Tahj Haukkis - Elflian Hyvyyden Kakkara NC-17

Draamaa, angstia ja vakavia aiheita.

Valvojat: Likimeya, Andune

Bleeding heart
Örkki
Viestit: 194
Liittynyt: Ma Heinä 03, 2006 5:41 pm
Paikkakunta: Jossain Etelä-Suomes

Tahj Haukkis - Elflian Hyvyyden Kakkara NC-17

Viesti Kirjoittaja Bleeding heart »

Title: Tahj Haukkis - Elfian Hyvyyden Kakkara NC-15
Author: Blitzkrieg
Rating: NC-17 (yksi slash kohtaus tulee olemaan)
Pairing: Tahj/Kaisla
Genre: Draama/Seikkailu/Yksi Slash juttu.
Warning: Jossain kohdin väkivaltaa/Slash
Summary: Hobbitilassa vietetään kevätjuhlaa ja Tahjin jo piloille mennyt juhlailo , muuttuu kauhuksi, kun kesken juhlien kylä saa tietää, että Tahjin isä, Tikko Haukkis sairastuu salaperäiseen Mordorin rokkoon. Seuraavana päivänä tulee tietoon, että Tahjin vihaaman Murtlel Räppänän isä saa tartunnan myös. Siitä tuleekin sotku, sillä ainoa parannus keino on salaperäinen Elflian Hyvyyden Kakkara, jota kasvaa vain yksi kappale Ered Luinin vuorilla kaukana Luoteessa ja koko kukka pitää syöttää vain toiselle, Kylän kunnioitettu Samwais Gamgi päättä, että he kilpailevat siitä kumpi ehtii ensin, se saa sen, joka ehtii ensin kukan luo. Tahj joutuu elämänsä vaarallisimpaan seikkailuun täynnä kommeluksia ja ongelmia, joiden myötä hän toivoo olevansa kotona isänsä kanssa pellolla.

A/N: Tää fici syntyi hetken mielijohteesta ja aloin miettiä tätä enemmän ja sit keksin tän tarinan kunnolla. :D En osaa sanoa tästä oikein mitään just nyt.
FeedBack: Ehdottomasti kyllä.

=========================================

Tahj Haukkis - Elflian Hyvyyden Kakkara

Luku 1. Mordorin Mustat pilvet

Maailma on taas ennallaan. Mordor on kaatunut ja rauha raikaa.
Voi kuinka kaunis maa onkaan, kun se puhkeaa kauniiseen kukkaan ja paljastaa taivaalliset piirteensä ja hajut joita kevään lapsi haistelee, joka päivä.

Jokainen meistä on kokenut menetyksen surun Mordorin ja soruksen sodan aikana, örkkejä selviytyi sodasta, mutta nämä ovat nykyään paenneet syvimpiin koloihinsa ympäri Keski-Maata toivoen ja pysyen siellä häpeälliseen kuolemaansa saakka. Ne tekevät kyllä pieniä ryöstöjä joksus, mutta yleisimmin ne ovat häpeissään ja suruissaan piilossa ja ikävöivät Sauronin vallan aikoja.

Mutta Mordor jätti jälkeensä, vielä jotain pahaa, jota kukaan ei osannut odottaa. Tuhoutuneen Tuomio vuoren uumenista nousi paha pilvi röykkiö, joka keräsi kirottua vettä itseensä Mordorin lähteestä ja pilvi alkoi edetä Keski-Maahan. Gondorin tietäjät arvioivat pilven suuntaa ja päivää jolloin se sataisi julmat pahuuden vetensä Keski-Maan kauniiseen maaperään päiviä. pari viikkoa myöhemmin se arvioitiin ja sanottiin ettei pilvi sataisi Keski-Maahan, vaan kaukana merellä. Tietäjät tekivät kuitenkin virheen. Pilvestä satoi vain kaksi ''vaivaista'' pisaraa.

Ne putosivat helisten pienen Hobbitti kansan kodin Konnun yllä Huhtikuun 6. päivänä. Ensimmäisenä pudonneen paikka ei tiedetä, mutta tiedetään, että toinen putosi klo 13.45 aamupäivällä erään vanhan haukkiksen vesimukiin.


Kontun jokainen asukas oli sulkeutunut pieneen koloonsa, kun nuo mustat pahuuden omaiset pilvet laskeutuivat pikkuruisen Kontun päälle kummittelemaan. Hobiteja kismitti myös se että kevät juhlien seremnoia on 3 päivän päässä ja paljonm tekemistä oli vielä. Hobitit ihmettelivät, että noin mustat pilvet eivät sataneet pisaraakaan, mutta jyrisivät uhmakkaasti, kuin vihaiset hukat saalista syödessään. Sadetta he odottivat, mutta sitä ei tullut, mutta ei kannattanut jättää asioita yhden kortin varaan, jos se tulee sittenkin.

Kevät juhlien telttojen rakennus tarpeet, pöydät ja muut tarpeet kevät juhlia varten lojuivat orpoina isonkiviaidan takana kauniin vihreällä niityllä, jonne juhlat aioittiin pistää pystyyn. Töitä oli pakko jatkaa, mtta hobittien pelko katosateesta oli liian suuri.

''Tahj!'', pikkuruinen rouva Haukkis huusi pienellä kimeällä äänellä heidän maanalaisen kotinsa pyöreältä ovelta. Rouva Haukkis oli sukunsa pienin jäsen ja häpesi sitä suuresti. hän oli syntyeässään normaalin hobbitti-vauvan kokoinen, mutta hänen kasvunsa oli keskeytynyt jo 10-vuotiaana, kun hän oli noin 149 cm pitkä ja hobbitit olivat yleensä 90-120 centtiä korkeita. Herra Tikko Haukkis oli kuitenkin nainut tuon viehättävän naisen, vanhempien estelyistä piittaamatta jotka olivat, niin toivoneet poikansa naivan heidän sukunsa kaltaisen suositun tytön, mutta hän naikin epäsuositun hiirulaisen ja Herra Haukkis oli siitä ylpeä.

Rouva Haukkis vilkaisi mieheensä, joka nukkui pienellä hirsituolilla yöpöydän vieressä mukikädessään ja heidän kananansa juoksentelivat ympäri pihaa njokkien maata.
''Tikko!'', Rv. Haukkis huudahti.
Vanha hobbitti nosti päänsä ylös ja katseli kullanrukseilla silmillä vaimoaan terävästi, mutta väsyneesti.
''Oletko nähnyt Tahjia?'', vaimo kysyi huolestunjeella äänellä ja pyyhki ruskeita hiuksia kasvoiltaan korvan taakse.
''En... Ei kai hän ole ulkona?'', Herra Haukkis kysyi.
''On hän ja mitä sinäkin teet täällä ulkona täällä ilmalla?'', vaimo kysyi tiukasti ja osoitti taivaalle.

Tikko vilkaisi ensin pahuuden ja synkkyyden värjäämälle taivaalle ja sitten pihalla löntysteleviin kanoihinsa ja samalla odottamatta pienikokoinen musta pisara putosi hiljaisesti plumpsahaten Herra Haukkiksen mukiin sekoittuen puhtaan ja kirkkaan veden kanssa alkaen värjätä sitä pimeyden mustaksi muuttamatta makua miksikään.
''Hae sinä poika! minä kerään nuo pahuksen kotkottajat kasaan!'', Herra Haukkis sanoi.

Vaimo hymähti, otti kiinni hameestaan ja lähti pihasta vikkelästi juosten kohti hobbittilan kulmia mutisten kiivaasti jotain miehistä.
''Naiset. Kyllä ne ovat silti sydämmessään kauniita ja välittäviä...'', Tikko sanoi ja joi ''vetensä'' yhdellä kulauksella ja tunsi raikkauden, kun vesi liukui ihanasti mahalaukkuun ja toi lisää tarmoa.

Tahj näki kauniita unia kesä juhlosta, perheestään ja etenkin Kaislasta.
Kaisla oli eräs hobbittilan kauneimmista tytöistä, joka asui Hobbitilan perällä siskonsa kanssa. Tahj hymyili unissaan, kun hän näki nuo vaaleanpunaiset huulet mielessään ja tunsi himoa suudella niitä. Kaisla oli kaunein hänen mieleensä ja eikä kukaan muu. Hnäellä oli kiharaiset vaaleat hiukset, jotka kimalsivat auringossa, kuin kulta. Hänellä oli Tahjin tavoin vihreät silmät. Hän pukeutui yleens äsiihen kauniiseen vihreään hammeseen jonka helmoihin oli ommeltu oikeita auringon kukkia.
Mutta Tahj sai vain unelmoida hänestä, sillä hän oli vain typerä hobitti, jota noin kaunis ei huomaisi. Hän oli jutellut hänen kanssaan, mutta yleensä hän ei opikein huomannut häntä.

Hän näki vain Tahjin inhokin Murlel Räppänän. Hän ja Tahj olivat ennen läheisiä ystäviä, mutta kun Kaisla ilmestyi heidän elämäänsä. He olivat kilpailleet tytön huomiosta ja Murlel oli vienyt fvoiton aina ja Tahj-parka oli jäänyt taakse. Tahj in ilme happani noista unista.

Tahj oli kyllä melko reipas ja luotettava hobitti, jolta ei puuttunut älyä eikä oveluutta. Hänellä oli vaalean ruskeat pitkät kiharat hiukset. Hänen kavonsa olivat suhteellisen nuorehkot, mutta ilman pientä sänkipartaa hän olisi pikkupojan näköinen, hupsu ja vekkuli poika, jolla oli iso mielikuvitus.

Hänen unensa keskeytyivät, kun hän kuuli tutun kimeän äänen. Hän heräsi ja katseli ympärilleen, mutta näki vain sakeita oksastoja. Hnä muisti nukahtaneensa puuhun.
''Tahj! Missä olet?'', Äiti huusu.
''Olen tääl...'', Tahj huusi, mutta hänen jalkansa lipsahti ja hän putosi oksalta, jolla hän lepäsi. Hnä oli puun latvassa ja se oli kivulias pudotus ala, kun hän iskeytyi monenlaisiin oksiin, mutta ei saanut vammoja. Pian hän mätkähti mahalleen puun juureen ja voivotti siinä.
Hän tunsi kuhmun kehittyvän päähän.

Tahj nosti päätään ja näki äitinsä jalat. Tämä kumartui poikansa eteen ja silmiäili Tahjia.
''Eikö isä ole sanonut, että puissa ei kannata kiivetä, jos ei osaa varoa.'', Rouva Haukkis sanoi.
''juu, mut...'' Tahj sanoi, mutta Äit kaappasi hänet syliinsä ja rutisti kovaa.
''Voi kulta! Topivottavasti ei käynyt pahasti!'', äiti sanoi.
''He... Äiphi päähtä irt..'', Tahj mumisi.
Anteeksi pyydellen äiti päästi pojastaan irti. Samalla kuului taas hirveän petollisen kauhea jyrähdys ja salamkin välähti.
''Nyt äkkiä kotiin.'', Tahjin äiti sanoi ja nosti poikansa ylös ja veti tätä kädestä mukanaan kotiin päin, kun maailma tummui pimeyteen entisestään.

Tahj istahti huoneensa työpöydän ääreen ja pani palavan kynttilän pöydälle. Pimeys oli nyt täysin vallannut Konnut perukoita myöten ja kynttilä valaisi mukavasti huonetta. Tahjin is-ä ei ollut huutanut hänelle, kun äiti taltutti hänet kotiin. Hän oli ollut ilmeisen rauhallaninen ja nyt hänellä oli pieni vatsakipu ja hän lepäsi vuoteessaan äidin kanssa tekemässä yksityisiä asioitaan. Tahj kuuli sängyn narina, mutta hän vähät välitti siitä. Hnä oli päättänyt kirjoittaa kirjeen isoisälleen, joka asui nykyään Rohanissa vaimonsa kanssa. He olivat muuttaneet sinne, jo silloin, kun Tahj oli vasta taapero ja isänsä kehoituksesta hän oli saanut itselleen läheisen kirjeystävän.

Tahjia inhotti vain postin hitaus. kyllä kirjekyyhkyt olivat nopeita, mutta kuitenkin hidasta. Joskus kirjeen tulo kesti kuukauden, mutta useimmiten neljä viisi viikkoa. Tahj kastoi sulkakynän musteesen hiljaa ja alkoi raapusta hienolla käsialalla tekstiään paperiin.

Parahin isoisä Haukkis.
Miten siellä Rohanissa menee? Meillä menee varsin hyvin, mutta nyt Konnun ylle on laskeutunut suuri mustapimeys, joka on tukahduttanut viimeisetkin lämpimät auringon säteet ja antaa meille vain säkkipimeyden. Kevät juhlien teko on keskeytetty ja toivomme, että pilvet väistyvät pian ja valmistelut jatkuvat.

Itse en voi viedä kirjettä, kuin vasta silloin kun pilvet ovat väistyneet, mutta kai sekin aika pian koittaa. Hyvää 89-vuotis päivää sinulle vielä rakas isoisä. anteeksi, jos ne tulevat myöhässä.

Rakkaudella: Parahin lapsen lapsesi Tahj Haukkis.


Tahj kääri varovasti kirjeen kasaan ja tunki laittoi sen varovasti kuoreen ja nuoli ja sulki sen. Samalla hän vajosi ajatuksiinsa ja näki Kaislan silmissään taas ja nukahti unelmiinsa uudelleen.

JATKUU...
Viimeksi muokannut Bleeding heart, Su Heinä 09, 2006 7:03 pm. Yhteensä muokattu 4 kertaa.
''Her milk is my shit. My shit is her milk.'' - Nirvana ''Milk it'' \,,/
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Kuulehan, herraseni. Sinun olisi hyvä tehdä kaksi asiaa ennen kuin postaat ficcejäsi:
1. Tarkista kirjoitusvirheet! Kirjoita ficcisi tekstinkäsittelyohjelmalla, joka sisältää oikoluvun, esim. MS Wordilla, sillä pääsee jo aika pitkälle.
2. Hanki beta. Hän tarkistaa kieliasun vielä kertaalleen.

Tässä tekstissä oli valitettavasti niin paljon kirjoitus- ja kielioppivirheitä, että monelta varmaan jäi lukeminen kesken, koska teksti oli niin vaikeaselkoista. Tarinasi kuulostaa kekseliäältä ja hauskalta, mutta tässä juoni valitettavasti jää ulkoasun jalkoihin.

Olet merkinnyt ratingiksi NC-15 otsikkoon, sellaista ei kyllä tietääkseni ole olemassakaan. Valitse siis ratingiksi joko R tai NC-17.

Huomauttaisin myös yhdestä asiavirheestä. Hobitit ovat minun muistini mukaan 90-120 cm pitkiä, joten tuo lyhyeksi mollattu 149 cm:n pituinen on kyllä oikeastaan hobitiksi melkoinen jättiläinen.

Tämä teksti muistutti minua oikeastaan pikkuveljestäni. Ajattelin, että jos hän kirjoittaisi ficcejä (tai olisi kirjoittanut niitä nuorempana), hän olisi varmaan kirjoittanut jotain tämäntyyppistä. Mutta minusta on hienoa päästä välillä lukemaan pojan kirjoittamaa ficciä. Yritä vain tehdä jotain tuolle kieliasulle, niin varmasti niitä lukijoitakin alkaa löytyä enemmän. :)
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Avatar
Orkrist
Vakavasti Otettava Basisti
Viestit: 651
Liittynyt: Pe Huhti 23, 2004 8:35 pm

Viesti Kirjoittaja Orkrist »

Noh, ei vihaaminen mitään kannata. Hyvä ja mielenkiintoinen alku, laitat vain betan hakuun tuonne Etsitään-osastolle (mallia voit katsoa muista betahakutopiceista) ja betattu versio esille. :)
Until your distress sleeps
fill me up with your grief
Bleeding heart
Örkki
Viestit: 194
Liittynyt: Ma Heinä 03, 2006 5:41 pm
Paikkakunta: Jossain Etelä-Suomes

Viesti Kirjoittaja Bleeding heart »

Tein uuden osan vähän tarkemmin ja toivon ettei taas tarvitse pettyä niin kuin viimeksi. Kiitos!

Jatkoa viime luvulle. MORDORIN MUSTAT PILVET

Tahjin uni oli mitä nautittavin kokemus viimekertaisen jälkeen. Kukkasten peittämät niityt ja niiden taivaallinen tuoksu nyrpistivät hänen nenäänsä, niin ihanasti. Tahj oli unessaan Konnun kauneimmalla niityllä lähellä Hobbittilaa ja sinne hän meni nukkumaan useasti mietiskelemään ja purkamaan ongelmia pois päästänsä ja keräämään ilon se paikalle. Tahj kuuli tutun naurun päänsä sisässä ja katsoi mahdollisesti itään päin, jossa suunnassa aurinkokin oli. Hän näki Kaislan hiusten liehuvan tytön mukana, joka juoksi niityllä iloisesti ja vapaasti, kuin taivaan lintu. Kaisla pysähtyi metrin päähän paikalleen jähmettyneestä Tahjista, joka ei irrottanut silmiään tytöstä.

Kaisla katsoi iloisesti nuorta hobbitti poikaa silmiin ja heitti lentosuukon ja hymyili paljastaen kauniin valkoiset hampaansa, jotka kimmelsivät Tahjin silmissä. Tahj hymyili takaisin vinosti ja ujous vei voiton. Hän punastui kirsikan väriseksi ja käänsi kasvonsa poispäin.
Hän tunsi käden vetävän kasvot toiseen suuntaan ja näki Kaislan vaaleat ja unelmoivan kauniit kasvot, jotka hymyilivät vielä.

Kaisla irrotti hellän otteensa Tahjin leuasta ja ojensi jotain Tahjille. Hän näki tytön kädessä auringonkukan. Tahj otti sen vaitonaisesti käteen ja katsoi, sitten syvälle Kaislan vehreisiin silmiin, jotka pursuivat rakkautta ja positiivista energiaa.
‘’Kiitos…’’, Tahj sanoi ja odottamatta Kaislan kasvot lähenivät Tahjin kasvoja. Tahjin teki mieli perääntyä ujouden valtaamana, mutta jokin voima piti häntä paikoillaan. Kaisla painoi huulensa Tahjin omia vasten. Tahjin sydän pomppasi sillä sekunnilla kurkkuun ja niin kovaa, että Tahj meinasi saada hikan. Hän rentoutui nopeasti ja kietoi käsivartensa Kaislan hoikan vyötärön ympärille ja tunsi läheisyyden ja rakkauden polttavan sisällään, kuin nuotion.

Kaisla halasi lämpimästi myös ja kietoi kätensä Tahjin ympärille. Huulet olivat liimautuneita yhdessä, melkein 6 ihanaa minuuttia ja risat. Tahj huomasi syrjäsilmällä, että perhoset lentelivät heidän ympärillään innostuneesti ja niiden siivet kimalsivat, kuin jalokivet auringossa ja sokaisivat Tahjia vähän, mutta hän oli liian lumoutunut Kaislan syleilyn ihanuuksiin, ettei valittanut yhtään.

‘’Ihanaa…’’, hän ajatteli. Samassa hän tunsi kovaa kipua kädessään. Hän irtautui Kaislasta ja vilkaisi kättään hämmentyneesti. Siihen oli ilmestynyt iso valkoinen läikkä ja se poltti niin vietävästi. Hän jähmettyi siihen paikkaan ja huusi.

Tahj heräsi ja huusi. Hän pomppasi tuolilta ylös ja meni sänkynsä yllä olleelle hyllylle ja otti sieltä kukka ruukun. Hän vetäisi kukat pois sieltä ja kaatoi sen sisällä olleen kylmän veden kivusta palavaan kouraansa.
Hän inahti ärtyneesti veden koskettaessa kylmää läikkää ja viilentäen sitä. Pian kipu hellitti ja Tahj huokaisi helpotuksesta. Hän vilkaisi läikkää kädessään. Se oli kynttilän mitä onkaan. Tahj oli näemmä unissaan liikutellut käsiään. Tahj hyppäsi sängyltänsä ja kirosi mielessään sitä, että kastaessaan kätensä hän oli kastellut sängynkin vedellä. No vesi kuivuu aikanaan. Tahj otti pienen pyyhkeen eräästä työpöydän laatikosta ja pyyhki kynttilän sulaneen ja vielä märän jäännöksen. Tahj vilkaisi kädessä olevaa pientä palovammaa. Hän lähti kynttilän kanssa uloshuoneestaan astuen säkkipimeään käytävään. Hän asteli varovasti askelet kaikuen talon eteisaulaan ja sieltä oikealle talon kotoisaan ja ihanaan keittiöön, mikä oli kuin toinen koti Tahjille.

Tahj asetti kynttilän sellaiseen paikkaan, josta se valaisi melkein kokonaan huoneen ja vei pimeyden pois. Ulkona jyrähti taas, mutta sateen voimakasta rummutusta ei kuulunut vieläkään katolla. Tahj meni eteiseen ja raotti kotinsa pyöreää ja vihreää oveansa ja katsoi ulos. Hän näki pieniä valotäpliä jossain, mutta muuten pimeys oli vallannut kaiken auringon valaiseman itselleen. Tahj astui ulos ja koetti maata oliko se märkä. Ei ollut vieläkään. Tahjia alkoi epäilyttää asia sateen suhteen. Tulisiko sitä sitten ollenkaan? Tuhlasivatko hobbitit aikaa istumalla kädet ristissä odottaen sadetta, kun taas he olisivat voineet jatkaa töitä, mutta jyrinä ja liika pimeys haittasivat liikaa ja pelottivat Konnun pieniä asukkaita, kuin suuret valloittajat.

Tahj sulki oven taas, sillä hän ei saisi mennä ulos enää. Hän asteli raskaasti takaisin keittiöön ja haki sidetarpeita pienestä, hienosti koristellusta, tammilokerosta sidetarvetta. Hän kääri käden palaneen kohdan hienosti siteisiin ja tunsi jo hyvää oloa. Häntä kismitti, että tuo vaivainen ihana uni oli päässyt keskeytymään tämän takia. Stressi valtasi Tahjin ja hän kaipasi teetä. Hän otti pannun kaapista ja täytti sen isosta tynnyristä kauhottavalla vedellä ja sekoitti yrtit siihen nopeasti ja laittoi pannun tulelle. Hän asteli pöydän ääreen istumaan ja ajattelemaan.

Tahjin vanhemmat olivat viljelijöitä ja maanviljelijöitä, siksi heidän talonsa vieressä oli peltoa ja puutarhakin oli täynnä kasviksia ja maissipeltokin oli. Tahj oli erittäin innokkaasti auttanut isäänsä töissä, joihin isällä kesti paljon aikaa, jotta hänellä olisi aikaa perheelle. Yhteistyön myötä Tahjilla ja hänen isällään oli syntynyt erikoinen isä ja poika suhde, jota ei rikottaisi helpolla. Ilman isäänsä Tahj ei olisi mitään. hän oli kiintynyt tuohon hupsuun hobbittiukkoon liiankin suuresti ja isän menetys olisi liikaa tuolle yli 20-vuotiaalle hobitille liikaa.

‘’Poikani?’’, kuului hämmästynyt ääni keittiön oviaukolta. Tahj pelästyi ja vilkaisi äänen suuntaan. hänen isänsä siellä seisoi yöpuvussaan ja tuijotti poikaansa ja tulella olevaa kahvipannua väsyneesti.
‘’Miksi sinä keität teetä tähän aikaan yöstä. Kello on ainakin puolen yön yli.‘’, isä kysyi.
‘’Anteeksi isä. Minä sain kynttilän sulanutta osaa kädelleni ja pitio tulla sitomaan palohaava. Päätinpä juoda vähän kuumaa, kun ei minulla ole intoa nukkuakaan.’’, Tahj sanoi.
Herra Haukkiksen kulmat nousivat pystyyn.
‘’No minuakaan ei sen kauheammin väsytä, joten sallitko minun liittyä seuraasi ja juoda kupillisen kuumaa myöskin?’’, Tahjin isä kysyi terävästi.
‘’Tietysti isä-kulta! Tietysti!’’, tahj huudahti, mutta hiljeni isän käsimerkistä.
‘’Ei noin kovaa… Äitisi nukkuu vielä ja tiedät milainen hän on herätettynä. Itse olisin mieluummin peikon mahassa, kuin hänen kanssaan.’’, isä sanoi ja nauroi hiljaa.
Tahj hymyili hilpeästi ja anteeksi pyytävästi.



‘’Anteeksi. Haen sinulle kupin. Katso sinä teen perään.’’, Tahj kuiskasi ja nousi pöydästä hakemaan nurkassa olleesta astiakaapista toisen puumukin. Tahj jähmettyi, kun hän kuuli isän mutinaa lieden luota. He olivat kahdestaan huoneessa. Isä ei nähtävästi puhunut hänelle, eikä luultavasti kenellekään muullekaan. Isä ei harrastanut monologiaa yleensä. Tahj kuunteli hänen mutinaansa, mutta ei saanut siitä selvää, kuin yhden sanan ja se oli pahaksi vielä sana, josta ei rohkeinkaan puhuisi ääneen, vaikka olisi pakko ja se sana oli Mordor. Tahj vaistosi äänessä myös julmuutta, salamyhkäisyyttä ja ilkeyttä kaikilta asteilta. jokin oli vinossa

‘’Isä?’’, Tahj kysyi äkkiä ja mutina loppui.
‘’Mitä nyt?!’’, isä murahti sellaisella äänellä, joka sai Tahjin hätkähtämään ja kääntymään salamannopeasti hänen isäänsä päin.
Herra Haukkiksen kasvot olivat pimeyden varjostamat ja ärtyneet.
‘’Mitä nyt?! Kysyin!’’, hän huusi, sillä samalla pimeällä äänellä
Tahjia pelotti yhtäkkiä, niin kauheasti. Isä ei ole koskaan ollut noin vihainen hänelle ja ei myöskään käyttäydy koskaan noin.
Yhtäkkiä isän kasvot muuttuivat väsyneiksi ja hänen kiihtymyksensä katosi.

‘’Mitä tapahtui?’’, isä kysyi.
‘’Täh? Sinähän raivosit minulle ilman syytä äsken.’’, tahj sanoi pelokkaasti.
‘’Huusinko? En tajua!. Minä en edes muista mitä äsken tapahtui…’’, herra Haukkis sanoi hiljaa.
‘’No… Tuo äskeinen selittää, että sinä tosiaan olet kahvin tarpeessa sinä vanha höpsö.’’, Tahj sanoi ja lakkasi vapisemasta.
‘’No… Kaipa tarvitsen. Tällainen vanha ukkeli, kun olen tarvitsisi enemmän lepoa. Mutta olen siinä asiassa kapinoiva höpsö.’’, isä sanoi ja hekotti veikeästi pidellen vatsaansa.
‘’Eikös sinulla ollut maha kipeä?’’, Tahj kysyi ja asteli pöydän ääreen ja asetti puukupin isän paikalle.
Herra Haukkis asteli varovasti pyjaman liepeet liehuen hiljaa paikkansa luo ja istahti raskaasti paikalleen.

Tahj kuuli pannun viheltävän. Hobbitti asteli varovasti tulen äärelle ja melkein tarrasi paljain käsin pannun kuumaan kahvaan. Hän vetäisi salaman nopeasti kätensä takaisin ja huokaisi raskaasti.
Hän otti naulakosta äitinsä tekemän kauniin värikkäillä tulppaani- ja ruusu -kuvilla koristellun patalapun.

Hän kantoi pannun pöydän luo ja kaatoi teetä ensin isänsä kuppiin ja sitten omaansa. Hän kantoi kupin takaisin tulen ääreen ja asteli pöydän ääreen omalle paikallensa. Isän huutamat sanat kaikuivat jostain syystä hänen päässänsä vieläkin. Hän toivoi ettei äiti ollut herännyt niihin sanoihin. Hän nimittäin heräsi liiankin helposti. Mutta kunhan hän pysyi mielikuvituksillensa unimaailmassaan, niin kaikki oli hyvin.

Tahj hörppäsi kupistaan vähän ja meinasi sylkeä kaiken takaisin puumukiin, kun tee oli vielä niin kuumaa. Hän kuitenkin nieli sen ja jätti kasvoilleen melko kärsivän näköisen ilmeen.
‘’Mikä nyt on? Liian kuumaa?’’, isä kysyi .
Tahj nyökkäsi sanomatta sanaakaan.

Yhtäkkiä Tahjin odottamatta. Hänen isänsä nousi ylös ja nosti Tahjin rinnuksista ylös ja nosti poikansa kasvojen tasolle ja todella lähelle hänen kasvojaan.
‘’Kun puhut minulle senkin saastainen örkin jätös. Kun puhut Mordorin jälkeläisen kanssa vastaat ääneen!’’, Tahjin isä huusi.

Nopeasti Herra Haukkis pudotti poikansa lattialle ja tämän kuppi putosi lattialle ja tee levisi hiljaisesti lattialle. Tahj tärisi ja pelkäsi isäänsä.
Isä oli tulossa varmasti hulluksi. Isä muuttui taas omaksi itseksensä ja tärisi taas kauheasti.
‘’Anteeksi…’’, hän kuiskasi.
‘’Mitä? Sinä tosiaan olet väsynyt. Mene nukkumaan.’’, Tahj sanoi hiljaa.


‘’Ei! Mene sinä nukkumaan. Minä siivoan jäljet ja jään mietiskelemään…’’, is sanoi. Tahj totteli vastoin tahtoaan. hänen juomis-himonsa olivat poissa. Hän kääntyi isästään poispäin ja käveli kauhuissaan aulan pimeyteen ja sieltä huoneeseensa. Isän sanat kummittelivat pojan mielessä hänen unissaankin ja kaisla ei enää sinä yönä uniin tullut.

JATKUU… Tekstin pitäisi olla selvempää nyt kuin edellisessä. :wink:
''Her milk is my shit. My shit is her milk.'' - Nirvana ''Milk it'' \,,/
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Hyvää työtä, Blitzkrieg. Tämä oli todellakin paljon selvempi ja helppolukuisempi kuin tuo ensimmäinen osa. Pidin myös kovasti tämän luvun sisällöstä: siitä kuinka Tahj uneksi alussa ihastuksestaan Kaislasta, ja tuosta Tahjin ja isän "rattoisasta" teehetkestä. Aivan erityisesti pidin tuosta lopetuksesta:
Isän sanat kummittelivat pojan mielessä hänen unissaankin ja kaisla ei enää sinä yönä uniin tullut.
Tuo sitoi jutun alun ja lopun mukavasti yhteen.

Tahjin ja herra Haukkiksen isä/poika-suhde oli mukavan leppoisasti kuvattu. He vaikuttavat tosiaan läheisiltä, ja minun kävi Tahjia sääli, kun hänen isänsä alkoi saada noita "kohtauksia". Ei ole mukavaa, kun isä rupeaa käyttäytymään oudosti ja arvaamattomasti.

Huomauttaisin että suomeksi noita epeleitä tavataan sanoa "hobiteiksi", ei siis "hobbiteiksi". Tuota kynttilän "mitä onkaan" sanotaan puolestaan steariiniksi. :wink:

Tarina vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta ja myös piristävän erilaiselta kuin mitä useimmat muut jutut täällä. Sinulla on selvästi mielikuvitusta ja kuvailusi on hauskaa. Jotkut kohdat saivat minut hymähtelemään kuten tämä:
Itse olisin mieluummin peikon mahassa, kuin hänen kanssaan.
Jatka vain samaan malliin. Ainakin minä kiinnostuin tästä jutusta todella paljon tämän osan luettuani. :)
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Piratesse
Vitam Piratae Aligo
Viestit: 781
Liittynyt: Su Marras 06, 2005 11:26 pm
Paikkakunta: Shin-Ra HQ

Viesti Kirjoittaja Piratesse »

No niin, pääsen minäkin vihdoin kommentoimaan (yritän tässä parhaillani herätä ja luin nämä ihan silmät ristissä. toivottavasti kommentin taso ei ola samaa kuin henkinen tasoni tällä hetkellä...)

Tosiaan, eka osa piti lukea hampaat irvessä juuri noiden kirjoitusvirheiden takia. Toinen luku olikin jo paljon, paljon parempi. Ja älä turhaan sellaisesta masennu, kaikki tekee virheitä ja betasta ihan todella on apua. Suosittelen tosiaan semmoisen hankkimista tuolta Etsitään- osastolta. Kirjoitusvirheiden lisäksi beta kun hyvinkin voi huomauttaa, jos tulee hassuja lauserakenteita (köh) tai muuten vain sellaisia juttuja, mitkä ei aukea lukijalle. Minullakin on beta ja siitä huolimatta aina sinne eksyy kummallisia lauseita... eli eipä tuo niin vaarallista ole, mutta kannattaa ainakin yrittää.

Itse tarinasta siis. Sinulla on kiva tapa kuvailla ja idea on mielenkiintoinen. En ole ihan tämäntyyppistä lukenutkaan aiemmin. Hobiteista lukee myös sen verran harvemmin, että kiva kuulla niistäkin. ...ikuisena romantikkona on myös erittäin kiva - ja erittäin mielenkiintoista lukea pojan kirjoittamaan tekstiä, missä haikaillaan toisen perään. Luulenpa, että voimme saada tässä vähän uutta näkökulmaakin? ;)

Pidin ihan samoista kohdista kuin Mithrellas, joten en nosta niitä sen kummemmin enää esiin. :)
Vuoden tulokas 2006/ Vuoden Originaalikirjoittaja 2007/2008
Vastaa Viestiin