MS: Vielä yksi menetetty muisto, PG-13
MS: Vielä yksi menetetty muisto, PG-13
Title: Vielä yksi menetetty muisto
Author: Elenloth
Genre: Romance, Drama, Mary Sue
Rating: PG-13
Pairing: Lukekaa eteenpäin
Summary: Smèagol muistelee, hänellä on muisto rakastetusta Andùinin varrella.
A/N: Hiukan erilainen ficci. Sain idean ajatellessani Klonkun elämää ennen Sormusta. Nuori älykäs "mies" hyvästä suvusta; varmasti hänellä oli ollut tyttöystävä. Mutta miten tälle oli käynyt? Otin vapauden kirjoittaa Smèagolin ja Reneien tarinan.
---------------------------
VIELÄ YKSI MENETETTY MUISTO
OSA 1. UNI
Vuosi 3019 K.A. , 4. 4. , lähellä Mustaa Porttia
Hobitit nukkuivat jo, Sam koiranunta isäntäänsä vartioiden kuten aina. Klonkku, tuhahti ja jutteli itsekseen. "Tyhmää, aarre, tuhlata paras osa päivästä nukkumiseen! Tyhmät hobitit, aarre, eiks ookin, mutta me ei olla yhtä tyhmiä, me ollaan hereillä..."
Se kyyristeli kallionkielekkeen alla syöden raakana pyydystämäänsä pikkulintua.
Lintu loppui ja otus murahti tyytymättömyyttään. Se lähti hiiviskelemään poispäin pyydystääkseen toisen linnun mutta pysytteli varjoissa sillä taivaalta paistoi Valkoinen Naama ja sitä se inhosi. Se kyyristyi kurjana kiven taakse ja sulki silmänsä paetakseen Naamaa. Sillä oli nälkä ja kehno olo.
Otus vaipui uneen. Smèagolin uni oli sellainen jonka kaltaista hän ei ollut nähnyt moneen pitkään, pimeään vuoteen; siinä oli kukkien tuoksua ja kivutonta auringonpaistetta.
Smèagol liikahti puoliksi unissaan. Unen niitty jolla kuului suuren veden kohina tuntui tutulta..koti?
Klonkku heräsi. Ei sinulla ole kotia. Kukaan ei pidä sinusta.
Joskus oli joku joka välitti meistä ja oli koti, vastusti Smèagol. Ja hän muisti hämärästi kullankeltaisen tukan reunustamat nauravat kasvot.
Klonk, klonk. Hymy tuon muiston kasvoilla hiipui Klonkun örinän myötä. Smèagol puhkesi itkuun.
---------------------------
OSA 2. - ILTA
Vuosi 2463 K.A. , erään väkevien esi-isien heimon asuinpaikat Andùinin rannalla (lähellä Kurjenmiekkakenttiä)
"Voinko saattaa sinut kotiin?" kysyi Smèagol Reneieltä. Tyttö katsahti häneen ksysvästi, Smèagolin sisar jonka luona Reneie oli varsinaisesti ollut kylässää tirskahti.
"Siellä on jo pimeä ja matkasi on pitkä", Smèagol selitti.
Puna hiipi Reneien poskille. "Kyllä, totta kai", tyttö vastasi. Hän arasteli Smèagolin katsetta vaikka heidät melkein jo tunnettiinkin yleisesti "parina". Smèagol avasi kolon oven ja he astuivat hämyiseen iltaan. Kuu loisti jo taivaalla ja loi Andùinin aalloille hopeavälkkeen.
Smèagol sulki oven heidän takanaan ja se kolahti kiinni. Nuorukainen otti Reneieä kädestä ja he lähtivät kävelemään kohti Reneien kotikoloa.
Matka taittui molempien mielestä liian nopeasti. Reneien kodin valaistut ikkunat näkyivät jo kun hiljaisuus katkesi.
"Dèagolilla on huomenna syntymäpäivä, eikö? Toivota hänelle puolestani onnea", Reneie sanoi vilkuillen Smèagolia ujosti ripsiensä lomasta.
"Mielelläni..Reneie, voisimmekohan mennä huomisiltana kävelylle? Ihan kahdestaan?"
"Oikein mielelläni, Smèa..minä - minä pidän sinusta..."
Nuorukainen ei vastannut vaan kumarsi päänsä Reneien pään tasolle ja aikoi suudella tyttöä..
...mutta ikävää kyllä suurella puulla oli juurensa juuri siinä kohtaa. Pariskunta kaatui rähmälleen maahan - päällekkäin.
Alimmaiseksi päätynyt Smèagol odotti että Reneie pääsi ylös ja suoristautui sitten pidellen kylkeään. Reneie ei kuitenkaan aikonut jäädä paitsi pususta vaan otti revanssin *.
---------------------------
*) Jos joku ei kaikkien todennäköisyyden lakien vastaisesti tiedä mitä tarkoittaa revanssi niin katsokoon sanakirjasta - minä en aio selittää.
Author: Elenloth
Genre: Romance, Drama, Mary Sue
Rating: PG-13
Pairing: Lukekaa eteenpäin
Summary: Smèagol muistelee, hänellä on muisto rakastetusta Andùinin varrella.
A/N: Hiukan erilainen ficci. Sain idean ajatellessani Klonkun elämää ennen Sormusta. Nuori älykäs "mies" hyvästä suvusta; varmasti hänellä oli ollut tyttöystävä. Mutta miten tälle oli käynyt? Otin vapauden kirjoittaa Smèagolin ja Reneien tarinan.
---------------------------
VIELÄ YKSI MENETETTY MUISTO
OSA 1. UNI
Vuosi 3019 K.A. , 4. 4. , lähellä Mustaa Porttia
Hobitit nukkuivat jo, Sam koiranunta isäntäänsä vartioiden kuten aina. Klonkku, tuhahti ja jutteli itsekseen. "Tyhmää, aarre, tuhlata paras osa päivästä nukkumiseen! Tyhmät hobitit, aarre, eiks ookin, mutta me ei olla yhtä tyhmiä, me ollaan hereillä..."
Se kyyristeli kallionkielekkeen alla syöden raakana pyydystämäänsä pikkulintua.
Lintu loppui ja otus murahti tyytymättömyyttään. Se lähti hiiviskelemään poispäin pyydystääkseen toisen linnun mutta pysytteli varjoissa sillä taivaalta paistoi Valkoinen Naama ja sitä se inhosi. Se kyyristyi kurjana kiven taakse ja sulki silmänsä paetakseen Naamaa. Sillä oli nälkä ja kehno olo.
Otus vaipui uneen. Smèagolin uni oli sellainen jonka kaltaista hän ei ollut nähnyt moneen pitkään, pimeään vuoteen; siinä oli kukkien tuoksua ja kivutonta auringonpaistetta.
Smèagol liikahti puoliksi unissaan. Unen niitty jolla kuului suuren veden kohina tuntui tutulta..koti?
Klonkku heräsi. Ei sinulla ole kotia. Kukaan ei pidä sinusta.
Joskus oli joku joka välitti meistä ja oli koti, vastusti Smèagol. Ja hän muisti hämärästi kullankeltaisen tukan reunustamat nauravat kasvot.
Klonk, klonk. Hymy tuon muiston kasvoilla hiipui Klonkun örinän myötä. Smèagol puhkesi itkuun.
---------------------------
OSA 2. - ILTA
Vuosi 2463 K.A. , erään väkevien esi-isien heimon asuinpaikat Andùinin rannalla (lähellä Kurjenmiekkakenttiä)
"Voinko saattaa sinut kotiin?" kysyi Smèagol Reneieltä. Tyttö katsahti häneen ksysvästi, Smèagolin sisar jonka luona Reneie oli varsinaisesti ollut kylässää tirskahti.
"Siellä on jo pimeä ja matkasi on pitkä", Smèagol selitti.
Puna hiipi Reneien poskille. "Kyllä, totta kai", tyttö vastasi. Hän arasteli Smèagolin katsetta vaikka heidät melkein jo tunnettiinkin yleisesti "parina". Smèagol avasi kolon oven ja he astuivat hämyiseen iltaan. Kuu loisti jo taivaalla ja loi Andùinin aalloille hopeavälkkeen.
Smèagol sulki oven heidän takanaan ja se kolahti kiinni. Nuorukainen otti Reneieä kädestä ja he lähtivät kävelemään kohti Reneien kotikoloa.
Matka taittui molempien mielestä liian nopeasti. Reneien kodin valaistut ikkunat näkyivät jo kun hiljaisuus katkesi.
"Dèagolilla on huomenna syntymäpäivä, eikö? Toivota hänelle puolestani onnea", Reneie sanoi vilkuillen Smèagolia ujosti ripsiensä lomasta.
"Mielelläni..Reneie, voisimmekohan mennä huomisiltana kävelylle? Ihan kahdestaan?"
"Oikein mielelläni, Smèa..minä - minä pidän sinusta..."
Nuorukainen ei vastannut vaan kumarsi päänsä Reneien pään tasolle ja aikoi suudella tyttöä..
...mutta ikävää kyllä suurella puulla oli juurensa juuri siinä kohtaa. Pariskunta kaatui rähmälleen maahan - päällekkäin.
Alimmaiseksi päätynyt Smèagol odotti että Reneie pääsi ylös ja suoristautui sitten pidellen kylkeään. Reneie ei kuitenkaan aikonut jäädä paitsi pususta vaan otti revanssin *.
---------------------------
*) Jos joku ei kaikkien todennäköisyyden lakien vastaisesti tiedä mitä tarkoittaa revanssi niin katsokoon sanakirjasta - minä en aio selittää.
Viimeksi muokannut Elenloth, Su Helmi 27, 2005 6:53 pm. Yhteensä muokattu 4 kertaa.
-
- Puolituinen
- Viestit: 275
- Liittynyt: Ma Helmi 16, 2004 8:45 pm
OSA 3. - LIIAN PIAN TULLUT YÖ
Seuraavana aamuna Smèagol oli kalastamassa ystävänsä Dèagolin kanssa, ja joella tapahtui jotakin mikä muutti koko Keski-Maan kohtalon. Reneie, iloinen tyttönen, ei siitä tiennyt mitään kun tuli illalla metsikköön Smèagolia tapaamaan.
Valkearunkoisten koivujen seassa kuului pitkään vain linnun laulua, kun Smèagol ja Reneie vain pitivät toisiaan kädestä eivätkä puhuneet.
Lopulta Reneie, puhelias neitokainen, avasi suunsa. "Ihana ilta..."
"Niin on..."
Oli taas hetken hiljaista. Reneie katseli maata silmäripsiensä lomasta. Smèagol hiplasi jotakin taskussaan.
"Mitä sinulla on taskussasi?" Reneie kysyi sen huomattuaan. Tärkeä lause - siinä suhteessa ettei Klonkku luolansa hämärissä muistanut sitä vuosikausia myöhemmin. Jos olisi muistanut, tuntemaamme Keski-Maata ei olisi.
Smèagol hätääntyi. "Ei kerrassaan mitään, eräs hely vain..."
"Millainen hely?" tiukkasi Reneie. Hän arveli tietävänsä, minkä takia Smèagolilla oli jokin "hely" taskussaan.
"Ei sillä ole väliä", Smèagol sanoi vältellen.
Reneie suuttui. Eikö Smèagol kosisikaan häntä?
"Mutta enkä minä saisi nähdä sen?"
Smèagol kääntyi tyttöä kohden silmät palaen. Heidän kätensä eivät olleet enää yhdessä. Linnunlaulua ei kuulunut.
"Miksi?" kysyi Smèagol.
Reneietä pelotti Smèagolin vihainen ilme ja hän vastasi, ettei sillä väliä.
Smèagol kysyi uudelleen: "Miksi?". Hänen kasvonsa olivat kauheassa irvistyksessä, ja Reneie perääntyi.
"Minä vain ajattelin, että se olisi minulle..."
Mutta se oli virhe. Ennen kuin Reneie huomasikaan, Smèagol oli hänen kimpussaan, silmät palaen ja vihaa täynnä.
"Se aikoo varastaa meidän aarteen, eikö niin, Aarre, mutta me ei anneta sitä.."
Reneie kaatui maahan ja Smèagol yritti kuristaa hänet. Hän yritti huutaa, muttei ketään ollut lähistöllä...hän ei saanut henkeä...ja viimeinen näky ennen kuin Reneie jätti maailman oli kullankeltainen vilahdus Smèagolin taskussa.
Smèagol oli tehnyt toisen murhan. Hän oli murhannut sen jota eniten rakasti.
---
OSA 4. KATUMUS
Yli kaksi ja puoli vuosisataa myöhemmin Smèagol itki sitä samaa murhaa. Miksi hän oli tehnyt sen? Miksi Aarre oli pakottanut hänet tekemään sen? Voi miksi?
Smèagolia ahdisti tuon menetetyn muiston tähden. Hän oli itse riistänyt sen itseltään.
Smèagol käpertyi kerälle ja itki itsensä uneen.
Seuraavana aamuna Smèagol oli kalastamassa ystävänsä Dèagolin kanssa, ja joella tapahtui jotakin mikä muutti koko Keski-Maan kohtalon. Reneie, iloinen tyttönen, ei siitä tiennyt mitään kun tuli illalla metsikköön Smèagolia tapaamaan.
Valkearunkoisten koivujen seassa kuului pitkään vain linnun laulua, kun Smèagol ja Reneie vain pitivät toisiaan kädestä eivätkä puhuneet.
Lopulta Reneie, puhelias neitokainen, avasi suunsa. "Ihana ilta..."
"Niin on..."
Oli taas hetken hiljaista. Reneie katseli maata silmäripsiensä lomasta. Smèagol hiplasi jotakin taskussaan.
"Mitä sinulla on taskussasi?" Reneie kysyi sen huomattuaan. Tärkeä lause - siinä suhteessa ettei Klonkku luolansa hämärissä muistanut sitä vuosikausia myöhemmin. Jos olisi muistanut, tuntemaamme Keski-Maata ei olisi.
Smèagol hätääntyi. "Ei kerrassaan mitään, eräs hely vain..."
"Millainen hely?" tiukkasi Reneie. Hän arveli tietävänsä, minkä takia Smèagolilla oli jokin "hely" taskussaan.
"Ei sillä ole väliä", Smèagol sanoi vältellen.
Reneie suuttui. Eikö Smèagol kosisikaan häntä?
"Mutta enkä minä saisi nähdä sen?"
Smèagol kääntyi tyttöä kohden silmät palaen. Heidän kätensä eivät olleet enää yhdessä. Linnunlaulua ei kuulunut.
"Miksi?" kysyi Smèagol.
Reneietä pelotti Smèagolin vihainen ilme ja hän vastasi, ettei sillä väliä.
Smèagol kysyi uudelleen: "Miksi?". Hänen kasvonsa olivat kauheassa irvistyksessä, ja Reneie perääntyi.
"Minä vain ajattelin, että se olisi minulle..."
Mutta se oli virhe. Ennen kuin Reneie huomasikaan, Smèagol oli hänen kimpussaan, silmät palaen ja vihaa täynnä.
"Se aikoo varastaa meidän aarteen, eikö niin, Aarre, mutta me ei anneta sitä.."
Reneie kaatui maahan ja Smèagol yritti kuristaa hänet. Hän yritti huutaa, muttei ketään ollut lähistöllä...hän ei saanut henkeä...ja viimeinen näky ennen kuin Reneie jätti maailman oli kullankeltainen vilahdus Smèagolin taskussa.
Smèagol oli tehnyt toisen murhan. Hän oli murhannut sen jota eniten rakasti.
---
OSA 4. KATUMUS
Yli kaksi ja puoli vuosisataa myöhemmin Smèagol itki sitä samaa murhaa. Miksi hän oli tehnyt sen? Miksi Aarre oli pakottanut hänet tekemään sen? Voi miksi?
Smèagolia ahdisti tuon menetetyn muiston tähden. Hän oli itse riistänyt sen itseltään.
Smèagol käpertyi kerälle ja itki itsensä uneen.
Vuoden Tolkienisti 2006 - kysykää mitä haluatte ja saatte varmasti väärän vastauksen!
- Noradriel
- Yksinäinen susi
- Viestit: 1134
- Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
- Paikkakunta: Lothlórien
Vau. Olen itsekin miettinyt Smègolin historiaa. Tämä oli siltä kannalta todella mielenkiintoinen.
Yksi kirjoitusvirhe löytyi, mutta eipä se haitannut. Joo.... *hiljaisuus*
Jotenkin alan pikkuhiljaa pitää enemmän Klonkusta. Onhan se aika raukka, mutta tässä oli vähän suloisempi puoli Smègolista. Vaikka onhan aika surullista, että Sormus noin pakottaa tappamaan Reneien.
Kiitos, tämä oli mukava((?) 0.0;;) pikkuficci.
Yksi kirjoitusvirhe löytyi, mutta eipä se haitannut. Joo.... *hiljaisuus*
Jotenkin alan pikkuhiljaa pitää enemmän Klonkusta. Onhan se aika raukka, mutta tässä oli vähän suloisempi puoli Smègolista. Vaikka onhan aika surullista, että Sormus noin pakottaa tappamaan Reneien.
Kiitos, tämä oli mukava((?) 0.0;;) pikkuficci.
Let me forget all of the hate, all of the sadness.
Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009
Avatar by Paperlime
Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009
Avatar by Paperlime
No voi. ._.
Smèagol-parka. Mielestäni tämänkin tarinan valossa on ihan loogista, että sillä on joskus ollut tyttöystävä. Tämä menee sarjaan henkilöhistoriaa täydentävät, mutta onneksi loogisella tavalla. *naur* Jotenkin hauskaa ajatella Smèagol (himputti tuota heittomerkkiä :D) ujostelemassa jonkun kultatukkaisen tytön kanssa. ^^
Loppu oli raaka, sekä sen tytön kannalta että Smèagolin itsensä kannalta. Kun ei se sille mitään voinut, että aarre pakotti. -_-
Muutama kirjoitusvirhe oli, ja alussa teksti saattoi vähän tökähtää, mutta onhan tämä sentään aika vanha tarina. ^^ Joka tapauksessa ihana, katkeransuloinen pätkis.
Smèagol-parka. Mielestäni tämänkin tarinan valossa on ihan loogista, että sillä on joskus ollut tyttöystävä. Tämä menee sarjaan henkilöhistoriaa täydentävät, mutta onneksi loogisella tavalla. *naur* Jotenkin hauskaa ajatella Smèagol (himputti tuota heittomerkkiä :D) ujostelemassa jonkun kultatukkaisen tytön kanssa. ^^
Loppu oli raaka, sekä sen tytön kannalta että Smèagolin itsensä kannalta. Kun ei se sille mitään voinut, että aarre pakotti. -_-
Muutama kirjoitusvirhe oli, ja alussa teksti saattoi vähän tökähtää, mutta onhan tämä sentään aika vanha tarina. ^^ Joka tapauksessa ihana, katkeransuloinen pätkis.
you spin me right round, baby, right round
like a record, baby, right round round round
Vuoden Ilopilleri 2005-2009, vuoden Humor-ficcaaja 2010. Pörr.
captainfuu.tumblr.com
captainfuu.deviantart.com
like a record, baby, right round round round
Vuoden Ilopilleri 2005-2009, vuoden Humor-ficcaaja 2010. Pörr.
captainfuu.tumblr.com
captainfuu.deviantart.com
-
- Pikku Eskapisti
- Viestit: 1506
- Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
- Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa
Löysinhän tämänkin. Oikein kaunis tarina, valotti piiloon jääneitä asioita. Kertoo siitä, ettei Sméagol ollut oikeasti paha, tai siis paha alunperin.
Alussa oli jotain hieman töksähtävää, kuten täällä on jo mainittukin. Nimi Reneie on kaunis ja voin hyvin kuvitella tämän tapahtuneen. Se jotenkin tekee Sméagolin valmiiksi surullisesta tarinasta surullisemman. Erityisesti tämä lause: Hän oli murhannut sen jota eniten rakasti.
Surullinen, mutta kaunis.
Alussa oli jotain hieman töksähtävää, kuten täällä on jo mainittukin. Nimi Reneie on kaunis ja voin hyvin kuvitella tämän tapahtuneen. Se jotenkin tekee Sméagolin valmiiksi surullisesta tarinasta surullisemman. Erityisesti tämä lause: Hän oli murhannut sen jota eniten rakasti.
Surullinen, mutta kaunis.
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!
~ J.R.R. Tolkien
Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!
~ J.R.R. Tolkien
Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014