En mielestäin sua saa(Denethor/olifantti, fluff, oneshot)
En mielestäin sua saa(Denethor/olifantti, fluff, oneshot)
Title: En mielestäin sua saa
Author: Vindë
Rating: G
Pairing: Denethor/olifantti
Genre: Fluff
Warnings: Olifantti-rakkautta
Disclaimer: Tolkienin hahmot kyllä
Summary: Denethorin ja olifantin surullinen rakkaustarina X´D Laulun kyllä tunnistatte.
A/N: Pyysin haastetta, ja sellaisen sain. Kiitos, Escapist, tästä älyvapaasta ideasta. Pistin tämän ihan parituksen puolesta kontuun, on niin läppä idea että hohhoi XD
En ole ennen fluffia kirjoittanut, joten kommentoikaa toki, todistatte historiallista tapahtumaa.
En mielestäin sua saa
Denethor käveli salissaan edestakaisin. Viimepäivien tapahtumat olivat kirjaimellisesti sekottaneet hänen päänsä, eikä hän enää tiennyt mitä ajatella ja mihin uskoa. Hän puristi rintamustaan. Mikä oli tämä tunne? Tällaista ei Denethor ollut aikaisemmin tuntenut, ja hän oli hyvin hämmentynyt ja ymmällään.
Kelataanpa pari päivää taakse.
Denethor oli kävelemässä maastossa, mikä oli hyvin hänen tapojensa vastaista. Hän ihaili maisemaa, ja mietti miksi hän oikein istui päivät pitkät sisällä kylmissä saleissa, kun ulkona paistoi aurinko.
Sitä maisemaa hetken kun katselen,
siihen kiinni jään
Yhtäkkiä kuului kaukaa laaksosta törähdys ja huutoja. Töräytys ei ollut lähtöisin torvesta, ja riennettyään katsomaan mistä ääni oli peräisin, jäivät Denethorin silmät hämmästyksestä apposen auki; kukkulan rinnettä pitkin rymisti tulemaan haavoittunut olifantti, ja hänen jäljessään juoksivat Gondorin sotilaat vihaisina miekkoineen ja jousineen.
"Mitä täällä tapahtuu!", huusi Denethor ja hämmästyi tulistuneisuuttaan. Miehet pysähtyivät kuin seinään ja änkyttivät: "K-Käskynhaltija! T-tuo...tuo olifantti on vaarallinen, meidän täytyy kaataa se!". Denethor asteli alas ripein askelin ja huusi: "Mitä! Sehän on vain eläin! Eikö teillä ole tähdellisempää tekemistä?!". Miehet säikähtivät, kumarsivat ja kääntyivät juosten takaisin metsään.
Denethor jäi seisoskelemaan paikoilleen vilkuillen ympärilleen. Vähän ajan päästä nilkutti pusikosta olifantinpoikanen, joka oli kuitenkin melkein kaksi kertaa Denethorin kokoinen. Denethor lähestyi olifanttia varoen, ja päästyään lähelle tätä, kurotti olifantti kärsäänsä tätä kohti. Denethor epäili hetken, ja silitti sitten olifantin kärsää lempeästi ja hymyili.
"Nyt olet turvassa, pikkuinen", hän sanoi, ja olifantti kietoi kärsänsä kiitollisena tämän ympärille. Denethor säikähti aluksi olifantin aikeita, mutta naurahti sitten ja vastasi syleilyyn. Hän silitti hennosti olifantin kärsää ja otsaa tämän kumartuessaan polvilleen.
"Sinähän olet kiltti pieni olifantti", Denethor kuiskasi ja nosti sitten päänsä. "Noniin, katsotaampa sitten sitä haavaasi. Hän irrottautui olifantin syleilystä, ja kumartui katsomaan tämän polvea. Siitä törrötti nuoli, jonka Denethor kiskaisi varovasti irti. Olifant töräytti ilmoille pienen vinkaisun, mutta Denethor hyssytteli sitä. "Ei mitään hätää, nyt se on ohi". Hän hämmästyi itsekin kuinka ystävällinen oli tuota olifanttia kohtaan.
Denethorin sidottua olifantin haavan, nousi eläin varovasti ylös, ja kietoi kärsänsä Denethorin ympäri, ja Denethorin hämmästykseksi nuolaisi tätä. "En tullutkaan koskaan ajatelleeksi että olifanteilla on kieli!", Denethor naurahti ja olifantti päästi tästä irti ja kääntyi lähteäkseen.
Denethor vilkutti tälle, ja hänet valtasi haikea tunne. Koska hän tapaisi tämän olifantin jälleen?
Kun en mielestäin sua saa
mä enhän edes nimees tiedä
mix en mielestäin sua saa mä vaan
hei beibi mix en
mielestäin sua saa
sä sydämeni taisit viedä
mix en mielestäin sua vaan mä saa
Seuraavana päivänä päätti Denethor lähteä jälleen ulos kävelylle, toivoen törmäävänsä olifanttiin jälleen. Hän kulki taas samaan paikkaan jossa oli tämän tavannut, ja laskeutuessaan rinnettä oli melkein törmätä tähän. Olifantti töräytti iloisesti kärsällään ja nosti Denethorin ilmaan kärsällään.
"Hei, kulta!" Denethor sanoi ja löi käden suulleen tajutessaan oudon sanavalintansa. Olifantti nosti Denethorin selkäänsä ja lähti kulkemaan metsään päin. "Minne viet minua, pikkuinen?", Denethor kysyi ihmeissään, mutta ei tietenkään odottanut vastausta. Perille päästyään hän haukkoi henkeään; he olivat tulleet metsän keskellä sijaistevan pienen vesiputouksen juurelle.
"Miten kaunista, halusitko näyttää tämän minulle?", Denethor henkäisi ja tunsi punastuvansa.
Koko päivän vietti Denethor olifantin kanssa vesiputouksen rannalla, ja kotiin päästyään hakkasi hänen sydämensä lujempaa kuin se oli vuosiin hakannut.
Kadun valoisaa puolta sä kuljet
mua vastaan päivittäin
näillä kulmilla jossain asut kai
melkein toisiamme päin törmättiin yx lauantai
väistyitkin samalle puolen
sain rintaani lemmennuolen
siinä on aihetta huoleen
Näitä tapahtumia Denethor-parka pui kokonaisen viikon uskaltautumatta ulos kävelylle; hän tajusi rakastuneensa olifanttiin.
***
A/N: Siinä se nyt oli XD Jonkunlainen songficci tästä kehkeytyikin...
Author: Vindë
Rating: G
Pairing: Denethor/olifantti
Genre: Fluff
Warnings: Olifantti-rakkautta
Disclaimer: Tolkienin hahmot kyllä
Summary: Denethorin ja olifantin surullinen rakkaustarina X´D Laulun kyllä tunnistatte.
A/N: Pyysin haastetta, ja sellaisen sain. Kiitos, Escapist, tästä älyvapaasta ideasta. Pistin tämän ihan parituksen puolesta kontuun, on niin läppä idea että hohhoi XD
En ole ennen fluffia kirjoittanut, joten kommentoikaa toki, todistatte historiallista tapahtumaa.
En mielestäin sua saa
Denethor käveli salissaan edestakaisin. Viimepäivien tapahtumat olivat kirjaimellisesti sekottaneet hänen päänsä, eikä hän enää tiennyt mitä ajatella ja mihin uskoa. Hän puristi rintamustaan. Mikä oli tämä tunne? Tällaista ei Denethor ollut aikaisemmin tuntenut, ja hän oli hyvin hämmentynyt ja ymmällään.
Kelataanpa pari päivää taakse.
Denethor oli kävelemässä maastossa, mikä oli hyvin hänen tapojensa vastaista. Hän ihaili maisemaa, ja mietti miksi hän oikein istui päivät pitkät sisällä kylmissä saleissa, kun ulkona paistoi aurinko.
Sitä maisemaa hetken kun katselen,
siihen kiinni jään
Yhtäkkiä kuului kaukaa laaksosta törähdys ja huutoja. Töräytys ei ollut lähtöisin torvesta, ja riennettyään katsomaan mistä ääni oli peräisin, jäivät Denethorin silmät hämmästyksestä apposen auki; kukkulan rinnettä pitkin rymisti tulemaan haavoittunut olifantti, ja hänen jäljessään juoksivat Gondorin sotilaat vihaisina miekkoineen ja jousineen.
"Mitä täällä tapahtuu!", huusi Denethor ja hämmästyi tulistuneisuuttaan. Miehet pysähtyivät kuin seinään ja änkyttivät: "K-Käskynhaltija! T-tuo...tuo olifantti on vaarallinen, meidän täytyy kaataa se!". Denethor asteli alas ripein askelin ja huusi: "Mitä! Sehän on vain eläin! Eikö teillä ole tähdellisempää tekemistä?!". Miehet säikähtivät, kumarsivat ja kääntyivät juosten takaisin metsään.
Denethor jäi seisoskelemaan paikoilleen vilkuillen ympärilleen. Vähän ajan päästä nilkutti pusikosta olifantinpoikanen, joka oli kuitenkin melkein kaksi kertaa Denethorin kokoinen. Denethor lähestyi olifanttia varoen, ja päästyään lähelle tätä, kurotti olifantti kärsäänsä tätä kohti. Denethor epäili hetken, ja silitti sitten olifantin kärsää lempeästi ja hymyili.
"Nyt olet turvassa, pikkuinen", hän sanoi, ja olifantti kietoi kärsänsä kiitollisena tämän ympärille. Denethor säikähti aluksi olifantin aikeita, mutta naurahti sitten ja vastasi syleilyyn. Hän silitti hennosti olifantin kärsää ja otsaa tämän kumartuessaan polvilleen.
"Sinähän olet kiltti pieni olifantti", Denethor kuiskasi ja nosti sitten päänsä. "Noniin, katsotaampa sitten sitä haavaasi. Hän irrottautui olifantin syleilystä, ja kumartui katsomaan tämän polvea. Siitä törrötti nuoli, jonka Denethor kiskaisi varovasti irti. Olifant töräytti ilmoille pienen vinkaisun, mutta Denethor hyssytteli sitä. "Ei mitään hätää, nyt se on ohi". Hän hämmästyi itsekin kuinka ystävällinen oli tuota olifanttia kohtaan.
Denethorin sidottua olifantin haavan, nousi eläin varovasti ylös, ja kietoi kärsänsä Denethorin ympäri, ja Denethorin hämmästykseksi nuolaisi tätä. "En tullutkaan koskaan ajatelleeksi että olifanteilla on kieli!", Denethor naurahti ja olifantti päästi tästä irti ja kääntyi lähteäkseen.
Denethor vilkutti tälle, ja hänet valtasi haikea tunne. Koska hän tapaisi tämän olifantin jälleen?
Kun en mielestäin sua saa
mä enhän edes nimees tiedä
mix en mielestäin sua saa mä vaan
hei beibi mix en
mielestäin sua saa
sä sydämeni taisit viedä
mix en mielestäin sua vaan mä saa
Seuraavana päivänä päätti Denethor lähteä jälleen ulos kävelylle, toivoen törmäävänsä olifanttiin jälleen. Hän kulki taas samaan paikkaan jossa oli tämän tavannut, ja laskeutuessaan rinnettä oli melkein törmätä tähän. Olifantti töräytti iloisesti kärsällään ja nosti Denethorin ilmaan kärsällään.
"Hei, kulta!" Denethor sanoi ja löi käden suulleen tajutessaan oudon sanavalintansa. Olifantti nosti Denethorin selkäänsä ja lähti kulkemaan metsään päin. "Minne viet minua, pikkuinen?", Denethor kysyi ihmeissään, mutta ei tietenkään odottanut vastausta. Perille päästyään hän haukkoi henkeään; he olivat tulleet metsän keskellä sijaistevan pienen vesiputouksen juurelle.
"Miten kaunista, halusitko näyttää tämän minulle?", Denethor henkäisi ja tunsi punastuvansa.
Koko päivän vietti Denethor olifantin kanssa vesiputouksen rannalla, ja kotiin päästyään hakkasi hänen sydämensä lujempaa kuin se oli vuosiin hakannut.
Kadun valoisaa puolta sä kuljet
mua vastaan päivittäin
näillä kulmilla jossain asut kai
melkein toisiamme päin törmättiin yx lauantai
väistyitkin samalle puolen
sain rintaani lemmennuolen
siinä on aihetta huoleen
Näitä tapahtumia Denethor-parka pui kokonaisen viikon uskaltautumatta ulos kävelylle; hän tajusi rakastuneensa olifanttiin.
***
A/N: Siinä se nyt oli XD Jonkunlainen songficci tästä kehkeytyikin...
Viimeksi muokannut Vindë, Ke Huhti 30, 2008 4:18 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
- Daealis
- Metsähaltia
- Viestit: 650
- Liittynyt: Ke Helmi 09, 2005 4:02 pm
- Paikkakunta: Seinäjoki
- Viesti:
Re: En mielestäin sua saa(Denethor/olifantti, fluff, oneshot
Hommmm, mikäs siinä, ovela paritus täytyy myöntää. Tarina sinänsä on ihan viihdyttävää luettavaa, joskin lyhythän se on. Betaajan puuttumisen kyllä huomasi, eikä tarvinnut edetä ensimmäistä riviä pidemmälle.
Suositellaan betaajan käyttöä ensi kerralla. Lisää pituutta ja lisää häröparituksia, kiitosnam!
C'mon, tuollaisen virheen huomaa jokainen oikolukuohjelmakin.Vindë kirjoitti:Title: En meielstäin sua saa
Taitaapa kielitoimisto vielä suosia n:n käyttöä tuollaisissa.Kelataampa pari päivää taakse.
käyttäkäämme toki tässäkin sitä 'oikeaa' sanaa, joka on törähdys.Yhtäkkiä kuului kaukaa laaksosta töräytys ja huutoja.
Puhekielinen ja kulunut sanonta, ei kannata käyttää.hämmästyksestä apposen auki
Pilkku ennen ja-sanaa(niitä taisi olla siellä toinenkin jossainpäin).kukkulan rinnettä pitkin rymisti tulemaan haavoittunut olifantti, ja hänen jäljessään juoksivat Gondorin sotilaat vihaisina miekkoineen ja jousineen.
Denethorin kommentti ei lopu lainkaan, vai olisiko sittenkin vain unohtunut toinen "..."En tullutkaan koskaan ajatelleeksi että olifanteilla on kieli! Denethor naurahti, ja olifantti päästi tästä irti ja kääntyi lähteäkseen.
Suositellaan betaajan käyttöä ensi kerralla. Lisää pituutta ja lisää häröparituksia, kiitosnam!
Tears are a waste of good suffering.
T.E.R.O - Taitava ja Ekstaattisen Reipas Orjapiiskuri
Vuoden Jääräpää -07 & -08 \o/
T.E.R.O - Taitava ja Ekstaattisen Reipas Orjapiiskuri
Vuoden Jääräpää -07 & -08 \o/
Kauhea miten julmaaa arvostelua Q.Q
Mutta joo, kirjottamisessa ei menny ko about 10-20 minuuttia, kirjoitin suoraan tekstipalkkiin, en jaksanu mitään wordia ruveta aukomaan XD
Ja ihan näin yleensä, josksu musta tuntuu että puhun jopa haltiakieltä paremmin kuin suomea...mulla taitaa puuttua sellainen lahja kuin "oikeinkirjoitus".
Mutta kai nuo huomautukset voi ottaa kohteliaisuutenakin; ainakin joku luki tekstin tarkkaan XD
Korjailen~~
Mutta joo, kirjottamisessa ei menny ko about 10-20 minuuttia, kirjoitin suoraan tekstipalkkiin, en jaksanu mitään wordia ruveta aukomaan XD
Ja ihan näin yleensä, josksu musta tuntuu että puhun jopa haltiakieltä paremmin kuin suomea...mulla taitaa puuttua sellainen lahja kuin "oikeinkirjoitus".
Mutta kai nuo huomautukset voi ottaa kohteliaisuutenakin; ainakin joku luki tekstin tarkkaan XD
Korjailen~~
- Pyrexia
- Metsähaltia
- Viestit: 633
- Liittynyt: Su Maalis 30, 2008 5:26 pm
- Paikkakunta: Jossain metsän laitamilla
Hauska ficci, tollain ku käviski niin, voi Denethor raukkaa
Itse en kiinnitä yleensä huomiota pilkkuihin ja kieliopillisesti sanojen oikeaan muotoon. Johtuneeko siitä että omat tekstini on aina täynnä kirjotusvirheitä? Keksin aina omat kieliopit x)
Itse en kiinnitä yleensä huomiota pilkkuihin ja kieliopillisesti sanojen oikeaan muotoon. Johtuneeko siitä että omat tekstini on aina täynnä kirjotusvirheitä? Keksin aina omat kieliopit x)
Tomorrow is tomorrow
Hyvin usein voittajia on häviäjät,
jotka päättivät yrittää vielä kerran.
Hyvin usein voittajia on häviäjät,
jotka päättivät yrittää vielä kerran.
- Daealis
- Metsähaltia
- Viestit: 650
- Liittynyt: Ke Helmi 09, 2005 4:02 pm
- Paikkakunta: Seinäjoki
- Viesti:
Eikait tuota nyt julmana voi pitää, kun kirjoitusvirheitä osoittaa sormella ja ehdottaa, että tuohon voisi jotain tehdä paremmin? Kuitenkin sanoin että tarinassa on jopa idea taustalla.Vindë kirjoitti:Kauhea miten julmaaa arvostelua Q.Q
Sitä sanotaan käsittääkseni rakentavaksi palautteeksi ^^
Tears are a waste of good suffering.
T.E.R.O - Taitava ja Ekstaattisen Reipas Orjapiiskuri
Vuoden Jääräpää -07 & -08 \o/
T.E.R.O - Taitava ja Ekstaattisen Reipas Orjapiiskuri
Vuoden Jääräpää -07 & -08 \o/