Maailmankirjat sekaisin, G (5 lukua, valmis)

Huumoria ja parodiaa yllin kyllin.

Valvojat: Andune, Ilona

tyttö
Örkki
Viestit: 156
Liittynyt: Ti Elo 29, 2006 1:11 pm

Maailmankirjat sekaisin, G (5 lukua, valmis)

Viesti Kirjoittaja tyttö »

Title: Maailmankirjat sekaisin
Author: tyttö
Rating: G
Genre: Humour, adventure, drama, romance
(Pairing: Legolas / OFC)
Disclaimer: J.R.R Tolkienin hahmot + omat hahmoni = minun sekoiluni. En rahasta vaan pidän hauskaa.
Summary: Tapahtuu sekaannus, jonka seurauksena Aragorn, Legolas ja Gimli joutuvat kesken seikkailunsa rinnakkaistulevaisuuteen = meidän maailmaamme. Miten he selviävät uudessa maailmassa ja pääsevätkö he takaisin?
Feedback: Yeah.

A/N: Ei betaa. Anteeksi köyhä nimi. Laitoin nyt tänne huumoripuolelle, kun taitaa tämä eniten sille puolelle kallistua. Ficin kuvitus löytyy viimeisen luvun lopusta. Tähän liittyvä siirappinen tarina Unissa Luonasi puolestaan löytyy tuolta romance-osiosta.




LUKU 1.



Kaisa laski paksun kirjan yöpöydälleen. Hän oli lukenut tuon kirjan ja sarjan kaksi muuta osaa lävitse jo neljästi, eikä vieläkään kyllästynyt niihin.

Tuntui yksinäiseltä ruveta nukkumaan kun vieressä ei ollutkaan ketään. Tero oli lähtenyt viikonlopuksi Pohjois-Suomeen vanhempiansa ja veljeään tapaamaan. Kaisa ei ollut jaksanut lähteä mukaan. Olihan Kaisalla kuitenkin pikkuinen Tiko-chihuahua kuorsaamassa omassa korissaan lattialla. Kaisa hymyili ajatukselle, että seuraava päivä olisi lauantai ja hän saisi nukkua pitkään ja tehdä koko päivän mitä haluaisi.

Hän napsautti yövalon kiinni ja kertasi vielä mielessään kirjan tapahtumia. Frodo ja Sam olivat lähteneet kahdestaan jokea pitkin viemään sormusta, kun taas Aragorn, Legolas ja Gimli olivat lähteneet seuraamaan örkkejä, joilla oli Pippin ja Merri mukanaan.

Pienet hobitit, kauniit haltiat, velho, kääpiö, Klonkku ja tuleva Keski-Maan hallitsija olivat hänelle niin tuttuja ettei hän oikein osannut mieltää heitä herra Tolkienin mielikuvituksen tuotteiksi. Hänelle he olivat olemassa.
Kaisa naurahti itsekseen muistaessaan, kuinka hänen opiskelijatoverinsa olivat nauraneet hänen fantasiapitoiselle maailmankuvalleen ja varoitelleet, ettei hän sotkisi tosielämää ja Sormusten Herraa keskenään. Menettäisi vielä järkensä, ne olivat sanoneet.

Pah.

Kaisan elämä tuntui olevan niin tavallista ja tylsää että hän tarvitsi herra Tolkienin hahmoja täyttämään elämäänsä.

Tähän ajatukseen tyttö nukahti.


------------------------------------------------------------------------------


Aamuaurinko paistoi verhojen läpi Kaisan silmiin. Hän venytteli raukeasti ja kuunteli kun Tiko vielä tuhisi ja kuorsasi korissaan. Tyttö kurtisti kulmiaan. Jokin oli nyt hullusti. Ei kai pikkuruisesta chihuahuasta VOINUT lähteä noin kovaa ääntä?

Hän nousi istumaan ja sai vain vaivoin peiteltyä kiljaisunsa. Hän ei ollut makuuhuoneessaan yksin. Nurkassa nukkui paksu, parrakas kääpiö kypärä silmillään. Se nukkui istualtaan, nojasi seinään ja kuorsasi kuin viimeistä päivää.

Kääpiön vieressä makasi rauhallisesti tuhisten vatsallaan tumma, auringon ahavoittama ja varsin sotkuisen näköinen mies kädet päänsä alla.

Kolmas mies oli vaalea, pitkähiuksinen ja suippokorvainen, ja hän näytti nukkuvan keveästi ikään kuin puoliksi valveilla.

Kaisalta ei kestänyt pitkäänkään tajuta, keitä odottamattomat vieraat olivat.

-Ei voi olla totta. Gimli… Legolas… ja Aragorn. Minun makuuhuoneessani.

Tyttö kuiskasi itsekseen.

Kaisa tuijotti kolmikkoa suu auki untuvapeittonsa keskeltä pitkän tovin. Hän luuli aluksi näkevänsä unta, mutta tämä olisi uneksikin ihan liian hullua. Mitä nämä kolme tekivät hänen kotonaan, kun heitä ei periaatteessa pitäisi olla oikeasti edes olemassa? Kaisa säikähti. Nyt se oli tapahtunut. Häntä oli varoitettu tästä. Hän oli menettänyt järkensä.

Tiko havahtui emäntänsä hiljaiseen ääneen, nosti päätään ja äkkiä koiran uniset, puoliavoimet silmät rävähtivät hämmästyksestä pyöreiksi. Kaisa ponkaisi sängystä nappaamaan säikähtäneen koiran koristaan, ennen kuin se kävisi suunnattoman egonsa ja vahtimisviettinsä ajamana kolmikon päälle. Pikkuinen aloitti juuri sellaisen haukunnan, ulvonnan ja uikutuksen sekaisen rähäkän kuin Kaisa oli pelännytkin.

Haltia säpsähti hereille salamannopeasti ja tapaili jo ylös ponkaistessaan jousta ja nuolta selästään.

-Älä! Tämä on vain koira!

Legolasin käsi pysähtyi, mutta tämän silmiin jäi terävä, epäilevä katse. Nainen ei näyttänyt tahtovan heille pahaa, ei tällä ollut edes asetta. Legolasin mielestä oli kuitenkin varsin hämmentävää ja pahaenteistä herätä lattialta valkoisesta huoneesta seuranaan tuntematon nainen oudossa sängyssä ja oudoissa, varsin paljastavissa vaatteissa tuollainen kitukasvuinen ja karvaton suden ja rotan sekoitus sylissään.

Aragorn ja Gimli heräsivät Kaisan huutoon. Gimli tuijotti kauhusta kankeana naisen sylissä rimpuilevaa pikkuhirviötä. Tiko murisi Gimlille niin matalasti kuin sen pikkuruiset äänihuulet antoivat myöten.

Aragorn nousi puolittain istumaan, kurtisti kulmiaan ja loi pikaisen katsauksen ympärilleen. Mies huomasi ensiksi ystävänsä olevan valmiusasemissa, sitten vieraan naisen pelästyneen ilmeen ja sen jälkeen hän mietti hetken verran, yrittikö nainen suojella eläinrääpälettään heiltä vai toisin päin.

-Legolas, et tarvitse joustasi. Rauhoitu.

Aragorn käytti haltiakieltä sanoessaan tämän, mutta Kaisa kuuli miehen äänensävystä että tämä rauhoitteli toveriaan.

Kaisa tajusi vasta nyt kun kolme miestä tuijotti häntä, että hänen yllään oli vain satiininen, nauhaolkaiminen yöpaita. Hän kääri hämmentynenä peiton itsensä ja Tikon ympärille.

Aragorn nousi seisomaan.

-Kröhöm… voisiko neiti olla nyt ystävällinen ja esitellä meille itsensä sekä selittää sen, miksi ja miten me olemme tähän paikkaan joutuneet?

Miehen katse oli kysyvä ja äänensävynsä hermostunut.

-Minun nimeni on Kaisa, ja toiseen kysymykseen joudun vastaamaan etten tiedä. Minä en tiedä. Ihan oikeasti en tiedä. Minä vain luin illalla… kirjaa ja nukahdin… ja nyt herätessäni te olitte yön aikana ilmestyneet siihen.

Kaisa tajusi itsenkin miten tyhmältä selitys kuulosti.
Gimli tuohtui ja ponkaisi ylös lattialta niin, että pikkuinen Tiko sukelsi pelästyneenä peiton sisään.

-Hän valehtelee! Hän on varmasti paha haltianoita joka on taikonut meidät tänne!

-Katso itse.

Kaisa siirsi vaaleita hiuksiaan paljastaen korvansa.

-Näytänkö minä sinusta haltialta? Ihminen minä olen.

Legolas laski kätensä Gimlin hartialle.

-Voisitteko te, pojat nyt puolestanne kertoa mitä te teette minun
makkarissani?

-Tietysti.

Aragorn vastasi rauhallisesti ja mietti mielessään, miksi tuntematon nainen niin röyhkeästi pojitteli heitä ja mitä ihmettä "makkari" mahtoi tarkoittaa.

-Minä olen Aragorn Arathornin poika ja tässä ovat ystäväni, haltiaprinssi Legolas Viherlehti Synkmetsästä ja kääpiö Gimli Glóinin poika. Eikä meillä ole sen kummempaa aavistusta siitä, miten tänne jouduimme ja miksi olemme täällä kuin kröhöm… arvon neidollakaan.

Kaisa sai vaivoin pidettyä naamansa peruslukemilla. Oikeasti hän olisi osannut tuon litanian ulkoa vaikka unissaan. Aragorn oli selvästi tottunut hieman kohteliaampiin tapoihin. No, maassa maan tavalla, Kaisa ajatteli hymyillen.

-Menkää kyykkyyn siihen lattialle, että Tiko pääsee tutustumaan teihin. Muuten se puree.

Gimli tuhahti mielenosoituksellisesti.

-Minähän en rottaa rupea kumartelemaan!

Aragorn katseli tyttöä ja koiraa epäuskoisena. Aragornin, Arathornin pojan ja Isildurin perillisen pitäisi polvistua että pikkuinen eläin hyväksyisi hänet. Eikö tyttö tiennyt, kuka hän oli?

Legolasia lähinnä huvitti. Hän totteli Kaisaa ja polvistui lattialle kättään ojentaen. Kaisa päästi Tikon hyppäämään lattialle. Se nuuhki hetken haltiamiehen kättä ja sen pikkuinen häntä alkoi heilua vimmatusti. Lopulta Tiko hyppäsi haltiamiehen syliin. Legolas hymyili.

Kaisa katsahti tummaan mieheen ja kääpiöön. Nämä tuijottivat vastaan silminnähden ärsyyntyneinä. Kaisa kohautti olkiaan.

-Miten vain. Mutta jos Tiko ei tule teidän kanssanne toimeen ja te katkaisette siltä viiksikarvankin niin minä en vastaa seurauksista.

Legolas nauroi topakalle tytölle, joka nousi tulevan kuninkaan miekkaa ja sotahullun kääpiön kirvestä vastaan.

-Siinäs kuulitte.

-Jos sallitte, niin minä haluaisin nyt pukeutua. Jospa poistuisitte siksi aikaa makuuhuoneesta, menkää vaikka keittiöön. Mutta älkää koskeko mihinkään.

Kääpiö, haltia ja ihminen katsoivat toisiaan. Aragorn nyökkäsi lopulta ja kolmikko poistui huoneesta.


-----------------------------------------------------------------------------


Gimli tuhahti.

-Kova nainen komeltelemaan. Noita se on.

-Gimli, me olemme nyt hänen luonaan emmekä sille mitään voi. Eikä hän mikään noita ole, en näe valhetta hänen silmissään. Hän ei selvästi tahdo meille pahaa, vaikka hieman loukkasikin arvostustanne.

-Hieman, Legolas. Mutta on totta, että me olemme tässä tapauksessa tunkeilijoita, ei hän. Tämä kummallinen paikka kuuluu olevan hänen kotinsa. Tässä on nyt vain tapahtunut jokin sekaannus, johon en usko hänen olevan syyllinen. Me varmaankin nukahdimme kesken örkkijahdin koska olimme kaikki unessa vielä hetki sitten.

Aragorn kurtisti kulmiaan ja jatkoi:

-Minä kun en oikein muista tarkasti mitään hetkistä ennen heräämistäni täällä. Muistan vain, että lähdimme jäljittämään örkkejä sen jälkeen, kun Boromir heitti henkensä sylissäni.

Hän piti pienen kunnioittavan tauon tämän sanottuaan.

-Frodo ja Sam lähtivät nähtävästi veneellä jatkamaan matkaa ja örkit veivät Merrin ja Pippinin. Asiat jäivät varsin ikävälle tolalle, toivon että pikku ystävämme jaksavat sinnitellä sen aikaa, kunnes keksimme miten päästä täältä pois.

Aragorn ei halunnut ajatellakaan vaihtoehtoa, että he jäisivät tähän kummalliseen paikkaan jossa naisihmiset tuntuivat olevan varsin nenäkkäitä ja epäkohteliaita ja jossa pikkuruisia suden irvikuvia pidettiin lemmikkeinä. Hän kavahti ajatustakin siitä että joutuisi jättämään ystävänsä pulaan ja Arwenin odottamaan häntä turhaan.

Kolmikko istui keittiön pöydän ääreen.

Gimli katsoi Legolasia vihaisesti kun tämä painoin nenänsä pienen häntäänsä vispaavan koiran kuonoa vasten.

-Legolas, laske nyt se rotta alas!

-----------------------------------------------------------------------


Kaisa vaihtoi vaatteet ja huokaisi syvään. Ei hänelle voinut tällaista tapahtua. Mitä tästä vielä tulisi?

Hetken ajatuksiaan selviteltyään hän meni vieraitten luo keittiöön ja avasi verhot. Ulkona oli pilvinen talvipäivä. Legolas pomppasi kauhistuneena ylös penkiltä nähdessään maiseman.

-Miten... miten sinä pystyt asumaan täällä? Missä... missä kaikki puut ja pensaat ja kivet ja kalliot ovat? Eläimistä nyt puhumattakaan! Eikö täällä ole mitään muuta kuin noita surullisen näköisiä möhkäleitä?

Legolasin ylväs olemus valahti hervottomaksi tämän nähdessä masentavan maiseman.

Kaikki olivat hetken hiljaa. Gimli taputti ystäväänsä lohduttavasti selkään.
Aragorn katseli mietteissään lumen peittämälle pihamaalle.

-Missä päin Keski-Maata oikeastaan olemme? Ja mikä päivä nyt on?

Kaisa istahti keittiön pöydän päähän ja hieroi käsivarsiaan. Vastaus tulisi saamaan vieraat hämmennyksiin. Legolas ja Gimli katsoivat häntä odottavaisina.

-Nyt on neljäs päivä marraskuuta ja vuosi on 2006. Ja me olemme nyt Suomessa, emme Keski-Maassa.

-2006? Mitä aikaa? Miten… Legolas ihmetteli.

-Te olette… Tai siis minä luulen että te olette nyt tulleet ikään kuin rinnakkaistulevaisuuteen. Eri maailmaan, eri aikaan. Täällä on kaikki ihan eri tavalla kuin siellä mistä te tulette.

Aragorn kääntyi katsomaan Kaisaa.

-Ja mistä sinä tiedät, mistä me tulemme jos sinä kerran olet toisen maailman nainen meidän tulevaisuudestamme? Sen minä tahtoisin tietää.

Kaisa oli umpikujassa. Hän tajusi, että olisi parempi jos vieraat eivät saisi tietää kirjoista mitään, saati sitten saisi niitä käsiinsä. Hän päätti kätkeä kirjat, elokuvat, ja Sormusten Herraa käsittelevät pelit ja julisteet kaiken varalta. Hän ei voinut kuvitellakaan, miten hämmentävää olisi saada tietää olevansa mielikuvituksen tuotetta.

Kaisa mietti kuumeisesti, mitä Aragornin kysymykseen voisi vastata.

-No näkeehän sen nyt siitä, miltä te näytätte! Teidän vaatteenne ovat ihan erilaisia kuin meidän aikamme ja paikkamme vaatteet. Tässä ajassa ja paikassa on pelkästään ihmisiä, ei haltioita…-

Kaisa katsahti Legolasiin.

-…eikä kääpiöitä.

Hänen katseensa siirtyi Gimliin.

-..Sitä paitsi, minusta näytti äsken kovasti siltä ettette te pojat ole ennen nähneet koiraa.

-Olemme nähneet, muttemme koskaan tuommoista rääpälettä, Gimli mutisi puoliääneen.

Aragorn kelpuutti Kaisan vastauksen, joskin hän ihmetteli mielessään miten tuntematon nainen saattoi puhutella heitä noin.

-Miten me pääsemme täältä pois? Gimli kysyi.

-Minä en tiedä. Samalla lailla varmaan kuin tulittekin.

Keittiössä vallitsi hetken hiljaisuus.

-Joka tapauksessa, saatte yrittää hankkiutua takaisin mahdollisimman pian. Minun mieheni tulee huomenna illalla, eikä hän taatusti ilahdu löytäessään teidät täältä.

Aragorn nyökkäsi.

-Me ymmärrämme kyllä sen.

-Siihen asti minä autan teitä selviämään täällä ja pääsemään takaisin. Siis jos sallitte.

Kaisa nousi, mittasi kahvinpurut ja veden keittimeen ja napsautti keittimen päälle.
Kyllä, nuo kolme tuntuivat ihan oikeasti olevan hänen luonaan. Ei hän unta nähnyt. Mitään syytä kolmikon ilmaantumiselle hän ei heti keksinyt. Mitäs hän edellisenä iltana oli ennen nukahtamistaan miettinytkään…

”…hänen elämänsä tuntui olevan niin tavallista ja tylsää että hän tarvitsi herra Tolkienin hahmoja täyttämään elämäänsä.”

Kaisa säikähti. Ehkä hän tarvitsi, mutta mieluummin kirjallisesti kuin kirjaimellisesti!
Viimeksi muokannut tyttö, Ti Syys 11, 2007 9:45 pm. Yhteensä muokattu 13 kertaa.
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Hmm... Mielenkiintoista, pakko sanoa.

Voi että, mitäköhän itse tulisi moisessa tilanteessa mietittyä? Olen pariin kertaan ajatellut, että tuntuisi toden totta oudolta, jos lempikirjan hahmot yhtäkkiä matkustaisivat sieltä-jostain tänne.. . Yhden kirjan takakansitekstin takia.

(Mutta tuo oli turha löpinää.. Niin kuin kommenttini tuppaavat olemaan).
Tämän ficin alku herätti mielenkiinnon. Jotenkin.. Tunsin vain samaistuvani Kaisaan. Ettei saisi sotkea tosielämää TSH:hon... Jotenkin vain tuli sellainen olo, että tuohan on samanlainen kuin minä!

Ja tämän luvun lopusta pidin myös.
”…hänen elämänsä tuntui olevan niin tavallista ja tylsää että hän tarvitsi herra Tolkienin hahmoja täyttämään elämäänsä.”

Kaisa säikähti. Ehkä hän tarvitsi, mutta mieluummin kirjallisesti kuin kirjaimellisesti!


Hihhei, jotenkin vain kivasti sanottu. Ja jatkoa odotellaan, täällä on ollut niin vähän luettavaa pitkän aikaa...
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Minä pidän kovasti tyylistäsi, se on jotenkin sellainen sympaattinen ja mukava. Mitä ficci-ideaan tulee, niin Blitzkrieg kirjoitti jokin aika sitten myös ficciä siitä, kuinka Gimli, Legolas ja Aragorn päätyivät meidän aikaamme (löytyy nimellä "Gimli hammaslääkärissä"), joten tuntuu, ettei tämä idea ole erityisen originaali. Ei sillä, etteikö ajatus olisi kiinnostava. Olen kyllä itsekin miettinyt, millaista olisi jos joku TSH-hahmoista päätyisi moderniin aikaan. Mahtaisi olla sopeutumista. :)

Ja kuten Nerwenin, minunkin oli helppo samastua Kaisaan.
Kaisa naurahti itskseen muistaessaan, kuinka hänen opiskelijatoverinsa olivat nauraneet hänen fantasiapitoiselle maailmankuvalleen ja varoitelleet, ettei hän sotkisi tosielämää ja Sormusten Herraa keskenään. Menettäisi vielä järkensä, ne olivat sanoneet.
Kuulostipa jotenkin tutulta... :oops:

Ajattelin tuossa, että aika nopeasti Kaisa sopeutui tuohon tilanteeseen, itse varmaan kirkuisin kurkku suorana 15 minuuttia jos herätessäni kolme vierasta miestä (tms.) makaisi makuuhuoneen lattialla... Gimli oli hauska ajatellessaan Kaisan olevan noita... sopii jotenkin hänen tyyliinsä. :)

Heh, fiksua muuten kätkeä nuo kirjat ja leffat. Vaikka toisaalta lopputuloksen tietäminen voisi motivoida heidät taistelemaan entistä uskaliaammin palattuaan takaisin Keski-Maahan (koska he tietäisivät etteivät kuitenkaan kuole. Tai jos kuolisivat, menisi koko aika-avaruusjatkumo sörsseliksi. Vai voivatko rinnakkaistodellisuuksien tapahtumat edes vaikuttaa toisiinsa? *menee sekaisin ja päättää lopettaa typerän pohdiskelun*).

Keski-Maassa oli kyllä koiria, chihuahua-koirista en tosin mene vannomaan...

Teksti on hyvää ja selkeää. Juttua kannattaa ehdottomasti jatkaa. Haluan ehdottomasti nähdä, miten nuo sopeutuvat moderniin elämäntapaan. :)
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
tyttö
Örkki
Viestit: 156
Liittynyt: Ti Elo 29, 2006 1:11 pm

Viesti Kirjoittaja tyttö »

Iso kiitos Nerwenille ja Mithrellakselle :D

Joo, minäkin olen tainnut vilkaista kyseistä Blitzkriegin ficciä. Idea oli kyllä sama, mutta tyyliltään taisi olla aika lailla erilainen. Tämä ajatus Sormusten Herran maailman ja reaalimaailman sekaantumisesta jäi eilen minua ilmestyessään kiusaamaan eikä se antanut rauhaa ennen kuin aloin kirjoittamaan.

Ihanaa että teistä Kaisaan samaistuminen on helppoa! :)

Kaisa on tuommoinen topakka touhuaja. Jos kirjat eivät olisi sille niin tuttuja ja olisi vähän eri luontoinen, olisi varmasti säikähtänyt enemmän. Mutta kuten hän itse alussa sanoo, ovat hahmot hänelle olemassa. Niinpä ei ole suurikaan järkytys löytää niitä yksi kaunis aamu omasta kotoaan...

Hmh. Nyt sinä, Mithrellas keksit liian aikaisin jujun jota olin aikeissa käyttää ihan viimeisessä luvussa. Siis tuo kirjojen löytyminen. No, saa nähdä löytävätkö rakkaat ystävämme ne vai ratkaisenko asian muuten.

Kyllähän leffassakin näkyy yhdellä hobitilla lemmikkikoira, mutta luulempa että rotujalostus ei TSH:ssa vielä ole edennyt chihuahuihin saakka :D

Kiitokset siis! Ihanaa että teitä tämä kiinnostaa. Jatkoa tuleekin jo nyt, innostuin kirjoittamaan.
tyttö
Örkki
Viestit: 156
Liittynyt: Ti Elo 29, 2006 1:11 pm

Viesti Kirjoittaja tyttö »

LUKU 2



Pahimmasta järkytyksestä selvittyään Kaisa tajusi, että hänen täytyisi opettaa Keski-Maan vieraat uusille tavoille. Makuuhuoneen ja keittiön ystävykset olivat jo nähneetkin. Keittiössä Kaisa vielä näytti, että vettä ei tarvinnut kantaa ämpärillä kaivosta vaan sitä sai hanasta, ja että ruokaa löytyi jääkaapista jonne se ilmestyi kaupassa käymällä metsästyksen ja keräämisen sijaan.

Seuraavaksi tyttö selitti, mitä sähkö on ja näytti, miten valokatkaisijat toimivat. Kaisaa hieman huvitti, kun sai selittää kolmelle miehelle kuin pikkulapsille että sähkölaitteet ja vesi eivät missään tapauksessa olleet turvallinen yhdistelmä.

Päästyään kylpyhuoneeseen ja nähtyään peilin Legolas oli sananmukaisesti haltioissaan.

Hän ei ollut koskaan ennen nähnyt mitään yhtä kaunista.

-Entä… mitä täällä tehdään? Hän kysäisi varovasti.

-Täällä peseydytään, käydään tarpeillaan ja kaunistaudutaan.

-Tuo viimeinen on Legolasin mieleen, Aragorn naurahti.

-En minä ainakaan mahdu tuohon saaviin peseytymään.

Kaisa nauroi katketakseen.

-Gimli hyvä, se on vessanpönttö!

Viimeiseksi Kaisa esitteli olohuoneen. Hän tutustutti toverukset samalla televisioon ja muuhun elektroniikkaan.

-Te voisitte nukkua täällä. Makuuhuoneeseen teillä ei ole asiaa. Tuossa on sohva, ja tuossa on toinen sohva. Sen voi levittää.

Kaisa katsahti vieraisiinsa toinen kulma koholla ja nämä nyökkäsivät hyväksyvästi.

-Hyvä. Mitäs muuta minulla olikaan vielä mielessä… Ai niin! Jos te haluatte tehdä muutakin kuin kököttää täällä neljän seinän sisällä niin te ette voi näyttää tuolta. Teille pitää vaihtaa tämän ajan vaatteet.

Kaisa lähti tonkimaan Teron vaatekaappia ennen kuin kolmikko ehtisi protestoida.
Puolen tunnin etsimisen jälkeen kullekin löytyi sopivat vaatteet Teron kaapista. Gimlin paitaa ja housuja Kaisa tosin joutui lyhentämään ompelukoneella ennen kuin ne sopivat. Legolas ihasteli kirkkaansinistä, pystyraidallista kauluspaitaa ja hieman löksöttäviä farkkuja.

-Ihan minun silmieni väriset!

-Niin ovatkin, ja epäkäytännölliset. Miten sinä juokset tai taistelet noissa housuissa?

Aragorn katseli epäillen Legolasin vaatteita. Hän itse oli valinnut mustan pitkähihaisen paidan ja mustat, tiukemmat farkut.

-Täällä ei oikeastaan joudu juoksemaan tai taistelemaan. Täällä juostaan tai taistellaan jos erikseen haluaa, silloin niitä kutsutaan harrastuksiksi, Kaisa selvitti.

-Eikö täällä taistella? Entä örkit? Sauron? Aragorn oli ihmeissään.

-Ei, täällä ei ole örkkejä eikä Sauronia.

Kaisa ei edes jaksanut esittää, ettei tietäisi kuka Sauron on. Kumppanukset olivat niin ihmeissään, etteivät he kuitenkaan huomaisi kuinka helposti hän ohitti asian.

-Kyllä tässäkin maailmassa ihmiset sotivat, keskenään. Tämä maa ei tosin ole onneksi ollut sodassa vuosiin. Täällä on rauhallista. Te voisittekin muuten jättää aseenne tuonne olohuoneeseen, ei niitä kukaan sieltää vie. Ihmiset säikähtävät ja te joudutte vaikeuksiin jos teidät nähdään täysissä aseissa.

Hieman pitkin hampain ystävykset myöntyivät. Jos täällä kerran oli niin turvallista kuin tyttö väitti, ei aseita varmaankaan tarvitsisi kantaa koko aikaa.

-Huomasitkos muuten mitä Kaisa sanoi aiemmin? Täällä ei ole muita rotuja kuin ihmisiä. Ei kääpiöitä, örkkejä tai haltioita. Mihin kaikki muut rodut ovat kadonnet, jos eivät sitten ihmiset ole niitä hävittäneet? Legolas pohti.

-Ja kun ei enää ole muita rotuja, ihmiset sotivat keskenään.

-Kummallinen paikka.


---------------------------------------------------------------------------

Legolas viihtyi hyvin kylpyhuoneessa hiuksiaan harjaamassa ja tutkimassa Kaisan voiteita ja puhdistusaineita. Hän piti myös Kaisan muotilehdistä, sillä niiden mallit olivat kaikessa kauneudessaan paljolti haltioiden näköisiä.

Aragorn kuunteli ihmeissään Kaisan levyjä läpi kannettavalla cd-soittimella. Erityisesti hän tykästyi Metallicaan ja Lordiin.

Gimli olisi tahtonut tehdä käsillään jotain, ja hän alkoi turhautua tekemisen puutteessa. Kaisa penkoi kaapin pohjalta Gimlille kasaamattoman 3000 palan palapelin, jonka kimppuun Gimli kävi innolla. Iltapäivä sujui siis kaikin puolin leppoisasti, ja Kaisa uskalsi jo jättää kolmikon keskenään askareisiinsa siksi aikaa, että käytti Tikon kävelyllä ulkona.

Kävellessään Kaisa kertasi päivän tapahtumia mielessään. Tämä oli ylivoimaisesti uskomattominta, mitä hänelle koskaan oli tapahtunut. Päivä oli kaikessa kummallisuudessaan ollut ehkä myös hauskin aikoihin. Kuitenkin, kaiken tapahtuneen jälkeen tuntui hyvältä päästä hetkeksi kävelemään ulos yksin, omien ajatustensa kanssa.

Kaisaa hymyilytti. Lumi narskui kenkien alla ja Tiko tohotti kinoksessa innoissaan pieni villanuttu päällään häntä viuhuen.

Kaisan mieltä varjosti ainoastaan se, ettei Tero tulisi pitämään odottamattomista vieraista. Tyttö oli kuitenkin jo päättänyt, ettei hän hennoisi ajaa ystävyksiä pois vaikkeivät nämä pääsisikään takaisin kotiinsa ennen sunnuntai-iltaa. Minne he menisivät tässä uudessa maailmassa? Ei heillä ollut muuta paikkaa kuin Kaisan kerrostaloasunto. Lisäksi Kaisa tunsi olevansa jotenkin osasyyllinen siihen, että toverukset olivat joutuneet tänne, väärään aikaan ja paikkaan.


------------------------------------------------------------

Heti takaisin tultuaan Kaisa piilotti ensitöikseen Tolkienin kirjat, Sormusten Herra-elokuvat ja kaiken muun vaatekaappinsa ylimmälle hyllylle. Sinne pojilla ei olisi asiaa, vaikka viipyisivätkin pidempään.

Aragorn, Legolas ja Gimli eivät olleet saaneet suurempaa tuhoa aikaiseksi Kaisan poissa ollessa.

Gimlin palapeli oli edistynyt yllättävän paljon. Gimli esitteli ylpeänä aikaansaannostaan, epämääräistä värimosaiikkia joka koostui väen vängällä toisiinsa kiinni tungetuista paloista. Kaisa hymähti palapelin nähdessään. Gimli nappasi jääkaapista syötävää ja marssi olohuoneeseen väsyneenä kovasta palapelin kasaamisestaan.

Seuraavaksi Kaisa huomasi, että kylpyhuone oli hirveässä sotkussa Legolasin jäljiltä. Tämä oli kokeillut vähän jokaista voidetta ja rasvaa mitä oli löytänyt, eikä ollut innoissaan muistanut sulkea purkkeja ja siivota sinne tänne roiskahtaneita jälkiään lavuaarista, seinäkaakeleista ja lattiasta.

Kaisa huokaisi, kun huomasi Aragornin naarmuttaneen piloille puolet hänen cd-levyistään käsittelemällä niitä sangen huolimattomasti. Nytkin ne lojuivat sikin sokin ilman koteloitaan siellä täällä.

Kaisa oli juuri aloittamassa siisteyssaarnaa kun avain rapisi lukossa.

Kaisa pelästyi puolikuoliaaksi. Teronhan piti tulla vasta huomenna! Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, kuinka tämän selittäisi Terolle. Muotoilipa asian miten tahansa, järkevää siitä ei saanut.

-Hei kulta! Minulla tuli sinua niin kamalan kova ikävä etten millään jaksanut olla huomiseen asti.

Tero veti ulko-oven perässään kiinni ja tervehti iloisesti eteiseen vastaan tullutta Kaisaa.

-Odotas nyt siinä hetki. Meillä on täällä nimittäin… vieraita.

-Ai? Tero näytti kummastuneelta ja hieman harmistuneeltakin.

-Vanhempasiko?

-Ei, sinä… sinä et tunne heitä ennestään.

Aragornin ja Gimlin vaimea keskustelu kantautui eteiseen television hälinän yli.

-Joitakin miehiä? Teron äänessä kuulsi epäilys.

Legolas kulki keittiöstä eteisen läpi olohuoneeseen banaania kuorien. Tero siristi silmiään katsoessaan tarkasti Legolasin korvia, jotka näkyivät hyvin tämän hiusten ollessa kiinni. Nähdessään Teron Legolas pysähtyi hetkeksi, hymyili ystävällisesti ja nosti sitten kätensä tervehdykseen, jonka oli nähnyt televisiosta. Tai niin hän ainakin luuli tekevänsä. Itse asiassa hän näytti keskisormea.

Tero katsoi Kaisaa tyrmistyneenä ja harppoi talvitakki päällään olohuoneeseen.

Lattialla seinään nojasivat kauniissa rivissä kirves, jousi ja miekka. Sohva oli levitetty valmiiksi ja petivaatteet olivat paikoillaan. Legolas, Gimli ja Aragorn istuivat sohvalla vieretysten katsomassa Avaraa Luontoa. Legolas söi banaania ja näytti hyvin tyytyväiseltä itseensä. Olihan hän ollut kohtelias ja tervehtinyt miestä paikallisella tavalla, niin ettei Kaisan tarvitsisi hävetä. Gimli hörppi kevytviiliä suoraan purkista ilman lusikkaa. Puolet viilistä oli hänen parrassaan. Aragorn istui cd-soittimen kuulokkeet päässään ja nosti kätensä metallitervehdykseen.

-Hard rock hallelujah!

Tero ei sanonut sanaakaan. Hän riuhtaisi Kaisan mukaansa makuuhuoneeseen ja Kaisa veti makuuhuoneen oven kiinni perässään. Hän ei oikein tiennyt miten selittää vieraittensa käytös. Jos tilanne ei olisi ollut äärimmäisen vakava, hän olisi kuollut nauruun.
Tero katsoi häntä kiukusta kihisten.

-Siis sinä olet raahannut tänne jonkun törkeästi käyttäytyvän roolipelihullun fantasiahörhön, minikasvuisen puliukon ja jonkun hevärihäiskän?

-Et viitsisi sanoa…

-Miten se blondi friikki uskalsi? Mikä se oikein oli olevinaan? Ja miksi sillä oli vahakorvat päässään? Sellaiset mitkä niillä… niillä maahisilla muka on.

-Haltioilla.

-Ihan sama!

-Mitä ne täällä tekevät ja miksi sinä olet antanut niille minun vaatteeni? Mitä sinä täällä oikein olet tehnyt niiden kanssa, ja ovatko ne olleet täällä koko viikonlopun?

-Ne… ne ovat Aragorn, Legolas ja Gimli. Sormusten Herran tarusta. Ne joutuivat tänne vahingossa.

-Siis nekö tyypit siitä sinun…

-Tolkienin kirjoittamasta kirjasta, kyllä. Minä luin sitä perjantai-iltana ennen nukkumaan menoa ja jotenkin he sitten… olivat täällä kun minä heräsin aamulla.

Kaisaa itketti. Tero katsoi häntä sydäntäsärkevän tyrmistyneenä. Mies oli pitkään hiljaa. Liian pitkään.

-Minä arvasin että sinun pääsi pehmenee niiden satukirjojen kanssa. Anteeksi nyt, Kaisa mutta minun hermoni eivät kestä tämän pidempään. Minulle riittää.

-Mitä sinä nyt…

Tero marssi ulos makuuhuoneesta, haki keittiöstä pussin, pakkasi siihen kylpyhuoneesta hammasharjansa, -tahnansa, partakoneensa ja partavetensä, marssi seuraavaksi vaatekaapille, latoi pussiin muutaman päivän vaatteet ja suunnisti lopulta eteiseen. Hän puki kengät jalkaansa ja avasi oven. Kaisa tuli perässä itkien.

-Uskoisit minua, totta se on! Yrittäisit nyt ymmärtää. Ei kai se minun vikani ole jos…

-Kuule Kaisa, ehkä sinun olisi hyvä mennä jonnekin hoitoon.

Tero viipyi ulko-oven suussa vielä sen aikaa että sai taisteltua jäykässä istuvan kultasormuksen vasemmasta nimettömästään, otti Kaisaa kädestä kiinni ja painoi sormuksen siihen.

-Haen loput tavarani ensi viikolla.

Ulko-ovi paiskautui kiinni Kaisan nenän edestä.

Tyttö pidätteli hetken ylitse tulvivaa kyynelvirtaa mutta antoi lopulta periksi. Hän lysähti parkaisten lattialle istualleen selkä ulko-oveen päin. Kyyneltensä läpi hän näki kolme erittäin surullisen ja syyllisen näköistä hahmoa edessään. Legolas ja Aragorn vaihtoivat hiljaisella äänellä pari haltiakielistä lausetta. Tiko tassutti emäntänsä luo ja kömpi tämän syliin. Se asetti pienen päänsä Kaisan kädelle ja huokaisi raskaasti. Kaikki kolme hämmentynyttä ystävystä olisivat halunneet auttaa ja lohduttaa, mutta juuri nyt kukaan heistä ei löytänyt siihen sanoja.


--------------------------------------------------------------

Keskellä yötä olo-huoneessa nukkuva kolmikko havahtui. Kaisan silhuetti näkyi hämärässä oven suulla.

-Kuulkaas pojat. Oletteko te hereillä?

Kuului kolme myöntävää, unista ynähdystä.

Kaisa niiskaisi ja hänen äänensä värisi itkuisesti.

-Mitäs sanotte jos laitettaisiin teille patjat täksi yöksi tuonne makkariin? Minulla on… ihan kamalan yksinäistä ja paha olla ja… minä luulen että se auttaisi vähän.

Kolmikko vääntäytyi hämmentyneenä ylös ja auttoi Kaisaa petaamaan patjat makuuhuoneen lattialle vieri viereen.
Lopulta kaikki makasivat samassa huoneessa peittojensa alla ja valot sammutettiin. Tiko ryömi Legolasin jalkopäähän peiton alle tuhisemaan.

-Kiitos pojat.

Aragorn, Legolas ja Gimli alkoivat pikkuhiljaa tottua Kaisan "pojitteluun", eikä se tuntunut Aragornistakaan enää niin halventavalta.

-No, nyt on sitten niin, että jos te ette yön aikana katoa minnekään niin te saatte olla täällä ihan niin pitkään kuin… satutte olemaan. Kaisa ei voinut sanoa ”niin pitkään kuin haluatte”, sillä jos halusta olisi ollut kysymys, eivät ystävykset olisi eksyneet hänen luokseen lainkaan.

-Vaikka siihen menisi kauankin? Gimli kysyi.

-Vaikka. Kunhan minä en joudu hirveisiin vaikeuksiin teidän kanssanne.

-Sinähän jouduit jo. Sinun miehesi… Gimli aloitti, mutta Legolas vaiensi hänet kyynärpäällään.

-Kyllähän se tietysti pahalta tuntuu… mutta ei siitä teitä voi syyttää. Vaikka en minä tiedä onko Tero mies eikä mikään kun sillä lailla lähti eikä ruvennut edes kuuntelemaan minua. Ei se minua ainakaan rakastanut, hullun paperitkin antoi lähtiessään. Eikä se tajunnut yhtään mitään minulle tärkeistä asioista. Mistä tulikin mieleeni…

Aragorn, Legolas ja Gimli näkivät hämärässä huoneessa silhuettina ikkunaa vasten, kuinka Kaisa veti kihlasormuksensa sormestaan ja asetti sen yöpöydälle.

-Jos sallit minun sanoa niin sen perusteella, mitä minä olen yhden päivän perusteella oppinut sinua ja tuota välittävää sydäntäsi tuntemaan, uskallan väittää että sinä ansaitset parempaa, Kaisa.

-Voi… kiitos Legolas. Tuo oli nätisti sanottu.

Kukaan ei hetkeen sanonut mitään. Huoneessa pystyi kuitenkin melkein aistimaan, kuinka neljä hämmentynyttä mieltä käsitteli niin suuria asioita että niiden miettiminen häiritsi nukkumista.

-Kunpa ystävämme selviäisivät viivyttelystämme huolimatta, Gimli virkkoi huolissaan.

-Minä luulen, että kun te kerran hyppäsitte omasta maailmastanne tänne, niin aika teidän maailmassanne ikään kuin pysähtyisi siksi aikaa ja jatkuisi sitten siitä mihin jäi kun te palaatte. Ei se voi mennä sillä välin eteenpäin. Silloin aikaan tulisi teidän kohdallanne tyhjiö.

-Tuo ajatus on niin rauhoittava, että minä lasken mielenrauhani sen varaan, Aragorn lausahti mietteissään.

Huoneeseen laskeutui uninen hiljaisuus, jonka Kaisa vielä rikkoi.

-Aragorn?

Mies ynähti kysyvästi.

-Hard rock hallelujah.
Viimeksi muokannut tyttö, La Marras 11, 2006 1:24 pm. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

*hihittelee*

Juu, nuo kommellukset olivat kyllä suhteellisen hauskoja... Vaikeuksia kyllä omien kuvitelmien kanssa tuli aika paljonkin.. Aragorn farkuissa... *pimahtaa* Täysin hullu ajatus, järjetön... :lol: Ja Lordiin kiintyminen.. Eheeh... :lol:

Ja olivat muutkin kyllä omituisia noiden tapojensa kanssa... Gimli juomassa harvinaisen epäonnistuneesti viiliä ja Legolas 'hieman' pieleen menneen tervehdyksensä kanssa... En tainnut muuten vielä sanoa, että tuo Legolas ja Tiko-ystävyys ei kuulosta ollenkaan vaikealta, koska haltiathan tulevat toimeen eläinten kanssa. Piti sanoa jo viimeksi, mutta taisi unohtua... Ja vielä näistä kolmesta; luulisi, että he puhuisivat hieman eri tavalla, kun kerran eri paikastakin tulevat.. Tai ehkä westron osoittautuikin suomen kieleksi... Ja muutenkin, vanhakantaisemmin, tajuat kai..?

Tosiaan, tuo Tero ei ole oikein ymmärtäväisimmästä päästä. Melko inhottavaa käytöstä, ei edes kuunnellut! Nousi ihan karvat pystyyn moisen käytöksen takia.
Jatkoa?
tyttö
Örkki
Viestit: 156
Liittynyt: Ti Elo 29, 2006 1:11 pm

Viesti Kirjoittaja tyttö »

Nerwen, kiva että tämä saa edes vähän hihitystä aikaan :)

Tuo Legolasin kiintyminen Tikoon, juuri niin minä sen ajattelinkin että haltia varmaankin ihastuisi pieneen luontokappaleeseen. Tiko puolestaan aistii että Legolas pitää siitä kovasti. *oih!*

Kielimuurijuttu tuntui niin vaikealta ratkaista että ohitin sen kokonaan. Se olisi vaikeuttanut kommunikointia liiaksi. On kyllä totta että Aragorn, Legolas ja Gimli saisivat puhua vanhakantaisemmin. Olisi varmaan ollut hyvä lainata kirjat että näiden puheenparsi olisi jäänyt mieleen (itse kun en kyseistä raamattua omista :cry: ) mutta puhuvat nyt noin. Tulee tuo sentään esille siinä, että kolmikon korviin Kaisan suora puhetapa kuulosti aluksi todella röyhkeältä.

Vaikka eivätpä taida herrat muutenkaan ficin luonteen takia kovin uskottavia olla :roll:

Terosta tuli todella tehtyä aikamoinen hirviö. Mutta kun ajattelee, luulisin että varsin moni mies voisi valitettavasti käyttäytyä juuri noin. Tässä ficissä se olisi tainnut kyllä olla vain tiellä, vaikkei kukaan keneenkään kanssa vehtaakaan.

Jatkoa tulee :D Olen tästä jo niin innoissani että kesken tämä ei jää.
Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Newra »

Hei, lyhensin noita viivarivejä vähän kun ne levensivät sivua ikävästi ja vaikeuttivat lukemista. Kappaleiden välissä voi käyttää vaikka * -merkkiä, se ei vie niin paljoa tilaa ^^
Hienoa kun huumorificcejä ilmestyy \o/
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut
tyttö
Örkki
Viestit: 156
Liittynyt: Ti Elo 29, 2006 1:11 pm

Viesti Kirjoittaja tyttö »

Kiitos Newralle! :D
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Oi, kiva jatko. :) Minusta Teron reaktio oli hyvinkin uskottava. Mies tulee kotiin yllättäen ja löytää tyttökaverinsa kolmen vieraan miehen seurasta - en ihmettele yhtään, jos ymmärrys loppuu kesken. (Varsinkin kun Kaisan tapauksessa selitys oli melkoisen epäuskottava). Naureskelin muuten tuota Teron kuvausta sankareistamme:
-Siis sinä olet raahannut tänne jonkun törkeästi käyttäytyvän roolipelihullun fantasiahörhön, minikasvuisen puliukon ja jonkun hevärihäiskän?
:lol:

Hih, vähän yllätyin tuosta, että Aragorn pitäisi metallimusiikista (luulisi sen kuulostavan aikamoiselta kakofonialta ja ehkä pelottavaltakin sellaisen korvaan, joka ei ole eläessään kuullut mitään rokkiin vivahtavaakaan). Mutta jos leffa-Aragornia ajattelee niin miksipä ei (kyllähän se vähän hevarilta näyttää 8)). Oletan, että nuo hahmot perustuvat enemmän leffaan kuin kirjaan, ja se on minusta aivan okei tämän tyyppisessä jutussa.

Ai niin, Keski-Maassa oli kyllä peilejä, ainakin hobiteilla, niin että kuvittelisin Legolaksen päässeen ihailemaan kuvajaistaan ennenkin ihan kunnon peilistä. Tuo "haltioissaan" on muuten aivan loistava termi kun puhutaan haltioista. :D (Nimim. miksen minä ole koskaan oivaltanut käyttää tuota ilmaisua?)

Minä pidän edelleen kovasti selkeästä ja teeskentelemättömästä kirjoitustyylistäsi. :)
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
tyttö
Örkki
Viestit: 156
Liittynyt: Ti Elo 29, 2006 1:11 pm

Viesti Kirjoittaja tyttö »

Oletan, että nuo hahmot perustuvat enemmän leffaan kuin kirjaan
Totta. Minulle elokuvat ovat ehkä vähän kirjoja läheisempiä.
Ai niin, Keski-Maassa oli kyllä peilejä, ainakin hobiteilla, niin että

Oi, minä en tuota tiennyt. No, joka tapauksessa hän pitää peilistä :D
Minä pidän edelleen kovasti selkeästä ja teeskentelemättömästä kirjoitustyylistäsi. :)
Oi miten kauniisti sanottu, kiitos! *hali*
Ihanaa että joku tykkää. You made my day! (or night, kun kelloa katsoo).

Huomenna tulee varmaan lisää, on jo seuraava luku melkein valmis. Minä olen vähän sellainen "yhdeltä istumalta valmiiksi"-tyyppi että kun jotain aloitan niin en mielelläni jätä kesken pitkäksi aikaa.
tyttö
Örkki
Viestit: 156
Liittynyt: Ti Elo 29, 2006 1:11 pm

Viesti Kirjoittaja tyttö »

LUKU 3.



Kaisa heräsi sunnuntai-aamuun vähän tukkoisen oloisena. Edellisen illan itkeminen näkyi tämän silmistä ja tuntui pienenä päänsärkynä.

Kaisa ehti tuskin huomata olevansa huoneessa yksin ja lattialle laitettujen petien olevan tyhjät kun aamuvirkku kolmikko hiipi peräkkäin huoneeseen. Legolas ja Gimli hymyilivät iloisesti ja viimeisenä asteleva Aragorn kantoi tarjotinta.

-Huomenta, pojat. Mitä tämä on? Kaisa oli ihmeissään.

-Me koimme tämän tarpeelliseksi, arvon neiti. Aragorn laski tarjottimen Kaisan syliin, kun tämä oli noussut istumaan.

Tarjottimella oli kaksi hieman kärähtänyttä paahtoleipää, joiden päälle oli varsin omaperäisesti viipaloitu banaania.

"Banaanileipiä a´la Legolas," Kaisa ajatteli.

Leipälautasen viereen oli asetettu avattu viilipurkki, mutta lusikkaa ei näkynyt missään.

"…ja Gimlille minun täytyy opettaa, miten mitäkin syödään."

Suuressa puolen litran olutlasissa oli oletettavasti appelsiinimehua. Toiset puoli litraa näytti päätyneen Gimlin paidalle. Annoksen kruunasivat kaksi pientä sokeripalaa. Kumppanukset olivat tainneet nähdä televisiosta jonkun juovan kahvia. Kaisaa hymyilytti.

-Kiitos, kiitos, kiitos! Te olette kultaisia.

Kaisa alkoi mutustaa banaanileipää. Se ei oikeastaan ollut hassumpaa, kun makuun tottui. Hän ei ollut enää lähellekään yhtä allapäin kuin edellisenä iltana.

-Ei mutta… mitäs te söisitte aamiaiseksi? Minä veikkaan, että te pojat syötte paljon, eikä sinne jääkaappiin tainnut oikein jäädä mitään. Meidän pitää lähteä käymään ostoksilla. Taitaa vieläpä tulla sen verran isot ostokset että meidän täytyy kulkea bussilla.

-Onko se vaarallista? Aragorn kysyi varuillaan.

Kaisa oli tukehtua nauraessaan banaanileipään.

-Ai… köh… bussilla kulkeminen? …köh köh! Ei ole. Bussi on auto. Iso auto millä kuljetetaan ihmisiä.

Gimli yskäisi.

-…ja tarvittaessa tietysti myös kääpiöitä ja haltioitakin. Täällä ei matkusteta hevosilla vaan… semmoisilla vankkureilla mitkä kulkevat ilman hevosta. Te näette autoja jos katsotte ikkunasta. Onko teillä muuten yhtään rahaa?

Kaisa huomasi kysymyksensä olevan tyhmä vasta kun Aragorn kaivoi taskustaan pari hopealanttia.

-Eivät käy täällä. Kyllä minulla varat yhteen kaupassa käyntiin riittää, mutta jos te viivytte pidempään niin minä en ymmärrä miten minä opiskelijabudjetilla elätän itseni ja kolme miestä.

Aragornilla, Legolasilla ja Gimlillä ei ollut harmaintakaan aavistusta siitä, mitä "opiskelijabudjetti" tarkoitti, mutta he ymmärsivät olevansa Kaisalle vaivaksi.

-No, kyllä me jotain keksimme. Emme me nälkään kuole. Te kaikki kolme voisitte muuten käydä suihkussa ennen lähtöä.

Mies, haltia ja kääpiö katsoivat Kaisaa ihmeissään.

-Se tarkoittaa peseytymistä. Tuolla.

Kaisa osoitti kylpyhuoneeseen. Nyt Kaisaa katsottiin vielä kummallisemmin.

-Hölmöt. Erikseen!

Kolmikko näytti huojentuneelta. Legolas halusi peseytyä ensin. Päätös ei tainnut olla kovin viisas, sillä muut alkoivat jo hermostua odoteluaan Legolasia suihkusta puoli tuntia.

Aragorn katseli uutisia.

-Täältä tulee paljon tietoa teidän maastanne, arvon neiti. Mutta minua kiinnostaisi tietää, kuka on tämän maan kuningas. Hänestä en ole vielä nähnyt vilaustakaan näkölaatikosta.

-Tällä maalla ei ole kuningasta vaan presidentti.

Aragorn katsoi Kaisaa ymmällään. Ei kai mikään maa voinut olla ilman kuningasta?

-Presidentti pitää maan asiat kunnossa, aivan niin kuin kuningas. Kansa valitsee presidentin presidenttiehdokkaista aina tietyin väliajoin.

-Täällä… presidenttiys ei siis kulje suvussa isältä pojalle? Nyt mies oli vielä enemmän ymmällään.

-Ei. Sitä paitsi, meidän istuva presidenttimme on nainen.

Aragorn oli pitkään hiljaa, nousi ja kulki päätään pudistellen kylpyhuoneeseen peseytymään. Legolas puolestaan asteli kylpyhuoneesta piiiiitkän suihkun virkistämänä, autuas ilme kasvoillaan.
Kaisa ei hennonut sanoa hänelle, että vesikin oli maksullista.

Kun Kaisa tuli vuorostaan Legolasin, Aragornin ja Gimlin jälkeen suihkusta, löysi hän Gimlin olohuoneesta kännykkä kädestään. Kaisa oli näyttänyt kaveruksille, mikä puhelin on ja mitä sillä tehdään. Hän oli myös vannottanut näitä olemaan koskematta siihen.

-Gimli, mitä sinä teet?

-Yritän hankkia sinulle rahaa.

-Anteeksi kuinka?

-Tuo nainen tuolla näkölaatikossa sanoi, että jos soitan näytössä näkyvään numeroon juuri nyt, saan itselleni 5000 rahaa. Ja sinä tarvitsit rahaa.

Gimli selitti nolona. Soittovisan nainen jatkoi iloisella äänellä aivopesemistään.

-Voi Gimli pieni! Kuinka monta kertaa sinä ehdit soittaa tuohon numeroon?

-Aika monta kertaa. Mutta siellä kysyttiin vain mahdottomia kysymyksiä enkä minä osannut vastata niistä yhteenkään.

Kaisa huokasi.

-Sinä ajattelit nyt todella, todella huomaavaisesti. Mutta lupaa minulle, ettet enää ikinä soita tuollaisiin. Sinne soittaminen maksaa minulle paljon. Eikä sitä rahaa saa sieltä välttämättä saa, vain yksi ainoa soittaja saa sen ja sinne soittaa varmasti tuhansia ihmisiä. Mutta kiitos kuitenkin. Toivottavasti puhelinlaskuni ei vie minua vararikkoon. Täytyy nipistää jonkun verran ostoksista.

Gimli näytti katuvaiselta. Hän kun oli vain yrittänyt auttaa.

-Ei se mitään, hassu kääpiö.

-------------------------------------------------------------------------------------

Lopulta kaikki olivat valmiina lähtemään. Kaisa etsi kaikille talvivaatteet naulakosta ja nelikko suunnisti bussipysäkille.

Pysäkillä oli heidän lisäkseen äiti kahden pienen lapsen kanssa. Lapset tuijottivat Gimliä pitkään äitinsä selän takaa.

-Katso äiti, Rölli, pikkutyttö sanoi.

-Minä luulin että se olisi isompi, poika vastasi.

Kaisa pyysi kuiskaten Gimliä olemaan välittämättä lapsista. Hänellä itsellään oli naurussa pitelemistä.

Ystävykset pääsivät kauppaan säästyen pahemmilta kommelluksilta. Ostoshalli täynnä ihmisiä ja kaikenlaista tavaraa sai Kaisan vieraat hämilleen.

Aragorn katseli ympärilleen kauhuissaan.

-Miten täältä löytää mitään? Kaikki nämä hyllyt näyttävät ihan samanlaisilta.

Äkkiä mies jähmettyi kauhusta. Tämä kääntyi tuohtuneena Legolasin puoleen.

-Ei ollut hyvä idea jättää aseita. Tuolla on örkki!

Kaisa ihmetteli hetken ennen kuin tajusi, että Aragornin örkki oli lasten ympäröimä, isopäinen maskottihahmo.

-Aragorn. Se on ihminen. Se on vain pukeutunut hassuun asuun huvittaakseen lapsia.

Keski-Maan tuleva kuningas näytti hämmästyneeltä. Pian hän kokosi itsensä, rykäisi ja kääntyi muina miehinä selailemaan lehteä lehtihyllyn luo.

-Aragorn.

Mies katsoi Kaisaa ärtyneenä.

-Se on Kauneus & Terveys.

Pian kärry oli puolillaan ruokaa naisen, kääpiön, haltian ja miehen tarpeiksi.

Seuraavaksi Legolas kiikutti Kaisan kärryyn kolme hiusväripakettia.

-Minä tahdon nämä.

-Miksi ihmeessä? Kaisa katsoi ihmeissään haltian upeita hiuksia.

-Koska olen sen arvoinen.

-Teidän telkkarin katsomistanne on PAKKO rajoittaa, pojat.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Gimli oli Kaisan maksaessa ostoksia ehtinyt pistää kauppahallin käytävällä pystyyn yhden miehen kapakkalaulushown ansaitakseen Kaisalle rahaa, mutta Kaisa oli lopettanut lystin lyhyeen vaikka se oli ihmisiä kieltämättä kiinnostanutkin. Gimli oli kuunnellut allapäin, kun Kaisa oli selittänyt kuinka lähellä vaikeuksiin joutumista kääpiö oli ollut ja että paikallinen järjestyksenvalvoja olisi voinut olla ihmeissään, jos olisi pidättänyt sosiaaliturvatunnuksettoman kääpiön luvattoman esiintymisen ja järjestyshäiriön vuoksi.

-Neiti Kaisa… Gimli kuiskasi Kaisalle bussissa.

-No?

-Mikä se sosiaaliturpatunnus on?

-Sosiaaliturvatunnus on todistus siitä, että kyseinen henkilö on virallisesti olemassa.

Gimli oli tyytynyt vastaukseen ja istunut lopun matkaa miettiväisen näköisenä.

Lopulta sankarit selviytyivät kauppareissulta ehjinä Kaisan luo.

He purkivat ostokset, kokkasivat ja söivät itsensä kylläisiksi. Lihamurekkeen valmistus yhdessä sujui kohtalaisen hyvin, Aragorn yritti vain pienen väärinkäsityksen vuoksi virittää nuotion uuniin. Onneksi Kaisa ehti väliin ennen kuin hän kerkesi sytyttää mainoslehtiset.

Syönnin jälkeen Kaisa puki eteisessä talvitamineitaan ylleen ja laittoi Tikon hihnaan.

-Mihin sinä menet? Legolas kysäisi tullessaan eteiseen.

-Lenkille. Tikon pitää päästä ulos tarpeilleen ja haukkaan itse samalla raitista ilmaa.

Kaisa puki juuri Tikolle sen pientä villaista koirannuttua. Legolas katseli toimitusta sangen huvittuneena.

-Se on kylmänarka, Kaisa selitti.

-Saanko minä lähteä mukaan?

-Tietysti. Kaisa etsi Legolasille Terolta jääneen talvitakin, pipon ja lapaset.

Kohta kaksikko käveli raikkaassa talvipäivässä. Tiko oli tavallista pirteämpi, kun sen uusi ystäväkin oli lähtenyt mukaan.

"Tässä sitä ollaan Synkmetsän prinssin kanssa kävelyllä", Kaisa ajatteli mielessään ja hymyili.

-Mitä? Mikä on hauskaa? Kerro minullekin.

Kaisa naurahti.

-Ei, kun… tämä teidän täällä olonne on vain vähän huvittavaa. On koomista käydä arkisella, jokapäiväisellä koirankävelytyksellään… haltian kanssa.

Legolas hymähti. Oli tämä hänestäkin omituista. Hän huomasi säpsähtävänsä hetkittäin kun ei heti muistanut jättäneensä jousensa ja nuoliviineensä Kaisan luo. Hänellä oli alaston olo ulkona ilman aseitaan.

-Sinä et vastannut eilen minulle. Onko täällä joka paikassa tällaista? Noita asumusmöhkäleitä ja vilinää vain? Legolas näytti huolestuneelta.

-Ei, ei joka paikassa. On metsääkin, paljonkin tässä maassa. Ja hirveästi järviä. Te vain satuitte ilmestymään juuri minun luokseni tänne vilinään ja melskeeseen. Mehän voisimme kulkea puiston poikki, siellä on enemmän puita?

Legolas hymyili.

-Hyvä, ettei ihan kaikkea ole pilattu. Täällä on ilmakin jotenkin… erilaista.

-Se johtuu saasteista. Autoista, tehtaista ja muusta.

Tiko upposi kokonaan tien penkalla kasvavaan kinokseen ja Legolas onki koiraparan lumesta.

-Yhtä asiaa minä en ymmärrä täällä. Tai montaakin, mutta yksi asia menee todella yli ymmärrykseni.

Kaisa katsahti kiinnostuneena Legolasiin. Mikä haltiaprinssin mielestä mahtoi olla hänen luonaan kummallisinta?

-Tämä teidän maailmanne on niin… valmis. Kaikesta on tehty niin helppoa. Tuntuu, ettei oikein minkään eteen tarvitse nähdä vaivaa. Ja kun teille jää niin sanotusti ylimääräistä aikaa, kulutatte sitä tahallanne. Siis… mikä se näkölaatikko olikaan? Televisio? Ja ne elokuvat… kaikki sellainen.
Teillä ihmisillähän on muutenkin niin vähän aikaa! Eikö se ahdista teitä?

Legolas näytti ahdistuvan pelkästä ajatuksesta, että ihmisillä oli vain vaivaiset alle sata vuotta aikaa eivätkä he käyttäneet jokaista hetkeään hyödyllisesti.

-Eipä juuri. Meidän elämämme täällä on täynnä rutiineja, eikä niinkään seikkailua kuin teidän. Yleensä ihmiset käyvät koko nuoruutensa koulua ja sen jälkeen teemme töitä vanhaksi asti. Siinä sivussa yleensä mennään naimisiin ja tehdään lapsia. Iltaisin töiden tai koulun jälkeen ihmiset ovat yleensä niin väsyneitä että he tahtovat vain rentoutua ja tehdä jotakin sinun mielestäsi hyödytöntä, kuten katsoa televisiota päästäkseen hetkeksi arjesta irti. Tai sitten harrastaa jotakin mistä pitää.

Legolasin otsa rypistyi hieman tämän miettiessä.

-Kuulostaa jotenkin… surulliselta. Ja tylsältä.

-Ehkä niin. Mutta minä ainakin olen suurimmalta osin tyytyväinen. Se niin riippuu siitä miten suhtautuu. Pitää oppia huomaamaan pienet, kauniit asiat eikä tuijottaa kokonaiskuvaa.

Taivaalta alkoi sataa isoja, pehmeitä, märkiä lumihiutaleita.

-Ai niin kuin tämä tässä? Legolas nauroi.

-Juuri niin. Tämä pyry ja luminen puisto tässä.

Tiko oli läpimärkä ja viluinen. Isot lumikokkareet, jotka olivat koiran upotessa hankeen kiinnittyneet sen puseroon, olivat nyt sulaneet. Legolas nosti hytisevän ystävänsä takkinsa sisään ja hymyili Kaisalle.

Kaisa ei olisi uskonut, että hänellä voisi olla näin hauskaa vain päivä sen jälkeen, kun Tero oli jättänyt hänet. Ei hän osannut surra, ei nyt. Hänen vieraansa olivat nyt tärkeintä.

Hän miltei toivoi, että hänen uudet ystävänsä olisivat voineet jäädä hänen maailmaansa pysyvästi, mutta Kaisa tajusi kyllä ettei niin voinut olla. Ennemmin tai myöhemmin Legolas, Aragorn ja Gimli menisivät takaisin Keski-Maahan.

”Mutta ei ihan vielä”, Kaisa toivoi mielessään kävellessään kotiaan kohti.
Viimeksi muokannut tyttö, La Marras 11, 2006 1:26 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Hmh... Et kai tästä mitään Legolas/Kaisa-juttua saa aikaan?

Ää.. Älä välitä siitä mitä ajattelen, se vain putkahti päähän... Mukava luku. Mielestäni yksityiskohtia voisi kertoa tarkemminkin, mutta tämä sujuu toki näinkin :D Tuo aamiasen teko oli ihana ajatus kolmikoltamme... Kenenköhän idea sekin oli? Nousi hymy huulille. Gimli? Rölli? Ehhee... :lol: Itse asiassa myös minä ajattelin Röllin hieman pidemmäksi eikä ihan niin parrakkaaksi... Tuli vain mietittyä että jos Kaisa olisi törmännyt johonkuhun Loftislaiseen tai muuten vain TSH-faniin, niin olisiko tämä tunnistanut haltian, erään tietyn ihmismiehen ja kääpiön tutuiksi hahmoiksi... :lol:

Ei muuta tällä kertaa... Anteeksi hymiöpaljous. (Mistä asti olen käyttänyt noin paljon hymiöitä? Ei kuulu tapoihin..)
tyttö
Örkki
Viestit: 156
Liittynyt: Ti Elo 29, 2006 1:11 pm

Viesti Kirjoittaja tyttö »

Hmh... Et kai tästä mitään Legolas/Kaisa-juttua saa aikaan?
Ehei. He pitävät toisistaan ja viihtyvät keskenään, mutta vähän niin kuin veli ja sisko, ei enempää... kai. Minusta ihan tuntuu että nämä hahmot elävät ihan omaa elämäänsä. Tarkoitus ei ollut tehdä heistä noin läheisiä, mutta Kaisalla vain tuntui synkkaavan Legolasin kanssa :D

Pitäisi malttaa todella keskittyä noihin yksityiskohtiin enemmän. Muutenkin huono tapa minulla tajuta jälkeenpäin että johonkin kohtaan olisi sopinut joku uusi idea hyvin ja sitten editoida jälkeenpäin. Pitäisi malttaa pitää tekstinpätkä "pöytälaatikossa" ja lukea kymmenen kertaa läpi ennen tänne postaamista. Minä olen malttamaton :?
Gimli? Rölli? Ehhee... :lol: Itse asiassa myös minä ajattelin Röllin hieman pidemmäksi eikä ihan niin parrakkaaksi...
Tuossa oli ajatuksena se, että Gimli ei varmaankaan (elokuvankaan perusteella) näytä piirteiltään ihan tavalliselta lyhytkasvuiselta ihmiseltä ja lapset menevät tästä hieman hämilleen, tehden lopulta päätelmän ettei Gimli voi olla mikään muu kuin Rölli. Ontuu ehkä mutta menköön.
Tuli vain mietittyä että jos Kaisa olisi törmännyt johonkuhun Loftislaiseen tai muuten vain TSH-faniin, niin olisiko tämä tunnistanut haltian, erään tietyn ihmismiehen ja kääpiön tutuiksi hahmoiksi... :lol:
Luulenpa, että olisi todennäköisesti luullut kyseisiä herroja todella pahasti TSH:hon ja roolipelaamiseen hurahtaneiksi sieluntovereiksi...

Kiitokset kommentoinnista Nerwen! *rutistus* (ja hymiöt on ihania :D )
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Tämä oli hauska ja hyvä luku. Nuo "keskimaalaiset" ovat niin ihanan avuliaita ja sopeutuvaisia. Tuo aamupala. Banaanileipää, pitäisiköhän kokeilla joskus? :wink: Kuinkahan poijjaat olivat mahtaneet paahtaa ne leivät, vai olisivatko nähneet telkkarissa kuinka operaatio hoituu? Ja tuo Gimlin yritys hankkia lisää rahaa oli todella hellyyttävä. Voi ressua. Raukat näyttivät muutenkin joutuvan heti telkkarin valtaan...

Aragorn lukemassa Kauneutta ja terveyttä. :) No, kyllä minusta miehetkin saavat tuota lehteä lukea. Saisivat ainakin vähän valistusta... :P

Pidin myös tuosta Legolaksen ja Kaisan "filosofisesta pohdiskelusta". On kyllä ihan totta, että nykyelämä vaikuttaisi varmaan melkoiselta ajantuhlaukselta haltioiden näkökulmasta. Ja nuo saasteet - ne varmasti häiritsevät raikkaaseen ja pilaantumattomaan Keski-Maan ilmaan tottuneita.

Hyvin etenee. :)
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Vastaa Viestiin