Elentaurë Metsätähti - osa 1, päiv. 25.1.06, PG-13

Draamaa, angstia ja vakavia aiheita.

Valvojat: Likimeya, Andune

Jordan
Örkki
Viestit: 25
Liittynyt: La Tammi 21, 2006 1:29 pm
Paikkakunta: talven ihmemaa

Elentaurë Metsätähti - osa 1, päiv. 25.1.06, PG-13

Viesti Kirjoittaja Jordan »

Title: Elentaurë Metsätähti
Author: Jordan
Beta: Haltsu
Rating: PG-13
Pairing: Elektra/Legolas
Genre: MarySue, fanon, draama, het.romance
Disclaimer: Kiitämme alkuperäistä teoksesta J.R.R. Tolkienia. Osa tapahtumista seuraa kirjaa, loput ovat omaa käsialaani.
Summary: Tarina kertoo Galadrielin nuoremman tyttären tarinan aina haltian syntymästä Valinoriin asti, hänen vähitellen heräävästä rakkaudestaan Legolasia kohtaan ja matkasta Keski-Maan halki.
A/N: Mukana myös toinen MarySue, hobitti Trishena, joka on ystäväni Rickyn luoma hahmo. Ficci on yhä keskeneräinen, olen kirjoittanut sitä pätkissä ja yritän nyt muokata eri lukuja tyylillisesti yhteensopiviksi. Rakastan ja palvon rakentavaa palautetta.


1.


Häikäisevä valo.
Kauniit hymyilevät kasvot, joita kehystivät kultaiset kiharat.
Pimeys.


"Lapsi on aivan turvassa. Ainur pitävät hänestä hyvän huolen."
Heräsin ja avasin silmäni.
"Mutta hän on niin pieni", sanoi kultakutrinen nainen, joka piteli minua sylissään. Käänsin sitten päätäni oudon kuiskaavan äänen suuntaan. Silmiini osui hohtava naisen hahmo. Nainen katsoi minuun.
"Sinä tulet mukaani, rakas lapsi", hän sanoi minulle ja otti minut kultaisen naisen käsivarsilta.
"Varda, jos hänelle jotain pahaa tapahtuu, vihani on kauhea."
"Galadriel, huolehdin tyttärestäsi kuin hän olisi omani", Vardaksi kutsuttu nainen sanoi ja kietoi minut hopeisen viittansa sisään.
"Milloin minä saan hänet takaisin", Galadriel kysyi ja alkoi itkeä.
"Sitten kun lapsi on valmis", Varda sanoi ja minä nukahdin, sillä minun oli hyvä ja lämmin olla tuon hohtavan olennon sylissä.

Haistoin suolan ja meren.
Liikahdin levottomasti. Tahdoin nähdä.
Varda otti minut pois viittansa kätköistä ja ojensi minut meressä seisovalle miehelle.
"Ulmo, tässä on se lapsi, joka on vietävä Valinoriin. Minä en sinne lihassa pääse, joten sinun on tämä lapsi otettava ja annettava hänet minulle Valinorin rannoilla takaisin."
"Hän siis on istar, Sormuksen tuho ja Sarumanin ja Sauronin vihollinen. Minä vien hänet."
Varda astui mereen ja antoi minut Ulmolle. Tarrasin miehen partaan ja hymyilin.
"Kaunis lapsi", Ulmo sanoi hymyillen partansa takaa.
Varda hyvästeli meidät ja alkoi hohtaa yhä kirkkaammin ja sitten katosi.
"No niin kultaseni, lähdetään", Ulmo sanoi ja kietoi minut merensiniseen viittaansa.

Niin alkoi matkani Valinoriin. Delfiinit saattoivat meitä niin pitkälle kuin jaksoivat pysyä Ulmon rinnalla, joka suurena kuohuna vyöryi länteen, ja siellä Valinorin rannoilla odotti Varda ja otti minut takaisin.
"Tämä lapsi vei sydämeni. Annan hänelle lahjan hallita kaikkea vettä Ardan päällä ja minun suojelukseni on siunauksena hänen yllään", sanoi Ulmo ja suuteli minua otsalle hyvästiksi.
Partakarvat kutittivat minua ja nauroin.
"Suloinen lapsi", Ulmo huokaisi ja haluttomana luovutti minut Valinorin valtiaille ja palasi mereen.

"Tässä on Olórinin ja Nerwenin tytär", sanoi Varda.
Makasin maassa ruohoa kasvavalla kummulla. Katselin kastepisaroiden tavoin hohtelevia henkiä ympärilläni. Ne väistivät voimakasta, kirkasta valoa, joka tuli niiden takaa. Hän oli Eru, ensimmäinen, Ainurin isä ja maailman, Ardan luoja.
Eru tuli loistavana henkenä ja siunasi minua, antaen minulle nimen Elentaurë, mikä tarkoittaa metsätähteä. Sitten Eru antoi minulle hengen hahmon, samanlaisen hohtavan olemuksen kuin muullakin Valarilla ja Maiarilla. Uudessa hahmossani nousin ylös ja ymmärsin. Minä vain tiesin.
Näin kaiken oikeassa hahmossaan. Eru hymyili minulle. Hän ei ollut mies, eikä nainen, ei mitään kenenkään aiemmin tuntemaa. Hän oli yhtä aikaa vanha ja nuori, viisas ja leikkisä, niin voimakas, että tuskin enää rohkenin katsella häntä. Polvistuin.
"Nouse lapsi. Sinulla alkaa kiireiset ajat. Muut Istari, Valar ja Maiar opettavat sinulle kaiken minkä, tietävät, ja kun olet valmis, sinä palaat takaisin Keski-maahan suorittamaan antamaani tehtävää. Mene nyt. Tapaamme vielä ennen kuin lähdet", Eru sanoi minulle. Hän ei käyttänyt puhetta, minä vain tiesin, mitä hän minulle kertoi.

Ja aika kului. Suuri oli se tiedon määrä, minkä minä tuona aikana opin. Sain tietää luonnosta ja sen eläimistä ja kasveista, opin kieliä, joita Ardassa on kaikkina aikoina puhuttu. Opin suuren Mahdin käyttöä ja vietin vapaan aikani Ulmon kanssa joka opetti minut rakastamaan vettä. Tähtien valtiatar, Varda, kertoi minulle tarinoita tähdistä ja niitäkin opin rakastamaan.
Sata Valinorin vuotta kului ja minut oli jo hyväksytty Istarin sukuun. He kutsuivat minua Elentaurë Kultaiseksi hiusteni tähden.
Sitten Eru tuli tapaamaan minua.
"Nyt on aika palata synnyinmaahasi äitisi luo. Palaat haltian hahmoon, siihen johon synnyit. Et muista mitään täällä kokemaasi, ennen kuin tulee Sormuksen tuhoamisen aika ja sinä saat tietää olevasi Istar. Nyt kuuntele tarkkaan: Suuri Sormus löydetään ja sen tahtovat sekä Sauron että Saruman. Kummallekaan se ei ole tarkoitettu. Sormus on tuotava pois Keski-maasta. Täällä se sidotaan suuren ikiaikaisen laulun sisään, ja siellä se tulee lepäämään maailman loppumiseen asti."

Tunsin sanat sydämessäni ja näin ne oikeiksi. Hyvästelin kaikki, jotka olivat tulleet minua saattamaan ja sitten Eru antoi minulle harmaan mallorn-puisen sauvan.
"Tämä on sinulle merkkinä heimostasi ja se on yhteytesi voimaani. Siitä on sinulle suuresti tukea matkallasi Keski-maassa."
Sitten Eru muutti minut takaisin haltialapseksi ja antoi minut Ulmolle vietäväksi takaisin Keski-maahan.

Kolme vuotta oli Keski-maassa kulunut syntymästäni, kun palasin.
Äitini ilahtui suuresti kun Varda kantoi minut Caras Galadhoniin ja luovutti minut Galadrielille.
"Tässä hän on, vahingoittumattomana, kuten lupasin. Enää häntä ei haeta luotasi."
Galadriel otti minut syliinsä ja suuteli minua kyyneltensä läpi.
"Metsästä sinä tulet loistaen kuin tähti. Annan sinulle nimen Elektra Metsätähti ja sillä nimellä sinut tullaan tuntemaan kaikkialla Keski-maassa."
Niin olin palannut kotiin ja kasvoin kuin muutkin haltialapset tietämättömänä suuresta kohtalostani ja ajastani Valinorissa.
Avatar
Lyyti
Puolituinen
Viestit: 310
Liittynyt: Ma Helmi 02, 2004 10:13 pm
Paikkakunta: Kokkola

Viesti Kirjoittaja Lyyti »

Minä pidin tästä, vaikka jotkut kohdat luin kahteen kertaa, kun olen niin väsynyt ja minulla menee silloin kaikki ohi. xD

Osaat kirjoittaa kauniisti ja siitä pidän paljon.

Mutta tahtoisin jatkoa, kiitos.
~ Vuoden 2009 Runoilija ~
Elenya
Örkki
Viestit: 180
Liittynyt: Pe Tammi 13, 2006 6:32 pm

Viesti Kirjoittaja Elenya »

Jatkoa, kiitos.

Jäi hiukan epäselväksi, että kenestä on kysymys. Tunnelma oli kuitenkin kaunis ja kuva nousi mieleen selvästi. Kertomistapa oli utuinen mutta kirkas, valoisa ja rauhallinen.

Oikein kaunista tekstiä.
Hitunen
Puolituinen
Viestit: 212
Liittynyt: Ma Loka 31, 2005 7:50 pm

Viesti Kirjoittaja Hitunen »

Ensiksi sanon, että sinä osaat kirjoittaa oikein hyvin. Kuvaus on todella kaunista ja dialogi sujuvaa. Tarinan etenimistä on helppo seurata ja hahmot tuntuvat todella aidoilta ja niin... yliluonnollisilta. Todella kaunista, todella kaunista.

Jatkoa odotan innolla, koska on mielenkiintoista nähdä, kuka on se henkilö, josta alkukappale kertoo. Mielenkiinnon herättävä pätkä todellakin ^^

Kiitos ja anteeksi huonosta kommentista. Väsyttä niin etten saa ajatusta kokoon. : D
You think with every mistake we must be learning. You have a personality that cries inside.
Avatar
Noradriel
Yksinäinen susi
Viestit: 1134
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
Paikkakunta: Lothlórien

Viesti Kirjoittaja Noradriel »

Yleensä vihaan Mary Sue- hahmoja, mutta kun olen pelannut sinun kanssasi ja lukenut tämän joskus aiemminkin, niin pidän tästä.

Pidin. Koska se jatko on tulossa? ^^

Yksi asia minua jäi häiritsemään. Koska Elentaurë on syntynyt? Eihän Sarumanista tiedetty, että hän kääntyy pahaan. Vasta Sormuksen saattueen aikana tiedettiin. (Tai no, en minä tiedä tiesivätkö Valar siitä, mutta...)
Let me forget all of the hate, all of the sadness.

Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009


Avatar by Paperlime
Jordan
Örkki
Viestit: 25
Liittynyt: La Tammi 21, 2006 1:29 pm
Paikkakunta: talven ihmemaa

Viesti Kirjoittaja Jordan »

Alunperin kirjoitin Elentaurën yhtä vanhaksi kuin Legolasin, eli syntymäaika olisi kolmannen ajan alkupuolella joskus 1300-luvulla tai niillä tietämin. Mutta koska vankka aikomus on kirjoittaa tämä koko ficci uusiksi, moni asia tulee varmasti muuttumaan. Aikomus on lieventää sitä Elentaurën marysuemaisuutta roimasti ja saada ficin kirjoitusasukin enemmän vastaamaan Tolkienin suomennettuja tekstejä. Harmittaa kun sorruin aikanaan kirjoittamaan tämän ficin liian nykykieliseksi.
Ja mitä Sarumaniin tulee.. Silmarillionissa Valar taisivat jo kaaaauan ennen kolmannen ajan alkua tietää että Sauron on kääntynyt pimeään. Mutta Sarumanin kääntymisestä tietäminen onkin sitten minun omaa oletusta ja pienen ficcaajan vapauden ottamista. ^^;

Kunhan nyt saisin siitä kauan kadoksissa olleesta inspiksestä kiinni niin naputtaisin tämän ficin uudelleen, ja paljon paremmaksi kuin se oli aiemmin.
~Vuoden Actionficcaaja 2004~
~Vuoden Comeback 2007~ <3
Vastaa Viestiin