Ajattelin lukea ensin TSH:n, mutta äiti sanoi että kannattaa lukea Hobitti ensin, koska se on itse asiassa Tarun esinäytös. No, minähän luin. Nostalgiaa...
Olin vasta kolmannella, jos oikein muistan, ja minulla oli portaiden alla hylätyssä tuolissa "maja". Rahtasin sinne lampun ja luin miltei pimeässä Hobittia, joskus jotain syötävää seurana. Voi, siinä oli sitä jotain hienoa. En tiedä edes miksi, mutta näin jälkeenpäin se saa minut hymyilemään.
Hobitti taisi tulla luettua kahdesti ennen kuin vitosen kesällä aloitin Tarun ensimmäisen kerran...
Se on ihana kirja, ja siitä huomaa niin kamalan selvästi, että se tosiaan oli paljon ennen Tarua kirjoitettu. Sen huomaa siitä, että alussa Gandalf päivittelee "Voihan norsun kärsä!" ja sitten Klonkun luolassa, tai oikeastaan hieman ennen sitä, kun Bilbo suunnittelee piipun sytyttämistä, hän etsiskelee "tikkuja". Huvittavaa. Ja ne haltiat! Niille tulee naurettua aina. Käytös sekä Synkmetsässä että Rivendellissä on ihan päätöntä, varsinkin Rivendellin haltioiden kiusatessa Thorinia ja kääpiöitä.
Pitää lukea Hobittikin kesällä. Taidan käydä koko lajitelman läpi, olen jo päättänyt lukea Tarun ja Silman, miksei Hobitti ja KTK saman tien

edit; olen lukenut tuon sarjakuvan ensimmäisen osan... unohdin mainita.