Vain puut tietävät (A/L, PG-13)

PG-13 ja sen alle olevat slash-ficit.

Valvojat: Likimeya, Ilona

Cara
Puolituinen
Viestit: 242
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:30 pm
Paikkakunta: Hukkapiilo
Viesti:

Vain puut tietävät (A/L, PG-13)

Viesti Kirjoittaja Cara »

Title: Vain puut tietävät
Author: Cara
Pairings: Legolas/Aragorn
Rating: PG-13
Genre: AU
Disclaimer: Hahmot ovat Tolkienin, eivät minun.
Warnings: Slash



-VAIN PUUT TIETÄVÄT-

Suhteemme oli puhtaasti fyysinen. Hän miellytti minua, minä häntä.
Elimme kumpikin omaa elämäämme toistemme asioihin puuttumatta. Pidimme
hauskaa yhdessä ja opimme tuntemaan toistemme herkät kohdat. Opimme
tietämään, mistä toinen nautti eniten. Salaa muilta teimme asioita,
joista ei päivänvalossa puhuttu, mutta joista öisin kuiskittiin. Kukaan
ei tiennyt, että hiivin hänen luokseen yöhön kietoutuneena. Varjot
suojelivat minua katseilta. Hän ei rakastanut minua, sen tiesin. Minä en
rakastanut häntä, niin luulin.


Ylväs hahmo hiipi kevyesti käytävillä. Äänetöntä oli tuon olennon
liikehdintä massiivisessa salissa. Kivi ja koristeelliset seinävaatteet
estivät viileän yöilman tunkeutumisen lämpöiseen kehoon. Jostain kuului
vaimea kolahdus. Nopeasti tuo olento piiloutui pylvään taakse ja
tarkkaili sinisillä silmillään ympäristöä. Kukaan ei tullut. Hetken
hahmo odotti, mutta lähti sitten jatkamaan taivaltaan. Määränpää oli
kristallinkirkas ja reitti tuttuakin tutumpi. Olento tiesi tarkalleen
minkä oven takana hänen odotuksensa palkittaisiin. Kissamaisen notkeasti
hän liikkui varjoissa. Tuttu ovi. Hiljaa hän avasi oven ja meni sisään.
"Olen odottanut sinua", matala ääni sanoi. Kuului kahinaa ja hämärästä
nurkasta irtautui ihmishahmo. Soihtujen punervat liekit antoivat
ihmiselle ulkonäön ja muodon.
"En päässyt aikaisemmin, Aragorn.
Pahoittelen viivästymistäni." Aragorniksi kutsuttu mies naurahti ja
siirtyi olennon lähelle. Miehen sormet sivelivät pehmeästi pitkiä
hiuksia.
"Legolas, tämä ei saa toistua", Aragorn sanoi ilkikurisuus
silmissä pilkahtaen.
"Lupaan sen", Legolas sanoi ja hymyili. Mies
kosketti Legolasin jäntevää vartaloa omalla vankalla kehollaan ja painoi
huulensa tuon elegantin haltian huulille. Miten monta yötä Legolas
olikaan toivonut tuota kosketusta. Rakkautta haltia ei tuntenut, vain
fyysistä halua ja kiihkoa.
"Olet odottanut tätä hetkeä", Aragorn sanoi
arvaten Legolasin mietteet. Haltia ei vastannut, nyökkäsi vain. Sanoja
ei vaihdettu enää. Kuningas auttoi hopeanharmaan tunikan haltiaprinssin
yltä ja painoi suudelmia tämän kaulalle. Legolas sulki silmänsä ja tunsi
väristyksiä kehossaan. Aragornin parta pisteli, mutta haltia piti siitä
karheasta kosketuksesta. Omituisen matala valitus pääsi Legolasin
kurkusta, kun ihmisen lämmin suu vangitsi hänen suipon korvansa. Pehmeät
huulet kiusasivat Legolasia tuottaen suurta mielihyvää. Aragorn tiesi,
että haltia nautti. Hetkeä myöhemmin Gondorin kuningas ja Synkmetsän
prinssi perääntyivät hieman kauempana olevan pitkän pöydän luo. Hetken
raskastekoisen pöydän puupinta tuntui epämiellyttävän kylmältä Legolasin
paljasta selkää vasten. Aragorn pudotti aamutakin virkaa toimittavan
viitan harteiltaan ja siirtyi haltian ylle. Hiljainen äännähdys
purkautui huulilta, kun ihmisten kuninkaan paljaan kiihotuksen kova
kosketus oli vasten haltian himoa. Pieni kiusoitteleva liike sai haltian
huokailemaan yötuulen lailla. Hetken Legolasia vielä härnättiin.
Kuningas aukaisi hitaasti toverinsa housujen nyörit. Pian ihminen ja
haltia olivat toisiaan vasten. Lähellä. Mikään ei päässyt noiden kahden
väliin, ei edes valittava kuiskaus. Varjot tanssivat kiihkeiden
vartaloiden yllä. Iho hehkui punaisena. Kukaan ei tiennyt haltiaprinssin
ja kuninkaan salaisista hetkistä. Sitä ei olisi hyväksytty. Kapinoiden
nuo kaksi hahmoa leikkivät toisillaan. Tyydyttivät nälkänsä ja
sammuttivat janonsa. Haltia ja ihminen. Ylväitä, urheita,
kuninkaallisia.
Suudelmien maku ja kuuman ihon kosketus. Taisteluiden karaisemat soturit
antoivat toisilleen nautinnon. Hengitys alkoi kulkea raskaana ja
kuningas tiesi, että hänen oli aika. Hän kohottautui hiukan ja
haltiaprinssi kääntyi vatsalleen. Puinen pinta tuntui hyvältä poskea
vasten. Sen uurteet olivat vanhat. Gondorin kuningas työntyi koko
pituudeltaan Legolasin sisään. Voihkaisut purkautuivat valittavina
haltian raollaan olevien huulten välistä. Kädet pusertuivat nyrkkiin,
eivätkä silmät enää nähneet liekkien loimua. Aragorn antoi itsensä
Legolasille. Taistelutoverilleen, uskotulleen, ystävälleen. Käsiensä
varassa kuningas piti itseään pystyssä. Kauan hän jaksoi kannatella
vankkaa vartaloaan ja samalla antaa tyydytystä itselleen ja haltialle.
Ei ikuisuuksiin. Kärsimättömät ja merkillisen karheat murahdukset
täyttivät huoneen. Sakeaa oli tuon huoneen ilma. Sen olisi voinut vaikka
neuloa viitaksi, jonka turvassa olisi voinut piilotella katseilta.
Aragorn huusi. Kuin eläin, jonka verta vuodatettiin, hän huusi. Legolas
voihkaisi tuntiessaan kuumat sykäykset sisällään. Ihminen oli
luovuttanut omansa hänelle. Enää ei jaksanut kuningas kannatella
itseään. Hän vaipui Legolasin päälle hengitys tiheästi kulkien. Pienen
hetken haltia antoi toverinsa tasata hengitystään, mutta sitten himo
nousi päällimmäiseksi.
"Nouse", Legolas käski. Mies nousi. Legolas
kääntyi paikallaan ja pudottautui lattialle. Hän nojasi pöytään ja käski
Aragornin polvistua. Valta oli nyt haltialla. Aragorn tiesi, mitä
Legolas oikein halusi. Hän antoi haltialle sen, mitä tämä sillä hetkellä
eniten toivoi. Hoikat sormet haroivat tummia hiuksia. Mumina alkoi
vähitellen muuttua voihkinnaksi. Tukahdutetut ynähdykset täyttivät
huoneen. Juuri ennen huippua Aragorn lopetti. Legolas ei halunnut
ymmärtää, miksi kuningas kidutti häntä niin.
"Jatka", haltia pyysi.
Gondorin kuningas ei tehnyt mitään.
"Pyydän, en kestä tätä painetta",
Legolas aneli vastoin tapojaan. Aragorn hymyili vinosti. Tätä hän oli
juuri tahtonutkin. Synkmetsän prinssi oli anellut. Kuningas nautti
siitä, että valta oli taas hänellä. Hän pystyi vaikuttamaan haltiaan.
Jos hän vain halusi, hän pystyisi jättämään haltian siihen
raivostuttavaan olotilaan, joka vavisutti kehoa. Kehoa, joka janosi
lisää. Voihkaisu purkautui Legolasin kuivien huulten raosta, kun Aragorn
jatkoi. Hengitys kulki raskaasti ja siihen sekoittui voimakkaita
huokailuja. Pian huoneessa oli ainoastaan huuto, joka aaltoili vapaana
täyttäen jokaisen sopen. Jäntevä vartalo värisi ja vapisi tahdosta
riippumattomasti. Pian huuto kuoli ja jäljellä oli vain hengitys, joka
kulki huohottaen. Legolas ei antanut itselleen lupaa valahtaa lattialle,
vaikka oli hyvin voipunut. Kaiken sen hyvänolontunteen ja uupumuksen
keskellä haltia muisti arvonsa. Siihen ei kuulunut heikkouden
näyttäminen. Jalat tärisivät hienoisesti, eivätkä meinanneet totella
haltiaprinssin hiljaista käskyä. Aragorn oli noussut ylös polvet hiukan
notkahtaen. Kova kivilattia oli turruttanut polvet. Hetken Legolas
tasasi hengitystään ja hymyili sitten ystävälleen.
"Minun täytyy nyt
poistua", haltia sanoi ja etsi käsiinsä vaatteet ja pukeutui. Gondorin
kuningas nyökkäsi. Hetken Aragorn ja Legolas katsoivat toisiaan silmiin
ja sopivat äänettömästi seuraavan tapaamisen. Pian haltia oli kadonnut
huoneesta.

Odotin seuraavaa tapaamistamme kuumeisesti. Jokin oli herännyt
sisälläni. Jokin tuntematon, jota en ollut ennen edes uskaltanut
itselleni kuiskata. Tiesin, että tämä yllättävä tunne olisi muuttava
kaiken.


Legolas kulki pienessä kamarissaan levottomasti. Pian kuu olisi kohonnut
tarpeeksi korkealle. Siniset silmät katsahtivat taivaalle. Hetki vielä.
Voi, miten aika mateli. Ajatus karkasi. Tänään hän oli nähnyt Aragornin.
Vain pienen hetken katseet olivat kohdanneet, mutta Legolas saattoi
vieläkin tuntea sen teräksenharmaan katseen itsessään. Se poltti, se
hyysi. Levoton oli ollut tuo haltiaprinssi sen päivän. Pikari oli
vaivoin pysynyt kädessä, kun hän oli juonut. Kädet tärisivät taukoamatta
ja sydän läpätti kuin levoton sielu. Viimein oli haltia sen ymmärtänyt.
Legolas vihasi itseään tunteidensa takia. Voi, miksi ei tunteitaan
voinut hallita kuten liikkeitään? Miksi niiden piti seurata häntä kuin
varjo joka paikkaan? Syvä huokaus. Hän tunsi hyvin vahvasti Aragornia
kohtaan. Hän välitti tuosta ihmisestä muunakin kuin ystävänä. Haltia
asteli kevyesti parvekkeelle ja antoi katseensa vaeltaa. Minas Tirith
kylpi kuunvalossa. Legolas ei kuitenkaan nähnyt maiseman
taianomaisuutta, ei haistanut raikasta yöilmaa, ei maistanut yön sineä.
Hän vain rakasti.

Kuljettuani yön varjoissa äänettömästi kuin saalistava peto, olin taas
tutussa ympäristössä. Tiesin sen käytävän jokaisen sopen. Ne olivat
monet kerrat tarjonneet minulle suojaa katseilta matkallani Aragornin
luo. Vielä kukaan ei ollut minua yllättänyt, eikä tulisikaan
yllättämään. Sen tiesin. Sydän takoen seisoin sen jyhkeän puuoven
takana, jonka takana olin seisonut lukemattomia kertoja.


Legolas astui sisään ja hänen tarkat haltiasilmänsä huomasivat heti
Aragornin. Kuunvalo väritti hopeallaan lattiaa. Kuningas hymyili
Legolasille. Haltia vastasi hymyyn ja lehahti kuin perhonen miehen
lähelle. Aragorn vetäisi Legolasin lähelleen ja suuteli tätä. Yhtäkkiä
mies vetäytyi suudelmasta.
"Legolas..." tämä sanoi surullisella äänellä.
Haltia tiesi, että Aragorn oli huomannut. Legolas katsahti miehen
silmiin, eikä niissä näkynyt sitä, mitä haltian sydän kipeimmin toivoi.
Ei näyttänyt haltia tuskaansa. Nosti vain päänsä pystyyn ja hymyili
tyynesti.
"Minun on aika lähteä Minas Tirithistä. Hyvästi ystäväni",
Legolas sanoi sointuvalla äänellä. Haltia suuteli pehmeästi Aragornia
huulille ja lähti huoneesta.

Sydämeni on tyhjä kuin yksinäisen syli. Se huutaa kaipuusta. Mikään ei
sitä hiljennä. Ei lehtien kahina tuulessa vaimenna sitä, ei puron solina
peitä sitä alleen. Se valittaa, se itkee, se vaikeroi. Joskus öisin
katsahdan vaistomaisesti Minas Tirithin suuntaan ja huokaan väräjävästi.
Se tekee kipeää. Kuin kylmä, määrätietoinen käsi pusertaisi sydäntäni.
Silloin käännän katseeni pois, mutta tuska ei hellitä. Se vainoaa minua
ikuisesti. Kuljen tyynenä ja ylväänä ystävieni seurassa. Olen heille se
sama Legolas kuin aina ennenkin. Itselleni en kuitenkaan ole enää se,
mitä joskus olin. Olen muuttunut. Öisin hiivin metsiin ja kuiskailen
puille onnetonta tarinaani. Vain puut tietävät.




A/N
Cara tahtoo palautetta, tap tap tap. Eipä enää ujostella, tap tap tap! :P
Viimeksi muokannut Cara, Ma Maalis 15, 2004 8:19 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
You know I’d die just to hold you, stay with you
Somehow I’ll show you that you are my night sky
I’ve always been right behind you
Now I’ll always be right beside you


Evanescence - You
Celebaelin
Puolituinen
Viestit: 275
Liittynyt: Ma Helmi 16, 2004 8:45 pm

Viesti Kirjoittaja Celebaelin »

Osaat kuvailla tosi hienosti. Muuta en osaa sanoa... Olen huono antamaan paluatetta. Tämä oli hyvä ja siinä oli kiva tunnelma.
All you need is love...
Avatar
Noradriel
Yksinäinen susi
Viestit: 1134
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
Paikkakunta: Lothlórien

Viesti Kirjoittaja Noradriel »

Tämä oli hyvin...*etsii oikeaa sanaa* tunteellinen.
Hienosti kuvattu.
Let me forget all of the hate, all of the sadness.

Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009


Avatar by Paperlime
Narmo
Samooja
Viestit: 529
Liittynyt: Su Helmi 22, 2004 9:51 pm
Paikkakunta: Metrotunneli (Hellsinki)
Viesti:

xD

Viesti Kirjoittaja Narmo »

Kuvailu oli mahtavaa, suorastaan sanoin kuvaamattoman hienoa.
En tiedä mitä sanoisin....
*sanaton*
:)
~~

Vuoden 2006 Comeback~ Kannatti herätä.
Jester
Jeesus
Viestit: 857
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 10:36 am
Paikkakunta: Valtaistuimen juurella
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Jester »

”Kapinoiden nuo kaksi hahmoa leikkivät toisillaan.” Ensiksikin, rakastan tuota lausetta^^
Ja ehdinpäs lopultakin kommentoimaan. Minä pidän tästä. Todella. Alku on ihanan pysäyttävä, kiva lukea tästä parituksesta tuostakin näkökulmasta. Hienoa kuvailua! *hymy*

Ja sitten raahataan Rapsu (tunnetaan myös Rakentavana Palautteena) paikalle. Kerronnan vaihtuminen ensimmäisestä persoonasta kolmanteen on sinänsä kiva juttu, mutta siitä olisi voinut aina ilmoittaa jotenkin (minä-muotoiset pätkät kursivoituina tai jotakin). Mutta muuten sujuvaa tekstiä, jota on kiva lukea. Lisää! :D
And then we'll do it doggy style so we can both watch X-Files

Vuoden Frodo
Eledal
Örkki
Viestit: 153
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 10:08 am
Paikkakunta: Juvaskula!
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Eledal »

Mä en osaa antaa palauetta... en sitten mitään järkevää enkä varsinkaan rakentavaa...aina vaansama vakio...tosi hyvin kirjotettu, hieno ficci ja hyvää kuvalua...niin mä sanon tästäkin ja se kyl pitää paikkaansa
Elämä on ohimenevää, siitä on vain yritettävä pitää kiinni
Aina ei tiedä mitä käy, aina ei voi vaikuttaa tulevaan
Cara
Puolituinen
Viestit: 242
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:30 pm
Paikkakunta: Hukkapiilo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Cara »

*tuijottaa lattiaa posket punoittaen* Kiitos teille kauniista sanoistanne. Mä en oikein tiedä, mitä niihin sanoa. Tämä nimittäin on mun eka slässi ja vähän hirvitti kyllä pistää se tänne. Tuntuu nyt siis todella hämmentävältä ja hienolta kuulla tuollaista (okei, lukea).

Joo, kyll mä aattelin laittaa tänne lisää kirjoittamiani juttuja. Pääsin vauhtiin ihan! :)

Jester, tuota en tullut lainkaan ajatelleeksi! Tosiaan tyylikkäämpää pistää Legolasin jorinat kursiivilla. Juu! :)
You know I’d die just to hold you, stay with you
Somehow I’ll show you that you are my night sky
I’ve always been right behind you
Now I’ll always be right beside you


Evanescence - You
Juttaa
Örkki
Viestit: 69
Liittynyt: Ti Tammi 06, 2004 4:49 pm
Paikkakunta: Gondor, keskellä ei mitään.

Viesti Kirjoittaja Juttaa »

Pidin tästä tosi paljon.

Minun täytyy nyt
poistua", haltia sanoi ja etsi käsiinsä vaatteet ja pukeutui


Tuo oli outo lukea, kun lause pomppasi toiselle riville vaikka tilaa olisi ollut. Mutta ei se pahasti häirinnyt.
Pakko sun on pistää tänne lisää juttujas. Tai muuten *miettii*
Jade
Puolituinen
Viestit: 232
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 11:29 am
Paikkakunta: Aavan meren tuolla puolen, jossakin on maa...

Viesti Kirjoittaja Jade »

Hieno.

Minuakin häiritsi lievästi tuo kertoja persoonan muuttminen. Kursivoiminen voisi auttaa. Tai auttaisi, se ei enää vaikuttaisi kummalliselta.

Oikein hieno muuten. Odottelinkin, että kirjoittaisit jotakin. Leego kun joskus vihjaili, että odottakaas vaan, kun Cara innostuu kirjoittamaan! Kyse oli tosin Nc-17:sta. Sitä odottelemme vielä, eikö totta? ^^ XD

Nii, höm. Olisiko tämänkin pitänyt olla Nc-17? Siis tuon... toiminna vuoksi. En tiedä. Joku fiksumpi?
~Susilla ei ole kuninkaita~
Cara
Puolituinen
Viestit: 242
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:30 pm
Paikkakunta: Hukkapiilo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Cara »

Kuin se teksti nyt tollain riviltä toiselle oli hypännyt. No voihan roar. *kurluttaa* :o

Jademus, kun minen tiedä. Onko nuo monopolikohtaukset PG-13 -tasoa? Rouskis. Häiritsikö se Legolasin höpöttäminen itsessään, vai se, että sitä ei ollu laitettu kursiivilla? :shock:

On hienoa kuulla, että tästä tykätään. :D
Kirjoittelen lisää!
You know I’d die just to hold you, stay with you
Somehow I’ll show you that you are my night sky
I’ve always been right behind you
Now I’ll always be right beside you


Evanescence - You
Avatar
Juissi
Örkki
Viestit: 40
Liittynyt: Su Tammi 11, 2004 4:35 pm
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Juissi »

Heipähei, rakas ystäväiseni. Luin sen. Se oli kaunis. Erittäin hyvä. Hienoa Cara, jatka samaan malliin. :D *ruttis*
Ihminen kokee epätoivonsa sitä voimakkaammin, mitä lähemmäksi on päässyt päämäärää, joka yhtäkkiä pakenee hänen ulottuviltaan.
Cara
Puolituinen
Viestit: 242
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:30 pm
Paikkakunta: Hukkapiilo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Cara »

Kiitos, Juissi! <3 Joo, jatkan toki. *grin* Työn alla jo yksi juttu! Terkut! :wink:
You know I’d die just to hold you, stay with you
Somehow I’ll show you that you are my night sky
I’ve always been right behind you
Now I’ll always be right beside you


Evanescence - You
Jade
Puolituinen
Viestit: 232
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 11:29 am
Paikkakunta: Aavan meren tuolla puolen, jossakin on maa...

Viesti Kirjoittaja Jade »

Onko? Heiheihei, loistavaa! *halii sen*
Mutta millainen? Rating, paritus? ^^

Nii, juu. En todellakaan tiedä, pitäisikö tämän olla Nc-17 vai ei. *puistelee päätään* En tiedä, en. :/

Siulla on muuten varsin... kuolattava ava. XD Ja allekirjoitus on hauska, todella!
~Susilla ei ole kuninkaita~
Cara
Puolituinen
Viestit: 242
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:30 pm
Paikkakunta: Hukkapiilo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Cara »

Minoon sitten NIIN ilonen, kun toi mun ava toimii! *ruttii Lilan* Lilan ansiota, mai hanipaniis! :D

Jade, Ihhihhii, son salaisuus! *salaperäinen hymy* paritus siis. Lila sen kyl tietää ja Leego-muru sitten, kun rupee betaamaan. Mähhähhää, julmaa. :wink:
Joo! Mä tykkään tosta kohdasta leffassa. Mua kiherryttää se AINA. :)

Leego! My LOVE! *ruttii sen* Kiva nähdä suakin, rakas ystävä, pitkästä aikaa! <3
Joo, saat kohta puoliin betattavaa. *nyökyttelee* Okei, tässä JOSKUS. En nimittäin tiedä, millon se tulloopi valamiiksi. Mut älä piä poksias liian täynnä. Lähetin sitä Oscar-mailiakin sulle varmaan kahdeksan kertaa! :D
Joo, itseasiassa voisinKIN laittaa eka osan Etskua sulle betattavaksi. Joop, sen teen.
You know I’d die just to hold you, stay with you
Somehow I’ll show you that you are my night sky
I’ve always been right behind you
Now I’ll always be right beside you


Evanescence - You
Avatar
mr.Greenleaf
Örkki
Viestit: 196
Liittynyt: Ma Tammi 29, 2007 8:14 pm
Paikkakunta: Imatra

Viesti Kirjoittaja mr.Greenleaf »

tosi hyvä! olisikohan tunteellinen oikea sana valinta..? jaa-a mietin sitä sitten. tarina ei ollut mitenkää imelä rakkaus tarina ja näin, (pidän kyllä niistäkin) mutta kertakaikkiaan hyvä tarina!
Vuoden 2008 Gimli Kiitos kovasti <33
Vastaa Viestiin