikassa, eikä noissa alkutiedoissa ole mitään puutteita, joten älä huoli. Ei tämä vaikuttanut yhtään epävarmalta missään vaiheessa!

Kirjoitat todella sujuvaa, virheetöntä ja kuvailevaa tekstiä, jossa dialogi ja kuvaukset ovat tasapainossa - tässä ei ole mitään tökeröä, älä turhaan aliarvioi itseäsi :wink: Pidän myös sanavalinnoistasi ja siitä, miten et ylikäytä nimiä vaan olet korvannut ne jollakin muulla. Teksti on elävää ja tunnelmallista, näen kaiken silmieni edessä samalla kun luen, kylän, talon, tallin, ponit ja kääpiöt. Loppua kohden jotkin virkkeet kävivät ehkä vähän pitkiksi, mutta se ei haitannut lukemista ollenkaan.

Tuo ensimmäinen kappale on aivan ihana, se asettaa tunnelman, sellaisen turvallisen ja tavallisen fiiliksen tähän ficciin. Tämä on niin mukavan elämänmakuinen ja lämmin teksti, tuo hymyn huulille.

Olet kuvannut veljesten välisen suhteen todella kauniisti, Kili on nuorempi ja rämäpäisempi, Fili on tottunut huolehtimaan veljestään ja kulkemaan tämän perässä. He selvästi viettävät paljon aikaa yhdessä eivätkä haluaisi minkään olevan toisin (voi kamala, tällaiset veljekset ovat kyllä minun tuhoni jonain päivänä). Kuvaat heidän kanssakäymistään todella hyvin jo näin lyhyesti, heistä saa mieleensä kuvan siitä, miten he ovat kasvaneet yhdessä ja kokeneet kaiken toistensa kanssa. Ja silti Fili vanhempana piilottaa osan itsestään, haluaa olla pikkuveljelle se vanhempi, luotettava tuki, aina vahva ja aina läsnä.

Sitä vähän mietin, että minkä ikäisiä Fili ja Kili tässä mahtavat olla, noin suurin piirtein? Kili vain vaikuttaa niin kovin kovin nuorelta.

Kirje herätti kyllä mielenkiinnon - tuli mietittyä, olisiko siellä jotakin asiaa Dísistä. Jaa-a. Täytynee lukea lisää, jotta tuohon saa vastauksen. Jatka ihmeessä, minä voin luvata lukevani. :) Ihan mielenkiintoista olisi saada lukea kääpiöistä, olen lähinnä itse keskittynyt Tolkienin ihmisiin.
*haluaisi keksiä häkellykseltään jotain sanottavaa*
Krmhkrmhmkrhm.. *rykäisee* Jospa yrittäisin kuitenkin söpötellä jotain.
Kiitos, näin alkuun. Pelastit mun päivän ihanalla kommentilla <33 En odottanut näin hyvää kommenttia tälle ficille, tai välttämättä kommenttia ylipäätään :'D
Oon imarreltu että jaksoit kirjoittaa näin pitkästi ja monipuolisesti ^^ *kehrää hirmuisesti*

Kysyit minkä ikäsiä pojat tässä on, ja mun täytyy yksinkertaisesti sanoa että en tiedä :--DDD Oon miettiny sitä monta kertaa, mutta koska kääpiöiden ikävuodet ja kehittyminen ei ole vahvimpia tietämysalueitani, en saanut vastausta. Kilin miellän itsekin ihan pieneksi ja Filin sellaiseksi alakouluikäiseksi, mutta en osaa sanoa edes ihmisvuosissa mitään tarkkaa ikää. Päätin että jokainen luokoon itse oman mielikuvansa.

Ja mitä kirjeeseen tulee, täytyy tunnustaa että minulla itsellänikään ei ole vielä mitään yksityiskohtaista havaintoa mitä siinä lukee :oops:. Fili ei suostunut näyttämään sitä minullekaan :c Mutta mielessäni pyörii ideoita joita alan pikku hiljaa hiomaan. Kirjeestä tulee kuitenkin selville vielä jotain, enemmän tai vähemmän, sen lupaan.

Ihan itsenikin vuoksi kirjailen jonkunlaista jatkoa, sen voin melkoisen varmasti luvata.

Kiitos vielä kerran <3
"No, isäsi antoi tämän minulle annettavaksi sinulle. --- Omaa nimeään isäsi ei muistanut kun hän antoi paperin minulle ja sinun nimeäsi hän ei maininnut, kaiken kaikkiaan minä ansaitsen omasta mielestäni kiitokset!"

Vastaa Viestiin