The Night of the Loving Dead (vampyyriloftisficci, täynnä)

Täällä kaikki legendaariset ja vielä legendaarisemmat topicit, joita ei haluta tappaa.
Jester
Jeesus
Viestit: 857
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 10:36 am
Paikkakunta: Valtaistuimen juurella
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Jester »

*headdesk* Heh, mie muistin kyllä ulkomaanmatkasi, mutta muistelin myös sen sijoittuvan vasta kesäkuun loppuun. x) Eli armonaikaa saatte siihen asti, kun Mely palaa koneen ääreen viikon 24 lopussa. Kuulostaako oikeammalta? ^^

Sirenialle kiitokset ihastuttavasta vampyyrikaunottaresta. ^_^
And then we'll do it doggy style so we can both watch X-Files

Vuoden Frodo
Jester
Jeesus
Viestit: 857
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 10:36 am
Paikkakunta: Valtaistuimen juurella
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Jester »

Floodaan törkeästi ja nostan. Hiljaiselta on vaikuttanut, mutta kaikki varmaan muistavat palauttaa hahmokaavakkeensa vielä tämän viikon kuluessa? ^^'
And then we'll do it doggy style so we can both watch X-Files

Vuoden Frodo
Itu
Puolituinen
Viestit: 398
Liittynyt: Su Heinä 11, 2004 10:30 pm
Paikkakunta: Hellsinki

Viesti Kirjoittaja Itu »

Jessie ja Mellie (hei, nehän melken sopivat!), mahdanko olla teurastusuhan alla jos en ihan tällä viikolla pääse palauttamaan? * Räps. * Ei siinä muuten mitään, mutta kun olen tosiaan ollut yli viikon täällä Ylistarossa ja maanantaina kai palailen Helsinkiin. :roll: Hahmo on kuitenkin jo mielessä lähestulkoon valmis. ^^
Jotain pörrötettävää.
Mara_Jade
Samooja
Viestit: 582
Liittynyt: Pe Touko 19, 2006 2:43 pm
Paikkakunta: Oulu

Viesti Kirjoittaja Mara_Jade »

Kovasti yritetään saada tälläviikolla... Sikälimikäli kiireiltä kerkiän...
Vuoden Tulokas 2007
Palautteenantaja 2008

Avasta kiitos Satoru_Okabelle!
Jester
Jeesus
Viestit: 857
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 10:36 am
Paikkakunta: Valtaistuimen juurella
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Jester »

Ainakin miun teurastajantaidot ovat päässeet vähän rapistumaan, joten tuskinpa me ketään raaskitaan ihan vielä murhata. Ja kyllä me ymmärretään epäsuotuisat olosuhteet ja muut kiireet, mutta ensi viikon alussa on sitten tosiaan se vihoviimeinen deadline, jookosta? ^^ Sen jälkeen on pakko ruveta leikkimään vastahakoisen ilkeämielisiä tyranneja, koska me halutaan ihan oikeasti kirjoittaa tämä ficci tänä kesänä, ja kyseinen ajanjakso on jo kulumassa hyvää vauhtia. ^^' Ennen sitä varsinaista kirjoittamista pitäisi vielä ehtiä jatkamaan suunnittelutyötäkin, mutta se taas ei onnistu ilman hahmoja. x)
And then we'll do it doggy style so we can both watch X-Files

Vuoden Frodo
Mara_Jade
Samooja
Viestit: 582
Liittynyt: Pe Touko 19, 2006 2:43 pm
Paikkakunta: Oulu

Viesti Kirjoittaja Mara_Jade »

Voi, valitan, mutta the pappi ilmestyy kuvioihin vasta tiistaina, koska vaikka hän on valmis, hän on vasta minun muistivihkoni sivuilla, joten hänet täytyy vielä kirjoittaa puhtaaksi tietokoneelle ja pistää tänne. Ja nyt mä häivyn samantien mökkeilemään, eikä siellä ole koneesta kuultukkaan, joten kun maanantaina palaan illalla, niin ensitöikseni tiistaina pistän hahmoni marssimaan tänne....
Vuoden Tulokas 2007
Palautteenantaja 2008

Avasta kiitos Satoru_Okabelle!
Avatar
Kuolonsulka
Puolituinen
Viestit: 228
Liittynyt: To Marras 11, 2004 5:41 pm
Paikkakunta: Siellä missä päivä kuolee

Viesti Kirjoittaja Kuolonsulka »

*lähtee naulaamaan yhtä vampyyria seinään* Se tulee tänään... Ainakin toivon niin...

// *kuolee* Minä olin koko ajan muistanut, että vampyyrini oli mies... *nolo* No, pienin muutoksin selvittiin mutta vieläkin on kesken...
Oyri
Örkki
Viestit: 78
Liittynyt: Ma Kesä 27, 2005 3:21 pm
Paikkakunta: Roskapussi sammon valtatien varressa! Se musta!

Viesti Kirjoittaja Oyri »

Owwwwwwww... Tämä siis täynnä? Vampyyrit on nin ih-ihania! n__n Parhaat tälläiset... satuolennot, mitkälie. : P
Ei varmaan ole tilaa edes jollekin piiperoiselle joka heittää veivinsä heti ensimmäisessä lauseessa. :3
Odotan kuitenkin innolla tämän valmistumista. 8D
- Rakkaudesta se hevonenkin potkaisee!
- Aih, tuo sattuu. Suutele minua se sattuu vähemmän.
- Ei sillä tavalla jolla minä sen teen *virn*

http://www.freewebs.com/oyri
Avatar
Kuolonsulka
Puolituinen
Viestit: 228
Liittynyt: To Marras 11, 2004 5:41 pm
Paikkakunta: Siellä missä päivä kuolee

Viesti Kirjoittaja Kuolonsulka »

Tässä on nyt tämä "ei niin mies kuin muistin" hahmoni^^

Nimi: Vehemila Diranda

kuolinikä: 22- vuotta

sukupuoli: nainen

kansallisuus: ranskalainen, puoliksi irlantilainen

Ulkonäkö, fyysinen kunto ja vaatetus: Vehemila on ruumiinrakenteeltaan hyvin hento ja hiukan poikamainen vaikka myös muotoja löytyy. Pituutta hänellä on 172 cm. Lihaksia hänellä ei ole kuin kestävyyteen. Kovin voimakas hän ei ole. Kestävyys hänellä on kuitenkin erittäin hyvä.
Hänellä on pitkät tummanpunaiset hiukset, jotka hän on usein koonnut poninhännälle joko niskaan tai sitten takaraivolle. Muutamat karanneet suortuvat kehystävät hänen soikeita ja vampyyriudesta johtuen kalpeita kasvojaan. Silmät ovat suuret ja hänen mielestään ärsyttävän viattoman näköiset. Väriltään ne ovat säihkyvän violetit, eikä niiden katse ole läheskään niin viaton kuin hän luulee. Pikemminkään ne eivät kerro mitään, tai korkeintaan sen, minkä hän haluaa niiden kertovan.
Vaatetus koostuu hivenen lahkeista löysistä mustista housuista joiden lahkeet on laitettu pitkävartisten nahkasaappaiden sisään, jotka myöskin ovat mustat.
Hänellä on viininpunainen löyhä paita jossa on kireät hihat ja suhteellisen leveä kaula-aukko. Päässä hänellä on aina leveälierinen hattu, jossa on suuri, valkoinen sulka. Vehemila pitää sitä yleensä syvälle otsalle vedettynä niin, että se varjostaa silmiä.

Luonteenpiirteet, (elämän?)filosofia, asenteet, tavat, tottumukset, ruuanhankintataktiikat ja muuta vastaavaa: Vehemila on hyvin sosiaalinen eikä viihdy paljoakaan yksikseen. Yksin ollessaan hän pitkästyy helposti. Hän rakastaa olla ihmisten ja muiden vampyyreiden joukossa ja sopeutuu helposti joukkoon kuin joukkoon.
Rakastaa sitä, kun ympärillä tapahtuu jotain mutta myös pitää siitä, että vain seuraa vilkkaita tapahtumia syrjemmältä.
Hänen perusilmeensä on veikeä, kaiken tietävän naisen hymy. Se hänellä on useimmiten, vaikka hänen kasvonsa ovat hyvin ilmeikkäät.
Vehemila on yleensä hyvin positiivinen ja iloinen luonne, mutta suuttuessaan voi olla varsin järkyttävää seuraa. Sen tietäen hän ei suutu usein vaan yrittää aina löytää kaikesta positiivista.
Hänellä ei ole paljoakaan ennakkokäsityksiä mistään, sillä hän on huomannut ettei niistä ole kuin haittaa. Hän rakastaa luoda uusia suhteita ja mitä erilaisimpien henkilöiden kanssa sen parempi.
Metsästäessään Vehemila harvemmin tappaa. Hän haluaa tehdä toimensa huomaamatta ja mikäli mahdollista niin, että uhrikaan ei huomaa mitään.
Yleensä hän joko viettelee uhrinsa tai tekeytyy avuttomaksi ja hakeutuu näin uhrinsa lähelle.

Tausta (vampyyreista tahtoisimme tietysti tietää myös sen oleellisen seikan, milloin näistä tuli eläviä kuolleita – vaihtelu on sallittua, kuitenkin ”mieluummin jKr. kuin eKr.”): Vehemila syntyi vuonna 1632. Hän on puoliksi ranskalainen puoliksi irlantilainen. Irlantilaisuus näkyy ulkonäössä punaisina hiuksina mutta ranskalaisuus tavoissa. Hän oli koko lyhyen elossa oloaikansa varsinainen villikko eikä paljoa välittänyt siitä kehen tutustui tai mitä tämän kanssa puuhasi. Se sitten koituikin hänen kohtalokseen. Vehemila kuoli vuonna 1654 onnistuttuaan iskemään silmänsä hivenen väärään henkilöön.
Hän kulki hänet tehneen vampyyrin mukana pitkään ennen kuin heidän tiensä erosivat ja Vehemila lähti omille teilleen. Hän oppi käyttämään hyväkseen nuorta ulkonäköään joka vetosi uhrien tunteisiin.
Hän on häipynyt jo pariin otteeseen maan alle. Ensimmäisen kerran kun erosi verettäjävampyyristaan, toisen kerran kun tunsi olevansa sen tarpeessa maailman muuttuessa hiukan liian nopeasti hänen ympärillään. Nyt hän kuitenkin on sopeutunut jopa pelottavan hyvin maailmanmenoon ja nauttii nykyhetkestä täysin siemauksin.

Muuta enemmän tai vähemmän oleellista: Vehemila kaipaa lähelleen toista läheistä vampyyria, sillä oli todella läheinen verettäjänsä kanssa. Sen vuoksi hakeutuu vampyyrien seuraan, mutta ei sitten oikein tiedä miten tehdä aloite.
Jester
Jeesus
Viestit: 857
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 10:36 am
Paikkakunta: Valtaistuimen juurella
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Jester »

Kiitokset Tuulessavaeltajalle hahmosta. ^^ Toivottavasti sukupuolenvaihdos ei aiheuttanut hirveästi ylimääräistä työtä, ja lipsahduksia nyt sattuu itse kullekin. ^^'

Aww, ja Oyrille ja Leegolle kiitokset kannustuksesta - ja pahoittelemme, ettette ehtineet mukaan tällä kertaa. Hih, tässä pitäisi varmaan ruveta kokemaan jo pienoisia suorituspaineita. x) Tai sitten ei, mutta mukava kuulla, että potentiaalisia lukijoita löytyy jo tässä vaiheessa. ^^

Sitten se ikävä virallinen puoli, eli alkuviikko loppuu siellä tiistain tietämillä. Nih. En halua joutua vetoamaan siihen, että alkuinfossa vihjailtiin jotain parista viikosta. ^^
And then we'll do it doggy style so we can both watch X-Files

Vuoden Frodo
Avatar
Kuolonsulka
Puolituinen
Viestit: 228
Liittynyt: To Marras 11, 2004 5:41 pm
Paikkakunta: Siellä missä päivä kuolee

Viesti Kirjoittaja Kuolonsulka »

Eipä siitä paljoa vaivaa ollut^^ Kariutui vain pari(miljoonaa) mielikuvaa^^

Minä todellakin jään odottamaan millainen tästä tulee^^ Varsinkin kun tietä on näin kehuttu... *linnoittautuu odottamaan*
yashmine
Moon Child
Viestit: 604
Liittynyt: Ma Touko 03, 2004 7:29 pm
Paikkakunta: Sateenkaaren päässä.

Viesti Kirjoittaja yashmine »

Vihdoin sain valmiiksi, jo oli aikakin. Ei pitäisi jättää viimeiseen iltaan, mutta halusin odottaa "inspiraatiota". x) Ja hei sanottakoon nyt vielä, että historiikista (tausta mikä lieneekään) tuli vahingossa liian perusteellinen. Anteeksi. Toivottavasti muuten pidätte pienestä vampyyristani. Jään innolla odottamaan tätä ficciä. <3 Oijoi~~ En muista milloin olisin viimeksi odottanut näin paljon Loftis-ficin alkua.
Muoks: Pitänee myös varoittaa mahdollisten typojen kasvaneesta väkiluvusta... Olen sokea jos kirjoitan kauan samaa tekstiä. *virn*

1. Nimi, (mikäli olet vampyyri, kuolin-)ikä, sukupuoli, kansallisuus
~Adrian Percival Darcy, "kuoli" ollessaan 20, mies, puoliksi tanskalainen ja puoliksi britti (Mieltää itsensä kuitenkin tanskalaiseksi nimestään huolimatta. Sai nimensä Tanskaan muuttaneen brittiläisen isänsä mukaan, kuten myöhemmin tullaan mainitsemaan.).

2. Ulkonäkö, fyysinen kunto ja vaatetus
170 cm pitkä, hoikka, luiseva ja feminiinen: hartiat ovat kapeat, käsivarretkin enemmänkin hoikat ja solakat kuin hirmuisen lihaksikkaat. Feminiinen vaikutelma on muutenkin vahva (tosi yllättävää näissä mun hahmoissa xD).
Kasvot ovat myös kapeat ja vampyyrille luontaista kalpeaa ja hohtavaa ihoa vasten korostuvat siistit, kaarevat kulmakarvat tummien silmien yläpuolella. Huulet ovat ohuet mutta kuitenkin täyteläiset, amorinkaari on erityisen voimakas. Kapea, kuitenkin suht pieni leuka ja korkea otsa korostavat kasvojen kapeutta, tosin otsaa peittää lähes aina kaistale hiuksia, mikä vähän pehmentää sitä kasvojen kapeaa muotoa.
Hiukset ovat lähes valkoiset tai ainakin hyvin, hyvin vaaleat.
Pituus vaihtelee siinä lyhyen ja keskipitkän valillä, pitkä takatukka tosin on must, mutta muuten hiukset ovat sitten tyylikkäästi "miten sattuu" (Vaikka kyllä tämä huolehtii hiuksistaan. ;D) valuen osaksi silmille ja ohimoille. Ja tosiaan, usein toinen silmä on hiusten peitossa, joskus kasvoista toinen puoli kokonaan jne.

Fyysinen kunto on oikeastaan aika huono. On tällä jonkinmoinen peruskunto, mutta siihen se sitten jääkin. Tämän ulkoilu on aina ollut sellaista rauhallista kävelyä rauhallisiin paikkoihin (Maalauspaikkaa etsiessä, mistä puhutaan myöhemmin.), sanoisinko vaikkapa maleksimista? x) Tämä on kyllä hyvinkin ketterä jaloistaan etenkin tanssilattialla, mutta se kestävä kunto ei ole tämän juttu sitten ollenkaan.

Vaatetus sitten. Käyttää itse asiassa hyvinkin erilaisia vaatteita, kunhan ne ovat tyylikkäitä (Joo joo haetaan vaatteista lohtua!! xD). Tätä voisi väittää hyvinkin turhamaiseksi juuri tinkimättömän tyylinsä vuoksi, mutta kun sitä nyt kerta "eletään" pitkään, on kiva nauttia siitä "elämästä". Kaikki vanhanaikaiset frakit, suorat housut, miesten liivit ja hännystakit ovat ah-niin-ihania, mutta liituraitahousujen ja mustien frakinhousujen sijaan joskus menevät myös nahkahousut ja mitkä lie niittivyöt, jos nykyajassa eletään. ;D Erilaiset kauluspaidat ovat noiden "vanhanaikaisten" vaatteiden kanssa aivan überhåtteja, joten satiiniset, silkkiset, erityisesti tummanpurppuran sävyiset, siniset, mustat ja valkoiset paidat ovat ah~~~

3. Luonteenpiirteet, (elämän?)filosofia, asenteet, tavat, tottumukset, ruuanhankintataktiikat ja muuta vastaavaa
Kauniin ja melko turhamaisenkin kuoren alla tämä on enimmäkseen herkkä, ehkä hivenen alituiseen ahdistunut. Vaikuttaa varmaankin kopealta ja toisinaan ylimieliseltä olennolta (ainakin jos arvioi tämän heti ensinäkemältä), joka ei tunne tai tarvitse mitään eikä ketään, mutta todellisuudessa tämä pohtii alituiseen omaa elämäänsä, tai pikemminkin sitä olotilaa, jota tämä voi vain vaivoin kutsua elämäksi. Pohtii koko ajan omaa kuolemattomuuttaan ja olemustaan, ja vaikka yrittää saaavuttaa jonkin tasapainoisuuden kilvoittelemisen keskellä, tuppaa tuo niin kutsuttu tasapainoisuus olla hetkellistä ja enemmänkin sellainen nujerretu olotila kaiken sen miettimisen ja totuuksien etsimisen keskellä (olipas lause x).
Adrian vaipuu siis usein melkoiseen masennustilaan, jossa kamppailee itsensä kanssa, kaipaa kovasti sisimmässään opastajaa, joka vastaisi kysymyksiin, olisi lähellä ja auttaisi. Ikuinen elämä tuntuu pelottavalta ja tarkoituksettomalta, tämä haluaisi olla enemmän ihminen kuin vampyyri. Ikuinen elämä on kirous. Ja siitä ajatuksesta tämä haluaisi vapautuksen.
Eli siis tiivistettynä tämän ajatusmaailma ja elämä täyttyy ikuisista kysymyksistä, lopupmattomista vastauksien etsinnöistä. Haluaa selvittää oman tarkoituksensa ja saada elämälleen sisällön, haluaa pystyä nauttimaan elämästään, joka ei edes ole elämää. (Huuh, angst~~~ xDD)
Luonteesta ja ajatusmaailmasta tuo on ollennaisinta. Herkkyys, monien tunteiden kanssa kamppailu, tiedonjano, masentuneisuus ja hiljaisuus ovat kaikki tälle tyypillisiä piirteitä. Monet eivät ota tästä helposti selvää, ja tämä nähdään usein istumassa hiljaa pimeissä kahviloissa ja vastaamassa satunnaisiin (ja samantekeviin) kysymyksiin esimerkiksi "Niin", "Aivan", ja "Todellako?".
Muiden vampyyrien kanssa yrittää keskustella tärkeistä asioista ja näin selvittää omaa elämäänsä koskevia seikkoja. Valitettavasti useimmista "sielunkumppaneistaan" ei saa helposti lohtua, sillä he eivät ole todellisia sielunkumppaneita.
Kaiken tämän näennäisen kurjuuden keskellä Adrian nauttii kuitenkin esimerkiksi hyvästä taiteesta, kirjallisuudesta ja klassisesta musiikista. Yrittää parhaansa mukaan tuoda elämäänsä inhimillistäkin sisältöä. Ja vaikka vieroksuikin aluksi tappamista ja sen tuottamaan tyydystystä ja hurmiota, tämä odottaa aina tappamista, sillä tuntee silloin ainoastaan elävänsä aidosti. Vasta kun pystyy upottamaan käsissään kaartuvaan kaulaan terävät kulmahampaansa ja imemään janoonsa veren, tämä on onnellinen. Niin, hetkellisesti. Mutta sen ohikiitävän ajan, kun tuntee elämän virtaavan itseensä ja ruumiin käsissään heikkenevän.
Toisinaan (silloin vanhaan hyvää aikaan xD) Adriania soimasi henkien riistäminen, mutta jano on liian kova, ja koska tämä tappaessaan nauttii eniten, tämä myös tekee siitä mahdollisimman nautittavaa, vaikka periaatteessa kunnioittaakin ihmiselämää kaivatessaan itse sitä niin kovin. Yleensä tämä miettii kauan seuraavaa uhriaan, kenties tutustuu ja saa uhrinsa tuntemaan himoa, kunnes mitä mielenkiintoisimmilla tavoillaan tappaa heidät. Rakastaa esimerkiksi viedä kauniita naisia tanssimaan, ja kun heidän poskensa punoittavat ruusunpunaisina ja povi kohoilee kiihtyneenä, tämä yksinkertaisesti taluttaa heidät ulos "haukkaamaan raitista ilmaa" ja tappaa heidät. Yleensä siis todella tappaa, ei aiheuta vain paria pistohaavaa.

4. Tausta (vampyyreista tahtoisimme tietysti tietää myös sen oleellisen seikan, milloin näistä tuli eläviä kuolleita; vaihtelu on sallittua, kuitenkin mieluummin jKr. kuin eKr.)
(Tästä tuli pitkä ja puuduttava, gomen. ^^')
Eräänä päivänä kolmenkymmenenviiden vuoden kypsään ikään ehtineen herra Darcy vanhemman puheille saapui nuorekas, vaaleahiuksinen nainen, jonka täyteläiset huulet oli maalattu kirkkaanpunaisiksi. Kyse taisi olla joistakin tauluista ja taidegallerian vuokran lainasta, joista mielenkiintoisella korosteella puhuva tanskatar niin höpötti, tajusi herra Darcy. Hän ei uskonut rakkauteen ensisilmäyksellä, mutta joutui perumaan puheensa. Kului neljä viikkoa, kun lapsekkaan suloisesta tanskattaresta, neiti Wegeneristä, tuli rouva Darcy, ja tämä huomasi olevansa tuleva äiti (pidämmepilkuista.fi). Darcyt (tai pikemminkin suloinen rouva Darcy) päättivät muuttaa kiireisestä Lontoosta rauhalliseen Tanskaan, jotta rouva Darcy saisi maalata ja lapsella olisi rauhaisa ja terveellinen elinympäristö. Herra Darcy oli liian rakastunut vaimoonsa vastustellakseen, ja jätti pankkiirin toimensa.
Ja niin syntyi Adrian Percival Darcy vuonna 1881 alkujaan brittiläisen pankkiirin ja tanskatar-taiteilijan ainoaksi lapseksi. Sai brittiläisen nimensä isänsä mukaan, sillä vanhemmat halusivat pojalla olevan edes jonkinlainen muisto englantilaisista juuristaan. Pääasiassa tämä kuitenkin on täydellinen tanskalainen, sillä kuten sanottu, herra ja rouva Darcy olivat muuttaneet jo synnytykseksi Jyllantiin, rouva Darcyn kotiseuduille.
Pankkiiri-isä oli Britanniassa kerännyt pienen omaisuuden, jolla pienperhe pääsi alkuun. He rakensivat omakotitalon ja alkoivat Jyllannin alavia maastoja hyödyntäen rikastua maataloudella palkkaamalla herra Darcyn rahoilla työläisiä ja ostamalla karjaa.
Myöhemmin herra Darcy kuitenkin menetti kiinnostuksensa niin perheeseensä kuin maatalouteenkin ja päätyi suunnittelemaan tuulivoima-bisneksiä. Kun liiketoimet ja nuori vaimo alkoivat käydä hankaliksi, herra Darcy päätti lähteä takaisin Englantiin jättäen surun murtaman vaimonsa ja nuoren Adrianin oman onnensa nojaan. Adrian joutui ottamaan johtajan roolin maatalous-bisneksissä, vaikka vihasi sitä yli kaiken. Hänen äitinsä kuoltua Adrianin ollessa 20, poika myi maatilan ja aikoi maalariksi kuten edesmennyt äitinsä. Hän tunsi olevansa luova sielu ennemmin kuin pankkiirin poika. Niinpä Adrian lähti kulkemaan pitkin Tanskan maata aina Saksan rajoille asti, jonne asettui kuukausiksi ikuistamaan alavaa maastoa ja vehreitä niittyjä.
Eläessään majataloissa ja satunnaisesti tuntemattomien siivellä hän oppi luottamaan lähes kaikkiin ja niinpä eräänä iltana sattui kohtaamaan mielenkiintoisen "ihmisen", johon sumeilematta luotti lähtiessään tämän matkaan. Tuo tiesi kuulemma taiteilijan, joka olisi ehdottomasti Adrianin kiinnostuksen arvoinen. Adrian ei huumassaan (tuo ihminen oli niin kovin lumoava ja kaunis) kysellyt, mistä mies tunsi hänet tai mitään muutakaan, seurasi vain, kunnes oli liian myöhäistä. Lähes kuolemaan asti verenhukasta kärsinyt Adrian virui henkihieverissä toisen käsivarsilla, kunnes hänen annettiin juoda verta ja hänestä tehtiin uusi elävä kuollut, vampyyri. Tämä tapahtui 14. heinäkuuta vuonna 1901.
Adrianin tehnyt vampyyri opetti pojan tietyllä tapaa vampyyrien tavoille, mutta Adrian ei sisäistänyt vampyyrin maailmaa. Hän oli epätoivoinen ja masentunut aina, kun ei ollut metsästämässä seuraavaa uhriaan. Hänestä ei ollut tekijälleen toivottua hyötyä. Niinpä hän karkasi muutaman vuoden kuluttua, ja ihme kyllä onnistui. Siitä asti on yrittänyt elää "elämäänsä", miettiä tarkoitustaan. Tilapäisesti tasapaino kilvoittelemisen keskellä löytyy, mutta pääasiassa tämä haluaisi löytää mestarin, jolta oppia.

5. Erityistoiveita?
~Olisi hienoa, jos tämä löytäisi etsinnän jälkeen jonkun, joka opastaisi tätä. Aluksi, monien pettymysten jälkeen, Adrian voisi olla epäluuloinen ja hankala tapaus edes puhutella, mutta jos jonkun vampyyrin kohtaamisesta voisi rakentua kuitenkin jotain hyvääkin tälle ja tämän ajatusmaailmalle? x)

~Ja tuota, loistokkaat, upeat [edit]tanssiaiset[/edit] (*reps* Joo, oli hilpeää lukea tätä kun oli unohtanut sen oleellisimman sanan.) olisivat aika jees. Suuret tanssiaiset, paljon uhreja, paljon verta ja himoa. *virn* Paljon kontakteja muiden vampyyrien kanssa. Håhåhå.

6. Muuta enemmän tai vähemmän oleellista
~On kiinnostunut juuristaan englantilasessa kulttuurissa (tämä haluaisi myös kostaa isälleen) ja osaa tanskan lisäksi sujuvasti englantia ja hivenen ranskaa.

~Edelleen luova sielu, rakastaa soittamista ja maalaamista sekä hyvää kirjallisuutta (suosikkeina Shakespearen näytelmät).

~Kuiskaa uhreilleen rukouksen näiden kuolinhetkellä. Puhuttelee useita kauniilla nimillä, kuten vaikkapa ah-niin-legendaarisella "ma cherie" -nimityksellä... Kaikesta huolimatta arvostaa ihmiselämää, vaikka taivuttaakin ruumiin itseään vasten ja iskee kaulaan hampaansa imien elämän itseensä.

~Jos kuolisi, haluaisi kuolla Vähä-Beltin salmella, joka sijaitsee Tanskassa Fynin saaren ja Jyllannin niemimaan välissä. Haluaisi maalata siellä auringonnousun. Ei ehtinyt toteuttamaan sitä ihmisenä.

Muoksistarallaa: Joo, muoksin siis pari pikkuista juttua tuonne: muutaman typon (*virn* Kyllä minä tiesin että niitä oli siellä... xDD) ja sitten lisäsin pikkuisen jutun Muuta enemmän tai vähemmän oleellista -kohtaan. Lisäksi lisäsin yhteen saman otsikon alla olevaan kohtaan pienen asian, mutta se on niin pieni ettei sitä varmaan edes huomaa. ^-^'
Viimeksi muokannut yashmine, Ke Kesä 21, 2006 5:29 pm. Yhteensä muokattu 7 kertaa.
Rakasta minua kyselemättä.

___
-Vuoden 2005 tulokas-
-Vuoden 2007 Merri-
Jester
Jeesus
Viestit: 857
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 10:36 am
Paikkakunta: Valtaistuimen juurella
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Jester »

Aaawh, kiitos, Yashmi! ^^ *hienovaraista Adrian-vampyyrin hipelöintiä ja utuinen ilme*

Ja jos Haltsu kerran lupasi paikkansa Leegolle, niin mikäpä tuossa, tervetuloa remmiin. ^^

Mutta tiedättekö, jos oikein armeliaaksi heittäydyn, saatan paeta huomenissa kesämökkeilemään yhdeksi yöksi. Mutta palaan joka tapauksessa keskiviikkona (päivällä, that is), ja sitä odotellessa iso paha Melody-täti pitää teitä silmällä. ^_~

Siihen mennessä tahdomme joko
a) hahmot
b) vakuuttavat perustelut niiden myöhästymiselle, jollemme ole sellaisia jo saaneet
c) selitysten tueksi edes jonkinlaisen perusrungon hahmosta, jotta sen voi ainakin mainita sivulauseessa, jos ficci on pakko aloittaa ilman sitä.

Jos edellä mainittuja toimenpiteitä ei toteuteta, siirrymme operaatioon X, eli rupeamme jakelemaan paikkoja eteenpäin muille kiinnostusta osoittaneille. Mikä taas tarkoittaa, että odotetaan vielä vähän lisää, mutta kun. Emmekä vieläkään halua olla ilkeitä, olemme vain pieniä ficcareita, jotka tahtovat päästä tositoimiin. ^^'
And then we'll do it doggy style so we can both watch X-Files

Vuoden Frodo
Mara_Jade
Samooja
Viestit: 582
Liittynyt: Pe Touko 19, 2006 2:43 pm
Paikkakunta: Oulu

Viesti Kirjoittaja Mara_Jade »

Älkää katsoko noin murhaavasti, vaikkei tämä nyt ihan ajoissa olekaan :oops: niin onpahan kuitenkin...
Ja kaikenlaiset kirjoitusvirheet, itsensä pussiin puhumiset, oudot valaisemattomat tyhjät aukot esim. hahmon luonteessa, on laitettava mökkireissun jälkeisen väsymyksen piikkiin. *Pyytää anteeksi, ja kehoittaa kysäisemään jos jotain jäi epäselväksi, tai vastaus ei ollut riittävä. *

Saanko esitellä, tässä saapuu THE PAPPI!!!

Nimi: Marcos
Ikä: 27v.

Taustaa:
Marcos kuuluu vanhaan englantilaiseen pappissukuun, jonka miespuoliset jäsenet ovat hoitaneet kirkollisia tehtäviään jo vuosisatoja. Heidän suvussaan on myös runsaasti skottilaista verta, mikä ilmenee heidän punaisissa hiuksissaan ja kiivaissa luonteissaan. Marcos ei tee tässä poikkeusta, ja toimiikin seurakuntansa pappina vanhan ja sairaan isänsä apuna, käyttäen apunaan valloittavaa persoonallisuuttaan jossa yhdistyy skottilaisille ominainen kiivaus, sekä vähän vähemmän skottilainen ystävällisyys ja lempeys.

Ulkonäkö, vaatetus:
Marcos on kohtalaisen pitkä, noin 185cm, sellainen ”normaali”, ei mitenkään laiha, muttei lihavakaan, hartiat eivät ole mitkään ladon ovet, muttei niitä oikein voi mennä kapeiksikaan väittämään. Sellainen kultainen keskitie on edustettuna hänessä. Hän on enemmänkin jäntevä kuin lihaksikas, mutta kiitos monien liikuntaharrastusten hänen kehonsa on kaunis, kiinteä ja hyvin muodostunut, jos asian voi näin ilmaista. (Oletan että ymmärrätte, minkälaista tarkoitan, ilman enempiä selityksiä) Hänen aaltoileva punainen tukkansa ulottuu korville, ja leuassa on hieman huolellisesti leikattua, niin ikään punaista partaa. Hänen kasvonpiirteensä ovat melko tavalliset, suora nenä halkoo kasvoja, ja iho on vaalea ja hieman huonokuntoinen sekä herkkä, kuten punapäillä monesti on. (Huom. hiukset eivät ole tulipunaiset vaan enemmänkin punertavanruskeat, joista kuitenkin näkee, että niissä on enemmän punaista kuin ruskeaa.) Sammaleenvihreät silmät tuikkivat useimmiten iloisesti hiuspehkon alta.

Ja mitä vaatetukseen tulee, pappi pukeutuu totta kai papin asuun saarnatessaan, ja myös muissa kirkkotapahtumissa, kuten häissä, hautajaisissa, ristiäisissä yms. päällä nähdään tuttu ja turvallinen papin asu. Kirkon ulkopuolellakin hän pukeutuu asiallisesti, niin kuin papin kuuluu, useimmiten tummiin, suoriin housuihin, ja vaaleaan villapaitaan, paitapuseroon tai T-paitaan säästä riippuen.

Fyysinen kunto:
Palataksemme taas aiheeseen skotlantilaiset sukujuuret, voinee mainita, että pappimme epäpappimaiset harrastuksetkin ovat esi-isien syytä, sillä heidän veriset klaanitaistelunsa ovat innoittaneet hänet aloittamaan mm. miekkailun, sekä ratsastuksen. Kyseisten harrastusten ansioista hänen fyysinen kuntonsa on hyvä, joskaan hän ei ehdi lajeja useasti treenaamaan, koska hänen ammattinsa on melkoisen aikaa vievä. Kerran, tai parikertaa harjoittelua viikossa saaneen riittää. Lisäksi siihen esimerkiksi lenkkeilyä muutamana iltana, auttaa pitämään kunnon hyvänä.

Luonteenpiirteet, asenteet, tavat, tottumukset:
Niin kuin tässä on jo muutamaan otteeseen mainittu, on hahmomme jokseenkin kiivas, mutta ennen kaikkea tämä punapäinen symppis on lämmin ja ystävällinen. Hänen lempeä naurunsa on tullut tutuksi jo monelle kirkossakävijälle, ja papin apua tarvitsevalle. Hänen kohtuullisen nuoresta iästään huolimatta ihmiset luottavat häneen, ja pitävät häntä todella ”seurakunnan isänä”. Koska edellisessä papissa, eli Marcosin isässä vielä henki pihisee, usuttaa Marcos hänet monesti auttamaan tätä ammatin tylsissä puolissa. Eli tämmöistä viattoman vanhuksen hyväksikäyttämistä tämä herra harrastaa… Itse hän kuitenkin hoitaa sellaiset asiat jotka vaativat enemmän työtä, sekä matkustelua, esimerkiksi räyhänhenkien sun muiden aaveiden poisajamista, talon siunauksia, joskus jopa kotona pidettäviä häitä, ristiäisiä, kuolinvuoteilla käyntiä ja sen semmoista. Marcos on usein yksin, hän ei hirveästi pidä seurasta, vaikka onkin niin mukava tyyppi kuin on. Hän viihtyy yksinäisyydessä, eikä ole koskaan uhrannut ajatustakaan sellaisille käsitteille kuin läheinen ystävä tai rakastettu. Yksinäinen mikä yksinäinen, isäänsä lukuun ottamatta hän ei puhu juuri muille kuin seurakuntansa apua tarvitseville kohteliaisuussyistä, mitä ei kyllä uskoisi jos on ikinä puhunut hänen kanssaan. Niin kuin jo mainitsin hänen valloittavasta luonteestaan, että hän on todella ystävällinen symppis, voikaamme päätellä että nämä kaksi asiaa ovat selvässä ristiriidassa. Ja miksi näin on, se voidaan selittää ainakin osittain sillä, että hän on niin omistautunut työlleen ja harrastuksilleen, sekä historianopinnoille (Hän rakastaa historiaa, mikä ilmenee jo hänen harrastusvalinnoissaan.) (Hän opiskelee historiaa itsenäisesti) ettei häneltä liikene aikaa ajatella muuta.

Erityistoiveita:
Olisi kiva, jos joku voisi yrittää ystävystyä hänen kanssaan, hänellä kun ei liiemmin ole ystäviä, ja läheiset tunnetusti parantavat ihmisen henkistä ja psyykkistä hyvinvointia, tietenkin sillä edellytyksellä, että läheinen on itse edellä mainituilla tavoilla terve…
Vuoden Tulokas 2007
Palautteenantaja 2008

Avasta kiitos Satoru_Okabelle!
Sansku
Porojen Ylijuttu
Viestit: 1226
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:59 pm
Paikkakunta: peräkylä nimeltä Kirkkonummi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Sansku »

Tapetaanko minua vai syödäänkö minut, jos hahmoni ilmestyisi ylihuomiseksi? ^^'
ava; Yash.

Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.

Pönkki 1996-2009

Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
Vastaa Viestiin