Hobitti

[Nerwen]

Voi, ja en ole sanonut mitään!

Ajattelin lukea ensin TSH:n, mutta äiti sanoi että kannattaa lukea Hobitti ensin, koska se on itse asiassa Tarun esinäytös. No, minähän luin. Nostalgiaa...

Olin vasta kolmannella, jos oikein muistan, ja minulla oli portaiden alla hylätyssä tuolissa "maja". Rahtasin sinne lampun ja luin miltei pimeässä Hobittia, joskus jotain syötävää seurana. Voi, siinä oli sitä jotain hienoa. En tiedä edes miksi, mutta näin jälkeenpäin se saa minut hymyilemään.

Hobitti taisi tulla luettua kahdesti ennen kuin vitosen kesällä aloitin Tarun ensimmäisen kerran...

Se on ihana kirja, ja siitä huomaa niin kamalan selvästi, että se tosiaan oli paljon ennen Tarua kirjoitettu. Sen huomaa siitä, että alussa Gandalf päivittelee "Voihan norsun kärsä!" ja sitten Klonkun luolassa, tai oikeastaan hieman ennen sitä, kun Bilbo suunnittelee piipun sytyttämistä, hän etsiskelee "tikkuja". Huvittavaa. Ja ne haltiat! Niille tulee naurettua aina. Käytös sekä Synkmetsässä että Rivendellissä on ihan päätöntä, varsinkin Rivendellin haltioiden kiusatessa Thorinia ja kääpiöitä.

Pitää lukea Hobittikin kesällä. Taidan käydä koko lajitelman läpi, olen jo päättänyt lukea Tarun ja Silman, miksei Hobitti ja KTK saman tien

edit; olen lukenut tuon sarjakuvan ensimmäisen osan... unohdin mainita.

[Fuu]

Ah, olen missannut koko tähän topikkiin selittämisen!
Nyt on hyvä aika, koska aloin tänään jostain itsellenikin tuntemattomasta syystä lukemaan tätä kirjaa uudestaan. ^^ Nyt olen mennyt jo yli puolivälin ja voi että, ihanasti sitä voi tykästyä taas uudestaan. Edellisestä lukukerrasta on jo aikaa, ja tämän päälle voisi varsin mukavasti lukea Tarun. ^^

Tosiaan, Hobitti on ihana. Tuli itsekseen nyt hihiteltyä sitä tapaa, jolla Bilbo-parka vain kiskotaan mukaan mokomaan seikkailuun, vielä ilman nenäliinoja ja kävelysauvoja! Ah ja voi. Gandalf on minusta tässä ehkä hupaisampi kuin Tarussa, mutta ehkä se sopii kirjojen erilaisiin luonteisiinkin. ^^ "Mutta ei hän voinut vastustaa halua saada sanotuksi viimeinen sana." Haha. Lisäksi sen savurenkaat ovat aivan mainioita. :D Toinen ihan hulvaton kohta on myös haltioiden laulu...
"Te poninne kengittää voitte!
Joen virta ryöppyää!
Hoi! Tra-la-rallatamme
täällä laaksossamme!"

Tolkienilla on Hobitissa tosiaan jotenkin satusetämäinen tyyli, oikein sellainen että tätä kirjaa voisi lukea lapsille takkatulen ääressä. *naur* Vaikka toisaalta, jos ei katso kirjoitusasua, niin aika raakojahan esmes jotkut hämähäkit ja hiisien silpomiset on.
Tänään ehdin vähän yli puolivälin - kun aloitinkin - ja jos huomenna sais loppuun niin hyvä hyvä. Pitää katsoa että miten se Smaug sitten lopulta saa kuonolleen, kun en sitä tähän hätään muistakaan!

(mutta jep, tri-li-lillalla, laakso hauska on illalla! Ha! Ha! xDD <3)

[Silvertiggy]

Hobitti oli minunkin ensimmäinen Tolkienin kirjoittama teos, ja ihastuin siihen heti. Se on vielä semmoinen satukirja, melkeinpä. Juu, kyllä se on.. ;P Hobitin luin viimeksi, hmm.. kyllä, vuosi sitten.

Hahmot ovat vallan ihania ja veikeitä. Suosikkejani ovat ehdottomasti peikot ja tietenkin Bilbo. Sain monet hyvät naurut ja tirskahtamiset lukiessani kirjaa, kun seurasin hobitin toilailuita. Pidän siitä, kuinka Bilbo muuttuu matkan aikana Yksinäiselle Vuorelle.

Kirja on pullollaan myös ihania runoja ja lauluja, joita joskus opettelin ja osasinkin ulkoa. Aaahh... Opettelin myös Hobitin avulla ensimmäiset riimut, kumpiakos sitten ovatkaan, kun ei ulkoa muista.. No kuitenkin, omassa painoksessani on esipuheeseen kirjoitettu riimuin kuukirjaimet, jotka Elrond luki kartasta, sekä toiset karttaan merkityt riimut. Niistä aloin suomentelemaan ja kivaa puuhaahan se oli

[Elwind]

Hoh, tänne en olekaan vielä ilmoittautunut.
Eliks, luin Hobitin tuossa parisen vuotta sitten. Se oli silloin kun innostuin Taru Sormusten Herrasta ja ajattelin lukea Hobitinkin samaan putkeen.
Olisi ehkä ollut parempi lukea se ennen TSH:ta, mutta minkäs mahtaa.

Kaiken kaikkiaan tuo todellakin satukirjamainen teos on varsin hyvä, juoni on mainio. Kuten tässä jo viisaammat tahot mainitsivat, Bilbo muuttuu aika paljon matkan aikana.

Joo. That's all.

[Nerwen]

Hmmh.... Jatkan hieman tuota omaa hobitti-tarinaani.

Aloin lukea kirjaa siskolleni tässä muutama päivä sitten (täytyy sitä nuorempiaan sivistää!) ja kahlasin itse hiukan pidemmälle. Sain nauraa; ne haltiat, ne haltiat! Kuten Fuu Hououji sanoi, hulvattomia. Kun on koko kesän alun lukenut TSH:ta ja Silmarillionia, niin heidän laulunsa ja pelleilynsä tuntuu naurettavalta.

Hobitti on edelleen ihana kirja.

[Suetus]

Hmm.. Hobitti. Se on tosi hyvä kirja. Voi lukea yhä uudestaan ja uudestaan eikä siihen vaan kyllästy. Tolkienin sitä niinihanaa kuvailua ja juoni on hyvä. Kertoo selvästikin Taru Sormusten Herrasta ennen tapahtuneita juttuja. Kannattaa muuten lukea Hobitti ennen kuin lukee TSH:n . Teksti on aika helppolukuista ja pysyy hyvin kärryillä. Itse luin ensin Hobitin ja sitten TSH:n ja vasta sen jälkeen Silmarillionin. Ei ihan järjestyksessä mennyt

-Suetus-

[Niredhan]

Hobitin luin muistaakseni ensimmäisen kerran varmaankin joskus nelosluokalla. Useamman kerran on tullut tosiaan luettua ja edellisen kerran pikkuisen ennen Hobitti-elokuvan ensi-iltaa. Saatan jopa pitää Hobitista enemmän kuin Tarusta, koska tää on jotenkin vähemmän puuduttava ja muutenkin reippaasti yksinkertaisempi niin juoneltaan kuin henkilöhahmoineenkin. Teksti on aika helppolukuista, joten kirjan jaksaa lukea vaikka yhdeltä istumalta. (:

[Gillgalad]

Luin Hobitin viimeksi tänä syksynä ennen Hobitin ensi-iltaa. Ekan kerran olen lukenut sen 10 vuotta sitten (koska oma kirja vuoden 2002 painos, enkä ole lukenut sitä aiemmin), taisin saada kirjan synttäri tai joululahjaksi en muista kummaksi. Tykkään kirjasta vaikka se onkin paljon kevyempi kuin TSH, siksipä se onkin oiva välipala aina välillä paksujen kirjojen välissä.

[Beowulf]

Oon lukenut Hobitin nyt kaksi kertaa, ja yksi asia tuntuu nousevan ylitse muiden esiin, mikä pisti ärsyttämään varsinkin viimeisen lukukokemuksen jälkeen: Smaug, jonka kohtaaminen tuntuu olevan kirjan suurimpia tavoitteita, kuoleekin loppujen lopuksi turhan helposti. Kun on kulkenut retkikunnan mukana Konnusta aina Yksinäiselle Vuorelle saakka, niin Smaugin kohtaaminen tuntuu olevan yksi jännittävimpiä ja suurimpia kohtauksia. Mutta kuinka ollakaan, kun rastas (?) kertoo Bartille, että ampuu lohikäärmeen rinnassa olevaan aukkoon, ja Smaug heittää henkensä tosta noin vain. Mulle se oli kirjan yks suurin flobbaus, vaikka tarina jatkui vielä Viiden Armeijan Taistelulla ja Bilbon kotiinpaluulla.

Hauskoja kohtauksia sitten löytyisi vaikka kuinka paljon, jos ne kaikki muistaisi vain. Haltiakuninkaan tyrmä on yksi hauskimpia paikkoja, ja juopuneet haltiat. Myös kääpiöiden saapuminen yksitellen Beornin luo oli mielenkiintoinen kohtaus, varsinkin kun Gandalf paljasti lopulta juonensa tarkoituksen. Beorn kuuluu suosikkihahmoihini tässä kirjassa.

Kirja on helppolukuinen, ja Tolkienin kuvitus sopii hyvin yhteen kertomuksen kanssa.

[Pyrexia]

Tuli luettua ensimmäisen kerran silloin samaan syssyyn kun noita muitakin kirjoja luin, ja siitä on jo muutama vuosi vierähtänyt.
Se Hobitissa on, että se on helppolukunen kirja, ja se on sellaaneen kun ei tiedä mitä seuraavaks lukis, tai ei vaan löydy mitään uutta luettavaa, niin sen voi aina nappasta tuolta hyllystä ja lukasta.
En oo enää pysynyt laskuissa mukana, että kuinka monta kertaa oon sen lukenut tylsyyksissäni.

Kirja muutenkin viihdyttävä ja hauskaa luettavaa, eikä siinä ole sellaisia kohtia, että tulis ajatelleeksi: "Ei helkkari mitä pakkopullaa...plääh..."

[Villasukka]

Olen juuri nyt (vasta) lukemassa hobittia ja siinä aika alussa olen.

Niin niin, tulipahan vaan mieleen siitä elokuvasta, että aika hyvin peter on sen toteuttanut.

Siis siitä Bilbon kotijutusta.

Kyllä te ymmärrätte, vai? No menen nyt tästä selittelemästä.

[Villasukka]

Nyt sitä hobittia on tullu luettua ja voin sanoa että sekin on ihana aivan kuten muutkin tolkienin teokset.

Erityisesti pidin synkmetsä kohdista.Se oli jotenki jänna ja kylmät väreet kulki selkää pitkin.Varsinki kun ne haltiat aina katosi sillä tavalla .3.

Odotan innolla hobitti elokuvasta toista osaa.Mitenköhän Peter sen toteuttaa

[sagitta]

Siitä ei ole kauaa kun luin tuon Hobbittin. Pari vuotta(ko)?
Kirja on ihana! Kerronta on mukavaa ja helppoa. (No sehän on suunnattu lapsille!) No, jotenkin pidän tuon tuollaisesta tyylistä. Lempikohtauksiani ovat, kääpiöiden saapuminen Bilbon luo ja Bilbon ja Klonkun arvuuttelu. Itse en olisi osannut yhtäkään niistä.
Minulla on se painos jossa on Tove Jasonin kuvitus. Tekee lukukokemuksesta vielä hauskempaa.
Jos saan lapsia, luen kirjan varmasti heille!

[Ezellohar]

Mulla on kans Hobitti Tove Janssonin kuvituksella. Se on niin hauska!
Tykkään siitä Klonkun kuvasta missä se on jättiläinen. Repeän sille aina :'D
Arvuuttelu-kohtaus on myös mun lemppari.

Mä oon kans päättäny et jos joskus saan lapsia tai veljet saa niin todellakin luen niille Tolkienia. Ekana Hobitin.

[Pyrexia]

Palaan tänne taas kommentoimaan.
Itselläni on kaksi Hobittia, pahvikantisena, jossa on Tolkienin piirros Smaugista kultakasan päällä ja kovakantisena, joka onkin elokuvakannella. Tuo pahvikantinen näyttää jo vähän kärsineeltä, koska sitä on tullut käänneltyä ja väänneltyä käsissä samalla kun sitä on lukenut. Oli pakko hommata kovakantinen jo 2012, jos se kestäisi siistimpänä pidempään.
Olen suositellut ja koittanut saada toisiakin ihmisiä lukemaan Hobitin, koska se on niin helppolukuinen ja hauska. Mutta toistaiseksi kukaan ei ole ”uskaltanut” tai jaksanut, koska kuvittelevat sen kai niin vaikealukuiseksi. Mutta toiset sitten kyselevät kauheasti kirjasta, kun ovat nähneet elokuvat. Eivät tajua, että kaikki pääsisivät helpommalla, jos vain lukisivat itse kirjan.