KLK - Boromirin lähtö & Rohanin ratsastajat

Täällä kaikki legendaariset ja vielä legendaarisemmat topicit, joita ei haluta tappaa.
Vastaa Viestiin
Avatar
Haltsu
Holy Writer
Viestit: 846
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:43 pm
Paikkakunta: Angmar

KLK - Boromirin lähtö & Rohanin ratsastajat

Viesti Kirjoittaja Haltsu »

Elikaä Newsku ei päässyt nettiin nyt ja pyysi minua (saamatonta surkimusta, joka jänisti lukukampanjasta) pistämään topicin pystyyn.

Kolmas kirja siis alkoi ja kyseessä on Boromirin lähtö & Rohanin ratsastajat - luvut. Sanokaa sanottavanne, minä en osaa. :s
Homo hevimetallicus perverticus trollicus

Vuoden 2004 Loftis-hengetär
Vuosien 2005, 2006, 2007, 2008 ja 2009 Tukipilari
Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Viesti Kirjoittaja Elvédan »

Jahas, kaipa minä sitten olen ensimmäinen, ennen kuin häivyn viikoksi maisemista.

Boromirin lähtö -luvussa tulee esille ehkä parhaiten Aragornin epätoivo, pelko ja päättämättömyys tuulevaisuudesta. Hän pohtii pitkään eri vaihtoehtoja, mitä tehdä kun saattue näin epäonnistui tehtävässään. Minusta hieno kohta, sillä se osoittaa Aragorninkin pohjimmiltaan olevan hyvin inhimillinen sen kaiken samoojan salaperäisyyden ja Elessarin kuninkuuden (jonka hän on jo tavallaan ottanut harteilleen) alla. Aragornin hahmo kehittyy kirjan edetessä aivan huimasti.

Toinen huomionarvoinen asia luvussa on Aragornin ja Legolasin laulu, josta pidän hirveästi. Hautajaislaulu. Muutenkin koko ajatus siitä, että he surevat kaatunutta ystäväänsä laulamalla, on kovin koskettava. Sillä tavalla minä haluaisin itseäni muistettavan... (Mutta kuten yleensä käännetyissä teksteissä, on tämäkin laulu menettänyt hohtoaan käännettäessä. Englanniksi kyseinen laulu on kerrassaan upea.)

Rohanin Ratsastajissa päästiinkin sitten toden teolla kiehtovaan Rohaniin. Tuon luvun luontokuvaukset ovat (haltioihin liittyvien kuvausten ohella) lemppareitani koko kirjassa. Ne ovat niin kauniita ja eläväisiä, minä visuaalisena henkilönä näen helposti sen ympäristön, jossa Kolme Ajomiestä kiiruhtavat. Kaikki kunnia Tolkienin kuvauksille, kuten olen tainnut jo sanoa.

Kyseisessä luvussa on myös ihania repliikkejä. Aragornilla esimerkiksi jo melkeinpä legendaarinen "Turhaan eivät putoa Lórienin lehdet" sekä "Tarkat ovat haltioitten silmät" - jopas on Konkari ruvennut kaunopuheiseksi! Myös koko Kolmen Ajomiehen sekä Éomerin sananvaihto on sanataiteellista herkkua lukijalle. Éomerista ei voi olla pitämättä.

Ennen paria kysymystä on kuitenkin vielä hehkutettava sitä, että kirjan Legolas ratsastaa ilman satulaa. Oih. Ja hevoset! (Entinen hevostyttö ja ratsastaja tässä hei.)

Sitten niihin kysymyksiin. Kuten saimme kaapuhemmopainoksen sivulta 376 lukea, Legolas nukkui päivällä heidän jahdatessaan örkkejä. Myöhemmin hän nukkui silmät auki. "Haltiaunen oudot polut" kuulostavat hurjan kiehtovilta, mutta... Tarkoittaako tämä sitä, etteivät haltiat muunlaista unta tarvikaan? Nukkuvatko he lainkaan sillä tavoin kuin me sen käsitämme? (Ihan näin ficcarinakin olisi kiva tietää... Koska minä haluan pyrkiä ficeissäni mahdollisimman vähään AU:hun ja olen kirjoittanut kyllä jotain ihan väärin, jos haltiat eivät nuku tavallisesti. Hmm.)

Toinen liittyy Aragornin kysymykseen, kun se vanha herra tulee vierailulle heidän leiriinsä. Aragorn kysyy "Mitä voimme tehdä hyväksenne, isä?". Miksi juuri isä? Se kuulostaa niin papilliselta... Eiväthän he Gandalfiakaan koskaan kutsuneet isäksi. No jaa, se voi olla vain kohteliaisuuden osoitus, mutta silmiin se pisti.

Loppuun kaiken kokoava repliikki Éomerilta: "On vaikea olla varma mistään näin monien ihmeitten keskellä. Koko maailma on käynyt kummalliseksi. Haltia kulkee kääpiön kanssa yhdessä omilla niityillämme; joku on puhunut Metsän Valtiattaren kanssa ja elää yhä; Ja Miekka, joka murtui ennen kuin isiemme isät ratsastivat Markiin, tulee takaisin sotakentille! Miten voi mies tietää mitä tehdä tällaisina aikoina?"
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Nämä olivatkin hienot luvut. Tuo Boromirin kuolema ja Aragornin epätoivo ovat koskettavaa luettavaa. Lempparikohtani oli tämä: Virta oli ottanut Boromirin Denethorin pojan, eikä häntä enää nähty Minas Tirithin Valkoisessa Tornissa, missä hän ennen aina seisoi aamuisin. Mutta myöhempinä aikoina kerrottiin Gondorissa pitkään, että haltiavene laski putoukset ja ajautui vaahtoavan suvannon poikki ja kuljetti Boromirin Osgiliathin läpi ja Anduinin suiston kautta Suurelle Merelle kun oli yö ja tähdet loistivat.

Ja hienon laulun sepittivät Aragorn ja Legolas. Kyllä Boromir sellaisen ansaitsikin, vaikka ei aina niin mukava tyyppi ollutkaan.

Tuo Rohanin ratsastajien kohtaaminen on tietysti huippukamaa. Minua huvitti todella tuo kohta, jossa Aragorn näkee nummella jonkun varjon ja heittäytyy maahan kuuntelemaan. Legolas viheltelee vieressä tyytyväisenä ja pitkän ajan päästä Arska nousee jaloilleen, hihkaisten innoissaan "Ratsastajia!". Ja siihen Legolas tyynesti luettelee ratsastajien määrän, hiusten värin ja aseistuksen. "Eiväthän ne ole kuin kolmen peninkulman päässä. Sokeakin näkisi näin läheltä..." Joo joo.. :D

Éomer oli tietysti oma cool itsensä. Pidin erityisesti hänen viimeisestä toteamuksestaan: Niin monia outoja asioita on tapahtunut, että ei tunnu lainkaan ihmeelliseltä oppia ylistämään kaunista naista kääpiön rakastavien kirveeniskujen voimalla. Hyvästi! :mrgreen:

Nuo Elvédanin esiin nostamat kysymykset ovat tosiaan pohtimisen arvoisia. Tuota haltioiden nukkumista olen minäkin jonkun verran miettinyt, mutta ainakin minun ficissäni Arwen saapi nukkua kuten ihmiset. Vaikkakin kuvittelen, että haltioiden uni on kevyempää eivätkä he tarvitse sitä niin paljon kuin ihmiset ja voivat myös pitää silmiään auki jos haluavat. Ja usein riittää kun he vain "lepuuttavat mieltään haltiaunen oudoilla poluilla" vaikkapa kävellessään, kuten Legolas teki. Mutta luulen ettei tuo poissulje sitä, että haltiat nukkuisivat joskus sängyssäkin kuten ihmiset (jos ei muuten niin vaihtelun vuoksi).

Sitten tuo "isä" -juttu. Täytyy sanoa, että minä aina naureskelen tuolle kohdalle. Se kuulostaa tosi oudolta. Eikö Aragorn olekaan kertonut aivan kaikkea suvustaan? :P No joo, mutta siis, minä en oikein ajatellut tuota sellaisena "papillisena" sanana, vaan ennemminkin sellaisena kohteliaana ja ystävällisenä tapana puhutella vanhaa tuntematonta herraa. Ei sillä, että itse haluaisin käyttää ko. ilmaisua. Ehkä englanninkielessä tuon sanan "father" käyttäminen tässä yhteydessä ei ole niin outoa.
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Celebriel
Pipari
Viestit: 967
Liittynyt: Ma Loka 11, 2004 12:45 pm
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Celebriel »

Vasta näitten lukujen aikana jotenkin se ehta innostus ja koukkuunjääminen minkä koin ensimmäistä kertaa lukiessani tämän alkaa. :roll: Ainakin minun kohdallani. Varmaan siksi koska nyt kaikkea mystistä ja juonenkäänteitä alkaa tapahtumaan eikä ole vain sitä matkustamista.
Kuva
Vuoden taiteilija est. 2007
Katsokaa myös:
http://dragonsoul2.deviantart.com ^^
Rekisteröidy ja kouluta oma dino! Autat samalla omaa dinoani. http://www.dinoparc.com/?ref=Dragorel
Jester
Jeesus
Viestit: 857
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 10:36 am
Paikkakunta: Valtaistuimen juurella
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Jester »

Anteeksi myöhästelyni. ^^'

Jos aloitetaan kysymysspekuloinnilla, niin kyllä minäkin uskon, että haltiat voivat halutessaan nukkua myös "oikeasti". Selviävät tosin varmaan vähemmällä kuin ihmiset, kuten Mithrellas jo ehdottikin. ^^

Aragornin ja Legolasin hautajaislaulu on hieno, ja muutenkin pidin tämän nopean juhlallisuuden tunnelmasta: koska olen hulluna viikinkeihin, vene, aseet ja arvoesineet vainajan mukana tuntuvat aina erittäin vaikuttavilta. Hieno kohta sekin, kun Gimli toteaa, ettei hänellä ole kerrottavaa itätuulesta. Paipai, Boromir. Aragornin "aargh kaikki menee tänään pieleen, miksi nousin sängystä, angstangst" -kohtaus on toteutettu ehkä hieman turhan ylidramaattisesti, mutta toisaalta on hauska seurata, miten mies saa itsensä takaisin ruotuun päätöksenteon jälkeen.

And then to Rohan!
(Entinen hevostyttö ja ratsastaja tässä hei.)
Niin tässäkin. ^^ Niin kuin varmaan totesin jo ennen Rivendelliä, ilman satulaa laukkaaminen on upea kokemus ja aiheuttaa paperillakin sydämentykytyksiä. Gimlillä täytyy tosin olla melkoinen tasapaino, kun se onnistuu melko vaivattomasti pysymään "väärässä" kohdassa ratsunsa selkää kääpiösotavarustuksessa... vaikka kaipa Legolasissa roikkuminen helpottaa tointa. ^^
Minua huvitti todella tuo kohta, jossa Aragorn näkee nummella jonkun varjon ja heittäytyy maahan kuuntelemaan. Legolas viheltelee vieressä tyytyväisenä ja pitkän ajan päästä Arska nousee jaloilleen, hihkaisten innoissaan "Ratsastajia!". Ja siihen Legolas tyynesti luettelee ratsastajien määrän, hiusten värin ja aseistuksen. "Eiväthän ne ole kuin kolmen peninkulman päässä. Sokeakin näkisi näin läheltä..."

Miekin hihittelin tuolle. x) Jännää muuten seurata, miten kolme Ajomiestämme paikoin puhuttelevat toisiaan niin kohteliaasti, vaikka alkavat selvästi olla jo kavereita keskenään. Varsinkin tuo Gimlin ja Legolasin ystävystyminen hypähtelee silmien edessä entistä riemukkaammin nyt, kun väki on vähentynyt. ^^

Éomerin mukaantulo hymyilytti myös. ^^ Niin äijä, niin äijä, mutta kun on vaihdettu tarpeeksi kummallisia kuulumisia, monologeista ei meinaa tulla loppua. Tekisi niin mieli mutista jotain ihastuttavista maalaisjunteista, mutta Éomerin fanitytöt eivät varmaan riemastuisi. x) (Kerpele, typotan hevosmiestämme jatkuvasti...) Hieno esittely hahmolle joka tapauksessa, ja te ehdittekin jo lainailemaan ne muistettavimmat repliikit. Niin monia outoja asioita on tapahtunut, että ei tunnu lainkaan ihmeelliseltä oppia ylistämään kaunista naista kääpiön rakastavien kirveeniskujen voimalla. Mielikuvia, mielikuvia. XD

*yskähdys* Eikä sovi unohtaa Gimlin jokseenkin legendaarista huomiota sivulla 365: "Eivät ole örkinkaluja nämä!"
And then we'll do it doggy style so we can both watch X-Files

Vuoden Frodo
Lille
Samooja
Viestit: 466
Liittynyt: Ti Touko 02, 2006 4:39 pm
Paikkakunta: Turggune
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lille »

OMG O__O. Olen unohtanut kommentoida. *kiljuu* Olen laiminlyönyt jo ties kuinka monen luvun kommentoinnin.
Tämän viikon aikana vielä, lupaan. Muoksin molemmat viestit sitten.
Ja kohta täytyy taas jatkaa lukemista että pysyn kyydissä mukana.

Njaha. Kone vietiin ja nyt se sitten tyssäsi siihen >.<''. Arght. Pitää kinua se takaisin.

//Arght. Nyt kun tajuan tähän vihdoin kommentoida... Ei tule mitään. Voin ainoastaan sanoa, upeat luvut. Tuli melkeein tippa linssiin ja laulu on kyllä kaunis. Paitsi Ara varasti Gimlin osuuden. Ja Rohan... Olin ihan pilvissä (tai miksen ihan pilvessäkin) :D. Éomer tuli mukaan ja näitä legendaarisia lauseitakin löytyy useampia.

Anteeksi :shock:.
Viimeksi muokannut Lille, La Elo 05, 2006 1:09 pm. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan.
Avatar
Noradriel
Yksinäinen susi
Viestit: 1134
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
Paikkakunta: Lothlórien

Viesti Kirjoittaja Noradriel »

Vihdoin olen tässä....Kahdessa tornissa jo.

Jotenkin minä vain repesin tuolle "Eivät ole örkinkaluja nämä!" Legendaarinen. XD

Tuo Borinmirin hautajaislaulu on minusta kaunis. Minäkin jopa itkin Boromirin kuolessa. En olekaan itkenyt muutamaan kertaan, lukiessani sitä kohtaa.

Erityisesti mieleeni jäi 1. luvun loppu.
He kiipesivät pitkiä rinteitä, joiden terävät harjanteet kuvastuivat synkkinä laskevan auringon punaa vasten. Tuli hämärää. Harmaina varjoina he katosivat kivikkoiseen maastoon.
Tämä kohta on elokuvassa onnistuttu saamaan esille. Se vain on upeaa. Minä vain rakastan tätä kirjaa.

Jossain vaiheessa 2. lukua Legolas huomauttaa, että örkit tallovat kaikki kasvit tieltään.Luoja. Minä suutuin örkeille. Meinasin kuristaa jonkun. (Kyllä, luontoihminen tunnustautuu...)

Tuo Legolasin näkö on aivan mahtavaa. Hän vain tyynesti näkee kotkat taivaalla ja ratsastajat virtojen päästä. *virn* Meidän oma pikku(?!)haltiaprinssi.

"Turhaan eivät putoa Lórienin lehdet." Lempi lauseistani kirjassa. Ja lengedaarinen.

Taas huomaa kuinka Tolkien piti hevosista. Tuo Rohanin hevosten kuvailu on niin kaunista ja kunioittavaa, että ei voi kuin kummastella.

Komppaan nyt edellisiä, että todennäköisesti( tai niin olen kuvitellut) haltia t nukkuvat myös tavallista unta, mutteivät tarvitse niin paljon unta kuin kuolevaiset.

Nyt huomaa selvästi Legolasin ja Gimlin ystävyyden. Ja myös epäilyttävät kohdat, näin slasherina. ^^
Let me forget all of the hate, all of the sadness.

Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009


Avatar by Paperlime
Vastaa Viestiin