Piperin runosuoni sykkii. Taas. (13.2)

Rustaatko runoja? Aihe vapaa :)

Valvojat: Miaplacidus, Sansku

Piper
Örkki
Viestit: 152
Liittynyt: Ke Marras 15, 2006 7:40 pm
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja Piper »

Enkä anna vielläkään periksi, kirjoittelen yhä sitkeästi. : D


"Polttava katse

Katseesi polttaa selkääni.
"Älä ole tuollainen,
halusin vain kertoa totuuden."
Näitä sanoja mietin pienessä mielessäni.
En tiedä mitä ajattelet,
ja minua pelottaisi tietää".



"Odotus

Odotin Sinua eilen.
Odotin, vaikka oli päivä.
Samoin kävi toissapäivänä.
Sitä edeltävänä myös.
Vuosi toisensa jälkeen minä odotin,
sillä tunsin,
että ilman sinua olen sokea lammas yös'.
Joka päivä siihen asti,
kunnes kello kaksitoista lyö
ja unimaailma Sen Todellisen syö,
odotan Sinua väsymättä
ainoastaan Sinua kaivaten.
Sillä unissani olen luonasi,
lämpimässä sylissäsi.
Haistan ihanan tuoksusi lähelläni.
Mutta nyt on taas päivä
ja odotan yhä.
Maailman loppuun asti".



"Yksinäisyys

Yksinäinen talo,
yksinäinen lehti.
Yksinäinen valo:
sinnekin se ehti.
Se ehtii kaikkialle:
ehtii joka ruumiiseen,
joka sieluun.
Jokaiseen katseeseen ja jokaiseen lauseeseen.
Mutta me voimme lähettää sen pois;
ottaa toisiamme kädestä kiinni ja hymyillä.
Voimme vakuuttaa sille,
ettei sitä tarvita."



Olkaa hyvät ja voitte kommentoida. Itse asiassa teidän pitää kommentoida.
Tukintolvana.
Crysta El Roof

Viesti Kirjoittaja Crysta El Roof »

Minä tykkään,edelleen. Sulla on tosi kiva tyyli kirjoittaa. Sori,unohdin mitä on rakentava palaute... :roll:
Piper
Örkki
Viestit: 152
Liittynyt: Ke Marras 15, 2006 7:40 pm
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja Piper »

Kohta luvassa synkänsynkkiä' runoja, jotka liittyvät toisiinsa jotenkin muttei kuitenkaan..hui, pelottavaa!


"Varjojen sielu

Hän seisoo yksin sateessa
Surua katseessansa
Varjot hän päästänyt sieluunsa on
Ero niistä on enään mahdoton
Hänet on jätetty,
sydämensä petetty
Jätetty sateeseen seisomaan
valloitettavaksi varjojen"


Henkilökohtaisesti voin sanoa tämän olevan minun lempparini kaikista ikinä kirjoittamistani runoista.

"Kuollut

Tyhjyyttä sielunsa
varjoja katseensa
Mustaa verta kyynelensä

Saastutettu haituviksi
Revitty riekaleiksi
Jätetty leijumaan tyhjyyteen
hengittämään olematonta

Unohdettu elämään
kuolleiden merkityksetöntä elämää"


Sitten viellä yksi, joka ei edes ole kovin synkkä. =>

"Haamuna unessa

Kukaan ei häntä nää
eikä hän tahdo ymmärtää
minkä vuoksi, mitä on tää.
Hän luulee vastauksen tietävänsä
ystäviensä surulliset kasvot nähdessänsä.
Mutta pyyhkii sen mielestänsä
vakuutellen itsellensä
että tämä on erehdys,
pelkkää pahaa unta.
Pahaa unta
joka ei lopu koskaan."
Viimeksi muokannut Piper, La Joulu 30, 2006 11:00 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Tukintolvana.
Katoblepas
Örkki
Viestit: 121
Liittynyt: Ke Elo 16, 2006 4:26 pm

Viesti Kirjoittaja Katoblepas »

Että minä pidän runoistasi. Kaikissa on jotain ihanaa, ja jotkut ovat aivan loistavia. En rupea erittelemään suosikkirunojani, mutta sinusta on kyllä tyyleinesi tullut minulle täällä yksi inspiraationlähde. Olisi surku ja synti, jos lopettaisit kirjoittamisen. Lahjoja sinulla sillä alalla ainakin on.

Mitä yleensä ajattelet, kun kirjoitat? Ja miten pitkään yhden runon kirjoittamisessa menee, tai pikemminkin: onko runo jo syntynyt, ennen kuin kirjoitat sen? Siltä ainakin vaikuttaa. Plussaa siitä. :)
Tietääkö Paholainen olevansa paholainen?
Piper
Örkki
Viestit: 152
Liittynyt: Ke Marras 15, 2006 7:40 pm
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja Piper »

Kiitos kommentista, Katoblepas!

vastailen kymysyksiisi.
No, tuota. Yhden runon kirjoittamiseen menee tasan niin kauan, kun siihen itse kirjoittamiseen menee. Siis kun, äh. No, käytän esimerkkinä Varjojen sielua


Hän seisoo yksin sateessa
Ensimmäinen lause, yllättäen. Keksin sen siinä vaiheessa, kun otin kynän ja paperin esiin.

Surua katseessansa
Keksin lauseen kirjoitettuani edellisen lauseen.
Ja näin käy koko runon ajan. Keksin seuraavan lauseen heti silloin, kun kirjoitan edellistä. Keksin nimen runolle vasta sitten kirjoitettuani sen.
Tukintolvana.
Piper
Örkki
Viestit: 152
Liittynyt: Ke Marras 15, 2006 7:40 pm
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja Piper »

Satsi; voi juu, pitipä hyvinkin.:D Yleensä huolehdin tarkkaan, ettei runoissani oli virheitä, mutta hups. Taidan mennä teloittamaan sen ->

---
Yksi runo, ja varsin henkilökohtainen. Ei kuitenkaan kerro minusta köh köh. No ei kun oikeasti.:>


"Viaton piru

En jaksa ottaa vastaan sitä
mitä elämä tuo.
En jaksa kohdata totuutta,
nähdä väärryytä jota tekoni luo.

Tahdon paljon enemmän
kuin mitä ansaitsen.
Ja silti vaikka tiedän sen
suljen pois totuuden.

Valehtelen muille,
valehtelen itselleni.
Pidän yhä katseessani
tekoviattoman luontoni.

Yritän olla viellä vain teoistansa viaton lapsi,
ottaa enemmän kuin antaa.
Pitää viattomuutta yllänsä
ja muka murheita sisällään kantaa.

Vaikka itse olen se,
joka toisia satuttaa.
Iskee rumilla sanoilla,
viiltää viillon katseella.

Väittää, minua loukattiin.
Ja siksi olin oikeutettu.

Olen paha ihminen.
Ja se on pahin syntini."
Viimeksi muokannut Piper, Su Joulu 31, 2006 5:51 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Tukintolvana.
Mara_Jade
Samooja
Viestit: 582
Liittynyt: Pe Touko 19, 2006 2:43 pm
Paikkakunta: Oulu

Viesti Kirjoittaja Mara_Jade »

Olen tässä vähän aikaa viettänyt runojesi parissa, ja täytyy sanoa, että osa niistä on hyvinkin nerokkaita. No, lähes kaikki. Äh, käytännössä jokaikinen. ^^ En oikein osaa sanoa niistä mitään nerokasta, ajatukset katosivat jonnekkin, kunhan kävin sanomassa vaan että luin ja pidin *__*
Vuoden Tulokas 2007
Palautteenantaja 2008

Avasta kiitos Satoru_Okabelle!
Piper
Örkki
Viestit: 152
Liittynyt: Ke Marras 15, 2006 7:40 pm
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja Piper »

Kiitos kovasti, Mara_Jade!
Vaikka ei nyt mitään "rakentavaa" tainnutkaan sinulta tulla, niin olen kuitenkin hurjan kiitollinen, että ilmoitit lukeneesi, ja viellä prempaa: pitäneesi! Palaute, oli se sitten rakentavaa tai ei, on aina kivaa luettavaa! :) Ainakin melkein aina.
--

Runoilua.
Sen verran sisukkaasti viellä! :>

"Liian sinisilmäinen muille, liian julma itselleen

Sillon viellä,
kun olin sinun kanssasi tyttö
Uskoin ikuiseen elämään
sekä siihen,
että jos me joskus kuitenkin kuollaan,
se on vain väliaikaista.

Uskoin meihin yhtä paljon,
eli siis sataprosenttisesti.
Olisin luvannut katsoa armollisesti
tapahtui sitten mitä vain.
Henkeni olisin antanut käsiisi,
aivan kuten sinäkin minun.

Olisin nauranut niille
jotka olisivat nauraneet meille.
Olisin ollut valmis
hyppäämään kaivoon vuoksesi.

Mitä vain siihen asti,
että sain tietää kaiken olevan valetta.
Ja nyt tiedän, ettei ikuinen elämä,
ei edes kuoleman jälkeinen,
ole totta."
Viimeksi muokannut Piper, Su Joulu 31, 2006 6:23 pm. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Tukintolvana.
Piper
Örkki
Viestit: 152
Liittynyt: Ke Marras 15, 2006 7:40 pm
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja Piper »

Kiitos taas, SatSi! : D
Tuo "siellä" -sana on paha tapani. Kirjoitan sen aina väärin, ja jotenkin tahdon sen menevän niin. Tiedän että minulla on typeriä tapoja.


"Tyttö

Niin oli katseesi lämmin.
Pehmeät suklaasilmät.
Ehkä ne olivatkin vihreät
sinisetkin, mahdollista.
Älä suutu,
ellen väriä muista,
sillä on yksi asia
josta olen varma.
Olet elämäni tyttö.

En usko rakkauteen ensisilmäyksellä
Mutta uskon ihastumiseen ensisilmäyksellä.

Uskon myös aavistukseen,
uskon tuntemukseen.
Uskon siihen, että jos on harvoin varma
ja sillon kun sitten on varma.
Niin on oikeassa
ja se pitää.

Ja silloin katsoessani sinua
olin varma siitä
että mikä sinä olet.
Olet elämäni tyttö."


Runo. Sekava. Henkilökohtainen. Ei kuulosta runolta, mutta sitä se on. Pidän tästä, melkein yhtä paljon kuin Varjojen sielusta.

Ja palaute taas on tervetullutta.
Tukintolvana.
Mara_Jade
Samooja
Viestit: 582
Liittynyt: Pe Touko 19, 2006 2:43 pm
Paikkakunta: Oulu

Viesti Kirjoittaja Mara_Jade »

Tyttö on kaunis. Sinulla on selvästi taito runoilla selkeästi. Hmm, en ole ihan varma mitä se tarkoittaa, mutta se sopii tähän. (Outoa, kun ei tiedä itsekään mitä tarkoittaa..^^)Jotenkin runosi ovat niin selkeästi ja helposti ymmärretävästi kerrottuja, että ne voisivat olla vaikka novellinpätkiä, mutta silti niissä on se semmoinen runollisuus...Äh, en todellakaan tiedä itsekkään mitä tarkoitan, kunhan kirjoitin sen mitä mieleeni juolahti, mitä mielikuvia runo herätti.
Pehmeät suklaasilmät.
Ehkä ne olivatkin vihreät
sinisetkin, mahdollista.
Ihana kohta<3

Muutenkin, tykkäsin Tytössä eniten juuri tuosta ensimmäisestä kappaleesta, säkeestä, tai mikä tuo nyt on, en tunne termistöä... Ei sillä että loppurunokaan huono olisi ollut, se oli aivan ihana...
Vuoden Tulokas 2007
Palautteenantaja 2008

Avasta kiitos Satoru_Okabelle!
Piper
Örkki
Viestit: 152
Liittynyt: Ke Marras 15, 2006 7:40 pm
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja Piper »

Heh, kiitos taas, Mara_Jade!

"Kukaan ei elä ikuisesti

Pikkulintu sulosiipi
lentää pakoon talvea.
Eikö se höhlä tiedä,
että kaikkialla on vaaroja?

"Kukaan ei elä ikuisesti",
kuulen linnun kuiskaavan.
Sitten se lentää pois,
jättää minut yksin talveen
miettimään typeriä kysymyksiä."
Tukintolvana.
Katoblepas
Örkki
Viestit: 121
Liittynyt: Ke Elo 16, 2006 4:26 pm

Viesti Kirjoittaja Katoblepas »

Ja taas tyksin. Nyt kun olen muuttanut kahdeksatta kertaa, runon tunnelma on jotenkin minulle erittäin tuttu. En tiedä, kokevatko muut sen samalla tavalla, mutta erityisesti viimeinen säkeistö oli niin nappiin, ettei paremmasta väliä. Hiihos.
Tietääkö Paholainen olevansa paholainen?
Crysta El Roof

Viesti Kirjoittaja Crysta El Roof »

Kröhöm.

Aika jännä runo. Se sai mut miettimään,ihan niin kuin tuossa lopussa sanottiin,typeriä kysymyksiä ja vähän muutakin. Jännää. (nyt mä aloin inhota sanaa "jännä")

*kumarrus*
Piper
Örkki
Viestit: 152
Liittynyt: Ke Marras 15, 2006 7:40 pm
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja Piper »

Kiitos taas kaikille, jotka kommentoivat!

Ja taas tulee runoa. Minä en erityisemmin pidä tästä runosta, kun se on jotenkin niin..epävakavasti tehty. Tahdon kuitenkin kuulla teidän mielipiteitänne tästä runosta, eikä se onnistu, ellen laita sitä tänne.

"Luvattua odottaen

Jos voisin katsoa kanssasi horisonttiin,
olisin onnellinen.
Jos voisin istua kanssasi
edessä auringonlaskun,
voisin käsi sydämellä vannoa,
etten valita enää koskaan.
Jos voisin maistella kanssasi
kesäisin mansikkajätskiä,
lupaisin tiskata vaikka joka viikko.

Ja jotta voisin olla onnellinen,
jotta voisin unohtaa valittamisen,
niin ja tiskata joka viikko,
tarvitsen sinut.

Ja kaipa sinä tulet,
kun silloin kerran sen minulle lupasit.
Ethän ole ennenkään
lupaustasi pettänyt."
Tukintolvana.
Piper
Örkki
Viestit: 152
Liittynyt: Ke Marras 15, 2006 7:40 pm
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja Piper »

SatSi: juuri se pilasi minustakin tunnelman, ja siksi juuri ehkä en siitä runosta pitänytkään. Mutta kun olen sen verran "säännöllinen", "uskonnollinen" tyyppi, ettei minusta ole sopivaa korjailla runoa, kun se on kerran jo kirjoitettu. Se menee jo ehkä vähän liian pitkälle eikä ole hienoa, mutta minkäs teet, kun muuten tuntuu siltä, ettei ole antanut runoa.
En nyt osaa selittää, tai siis taaskaan. Hirttäkää minut runoineni. :)
Tukintolvana.
Vastaa Viestiin