Lähtöjä, PG
Lähtöjä, PG
Title: Lähtöjä
Author: Elenloth
Genre: General, Drama
Rating: PG
Summary: Éomund palaa Edorasiin örkkejä metsästämästä. Mutta paluu ei olekaan odotetunlainen, ja mikään ei ole sen jälkeen enää entisensä.
A/N: Ihan ekaksi tiedäksi kaikille, että tämän ficin päätapahtumat ovat fakta. Kyseinen kohta on TSH:n yhteisnidoksen ("kaapuhemmopainos") s. 924. Mutta totta kai siellä on fiktiota joukossa.
Varoitus: Tämä ei ole mikään mestariteos.
---
---
Aamu saapui Rohaniin. Kuninkaan sisar Théodwyn istui Edorasissa tyttöaikojensa makuuhuoneessa letittäen pienen tyttärensä hiuksia.
Rohanin suurmarsalkka Éomund ja hänen vaimonsa ja lapsensa olivat tulleet Edorasiin vierailulle, mutta Éomund oli lähtenyt yllättäen örkkejä metsästämään. Hänen perheensä odotti hänen paluutaan.
Oli hyvin aikainen aamu, melkein vielä hämärää, mutta äiti ja tytär olivat jo hereillä (ja Éomer myös, mutta hän oli rynnännyt heti talliin hoitamaan enoltaan saamaansa hevosta).
Seitsemänvuotias Éowyn hiplasi äidin yöpuvun koristeellisia hihansuita. Théodwyn hyräili hiljaa jotakin vanhaa sävelmää puuhaillen Éowynin hiusten kanssa. Oli hyvin rauhallista, ja Éowyn oli tyytyväinen saadessaan äidin kokonaan itselleen. Vaikka isää olikin jo ikävä.
"Äiti?"
"Niin, kulta?"
"Milloin isä palaa?"
"En oikein tiedä" Théodwyn sanoi. "Varmaan aika pian, onhan hän ollut poissa jo kaksi viikkoa."
Éowyn huoahti. Aina isä oli poissa, tai ainakin siltä tuntui. Vaikka täällä Théoden-enon luona oli kyllä mukavaa.
Samassa huoneen ovi aukeni ja yksitoistavuotias tuulispää Éomer tuli sisään. "Isä tulee takaisin!" hän huudahti.
Théodwyn kohotti kulmiaan. Poika perääntyi ovelle häveten kuraisia saappaanjälkiä lattialla. "Tai siis, tänne on tulossa hevosia. Olen varma että isä on siellä. Éowyn, tuletko katsomaan?"
Sisar hyppäsi sängyltä alas, laittoi kengät jalkaan ja juoksi sitten veljensä perään. Théodwyn hymyili itsekseen, vetäisi päälleen aamutakin ja lähti hänkin ulos vastaanottamaan miestään.
Éowyn juoksi miehiä vastaan, kun nämä tulivat kaupungin porteista sisään. Hän näki liikkumattoman hahmon yhden miehen edessä satulassa ja rypisti kulmiaan. Kaikki ei ollut hyvin.
Éomer saapui ensimmäiseksi ratsastajien luo. Kaksi miestä kantoi nyt kolmatta, joka ei liikkunut. "Mitä tapahtui?" hän sai kysyttyä, kun huomasi kaatuneen kasvot.
Hänen isänsä! Kasvot veressä ja käsi ruhjoutuneena, hänen isänsä...Éomer nielaisi ja kääntyi ympäri. "Éowyn, älä -" Mutta oli liian myöhästä. Pikkusisar näki isänsä ja purskahti itkuun, ravisteli isänsä kättä aivan kuin se olisi voinut herättää hänet eloon.
Yksi miehistä veti Éowynin hellästi sivummalle. "Kimppuumme hyökkäsi suuri örkkijoukko", mies selitti Éomerille joka kuunteli vakavana, kyyneliä silmissään.
Théodwyn saapui lastensa perässä, näki heidät liikkumattoman hahmon vierellä ja aavisti mitä oli tapahtunut.
"Se ei saa olla hän, ei voi..."hänen päässään takoi, mutta silti hän tiesi sen olevan niin.
Éomer näki äitinsä menevän kuolonkalpeaksi ja horjahtavan kuin kaatumaisillaan. Poika juoksi äitinsä tueksi, hän oli melkein yhtä pitkä.
Théodwyn selvitteli ajatuksiaan sumun läpi. Minun täytyy jaksaa, hän sanoi itselleen, lasten vuoksi. Joten hän nielaisi, irrotti hellästi Éomerin häntä tukevan käden ja kysyin kirkkaalla kovalla äänellä jota itsekin hämmästyi: "Mitä tapahtui?"
Yksi miehistä kumarsi, sama joka oli puhutellut Éomeria. "Rouva, olimme Emyn Muililla, kun kimppuumme hyökkäsi suuri örkkijoukko. Muitakin miehiä kuoli", mies osoitti jonon takapäähän.
Éowyn nyyhkytti yhä äitinsä vieressä. "Tulkaa kartanoon, loukkaantuneet hoidetaan ja saatte kertoa enemmän", Théodwyn sanoi sitten yrittäen epätoivoisesti pitää äänensä vakaana.
---
Kun kuningas Thèoden sai tietää Éomundin kuolleen, hän pyysi sisartaan jäämään Edorasiin asumaan. "Sisar, sinulla on aina koti täällä, ja lapsesi savat kasvaa täällä rauhassa."
Théodwyn otti tarjouksen vastaan, ja pienentynyt perhe jäi Edorasiin.
Pian Théodwyn kuitenkin sairastui. Taudille eivät gondorilaisetkaan parantajat osanneet antaa nimeä. Se uuvutti Théodwynin, hän kuihtui silmissä ja sairaus pakotti hänet lopulta vuoteeseen.
Sitten tuli päivä, jolloin Théodwyn tunsi lähtönsä tulevan. Hän pyysi vierellään istunutta Éowyniä (Éowyn vietti siinä lähes kaiken aikansa) hakemaan Théodenin ja Éomerin.
"Kultaseni, luulen että on tullut aikani lähteä isäsi luo."
Éowyn tukahdutti nyyhkäyksen ja yritti olla urhea. "Hyvä on, minä haen heidät." Tyttö meni, sorja valkoiseen puettu vartalo vilahti ovesta ja Théodwyn ajatteli tytöstä tulevan vielä kauniimman kuin hän, vaikka häntäkin oli nuorena sanottu Rohanin liljaksi. Ja Éowyn oli viisas lapsi.
Ja Éomer oli hyvä poika, innokas ja taitava ratsastamisessa ja aseiden käsittelyssä.
He ovat hienoja lapsia, joista jokainen äiti olisi ylpeä. Théodwyn olikin, ja häntä suretti suuresti tieto siitä että joutuisi jättämään heidät. Mutta Théoden oli luvannut huolehtia heistä.
"He saavat kasvaa täällä kuin omina lapsinani, Théodwyn. Älä sinä siitä murehdi", veli oli sanonut eilen.
Ovi aukesi ja lapset ja hänen veljensä tulivat sisään.
Théoden hymyili surullisesti, Éowyn itki hiljaa, Éomer näytti hiukan vihaiselta äitinsä puolesta.
Thèodwyn puhui heille pitkään. Miten hänen piti nyt lähteä, mutta he selviäisivät kyllä, Théoden-eno oli luvannut pitää heistä huolta.
"Éowyn, tyttäreni, älä koskaan unohda omaa arvoasi. Nainen kykenee muuhunkin kuin siihen mitä jotkut miehet odottavat hänen tekevän. Kun vain haluaa.
Éomer, olet niin paljon samanlainen kuin isäsi. Koita hillitä kiihkeää luonnettasi, ole kaikille aina ystävällinen arvosta riippumatta."
Hän huoahti ja silmiin tuli kyyneleitä. "Minulle tekee niin pahaa jättää teidät", hän kuiskasi. "Mutta olen niin väsynyt - ja suru on liian syvä..."
Éowyn heittäytyi hänen kaulaansa, Théoden puristi hänen kättään ja Éomer silitti hänen hiuksiaan.
"Minä lähden nyt..." Théodwyn sanoi väsyneesti, melkein kuiskaten. Kaikki kolme hänen ympärillään itkivät.
Kun he sitten nostivat päänsä, he näkivät ettei Théodwyn enää hengittänyt. Hänen huulillaan oli pieni hymy, aivan kuin hän olisi kuolemassa löytänyt sen ilon jota vailla hän oli ollut viimeiset kuukaudet.
Éowyn nieli kyyneleensä, nousi, otti pieneltä pöydältä valkean kukan ja asetti sen äitinsä käsiin. Liljan.
Tyttö lähti huoneesta, meni omaansa ja hautasi kasvot käsiinsä, muttei itkenyt. Muutamassa kuukaudessa vuosia vanhentunut tyttö päätti, ettei itkisi enää koskaan. Hän olisi vahva.
Éowyn ei varsinaisesti sulkeutunut kuoreensa niin kuin jotkut surun kokeneet lapset tekevät, mutta hänestä tuli hiljainen ja kun hän varttui neidoksi, sanottiin häntä Rohanin kylmäksi immeksi, sillä hän oli ylpeä ja itsenäinen. Rohanin Valkean Neidon sydämen sulatti vasta Aragorn Arathornin poika ja myöhemmin Faramir, Ithilienin prinssi. Mutta siihen oli vielä kauan aikaa siitä surullisesta iltapäivästä, jona tyttö päätti ettei itkisi.
---
Palautteenpuolta?
Author: Elenloth
Genre: General, Drama
Rating: PG
Summary: Éomund palaa Edorasiin örkkejä metsästämästä. Mutta paluu ei olekaan odotetunlainen, ja mikään ei ole sen jälkeen enää entisensä.
A/N: Ihan ekaksi tiedäksi kaikille, että tämän ficin päätapahtumat ovat fakta. Kyseinen kohta on TSH:n yhteisnidoksen ("kaapuhemmopainos") s. 924. Mutta totta kai siellä on fiktiota joukossa.
Varoitus: Tämä ei ole mikään mestariteos.
---
---
Aamu saapui Rohaniin. Kuninkaan sisar Théodwyn istui Edorasissa tyttöaikojensa makuuhuoneessa letittäen pienen tyttärensä hiuksia.
Rohanin suurmarsalkka Éomund ja hänen vaimonsa ja lapsensa olivat tulleet Edorasiin vierailulle, mutta Éomund oli lähtenyt yllättäen örkkejä metsästämään. Hänen perheensä odotti hänen paluutaan.
Oli hyvin aikainen aamu, melkein vielä hämärää, mutta äiti ja tytär olivat jo hereillä (ja Éomer myös, mutta hän oli rynnännyt heti talliin hoitamaan enoltaan saamaansa hevosta).
Seitsemänvuotias Éowyn hiplasi äidin yöpuvun koristeellisia hihansuita. Théodwyn hyräili hiljaa jotakin vanhaa sävelmää puuhaillen Éowynin hiusten kanssa. Oli hyvin rauhallista, ja Éowyn oli tyytyväinen saadessaan äidin kokonaan itselleen. Vaikka isää olikin jo ikävä.
"Äiti?"
"Niin, kulta?"
"Milloin isä palaa?"
"En oikein tiedä" Théodwyn sanoi. "Varmaan aika pian, onhan hän ollut poissa jo kaksi viikkoa."
Éowyn huoahti. Aina isä oli poissa, tai ainakin siltä tuntui. Vaikka täällä Théoden-enon luona oli kyllä mukavaa.
Samassa huoneen ovi aukeni ja yksitoistavuotias tuulispää Éomer tuli sisään. "Isä tulee takaisin!" hän huudahti.
Théodwyn kohotti kulmiaan. Poika perääntyi ovelle häveten kuraisia saappaanjälkiä lattialla. "Tai siis, tänne on tulossa hevosia. Olen varma että isä on siellä. Éowyn, tuletko katsomaan?"
Sisar hyppäsi sängyltä alas, laittoi kengät jalkaan ja juoksi sitten veljensä perään. Théodwyn hymyili itsekseen, vetäisi päälleen aamutakin ja lähti hänkin ulos vastaanottamaan miestään.
Éowyn juoksi miehiä vastaan, kun nämä tulivat kaupungin porteista sisään. Hän näki liikkumattoman hahmon yhden miehen edessä satulassa ja rypisti kulmiaan. Kaikki ei ollut hyvin.
Éomer saapui ensimmäiseksi ratsastajien luo. Kaksi miestä kantoi nyt kolmatta, joka ei liikkunut. "Mitä tapahtui?" hän sai kysyttyä, kun huomasi kaatuneen kasvot.
Hänen isänsä! Kasvot veressä ja käsi ruhjoutuneena, hänen isänsä...Éomer nielaisi ja kääntyi ympäri. "Éowyn, älä -" Mutta oli liian myöhästä. Pikkusisar näki isänsä ja purskahti itkuun, ravisteli isänsä kättä aivan kuin se olisi voinut herättää hänet eloon.
Yksi miehistä veti Éowynin hellästi sivummalle. "Kimppuumme hyökkäsi suuri örkkijoukko", mies selitti Éomerille joka kuunteli vakavana, kyyneliä silmissään.
Théodwyn saapui lastensa perässä, näki heidät liikkumattoman hahmon vierellä ja aavisti mitä oli tapahtunut.
"Se ei saa olla hän, ei voi..."hänen päässään takoi, mutta silti hän tiesi sen olevan niin.
Éomer näki äitinsä menevän kuolonkalpeaksi ja horjahtavan kuin kaatumaisillaan. Poika juoksi äitinsä tueksi, hän oli melkein yhtä pitkä.
Théodwyn selvitteli ajatuksiaan sumun läpi. Minun täytyy jaksaa, hän sanoi itselleen, lasten vuoksi. Joten hän nielaisi, irrotti hellästi Éomerin häntä tukevan käden ja kysyin kirkkaalla kovalla äänellä jota itsekin hämmästyi: "Mitä tapahtui?"
Yksi miehistä kumarsi, sama joka oli puhutellut Éomeria. "Rouva, olimme Emyn Muililla, kun kimppuumme hyökkäsi suuri örkkijoukko. Muitakin miehiä kuoli", mies osoitti jonon takapäähän.
Éowyn nyyhkytti yhä äitinsä vieressä. "Tulkaa kartanoon, loukkaantuneet hoidetaan ja saatte kertoa enemmän", Théodwyn sanoi sitten yrittäen epätoivoisesti pitää äänensä vakaana.
---
Kun kuningas Thèoden sai tietää Éomundin kuolleen, hän pyysi sisartaan jäämään Edorasiin asumaan. "Sisar, sinulla on aina koti täällä, ja lapsesi savat kasvaa täällä rauhassa."
Théodwyn otti tarjouksen vastaan, ja pienentynyt perhe jäi Edorasiin.
Pian Théodwyn kuitenkin sairastui. Taudille eivät gondorilaisetkaan parantajat osanneet antaa nimeä. Se uuvutti Théodwynin, hän kuihtui silmissä ja sairaus pakotti hänet lopulta vuoteeseen.
Sitten tuli päivä, jolloin Théodwyn tunsi lähtönsä tulevan. Hän pyysi vierellään istunutta Éowyniä (Éowyn vietti siinä lähes kaiken aikansa) hakemaan Théodenin ja Éomerin.
"Kultaseni, luulen että on tullut aikani lähteä isäsi luo."
Éowyn tukahdutti nyyhkäyksen ja yritti olla urhea. "Hyvä on, minä haen heidät." Tyttö meni, sorja valkoiseen puettu vartalo vilahti ovesta ja Théodwyn ajatteli tytöstä tulevan vielä kauniimman kuin hän, vaikka häntäkin oli nuorena sanottu Rohanin liljaksi. Ja Éowyn oli viisas lapsi.
Ja Éomer oli hyvä poika, innokas ja taitava ratsastamisessa ja aseiden käsittelyssä.
He ovat hienoja lapsia, joista jokainen äiti olisi ylpeä. Théodwyn olikin, ja häntä suretti suuresti tieto siitä että joutuisi jättämään heidät. Mutta Théoden oli luvannut huolehtia heistä.
"He saavat kasvaa täällä kuin omina lapsinani, Théodwyn. Älä sinä siitä murehdi", veli oli sanonut eilen.
Ovi aukesi ja lapset ja hänen veljensä tulivat sisään.
Théoden hymyili surullisesti, Éowyn itki hiljaa, Éomer näytti hiukan vihaiselta äitinsä puolesta.
Thèodwyn puhui heille pitkään. Miten hänen piti nyt lähteä, mutta he selviäisivät kyllä, Théoden-eno oli luvannut pitää heistä huolta.
"Éowyn, tyttäreni, älä koskaan unohda omaa arvoasi. Nainen kykenee muuhunkin kuin siihen mitä jotkut miehet odottavat hänen tekevän. Kun vain haluaa.
Éomer, olet niin paljon samanlainen kuin isäsi. Koita hillitä kiihkeää luonnettasi, ole kaikille aina ystävällinen arvosta riippumatta."
Hän huoahti ja silmiin tuli kyyneleitä. "Minulle tekee niin pahaa jättää teidät", hän kuiskasi. "Mutta olen niin väsynyt - ja suru on liian syvä..."
Éowyn heittäytyi hänen kaulaansa, Théoden puristi hänen kättään ja Éomer silitti hänen hiuksiaan.
"Minä lähden nyt..." Théodwyn sanoi väsyneesti, melkein kuiskaten. Kaikki kolme hänen ympärillään itkivät.
Kun he sitten nostivat päänsä, he näkivät ettei Théodwyn enää hengittänyt. Hänen huulillaan oli pieni hymy, aivan kuin hän olisi kuolemassa löytänyt sen ilon jota vailla hän oli ollut viimeiset kuukaudet.
Éowyn nieli kyyneleensä, nousi, otti pieneltä pöydältä valkean kukan ja asetti sen äitinsä käsiin. Liljan.
Tyttö lähti huoneesta, meni omaansa ja hautasi kasvot käsiinsä, muttei itkenyt. Muutamassa kuukaudessa vuosia vanhentunut tyttö päätti, ettei itkisi enää koskaan. Hän olisi vahva.
Éowyn ei varsinaisesti sulkeutunut kuoreensa niin kuin jotkut surun kokeneet lapset tekevät, mutta hänestä tuli hiljainen ja kun hän varttui neidoksi, sanottiin häntä Rohanin kylmäksi immeksi, sillä hän oli ylpeä ja itsenäinen. Rohanin Valkean Neidon sydämen sulatti vasta Aragorn Arathornin poika ja myöhemmin Faramir, Ithilienin prinssi. Mutta siihen oli vielä kauan aikaa siitä surullisesta iltapäivästä, jona tyttö päätti ettei itkisi.
---
Palautteenpuolta?
Viimeksi muokannut Elenloth, Ti Tammi 25, 2005 12:50 pm. Yhteensä muokattu 4 kertaa.
Vuoden Tolkienisti 2006 - kysykää mitä haluatte ja saatte varmasti väärän vastauksen!
Oih,se oli kaunis tarina. Ja surullinen
Todella hyvä tarina, olit kertonut asiat totuuden mukaisesti.
Yksi virhe pisti silmään tai siis silmiin: kaksi viikkoa päivää. Varmaan vain kirjotusvirhe, ei kummempaa.
Hienoa, kirjotatko jatkoa? Haluaisin tietää mitä tapahtuu Rohanin liljalle..
Se oli surullinen kohta kun Éowyn otti pienen valkean kukan, liljan ja asetti sen äitinsä käsiin. Niisk
Todella hyvä tarina, olit kertonut asiat totuuden mukaisesti.
Yksi virhe pisti silmään tai siis silmiin: kaksi viikkoa päivää. Varmaan vain kirjotusvirhe, ei kummempaa.
Hienoa, kirjotatko jatkoa? Haluaisin tietää mitä tapahtuu Rohanin liljalle..
Se oli surullinen kohta kun Éowyn otti pienen valkean kukan, liljan ja asetti sen äitinsä käsiin. Niisk
Viimeksi muokannut Niénor, Ma Maalis 07, 2005 2:36 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Kohtalon valtias
"How do you pick up
the threads of an old life?
How do you go on
when in your heart
you begin to understand
there is no going back"
Ken Follett - TAIVAAN PILARIT
"How do you pick up
the threads of an old life?
How do you go on
when in your heart
you begin to understand
there is no going back"
Ken Follett - TAIVAAN PILARIT
-
- Puolituinen
- Viestit: 278
- Liittynyt: Ti Huhti 06, 2004 4:13 pm
- Paikkakunta: Moni ei tiedä, harva arvaa ja loppuja ei edes kiinnosta.
Nyyh
*nyyh* se oli surullista. mut yks juttu jäi hämäämään:
kaksi viikkoa päivää.
Jatkoa
kaksi viikkoa päivää.
Jatkoa
KTBSPA♥
160408
021209
130512 NKOTBSB, MALMÖ
070314
Coming:
150314 Kööpenhamina
♥
Jääkiekon MM2012&2013 - Vapaaehtoistyö <3
160408
021209
130512 NKOTBSB, MALMÖ
070314
Coming:
150314 Kööpenhamina
♥
Jääkiekon MM2012&2013 - Vapaaehtoistyö <3
Tää tarina sai mut itkemään.. Se oli niin kaunis ja surullinen ja mä näin niin elävänä edessäni Théodwynin ja sen lapset, jotka näkee Éomundin kuolleena.. *itkee*
Niin, sellanen juttu, että noi kaikki aksentit on toisin päin. Esim. Éomer eikä Èomer.
Todella hyvin ja tunteella kirjotettu teksti.
Niin, sellanen juttu, että noi kaikki aksentit on toisin päin. Esim. Éomer eikä Èomer.
Todella hyvin ja tunteella kirjotettu teksti.
'Cause everybody hurts sometimes.
Valvoja -05
Palautteenantaja -06
Aragorn -07
Sauron -08 ^^
Valvoja -05
Palautteenantaja -06
Aragorn -07
Sauron -08 ^^
-
- Puolituinen
- Viestit: 303
- Liittynyt: Pe Helmi 06, 2004 2:36 pm
- Paikkakunta: Rhosgobel
Ei vanhojakaan välttämättä tarvitse unohtaa.. Toiset kun saattavat löytää vanhat ficit vähän jälkijunassa, nääs..
Tää oli kyllä kaunis ficci. Nosti miullekin kyyneleet silmiin, ja koska sitä ei helpolla tehdä, niin silloin voi todellakin sanoa ficin onnistuneen. Miusta tämä ei ollut ollenkaan huono/kämänen tai mitään. Tämä oli yksinkertainen, lyhyt ja kaunis.
Ja se lilja kohta, oi että.. *syvä huokaus*
Tää oli kyllä kaunis ficci. Nosti miullekin kyyneleet silmiin, ja koska sitä ei helpolla tehdä, niin silloin voi todellakin sanoa ficin onnistuneen. Miusta tämä ei ollut ollenkaan huono/kämänen tai mitään. Tämä oli yksinkertainen, lyhyt ja kaunis.
Ja se lilja kohta, oi että.. *syvä huokaus*
Ava by arctic_silence|Valvoja -07,-08 ja -09!| Boromir 2010!|Hakee inspiraatiota
Tämä demoninen nauru, jota kuulen kirjoittaessani, on peräisin vain omista, heikkenevistä aivoistani.-H.P. Lovecraft
Tämä demoninen nauru, jota kuulen kirjoittaessani, on peräisin vain omista, heikkenevistä aivoistani.-H.P. Lovecraft
- Noradriel
- Yksinäinen susi
- Viestit: 1134
- Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
- Paikkakunta: Lothlórien
*nieleskelee kyyneleensä*
Oikeesti kaunista. Upeaa. Hiukan lyhyt, mutta se ei haitannut tässä.
Lilja kohta oli hyvin kaunis. Nosti kyyneleet silmiin.
Tämä oli todella upea.
Oikeesti kaunista. Upeaa. Hiukan lyhyt, mutta se ei haitannut tässä.
Lilja kohta oli hyvin kaunis. Nosti kyyneleet silmiin.
Tämä oli todella upea.
Let me forget all of the hate, all of the sadness.
Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009
Avatar by Paperlime
Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009
Avatar by Paperlime
- athelas
- Puolituinen
- Viestit: 338
- Liittynyt: Ma Joulu 19, 2005 9:00 pm
- Paikkakunta: synkmetsä
- Viesti:
hieno *niistää pitsinenäliinaansa*
koskettava *ravistelee räkäistä liinaa ja heittää sen lopulta menemään*
upea *nousee ylös ja hurraa*
vaikka mulle tuli jotenkin semmonen vähän kylmempi kuva eomerista..että se olis jotenkin välittänny vähemmän vanhemmistaan..
koskettava *ravistelee räkäistä liinaa ja heittää sen lopulta menemään*
upea *nousee ylös ja hurraa*
vaikka mulle tuli jotenkin semmonen vähän kylmempi kuva eomerista..että se olis jotenkin välittänny vähemmän vanhemmistaan..
"Neledh corvath an edhilerain no i venel
Odog an naughírath ne rynd gonui hain
Neder an hírath fírib, barad na ´urth
Mîn an mornhir ne had dûr în
Ned i dalath e-Vordor
Ennas i ngwath dorthar"
Odog an naughírath ne rynd gonui hain
Neder an hírath fírib, barad na ´urth
Mîn an mornhir ne had dûr în
Ned i dalath e-Vordor
Ennas i ngwath dorthar"