Toivo elää toivossa PG -13

Draamaa, angstia ja vakavia aiheita.

Valvojat: Likimeya, Andune

Niénor
Samooja
Viestit: 481
Liittynyt: To Maalis 04, 2004 9:31 pm

Toivo elää toivossa PG -13

Viesti Kirjoittaja Niénor » La Huhti 10, 2004 3:29 pm

Title: Toivo elää toivossa
Author: Niénor
Genre: Draama. Lievä kauhu/jännitys
Rating: Pg-13
Summary: Nuori gondorilainen matkaa Mustalle portille. Matka saattaa jäädä hänen viimeisekseen.

A/N Tämä on betaamaton ja ensimmäisiä ficcejäni :D Palautetta, pyydän.

___________________________________________________________



Avasin silmäni hitaasti.
Siristelin silmiäni auringon kelmeässä valossa ja katseeni eteen levittäytyi maisema kuin suoraan painajaisesta. Mordor, se paikka jonne kukaan ihminen ei mennyt, ei kukaan.

Paitsi me.
Mordor, pahuudessaan se oli musta. Ennen niin vehmas maisema oli tuhottu. Terävät harjanteet ja kuolleet tasangot pilkistivät mustan pilven takaa. Piikkipensaat heiluivat tuulessa ja kimeät rääkäisyt kaikuivat notkoissa.

Musta portti seisoi järkähtämättömänä, suurena ja mustana. Muurien harjanteilla ei liikehtinyt kukaan, mutta tiesimme että sen sisällä meitä odotti tuhansia örkkejä. Kukaan ei päässyt sisään eikä ulos ilman Mustan Ruhtinaan tahtoa.

Seisoin kumpareella tuhansien muiden miehien kanssa odottamassa. Maa vapisi jalkojeni alla. Tuomionvuori syöksi tulisia höyryjä ilmaan kaukaisuudessa. Kolme päivää sitten olimme ratsastaneet ruhtinas Aragornin johdolla Mustalle portille vaatimaan oikeutta kaikille Vapaille Kansoille.

”Théirwen”, vieressäni oleva mies sanoi ja kopautti minua päähän varovasti.

”Niin, Sánthor?”, kysyin ja kohotin katseeni portista.

”Ystäväni, huhutaan että kohtalomme on pienen puolituisen käsissä ja eikä toivoa enää ole, josta pitää kiinni”, Sánthor sanoi ja katsoi pelokkaana Tuomionvuorta.

”Aina on toivoa”, sanoin ja tartuin hänen hartioistaan kiinni tiukasti. Sánthor otti hartioistani kiinni ja hymyili. Kääntäessäni katseeni takaisin portille, ruhtinas Aragorn ratsasti kohti porttia ja hänen mukaansa lähtivät Valkoinen ratsastaja, kääpiö, kaksi puolituista, lipunkantaja ja haltia.

”Hassua”, ajattelin. ”Jos minun tarinani päättyy tässä, olisin vielä viimeisen kerran halunnut nähdä haltioita, Maailman Esikoisia. Mutta minulla on vain mahdollisuus nähdä vain yksi sellainen”, huokaisin ja pudistin päätäni pettyneenä.

Ruhtinas Aragornin sanat kajahtelivat ajatuksiini kuin salamat ja havahduin mietteistäni.
”Tulkoon Musta Ruhtinas esiin ja vastatkoon teoistaan”, hän huusi kovalla äänellä mutta Mordor vain vastasi hiljaisella jyrinällä. Mitään ei tapahtunut.

Hiekka pöllysi ja ruhtinas Aragorn ja muut kääntyivät takaisin. Lipunkantajan viiri heilui ja valkoinen puu välkähteli hopeisena. Ilman varoituksen sanaa alkoi kuulua kumeaa torvien törähtelyä ja suuri portti aukeni hitaasti. Hahmo laukkasi portin sisältä, mustaan viittaan pukeutuneena, hevosella, jonka pää oli kuin pääkallo, silmät välkähtelivät vihaisina ja se korskui villipedon lailla.

”Minulla on näytettävää, jota olen pitkään halunnut näyttää teille”, kähisi Sauronin suu, sillä hänellä ei ollut nimeä, yksikään taru ei sitä muista. Hän vetäisi viittansa syövereistä mithril- paidan ja viitan jotka ilmiselvästi kuuluivat Frodolle, kuolleelle puolituiselle.

”Eiiiii”, pieni puolituinen huusi ja hyppäsi hevosen selästä alas ja ryntäsi kohti Sauronin Suuta. Häneen kuitenkin tarttui käsi joka vetäisi hänet lempeästi pois.

Pahansuovasti hymyillen Sauronin Suu käänsi ratsunsa ja kannusti sen laukkaan ja palasi herransa luo. Musta portti avautui ammolleen ja sen sisältä tulvi ulos örkkejä ja mustia urukeja.

”Vetäytykää”, Aragorn huusi tovereilleen ja karautti luoksemme. Minä katsahdin tuimana örkkejä ja puristin tupessa olevaa miekkaani ja lausuin äänettömän rukouksen.

”Gondorilaiset ja rohanilaiset, veljeni”, hän huusi. ”Minä näen saman pelon teissä joka itseänikin vaanii, joka kalvaa sisältä päin ja vie rohkeuden meistä. Vielä voi tulla päivä jolloin ihmisten rohkeus pettää ja rikomme kaikki ystävyyden valat”, Aragorn huusi valaen toivoa miehiin. Hän kannusti ratsunsa ja laukkasi eteemme murtaen pelkoa sydämestä täyttämällä sen rakkaudella.

”Suden hetki, ennen kuin ihmisten Aika sortuu. Mutta tämä ei ole päivä, tänään me taistelemme!” Aragorn huusi ja kohotti kätensä ilmaan. Kohotin ääneni huutoon ja tuhannet muut yhtyivät siihen. Aragorn hyppäsi alas hevosensa selästä.
”Frodon vuoksi”, hän karjaisi ja syöksyi kohti vihollisia jotka levittäytyivät ympärillemme.

Vetäisin miekkani esiin ja hoputin jalkani juoksemaan kilpaa tuulen kanssa. Miekkani oli kaunis ja sen terään oli kaiverrettu gondorilaisten kirouksia pimeyden olennoille.
”Aaargh”, karjaisin ja sivalsin ensimmäisen örkin tieltäni. Vihani vimmassa kiepuin ja tanssin yhdessä miekkani kanssa hakaten örkkejä maahan. En elänyt kuin siinä hetkessä raivon hallitessa mieltäni.

Aurinko pilkahti pilven takaa ja valasi meidän kasvomme, sokaisten örkit. Mutta niin kuin kaikki, mikään ei ole ikuista; aurinko vetäytyi pilven taakse ja voimani alkoivat ehtyä. Uskollinen miekkani alkoi tuntua painavalta kädessäni, jonka terä kimmelsi punaisena. Raivoni oli kulumassa loppuun. Vaivoin sain torjuttua uruk-hain miekan. Lävistäessäni urukin haarniskan, olkapäässäni tuntui sokaisevaa kipua.

Kuin sumussa katsahdin olkapäähäni, jonka musta keihäs oli lävistänyt. Kivun sokaistessa silmiäni siirsin miekkani, joka janosi lisää verta, toiseen käteen ja sivalsin uruk-haita mahaan. Sen lysähtäessä maahan, vajosin polvilleni ja otin olkapäästäni törröttävästä keihäästä kiinni ja kiskaisin sen ulos hammasta purren. Silmissäni sumeni ja vaivoin sain itseni pysymään hereillä.
”Minä kuolen tänne”, parahdin ja aukaisin silmäni. Ympärilläni riehui taistelu. Örkkien ja ihmisten ruumiita kasaantui ja heidän elottomat kasvonsa vajosivat hiekkaan.

Etsin katseellani ruhtinas Aragornia. Hän taisteli kaukana minusta ja tyytyväisenä siihen että hän oli kunnossa, kampesin itseni vaivalloisesti ylös parahtaen tuskasta ja pitelin olkapäätäni hammasta purren.
”Keihäässä oli pakko olla myrkkyä”, ajattelin ja hain katseellani miekkaani, joka makasi maassa. Kömpelösti nostin sen maasta ja sivelin sen terävää kärkeä lempeästi.
”Minä ja sinä viimeisen kerran”, sanoin ja kohotin miekkani ilmaan.

Ja se oli viimeinen tekoni.
Suuri örkki heilautti miekkaansa ja sivalsi minua kylkiluiden väliin. Korahdellen vedin henkeä ja veri valui alas suupielestäni ja miekkani lipesi kädestäni ja minä vaivuin maahan. Örkki seisoi ylläni ja ilkeästi irvistäen se kohotti miekkansa. Epätoivoisena hapuilin miekkaani viimeisillä voimillani. Äkkiä örkin mahasta työntyi ulos miekka ja se kaatui, eikä enää ikinä noussut. Kuolema syleili sitä kuristavasti ja kohta olisi minunkin vuoroni.

Hahmo kumartui ylleni.
”Miekkani”, kähisin ja tumma varjo alkoi ottaa minua valtaansa.
”Voi, Théirwen”, mies huokasi ja ojensi miekkani minulle. Pelastajani oli Sánthor, mutta liian myöhään hän oli tullut. Hänen kasvonsa kimmelsivät auringon kelmeässä valossa.
”Ihmisten Aika päättyy ja pieni toivon kipinä, jota kannoin on sammunut”, sanoin ja yskäisin henki korahdellen.

”Ei, rakas ystäväni”, Sánthor kuiskasi ja hän ojensi kätensä ja silitti hiuksiani hellästi.
”Aina on toivoa, missä elää.” Hymyillen hänelle, puristin miekkaani, uskollista toveriani ja katsoin ylös auringon lämpöön.
”Lepää rauhassa.” Sánthor kuiskasi silmät kyynelissä hyvästellen ystävänsä.
Mutta minä astuin pimeään hymyillen.
Viimeksi muokannut Niénor, Pe Helmi 23, 2007 10:02 am. Yhteensä muokattu 6 kertaa.
Kohtalon valtias

"How do you pick up
the threads of an old life?
How do you go on
when in your heart
you begin to understand
there is no going back"


Ken Follett - TAIVAAN PILARIT

Avatar
Fanyare
Joku hippi
Viestit: 928
Liittynyt: Ke Helmi 04, 2004 5:23 pm
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Fanyare » Su Huhti 11, 2004 4:25 pm

Tää on luettu viistoista kertaa ja mä oon eka joka antaa palautetta? *tuima katse* Tää on varmaan eka ficci, jossa kuvaillaan kuolemaa noin yksityiskohtaisesti, mutta sä onnistuit siinä hyvin :) Hieno ja surullinen tarina.
Today is the tomorrow you worried about yesterday.

Merri 05-06, RPS-ficcaaja 07 ja Japanifriikki 08

avatar by 25djadja @ LJ

Qûal Viéna
Örkki
Viestit: 38
Liittynyt: Ke Huhti 07, 2004 8:47 pm
Paikkakunta: Rajalla

Viesti Kirjoittaja Qûal Viéna » Su Huhti 11, 2004 8:31 pm

Juu, tässä pystyi oikein aistimaan tastelun ympärillään.
Ei se miusta sekava ollut, ehkäpä hieman töksähtelevä joissain kohden.
Esim. kohdassa
"Sen lysähtäessä maahan vaivuin maahan ja otin olkapäästäni törröttävästä keihäästä kiinni ja kiskaisin sen ulos hammasta purren."
tuon toisen ´maahan´ sanan olisi voinut korvata jollain muulla ilmaisulla.
Anteeksi niuhotukseni, tämä oli kuitenkin hieno tarina ja sitä oli ilo lukea.
Kiitus. :wink:
"I try and not talk to Billy that much 'cause you know, he's an idiot."
- Dom Monaghan

Soosoo, Domi, tuhma...^^

Minoon Kondomikotka nro. 1!
Varokaatten! *whaa*

Avatar
Piru
Metsähaltia
Viestit: 679
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 9:58 pm
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Piru » Su Huhti 11, 2004 9:13 pm

Juu, jossain kohdissa olisi voinut olla vaikka vähän lyhyempiä lauseita, se selkeyttää (mun mielestäni ainakin :roll: ), mutta aivan upea ficcihän tämä oli! :D Noin 95% Loftiksessa olevista ficeistä sisältää jonkun romanttisen suhteen tms. , mutta ei tämä. Mielenkiintoista ja erilaista. Hmm. *hymy* Ja kuolemaa oli todella kuvailtu hyvin. Aihe oli aika julma, mutta hyvin siitä olit kirjoittanut. Ehkä olisit voinut vähän hidastaa tahtia ja kuvailla enemmän, mutta toimi se näinkin. :D
'Cause everybody hurts sometimes.

Valvoja -05
Palautteenantaja -06
Aragorn -07
Sauron -08 ^^

Niénor
Samooja
Viestit: 481
Liittynyt: To Maalis 04, 2004 9:31 pm

Viesti Kirjoittaja Niénor » Ti Huhti 13, 2004 8:27 pm

Kiitoksia teille!
*happy face* :D
Nuo kommentit tuli lähelle sydäntä. Aargh..Taas saippuaoopperaa! :wink:
*halirutistaa kaikki kolme*
Viimeksi muokannut Niénor, Ma Maalis 07, 2005 2:10 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Kohtalon valtias

"How do you pick up
the threads of an old life?
How do you go on
when in your heart
you begin to understand
there is no going back"


Ken Follett - TAIVAAN PILARIT

enigma
Örkki
Viestit: 130
Liittynyt: Ma Huhti 19, 2004 3:53 pm

en keksi

Viesti Kirjoittaja enigma » Ma Huhti 19, 2004 5:48 pm

ihana tarina :) . piti se tännekki tulla sanoo vaikka mie taisin jo kertoo sen sulle...

Marnie
... has left the building
Viestit: 866
Liittynyt: Pe Huhti 16, 2004 11:02 pm
Paikkakunta: juhannukseen asti Australia

Viesti Kirjoittaja Marnie » Ma Huhti 19, 2004 6:37 pm

Kauniisti kirjoitettu, ja minusta Theirwenin tunteet taistelun lähestyessä ja sen aikana tuntuu hyvin realistisilta. Epävarmuutta, toivoa, epätoivoa..
Look at it this way, Wayne - we will always have Saskatchewan. Shelly, NX

Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.

Niénor
Samooja
Viestit: 481
Liittynyt: To Maalis 04, 2004 9:31 pm

Viesti Kirjoittaja Niénor » Ma Huhti 19, 2004 8:59 pm

Kiitos! *punastuu* :oops:
Toistan itseäni..Ilta parani 100% teidän ansiosta!!! :D

*haliruttaa Eléanorén ja Marnien*

Tämä tuli nyt myöhässä, mutta korjailin se lysähdys- jutun. Onko OK?
Kiitos palautteen antajille! *ruttii ne*
Viimeksi muokannut Niénor, Ma Maalis 07, 2005 2:11 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Kohtalon valtias

"How do you pick up
the threads of an old life?
How do you go on
when in your heart
you begin to understand
there is no going back"


Ken Follett - TAIVAAN PILARIT

Elfie
Puolituinen
Viestit: 215
Liittynyt: Ma Helmi 09, 2004 5:20 pm
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Elfie » La Touko 08, 2004 1:33 pm

o__O Tämä ei ole kommentoinut.

Hieno ficci, tästä aisti epätoivon taistelun keskellä, ja kuolema oli kauniisti kuvailtu. Suoraan elokuvasta otetut lauseet olivat hieman tylsiä, niitä olisi voinut muuttaa jotenkin mutta muuten upea ficci! :D

Niénor
Samooja
Viestit: 481
Liittynyt: To Maalis 04, 2004 9:31 pm

Viesti Kirjoittaja Niénor » La Touko 15, 2004 11:20 pm

*punastuu* Kiitos Elfie..
Pakko oli teoriassa otttaa nuo lauseet mukaan, koska muuten juoni ei olisi sujunut. Olisihan niitä voinut muutella, mutten keksinyt mitään.

Kiitos sinulle kommenteista *ruttaasen rusinaksi*
Viimeksi muokannut Niénor, Ma Maalis 07, 2005 2:13 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Kohtalon valtias

"How do you pick up
the threads of an old life?
How do you go on
when in your heart
you begin to understand
there is no going back"


Ken Follett - TAIVAAN PILARIT

Avatar
mustaenkeli
Örkki
Viestit: 27
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 10:38 pm
Paikkakunta: Synkmetsä

Viesti Kirjoittaja mustaenkeli » Ma Touko 17, 2004 9:59 am

tosi hienosti kirjotettu. Taistelu oli hienosti kuvailtu.*lainaa muiden sanoja*

Heheee!! :D Olet ensimmäinen jolle jotain kirjottelen pitkään aikaan olin taas vähänaika poissa :(

Offia tiedetään.
Ei kaikki kiiltävä kultaa lie,
vaeltaja ei eksy jokainen,
ei vahvalta vanhuus voimia vie,
syviin juuriin ei ulotu pakkanen.
Tuli tuhkasta jälleen pilkahtaa,
valo varjoista syttyvä on;
terä miekan murtunut yhteen saa,
ja kruunataan kruunuton.

Niénor
Samooja
Viestit: 481
Liittynyt: To Maalis 04, 2004 9:31 pm

Viesti Kirjoittaja Niénor » Ma Touko 17, 2004 4:01 pm

Kiitos, Mustaenkeli! :D
Kommentit tulivat hyvään kotiin..*ruttaa sen*

Vai olit poissa. Hyvä kun tulit takaisin näin nopeasti. Kiitos
Viimeksi muokannut Niénor, Ma Maalis 07, 2005 2:13 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Kohtalon valtias

"How do you pick up
the threads of an old life?
How do you go on
when in your heart
you begin to understand
there is no going back"


Ken Follett - TAIVAAN PILARIT

Niénor
Samooja
Viestit: 481
Liittynyt: To Maalis 04, 2004 9:31 pm

Viesti Kirjoittaja Niénor » To Touko 20, 2004 8:57 pm

Firena kirjoitti: Harmi, ettei tuosta ole minkäänlaista kirjaa :wink:
Kirjaa..Siis mitä?
Kiitos Firena! Toistan taas itseäni, palaute tuli hyvään kotiin.
*ruttii sen*
Viimeksi muokannut Niénor, Ma Maalis 07, 2005 2:15 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Kohtalon valtias

"How do you pick up
the threads of an old life?
How do you go on
when in your heart
you begin to understand
there is no going back"


Ken Follett - TAIVAAN PILARIT

Avatar
Lyyti
Puolituinen
Viestit: 308
Liittynyt: Ma Helmi 02, 2004 10:13 pm
Paikkakunta: Kokkola

Viesti Kirjoittaja Lyyti » La Touko 22, 2004 9:09 pm

Löysimpä... ^^

Tääkin oli hyvä. Miten sä osaat?

*ruttaa*
~ Vuoden 2009 Runoilija ~

Niénor
Samooja
Viestit: 481
Liittynyt: To Maalis 04, 2004 9:31 pm

Viesti Kirjoittaja Niénor » La Touko 22, 2004 9:14 pm

Kiitos, Lydesky! Ihanaa saada näin paljon kommentia. Olen ihan liikuttunut XD
Lydesky kirjoitti: Miten sä osaat?
En minä osaa..*punastuu* :oops:
Viimeksi muokannut Niénor, Ma Maalis 07, 2005 2:09 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Kohtalon valtias

"How do you pick up
the threads of an old life?
How do you go on
when in your heart
you begin to understand
there is no going back"


Ken Follett - TAIVAAN PILARIT

Vastaa Viestiin