On se niin väärin, että näin hyvät jutut ovat olleet pimennossa, mutta sitä suurempi on riemu, kun sellaisen löytää.
Asiaan. Pidin tästä paljon (osaanko muuta enää edes sanoa?). En oikein keksi mitään tärkeää esille nostettavaa, muuta kuin Damrodin ja Mablungin mukanaolo, ja taas tekemässä jotain salaa. Olet käyttänyt heitä (niin sanoakseni) monessa paikassa ja aina heistä tulee hyvälle mielelle. Tuo tiskivuoro-juttu sai hymyn huulille.
Kun taas sitten loppu sai miltei itkemään. En tiedä mikä tänään on, en itke vaikka mikä on, ja kyyneleet ovat silti koko ajan lähellä näitä lukiessani. Tuo loppu, voi, se oli jotain aivan omaa tasoaan. *huokaus* Kaunis ja surullinen loppu oli juuri oikea tähän paikkaan.
Pidin. En osaa sanoa muuta, minulla on ongelma
Viesti, PG
-
- Velho
- Viestit: 1099
- Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
- Paikkakunta: Minas Ithil
Hui, minä aina pelästyn kun näitä vanhoja juttuja kommentoidaan.
Marnie: Kiitos taas tuosta syväanalyysistä. Sinä (kuten tavallista) taisit tavoittaa tekstistä niitä juttuja, joita yritin rivien välistä sanoakin. Eradan tosiaan oli tuollainen Boromirin kaltainen tyyppi ja siksi myös tulkitsi tuon Faramirin vaitonaisuuden väärin. Ja Boromir varmaan olikin se nuorukaisten ykkösidoli tuohon aikaan, koska sinä aikana ihannoitiin juuri hänen kaltaisiaan tyyppejä (ja Faramirkin ihaili häntä, mikä varmaan vielä enemmän vakuutti ihmisiä siitä, että Boromir todella oli ihailemisen arvoinen (koska Faramir varmasti tunsi Boromirin läheisemmin kuin muut)). Olen jälkeenpäin hävennyt tuota Faramirin itkukohtausta - soon ihan naurettava. Olisi pitänyt tehdä vähän elegantimpi eikä mikään tuollainen "röhnöttää rantamudassa pitkin pituuttaan" -kyhäelmä. Minulla oli outo mielikuvitus tuohon aikaan...
Nerwen: Kiitos. Damrod ja Mablung - minun lempiparivaljakkoni. Minä kyllä yritän keksiä heille käyttöä aina kun se on mahdollista. Liikuttavaksi minä tämän jutun varmaan olin tarkoittanutkin, oli viime talvena joku sellainen vaihe että tuli kirjoitettua pelkkiä nyyhkystooreja. Kiva että tämä sai eläytymään.
Marnie: Kiitos taas tuosta syväanalyysistä. Sinä (kuten tavallista) taisit tavoittaa tekstistä niitä juttuja, joita yritin rivien välistä sanoakin. Eradan tosiaan oli tuollainen Boromirin kaltainen tyyppi ja siksi myös tulkitsi tuon Faramirin vaitonaisuuden väärin. Ja Boromir varmaan olikin se nuorukaisten ykkösidoli tuohon aikaan, koska sinä aikana ihannoitiin juuri hänen kaltaisiaan tyyppejä (ja Faramirkin ihaili häntä, mikä varmaan vielä enemmän vakuutti ihmisiä siitä, että Boromir todella oli ihailemisen arvoinen (koska Faramir varmasti tunsi Boromirin läheisemmin kuin muut)). Olen jälkeenpäin hävennyt tuota Faramirin itkukohtausta - soon ihan naurettava. Olisi pitänyt tehdä vähän elegantimpi eikä mikään tuollainen "röhnöttää rantamudassa pitkin pituuttaan" -kyhäelmä. Minulla oli outo mielikuvitus tuohon aikaan...
Nerwen: Kiitos. Damrod ja Mablung - minun lempiparivaljakkoni. Minä kyllä yritän keksiä heille käyttöä aina kun se on mahdollista. Liikuttavaksi minä tämän jutun varmaan olin tarkoittanutkin, oli viime talvena joku sellainen vaihe että tuli kirjoitettua pelkkiä nyyhkystooreja. Kiva että tämä sai eläytymään.
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010