Odotettu matka Jouluun - Joulukalenteri 2012 24. luukku

Yleinen (fanipuolen) keskustelu TSH:sta. Tiukka asiapohdinta ylläolevaan osastoon.

Valvoja: Likimeya

Avatar
Aralas
Puolituinen
Viestit: 251
Liittynyt: Su Kesä 14, 2009 4:12 pm
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Re: Odotettu matka Jouluun - Joulukalenteri 2012 15. luukku

Viesti Kirjoittaja Aralas » Su Joulu 16, 2012 5:18 pm

”Piirtäkää rasti seinään.. Raitis kääpiö!”
”Haluatko selkäsaunan?”
”Haluatko uida jalkarasvakattilassa?”
”Pidä se tökötti kaukana minusta. Minä en halua haista tuolta!”
”Et tiedä jos et kokeile.”
Aaaa, tää oli ihana. Ystävällinen kettuilu tilanteessa kuin tilanteessa saa meikäläisen hihittämään - taattua laatuhuumoria siis.
Nyt on jo 16 päivä ja jouluun vähän päälle viikko, en tiedä miten selviän sitten D;
"After San Sebastian please come with me. I'll take my clothes off." Mr. Tony Kakko

Vuoden Legolas 2010

Avatar
Lumisusi
Satutäti
Viestit: 1114
Liittynyt: Su Huhti 09, 2006 8:27 pm
Paikkakunta: Mustalaishaltioiden matkassa

Re: Odotettu matka Jouluun - Joulukalenteri 2012 15. luukku

Viesti Kirjoittaja Lumisusi » Su Joulu 16, 2012 7:38 pm

16. Luukku

Gandalf Harmaa nosti katseensa pergamentista jota oli tutkinut ja venytteli nautinnollisesti. Oli kaunis keskikesän päivä ja kääpiösaattue, yhdellä hobitilla vahvistettuna, oli saapunut paria päivää aiemmin Imladrisin kauniiseen laaksoon. Heillä oli aikaa levätä ja kerätä voimia. Bilbo oli luultavasti kadonnut jonnekin haltioiden perässä ja kääpiöt… Niin, kääpiöt saattoivat istuskella jossain huoneessa keskenään mököttäen. Mutta luultavasti he olivat ryöstämässä Imladrisin hyvin varusteltuja keittiöitä ja ruokavarastoja. Onneksi Rivendellissä oli osattu varautua kääpiöiden tuloon.

Elrond oli toivottanut heidät tervetulleeksi ja kääpiöt olivat suorastaan rynnänneet ruokapöytään. Bilbo oli kuitenkin onnistunut lyömään heidät kilpajuoksussa ja ollut lyhyistä jaloistaan huolimatta ensimmäisenä pöydässä. He olivat saaneet syödä itsensä kylläisiksi ja vyöryneet sitten huoneisiinsa nukkumaan. Sillä välin Gandalf oli ehtinyt keskustelemaan Elrondin kanssa heidän matkansa siihenastisista vaiheista ja siitä, mitä tulisi seuraavaksi tapahtumaan. Vanhat ystävykset olivat istuneet verannalla aamuun asti.

Siitä oli kuitenkin jo pari päivää aikaa. Seuraavana päivänä Bilbo oli tavannut noin kymmenvuotiaan pojankoltiaisen ja jotakuinkin hobitin pituinen poika oli lähtenyt esittelemään puolituiselle kotinaan pitämäänsä kartanoa. Pojan äiti, vakava, pitkä nainen, oli katsonut hyväksyvästi poikansa perään. Pojan ainoat leikkikaverit kun olivat siihen asti olleet Elrondin lapset, eivätkä Elladan ja Elrohir lapsenmielisestä luonteestaan huolimatta olleet enää mitään pikkulapsia. Arwen sen sijaan oli ollut jo vuosien ajan isoäitinsä luona Lothlorienissa, eli hänestäkään ei ollut seuraksi vilkkaalle pojankoltiaiselle.

Gandalf hymyili itsekseen. Hän tiesi miten yksinäinen pikkupoika oli ollut, ja siksi hän oli ohjannut retkikunnan Viimeiseen Kotoon. Ja parempihan heillä oli täällä kuin nukkua kovalla maalla tai kanervikossa. Lisäksi hänen hevosensa ja kääpiöiden ponit tarvitsivat lepohetken, sillä matka oli vasta alussa. He eivät olleet pysähtyneet yhteenkään tavernaan Briin jälkeen ja kaikki olivat kaivanneet edes yhden tuopin verran olutta. Peikkojen kuravettä kun ei voinut edes olueksi kutsua.

Harmaa velho kaivoi piipun taskustaan ja sytytti sen. Samalla hänen kätensä sattui pieneen puukkoon, jonka velho oli ajatellut antaa nuorelle samoojan alulle. Pojasta tulisi vielä jotain suurta, Gandalf tunsi sen jo nyt. Vakavoituneena velho muisteli Imladrisissa makaavia miekansirpaleita, ja aavisteli, että miekkaa tarvittaisiin vielä. Mutta miten tämä liittyi ulkona pojan kanssa kisailevaan hobittiin, sitä ei Gandalf vielä osannut aavistaakaan. Hän oli houkutellut puolituisen matkaansa tietämättä, mitä tulevaisuus viskaisi heidän eteensä. Peikot olivat olleet ikävämpi yllätys, ja varoitus siitä, että matka ei olisi kovinkaan helppo. Ilma oli raskaana enteistä, eikä Gandalf tiennyt mitä niistä uskoa.

Huomenna olisi kuitenkin keskikesän aatto, ja Elrond pääsisi viimeinkin katsomaan mitä kuuriimut kääpiökartassa sanoivat. Ja sitten matka jatkuisi taas. Seikkailu jatkuisi jälleen.



Hei ja anteeksi, tämänpäiväinen luukku on tasoltaan huonompi kuin mitä olisin halunnut, mutta minulla on pieni keskittymisongelma. Sellainen 3 kk ikäinen haukkuva häiriötekijä.
O Elbereth! Gilthoniel!
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.


Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014

Avatar
Lyyti
Puolituinen
Viestit: 308
Liittynyt: Ma Helmi 02, 2004 10:13 pm
Paikkakunta: Kokkola

Re: Odotettu matka Jouluun - Joulukalenteri 2012 16. luukku

Viesti Kirjoittaja Lyyti » Su Joulu 16, 2012 10:53 pm

Hyvä aavistus oli Gandalfilla jo silloin mitä pikkupojatas tulisi! ^^

Vaikka oli lyhyt mietelmä, mutta pidin kumminkin. Ja näin silmissä kuinka Bilbo vetelee kääpiöiden ohi, kun kyse on ruoasta. xD
~ Vuoden 2009 Runoilija ~

Avatar
Tindis
Puolituinen
Viestit: 272
Liittynyt: Su Joulu 02, 2012 11:02 am
Paikkakunta: Imladris

Re: Odotettu matka Jouluun - Joulukalenteri 2012 16. luukku

Viesti Kirjoittaja Tindis » Ma Joulu 17, 2012 8:29 am

Ihanaa, jälleen uusi luukku! Miten onkin niin helppoa kuvitella Bilbo ryntäämässä kääpiöiden ohi ruokapöytään? :lol:
Ja jotenkin tuo maininta siitä, kuinka Aragorn on vasta 10, mutta Arwen paljon vanhempi, oli jotenkin kiehtova...
~Stupid book. I need to sleep, but I can't stop reading you.
Vuoden Legolas 2014
ja virallinen Saunatonttu:3

Avatar
Celeb
Velho
Viestit: 817
Liittynyt: To Kesä 05, 2008 12:41 pm
Paikkakunta: Rivendell
Viesti:

Re: Odotettu matka Jouluun - Joulukalenteri 2012 16. luukku

Viesti Kirjoittaja Celeb » Ma Joulu 17, 2012 11:01 pm

Minuutti seuraavan päivän puolella, pöh. :C Ah, ja kiitos kuuluu osittain kaverille kun inspiroi. Anteeksi lyhykäisyys, mutta peikkoja ei tunneta kirjallisesta nerokkuudestaan.
17. Luukku

PEIKKOJEN VILJAMI, BERTTI JA TOM KUNNIOITTAVA TERVEHDYS JOULUN PUKILLE JA OHESSA LAHJATOIVEET:


Hyvä ja arvostettu parrakas Pukki, me tahdotaan toivottaa lämpimät Joulut sinne KorvaTunturille. Ollaan oltu tosi sika kilttejä kaikki tänä vuonna vaikka Vili ryösti yhden kylän vahingossa ja Bertti varasti lampaat mutta muuten ei olla kovin paljon hakkailtu ketään ja Tom sano ”Kiitti Wille” kun saatiin lammasta. Me Toivotaan että Tonttujen pajat on ajallaan ja että saadaan tänä wuonna enempi lahjoja.

Terveisin

VILjAMi –Ppeikko
BerTTi –peikko
TOM- PEIKKO


LAHJALISTA:

- Lihaa (Lammas käy jos on mureaa ja lihava läski lammas, ihmiset, kääpiöt ja ohikulkijat mieluiten. Poro käy myös vaikka Petteri.)

- Uusi kukkaro mikä puhuu Viljamille.

- Kiva luola tai kolo ihmisten kotin lähelle mistä voi hyökkäillä.

- 99 tapaa kokata kääpiö –opas.

- Paljon olvia.

- Uudet sukat & nenäliina Bertille. (Se haisee.) (ENPÄS HAISE!) (Haisetpas.)

- Ville tahtoo olla pomo.

- Parit kivisaappaita kaikille.

- Lisää lihaa muu ruoka käy myös.

- Ryöstösaalista luolan lattialle.

- Ei tahdota muuttua kiveksi.
Kurkkaa ficcilistaustani tai runonurkkaustani.

Vuoden tulokas 2009, Kälätäti 2010 ja Ilopilleri 2014!
Kiitos, ihanaa! <3


Coolin Eksentrinen ja Lievästi Epäröimätön Bandiitti.

NUORI JA VIRIILI 2K17

Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Re: Odotettu matka Jouluun - Joulukalenteri 2012 17. luukku

Viesti Kirjoittaja Nerwen » Ti Joulu 18, 2012 3:17 pm

16. luukku oli lyhykäisyydessään oikein kiva. Kisa ruokapöytään hymyilytti kovasti ja Estel minkä ikäisenä tahansa pitää edelleen sydämeni nurkkaa hallussaan. Hyvän mielen luukku, sellainen... rauhallinen ja, jos niin voi sanoa, tyytyväinen luukku. Jäi hyvä mieli, sitä minä yritän tässä sanoa.

Ja eilisen luukku herätti hilpeyttä. Voi peikkoja, taisivat muuttua kiveksi ennen kuin saivat lahjansa.
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014

Avatar
Aralas
Puolituinen
Viestit: 251
Liittynyt: Su Kesä 14, 2009 4:12 pm
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Re: Odotettu matka Jouluun - Joulukalenteri 2012 17. luukku

Viesti Kirjoittaja Aralas » Ti Joulu 18, 2012 4:09 pm

Luukku 17.... mie kierin naurusta täällä. "Poro käy myös vaikka Petteri." Mukavan hilpeä ja just sellainen idioottipeikkomainen millainen pitääkin olla
"After San Sebastian please come with me. I'll take my clothes off." Mr. Tony Kakko

Vuoden Legolas 2010

Avatar
susifani2
Örkki
Viestit: 21
Liittynyt: Su Joulu 02, 2012 10:18 pm

Re: Odotettu matka Jouluun - Joulukalenteri 2012 17. luukku

Viesti Kirjoittaja susifani2 » Ti Joulu 18, 2012 6:20 pm

Todella upeita ja huvittavia luukkuja! :D Odotan tässä 18.päivän luukkua :D

Avatar
Lumisusi
Satutäti
Viestit: 1114
Liittynyt: Su Huhti 09, 2006 8:27 pm
Paikkakunta: Mustalaishaltioiden matkassa

Re: Odotettu matka Jouluun - Joulukalenteri 2012 17. luukku

Viesti Kirjoittaja Lumisusi » Ti Joulu 18, 2012 9:31 pm

18. Luukku

Pelko levisi pitkin maata. Se levisi ympäriinsä, upposi kivien halkeamiin ja kellui veden pinnalla. Se muodosti häkin mielen ympärille, vangiten kaiken ilon ja onnellisuuden, jättäen jäljelle vain raastavan pelon, joka jätti sielun paljaaksi. Minkäänlainen ilo oli enää verho pelon edessä, verho, jonka saattoi vetää helposti syrjään.

Maailmassa oli kuitenkin muutamia turvasaarekkeita, joihin pelko ei voinut ulottaa lonkeroitaan. Ne olivat puhtaita paikkoja, joihin Pahuus ei yltänyt. Yksi näistä paikoista oli Imladrisin kaunis laakso, Viimeinen (tai Ensimmäinen) Koto. Siellä asui Elrond Haltiamieli, jonka mahti sulki Pimeyden ulos ja päästi Valon sisään. Siellä asui haltioita, jotka aistivat ulkona nousevan uhan, mutta jotka saattoivat silti olla kepein mielin.

Sinne johti nyt myös eriskummallisen retkueen tie. Sitä johti Harmaa Velho, kulkuri maan päällä. Mukana oli myös kolmetoista kääpiötä, joista eräs kuninkaallista sukua. Ja kummallisin kaikista oli hobitti, puolituinen, joka oli joutunut kauaksi kotoaan. Ja tämän retkueen saapumista laaksoonsa seurasi nyt Elrond Puolihaltia työhuoneensa parvekkeelta. Hän oli hyvin tietoinen kääpiöiden retken tarkoituksesta, sillä hän oli Harmaan Velhon tuttu.

Nähdessään kääpiöiden ratsastavan takkuisilla poneillaan pihamaalle kääntyi Elrond Haltiamieli ja kävi sisälle huoneeseensa, laski kirjan kädestään ja lähti toivottamaan joukon tervetulleeksi. Hänen vyöllään ei ollut miekkaa, ei tikaria, mutta hän oli silti aseistautunut paremmin kuin yksikään kääpiöistä. Sillä Elrond Puolhaltian mahti tuli hänen mielestään. Hän hallitsi laaksoaan ja piti sen rauhan tyyssijana mielensä voimalla.

”Olette tervetulleita Imladrisiin. Levätkää, syökää, kuulkaa laulua ja tarinoita. Tänne ei pimeä eikä paha ulotu.”

Harmaa Velho nyökkäsi vastaukseksi kohteliaisiin sanoihin ja johdatti kääpiöjoukon sisälle. Seuraavien päivien ajan kääpiöt lepäsivät ja vahvistuivat. Heidän mukanaan ollut hobitti kierteli ja tutki haltioiden kartanoa ja solmi monta ystävyyssuhdetta. Vaan Elrondin mieli askarteli monen pulman parissa ja hän keskusteli Gandalfin kanssa usein ja jopa pitkälle yöhön asti.

Sitten koitti kääpiöiden lähdön aatto ja Thorin sekä Gandalf näyttivät Haltiamielelle peikkoluolasta löytämänsä miekat. Elrond luki niihin kirjoitetut riimut ja hänen kerkeä mielensä ihmetteli, miten niin arvokas aarre oli päätynyt Gondolinin haltiavaltakunnasta peikkoluolan perukoille. Glamdring, vainovasara, Gondolinin kuninkaan miekka, ei olisi voinut löytää itselleen arvollisempaa kantajaa kuin Mithrandirin, Harmaan Velhon. Eikä Orkrist, hiidensurma, ollut myöskään päätynyt arvottomiin käsiin, sillä Thorin Tammikilpi, Throrin pojan Thrainin poika, oli kääpiökuninkaiden sukua.

Ja sitten näyttivät kääpiö ja velho Elrondille vanhaa karttaa, johon oli kätketty salaisin kirjaimin viesti, jonka Elrondin haltiansilmät näkivät kuunvalossa lukea. Niin käytiin neuvotteluja siitä, mitä kannattaisi seuraavaksi tehdä, kunnes tuli aika kääpiöiden lähteä kohti Yksinäistä Vuorta.

Elämä Imladrisin kauniissa laaksossa jatkui ennallaan, kunnes tuli aika jolloin Pimeys ympäröi sen ja yritti lopulta tunkeutua sinne. Sitä ennen laaksossa ehdittiin viettää monta iloista juhlaa, punoa monia juonia Pahuutta vastaan ja lähettää matkaan Yhdeksän Kulkijaa. Ja lopussa, kun Pimeys ja Pelko vihdoin voitettiin, oli Imladris säilynyt yhtenä harvoista paikoista, jota Pahuus ei päässyt koskettamaan. Tästä oli kiittäminen Elrond Puolhaltian mahtia.
O Elbereth! Gilthoniel!
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.


Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014

Niredhan
Örkki
Viestit: 12
Liittynyt: Ti Joulu 18, 2012 10:36 pm

Re: Odotettu matka Jouluun - Joulukalenteri 2012 18. luukku

Viesti Kirjoittaja Niredhan » Ke Joulu 19, 2012 5:54 pm

Voi, tää on tosi ihana. <3 Rakastuin 9. luukkuun, tuli melkein tippa linssiin. Muut luukut on olleet tähän mennessä mun mielestä tosi hyviä, jotkut on hauskoja ja sitten on pikkuisen vakavampiakin aiheita. On tää vaan tämänkin joulun pelastus!
Hobitinhauskaa joulua kaikille loftislaisille!

Gwaeren
Puolituinen
Viestit: 358
Liittynyt: Ke Joulu 26, 2007 3:14 am
Paikkakunta: Jossain

Re: Odotettu matka Jouluun - Joulukalenteri 2012 18. luukku

Viesti Kirjoittaja Gwaeren » To Joulu 20, 2012 12:11 am

Luukku 19.

Luukku ois tullu ajallaan mutta mun torkut venähti ja sit Lumisusi alko spämmätä mua kääpiöjutuilla mesessä niin että kirjottamisesta ei meinannu tulla mitään. Nyt olen kuitenkin tässä, vain pari minuutti yli puolenyön. Tämä on tältä erää miun viimein luukku ja mie kiitän omasta puolestani kaikkia kalenteria seuranneita ja kommentoineita. Tattista öttiäiset. Tätä luukkua varten minulle tökättiin Ori, Nori ja Dori.

---

”Pysy paikoillasi!”
”En liikahtanut tuumaakaan.”
”Sinä venkoilet.”
”Silmissäsi on vikaa.”
”Jos pysyt nyt paikoillasi, tämä on ohi nopeammin.”
”Ikuisuuden se silti kestää.”
”Aluksi olit hyvinkin innoissasi siitä että maalaisin sinusta muotokuvan ennen kuin lähdemme reissuun Thorinin kanssa. Jäisi kotiin jokin muisto sinusta jos eksyisitkin matkalla jonnekkin.”
”Tiedän, mutta en olettanut sen tarkoittavan että minun täytyy poseerata!”
”Mitä pahaa poseeraamisessa on?”
”Se on naisten hommaa. Ei toki kääpiönaisten, sitä en sano. Mutta haltia- tai ihmisnaisten kyllä.”
”En silti usko että ilahtuisit jos raahaisin tänne haltianaisen saadakseni aikaan sinun muotokuvasi.”
”En halua ajatella mistä tulit tuohon johtopäätökseen.”
”Hrmph!”
”Oletko vilustunut? Sanoinhan että olit eilen liian kauan ulkona Norin kanssa ja liian kevyesti vaatetettuna! Jos taas saat kunnon räkätaudin niin siitä on leikki kaukana! Parantaja sanoi jo viimeksi että olet pelottavan usein sairaana ollaksesi kääpiö. Ei enää myöhäisillan huilutuokioita ulkona, kuulitko!”
”En minä ole sairas.Tuhahtelen vain sinulle.”
”Oletko ihan varma? Tulehan tännemmäs niin koeatan otsaasi.”
”Pysy kaukana minusta. Sinä et ole mikään äitihahmo jonka pitää höösätä!”
”Sovitaan että unohdan tuon lauseen. Tuletko nyt tänne suosiolla vai tulenko hakemaan? Tiedät ihan hyvin että olen paljon sinua vahvempi, vanhempi ja ilkeämpi.”
”Minulla ei ole kuumetta!”
”Sinut pitäisi kietoa vällyihin ja lähettää vuoteeseen ilman illallista.”
”Miksi halvatussa minun pitää asua sinun kanssasi?”
”Siksi että Nori on liian vastuuntunnoton huolehtiakseen sinusta ja siitä etten sairastu tai joudun örkin lahtaamaksi.”
”Osaan huolehtia itsestäni kiitos vain luottamuksesta.”
”Sen päivän kun näkisi.”
”On hetkiä jolloin olet rasittavampi kuin Thorin laskuhumalassa täydenkuun aikaan.”
”En ole varma onko tuo kehu vai haukku.”
”Päättele itse ja nyt istu aloissasi. Haluan saada tämän valmiiksi tänään.”
”Haen vain ensin haarikallisen olutta itselleni viihdykkeeksi. Ja sinulle jotain lämmintä juotavaa. Olen edelleen varma että olet vilustumaisillasi.”
”Dori...”
”Ori?”
”Ei mitään.”
”Sitähän minäkin.”

*ovi lennähtää auki, Orin jalkoihin paiskataan säkki*

”Piilota se! Etkä muuten ole nähnyt minua tänään!”

*ovi lävähtää kiinni ja sen läpi kuuluu älähdys*

"Älä jätä partaasi oven väliin!"

”Oliko se Nori?”
”Oli. Jätti tänne säkin. Johon en halua koskea.”
”En ihmettele. Potkaise se jonnekkin pois näkyvistä. Minä en halua olla tekemisissä Norin liikeidoiden kanssa.”
”Varsinkaan jos ne liikeideat sisältävät jonkin hänelle kuulumattoman haltuunottoa ja eteenpäinmyymistä.”
”Olen harvinaisen samaa mieltä.”
”No niin, hoidetaan se pahuksen kuva nyt pois jaloista jotta päästään kiinnostavampien asioiden pariin.”
”Tarkoittanet kiinnostavammilla asioilla olutta.”
”Mahdollisesti, mahdollisesti.”

---

Ta-ta örkit ja männynkävyt. Palaillaan!
Maailmanlopun sattuessa keskivertosuomalainen vetää perseet koskenkorvalla
ja nukuttuaan pari päivää kohmeloa pois, kietoutuu turkikseen (koska täällähän
on aina talvi) ja lähtee pilkille; saattaa matkalla potkaista poroa ja karjaista
"PERKELE!"

Avatar
Aralas
Puolituinen
Viestit: 251
Liittynyt: Su Kesä 14, 2009 4:12 pm
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Re: Odotettu matka Jouluun - Joulukalenteri 2012 19. luukku

Viesti Kirjoittaja Aralas » To Joulu 20, 2012 1:50 pm

”On hetkiä jolloin olet rasittavampi kuin Thorin laskuhumalassa täydenkuun aikaan.”
Tästä ei saa mitään kovin kauniita mielikuvia aikaan :'D

18 oli ihan kiva ja jotenkin teoreettinen, sellainen.... elrondmainen.
"After San Sebastian please come with me. I'll take my clothes off." Mr. Tony Kakko

Vuoden Legolas 2010

Avatar
Celeb
Velho
Viestit: 817
Liittynyt: To Kesä 05, 2008 12:41 pm
Paikkakunta: Rivendell
Viesti:

Re: Odotettu matka Jouluun - Joulukalenteri 2012 19. luukku

Viesti Kirjoittaja Celeb » Pe Joulu 21, 2012 2:52 am

Ah, myöhässä. <3 Pyydän jälleen anteeksiantoa ja uhraan kalenterin epäviralliselle alttarille aiheeseen liittyvää kuvameteriaalia. (Luonnos taimitarhaviljelyn tunnilta ja nopea luonnosmainen testaus tältä illalta. :3)
20. Luukku

Luulisi, että lohikäärmeenä olo on pitkästyttävää. Lennellä ympäriinsä, napsia puolustuskyvyttömiä herkkupaloja, istua aarrekasan päällä, laskea rahoja ja kultavateja, nukkua, nukkua, nukkua ja nukkua. Nähdä kenties muutama mukavan tuhoisa ja seikkailullinen uni menneistä päivistä tai haaveilla uhkeasta naaraskäärmeestä ja parista oikein soikeasta munasta, mutta siinä ne viikon huippukohdat sitten ovatkin. Tietysti suurten sotien, uskaliaiden sankareiden ja pelokkaiden neitokaisten suomat keskeytykset suovat vaihtelua lohikäärmeiden elämänrytmiin, mutta lohikäärmeen elämä on pitkä, eikä sotien kaltaisia häiriöitä ole liiaksi, ja sankareilla ja neitokaisilla on usein tarpeeksi tekemistä keskenään.

Lohikäärmeet itse kuitenkin nauttivat yksitoikkoisesta elämästään. Aarteensa löydettyään – tai useimmiten ryöstettyään – ne ovat haluttomia jättämään pesänsä ja tyytyvätkin usein vain kuorsaamaan kultakasansa päällä höyryten ja siivet supussa. Ne myös ihailevat ja tonkivat aarrettaan ja vaikka siitä ei niille mitään hyötyä olekaan, ne muistavat tasan tarkkaan jokaisen vaskinapin ja juomatorven jonka omistavat – etenkin, jos aarre on ollut niillä pitkään.

Eräs meidän kaikkien tuntema lohikäärme on tietenkin maininnan arvoinen: Smaug. Varjovuorten ja Kulottuneiden nummien kätköistä se oli ryöminyt maailmaan ja siellä se oli kasvanut ja paisunut. Se oli ilkeä ja pahantahtoinen, kuten kaikki lohikäärmeet ovat, ja myös ahne ja ylpeä. Se oli kyllä ovela ja viekas, mutta altis imartelulle ja suorastaan typerä mitä tuli valheellisiin kohteliaisuuksiin ja niiden huomaamiseen. Smaug oli nuorena käärmeenä saanut kuulla Ereborin rikkauksista ja niin se oli ahneutensa ja kyltymättömän omistushimonsa vallassa lentänyt kääpiöiden vuorelle ja tunkeutunut niiden linnoitukseen. Se poltti kaiken tieltään eikä kääpiöistä ollut puolustamaan kotiaan niin hirmuista vihollista vastaan. Laakson kelloja soitettiin ja kaikkialla kuului valitusta ja kärsimyksen huutoja. Ja niin lohikäärme Smaug asettui Yksinäisen Vuoren uumeniin.

Vuodet vierivät ja pian Vuoren seutu autioitui kokonaan. Laakson kauniista kaupungista ei ollut jäljellä kuin raunioita ja hylättyjä taloja, eläimet karttelivat rinteitä ja tasankoa Vuoren ympärillä, eikä etäämmältä Järvikaupungistakaan uskallettu soutaa järven pohjoiseen päähän Yksinäisen Vuoren varjoon. Syvällä Durinin heimon rakentamissa saleissa lohikäärme näki unta kullasta ja aarteista, eikä sen lepoa häirinnyt mikään, ei ihminen, kääpiö tai haltia, eikä edes vuodenaikojen vaihtelu tai luonnonmullistus. Yhä vain nousi vuoren rakosista ja halkeamista savua ja huuruja, ja vaikuttikin siltä, että lohikäärme oli tullut jäädäkseen.

Monen kymmenen vuoden kuluttua alkoi kuitenkin lännemmässä liikehtiä Vuorenalaisen kuninkaan perijä ja hänen toverinsa. Velho nimeltä Gandalf oli nimittäin rohkaissut Thorinia Thrainin poikaa ryhtymään uskaliaaseen yritykseen: Ereborin takaisinvaltaamiseen ja Smaugin surmaamiseen. Ja eräänä päivänä kesällä 2941 Kolmatta Aikaa lensi rastas yli kuolleiden maiden ja tuhkaksi muuttuneiden tasankojen, laskeutui Yksinäisen Vuoren alarinteellä kivenlohkareelle ja nappasi nokkaansa etanan. Se alkoi tarmokkaasti hakata etanaa kiveä vasten rikkoakseen otukselta kuoren ja saadakseen sen sisältä pehmoisen herkkupalan. Koputus kaikui autiossa erämaassa ja kantautui vuoren uumeniin hämäriin ja tyhjiin saleihin, aina alimpiin tunneleihin asti. Siellä, kullan ja jalokivien hämärässä loisteessa kaiku moninkertaistui ja täytti salit. Äkkiä kultavuoren uumenissa liikahti jokin, ja kolikot vyöryivät korujen muassa kun aarrekasasta päätään nosti vuosien horroksen jälkeen jokin suuri ja hirmuinen.

Lohikäärme oli herännyt.


Kuva
Kuva
Kurkkaa ficcilistaustani tai runonurkkaustani.

Vuoden tulokas 2009, Kälätäti 2010 ja Ilopilleri 2014!
Kiitos, ihanaa! <3


Coolin Eksentrinen ja Lievästi Epäröimätön Bandiitti.

NUORI JA VIRIILI 2K17

Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Re: Odotettu matka Jouluun - Joulukalenteri 2012 20. luukku

Viesti Kirjoittaja Andune » Pe Joulu 21, 2012 11:26 am

Hauskaa maailmanlopun päivää!

Sen kunniaksi: Loftiksen joulukalenterin 21. luukku.

******

Pienempänä hän oli ihmetellyt ihmisten tuijotusta. Vanhat ukot katsoivat joskus pitkään perään, kun hän juoksenteli Järvikaupungin katuja pitkin. Sen jälkeen alkoivat kai kuiskia. Hän ei tiennyt syytä tähän, ennen kuin vasta 15-vuotiaana, jolloin hänen isänsä istutti pojan alas tuvan pöydän ääreen ja kertoi tarinan.

Tarina kertoi kääpiöistä ja Yksinäisestä Vuoresta ja Laakson kaupungista. Isä kertoi, miten kääpiöiden ja ihmisten välillä oli ollut ystävyyttä ja liittolaisuutta, mutta Smaug oli pyyhkinyt tulellaan kaiken pois. Vuorenalaista kuningaskuntaa ei enää ollut eikä Laakson iloisesti soivia kelloja – vain Smaugin autioittamaa maata. Kääpiöt olivat kiertolaisina ja Laakson ihmiset Järvikaupungissa, muistellen yhä menettämäänsä kotia. Tarina kertoi myös naisesta, joka oli paennut tuhoa pienen lapsen kanssa. Tuo lapsi oli ollut Laakson kuninkaan poika, jonka kautta sukulinja oli jäänyt eloon.

Silloin isä oli nostanut pöydälle mustan nuolen, kertoen sen olevan kääpiöiden takoma ja heidän suvunperintönsä. Ja vielä jonain päivänä, jos lohikäärme tuhottaisiin ja Laakso rakennettaisiin uudelleen, tämä nuoli osoittaisi, kuka olisi oikeutettu Laakson kuningas.

Hän ei ollut ensin uskonut mihinkään. Etenkään siihen, että tulisi vielä päivä, jolloin Smaug surmattaisiin ja kääpiöt palaisivat. Hän ei tuntenut itseään perijäksi saati tulevaksi kuninkaaksi. Silloin hän oli vain nyökytellyt päätään ja salannut todelliset ajatuksensa. Isä oli näyttänyt olevan niin vakavissaan.

Nyt kaikki oli kuitenkin muuttunut. Oli tapahtunut se, mihin hän ei ollut nuorempana uskonut. Ja vieläkin enemmän. Smaug oli kuollut, mutta ei kääpiöiden vaan hänen kädestään. Lohikäärmeen raato lojui nyt järven pohjassa, musta nuoli sydämessään. Järvikaupunkia korjattiin uuteen kukoistukseen ja Laakson raunioille suunniteltiin uutta, kaunista kaupunkia.

Eikä hän ollut enää pelkkä Esgarothin Bard. Nyt hän oli Bard Jousimies, Bard Lohikäärmeenampuja.

Laakson kuningas.
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009

Avatar
Lumisusi
Satutäti
Viestit: 1114
Liittynyt: Su Huhti 09, 2006 8:27 pm
Paikkakunta: Mustalaishaltioiden matkassa

Re: Odotettu matka Jouluun - Joulukalenteri 2012 21. luukku

Viesti Kirjoittaja Lumisusi » Pe Joulu 21, 2012 11:30 pm

Thanks Andune, aivan ihana luukku. <3 Ja kiitos Mirella, omasta osuudestasi, hauskoja luukkuja. :mrgreen: Peikkoluukkukin oli todella hauska. Ihanaa että ihmiset tykkäävät tästä. <3
O Elbereth! Gilthoniel!
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.


Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014

Lukittu