A/N: Sille ei voinut mitään. Nämä hahmot todellakin elävät omaa elämäänsä. Legsu meni kuin menikin ihastumaan Kaisaan, joten syyttäkää viimeisten lukujen dramaattisuudesta Legolasta, älkää minua
LUKU 4
Seuraavan aamuna Kaisa hiippaili olohuoneeseen katsomaan, olisivatko hänen vieraansa heränneet.
Legolas makasi selällään valveilla. Aragorn nukkui hänen vieressään. Haltia kuiskasi Kaisalle hymyillen hyvät huomenet. Gimli kuorsasi hiljaa omalla sohvallaan.
Äkkiä Aragorn kaappasi Legolasin unissaan kainaloonsa ja mutisi jotain mistä Kaisa ei saanut selvää. Legolas sen sijaan oli nähtävästi ymmärtänyt ystävänsä unipuheet, sen verran huvittuneelta tämä näytti.
-Aragorn! Taitaa olla aika herätä, ystäväni!
Mies avasi silmänsä ja häneltä kesti selvästi hetken tajuta, missä oli ja kenen kanssa.
- Ai se oletkin vain sinä… Aragorn nolostui ja kääntyi unisen näköisenä tuijottamaan kattoa.
- Taisit nähdä hyvää unta, vai mitä? Legolas härnäsi toveriaan.
- Älä nyt näytä noin murheelliselta, ystäväni. Sinä pääset hänen luokseen vielä.
Aragorn vastasi jotain hiljaa haltiakielellä.
Kaisa ei osannut kuvitellakaan, miten hirveältä tuntui tietää, että rakastamansa ihminen -tai haltia- on niinkin saavuttamattomissa kuin kokonaan toisessa maailmassa ja ajassa. Aragorn näytti sydäntä särkevän tuskaiselta.
-Minun täytyy tänään käydä yliopistolla luennolla. Se on paikka jossa minä opiskelen. Kai te pärjäätte täällä keskenänne sen aikaa?
-Onko siellä paljon kirjoja? Legolasin silmiin syttyi kiinnostus.
-Yliopistolla? On. Mutta sinä et voi tulla sinne mukaan.
Haltia näytti pettyneeltä.
-Mutta jospa minä näyttäisin sinulle tänään kirjaston? Siellä niitä on vielä enemmän.
-Se olisi hienoa!
Kaisaa hymyilytti.
-Lähdetkö samaa matkaa? Minä näytän sinulle kirjaston ennen kuin menen yliopistolle.
Haltia nyökkäsi ja nousi istumaan. Tiko kömpi haltian jalkopäästä peiton alta ja katseli tätä närkästyneen näköisenä. Se olisi halunnut nukkua vielä lämpimässä ystävänsä jalkaa vasten. Legolas silitti koiran päätä ja puki sitten ylleen uudet vaatteensa.
-Olisiko sinulla minulle sellaista... Miksi sinä sanot niitä? Millä hiukset saa helposti kiinni. Tuo nahkanauha on niin vaikea.
-Hiuslenkkiä, kas tässä.
Legolas sitoi hiuksensa kiinni.
Kaisa avasi ulko-oven ja jäi vielä odottamaan päällysvaatteita päälleen pukevaa Legolasia.
Gimli säntäsi Kaisan luo eteiseen muistaessaan erään tärkeän asian.
-Kaisa-neiti, minä ajattelin puhdistaa ja kiillottaa kirveeni tänään. Se on yltä päältä örkinveressä. Onko täällä missään vanhaa rättiä jota voisin käyttää?
-On sellaisia jossain. Katso yläkaapeista. Aragorn auttaa sinua. Meidän on nyt mentävä. Olkaa ihmisiksi... ja kääpiöiksi myös.
-------------------------------------------------------------------------------------
-Löytyykö? Gimli kysyi malttamattomana Aragornilta, joka seisoi keittiöjakkaralla ja tonki viimeistä eteisen yläkaappia, joka sisälsi joulukoristeita.
-Ei täällä ole mitään muuta kuin värillisiä, pienikokoisia näkökiviä. Mitähän neiti-Kaisa näilläkin tekee?
Avain rapisi ulko-oven lukossa. Ovi tönäistiin auki sellaisella voimalla, että se kaatoi keittiöjakkaran ja sillä seisseen Aragornin.
-Mitäs hel...? Tulija oli Tero.
Mies ei selvästikään ollut hyvillään siitä, etteivät Kaisan vieraat olleet vieläkään lähteneet.
-Missä Kaisa on? Hän äyskäisi.
-Yläopistolla, Gimli tokaisi vastaukseksi.
Tero katsoi kääpiötä vähän aikaa kuin suurta räkäklimppiä.
Aragorn könysi ylös lattialta purren hampaitaan yhteen. Hän nosti kaatuneen keittiöjakkaran pystyyn.
Tero marssi Aragornilta anteeksi pyytämättä makuuhuoneeseen ja latoi loput vaatteensa ja tavaransa mukanaan tuomiin muovipusseihin. Lähtiessään Tero marssi ystävysten ohitse ikään kuin näitä ei olisi ollut olemassakaan ja paukautti lähtiessään ulko-oven kiinni niin kovaa että ikkunat helisivät.
Aragorn pudisteli päätään.
-Inhottavin koskaan tapaamani mies.
Gimlillä oli vain mielessä rakas kirveensä ja sen puhdistus.
-Näissä eteisen kaapeissa ei siis ollut rättejä. Pitäisiköhän vielä katsoa makuuhuoneen kaapeista?
-------------------------------------------------------------------------------------
-Siellä oli enemmän kirjoja kuin siellä mistä minä tulen! Se oli jotain... uskomatonta! Jos minä asuisin täällä, viettäisin varmasti kaiken aikani tuossa ihanassa paikassa.
Kaisa hymyili haltian innostukselle heidän kävellessään takaisin kirjastolta. Legolas olisi viihtynyt kirjastossa pidempäänkin kuin mitä Kaisan luento kesti.
-Minä viihdyn täällä. Minusta tuntuu että täällä olo on tehnyt minulle hyvää. Aivan kuin saisin uusin voimin lähteä taistelemaan ystävieni puolesta, kun lähdemme kotiin.
-Se on hyvä. Aragorn ei tunnu viihtyvän yhtä hyvin...
-Et voi kuvitellakaan millaisia huolia hän kantaa. Hän taitaa haluta olla omassa rauhassaan ja selvittää päätään kuuntelemalla sitä... hmm... mielenkiintoista musiikkia.
-Ja Gimli tuntee olevansa minulle jostain kiitollisuudenvelassa. Kaisa nauroi muistaessaan edellisen päivän lyhyeen loppuneen lauluesityksen.
-Mehän olemme. Sinä olet tarjonnut meille ruokaa, kotisi ja opastanut meitä vieläpä selviämään hengissä maailmassasi.
-Äh, minulla on ollut hauskaa.
Haltia oli hetken hiljaa.
-Niin minullakin.
Kaisa hätkähti kun Legolas otti tätä kädestä kiinni.
Tytön teki mieli nipistää itseään. Hän painoi katseensa jalkoihinsa kun hölmö, hallitsematon hymy levisi hänen kasvoilleen. Hänellä oli oudon kevyt olo. Lopulta hän kääntyi katsomaan kysyvästi vierellään kulkevaa haltiamiestä.
Legolas vastasi Kaisan katseeseen hymyillen.
Tero asteli heitä vastaan jo valmiiksi pahantuulisen näköisenä. Kun hän näki vastaantulijat, pysähtyi hän niille paikoilleen tuijottamaan näitä suu auki ja hänen kantamansa muovikassit putosivat jalkakäytävälle.
-Arvasinhan minä, Kaisa! Minä arvasin että sinä vehtaat tuon roolipelihörhön kanssa! Heti kun minä olen vuorokauden poissa niin sinä löydät uuden! Ja minkälaisen...!
Kaisa huomasi Teron vasta nyt. Hätäisesti hän päästi Legolasin kädestä irti. Kaunis hetki oli silmänräpäyksessä vaihtunut painajaiseksi.
-Lopeta! En minä mitään vehtaa! Minä...
-Onhan minulla silmät päässä!
-Antaisit jo Kaisan olla, Legolas sanoi väliin.
-Älä sinä puutu minun asioihini, suippokorvahyypiö!
Legolas naurahti ja etsi taitavasti kasvoilleen vakavan ilmeen, josta iva ja halveksunta kuulsivat lävitse juuri sopivasti.
-Anteeksi. Erehdyin varmaankin Kaisan tunteiden suhteen sinua kohtaan. Kukapa voisi olla rakastamatta noin kohteliasta ja kaunopuheista miestä, joka kaiken lisäksi on niin ymmärtäväinen, ennakkoluuloton ja hyvä kuuntelemaan.
Viesti meni perille. Tero avasi suunsa sanoakseen jotain mutta muutti sitten mielensä ja meni menojaan kiukusta kihisten.
Legolas tuhahti. Ihmiset taisivat olla tässäkin maailmassa kummallisen itsekkäistä ja omistushaluisia.
Kaisalla oli tyhjä olo. Nyt hänestä tuntui, että hänelle oli tapahtunut ihan liikaa aivan liian lyhyessä ajassa.
Lumous oli rikki.
Legolas yritti tavoitella Kaisan kättä taas omaansa ja piristää tätä mutta tyttö kääntyi poispäin selin haltiaan.
-Minä pidän sinusta ja... minä haluaisin olla kanssasi mutta minulle ei ole hyväksi kiintyä sinuun nyt liikaa. Sinä lähdet pois, ja minulla jää sinua ihan hirveä ikävä. Minun on jo nyt vaikea kestää sitä. Ymmärrätkö?
Legolaksen teki mieli sanoa, että hänen kohdallaan oli jo myöhäistä. Haltia ryhdistäytyi ja nyökkäsi kylmän viileästi.
-Ota avaimet. Minä kävelen vielä vähän. Kaisa kääntyi ja yritti hymyillä.
Legolas nyökkäsi ja otti Kaisan antaman avainnipun.
Haltia oli todella hämmentynyt ja katui jo, että oli mennyt näyttämään tytölle tunteensa. Kaikki olisi ollut paljon helpompaa jos Legolas olisi vain antanut olla.
Hän ei voinut mitään sille, että piti Kaisasta aivan hirveän paljon.
Aikansa oikeaa avainta etsittyään ja lukon kanssa tapeltuaan haltia pääsi sisään Kaisan asuntoon.
Aragorn ja Gimli seisoivat Kaisan makuuhuoneessa, ja molemmat näyttivät ihmeen järkyttyneiltä. Gimli piteli sylissään kirjaa.
-Mitä te teette?
-Gimli etsi rättiä, jolla puhdistaa kirveensä. Hän löysi Kaisa-neidin komerosta oudon kirjan, joka... näyttäisi kertovan meistä.
-Mitä?
Legolas otti kirjan Gimliltä, luki kansitekstin ja selaili kirjaa hämmentyneenä.
-Tätä minä arvelinkin, Gimli huokasi.
-Meitä ei ole olemassa. Meillä ei ole sosiaaliturpatunnuksia. Me olemme vain jotain... jonkun keksimää satua.
Gimli näytti murtuneelta. Hän ei voinut keksiä pahempaa häväistystä kääpiölle kuin saada tietää olevansa taruolento.
Aragorn mietti hetken.
-Ajattele nyt järjelläsi, Gimli. Jos sinua ei olisi olemassa, niin seisoisitko sinä siinä pohtimassa olemassa oloasi? Enkö minä seiso tässä ihan ilmielävänä puhumassa sinulle? Ja eikö Legolaskin ole lihaa ja verta?
Kääpiö katsoi hämmentyneenä hermostunutta ystäväänsä. Hän ei oikein tiennyt mitä ajatella.
-Muistakaa, että me olemme tulevaisuudessa, joskin emme omassa maailmassamme. Minä luulen, että tämä... Tolkien... on kirjoittanut sormuksen saattueesta tuon kirjan meidän maailmassamme ja tulevaisuudessamme seikkailumme jälkeen. Itse emme vielä tiedä mikä meitä odottaa, mutta oletan sen tuon kirjan perusteella olevan jotain mistä tullaan kertomaan lauluja ja tarinoita. Se on täysin järkeenkäypä selitys.
-Saanko kysyä, mitä kirja sitten täällä tekee?
-Mitä me täällä teemme, Legolas? Kirja on voinut tulla tänne ihan samalla tavalla.
Aragorn vaikeni hetkeksi.
-Gandalf ei olisi halunnut meidän katsovan sitä. Laita se pois, Legolas. Kaisa-neiti ei selvästikään ole tarkoittanut sen joutuvan meidän käsiimme.
Haltia huokasi ja laittoi kirjan kiinni.
-Olet oikeassa, Aragorn. Kuten tavallista.
Ovikello soi. Aragorn meni avaamaan oven Kaisalle ja Tikolle.
Legolas nosti kirjan takaisin kaapin ylähyllylle, omalle paikalleen niin että näytti ettei kukaan olisi siihen koskenut. Jos Aragorn oli oikeassa ja heistä tultaisiin kokoamaan lauluja ja tarinoita kirjallisesti, eivät heidän tulevat koettelemuksensa voineet olla kovin vähäpätöisiä. Tämä ajatus antoi toivoa heistä jokaiselle, vaikkei kirjaa sen jälkeen mainittu sanallakaan.
Hetken Legolas seisoi yksin makuuhuoneessa. Mitäköhän Gandalf olisi sanonut tästä kaikesta? Varmaankin jotain viisasta, jonka syvimmän merkityksen muut olisivat tajunneet vasta vuosien päästä.
-Aragorn, Kaisan ääni kantautui Legolasin korviin olohuoneesta.
-Ei piippukessua sisällä. Mars parvekkeelle!