Kunnian puolesta, PG-13, Legolas/MS UUSINTA UUTTA 17.3!

PG-13 ja sen alle olevat romanceficit.

Valvojat: Likimeya, Andune

Dragonfly
Örkki
Viestit: 114
Liittynyt: La Joulu 23, 2006 11:07 am
Paikkakunta: Synkmetsä
Viesti:

Kunnian puolesta, PG-13, Legolas/MS UUSINTA UUTTA 17.3!

Viesti Kirjoittaja Dragonfly »

Joopa joo, otsikko muuten on, minkälainen on. :D Ajattelin nyt jäsenyyteni edellispäivänä aloittaneena julkaista ensimmäisen kunnon ficcini teidän iloksenne! Toivottavasti pidätte! :)

Title: Kunnian puolesta
Genre: Romance nyt ainakin...
Summary: Mirtalié on kuvankaunis haltianeito, johon Legolas rakastuu, mutta vastaako neito hänen tunteisiinsa? Legolasilla on myös muita huolia - Synkmetsää uhkaa taistelu kostonhimoisia örkkejä vastaan.

---

OSA 1

Puinen nuoli lensi vaakasuoraan ilman halki. Sen terävä, kolmionmallinen kärki osui suoraan kauempana odottavan maalitaulun keskiympyrään. Vähän matkan päässä taulusta seisoi komea haltianuorukainen, joka hymyili hyväntuulisesti suoritukselleen. Hänen miltei maidonvalkeat hiuksensa lepäsivät vihreän kankaan päällystämillä olkapäillä ja lihaksikkaat kädet kannattelivat yhä suurta jousta. Haltia otti maasta uuden nuolen, asetti sen huolellisesti jousiaseen joustavan kaaren ja jänteen väliin ja tähtäsi uudelleen kohti maalitaulua. Kuului nopea suhahdus ja nuoli osui jälleen aivan taulun keskustaan, edellisen nuolen viereen. Haltia ampui vielä loput kymmenkunta nuolta ennen kuin laski jousensa ja lähti kulkemaan smaragdinvihreän nurmen poikki maalitaululle. Hän tarttui ampumiinsa nuoliin ja väänsi ne kaikki yhtaikaa irti maalitaulun pehmeästä pinnasta.

Haltia tarttui maalitauluun ja lähti viemään sitä kohti punaista puuvajaa, joka sijaitsi vain sadan metrin päässä haltian harjoittelupaikasta. Sisällä vajassa hän tapasi puunhakkaajan, joka oli tuomassa sylintäydeltä puuhalkoja vajaan.
"Kas, kas! Hyvää päivää, prinssi Viherlehti!" puunhakkaaja huudahti ja laski ison halkolastinsa kärsineen näköiseen punoskoriin.
"Päivää, Filiús!" haltia tervehti takaisin ja raahasi reikiintyneen maalitaulun puuvajan tyhjään nurkkaukseen. Filiús oli juuri poistumassa vajasta, kun haltianuorukainen kosketti miestä olalle ja tämä kääntyi ympäri ja jäi odottamaan.
"Niin, kun asia on nyt niin, että... Oletko nähnyt Mirtaliéta?" haltia kysyi ja yritti häivyttää kiinnostuksen vaikutelman äänestään.
"Mirtaliéta?" puunhakkaaja toisti ja hänen huulensa kaartuivat ymmärtäväiseen hymyyn. "Olenhan minä, mutta saanen ihmetellä, mitä sinä hänestä haluat, Legolas?"
Legolasiksi kutsuttu haltia rykäisi hermostuneesti ja käänsi katseensa vajan seinällä roikkuvasta maalauksesta takaisin Filiúkseen, joka katsoi häntä varsin huvittuneena.
"Minä... En tiedä, tai oikeastaan -" Legolas aloitti, mutta puunhakkaaja keskeytti hänet sanomalla:
"Ei sen väliä, prinssi Viherlehti. Minä ymmärrän kyllä. Mirtalié oli kanssani metsässä. Hän auttoi minua hakkaamaan halkoja. Luultavasti neito on siellä vieläkin."
Legolas kumarsi kiitokseksi ja poistui sitten nopeasti paikalta. Hän suunnisti äänettömät askelensa metsään. Paikkaan, jossa arveli Mirtalién olevan eli hakkuualueelle. Prinssi mietti Filiústa ja sitä, miten hyvin vanha haltia oli arvannut hänen mietteensä. Hän kun todellakin piti Mirtaliésta kovasti. Neidon hiusten punaisesta väristä, joka oli hyvin harvinainen haltioilla, sekä hänen hyvästä huumorintajustaan ja kauniista hymystä, joka toi neidon persoonalliset hymykuopat esiin.

Legolas oli kulkenut mietteissään niin nopeasti, että huomasi kohtapuoliin seisovansa jo hakkuualueella. Hän katseli ympärilleen ja näki joka puolella haltioita hakkaamassa puita ja kuljettamassa halkoja ympäriinsä.
Kaiken sen keskellä oli Mirtalié. Neito auttoi puunhakkaajia lastaamaan halkoja puisiin laatikoihin. Legolas lähti kävelemään neitoa kohti, jonka hän oli erottanut nopeasti muusta joukosta punaisten hiusten ansiosta.
"Mirtalié!" haltianuorukainen huusi hymyillen.
"Legolas!" Mirtalié huudahti käännyttyään ympäri ja nähtyään nuoren haltiamiehen tulevan luokseen vaaleat hiukset hulmuten. "Mitä sinä täällä teet?"
"Tulin sinua tapaamaan."
"Vai niin", Mirtalié sanoi ja katsoi Legolasia syvälle silmiin kuin onkiakseen koko totuuden hänen silmistään.
Legolas alkoi nauraa nähtyään neidon tuiman, miettivän katseen. Hän silitti hellästi Mirtalién sileää poskea, mutta neito otti askelen taemmas kuin olisi vihastunut Legolasin eleestä.
"Mitä?" haltiamies kysyi ihmeissään. Hän laski kätensä, joka oli vielä hetki sitten koskettanut neidon kasvoja.
"Sinä nauroit. Miksi?" Mirtalié tiukkasi ja rutisti kasvonsa niin hassuun ilmeeseen, ettei Legolas voinut olla nauramatta uudelleen.
"Juuri tuon takia", prinssi sai sanotuksi naurunsa seasta.
Neito tönäisi Legolasia pienesti ja haltiamies joutui ottamaan askelen taaksepäin, ettei olisi kaatunut kosteaan maahan. Yksi vilkaisu riitti kertomaan, että Mirtalié oli napannut soljen Legolasin viitasta ja juoksi hurjaa vauhtia karkuun.
"Ota kiinni, jos saat!" neito huusi nauraen ja katosi puiden lomaan. Legolas lähti juosten hänen peräänsä ja huomasi useiden haltioiden tuijottavan häntä ihmeissään. Legolas ei kuitenkaan välittänyt vaan yritti saavuttaa Mirtalién, jonka näki juoksevan kohti kaunista vesiputousta, joka laski alas korkealta kalliolta. Prinssi ihasteli näkyä aikansa, kunnes muisti minkä takia oli tullut vesiputoukselle. Hän käveli äänettömästi risujen ja lakastuneiden kasvien yli yrittäen nähdä neidon tulipunaiset hiukset luonnon värejä vasten. Mitään ei kuitenkaan näkynyt ja hitaasti Legolas ohitti putouksen, jonka puhdas vesi kimalsi auringonvalossa niin
kirkkaasti, että se aivan häikäisi nuoren haltian silmiä.
"Mirtalié..." Legolas huhuili ja hänen sydämensä sykähti, kun haltia näki punaisen välkähdyksen paksun tammipuun takana. Haltia hiipi kohti puuta ja kosketti sen karheaa kaarnaa jännittyneenä. Legolas kiersi puun
taakse, mutta neitoa ei näkynyt missään. Legolas tunsi pettyvänsä ja hän oli jo kääntymäisillään takaisin, kun hänen takaansa kuului kiljahdus ja seuraavassa hetkessä haltianuorukainen makasi maassa pitkin pituuttaan ja tunsi kevyen painon päällään, Mirtalién painon.

Haltianeito nauroi makeasti, kun hän nousi Legolasin päältä ja auttoi prinssin pystyyn tarttuen häntä kädestä.
"Anteeksi, Legolas. En voinut vastustaa kiusausta", Mirtalié sanoi ja hänen pähkinänruskeat silmänsä näyttivät nauravilta. Neito ojensi hopeisen soljen takaisin Legolasille.
"Ei se mitään, Mirtalié", Legolas sanoi ja hymy puhkesi kukkaansa hänen kasvoillaan. Hetken he katsoivat toisiaan silmiin ja aika tuntui pysähtyneen heidän ympärillään hiljaisessa metsässä.
"Meidän pitäisi kai palata jo kylään", Mirtalié sanoi viimein ja loi katseensa maahan.
"Se voisi olla viisasta. Hämäräkin alkaa jo laskeutua", Legolas myönsi ja yritti tavoittaa Mirtalién katseen, mutta haltianeito katsoi tarkoituksellisesti poispäin. Neito kietoi käsivartensa ympärilleen ja Legolas huomasi, että tämä tärisi hieman, luultavasti kylmästä. Hän riisui viittansa yltään ja sanoi sitten kohteliaasti ystävälleen:
"Sinähän täriset, Mirtalié. Vaadin, että otat viittani. Täällä, isäni valtakunnassa ei kenenkään tule palella."
Mirtalié tarttui viittaan kiitollisena ja Legolas auttoi häntä laittamaan sen neidon sirojen hartioiden päälle.
"Kiitos kovasti, mutta miksi olet näin hyvä minulle? Olen vain pelkkä palvelustyttö, puunhakkaajan tytär. Miksi sinä, itse Synkmetsän prinssi olet ystäväni? Miksi välität minusta?" haltianeito kysyi, eikä hän enää katsonut muualle vaan suoraan Legolasin syvänsinisiin silmiin.
"Etkö todella tiedä vastausta tuohon, Mirtalié?" Legolas sanoi hiljaa, melkein kuiskaten. Haltianeito ei vastannut heti vaan tuijotti Legolasia kuin miettien, uskaltaisiko sanoa sen asian ääneen, jota he molemmat
miettivät. Legolas huomasi, että sekunnin murto-osan ajan neidon silmissä viipyi hehku, jonka kaltaista prinssi ei ollut koskaan aiemmin nähnyt kenenkään silmissä. Se hehku sai Legolasin tuntemaan itsensä onnelliseksi, lämpimäksi. Mirtalié liikahti levottomasti. Hän näytti hetken pelokkaalta, mutta sitten hän puhui itsevarmalla ja voimakkaalla äänellä:
"Sinä rakastat minua, kuten minä sinua - ystävänä."

Legolas katsoi haltianeitoa. Hän ei ollut osannut odottaa "ystävänä"-sanaa ja siksipä hän olikin kovin hämmentynyt, sisäisesti. Hän tunsi olevansa surullinen. Miksi kaiken piti aina olla niin vaikeaa?
"Juuri niin", Legolas sanoi lyhyesti soivan hiljaisuuden päätteeksi. Haltia käänsi nopeasti selkänsä Mirtaliélle ja lähti kävelemään hitain askelin kohti isänsä linnaan vievää polkua. Mirtalié saavutti Legolasin nopeasti ja kävellessään prinssin rinnalla metsäpolulla hän vilkaisi tätä syrjäkarein. Mirtalién huulille nousi pieni ja surumielinen hymy ennen kuin neito alkoi laulaa vanhalla haltiakielellä.
"Rakastan häntä, jota en voi saada. Oi, miksi itkee sydämeni? Miksi verta vuotavat silmäni? Rakastan häntä, jota en voi saada..."
Legolas nosti katseensa laulavaan haltianeitoon ja lumoutui täysin. Laulun sanat iskostuivat niin voimakkaasti Legolasin tajuntaan, ettei hän kyennyt pian enää ajattelemaan mitään muuta. Millään muulla kuin haltianeidon laululla ei ollut merkitystä.

Mirtalié huomasi Legolasin ihastuneen ilmeen, eikä lopettanut ennen kuin ei enää muistanut enempää laulun sanoja. Laulun lumous särkyi heti sen lakattua ja Legolas palasi normaalitilaan. Hän ei kyennyt kuin tuijottamaan neitoa, joka hymyili niin suloisesti, että prinssin teki mieli suudella häntä siinä ja heti. Hän kuitenkin hillitsi halunsa.
"Mikä se... se laulu oli?" Legolas Viherlehti kysyi hiljaa. Hän kuuli yhä sen lumoavan melodian päässään. Mirtalié hymyili yhä.
"Se oli rakkauslaulu, jonka haltiaäitini teki isälleni ennen lähtöään Kuolemattomille Maille. Laulun tarkoitus on lumota kaikki, jotka sen kuulevat. Erityisesti kaikki miehet."
Mirtalié katsahti Legolasiin, joka oli yhä hämmentynyt tapahtuneesta. Neidon kasvoilla loisti itsetyytyväinen ilme, jonka Legolas huomasi peittelyistä huolimatta.
"Odotas vain, Mirtalié. Vielä minä löydän laulun, joka lumoaa kaikki naishaltiat ja sitten SINÄ olet pulassa", haltianuorukainen sanoi ja alkoi nauraa. Mirtaliékin nauroi. He pitivät hauskaa koko matkan metsästä pimeydessä hohtavaan haltiakylään. Legolas ja Mirtalié kävelivät pitkin koristeltua pääkatua ja haltianeidon kotimökin kohdalla Legolas kumarsi ja suuteli Mirtalién kättä. Haltianeito riisui Legolasin viitan yltään
ja ojensi sen sitten prinssille, joka tarttui siihen ja veti sen itselleen.
"Näkemiin, kaunis neito. Tavatkaamme huomen aamulla Synkmetsän kauneimman omenapuun alla, kun aurinko on juuri nousemaisillaan ja luo taivaalle ensisäteitään", Legolas lausahti ja lähti sitten vihreä matkaviittansa tuulessa hulmuten kulkemaan katua pitkin ylös linnaan.
Prinssin kadottua koristeliaan sypressiaidan taakse Mirtalié-neito huokaisi ihastuneena ja kuiskasi sitten lauhaan iltatuuleen:
"Näkemiin, rakkaani."
Viimeksi muokannut Dragonfly, La Maalis 17, 2007 10:42 am. Yhteensä muokattu 25 kertaa.
Annatar
Puolituinen
Viestit: 389
Liittynyt: Pe Marras 04, 2005 4:09 pm
Paikkakunta: Rohanin ruohotasangot

Viesti Kirjoittaja Annatar »

Ei hassumpi aloitus ensimmäiseksi ficiksi, tekstikin oli melkoisen sujuvaa.
Tuo puunhakkaaja oli siis haltia myös? Kuvittelin sen ensin ihmiseksi, mutta sitten mainittiinkin Mirtalién isän olevan puunhakkaaja, joten oletin kyseessä olevan saman tyypin.

Arastelin hiukan tämän lukemista parituksen takia, Legolas kun ei omalla suosikkihahmolistallani ole ihan kärkipäässä. Naishahmo tuntuu aika perinteiseltä omalta hahmolta (punainen tukka ja isän alhainen asema), samoin jäin kovasti kaipaamaan tälle otsikkoa -mutta muuten ihan mielenkiintoinen aloitus. Tekstiä olisi tosin miellyttävämpää lukea, mikäli se olisi jaettu kappaleisiin ja rivit jatkuisivat loppuun saakka. (Kappalejaon puuttuminen saattaa olla täällä joillekin jopa syy ficin lukematta jättämiselle.)

Mutta muuten kiintoisaa, jatka toki kirjoittamista! ^^
Vuoden Draamaficcaaja 2007

Kauniin avan taiteili julietik.

Ruoskatarin (okei, Ruoskattaren ;)) kautta Annatariksi jälleen.
Dragonfly
Örkki
Viestit: 114
Liittynyt: La Joulu 23, 2006 11:07 am
Paikkakunta: Synkmetsä
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Dragonfly »

Oi, kiitos palautteesta, Annatar! :) Yritän jatkoa kirjoittaessani huomioida kappalejaon. Kiitos vielä kerran! *kumartaa*
Dragonfly
Örkki
Viestit: 114
Liittynyt: La Joulu 23, 2006 11:07 am
Paikkakunta: Synkmetsä
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Dragonfly »

OSA 2

Aamu koitti nopeasti ja selkeänä. Yön aikana Synkmetsään laskeutunut usvakin kavahti kirkkaita valonsäteitä ja katosi heti auringon noustua horisontista. Legolas ei ollut nukkunut yöllä silmäntäyttäkään. Ei, että se olisi haitannut, sillä eiväthän haltiat tunteneet väsymystä, mutta prinssi uskoi, että odotus olisi ollut edes jotenkin kestettävä nukkuessa kuin valveilla. Legolas siirtyi pois ikkunan edestä ja käveli sänkynsä eteen. Haltia kumartui ja veti vuoteen alta jousensa, sekä purppuran värisen nuoliviinin, jossa oli kuusitoista täysin teräviksi vuoltua nuolta. Legolas nousi, heitti nuoliviinin olalleen ja lähti ovelle. Astuttuaan hämärään käytävään Legolas käveli sen päähän ja laskeutui leveät kierreportaat alas eteishalliin. Halli oli muun linnan tavoin hämärä ja sitä valaisivat ainoastaan seinillä olevat soihdut, joissa tuli tanssi lepattaen.

Haltiaprinssi käveli jykevien tammiovien luo ja työnsi oikeanpuoleisen oven kaikin voimin auki. Ulkona oli vielä hiljaista, sillä kylä linnan alapuolella ei ollut vielä herännyt tekemään arkisia askareitaan. Legolas kulki pihan poikki hevostalleille ja nouti mustan, satuloidun ratsun karsinastaan. Haltia silitti hevosen lämmintä turpaa ja hänen olonsa keveni, kun hevonen hirnahti iloisesti ja pukkasi päällään Legolasia hellästi olkapäähän. Legolas polkaisi jalallaan vauhtia maasta ja nousi uljaan ratsunsa selkään.
"Matkaan, Sierra," haltia kuiskasi hevosensa korvaan ja tottelevainen tamma lähti kaviot mukulakiveystä vasten kopisten matkaan.

Kului viisi minuuttia ja Legolas hyppäsi Sierran selästä. Hän oli tullut Mirtalié-neidon kauniin asumuksen edustalle. Legolas käveli taidokkaasti rakennetun mökin ovelle ja koputti vakaalla kädellä sen puiseen oveen. Kuului kolahdus ja ovi avautui hitaasti. Filiús seisoi hetken ilmeettömänä oviaukossa ja päästi sitten Legolasin eteiseen.
"Huomenta, Filiús. Suonette anteeksi, että tulen näin aikaisin, mutta minä sovin eilen tapaamisen Mirtalién kanssa ja..." Legolas alkoi selittää, mutta näki vanhan haltiamiehen ilmeestä, ettei kaikki ollut kohdallaan ja hiljeni. Filiús ei näyttänyt edes kuulevan Legolasia.
"Onko kaikki hyvin, Filiús? Missä... Onko Mirtalié kotona? Minun on saatava nähdä hänet", haltia toisti ja nyt Filiús kohotti katseensa. Legolas aisti surun ja kärsimyksen puunhakkaajan ympärillä ja oli ymmällään.
"Hän ei ole täällä, Legolas", Filiús sanoi hiljaa. "Tyttäreni vietiin pois. Isäsi sotilaat tulivat hakemaan Mirtalién pois."
Legolas tuijotti vanhaa haltiaa käsittämättä täysin, mistä tämä puhui. Prinssi oli juuri kysymässä asiasta, kun Filiúksen poskelle valui kyynel ja haltiavanhus sanoi tärisevällä äänellä:
"Synkmetsää uhkaa sota, Legolas! Örkit ovat jo matkalla tänne, eikä Synkmetsässä ole tarpeeksi miehiä puolustamaan valtakuntaamme. Taiteluun lähtee siis myös naisia, ja Mirtalié on nyt heidän joukossaan. Outoa, ettei itse Synkmetsän prinssi tiedä asiasta!"
Legolas ei kyennyt kuin tuijottamaan Filiústa tyrmistyneenä ja palava pelko sydämessään. Hän ei olisi halunnut uskoa vanhan haltian puheisiin, mutta tiesi että se kaikki oli totta. Synkmetsässä syttyisi pian taistelu, eikä hänen isänsä, Synkmetsän kuningas ollut kertonut siitä omalle pojalleen. Legolasin mieltä kalvoi viha ja hän tunsi olevansa petetty. Ei, vielä pahempaa - hänen oma isänsä oli johtanut häntä harhaan.
"Tuo kuulostaa uskomattomalta! Miten isä ei ole kertonut minulle? Olen sentään hänen poikansa!" Legolas huusi raivoissaan. Hän hengitti hyvin raskaasti ja näytti niin vihaiselta, että Filiús otti askelen, jos toisen taaksepäin. Prinssi otti vieressään olevalta pöydältä siron soittorasian käteensä ja paiskasi sen päin seinää.
"En suvaitse moista käytöstä kattoni alla, prinssi Viherlehti. Käyttäytykää haltioiksi tai joudun heittämään sinut ulos talostani!" Filiús sanoi ja hänen äänessään oli voiman tuntu. Legolas voihkaisi anteeksipyytävästi ja nosti pirstoutuneen soittorasian jäänteet nopeasti pöydälle. Sen tehtyään haltia hautasi komeat, mutta surulliset kasvot kämmeniinsä ja istahti penkille. Legolas tunsi silmiään polttelevan ja yritti turhaan pidätellä kyyneliä, jotka alkoivat valua vuolaina haltian kalpeita poskia pitkin.

Itkiessään siinä kirkkaassa eteisessä prinssi tunsi yhtäkkiä haltiavanhuksen pehmeän käden olkapäällään. Vanha mies istui hänkin alas penkille ja kietoi kätensä lohduttavasti Legolasin ympärille.
"Älä pelkää, Legolas. Mirtalié on rohkea ja itsenäinen neito. Hän pärjää kyllä", vanhus vakuutteli ja hänen äänensä oli myötätuntoa täynnä. Legolas nosti katseensa Filiúkseen ja sanoi alakuloisella äänensävyllä:
"En epäile tyttäresi rohkeutta tai itsenäisyyttä vaan vihollisen kavaluutta ja miekkaa."
Filiús katsoi Legolasia yhtä läpitunkevasti ja rohkaisevasti kuin tyttärensä ikään, eikä nuori haltia voinut olla henkäisemättä ihmetyksestä.
"Tiedän sen, Legolas ja siksi sinun onkin käytävä taistoon hänen rinnallaan", Filiús vastasi ja hänen katseensa viipyi ensin prinssin itkemisestä laikukkailla kasvoilla ja sitten jousessa, joka lojui oven edessä matolla. Vanhus käveli sen luo ja nosti sen ylös kylmältä puulattialta.
"Miksi sinulla on jousesi mukana? Et kai pelkää että puren, Legolas?" haltiavanhus kysyi ja hän hymyili ensimmäisen kerran kunnolla Legolasin tulon jälkeen.
"En, Filiús. Suunnittelin lähinnä, että olisimme harjoitelleet jousiammuntaa tänään Mirtalién kanssa", Legolas sanoi melko katkerasti, mutta hetken hänenkin huulillaan viipyi hymy. Haltiaprinssi nousi hitaasti penkiltä. Hän kääntyi puunhakkaajan puoleen, kumarsi ja kääntyi sitten lähteäkseen.

Ovella Filiús pysäytti Legolasin tarttuen tätä olkapäästä ja ojensi prinssille kauniin, hopeaisen riipuksen. Koruun upotetut pienet jalokivet kimaltelivat auringonvalossa.
"Mirtalié pyysi minua antamaan tämän sinulle ennen lähtöään. Se on tehty mithrilistä", Filiús sanoi hymyillen. Legolas katsoi pientä kaulakorua, joka hehkui sateenkaaren väreissä hänen kämmenellään. Se on kaunis - kuten Mirtaliékin, Legolas ajatteli hyvillään. Hän oli aikeissa kiittää Filiústa kaikesta, mutta haltiavanhusta ei yhtäkkiä enää näkynytkään missään. Legolas katsoi edessään kohoavaa asumusta, eikä hän enää tuntenut oloaan niin raivoisaksi ja petetyksi. Haltiaprinssi kääntyi viitta hulmuten ympäri ja lähti kävelemään kohti tuulessa uljaana seisovaa ratsuaan. Ennen kuin nousi hevosensa selkään Legolas laittoi saamansa korun roikkumaan ohuesta hopeaketjusta kaulaansa ja hetken, joka tuntui ikuisuudelta, hän tunsi olevansa koko maailman onnellisin haltia.

---

Tulipa sitä jatkoa nyt sitten viimeinkin. :D Enpä ole kyllä tässäkään tekstissä kauheasti uhrannut ajatuksia kappalejaoille, eikä nuo rivit vieläkään lopu oikein, mut kyllä se tästä... pikkuhiljaa - ehkä? :/

Kiitos vielä kerran palautteestasi, Annatar!
Viimeksi muokannut Dragonfly, Su Maalis 11, 2007 11:25 pm. Yhteensä muokattu 5 kertaa.
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Kuulehan Legolatar, suosittelisin että käyt korjaamassa nuo kappalejaot kohdalleen. Sen voi tehdä jälkeen päinkin painamalla edit-nappulaa viestisi oikeasta yläkulmasta. Kun olet kerran jaksanut kirjoittaa tätä ficciä näinkin pitkään, niin voinet kyllä uhrata pari minuuttia ulkoasun siistimisellekin. Se tulee parantamaan luettavuutta huomattavasti. Siis sen sijaan, että tekstisi näyttää tältä:
Aamu koitti nopeasti ja selkeänä. Yön aikana Synkmetsään laskeutunut usvakin kavahti kirkkaita valonsäteitä ja katosi heti auringon noustua horisontista. Legolas ei ollut nukkunut yöllä silmäntäyttäkään. Ei, että se
olisi haitannut, sillä eiväthän haltiat tunteneet väsymystä, mutta prinssi uskoi, että odotus olisi ollut edes jotenkin kestettävä nukkuessa kuin valveilla. Legolas siirtyi pois ikkunan edestä ja käveli sänkynsä eteen.
Haltia kumartui ja veti vuoteen alta jousensa, sekä purppuran värisen nuoliviinin, jossa oli kuusitoista täysin teräviksi vuoltua nuolta. Legolas nousi, heitti nuoliviinin olalleen ja lähti ovelle. Astuttuaan hämärään
käytävään Legolas käveli sen päähän ja laskeutui leveät kierreportaat alas eteishalliin. Halli oli muun linnan tavoin hämärä ja sitä valaisivat ainoastaan seinillä olevat soihdut, joissa tuli tanssi lepattaen.
Haltiaprinssi käveli jykevien tammiovien luo ja työnsi oikeanpuoleisen oven kaikin voimin auki. Ulkona oli vielä hiljaista, sillä kylä linnan alapuolella ei ollut vielä herännyt tekemään arkisia askareitaan. Legolas kulki pihan poikki hevostalleille ja nouti mustan, satuloidun ratsun karsinastaan. Haltia silitti hevosen lämmintä turpaa ja hänen olonsa keveni, kun hevonen hirnahti iloisesti ja pukkasi päällään Legolasia hellästi
olkapäähän. Legolas polkaisi jalallaan vauhtia maasta ja nousi uljaan ratsunsa selkään.
Sen pitäisi näyttää tältä:
Aamu koitti nopeasti ja selkeänä. Yön aikana Synkmetsään laskeutunut usvakin kavahti kirkkaita valonsäteitä ja katosi heti auringon noustua horisontista. Legolas ei ollut nukkunut yöllä silmäntäyttäkään. Ei, että se olisi haitannut, sillä eiväthän haltiat tunteneet väsymystä, mutta prinssi uskoi, että odotus olisi ollut edes jotenkin kestettävä nukkuessa kuin valveilla. Legolas siirtyi pois ikkunan edestä ja käveli sänkynsä eteen. Haltia kumartui ja veti vuoteen alta jousensa, sekä purppuran värisen nuoliviinin, jossa oli kuusitoista täysin teräviksi vuoltua nuolta. Legolas nousi, heitti nuoliviinin olalleen ja lähti ovelle. Astuttuaan hämärään käytävään Legolas käveli sen päähän ja laskeutui leveät kierreportaat alas eteishalliin. Halli oli muun linnan tavoin hämärä ja sitä valaisivat ainoastaan seinillä olevat soihdut, joissa tuli tanssi lepattaen.

Haltiaprinssi käveli jykevien tammiovien luo ja työnsi oikeanpuoleisen oven kaikin voimin auki. Ulkona oli vielä hiljaista, sillä kylä linnan alapuolella ei ollut vielä herännyt tekemään arkisia askareitaan. Legolas kulki pihan poikki hevostalleille ja nouti mustan, satuloidun ratsun karsinastaan. Haltia silitti hevosen lämmintä turpaa ja hänen olonsa keveni, kun hevonen hirnahti iloisesti ja pukkasi päällään Legolasia hellästi olkapäähän. Legolas polkaisi jalallaan vauhtia maasta ja nousi uljaan ratsunsa selkään.
(Valitan pitkää lainausta, mutta halusin tehdä selväksi, mitä tarkoitan.)

Olet ilmeisesti kirjoittaessasi painanut enteriä aina rivin lopussa tms., minkä takia nuo lauseet katkeilevat kesken. Saat otettua nuo turhat painallukset pois jälkeenpäin backspacella. Kun kirjoitat jatkossa, niin paina enteria vain silloin kun kirjoitat vuorosanan tai aloitat uuden kappaleen.

Voit vielä ennen viestin lähettämistä tarkistaa että ulkoasu on kunnossa painamalla esikatselu-nappulaa.

Mirtalié on kyllä ilmiselvä Mary Sue, mutta ei se minua oikeastaan häiritse. Legolas on ilmeisesti suosikkisi ja tavallaan ymmärrän, että haluat antaa hänelle mahdollisimman täydellisen haltian rakastetuksi. Huomauttaisin sen verran, että haltiat eivät kyllä vanhenneet ihan samaan tapaan kuin ihmiset, eli en usko, että heidän ihonsa kävi missään vaiheessa kovin ryppyiseksi kuten Filiúksella tässä. Haltiathan eivät nimittäin kuole vanhuuteen.

Repliikkien kirjoittamisessa oli pientä häikkää.
"Hän ei ole täällä, Legolas." Filiús sanoi hiljaa.
Pitäisi olla:
"Hän ei ole täällä, Legolas", Filiús sanoi hiljaa.
Siis jos vuorosana ei pääty huuto- tai kysymysmerkkiin, pitää käyttää pilkkua, ei pistettä, ja se pilkku tulee lainausmerkin jälkeen.

Kirjoitat sujuvaa ja kaunista tekstiä. Samoin kuvailu toimii oikein hyvin. Kunhan saat nuo kappalejaot kuntoon, niin tätä lukee ihan mielellään. Kirjoittele vain jatkoa jutullesi, minä lupaan lukea ja kommentoida. Olen kaivannutkin uusia kirjoittajia tänne "ei-slash puolelle". :)

Voisit muuten ehkä käydä laittamassa esittelyviestin itsestäsi tuonne Ilmoitukset-osastolle. :wink:

(Ja mitäs kummaa tuo Legolas/Éowyn oikein meinaa? Éowyn kuuluu yksin Faramirille, ettäs tiedät. :P)
Viimeksi muokannut Mithrellas, Ke Joulu 27, 2006 4:59 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Annatar
Puolituinen
Viestit: 389
Liittynyt: Pe Marras 04, 2005 4:09 pm
Paikkakunta: Rohanin ruohotasangot

Viesti Kirjoittaja Annatar »

Kiintoisa jatko. Legolas tuntui aluksi hitusen lällykältä makuuni, mutta kaipa se vielä ehtii toistakin puoltaan todistaa ^^ Kuvailu oli kyllä nättiä ja teksti luontevaa.

Tuolta oli varmaankin unohtunut jotakin välistä:

Ei, että se
olisi haitannut, sillä eiväthän haltiat tunteneet väsymystä, mutta prinssi uskoi, että odotus olisi ollut edes jotenkin kestettävä nukkuessa kuin valveilla.


Niitä kappalejakoja edelleen kaipailen. Mutta muuten sujuvaa ja kivaa tekstiä ^^ Eteenpäin vaan, koitan kanssa pysyä mukana lukemassa.
Vuoden Draamaficcaaja 2007

Kauniin avan taiteili julietik.

Ruoskatarin (okei, Ruoskattaren ;)) kautta Annatariksi jälleen.
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Hmmh..

Pakko sanoa, että tämä on melko mielenkiintoinen aloitus. Kaipaisin kyllä kovasti tarinalle nimeä, vaikka se työn alla olisikin.

Täällä on sama, mitä muillakin, kappalejaot olisivat erinomaiset. Lukeminen on vaikea, kun lauseet hyppäävät riviltä toiselle kesken kaiken.

Mirtalié on oudon ristiriitainen tuon ensimmäisen luvun jälkeen... Väittää toista ja ajattelee toista, tai sen käsityksen siitä saa. No, luotan siihen, että jatkossa saan selityksen tähänkin..

"En epäile tyttäresi rohkeutta tai itsenäisyyttä vaan vihollisen kavaluutta ja miekkaa."
Tuo oli kaunis lausahdus, pidin :D

Mielenkiinnolla jatkoa odotan, millainen tästä mahtaa tullakaan...
Dragonfly
Örkki
Viestit: 114
Liittynyt: La Joulu 23, 2006 11:07 am
Paikkakunta: Synkmetsä
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Dragonfly »

OSA 3 (alku)

Linnan hopeiset, hohtavat portit ilmestyivät vanhan saarnin takaa ja Legolas veti hevosensa ohjaksista niin, että tamma hidasti vauhtiaan. Haltia hyppäsi alas Sierran selästä keskelle pudonneiden ja kellastuneiden lehtien peittämää polkua. Hän lähti taluttamaan kiiltävänmustaa hevostaan porttien ohi linnan huolitellulle pihamaalle, kun näki tumman hahmon juoksevan häntä kohden. Prinssi pysähtyi ja yritti erottaa tulijan kasvot, jotka oli kätketty hupun alle. Hahmo lähestyi Legolasia kädet eteen ojennettuina. Haltiaprinssi veti puhtauttaan kiiltävän miekan vyötäisiltään ja osoitti sillä tulijaa varuillaan.
"Se olen minä, Legolas", kuului pelokas ääni hupun alta.
Tulija tarttui huppuunsa ja laski sen alas olkapäilleen. Tulipunaiset hiukset ja pähkinänruskeat, tuimat silmät paljastuivat Legolasille, joka laski oitis miekkansa.
"Mirtalié?" haltia kuiskasi tyrmistyneenä. "Mitä he ovatkaan tehneet sinulle, ystäväiseni?"
Legolasin katse viipyi neidon hiuksissa, jotka oli leikattu lyhyiksi piikeiksi. Mirtalién katse valahti märkään maahan. Legolas astui askelen lähemmäs haltianeitoa ja nosti tämän leukaa ylöspäin.
"Nuo hiukset pukevat sinua yhä. En tarkoittanut, etten pitäisi niistä", Legolas sanoi hymyillen. Mirtalié katsoi Legolasia ja prinssi ymmärsi heti, mitä neito oli kertomaisillaan. Se kaikki ahdinko kuvastui hänen silmistään.
"Kuule, Mirtalié... Tiedän jo, että sinut pakotetaan taisteluun isäni toimesta ja olen vilpittömästi pahoillani. Se ei ole oikeutettua. Ei millään tavalla", Legolas sanoi ja sipaisi kädellään neidon leikattuja hiuksia.
"Ei, Legolas! Minusta on kunnia palvella isääsi ja Synkmetsää. Minä vain... pelkään", Mirtalié parahti. Neito heittäytyi halaukseen Legolasia vasten. Haltiaprinssi kietoi käsivartensa Mirtalién ympäri ja silitti haltianeidon hiuksia.
"Ei hätää, Mirtalié. Olen tässä – nyt ja aina", Legolas kuiskasi Mirtalién korvaan.

Kului tovi ennen kuin haltiat irtautuivat toisistaan. Mirtalié katsoi Legolasia ,ja Legolas Mirtaliéta.
"Olenko koskaan kertonut, miten kauniit silmäsi ovat mielestäni, Mirtalié? Miten ne säihkyvät kuin uusi, vastataottu mithril?" haltiaprinssi lausahti lempeästi.
Haltianeidon posket punehtuivat aavistuksen. Tuuli kulki hänen hiuksissaan ja silmät syttyivät uudenlaiseen, iloiseen paloon. Mirtalié tarttui prinssiä käsivarresta ja lähti johdattamaan tätä kohti kirkkaanvihreää nurmea, jolla Legolas yleensä harjoitteli jousiammuntaa yksikseen, eikä ilmassa ollut epäilystäkään siitä, mitä neito tahtoi Legolasin seuraavaksi tekevän.

---

Taas hitusen jatkoa - ja toivottavasti mieleistä! :)

Kiitokset Mithrellasille, Annatarille ja Nerwenille, jotka ystävällisesti vaivautuivat kommentoimaan tekstiäni! Kiitos!
Viimeksi muokannut Dragonfly, Su Maalis 11, 2007 11:25 pm. Yhteensä muokattu 4 kertaa.
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Kaunis, mutta mielestäni vähän liian lyhyt jatko.

Anteeksi, olen saanut pilkunviilaaja-tittelin jo kavereiltani ja taytyy myöntää, että se on totta, tässä nimittäin taas pari asiaa. Haltiat eivät käytä varusteita ratsastaessaan.... Muuta tämäkin on vain sivuseikka. Samoin tuo 'poikamaisen lyhyiksi' -termi. Kelpaisi kyllä jossain muualla, mutta tässä (juu, ja ajattelen pikkumaisesti leffojen pohjalta) useilla miehillä on pitkät hiukset.... Turhia pikku yksityiskohtia, mutta pistivät silmään.

Juu, kaunis jatko, mutta jos ensi kerralla voisi olla hitusen pidempi. Kiitos noista kappalejaoista, nyt oli paljon parempi lukea :D
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Kiva jatko, vaikka vähän lyhyt tosiaan. Sinä kirjoitat tosi hyvää tekstiä ikäiseksesi (tämä olisi minusta aikuisen kirjoittamaksikin hyvää). Pidän erityisesti siitä että kuvailet paikkoja, esineitä ym. noinkin tarkkaan - aika usein nuorilla on tapana kirjoittaa hirveästi vuoropuhelua unohtaen kaiken muun (minun teiniaikojen juttuni olivat pelkkää dialogia), mutta tässä minusta oli sekä kuvailua että dialogia sopivasti. Kiva että kävit korjaamassa noiden aiempien osienkin ulkoasun kuntoon, niitä on nyt selvästi mukavampi lukea.

Nerwen tuossa nosti kaksi hyvää sisältöä koskevaa pointtia esiin. Hieman vierastin myös tuota, kun viittasit haltioihin sanalla "nuoret" - haltiat voivat olla tuhansia vuosia vanhoja, vaikka näyttäisivätkin nuorilta. Tosin en tiedä, mihin ajanjaksoon olet ajatellut tämän jutun sijoittaa - onhan Legolaskin joskus ollut nuori ihan ikänsäkin puolesta. Ymmärrän, ettet välttämättä ole tullut ajatelleeksi tai edes kuullut näistä seikoista, jos olet nähnyt vain pelkät elokuvat. (Suosittelen kyllä lämpimästi kirjankin lukemista.) Ethän pahastu, vaikka meidän tekeekin mieli huomautella näistä yksityiskohdista. :wink:

Suloisen romanttinen ficci. Luen kyllä mielelläni lisää. :)
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Dragonfly
Örkki
Viestit: 114
Liittynyt: La Joulu 23, 2006 11:07 am
Paikkakunta: Synkmetsä
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Dragonfly »

Oi kiitos, Nerwen ja Mithrellas! Taas rakentavaa ja asiallista palautetta, ja ei - en pahastu huomautuksistanne. :) Musta on vain kiva saada paljon palautetta ja tietää, jos jokin menee päin honkia tai on muuten epäselvää lukijoille. Ajattelin myös, että seuraava ficcini ei olisi niin Legolas-painoitteinen, kuten Marnie pyysi. :]

Kiitos vielä kaikille kommentoineille!
Annatar
Puolituinen
Viestit: 389
Liittynyt: Pe Marras 04, 2005 4:09 pm
Paikkakunta: Rohanin ruohotasangot

Viesti Kirjoittaja Annatar »

Kolmas luku oli minusta tähänastisista kaikkein sujuvin ja kaunein -eli kyllä, petyin pahemman kerran kun se oli noin lyhyt.
Muuten en taida nillittää. Kuvailu oli jälleen oikein hienoa ^^ Erityisesti tykkäsin tuosta kohdasta, jossa Legolas sanoi Mirtalién silmien olevan kuin vastataottua mithriliä.
Tätä oli huomattavasti miellyttävämpi lukea kunnolla muotoiltuna, kiitos siitä :) Jatkoa siis odotellaan.
Vuoden Draamaficcaaja 2007

Kauniin avan taiteili julietik.

Ruoskatarin (okei, Ruoskattaren ;)) kautta Annatariksi jälleen.
Dragonfly
Örkki
Viestit: 114
Liittynyt: La Joulu 23, 2006 11:07 am
Paikkakunta: Synkmetsä
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Dragonfly »

Kiitokset jälleen, Annatar! Jatkoa tulossa piakkoin! :)
Elokuuntytär
Örkki
Viestit: 47
Liittynyt: Pe Joulu 29, 2006 12:51 pm

Viesti Kirjoittaja Elokuuntytär »

Oletpas kirjoittanut tähän niin äkkiä jatkoa etten ole edes kommentoimaan ehtinyt. :shock: Hyvä!

Ajattelin kiittää kuvailun määrästä koska se pitää tämän 'eläväisenä' ja siitä että olet laittanut jaksotusta koska se helpottaa lukemista paljon. Kirjoituksesi on mielestäni aika imelää omalla laillaan mutta se käy tähän.
Toivoisin vielä että merkitsisit uuden luvun alun jotta se erottuisi paremmin muisat viesteistä. Vaikka näin: luku 3.

Toisessa luvussa, jos muistan luvun oikein, minua vähän ihmetytti se että Legolas alkoi itkemään sen takia että Mirtalié lähtee taistelemaan. Minä ajattelin että se olisi huolestunut suuresti ja lähtenyt etsimään häntä. Lisäksi minua ihmetyttään että Legolas ei ole lähdössä sinne taisteluun ollenkaan. Vai onko hän?

Valitettavasti tällä hetkellä rakenvanpalautteen kiintiö on minulta loppu, joten täytynee lopetella. :)

Jatkoa odotan...
Dragonfly
Örkki
Viestit: 114
Liittynyt: La Joulu 23, 2006 11:07 am
Paikkakunta: Synkmetsä
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Dragonfly »

Kiitän ja kumarran palautteestasi, Elokuuntytär! Selitykseni ajatuskatkoihin ja kirjoitusvirheisiin on se, että alan tosissani kyllästyä tämän ficin kirjoittamiseen. :/ Ficci ei ole ollenkaan enää itselleni mieleinen, sillä tarinan juoni karkasi minulta hieman käsistä ja tuloksena on sekasorto! En tarkoittanut kuvata Legolasia noin ällynlällyksi kuin hän nyt on tässä ficissäni ja se harmittaa - tietenkin.

Kiitos vielä kerran, kun vaivauduit kommentoimaan! :)
Vastaa Viestiin