Lipunkantaja PG-13 (FF10)

Draamaa, angstia ja vakavia aiheita.

Valvojat: Likimeya, Andune

Avatar
Celeb
Velho
Viestit: 823
Liittynyt: To Kesä 05, 2008 12:41 pm
Paikkakunta: Rivendell
Viesti:

Lipunkantaja PG-13 (FF10)

Viesti Kirjoittaja Celeb »

Title: Lipunkantaja
Fandom: Lotr
Author: Celeb
Rating: PG-13
Beta: Hukka
Pairing: Halbarad / Aragorn, keskeinen myös Aragorn / Legolas
Genre: Slash/angst
Warnings: Slash, angst, kuolema
Disclaimer: Hahmot ja maailma J. R. R. Tolkienin omaisuutta, kappale on Kasevan Tyhjää.
POV: Halbarad
Summary: Halbarad ja Aragorn kohtaavat pitkän eron jälkeen Rohanissa.
A/N: FF10-haastefic, sanasta pimeys. FF10-haasteena minulla on siis dúnedain.
Tätä kirjoittaessa kuuntelin jostain syystä Neljää Ruusua, en Kasevaa. Yritin aluksi Kasevan kanssa, mutta tätä mikään muu kappale ei antanut kirjoitusfiilistä samalla tavalla kuin Tyhjää. En silti halunnut kuluttaa sitä puhki, joten etsin jotain muuta. Samantyylistä, mutta kuitenkin tarpeeksi erilaista. Neljä Ruusua vain tuntui sopivalta, ja joissain biiseissä on hätkähdyttävän samankaltainen tunnelma. Sitten kirjoittaminenkin alkoi luistaa paremmin. : )
Feedback: Kyllä kiitos, paljon. ^^ Edes lukukuittaus olisi tärkeä juttu.



Kolmannen Ajan lopulla käyty Sormuksen sota oli aikansa tuhoisin ja laajin yhteenotto Sauronin liittolaisten ja Keski-Maan vapaiden kansojen välillä. Sota lopetti sen mikä oli alkanut jo vuosituhansia sitten, Toisen Ajan puolivälissä. Kamppailu Suursormuksesta jäi historian lehdille pysyvästi, sankaritekoineen ja suurine menetyksineen. Kirjoitukset muistavat yhä teot, sanat, sankarit ja petturit. Mutta kirjoitukset eivät kestä ikuisuuksia, ja kumpujen ruohon on lakastuttava.

***

Tyhjä vuotees vierelläin
Muistuttaa näin jälkeenpäin
Sä mennyt oot
Ja tuskin taas
Sua vierellein mä saan


Näin sen heti. Halasit minua lämpimästi, mutta luin silti katseestasi kaiken. Meitä ei enää ollut, vain sinä ja minä. Anteeksi. Kuiskasit sen minulle huomaamattomasti, vaikka tiesit minun aistineeni sen sinusta. Tiesit, ettei mikään voisi satuttaa minua enempää. Se hetki paloi minuun kiinni, kipeäksi muistoksi sieluuni.

Mutta se oli vain silmänräpäys. Sillä kun irrottauduimme syleilystä, silmäsi olivat taas raudanlujat. Myöhemmin. Valoit minuun jälleen kerran voimaa rohkeudellasi, ja lukitsin sisimpäni paikoilleen. Myöhemmin. Takerruin siihen hanakasti, vaikka tiesin kaiken päättyneen jo kauan sitten. Nämä olisivat vain viimeiset hyvästit.

Sä menit toiseen vuoteeseen
Ja aloit kaiken uudelleen
Vaikka tiesitkin sen koskevan
Ja lopunkin murtavan


Minun tunteeni olivat vielä jäljellä, mutta muuttuneina. Se, mikä oli ennen ehjää ja puhdasta kiintymystä ja rakkautta, oli muuttunut joksikin muuksi. Kun ratsastit vierelläni kohti Helmin syvännettä, näin että eromme sattui sinuunkin. Vuosien virratessa hitaasti eteenpäin olin oppinut tuntemaan sinut liian hyvin.

Vasta Ämyrilinnan tornikammiossa olimme kahden. Vasta siellä minua syleili tuntemani Aragorn, mutta veljenä ja ystävänä. Ei rakastettuna. Tajusin, että omien hiljaisten kyyneleideni seuraan oli pudonnut myös yksi yksinäinen pisara. Vahva ymmärryksen aalto pyyhkäisi ylitseni, ja hukutti minut tietouteen ihmisyydestäsi. Hajotit minut kappaleiksi uudelleen, kerroit totuuden. Kannoit vastuusi, kuten niin monet kerrat aiemminkin, yksin. Eromme jälkeen olit löytänyt Toisen. Jonkun, joka oli sinulle vielä tärkeämpi, kuin olit itse minulle.

Minne kulkisin nyt tiedä en
Kuinka eteenpäin mä jatkaisin
Kun tuulinen on päivä tää,
Ei vieläkään pois sula jää


Herätit olemuksellasi unohtuneiden muistojen sirpaleet, eikä aika ollut tylsyttänyt niiden teräviä reunoja. Ajan mittaan vanhat haavat olivat arpeutuneet, ja sirpaleiden viiltämä sisimpäni oli voinut kohdata maailman murtumatta. Nyt yritin epätoivoisesti koota muistojani sirpaleista, vaikka ne viilsivät haparoiviin tunteisiini yhä uusia haavoja. Jokainen kappale oli jähmettynyt kiinni siihen kipeään, routaiseen maahan, jota kutsuin rakkaudeksi. Eivätkä ne lähteneet irti, jäädyttivät vain kyyneleeni ja vereni kiinni siihen samaan kylmyyteen.

En saanut kerättyä sirpaleistani kokonaisia muistoja. Jotkin palaset olivat kadonneet, ja toisia en enää tunnistanut. Lopulta rakentamani puutteelliset palapelit muistuttivat toisiaan niin, että niistä muodostui vain yksi epätodellinen jatkumo tunteiden ja ohikiitävien kuvien kurimusta. Ja sinä olit sen kurimuksen myrskynsilmä; tyyni ja hallitseva olotila kivun ulottumattomissa.

Sä menit toiseen vuoteeseen
Ja aloit kaiken uudelleen
Vaikka tiesitkin sen koskevan
Ja lopunkin murtavan


Ja silti muistojeni pyörteistä mieleeni palasi huultesi maku, kosketuksesi ihollani. Kauniimpi kuin kevät Arnorin raunioilla, jossa on pohjoinen valtakuntasi unholaan vaipuneena. En enää oikein edes muista, mistä se kaikki alkoi. Minun oli vain niin helppo hukkua sinuun, hengittää samaan tahtiin kanssasi. Tuoksuit vienosti nuotiotulelta ja metsältä, ja kun kietouduimme yhteen, ainoa ajatukseni oli halu omistaa sinut. Pitää sinusta kiinni, edes hetken ajan nauttia samasta huumasta kanssasi.

Muistan vielä yhteisen kiihkomme, kun vajosimme ajan ulkopuolelle, tilaan jossa olimme vain me kaksi ja hekumallinen kiihkeys. Suutelit niskaani, ja kätesi liukuivat ihollani kiduttavan hellästi. Olit aina niin hellä minulle. Muistan, miten mieheytesi painui reittäni vasten, ja miten sait meidät molemmat voihkimaan pelkästä nautinnosta. Enkä voi olla miettimättä samaan aikaan, kuinka olet varmasti tehnyt saman sen Toisen kanssa.

Minne kulkisin nyt tiedä en
Kuinka eteenpäin mä jatkaisin
Kun tuulinen on päivä tää,
Ei vieläkään pois sula jää


Väsymyksessäsi on jotain haurasta. Kun palantír oli jälleen verhottu ja nojauduit uupuneena minuun, olit taas hauras ja epätietoinen. Jotenkin se muistutti minua haavoittuvaisuudestasi rakastelumme jälkeen, kun käperryit tiukasti minua vasten. En silloin tuntenut samaa tyhjyyttä ja ahdistuneisuutta kuin sinä. Nyt luulin ymmärtäväni sinua paremmin, koin tarvetta tulla rakastetuksi, ripustautua johonkin. En halunnut jäädä yksin.

Missä on yhteys välillämme? Huomasin yhteytemme vahvuuden vasta sen katkettua. En saisi sitä yhteyttä takaisin, sillä mennyt ei voi koskaan palata. Se jätti minut haukkomaan henkeä tyrmistyneenä, jätti minut katsomaan kohti eilispäivien loputonta virtaa. Päivien, joiden aikana on ollut polttavan lähellä toista tietoista olentoa, toista yksinäistä sielua. Emmekä edes olleet yksin, sillä tietoisuutemme kiedottiin yhteen erottamattomasti. Siltä se kai näytti poispyyhityissä muistoissa ja unikuvissa. Entä mitä minä nyt teen, kun yhteytemme on poissa?

Kuitenkin taas aikanaan
Omat jalkani mua kannattaa
Kun jaksaisin vain yrittää
Ja nostaa taas pystyyn pään


Kuitenkin seurasin sinua. Olit hiljaa ja tietämättäsi varastanut uskollisuuteni itsellesi. En osannut enää ajatella itselleni toista osaa tai tehtävää. Takaisin kääntyminen ei ollut mikään vaihtoehto, vaan mahdottomuus. En osannut selittää sitä edes itselleni, mutta olit minulle aivan liian arvokas. Enemmän kuin entinen rakastettu, enemmän kuin aseveli, kansani johtaja, ystävä, veli. Enemmän kuin mikään, mitä olit ollut minulle aiemmin.

Seurasin sinua loppuun asti. Sinun onnellisuudestasi oli vaivihkaa tullut suunta elämälleni. Vielä viimeisenä tekonani halusin antaa sinulle mahdollisuuden. Sinun täytyy vain löytää joku muu kantamaan lippuasi minun jälkeeni.

***

Halbarad kaatui 15. maaliskuuta Kolmannen Ajan vuonna 3019 Pelennorin kenttien taistelussa kantaessaan Elendilin tunnuksin varustettua lippua. Hän kuoli suojatessaan herraansa kuningas Elessaria eteläisten nuolilta. Halbarad oli silti vain yksi nimi kaikkien menetettyjen sielujen virrassa, vain yksi ihminen jonka tunteet ja ajatukset riistettiin pois tietojemme ulottumattomiin.
Kurkkaa ficcilistaustani tai runonurkkaustani.

Vuoden tulokas 2009, Kälätäti 2010 ja Ilopilleri 2014!
Kiitos, ihanaa! <3


Coolin Eksentrinen ja Lievästi Epäröimätön Bandiitti.

NUORI JA VIRIILI 2K17
Avatar
Leida
Puolituinen
Viestit: 385
Liittynyt: Pe Tammi 19, 2007 8:55 pm

Re: Lipunkantaja PG-13 (FF10)

Viesti Kirjoittaja Leida »

Tämä oli kaunis teksti. Tykkäsin kovin. :)

Satuin avaamaan tämän, vaikka en yleensä koskaan lue TSH:n puolella slashia. Ei sillä, että minulla olisi mitään slashia vastaan yleensä, mutta tykkään TSH:ssa pitäytyä sellaisissa ficeissä, jotka voisivat olla canonia. Ja ehkä sen vuoksi tykkäsin niin paljon siitä, että tuo Aragorn/Legolas paritus oli vain tausta-aavistuksena, eikä Legolasta mainittu nimeltä, koska saatoin unohtaa sen tai sitten omassa päässäni ajatella Aragornin toisen Arweniksi. Aragorn/Halbarad taas oli kauniisti toteutettu ja iski minuun kyllä tässä aika lujaa, ei vähiten siksi, että se myötäili vahvasti canonia. Onnettomasti päättyvissä rakkaustarinoissa vain on jotakin traagisen ihanaa. Itseasiassa tämä on ehkä niitä harvoja slash-parituksia, joista voisin lukea lisääkin.

Okei, mutta se minun lukumieltymyksistäni. Mitä minun oikeastaan piti sanoa, oli se, että tämä oli kovin kaunista ja kauniita sanoja käyttelevää tekstiä ja liu'uin mukaan tähän tunnelmaan ja haikeaan fiilikseen. Halbaradin tarina on tietysti koskettava, miehen uhrautuminen ja lujuus ihailtavaa. Pidin näkökulmasta ja Halbaradin asenteesta.

Huomasin tykkääväni erityisen kovasti yksinkertaisista lauseista ja ajatuksista tässä tekstissä, ehkä siksi, että tämä kokonaisuudessaan oli varsin korukielinen ja siksi ne pistivät silmään. Jokatapauksessa pakko lainata muutama erityisen ihana kohta:

Meitä ei enää ollut, vain sinä ja minä. Yksinkertaisen hieno ajatus. Ei meitä, vaan sinä ja minä - ei mitään eroa ja kuitenkin kaikki maailman ero. Tykkäsin kovasti sinun tavastasi sanoa tämä asia. Ja tykkäsin muuten myös siitä, että heti alussa tuli ilmi, että suhde näiden kahden välillä on lopussa. Se korosti ficin haikeaa tunnelmaa.

Tuoksuit vienosti nuotiotulelta ja metsältä Olen vähän heikkona kohtiin, joissa kuvaillaan, miltä joku tuoksuu ja tämä oli kyllä yksi kauneimmista, mitä olen lukenut. Ensinnäkin tuo kuvaa Aragornia ihan täydellisesti ja on samalla niin luonnollinen kuin myös romanttinen. Kaunis sanamuoto saa unohtamaan, että nuotiotuli tarkoittaa lähinnä savunhajua, joka taas ei ole mitenkään liian hehkeä tuoksu. :)

Kaunis ficci. Kiva nähdä, mitä muuta saat aikaan dúnedainista. :)
Whoever said you can't fool an honest man wasn't one.
-Terry Pratchett: Making money

Vuoden Draama-ficcaaja 08, kommari 09, EpäLotR-ficcaaja 10
Avatar
Celeb
Velho
Viestit: 823
Liittynyt: To Kesä 05, 2008 12:41 pm
Paikkakunta: Rivendell
Viesti:

Re: Lipunkantaja PG-13 (FF10)

Viesti Kirjoittaja Celeb »

Aaaw, kiitos! ^^ Kommentti!

Hienoa, että jaksoit lukea ja lisäksi vielä kommentoida tätä tekstiä genretottumuksista huolimatta. Kirjoitin sen tarkoituksella niin, että Legolasin tilalle voi kuvitella jonkun muun. Aluksi mietin pitäisikö tuo Legolasmaininta jättää kokonaan pois, ja antaa vapaat kädet lukijoille. Mutta kun olin ajatellut siihen Legsien, niin menkööt nyt sitten.
Ja jostain syystä minusta Halbarad / Aragorn kuuluu ehdottomasti rikkinäisten rakkaustarinoiden laatikkoon. Lisäksi aika luonnolliselta niiden suhde voisi myös vaikuttaa. Jopa luonnollisemmalta kuin A/L. Mielestäni A/A ei riko Tolkienia vastaan juuri ollenkaan.

Mukava kuulla, että tunnelmaan pääsi mukaan. Kun tarkemmin katsoo, niin ficci on juuri tunnelmaficci. Jos siihen ei pääse mukaan, ei siitä kyllä juuri mitään saa irti. Pakko nyt ahdistella kysymyksellä, tunnetko tuon kappaleen? Tämän ficin suurin ongelma oli muuten sen avainhenkilö: Halbarad. Hyvä kuulla että hahmo toimi, koska jouduin soveltamaan melko paljon kyseisen miehen kanssa. Halbaradista on tappavan vähän tietoa yhtään missään.

Korukielinen. Kyllä. Tällainen teksti on automaattiasesti korukielistä. Jos kaikki kielikuvat ja tilpehöörit poistaisi, jäljelle jäisi lähinnä laulunsanoja. Ja sittenhän se ei toimisi. ^^"

Tuon "me" -ajatuksen kanssa jouduin miettimään useampaan kertaan. Se on niin kliseinen juttu, mutta silti itsessään kai hieno ajatus. Silti, "meitä ei enää ollut" kuullostaisi niiiin käytetyltä, että päädyin kirjoittamaan siihen vähän jatkoa. Ja hyvä niin. :3

Hassua kyllä, olen jo aikaa sitten päättänyt, että Aragorn tuoksuu savulta ja metsältä. Piste. Nuotiotuli on kauniimpi ilmaus savunhajulle, joten käyttäkäämme sitä. Ja jos tarkkoja ollaan, minusta savu tuoksuu i h a n a l l e. <3 Ja koska Aragorn on samooja, eikö ole ihan luonnollista että hiuksiin pinttyy vivahdus erämaita ja nuotioiltaa? (Aukoton päättelyketju, joka takaa että muailman ihanin mies myös tuoksuu ihanalle.) : D

Yar, tosiaan yksi fic kirjoitettu edessä yhdeksän. Nyt on suunnitteilla uusi songfic, tällä kertaa ihan ilman paritusta. Ja sitten juonin itselleni varmaan vähän hettiä kirjoituslistalle. Ja jotain oudompaa. ^^"
Kurkkaa ficcilistaustani tai runonurkkaustani.

Vuoden tulokas 2009, Kälätäti 2010 ja Ilopilleri 2014!
Kiitos, ihanaa! <3


Coolin Eksentrinen ja Lievästi Epäröimätön Bandiitti.

NUORI JA VIRIILI 2K17
Avatar
Leida
Puolituinen
Viestit: 385
Liittynyt: Pe Tammi 19, 2007 8:55 pm

Re: Lipunkantaja PG-13 (FF10)

Viesti Kirjoittaja Leida »

Jatketaan vielä, kun kerran heitit kysymyksellä. :) Juu, kappale oli melkoisen vieras, mutta kuuntelin sen nyt. En oikein perusta songficeistä (varsinkaan sellaisista joissa on englanninkieliset laulunsanat, mutta tässähän ei ollut), koska minusta lähes aina ne sanat jotenkin rikkovat kokonaisuuden ja useimmiten hyppään laulunsanat ylitse, kun luen. Tässä ne olivat minusta kyllä harmoniassa ja sopivat melkoisen hyvin tekstiin. Sain kappaleen tunnelman kautta kieltämättä vielä yhden ulottuvuuden tekstiin.

Savun haju on periaatteessa ihana, kun istuu jossakin takan tai nuotion äärellä, mutta kun se pinttyy vaatteisiin jonkin mökkiviikonlopun jälkeen, niin se on välillä niin vahva, että tulee melkein kyyneleet silmiin. Mutta joo, kun puhutaan Aragornista, niin se on melkoisen ihana. Tai miksei Halbaradistakin, tuskin se tuoksuu kauhean erilaiselle. :)
Whoever said you can't fool an honest man wasn't one.
-Terry Pratchett: Making money

Vuoden Draama-ficcaaja 08, kommari 09, EpäLotR-ficcaaja 10
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Re: Lipunkantaja PG-13 (FF10)

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Minäkin pidin tästä ficistä, vaikka en yleensä luekaan slashia. Aragorn/Halbarad on kyllä jollain tapaa minua itseäni enemmän miellyttävä paritus kuin Aragorn/Legolas, kun siinä on kaksi ihmistä ja samoojaa, niin jotenkin he vaan tuntuisivat sopivan toisilleen paremmin. Ja minäkin kyllä mieluummin kuvittelen, että se Aragornin uusi rakas olisi Arwen. Minulle muuten tulee tästä ficistä jotenkin ihan Brokeback Mountain mieleen, kun tässä on kaksi tuollaista raavasta miestä. Heidät voisi hyvin kuvitella tekemään salaisia kalastusreissuja. ;)

En tuntenut kappaletta, kun en kuuntele suomenkielistä musiikkia oikeastaan ollenkaan, mutta sanat sopivat minusta erittäin hyvin tähän ficciin. Tällä kertaa minä jopa luin ne, kun yleensä vain hypin sanojen yli songficeissä. Kaikkiaan ficci oli kauniisti kirjoitettu. Halbaradin murheeseen pääsi eläytymään hyvin. Oli hyvin riipaisevaa lukea siitä, kuinka hän huomasi Aragornin rakkauden vaihtuneen pelkäksi ystävyydeksi. Tuo ihan lopussa ollut toteamus Halbaradin kaatumisesta oli koskettava. Se, että hän kuoli suojatessaan Aragornia, oli tietyllä tavalla hyvin kiehtovaa, sillä Aragornhan oli oikeastaan pettänyt hänet. Se on mielenkiintoista, miten toiset ihmiset tulevat mustasukkaisiksi ja alkavat vihata, ja toiset ovat sitten valmiita tekemään jotain tuollaista kuin Halbarad.

Hyvin kaunis ficci. Jään odottelemaan niitä sinun seuraavia dúnedain-ficcejäsi. :)
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Avatar
Celeb
Velho
Viestit: 823
Liittynyt: To Kesä 05, 2008 12:41 pm
Paikkakunta: Rivendell
Viesti:

Re: Lipunkantaja PG-13 (FF10)

Viesti Kirjoittaja Celeb »

Eikä, olette ihan liian ihania! Kiitos ja haliruttaus kummallekin murmelille. ^^ *saa kohtauksen ja kierii lattialla onnenkouristusten vallassa* Aur, kommentteja. ! ^^ <3

Leida: Jiips, kiitos taas. Enemmän kuin kivaa, että tykkäsit myös kipaleesta. :3 Minulla itselläni on sama paha tapa. Ensin luen songficin ilman sanoja, sitten uudelleen sanojen kanssa, jos ficci oli tarpeeksi hyvä. Usein se antaa uuden näkökulman, mutta pelkät sanoitukset eivät aina tee oikeutta musiikille. Siksi metsästän tarpeen vaatiessa jostain ko. kappaleen ja kuuntelen sen.

Mutta se niistä lukutottumuksistani. Taidan olla melkoinen outolintu, koska savun haju on minusta ihana myös vaatteissa. ^^" Mitä vahvempi, sen parempi. Vaikka äiti aina saarnaa partioretken jälkeen savulta haisevista vaatteista. Ne pitäisi muka pestä. ;__; (Ok, kyllä minä ne pesen.)
Ja Aragorrrrn. *purr* Se jätkä on jotain niin speciaalia. Samoojiin varmaan aika yleisesti pätee tuo eräelämän ominaistuoksu (mutta täydellisyyteen se yltää vain yhdessä hepussa). Ja se heppu on etiikkani mukaan Aragorn. <3 *sairasta palvontaa* Heh. ^^"


Mithrellas: Kiitos, kiitos, kiitos. Kuvittele vapaasti, se on luvallista ja suotavaa. : ) Siinä mielessä olen samaa mieltä A/H:n suhteen, että se on joltain kantilta helpommin toimivaa. Inhimillisempää, jotain muuta kuin teinitytön päiväunia. Ja vakavampaa, epäkliseisempää, realistisempaa ja ymmärrettävämpää. Mutta, siinä on auttamattomasti jokin todella surullinen loppu.
Minulle muuten tulee tästä ficistä jotenkin ihan Brokeback Mountain mieleen, kun tässä on kaksi tuollaista raavasta miestä. Heidät voisi hyvin kuvitella tekemään salaisia kalastusreissuja.
Aragorn: Halbarad kuule, haluaisitko tulla kanssani -krhm- kalaan? Minulla on jo syötit valmiina.
Voi hajoaminen. Ensimmäinen juttu, mikä mieleen tulee, ja se on jo noin tappokamaa. -__-" Btw, mikä on Brokeback Mountain?

Kasevaa tunnetaan vähän. Se on fakta. Kappaleita kyllä tiedetään, mutta kukaan ei osaa yhdistää niitä oikeaan yhtyeeseen. Ja tuo kyseinen kappale vain herätti sellaisen "Tämä kertoo Halbaradista ja Aragornista" -tunnelman. Ficin sisältö lähti sitten hioutumaan siinä sivussa. Heti perään voin paljastaa, että ficistä oli osuunniteltu aloituskappale, hiukan avainlauseita ja lopetuskappale kun aloitin kirjoitusprosessin. Kaikki muu oli puhdasta hetken inspiraatiota ja tunnelmointia.

Ja kyllä, ehkä näen asian vähän yliromanttisesti, mutta oikea rakkaus ei minusta kuole, vaan muuttuu muuksi kun kumppani ei voi enää tarjota omaa rakkauttaan. Ja tietyllä tapaa siinä on kyllä jotain aika kovaa ja karua, kun noin vain voi mainita sivuseikkana kirjan lehdillä että Halbarad kuoli. (->TSH) Ja pakkohan siitä oli sitten kirjoittaa. Ja kylläjolla. Uskon että niinkin voi käydä.

Ääh, tulipa paikoitellen sekavaa tekstiä. Mutta minkäs teet, kun saa näin hyviä kommentteja. :3
Kurkkaa ficcilistaustani tai runonurkkaustani.

Vuoden tulokas 2009, Kälätäti 2010 ja Ilopilleri 2014!
Kiitos, ihanaa! <3


Coolin Eksentrinen ja Lievästi Epäröimätön Bandiitti.

NUORI JA VIRIILI 2K17
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Re: Lipunkantaja PG-13 (FF10)

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Celeb kirjoitti:Btw, mikä on Brokeback Mountain?
Oho, minä luulin että kaikki tietävät Brokeback Mountainin. ;) No, se on elokuva kahden miehen välisestä rakkaudesta. Pääosissa Heath Ledger ja Jake Gyllenhaal. Ne seikkailevat sellaisissa erämaisemissa ja puuhailevat kaikkea mielenkiintoista leiritulen äärellä, ja sen takia minulle varmaan tulikin tuo leffa mieleen Arskasta ja Halbaradista. Se on jo muutaman vuoden vanha leffa, joten sen löytää varmaan helposti vuokraamosta tai Anttilan alelaarista. Suosittelen katsomaan.
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Vastaa Viestiin