2010*JOULUKALENTERI*2010

Täällä kaikki legendaariset ja vielä legendaarisemmat topicit, joita ei haluta tappaa.
Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Silidir »

LOFTIKSEN JOULUKALENTERI 2010 Olipa Kerran…

Joulu se vaan tulee, ja on aika jälleen perinteisen joulukalenterin. Toivotetaan tervetulleeksi...

LOFTIKSEN JOULUKALENTERI 2010 Olipa Kerran…

Tänä vuonna tarjolla on Satuja a la LOTR. Toisinsanoen teille esittävät arvoisat sormusten herran hahmot hieman muunneltuja vanhoja tuttuja satuja. Sen lisäksi, että näitä tulee 24 kappaletta, tässä on myös mukana pieni juoni ja kisa. Tarkoitus olisi siis tunnistaa sadut, tehdä listaus minulle (yksärinä joulun jälkeen) ja sen jälkeen katsotaan kuinka moni osui oikeaan. Ja tähän kisaan saa osallistua kaikki (lukuun ottamatta sinua Lumis, betaaja ei vaan voi osallistua. :D) loftislaiset. Eli kuka tunnistaa kaikki 24 tarinaa/satua, jotka ovat tulossa.

Tämän kalenterin tarjoaa tänä vuonna teille Silidir yksinään, joten laadusta ei ole takeita, heterojuttuja saattaa löytyä, jonkun verran sitä ja hieman tuota ja uskokaa minua. Tein kaikkeni saadakseni jokaisen tarinan pysymään pg-13 rajoissa.

Onnistuinko? We will see…

<3
:twisted: :twisted: :twisted: :twisted: :twisted: :twisted: :twisted: :twisted: :twisted: :twisted: :twisted: :twisted: :twisted: :twisted: :twisted:
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.
Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Silidir »

LUUKKU 1

No niin. Tervetuloa lapsukaiset paksukaiset tänne Silli-tädin satutuokioon. Meillä onkin jännittäviä satuja täällä odottelemassa ja Silli-täti lukee niitä mielellään teille kaikille. Onkin mukava nähdä noin paljon satuihin uskovia otuksia täällä, oikein meinaa vanhan sydän pakahtua. Täti avaakin tässä satukirjan ensimmäisen sivun ja katsotaanpas sitten mitä täältä löytyy…

Olipa kerran, kauan, kauan sitten, kaukaisessa maassa synkän metsän keskellä kuningaskunta nimeltään Mirkwood. Sen hallitsijana tunnettiin kuvankaunis haltiamies Thranduill. Kävipä niin, että Thranduilille syntyi poika viattoman yön tuloksena ja tästä pojasta kasvoi vielä kauniimpi ja vielä ylväämpi kuin mitä hänen isänsä oli. Legolaksen katseessa tuikki taivaan sini ja hänen kullanhohtoisissa hiuksissaan välkähteli tuhansien tähtien valo ja hän oli kauneimpia koskaan eläneitä haltioita.

Mutta Thranduilia tämä ei miellyttänyt ja hän punoi juonen poikansa kohtaloksi ja pyysi itselleen uskollista kaartin kapteenia viemään poika syvälle metsään, ohi Mirkwoodin rajojen ja vieläkin kauemmaksi, jonnekin, jossa pojan hengen voisi viedä. Kapteeni totteli käskyä, surullisena tosin, koska hän oli muiden lailla mieltynyt nuoreen prinssiin ja haikaili salaa tämän kiinteän takamuksen perään.

Kapteeni nousi ratsaille yön pimeydessä ja vei prinssi Legolasin rajan toiselle puolelle, tuntemattomille maille. He ratsastivat sen yön ja seuraavan päivän ja vasta illalla kapteeni pysäytti ratsunsa ja laskeutui alas. Hän nosti miekkansa mutta suli sinisten silmien edessä.
”Armollinen kapteeni, anna minun mennä ja elää”, Legolas pyysi anoen, avasi tunikansa naruja ja pudotti paidan päältään. ”Teen mitä haluat.”
”Prinssini…” Kapteeni henkäisi upealle näylle ja antautui puhtaalle himolleen. Legolas antoi hänen tehdä mitä halusi, antoi miehen työntyä sisäänsä ja nautti siitä. Antoi jopa vartalonsa alustaksi tämän siemenille ja pyyhki ne sormillaan suuhunsa katsoen viattomasti kapteenia.

Niin kävi, että seuraavana päivänä kapteeni palasi valtakuntaan sydämessään kiihkeä rakkaus prinssiään kohtaan ja Legolas jäi keskelle valoisaa metsää.

Kauan ei prinssin tarvinnut ratsastaa kun hän kohtasi portaat, jotka nousivat korkealle puuhun. Prinssi hylkäsi ratsunsa ja nousi varovasti ylöspäin, läpi paksujen lehtimassojen ja saavutti viimein kauniin salimaisen tilan, jonka puiden oksat muodostivat. Legolas käveli pidemmälle, näki täällä olevan oikeastaan vain yhden ison patjan, hurjasti tyynyjä ja muutaman peiton.
”Jonkun siis täytyy asua täällä”, hän tuumasi haukotellen ja venytteli. ”Taidan jäädä odottelemaan…” Niinpä kaunis prinssi asettui patjalle makuulleen ja sulki silmänsä.

Myöhään sinä iltana puusaliin nousi muitakin.
”Mitäs täällä on?” Eräs kysyi huvittuneena.
”Uusi leikkikalu? Kuka kertoi paikan?” toinen tuumi ihastuneena kultaisiin hiuksiin.
”Sidotaan kiinni”, kolmas virnisti ja niiskautti nenäänsä.
”Poika on syötävän kaunis”, neljän nauroi, mutta viiden käveli lähemmäksi, avasi tunikaa ja vihelsi nähdessään kapteenin jättämät tummat jäljet nuorukaisen iholla.
”Joku on sen näemmä todennut”, kuudes sanoi viisastellen.
”Hänestä saisimme mukavan palvelijan tänne”, seitsemän tuumi ja samassa siniset silmät avautuivat ja Legolas nousi pystyyn, veti tunikaansa suojakseen ja räpytteli nähdessään seitsemän haltiaa edessään.
”Keitä te oikein olette?” hän kysyi pelokkaasti. ”Mitä te minusta haluatte?”
”Lórienin hallitsija Celeborn”, selvästi vanhin haltia sanoi päätään nyökäyttäen.
”Lórienin rajavartioston kapteeni Haldir”, toinen esittäytyi nykien samalla nahkaisia hansikkaitaan pois.
”Lórienin rajavartija ja Haldirin veli Orophin”, kolmas virnisti ja kyykistyi patjojen vierelle.
”Lórienin rajavartija ja Haldirin nuorin veli Rúmil”, neljäs ja selkeästi nuorin joukosta esittäytyi.
”Rivendellin kapteeni Glorfindel”, viides esittäytyi ja laski viittansa hupun ja Legolas veti syvään henkeä nähdessään niin puhtaan kultaiset hiukset.
”Rivendellin perijä Elladan”, kuudes vinkkasi silmää ja istuutui aivan Legolasin vierelle sipaisten tämän leukaa. Legolas vain tuijotti. Hän ei ollut kuunaan edes tiennyt että haltioilla voisi olla noin tummia hiuksia. viimeinen nousi hänen toiselle puolelleen ja nyt prinssi punastui hämillisenä, koska tämä haltia muistutti peilikuvan lailla hänen toisella puolellaan olevaa haltiaa.
”Rivendellin perijä Elrohir.”

Kaksoset riisuivat sumeilematta heikosti estelevän prinssin vaatteet ja jossain vaiheessa Legolas unohti sen miksi olisi edes pitänyt estellä. Hän unohti myös asemansa, ja hukkui nautinnon aaltoihin, joita nuo kaikki kädet ja suut hänen vartalollaan toivat. Hänet sidottiin köysin sieväksi paketiksi, hän oli kuin nukke, jota käytettiin, rakastettiin ja hellittiin. Mutta jota ei heitetty pois. Aamuun mennessä Legolas oli niin väsynyt ja onnellinen, että tiesi löytäneensä paikkansa näiden seitsemän haltian salaisessa piilopaikassa.

Hän pudotti tittelinsä pois, oli vain pelkkä Legolas, seitsemän haltian hallitsema palvelija omasta tahdostaan. Hän jäi asumaan erikoiselle talanille ja eli siellä elämänsä onnellisena loppuun asti.

Ja sen pituinen se.
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.
Avatar
Lumisusi
Satutäti
Viestit: 1115
Liittynyt: Su Huhti 09, 2006 8:27 pm
Paikkakunta: Mustalaishaltioiden matkassa

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Lumisusi »

Jouvu, joulu, joulukkene...

Saan siis kunnian olla ensimmäinen kommentoija tämän vuoden joulukalenterille. Yritin kyllä odottaa, ja antaa tämän kunnian jollekin muulle, mutta otan sen nyt itselleni. ^^ Joten...

Tämä on kyllä loistava idea, Sil-kultaseni. Olen monta vuotta ruinannut sinulta satuja LotR-versiona ja nyt sinä sitten sen teit. <3 (Ja miten niin betaaja ei saa osallistua kisaan? :mrgreen: Minähän voittaisin sen mennen tullen. :twisted: Ihan uteliaisuudesta, mitä on palkintona?) Tämä on hykerryttävän hauska aloitus ja odotan innolla mitä seuraavasta luukusta mahtaakaan putkahtaa.
O Elbereth! Gilthoniel!
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.


Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014
Avatar
Etiäinen
Puolituinen
Viestit: 355
Liittynyt: Ti Joulu 13, 2005 9:12 pm
Paikkakunta: Metsä

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Etiäinen »

On kyllä hyvä idea täksi vuodeksi, pitänee taas joulukuun kunniaksi petrata ja käydä joka päivä lukemassa... Ja oli tuo ykkösosa muuten aika hauskakin ; )
Niin tie on musta,
vaan mustempi ois mieli kulkijalla,
Jos kuu ei paistaisi hopeaansa
Kuoleman kattilalla - tummuvan taivaan alla.

Viikate:Tie

"Mutta koska jonkun pitää sotkea asiat" | Vuoden Pippin 2009
Avatar
Taikinaman
Örkki
Viestit: 69
Liittynyt: Ti Helmi 27, 2007 5:53 pm

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Taikinaman »

Kiitos tästä, piristi huomattavasti mun ankeanpuoleista iltapäivääni! Ja hauska idea, sadut + Lotr = parhautta. Ehdin jo harmitella, kun en tänä vuonna ostanut joulukalenteria, että millähän sitä nyt lasketaan päiviä jouluaattoon. Mutta tämä kyllä voittaa euron suklaakalenterit mennen tullen! :D
Avatar
Aralas
Puolituinen
Viestit: 251
Liittynyt: Su Kesä 14, 2009 4:12 pm
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Aralas »

Tässä suunnassa on ollut elämä ihan päin persettä, mutta tämä piristi kyllä kummasti, kuten lukujoulukalenterit aina. Tää oli varsin mielekäs tapa aloittaa legendaarinen joulukalenteri ála Loftis. kiitos siitä, huomenna taas!
"After San Sebastian please come with me. I'll take my clothes off." Mr. Tony Kakko

Vuoden Legolas 2010
Avatar
Noradriel
Yksinäinen susi
Viestit: 1134
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
Paikkakunta: Lothlórien

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Noradriel »

Pitänee olla tyytyväinen etten ole töissä tai koulussa... Mutta kyllähän piristi päivää!
Let me forget all of the hate, all of the sadness.

Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009


Avatar by Paperlime
Avatar
Ilona
Last In Line
Viestit: 1239
Liittynyt: La Maalis 20, 2004 2:09 pm
Paikkakunta: Maribor, Slovenia

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Ilona »

Ai niin joulukuu. Hyvä että foorumit muistuttaa päivämääristä.

Mutta kuitenkin, tämä oli varsin riemastuttava aloitus. Kiitos tästä. Ja hienoa, että prinssi Legolas löysi uuden kodin. :D

Ja seuraavaa luukkua odotellessa... ^_^
Behold, my friends, for I am justice. And when at last we meet, you will not like it.

Ilonan kirjoitukset.
Vuoden Loftisficcihahmo 2005, Entti 2010 & Gandalf 2014
Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Silidir »

Luukku2

Heipä hei lapsukaiset. Tervetuloa Silli-tädin satutuokioon jo toisen kerran. Nyt mennään jo uuteen satuun ja kerronpa teille että ainakin Silli-tätiä kuulkaas jänskättää vähän. Mutta nyt avataan tämä kirja ja katsotaan seuraava satu. Istukaa aloillenne ja ottakaas kuuntelusuuntima tännepäin!

Olipa kerran kolme Lórienin rajavartijaa, Haldir, Orophin ja Rúmil. He olivat asustelleet kotonaan, suojassa synniltä ja riettaalta elämältä. Mutta ajan kuluessa heidän vanhempansa huomasivat Talanin tulleen liian pieneksi ja pitivät keskustelutuokion perheen kesken. Tämän keskustelun jälkeen kolme nuorempaa haltiaa lähtivät kukin omille teilleen.

Rúmil, nuorin veljeksistä, etsi matalalla sijaitsevan talanin ja asettui sinne asumaan. Hän oli nuori, urhea ja katseli maailmaa avoimin silmin. Eräänä päivänä hän kohtasi erikoisen haltiamiehen iltakävelyllään ja vastaanotti tältä makeisen, välittämättä korvissaan kaikuvista opetuksista. Seuraavana iltana mies oli jälleen paikalla ja antoi uuden suussa sulavan makeisen. Rúmil erehtyi luulemaan tätä kiintymyksen osoitukseksi ja viehättyi tuntemattomasta koko ajan enemmän. Eräänä iltana tuntematon näytti Rúmilin mielestä kovin surulliselta ja nuori haltia kysyi:
”Mikä on vialla?”
”Olen pahassa pulassa, nuori ystäväni”, tuntematon vastasi ja siirsi Rúmilin käden etumukselleen, jossa tuntui kova paine. ”Tämä on kivulias, enkä itse voi sitä helpottaa.”
”Voisinko olla avuksi?” Rúmil sanoi heti, kiihkeänä auttamaan tuntematonta. Haltia aprikoi ja nyökkäsi sitten.
”Toki voit, mutta vain vapaaehtoisesti ja niin, että saan jättää todisteet piiloon”, hän sanoi viekkaasti. Sitä Rúmil ei huomannut vaan nyökkäsi pontevasti. Hän kutsui vieraan talanilleen ja riisui vaatteensa tämän pyynnöstä. Hän oli sanomassa jotain kun vieras hyökkäsi hänen kimppuunsa, tunki hänen suuhunsa kangasta niin että huutaminen oli mahdotonta.

Kädet sidottuina Rúmil-parka ei voinut pistää vastaan vaan tuntematon pääsi koskettamaan häntä syvältä rasvatuilla sormillaan. Se samaan aikaan sattui niin että silmäkulmiin kohosivat kyyneleet ja kiihotti niin, että hänen oma häntänsä sykki ja värisi. Häpeissään Rùmil laski päänsä hopeisten hiusten valuessa hänen kasvojensa suojaksi ja sulki silmänsä hengittäen hyvin raskaasti. Sormet vaihtuivat kovempaan ja paksumpaan ja se oli nuorelle haltialle viimeinen niitti. Hän heitti päätään taaksepäin, työnsi lanteitaan tuntematonta vasten ja kerjäsi eleillään enemmän.

”Ja nyt olet minun”, tuntematon kähähti purkautuessaan nuoren sisään, merkiten tämän omakseen.

Orophin ei ollut kuullut veljistään aikoihin. Harjoitteli vain jousella ampumista, rellesteli baareissa ja saalisti haltianeitosia. Hän eli villiä elämää, eikä kiinnittänyt huomiota muihin ympärillään. Ei siihen tuntemattomaankaan joka seurasi hänen liikkeitään tiukasti. Orophin horjui useina iltoina kotiinsa ja hyräili jotain kappaleita.

Eräänä lämpimänä iltana hänet paiskattiin tiukasti vanhaa puuta vasten käsi epämiellyttävästi selän taakse taivutettuna.
”Laske minut menemään!” Orophin huusi, mutta hänen pitelijänsä vain puri vaaleaa kaulaa. Kauhukseen Orophin tajusi toisen kädet tunkeutuvan hänen housuihinsa ja vielä kauheampaa oli se, että se kohtasi kuuman ja sykkivän hännän. ”Minä en ole sellainen…”
”Jos huudat, ystäväsi kuulevat, tulevat, ja näkevät sinut housut kintuissa, häntä kovana, miehen käsittelyssä…” tumma ääni kuiskasi ja Orophin puristi huulensa yhteen. Ei. Sitä hän ei kestäisi. Humalainen pää ei oikein toiminut kunnolla. ”Pidät tästä”, ääni sanoi huvittuneena ja yksi sormi livahti Orophinin sisään. Hän häpesi niin kovin, että painoi päänsä kovaa kaarnaa vasten. ”Pidät rajuista leikeistä”, ääni jatkoi ja Orophin puri hampaansa yhteen. Kyllä. hänen oli myönnettävä, että hän rakasti rajuja leikkejä, mutta kun sormi poistui ja sisään kolkutteli huomattavasti isompi ja kuumempi asia, hän olisi halunnut juosta karkuun.

Akti oli nopea, kiihkeä ja sai molemmat purkautumaan. Orophin katsoi puun pintaa pitkin valuvaa mahlaa kyyneleet silmissään.
”Olet minun, Orophin”, ääni sanoi ja läheisyyden tunne katosi.

Haldir oli löytänyt oman talaninsa kauempaa, metsän syrjäisemmästä kolkassta ja kuunteli nuoremman veljensä kyynelsilmin kertomaa tarinaa. Haldir oli älykkäin kolmikosta ja kun Orophinin tarina tuli kerrottua Rúmilin jälkeen, hän punoi juonen. Haldir harrasti oikeastaan vain jousiammuntaa, ja lopulta hän näki veljiensä kuvaileman tuntemattoman kentän reunalla. Se ei vienyt keskittymistä vaan haltia ampui puhtaan sarjan.

Jousi selässään hän palasi talanilleen ja hymyili kavalasti kun siirtyi tapojensa mukaan läheiselle lähteelle kylpemään. Kuten Haldir oli arvannutkin tuli päivä, jolloin tuntematon tuli hänen yksityiseen pesuhetkeensä ja juoni saattoi käynnistyä.
”Kuinka voin auttaa?” Haldir kysyi vyötäröön ulottuvassa vedessä.
”Olen eksynyt, väsynyt ja janoinen”, tuntematon vastasi.
”Oh, tule toki luokseni juomaan ja neuvon sinulle tien”, Haldir sanoi huolestuneesti ja käveli ylväästi pois vedestä. Hän tiesi saaneensa tuntemattoman huomion ja johdatti tämän talanilleen.

Siellä tuntematon lähestyi Haldiria, joka laittoi juuri vettä kiehumaan.
”Kylmä vesi riittää kyllä”, tuntematon sanoi matalalla äänellä, mutta Haldir kääntyi ja ravisti päätään.
”Ei riitä, valtias Celeborn. Metsästäjän kautesi on ohi, ja on sinun aikasi alistua”, Haldir sanoi varmasti ja samassa Rúmil ja Orophin astuivat esiin, tarttuivat maan hallitsijaa molemmista käsivarsista ja raahasivat tämän Haldirin sängylle. ”Minä en kuulu kenellekään, eivätkä myöskään minun veljeni.” Haldir käveli lähemmäksi ja veti puukolla rikki valtiaan housut. Hän nosti jalat koukkuun ja sitoi ne housun riekaleilla niin, ettei Celeborn kyennyt laskemaan niitä vaan jäi sängylle selälleen kuin tarjoten itseään.

Haldir vain naurahti, veti pyyhkeensä pois ja hieraisi häntäänsä kädellään.
”Huuda, jos haluat. Kukaan ei kuule sinua”, Haldir sanoi kylmästi ja työntyi sisään yhdellä tiukalla työnnöllä. Celeborn huusi. Hänen vartalonsa nousi kaarelle mutta armottomasti tuo alempiarvoinen haltia puski sisälle. Orophin katsoi tilannetta ja avasi omat housunsa, nykäisi hopeisista hiuksista ja työnsi oman häntänsä valtiaansa suuhun. Rúmil hämmentyi, mutta Orophinin hymyillessä hänelle rohkaisevasti nuori haltia heitti vaatteensa pois ja antoi veljensä koskea itseensä.

Niin metsästäjästä tuli saalis ja Celeborn joutui tunnustamaan itselleen asioita, joita ei ehkä olisi halunnut. Aamun koittaessa hänen takamustaan särki, selässä kulki kirveleviä steariinin jälkiä ja ylävartalo oli täynnä tummenevia jälkiä. Haldir nojasi kyynärpäähänsä sivellessään valtiaansa hiuksia kahden muun veljeksen yhä nukkuessa.

”Nyt sinä olet meidän lelumme, valtias Celeborn.”
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.
Avatar
Celeb
Velho
Viestit: 823
Liittynyt: To Kesä 05, 2008 12:41 pm
Paikkakunta: Rivendell
Viesti:

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Celeb »

Voi luoja eiiii. XD

On kyllä jälleen kerran armottoman kuumaa kamaa tarjolla! :D Loftiksen joulukalenteri on vain parasta, mitä kieroutunut ja kuolaava fanityttö voi kouluaamunsa ratoksi lukea. Ja niin, viisaimmat eivät ehkä lukisi tätä julkisella paikalla, mutta koska en koskaan ole väittänyt olevani viisas, suodaan se minulle anteeksi. Eheh. Taas tulis punakynää, jos tuon lausehirmun erehtyisi kirjoittamaan äikänkokeessa.

Odotan (ja kuolaan) kolmoslukua innolla. ^^
Kurkkaa ficcilistaustani tai runonurkkaustani.

Vuoden tulokas 2009, Kälätäti 2010 ja Ilopilleri 2014!
Kiitos, ihanaa! <3


Coolin Eksentrinen ja Lievästi Epäröimätön Bandiitti.

NUORI JA VIRIILI 2K17
Avatar
July
Puolituinen
Viestit: 369
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 9:24 am
Paikkakunta: Pöydän ääressä

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja July »

Minäkin olin jo ehtinyt valitella adventtikalenterin puuttumista, mutta tämähän hakkaa sellaiset mennen, tullen! Mikä tosin on häiritsevintä, en tunnistanut enää toista tarinaa. Ehkä mieleni ei osaa enää kääntää kieroja suoriksi, siis suomentaa pervoa. :D

Ihanaa, lisää!
[Viisinkertainen Gimli-sormuspotan saaja (2004, 2005, 2006, 2007, 2009), rodunvaihtoleikkauksen jälkeen vuoden Merri 2010!]
Avatar
Aralas
Puolituinen
Viestit: 251
Liittynyt: Su Kesä 14, 2009 4:12 pm
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Aralas »

Ei herramunjee, tämä menee jo kakkosluukussa näinkin kieroksi :D Kolme pientä rajavartijaa... *hihittää epämääräisesti*
Hän kutsui vieraan talanilleen ja riisui vaatteensa tämän pyynnöstä. Hän oli sanomassa jotain kun vieras hyökkäsi hänen kimppuunsa, tunki hänen suuhunsa kangasta niin että huutaminen oli mahdotonta.
Naiivi pönttö ^^ Vi ska se i morgon!
"After San Sebastian please come with me. I'll take my clothes off." Mr. Tony Kakko

Vuoden Legolas 2010
Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Silidir »

Luukku 3

Silli-täti tässä taas terppa! Nyt lapsukaiset on kuitenkin ilmoitettava, ettei Silli-Täti ota vastuuta mistään aivovaurioista tai terapiantarpeista, joita näiden satujen kuunteleminen aiheuttaa. Mutta Silli-täti lukee ne joka tapauksessa. Tänään on jo kolmas satu tulossa, joten istumaan, istumaan ja kuunnelkaa tarkkaan.

Olipa kerran, kauan, kauan sitten, kaunis valtakunta. Sen hallitsijapari oli juuri saanut esikoisensa ja käynnissä oli suuret juhlat vauvan kunniaksi. Lapselle oli valittu kummeiksi Valtias Elrond, Valtias Celeborn sekä velho Gandalf. Thranduil vaimoineen oli jättänyt kutsumatta pahan Sauronin ja tämän kätyrin Sarumanin. Lapsi kastettiin ja kummien oli aika antaa lahjat. Celeborn suuteli lapsen otsaa ja sanoi:
”Minun lahjani sinulle on kauneus. Leikkikööt tähdet silmissäsi, auringonsäteet hiuksillasi, älköön ikinä kukaan moittiko ihoasi.”
Elrond astui vuorostaan kuningattaren luokse ja katsoi tämän sylissä olevaa vauvaa hymyillen.
”Minun lahjani olkoon viisaus. Niin maallinen kuin henkinenkin. Älköön kukaan sanoko sinun olevan tyhjäpäinen blondi, vaan viisas prinssi.”

Mutta kun Gandalf astui eteenpäin aukenivat salin ovet ja Sauron käveli sisään.
”Lieneekö posti hukannut kutsun, vai missä vikaa.”
”Te ette ole tervetulleita”, Thranduil sanoi. ”Vartijat!”
”Hyvä on, hyvä on. Ymmärrämme vähemmälläkin ettei meitä kaivata. Mutta lapselle me lahjan toimmekin”, Sauron sanoi maireasti ja nosti kätensä ylös.
”Minun lahjani Prinssi Legolasille on ikuinen uni. 100 vuotta täytettyään hän pistää nuolella sormeensa ja kuolee!”

Sen saattelemana Saruman ja Sauron katosivat synkkään pilveen, ja jättivät jälkeensä pistävän hajun ja pahan maun vieraiden suuhun. Kuningaspari suri vauvan kohtaloa mutta silloin Gandalf astui eteenpäin ja sipaisi lapsen poskea.
”Pystytkö… pystytkö mitätöimään tuon?” Thranduil kysyi harmaalta velholta. Gandalf vilkaisi Elrondia ja Celebornia ja ravisti päätään.
”Kuninkaani, en kykene poistamaa mustaa kirousta, mutta…” Gandalf laski kätensä vauvan otsan päälle ja hymyili.
”Minun lahjani olkoon ikuinen uni. Sinä päivänä kun satutat sormesi nuolen kärkeen, et kuole, vaan vaivut syvään uneen, josta vain todellisen rakkauden suudelma voi sinut herättää.”

***

Niinpä Legolas kasvoi rauhassa, Synkmetsän syvyyksissä. Valtakunnan puolustus oli kaukana kuninkaan linnasta jotta nuori prinssi ei näkisikään jousia. Satavuotissyntymäpäivä lähestyi ja hoviväki muuttui levottomaksi. Juhlapäivä oli hiljainen ja kuningaspari ei uskaltanut astua jalallaan ulos. Legolas kyllästyi iltaa myöten ja karkasi. Hän oli nuori ja vaelsi metsään ihastuneena sen puihin ja salaisuuksiin. Hän sipaisi kaarnaa ja äkkiä hänen edessään puiden varjoissa lepäsi pitkäjousi ja nuoliviini. Nuorukainen ihastui niihin saman tien ja nosti innoissaan jousen käsiinsä. Sen jälkeen hän nosti nuoliviinistä yhden, täydellisen nuolen käsiinsä ja sen terävä kärki rikkoi hänen ihonsa.

Niin taika toteutui ja nuorukainen vaipui syvään uneen. Etsimään saapunut joukko kantoi nukkuvan prinssin takaisin linnaan ja muutos jatkui. Vähitellen linnan asuinväki nukahti paikoilleen ja metsä kietoi linnan suojiinsa.

Vuosia Synkmetsä oli hiljainen ja synkkä paikka. Huhut kuitenkin kertoivat kauniista prinssistä ja lumouksesta, joka piti kuninkaallista perhettä vallassaan. Huhut kulkeutuivat lopulta myös ihmisten valtakuntaan, ja siellä erään nuoren miehen korviin. Aragorn, poika jonka suku oli puhdasta kuninkaallista linjaa, mutta joka oli tähän mennessä halunnut kieltää sen ja elää normaalia elämää.

Mutta ajatus kuvankauniista nukkuvasta prinssistä jäi kiusaamaan hänen mieltään ja lopulta Aragorn nousi ratsunsa selkää ja suuntasi Synkmetsään. Matka oli pitkä ja vaikeuksia täynnä, mutta lopulta mies pääsi linnan vierelle ja katsoi ihmeissään köynnösten peittämää linnaa. Alueelle oli pesiytynyt suuren suuri hämähäkki, jonka hopeanhohtoiset seitit näkyivät kietoutuneen linnan ympärille. Aragorn kohautti olkiaan ja astui sisälle rehevään linnaan. Hän nousi portaita korkeimpaan torniin ja astui sisälle valoisaan huoneeseen.

Sen keskellä nukkui prinssi Legolas. Hänet oli asetettu lepäämään silkkisille lakanoille pehmeimmän patjan päälle. Aragorn käveli lähemmäksi ja kumartui nuoren haltian päälle. Legolas oli kauniimpi kuin hän oli ikinä osannut kuvitellakaan. Mies tunsi itsensä vain kömpelöksi ja siivottomaksi tuon kauneuden ja sirouden rinnalla, mutta silti hän painoi huulensa Legolaksen huulia vasten.

Hetkeen ei tapahtunut mitään, huulet tuntuivat yhä kylmiltä, mutta sitten ne raottuivat ja Aragorn syvensi suudelmaa. Haltian kädet nousivat, kietoutuivat ihmismiehen kaulan ympärille ja painoivat tätä lähemmäksi. Ja niin kävi, että Aragorn ja Legolas olivat luodut toisilleen ja linna heräsi henkiin heidän yksityisen hetkensä aikana. Kukat avautuivat, puut ravistivat päältään harmaan verhon ja haltiat nostivat päitään yllättyneenä.

Ihminen ja haltia vihittiin suurin juhlamenoin ja he elivät onnellisena ihmisen elämän loppuun asti.

… Mitä sen jälkeen tapahtui? Sitä ei kukaan tiedä.
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.
Avatar
Silidir
Valarin Lähettiläs
Viestit: 840
Liittynyt: Ti Heinä 11, 2006 1:06 pm
Paikkakunta: Irmon ja Námon syleilyssä

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Silidir »

A/N: Pakko postaa nyt jo. Mutta onhan jo neljäs päivä... :D

4. Luukku

Krooh… pyyyh… mmmmitäh? Ai mikä hemmetin satu.. Eiku!

Joo, heipä hei taas lapsukaiset. Shilli täti ihan kuulkaa nukahti odotellessaan teitä kuuntelemaan jälleen yhtä satua. Eikös meillä olekin ollut kivaa? Minulla ainakin on. Kaivellaanpas nyt se oikea kohta, mihinkäs me kuulkaas oikein jäätiinkään? Ah. Noniin. Takamukset tyynyille ja satutuokio alkaa!

Olipa kerran haltianuorukainen, joka asusteli Gondolinin kultaisessa valtakunnassa perheensä kanssa. Tämän nuorukaisen nimi oli Erestor ja hän vei päivittäin äitinsä valmistamaa hunajaviiniä kaupungin suurimman perheen keittiöön. Gondolinin kultaisen kukan huone oli täynnä mitä uljaimpia haltioita ja sen suuret tornit salpasivat hengen kauneudellaan. Eräänä päivänä Erestor lähti jälleen matkaan ja kuunteli vanhemman veljensä varoitukset kuten aina. Hän veti hupullisen viitan päälleen ja lähti matkaan.

Matkan aikana hän ohitti harjoituskentät ja sieltä Kultaisen kukan huoneen perijä Glorfindel huomasi hänet.
”Hoi, mihin olet matkalla”, hän kysyi viattomasti. Erestor nosti katseensa ja hymyili.
”Viemään hunajaviiniä Kultaisen kukan huoneen keittiöön.”
”Et antaisi maistiaisia?”
”En voi, nämä ovat vain heille”, Erestor kieltäytyi kohteliaasti. Glorfindelin tiukka katse seurasi huppupäistä nuorukaista ja viimein hän poistui kentältä, ja suuntasi kohti kotiaan.

Erestor käveli tottuneesti keittiöön, ihmetteli sen pimeyttä hetken, ja huhuili sitten.
”Arvoisa keittiömestari. Olen tullut tuomaan hunajaviininne?”
”Laske ne pöydälle, Erestor”, kuului matala ääni jostain pimeyden seasta. Erestor räpytteli silmiään, tiesi missä pöytä oli ja laski kantamuksensa sen päälle. Joku oli tullut aivan lähelle, mutta hämäryyden vuoksi oli vaikea sanoa kuka. Niinpä Erestor äännähti toisen vartalon liimautuessa hänen vartaloonsa kiinni.
”Miksi sinulla on noin käheä ääni?” Erestor kysyi vavahtaen. Hän jäykistyi käsien työntyessä viitan alle, koskettaessa hänen ihoaan. Valar se tuntui hyvältä!
”Jotta kuulisit sen paremmin.” Tuli vastaus. Erestor sulki silmänsä ja muisteli veljensä Ecthelionin varoituksia.
”Miksi haluat koskea noin?” Erestor kysyi pienellä äänellä keittiömestarin sormien työntyessä jo hänen housujensa sisään.
”Koska haluat tietää oletko valmis.” Tuli vastaus.
”Miksi…” Erestor aloitti seuraavan kysymyksen mutta pehmeät huulet hiljensivät hänet. Mikä lie kysymys oli ollutkaan, ei Erestor sitä muistanut enää. Suudelma nostatti viattomassa haltiassa uudenlaisen tulen ja se hukutti veljen antamat varoitukset.

Erestor säpsähti liinan painuessa hänen silmilleen, mutta lämmin vartalo ei kadonnut. Hänet käännettiin ympäri ja hetkeä myöhemmin kuului vain pieni poks ääni.
”Miksi sinä työnnät sormiasi sinne?!” Erestor hätääntyi ja nolostui, koska ei voinut paeta alta. Niin hyvältä se vain tuntui.
”Jotta olisit valmiimpi tulevaan.” Tuli naurava vastaus. Nuori haltia ei tiennyt mitä sanoa, eikä enää mitä tehdä, kun sormet vaihtuivat isompaan, kuumempaan ja kovempaan.
”Oh Valar, ei se mahdu sinne!”
”Hyss, nuori Erestor”, kuului kuiskaus aivan hänen korvansa juurelta. Ja sitten se oli jo osin sisällä. Nuorukainen huusi eikä oikein tiennyt miksi. Vieras tunne oli niin kaksijakoinen, toisaalta tuntui kuin olisi revennyt kahtia ja toisaalta tuntui…

”Mitä täällä tapahtuu???” Kuului ääni ovelta ja silmäsiteen takia Erestor ei edes tiennyt kuka siellä oli tai mitä muutenkaan tapahtui. ”Laske poika irti!” kuului sitten ja sen jälkeen kamppailun ääniä. Erestor vapisi ja vaipui maahan tajutessaan mitä oli juuri ollut tapahtumassa. Tai tapahtui… Sitten liina nostettiin hänen silmiltään ja hän katsoi suoraan Glorfindelin sinisiin ja hyvin huolestuneisiin silmiin.

”Erestor? Oletko kunnossa? Olen pahoillani”, nuori haltia sanoi. Erestor ravisti päätään ja hänen alahuulensa vavahti. Miten saattoikin vain himoita niin paljon? ”Erestor?” Glorfindel kysyi ja auttoi nuorukaisen seisaalleen. Silloin vasta tumma nuorukainen näki kuolleen ruumiin lattialla ja purskahti itkuun. ”Hyss, ei mitään hätää”, kultahiuksinen haltia kuiski ja vei nuorukaisen omaan huoneistoonsa rauhoittumaan.

Siellä Erestor nosti katseensa ja pudotti vaatteensa päältään. Hän tiesi kuka ja mikä Glorfindel oli ja mitä tämä halusi. Olkoon se sitten vain kiitos, niin hänen vartalonsa olisi kultahiuksisen nuoren haltian. Hän laskeutui tottelevaisesti sängylle ja levitti jalkansa suosiolla ja antoi kaiken tapahtua.

***

Aamulla Erestor ei palannut kotiinsa, vaan viestinviejä toi viestin jossa haltia kertoi jäävänsä Kultaisen Kukan huoneen palvelukseen.

Sen pituinen se.
\o/Huumorificcaaja '08\o/ Slasheristi '09 & '10 @~~ <3<3<3 Elrond&Admin 2014 <3<3<3
-Our rooms. One hour. Bring the honey. I really liked that. And *please* hang up
your tunic.
Renata

Re: 2010*JOULUKALENTERI*2010

Viesti Kirjoittaja Renata »

Vau.
Tiedätkö, tämä on ihan loistava. Ihan mielettömän loistava. Jäi häiritsemään etten muista toisen sadun alkuperäistä nimeä vaikka tiedän lukeneeni sen, mutta se nyt on pientä sen ilon rinnalla jota tämä kalenteri tuottaa. Kertakaikkiaan, loistava. (Tiedän että toistan itseäni. Menin vain niin sekaisin neljästä peräkkäin luetusta luukusta (en jaksanut lukea näitä aiemmin kun näin kuinka pitkä ensimmäinen luukku oli, mikä tuntuu ihan tyhmältä nyt))
Kiitos siis ihan hurjasti tästä, palavin mielin odotan jatkoa!
Vastaa Viestiin