LOFTIKSEN JOULUKALENTERI 2007

Täällä kaikki legendaariset ja vielä legendaarisemmat topicit, joita ei haluta tappaa.
Vastaa Viestiin
Avatar
Jussi
Metsähaltia
Viestit: 643
Liittynyt: To Maalis 04, 2004 9:29 pm

Viesti Kirjoittaja Jussi »

:DDD Aika hillitön luukku. Ihanaa huumoria! ^^ Saruman Nailwonders. xD
Minusta tuntuu, että hän tarvitsee kipeästi oikeaa kättään nyt kun Legolaskin on alkanut viihtymään muussa seurassa.
Ehkä ei kannattaisi ruveta silmäksi, sillä silloin menettää monia hyviä etuja. Luuseri.
Ihan mahtavia. Ja se Darth Vader -juttu myös. :D

Mahti luukku, kiitos jälleen.
I wish there was a way to know you're in the good old days before you've actually left them.
Avatar
Sparks
Halipallero
Viestit: 1674
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 5:57 pm
Paikkakunta: Oma punkka

Viesti Kirjoittaja Sparks »

(Ah miten mukavaa olla taas omalla koneella ja rakkaan joulukalenterimme parissa ^^ Minulta on jäänyt väliin luvattoman monta luukkua, mutta enköhän tässä loppukuun aikana ota vahinkoa takaisin.)

Aivan tajuton tämä 17. luukku! :lol:

Vähän niin kuin Darth Vader, mutta lihavampi... olin jo tuohon mennessä ehtinyt kieriä naurusta niin monesti ja tuo oli sitten kyllä viimeinen pisara. Kenties lukemisen hilpeyttä korosti vielä oma väsymykseni, mutta ihana tämä on joka tapauksessa, suuri kiitos xD

Tahtoo myös vesipyssyn! *ja kuvittelee tähän perään, miltä esmes Helmin syvänteen taistelu olisi näyttänyt vesipyssyillä toteutettuna*
Vuoden Slasheri 2004-2006 & Loftishengetär 2007-2010

Give Me A Lifetime Of Memories.
Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Viesti Kirjoittaja Elvédan »

Loftiksen joulukalenteri, luukku 18
Päivän sana: koristenauha


Title: Hopeista
Rating: NC-17 (muusani vaativat pornoa)
Pairing: Aragorn/Legolas
Genre: Slash, Romance, PWP
Warnings: vihjaus mpregistä

Hopeista

”Aragorn! Aragorn, kultaista vai hopeaa koristenauhaa?

Aragorn Arathornin poika huokaisi kuullessaan rakkaansa huudon. Ei hänelle ollut väliä, mikä oli tänä vuonna joulukuusen teemaväri. Legolasille se kuitenkin tuntui olevan tärkeää, eikä Aragorn jaksanut riidellä.

”Vaikka hopeanväristä!”

* * *

Jouluaattoyönä Aragornille selvisi koristenauhan värin tärkeys.

Kun hän saapui huoneeseensa Rivendellin perinteisestä joulujuhlasta, hän odotti löytävänsä Legolasin sieltä. Hän ehti jo pettyä, kunnes näki jotain, mikä sai hänen sydämensä sykkimään tiheämmin ja hänen verensä juoksemaan nopeammin.

Legolas makasi sängyllä. Peitto oli laskostettu vuoteen jalkopäähän; Legolasin pitkät, tummat hiukset levisivät valkealle satiinityynylle luoden kiehtovia kuvioita. Legolasilla ei ollut mitään yllään – ellei laskettu hopeista koristenauhaa, jota oli kiedottu haltian kaulaan sekä ranteiden ja nilkkojen ympärille. Legolas ei peitellyt erektiotaan.

”Minusta olisi ihanaa, jos sinä riisuutuisit, rakas”, kehräsi haltia katsellen ihmistä puoliavoimien silmäluomien alta. Aragorn nielaisi ja alkoi vapisevin käsin aukaista tunikansa nyörejä. Mitä enemmän ihoa paljastui, sitä kiihottuneempia molemmat olivat: Aragorn näki, mikä vaikutus hänellä oli rakkaaseensa, ja Legolas nautti suuresti roolistaan viettelijänä.

Viimeisen vaatekappaleen löydettyä tiensä lattialle Aragorn kiiruhti suippokorvansa luo. Legolas virnisti mielessään – hänen pitäisi ehdottomasti vietellä Aragorn useamminkin! Haltia ja ihminen suutelivat kiihkeästi, ja kun Aragorn nuolaisi Legolasin suippoa korvannipukkaa, henkäisi haltia.

”Tule… tule sisääni, olen valmis. Ah, Aragorn!”

Aragorn rutisti silmänsä kiinni. Niin syntisen viettelevältä oli Legolas kuulostanut, ettei hän kestänyt. Hänen piti päästä äkkiä rakkaansa sisälle.

Aragorn nousi polvilleen hajareisin Legolasin ylle. Legolas levitti jalkojaan ja päästi häpeämättömän voihkaisun. Yhdellä pitkällä työnnöllä pääsi Aragorn perille; hänen haltiansa selkä kaartui nautinnosta. Yhdessä he aloittivat liikkeen, joka lopulta vei heidät tähtiin ja niiden taa. Sillä hetkellä oli joulun taika voimakkaimmillaan, mikä näkyisi kuukausien päästä pienenä puolhaltiana onnellisen Aragornin käsivarsilla.

Herätessään seuraavana aamuna Aragorn tunsi rannettaan kutittavan. Ja toden totta: hänen ranteensa oli sidottu yhteen Legolasin ranteen kanssa hopeisella koristenauhalla. Aragorn tunsi leveän hymyn leviävän kasvoilleen. Hän suuteli haltiaa otsalle, kietoi sormensa tämän tummiin kutreihin ja nukahti uudestaan.
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien
Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Viesti Kirjoittaja Silidir »

<3<3<3

No minä ARVASIN ettei se penska ollut Arwenin!! \o/ Ihana ficci vaikka paritusta vierastinkin...
Aragorn kiiruhti suippokorvansa luo
tuolle kohdalle repesin ihan totaalisesti. Olipas se maanpinnallepalauttava lausahdus!

Iso kiitos tästä, ja kohtahan se onkin jo Jouluaatto!
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.
Avatar
Sparks
Halipallero
Viestit: 1674
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 5:57 pm
Paikkakunta: Oma punkka

Viesti Kirjoittaja Sparks »

Voi että, mikään päivä ei ala sen paremmin kuin jouluisella Nc17-ficillä aloitettu! Tässä ficissä oli ehkä hämmästyttävintä ja hienointa se, miten lyhyeksi hyvä ja kaikin puolin ytimekäs seksikohtaus voidaankin kirjoittaa!

Jos olisin itse saanut tuon saman sanan, olisivat ajatukseni varmaankin lähteneet jotakuinkin samoille kirjoituslinjoille xD Mikä siinä onkin, että kaiken maailman narujen kanssa on vaan aina päästävä leikkimään makuuhuoneen puolella ^^

Ja lopussa tuo, että ranteet olivat kietoutuneet narulla yhteen <3 Ihana lopetus. Kiitoksia tästä ^^
Vuoden Slasheri 2004-2006 & Loftishengetär 2007-2010

Give Me A Lifetime Of Memories.
Avatar
Etiäinen
Puolituinen
Viestit: 355
Liittynyt: Ti Joulu 13, 2005 9:12 pm
Paikkakunta: Metsä

Viesti Kirjoittaja Etiäinen »

Huh. Tämäpä oli kuuma tapaus. Vaikka lyhyt olikin, ei näemmä enempää tarvita. Tuo "kuukausien päästä" oli söpö vihjaus. Ihanaa.
Niin tie on musta,
vaan mustempi ois mieli kulkijalla,
Jos kuu ei paistaisi hopeaansa
Kuoleman kattilalla - tummuvan taivaan alla.

Viikate:Tie

"Mutta koska jonkun pitää sotkea asiat" | Vuoden Pippin 2009
Miaplacidus
Puolituinen
Viestit: 307
Liittynyt: La Maalis 03, 2007 12:21 am
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Miaplacidus »

Ja taas NC:tä xD (Oli muuten harvinaisen pitkä tauko loftislaiset huomioon ottaen *naur*) Krhm, täytyy myöntää, että koristenauhasta itselläkin olisivat ajatukset lähteneet samaan suuntaan... *köh*

(Hopeaa koristenauhaa tietenkin!) Sparks sen jo sanoikin, että tämä oli harvinaisen hyvä ja ytimekäs näin lyhyeksi luukuksi. Ja repsahdin kanssa tuossa suippokorva-kohdassa x)

Kiitokset taas päivän hihittelyistä (vaikka paritusta vierastankin)^^
Ihminen muistetaan niistä asioista, joista kukaan ei uskalla sanoa hautajaisissa mitään.

Vuoden Tulokas 2008 - Äww, kiitos <3
Likimeya
Samooja
Viestit: 529
Liittynyt: Ke Elo 04, 2004 5:28 pm
Paikkakunta: Joensuu

Viesti Kirjoittaja Likimeya »

Loftiksen joulukalenteri, luukku 19
Päivän sana: enkeli

Title: Suojelusenkeli
Rating: G
Pairing: Elrond/Celebrían
Genre: Romance?
Summary: Elrond on lähdössä meren taakse ja on hänen viimeinen joulunsa Imladrisissa. Elrond on yksin, ja monenlaiset mietteet pyörivät hänen mielessään.
A/N: Tämä ei ehkä ole sieltä kaikkein piristävimmästä päästä joulukalenterin luukkuja. Eikä kovin tapahtumarikaskaan, mutta kirjoittaessani tämä oli ainoa, josta sain kutakuinkin selkeän ajatuksen, ja olin aina tahtonut kirjoittaa tällaisen tarinan Elrondista. ^^
- - - -


Oli jouluaatto. Sormuksen sota oli päättynyt reilu vuosi sitten. Aragorn ja Arwen hallitsivat yhdessä Gondoria, rakensivat parempaa maata ihmisille asuttavaksi. Mutta haltioiden aika oli lopuillaan. Viimeiset laivat lähtisivät pian. Tämä olisi Elrondin viimeinen joulu Imladrisissa. Viimeinen joulu yksin Keskimaassa. Elrond vietti tämän joulunsa yksin, sillä Arwen oli Aragornin luona Gondorissa, molemmat kaksoset, Elladan ja Elrohir, kyllä keksivät mielekkäämmänkin tavan viettää jouluaan kuin isänsä kanssa. Elrond oli siis yksin, mutta ei hän yksinoloaan surrut. Elrond tiesi, että tämän joulun jälkeen hän tapaisi elämänsä rakkauden uudelleen, ja tällä kertaa se olisi ikuista.

Tuijottaessaan kynttilänliekkiä, Elrondin mieleen palasivat kaikki ne muistot, jotka hän oli yhä pitenevien vuosien varrella tukahduttanut mielestään. Muistot siitä lyhyestä onnesta, jonka hän ehti kokea, kunnes se riistettiin häneltä mitä julmimmin. Muistot siitä tuskasta, joka oli vähällä repiä hänet kappaleiksi, kun Celebrían jätti Keskimaan ja lähti meren taakse. Kaikki ne palasivat hänen mieleensä, mutta nyt Elrondilla ei ollut enää mitään syytä torjua niitä. Hänen ei tarvinnut enää olla vahva, hänen ei tarvinnut enää olla vakava ja etäinen kansansa johtaja. Elrond Puolhaltia tunsi nyt paremmin kuin koskaan haltiaverensä ikuisuuden, ja tällä kertaa hän oli siitä kiitollisempi kuin hän oli ollut kertaakaan koko elämänsä aikana. Niinä hetkinä, kun hän yksin koetti kasvattaa sekä kaksosia että Arwenia, oli hän tuntenut suurempaa yksinäisyyttä, kuin kukaan ihminen koskaan voisi tuntea. Elrondin yksinäisyys oli silloin ikuista, se kulki hänen veressään, ja se lohduttomuus, joka siitä seurasi, oli murskaava. Niinä hetkinä, kun Elrondilta odotettiin suuria päätöksiä ihmiskunnan tulevasta, niinä hetkinä, kun hän oli eksyksissä ja vailla lohtua ja neuvoa, niinä hetkinä kummittelivat Mandosin salit ja niiden suoma lepo hänen mielessään, olkoonkin, että hän tiesi voivansa milloin vain hylätä Keskimaan ja poistua meren yli. Niinä hetkinä Mandosin salit tuntuivat kuitenkin läheisemmiltä, ja ehkä Elrond pelkäsi ajatella sitä mahdollisuutta, että hän matkaisi meren yli, rakkaimpansa luo, sillä se halu olisi piinannut häntä siitä eteenpäin hänen joka ainoalla sydämenlyönnillään. Nyt Elrondin ei enää tarvinnut torjua sitä halua, sillä hyvin pian hän matkustaisi meren yli.
Elrond kaipasi yhä Arwenia, rakkainta lastaan, kansansa Iltatähteä, viimeistä kytköstä, joka sitoi häntä tähän maahan. Kuitenkin, nyt hänen rakkautensa Celebríaniin kasvoi suuremmaksi hetki hetkeltä, kun hän muisteli kaikkea sitä, jonka hän vuosiksi oli mielestään sulkenut. Elrond tunsi tämän ikiaikaisen rakkauden, joka kauan sitten syttyi hänen ja vaimonsa välille, palaavan vahvana ja kaikkivoipana ja vain vaivoin sai hän itsensä hillittyä lähtemästä matkaan jo sinä samaisena iltana.

Elrond muisti viimeiseksi jääneen joulun vaimonsa kanssa. Hän muisti Celebríanin onnesta säteilevät silmät, kun tämä availi joululahjoja lastensa kanssa, yhtä innoissaan kuin lapsetkin, siitä mitä kääreistä paljastuisi. Sinä jouluna Elrond oli lahjoittanut vaimolleen hienoimmasta hopeasta valetun enkeliriipuksen. Tämän enkelin oli tarkoitus suojata Celebríania niinä yhä pimenevinä aikoina, hänen useilla retkillään Loríeniin. Elrond oli langettanut siihen koruun kaikki tietämänsä suojausriimut, sillä hän oli nähnyt ennalta sen vaaran, johon Celebrían tulisi joutumaan. Hän ei tiennyt, koska se tapahtuisi, mutta hän ei aikaillut pohtiessaan millä saisi suojattua vaimoaan siltä onnettomuudelta, joka olisi tuleva. Toisinaan haltioiden kohtalo on kuitenkin suurempi, kuin mitä on valta heidän käsissään sitä ohjailla. Niin oli nytkin, sillä sinä päivänä, kun Celebrían kaikista Elrondin estelyistä huolimatta päätti lähteä tapaamaan äitiään Loríeniin, oli hän kiireissään myös unohtanut ottaa Elrondilta saamansa enkelikorun mukaansa. Sinä hetkenä, kun Elrond näki enkelin heidän makuuhuoneensa pöydällä, iski ylitsevuotava epätoivo hänen sydämeensä, sillä hän tiesi enteiden käyvän toteen sittenkin.

Tänä iltana, tuskallisetkin muistot saivat hymyn sädehtimään Elrondin kasvoilla, sillä mikään niistä ei enää voisi satuttaa häntä. Elrond oli valmistellut lähtöään jo koko tämän vuoden, ja sen vuoden jokaisena päivänä oli hänen mielensä vaeltanut menneeseen, onnen vuosiin. Muistellessaan Elrond tunsi niin ihmisyytensä kuten haltiaverensäkin yhteisvaikutuksen itsessään selvemmin kuin koskaan ennen. Elrond nimittäin osasi katsoa tulevaan. Hän odotti tulevaisuutta, ja nyt hän odotti sitä toiveikkaana. Elrond ei enää haltioille ominaiseen tapaan uppoutunut pelkästään menneeseen, sillä nyt hän näki valon edessään. Hän näki enkelinsä houkuttelevan lämmön ja rakkauden vain lyhyen matkan takana, ja hänen rakkautensa Keskimaahan väheni, kun hän tunsi irtautuvansa tästä ihmisten maasta, ja matkaavansa jo mielessään siihen luvattuun iäisyyteen ja rauhaan, joka häntä Valinorissa odotti.

Kynttilä oli jo hiipumassa sammuksiin, ja Elrond huomasi istuneensa paikallaan lähes koko yön. Juhlat Imladrisin ruokasalissa olivat hiipuneet jo tunteja sitten, vaikka haltiat tunnettuja juhliensa kestosta olivatkin. Elrond oli vetäytynyt huoneeseensa jo ajoissa, heti pian ruokailun jälkeen. Muille haltioille oli hän antanut luvan juhlia sydämensä kyllyydestä. Vaikka tuskin he olisivat uskoneet, jos hän olisi kieltänytkin. Kaikki Imladrisin haltiat eivät tienneet Elrondin olevan lähdössä, mutta Erestorin viipyilevä katse Elrondin poistuessa kyllä olisi saanut nokkelimmat tajuamaan, ettei kaikki ollut niin kuin ennen. Elrondin onneksi ruoka ja juoma olivat saaneet haltiat niin juhlamielelle, että kaikki tuskin huomasivat hänen poistumistaankaan.

Puhaltaessaan vaivaisen liekin kynttilästään, Elrond lähetti mielessään viestin merelle:

”Minä olen tulossa, rakkaani”
Ava by arctic_silence|Valvoja -07,-08 ja -09!| Boromir 2010!|Hakee inspiraatiota

Tämä demoninen nauru, jota kuulen kirjoittaessani, on peräisin vain omista, heikkenevistä aivoistani.-H.P. Lovecraft
Avatar
Sparks
Halipallero
Viestit: 1674
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 5:57 pm
Paikkakunta: Oma punkka

Viesti Kirjoittaja Sparks »

Loftiksen joulukalenteri, 20. luukku
Päivän sana: joululaulu



Title: LotR goes Tiernapojat
Pairing: ei varsinaista, viitteitä sekä slash- että het-pareihin
Rating: R
Genre: AU, humor
Warnings: Slash
Disclaimer: Hahmot ovat kunnioitetun JRR Tolkienin enkä häpeäkseni tiedä Tiernapoikien historiaa tarpeeksi sanoakseni, kenelle ne kuuluvat. Tämä versio on kuitenkin minun.
Palautetta: Joo!

Summary: Sota on ohi ja kuningas Elessarilla on perillinen. Ei muuta kuin laulamaan!

A/N: Lyhykäisyydessään tämä on siis Tiernapojat LotRin maailmaan sovitettuna. Olen muokannut dialogia runsaastikin, mutta yrittänyt pitää sen säveleen mahdollisimman hyvin istuvana. Kokeilkaa laulaa tätä oikeiden Tiernapoikien säveleen, jos vaan mahdollista :lol:

Henkilöjako on seuraava:

Herodes - Aragorn
Murjaanien kuningas – Sauron
Knihti, Herodeksen palvelija – Gared, Aragornin palvelija
Mänkki, Tähden kannattelija – Merri, tähden tilalla Minas Tirithin lippu, jossa hopeinen puu vihreällä taustalla.

(Nyt kun joku sitten ihmettelee, että kuka Gared on – menkää katsastamaan ficci viewtopic.php?t=1318&start=0, se selittää kaiken. "Uteliaisuudesta ja uusista säännöistä" nyt ei kuitenkaan ole mikään oleellinen lukukokemus tämän jouluficin kannalta, mutta kenties sen tuntevat saavat irti muutamia lisähihityksiä ;))


***


(Sota Keski-Maassa on päättynyt Sauronin tappioon ja vihdoin päästään viettämään oikein kunnolla myös joulua. Suurin osa kansojen edustajista on kokoontunut Minas Tirithiin, missä on syytä juhlia joulun lisäksi muutakin: neito Arwen on synnyttänyt kuningas Elessarille pojan ja kruununperillisen. Jouluaattoa odotellessa Minas Tirithiin saapuneet vieraat kokoontuvat Valkoisen kaupungin kuninkaanlinnan suureen saliin seuraamaan riemukasta joululaulunäytelmää, joka heille on kuningas Elessarin pojan syntymän kunniaksi luvattu.)

Gared:
(Tiedustelee salin ovelta)
Saako tulla laulamaan?

(Kun yleisö on vastannut myöntävästi, kaikki neljä esiintyjää astuvat sisälle, asettuvat riviin ja aloittavat laulun.)

Hyvää iltaa, hyvää iltaa, itse kullekin kansalle.
Sekä isännill' että emännill', jokaiselle kuin talossa on.
Ja me toivotamm', ja me toivotamm', onnellista ja hyvää joulua.
Ja sitä taivaallista ystävyyttä, joka meidän kaikkemme ylitse käy.

Aragorn:
Elessar hän se ajoi hevosillaan ja ratsuillaan.
Siihen asti kun hän tuli Mordorin maalta.
Siihen asti kun hän tuli Gondorin tykö.

Kuningas Elessar olen minä.

Sauron:
Jaa, minä tykkään, että sinä olet yksi styränki.

Aragorn:
Jaa, minä en ole mikään styränki, vaan kuningas Elessar, joka kannan minun kultaista kruunuani minun esi-isäini jälkeen. Hoo, miksi olet noin musta?

Sauron:
Hoo, jos minä olen musta olen minä kaikilta tunnettu.
Hoo, jos minä olen musta olen minä ojasta kaivettu.
Yksi herra ja ruhtinas Mordorin maasta.

Aragorn:
Vaikka sinä kuinka olet yksi herra ja ruhtinas Mordorin maasta, pitää sinun polvistuman minun eteheni ja aneleman minua.

Sauron:
Ei, vaan Gared…

Aragorn:
Sinä taikka sun henkes!

(Seisovat hetkeen uhkaavina, sitten Sauron polvistuu Aragornin eteen, joka laskee miekkansa hänen olkapäälleen. Kaikki paitsi Sauron laulavat:)

Katsokaatte nyt tuota Mordorin ruhtinasta
kuinka sen pitää aneleman Elessaria
ja lankeeman hänen etehensä polovillensa
ja lankeeman hänen etehensä polovillensa.

Ja nyt te ootte nähäneet tuon Mordorin ruhtinaan
kuinka sen piti aneleman Elessaria
ja lankeeman hänen etehensä polovillensa
ja lankeeman hänen etehensä polovillensa.

Merri:
Menkää Minas Tirithiin, Gondorin maan Valkoiseen kaupunkiin. Sieltä te löydätte vastasyntyneen poikalapsen kapaloituna makaavan sängyssä, jota Gondorin soturit vartioitsevat ynnä härkäin ja aasein kanssa.

(Laulaen:)
Piltin synnytti neito Arwen ja Arwen,
josta iloitsee koko kansamme
Hän pantiin sänkyyn makaamaan ja makaamaan,
kuin hallitsee ilman lakkaamatt'
Ja aasi se seisoi härkäineen ja härkäineen,
kussa piltti oli pienoinen.

On lapsi syntynyt meille ja poika annettu on.
Hänessä elämän löysin, Valarin suosion.
Hän on sen ylhäisen koitto, mi maailmaa valaisevi,
vaan ehkä hänen soittons' maan ympär' kajahtavi.

Maan päällä, metelin alla se kansa, kansa soti,
vaan piltin hartioilla se kuninkuus lepäilevi.
Hän on sen ylhäisen koitto, mi maailmaa valaisevi,
vaan ehkä hänen soittons' maan ympär' kajahtavi.

(Laulun aikana Merri liehuttaa lippua, jossa on hopeinen puu vihreällä taustalla.)

Tähti se kulukeepi läntiseltä maalta, läntiseltä maalta,
ja se sanomaton kirkkaus se ulos loisti
ja se tähti oli Valarilta ulos lähetetty, ulos lähetetty
ja he riensivät uhraamaan kultaa, pyhää savua ja mirhamia,
ja mirhamia.

Aragorn:
Gared, mun palvelijani.

Gared:
Jaa, minun armollinen majesteettini.

Aragorn:
Oletko nähnyt niitä kolmea Lorienin maan kaunista haltiaa?

Gared:
Jaa, minä olen nähnyt ne kolme Lorienin maan kaunista haltiaa, jotka tekivät kuin viekkaat viettelijät ja väärät ystävät ja ottivat toisensa ja menivät kaikki samaa matkaa omalle maalleen.

Aragorn:
Sepä minua sangen suuresti harmittaa ja sydämelleni käy, että nuo kolme Lorienin maan kaunista haltiaa tekivät kuin viekkaat viettelijät ja väärät ystävät ja ottivat toisensa ja menivät kaikki samaa matkaa omalle maalleen.

Mene ja satuloitse valkea orhini, jolla minä olen sotinut Mordoria ja Rautapihaa vastaan, sillä tahdon minä nyt ratsastaa noiden kolmen kauniin haltian luo ja opettaa heitä tottelemaan kuningastaan.

Mene myös Rivendelliin, Lord Elrondin kaupunkiin ja etsi ja tuo luokseni Legolas, Synkmetsän prinssi, sillä suuri on haluni viettää aikaa myös hänen kanssaan.

Gared:
Palvelija olen minä tarpeessa ja urhoollinen lähetti
ja vaikka olen varustettu joka tiess'
kuningas saa vastata edestäni mitä minä olen tehnytkään
siihen on minua opetettu, että totella kuningasta
ja kuunnella kaikkia käskyjä.

(Gared poistuu taaemmaksi. Garedin poissaollessa muut laulavat:)

Kuningas Elessar, Isildurin suuri perillinen,
hän pois otti orjuuden, hän pois otti styrängin
hän kääntää, kaataa kaikki vihollisen maat.
Siis kaikki kansamme riemuitkaa,
kun olette päässeet vaivoista.

No tain tähtein, no tain tähtein.
Siis taivahan ovet ne avattiin,
ja kunnian kruunulle veisattiin,
tai terveille luoduille laulettiin
tai lauma laitumelle laskettiin.

(Gared tulee takaisin.)

Gared:
Nyt minä olen käynyt Rivendellissä, Lord Elrondin kaupungissa ja etsinyt ja tuonut Legolasin, joka odottaa teidän majesteettianne nyt hänen makuuhuoneessaan.

Aragorn:
Koska sinä olet ollut niin rohkea ja silitellyt minun raskasta miehuuttan… siis kultaista kruunuani, tahdon minä palkita sinut kullalla ja hopialla ja antaa sinulle verisen todistuksen ruoskani kärjestä.

(Ottaa ruoskan käteensä.)
Tuosta kyljelle, tuosta toiselle, siitä minun palvelijani pitää.
(Vetää ruoskalla jäljet Garedin selkään.)
Ruoska sun kylkeesi, miekka mun tuppeeni.
(Kaikki panevat miekkansa tuppeen ja laulavat:)

Sota suuri surkia kun särki maailman,
niin miekkaan täytyi tarttua jo herran Samoojan.
Vaan voitokkaana Elessar teki meille Keski-Maan,
josta ompi ilo saatu koko kansalle.

Jopa joutui jouluaamu koko kansalle,
josta ompi ilo saatu koko maailmalle.
Vaan voitokkaana Elessar teki meille Keski-Maan,
josta ompi ilo saatu koko kansalle.

Sotilaat ne hobiteille ilmoittivat juur'
ett' Gondorin maalla syntynyt on perillinen uus.
Vaan voitokkaana Elessar teki meille Keski-maan,
josta ompi ilo saatu koko kansalle.

Hobitit ne ilomielin läksi juhlimaan
ja oluen voimin helein kielin alkoi laulamaan:
"Vaan voitokkaana Elessar, teki meille Keski-maan,
josta ompi ilo saatu koko kansalle."

Gared:
Emme ole millään viekkauella emmekä vääryyellä tulleet teijän taloonne laulamaan, vaan ihan teijän oman hyvän tahtonne mukaisesti. Olemme köyhiä laulajapoikia ja pyydämme lanttia.

Merri:
Ja muutamaa olutta siihen päälle.

(Gared kerää kolehdin hattuunsa (ja Merri nappaa kuninkaanlinnan keittiöstä niin monta oluttuoppia kuin suinkin jaksaa kantaa), jonka jälkeen kaikki laulavat:)

Kiitos olkohon, kiitos olkohon teidän lahjainne edestä.
Teidän lahjainne pitäis' oleman julki herran kuninkaan edessä.
Ja te hobitit ja myös haltiat, nyt me olemme kaikki sanoneet.
Ja me toivotamm', ja me toivotamm' onnellista ja hyvää joulua.

(Kumartavat ja poistuvat. Koko kuningas Elessarin linnaan kokoontunut yleisö taputtaa raivokkaasti ja osoittaa suosiotaan, mutta samalla ainakin muutamat heistä myös raapivat mietteliäinä päätään. Lopulta Frodo pukee koko joukon ajatukset sanoiksi.)

Frodo:
Eikös tämän joululaulun ollut tarkoitus kertoa ainoastaan kuningas Elessarin syntyneestä poikalapsesta? Mikä se juttu Lorienin haltioista, Legolasista ja ruoskasta oikein oli?



~Fin.
Vuoden Slasheri 2004-2006 & Loftishengetär 2007-2010

Give Me A Lifetime Of Memories.
Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Viesti Kirjoittaja Silidir »

Häää!

Kaksi luukkua yhdellä rysäyksellä! Herkkua...

19 oli kieltämättä hämmentävää luettavaa näiden muiden rinnalla, mutta kaunis se oli ja silti toivoa täynnä.

ja 20. mietin niitä Tiernapoikia mutta kun varoitit niistä annoin niiden olla. Herkkua. herkkua.

Kaksi upeaa luukkua jälleen mukana... ah. mitä sitä joulun jälkeen enää odottaakaan?
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.
Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune »

Voi elämä! Et Sparks kuule tiedäkkään miten vaikea oli lukea tätä koulussa kun piti yrittää olla hiljaa, muuten olisin saanut pari outoa vilkaisua. Harjoitin tätä lukiessani siis piilonauramista, vaikka mieleni olisi tehnyt pudota tuolilta ja kieriä naurusta. Eli suoraan sanottuna, tämä oli aivan loistava.

Koko jutun kruunasi Frodon huomautus. Voinkohan enää milloinkaan olla nauramatta aina kun näen tai kuulen Tiernapoikien laulun.
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Miaplacidus
Puolituinen
Viestit: 307
Liittynyt: La Maalis 03, 2007 12:21 am
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Miaplacidus »

Ei helkkari xD

Mutta minulla on 19. päivä kommentoimatta, joten se ensin. Tunnelma oli nätti ja vähän harraskin. Toi vähän toista näkökulmaa Länteen lähtemiselle. Oli kaunis luukku^^

Ja sitten tämä 20. romutti tunnelman ihan totaalisesti xD Ei hitto, tyrskin useammassakin kohdassa. Miten sitä enää voikaan ajatella Tiernapoikia...? Hoilasin täällä yksikseni, hyvin sopii. (Krhm, ei passaa ajatella niitä omia Tiernapoikaesityksiä, olen sellaisiakin joskus tehnyt...) Mahti luukku, kiitos nauruista x)
Ihminen muistetaan niistä asioista, joista kukaan ei uskalla sanoa hautajaisissa mitään.

Vuoden Tulokas 2008 - Äww, kiitos <3
Avatar
Dewie
Puolituinen
Viestit: 336
Liittynyt: Ke Elo 25, 2004 8:00 pm
Paikkakunta: Seinäjoki

Viesti Kirjoittaja Dewie »

Kuka hullu luulee, että pystyn esittämään jouluaattona serkkujen kanssa Tiernapojat nyt kun olen lukenut Sparksin version!? :lol: voi hyvää iltaa.

eihän tähän voi sanoa mitään järkevää kuin että reps kertaa satatuhatta.

taidankin tulostaa tämän luukun jos vaikka saisin ylipuhuttua serkut tämän version esitämiseen x>>
For it is plain, as anyone can see, we're simply meant to be
Avatar
Jussi
Metsähaltia
Viestit: 643
Liittynyt: To Maalis 04, 2004 9:29 pm

Viesti Kirjoittaja Jussi »

Luin tuon tämän päivän luukun jo aikaisemmin tänään ja kun äsken ajelin kotiin päin niin radiosta (silloin kun minä ajan niin autossa soi Joulukanava, hitto vie! :D) tuli se alkuperäinen Tiernapojat. Vähän siinä virnistelin ja sitten kun pääsin kotiin, niin minun piti jäädä autoon istumaan vielä melkein kymmeneksi minuutiksi, kun halusin kuunnella sen loppuun. :D

Mutsiis. Tämä oli loistava ja nerokas. Kiitosta vaan!
I wish there was a way to know you're in the good old days before you've actually left them.
Avatar
Jussi
Metsähaltia
Viestit: 643
Liittynyt: To Maalis 04, 2004 9:29 pm

Viesti Kirjoittaja Jussi »

Joulukalenteri, luukku 21
pakollinen sana: lyhty

title: James
genre: general ?
rating: G
disclaimer: Versio Raymond Briggsin iki-iki-iki-ihanasta sadusta.
summary: Se oli päivä, jona sinä teit minut.
a/n: Ei taaskaan haltiapornoa! :( Olenko tylsistä tylsin vai hä.

* * * * * *

Sinä talvena lumi tuli aivan Joulun kynnyksellä. Yhtenä aamuna se vain oli ilmestynyt maahan puhtaan valkeiksi, raskaiksi nietoksiksi. Koko maailma oli valkoinen, hiljainen ja taianomainen. Suuria ja kauniita hiutaleita leijaili edelleen taivaalta. Se oli päivä, jona sinä teit minut.

Sinä muovasit minut vastasataneesta, tiiviistä lumesta. Olit onnellinen, kuten lapset aina leikkiessään ja rakennellessaan. Minulle muodostui ryhdikäs vartalo, kädet ja jalat. Päänkin sait asetettua paikoilleen, vaikka ylettyäksesi tarvitsitkin jakkaran apua. Sain huivin kaulani ympärille ja hatun päälakeni suojaksi. Hedelmästä sain nenän ja hiilistä napit ja silmät. Hymyilevän suun sinä piirsit paljaalla sormellasi. Sitten minä olin valmis. Oli tullut jo ilta.

Sinä seisoit kauan vain katselemassa valmistunutta taideteostasi. Olit ylpeä minusta, niin ylpeä! Et millään olisi hennonut lähteä luotani kun aika koitti. Katselit taaksesi mennessäsi sisälle taloon ja tähyilit minua jokaisesta mahdollisesta ikkunasta. Menit sänkyyn saamatta kuitenkaan unta. Sitten tuli keskiyö.

Jouluyönä, kellon lyödessä kaksitoista kertaa, lumiukot heräävät henkiin. Moni ei tätä tiedä ja vielä harvempi sitä on ollut todistamassa. Mutta niin tapahtuu jokaisena Jouluyönä, on tapahtunut siitä lähtien kun lapsi ensimmäisen kerran teki lumiukon omin käsin. Niin tapahtui myös minulle sinä valkeana ja samaan aikaan pimeänä yönä. Elämä virtasi lumisiin jäseniini ja silmiini syttyi valo. Sinä näit kaiken, olit hämmästynyt vain ohikiitävän hetken, sitten tartuit käteeni ja siinä samassa me olimme ystäviä.

Veit minut sisälle taloon ja sain tutustua kaikenlaisiin ihmisten kummallisuuksiin. Voi, kuinka meillä olikin hauskaa! Valo meni nappulaa painamalla päälle ja pois, päälle ja pois. Televisio sai pääni sekaisin, mutta kissa oli suloinen. Tosin se taisi hieman pelätä minua. Ulkoa löysimme moottoripyörän, jolla huristelimme halki lähimetsien ja -peltojen. Ketut ja jänikset kaikkosivat tieltämme ja me kiljahtelimme vauhdinhurmassamme.

Palatessamme takaisin kotipihaasi, aloin tuntea kaipuuta. Tiesin kyllä minne minun kuuluisi tänä yönä matkata. Katselin kaukaisuudessa maahan sekoittuvaa taivaanrantaa ja silloin tunsin sinun tarttuvan käteeni. Aivan kuin olisit aistinut että olin lähdössä. Ja tietenkin halusin sinut mukaani, enemmän kuin mielelläni.

Lähdimme juoksuun suurin, suurin harppauksin. Askel askeleelta ruumiimme kevenivät ja kohta maa katosi jalkojemme alta. Sitten me lensimme. Maan kamara jäi kauas alapuolelle, kun antauduimme ilman kuljetettaviksi ja edessämme siinsi vain horisontti. Pian sinä uskalsit hellittää otettasi ja ojensit käsivartesi täysiin pituuksiinsa kasvot riemusta loistaen. Me lensimme ja alla vilistävä maailma oli meidän, järvineen, jäähuippuisine vuorineen ja erilaisine asukkeineen. Ja maailma katsoi meitä takaisin ja me herätimme vatsaa kutkuttavaa kummastusta joka kolkassa.

Pian taivaan täyttivät revontulet, vihreät, siniset ja punaiset kaiken väriset. Silloin tiesin, että olimme perillä. Laskeuduimme keveästi pehmeälle hangelle. Tarrauduit hieman pelokkaana käteeni, kun suuntasimme pimeään metsään. Puusto harveni nopeasti ja kun saavuimme määränpäähämme, lumiselle aukiolle, silmäsi ja suusi laajenivat silkasta ihastuksesta. Aukio oli täynnä lumiukkoja, erinäköisiä ja -kokoisia, eri puolilta maapalloa. Kaikki toivottivat sinut tervetulleeksi kuin vanhan ystävän.

Pääsi kääntyili ympäriinsä kun yritit nähdä jokaisen lumiukon. Sitten näit hänet, jonka näkemisestä jokainen maailman lapsi riemastuu aina kaikista eniten. Hänellä oli pörheä, valkoinen parta, posket yhtä punaiset kuin pukunsakin ja hän levitti kätensä ja hymyili sinulle sydämellisesti. Hän oli juuri sellainen, kuin olit hänen kuvitellut olevan. Juoksit hänen hellien käsivarsiensa syleilyyn ja tunsit olevasi enemmän turvassa kuin ikinä ennen.

Sitten oli juhlan aika. Huilisti-lumiukot alkoivat soittaa ja säveleen yhtyi moni muukin. Värikkäiden lyhtyjen loisteessa kutsuin sinut yhteiseen tanssiin. Kaikki löivät tahtia käsillään ja jaloillaan. Me tanssimme ja tanssimme ja nauroimme, emmekä sittenkään saaneet kylläksemme, vaan tanssimme ja nauroimme lisää. Kun olimme tanssineet ja nauraneet itsemme läkähdyksiin, Joulu-ukko johdatti meidät lämpimään talliin. Hän antoi sinulle lahjan, vaaleansinisen, pehmoisen kaulahuivin, jonka oitis kiedoit paikoilleen.

Silloin osoitin taivaalle, jota saapuva aamunkoitto jo värjäsi. Meidän oli kiirehdittävä. Hyvästelit Joulu-ukon, ja sitten me taas lensimme. Kotipihasi ilmestyi näkyviin aivan liian pian. Me molemmat tiesimme, että oli aika hyvästellä. Pukkasin sinua rohkaisevasti kohti ovea ja vastahakoisesti sinä peräännyit taloa kohti. Pysähdyit porraspäähän ja minä heilautin sinulle kättäni haikeana. Yhtäkkiä kirmaisit liikkeelle ja heittäydyit halaukseeni vielä kerran. Minä halasin sinua ja sinä halasit minua koko nuoren, mutta sitä kestävämmän, ystävyytemme voimin. Viimein sait itsesi lähtemään luotani. Katosit sisään taloon ja minä jähmetyin ja olin taas tavallinen lumiukko. Jouluyö oli päättymäisillään.

Seuraavana aamuna heräsit ja rynnistit heti alakertaan ja pihalle uuden, yhtä ihmeellisen päivän toivossa. Ulkona sinua kuitenkin tervehti auringon kirkas säde. Väistyvä pakkanen ja oikullinen luonto olivat tehneet tehtävänsä. Paikalla, johon sinä eilen olit minut riemulla ja rakkaudella rankentanut, lojui nyt vain hattu hiilien seassa, pienen ja surkean lumikumpareen päällä. Heittäydyit maahan ja polvesi kastuivat oitis. Kokeilit taskuasi ja löysit sieltä vaaleansinisen kaulahuivin. Se huivi kuivasi kyyneleesi, jotka vuotivat silmistäsi ikävän, kaihon ja pettymyksen aiheuttamina.

Tietysti sinä uskot, ettet enää ikinä näkisi minua. Vaan minä tiesin paremmin. Seuraava Jouluyö toi minut uniisi ja taas me olimme yhdessä ja tanssimme ja nauroimme ja lensimme ja omistimme maailman. Näin tapahtuu joka vuosi, sinä uneksit ja minä saavun luoksesi. Aamulla sinä heräät, silmissäsi paistaa muisto lapsuuden innosta, nouset sängystäsi ja kaivat lipaston laatikosta jo hieman kuluneen vaaleansinisen kaulahuivin, jota hyväilet poskeasi vasten. Tunnet jälleen ehtymätöntä toivoa ja iloa.

Hyvää Joulua, James. Ensi vuoteen.


* * * * * *

Hyvää Joulua myös teille kaikille! ^____^ *hillitön määrä halauksia* Ja muistakaa istua tukevasti tv:n ääressä Jouluaattona siinä yhdentoista kieppeillä. Siitä se Joulu alkaa.
I wish there was a way to know you're in the good old days before you've actually left them.
Vastaa Viestiin