Lähtöjä, PG

Draamaa, angstia ja vakavia aiheita.

Valvojat: Likimeya, Andune

Piratesse
Vitam Piratae Aligo
Viestit: 781
Liittynyt: Su Marras 06, 2005 11:26 pm
Paikkakunta: Shin-Ra HQ

Viesti Kirjoittaja Piratesse » Pe Tammi 20, 2006 6:42 pm

Miksi minä huomasin tämän vasta nyt? Olen pitänyt kirjoitustyylistäsi kovin paljon jo aiemmin ja ilmeisesti olen ollut sokea, kun löysin tämän vasta nyt. Tyylisi on kyllä parantunut tämän jälkeen, mutta se oli siitä huolimatta todella kaunis ficci.

Minä pidän Rohan-ficeistä yleensäkin todella paljon ja loit kyllä varsin uskottavan kuvan ajasta (ja arjesta) ennen sotaa, kun Eomer ja Eowyn olivat vielä pieniä. (ei, en jaksa kikkailla aksenttimerkkien kanssa nyt.)
Vuoden tulokas 2006/ Vuoden Originaalikirjoittaja 2007/2008

Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen » La Syys 09, 2006 6:58 pm

Ihana...*puree huultaan* Mitä tästä voi sanoa? Liian kaunis.. Ja tuo loppu sai tämän otuksen sulamaan täydellisesti. Taidan pian maata pienenä kasana lattialla, jos tätä menoa jatkuu.. Tästä olisi saanut hyvän alun romance-ficciinkin.. Ja tuo viimeinen kommentti oli pakko laittaa. Taidankin tästä häipyä...

Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune » La Syys 09, 2006 7:12 pm

Enkö minä muka ole lukenut tätä? No, asia on nyt korjattu.

Kyyneleet tulivat silmiin. Kaunista, kaunista, kaunista. Tämä oli todella aidon tuntuinen ja...veti sanattomaksi. Éowynin päätös äitinsä kuoleman jälkeen, maininta Éomerin ja Eomundin samankaltaisuudesta...täydellistä. Voi, tämä oli todella ihana. Kirjoitustyylisi on ihailtavaa, Piratesse asiasta jo mainitsikin. Kaunis ja surullinen ficci...
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009

Marnie
... has left the building
Viestit: 866
Liittynyt: Pe Huhti 16, 2004 11:02 pm
Paikkakunta: juhannukseen asti Australia

Viesti Kirjoittaja Marnie » Su Helmi 04, 2007 2:11 pm

Hei, pitkästä aikaa ^^ Minä en oikeasti usko että minä en ole koskaan kommentoinut, enkä edes lukenut tätä ficciä! Vaikka tässä on Éomer ja kaikkea.. ^^ Minä edelleen vaan ihastelen sitä miten kauniisti sinä osaat kirjoittaa, ja miten elävästi sinä saat nuo tapahtumat kuvattua ihan muutamalla lauseella. Kuten nyt tuon miten Éomer näki kuolleen isänsä ja yritti estää siskoaan näkemästä sitä, Éowynin surun, Théodwynin pakotetun vahvuuden.. minulle välittyy se tunne siitä niin elävästi. Ilo ja toiveikkuus vaihtui suruun niin nopeasti. Pidin paljon tuosta miten vahva Éomer oli jo 11-vuotiaana, miten se yritti suojella siskoaan ja äitiään, ja sitten tuosta miten loppupuoli ficciä käsitteli enemmän Éowynia - että miksi siitä tuli niin kylmä ja kova - minusta on aina mukava lukea selityksiä sille. (Tuo kohta jossa Éowyn laittoi liljan äitinsä käsien väliin oli varmasti minun lempikohtani, varsinkin koska Théodwyn oli miettinyt miten häntä oli sanottu Rohanin liljaksi - ja miten Éowynia tultaisiin sanomaan.)
Vähän lyhyt kommentti, mutta pidin tästä paljon, ja minusta olisi kiva lukea sinulta vielä joskus enemmänkin ficcejä Rohanin poppoosta. ^^
Look at it this way, Wayne - we will always have Saskatchewan. Shelly, NX

Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.

Vastaa Viestiin