Yön vangit (ficlet)

Draamaa, angstia ja vakavia aiheita.

Valvojat: Likimeya, Andune

Aiwendil
Samooja
Viestit: 417
Liittynyt: Ma Maalis 04, 2013 3:57 pm
Paikkakunta: Ent'asumus

Yön vangit (ficlet)

Viesti Kirjoittaja Aiwendil »

Title: Yön vangit
Author: Aiwendil
Beta: ei ole
Genre: angst (lievä)
Pairing: ei ole
Disclaimer: kaikki kuuluu Tolkienille enkä minä hae rahallista hyötyä or what-so-ever.
Rating: ei kai taida olla kovinkaan paljon yli generalin...
Warnings: lievääkin lievempi angst...
Summary: Kuvailua örkkien elämästä hieman kaarrellen ja kierrellen.
Feedback: Erittäin suotavaa!
A/N: Nih, örkeistähän tässä puhutaan, vaikken niitä varsinaisesti mainitsekaan. Joku Silman lukenut varmasti ymmärtää, mistä puhun, sillä kiertoilmaukset ovat tämän ficin pääasia. Ja niin, lyhythän tämä on, ja ehkä vähän epä-angstinen, mutta minnekään muualle tämä ei nyt tuntunut sopivan...
***
YÖN VANGIT
Pimeys tuli aina, se tuli vaikka kuinka toivoi muuta. Pimeys tuli Auringon lähdettyä, sillä Kuulla ei ollut valtaa Pimeyden yli. Pimeys käytti viittanaan Yötä ja Yö se aina vangitsi kaikki Pimeyteen. Siksipä noita Pimeyden uhreja kutsuttiin Yön vangeiksi. Heille ei Aurinko enää koskaan kauniita kasvojaan näyttänyt eikä aamu koskaan saapunut, sillä kullatun maan sijasta he näkivät murentuneet vuoret ja raunioituneen maan, jota peitti sairas valo. Yö oli myrkyttänyt heidän kerran niin puhtaat ja viattomat mielensä. Kauneus jäyti heidän mustia sielujaan, kun he sitä näkivät, ja he vihasivat kaikkea kaunista juuri sen vuoksi. Kaikki valkoinen, kaikki värillinen menetti voimansa, muuttui tuhkaksi ja tomuksi, katosi tuuleen. Mutta yhtä Yön vangit vihasivat enemmän kuin kauneutta; Pimeyttä. He vihasivat ja pelkäsivät Pimeyttä, mutta heillä ei ollut pakotietä. Kaikki tiet, mistä tai miten ne sitten alkoivatkin, päätyivät aina samaan paikkaan; tuhoon ja tuhkaan, vereen ja tuskaan. Pimeyteen.

Yön vangit tarttuivat aseisiinsa, jotka oli luotu vain tuhoamaan. Kaikki aistikkuus puuttui noista aseista. Mutta tuhoaminen oli heidän työnsä, orjat eivät nouse herraansa vastaan, eivät nyt eivätkä koskaan. Vihan mustuus korvensi heitä heidän yksinäisillä matkoillaan. Sillä, vaikka he kuinka kulkivat tiiviissä joukossa, jokainen oli yksin. Mielet eivät enää edes yrittäneet kurottaa toisiaan kohden. Se kaikki kuului menneisyyteen, aikaan, jota ei saisi koskaan takaisin, se aika oli tuhkaa ja tomua. Menetetty.

Kuinka kauhea olikaan sen sotajoukon kauneus, joka hyökkäsi Pimeyden kimppuun. Yön vangit kalpenivat sen voiman edessä. Kauneus poltti heitä, poltti ja jäädytti yhtä aikaa. Mutta sotajoukon kaunes oli kauhea Valon kansankin silmissä. Ja kauhea oli sotajoukon viha; maa ja vuoret järkkyivät, taivas itki verta, vedet nousivat uomistaan ja tukahduttivat tulen ja mustanharmaa usva peitti maat. Veri tahrasi kaiken, kaiken... Kukaan ei säilynyt muuttumattomana. Yön vangit tuhoutuivat, mutta eivät vapautuneet. Kuolemassakin he kuuluivat Pimeydelle, Yölle. Sillä Yö oli aina ollut, Yö olisi aina, Yö oli kaikki.

Veret ovat hyytyneet ja kaiut vaimenneet. Enää vain kuolleitten eksyneet sielut vaeltavat täällä, he etsivät olemustaan, joka kuului menneeseen. Mutta mennyt on tuhottu, Pimeys on tuhottu. Ja silti tuhkasta nousee uusi Pimeys, Yön vangit alkavat taas tuhota. Mutta nyt he ovat unohtaneet, mitä he kerran olivat. He vihaavat kauneutta vain sen vuoksi, että he ovat aina vihanneet sitä. He ovat enää vain Yön vankeja. Muisto siitä, että he kerran olivat Valon kansaa, on poissa. Iäisyydeksi.
***
A/N: Tämä siis syntyi Kahden Tornin (kirjan) loppupuolen perusteella, Sam lievästi sanottuna angstas siellä. Mutta eipä muuta, kommentteja pyydetään. -Aiwen
Viimeksi muokannut Aiwendil, Ke Joulu 04, 2013 6:05 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
"I do not have a poetic bone in my body
and I don't want to say you left -
but my heart is no longer in my chest."

Kälätäti 2014 Kiitos kaunis!
Avatar
Tindis
Puolituinen
Viestit: 275
Liittynyt: Su Joulu 02, 2012 11:02 am
Paikkakunta: Hämeenlinna

Re: Yön vangit (ficlet)

Viesti Kirjoittaja Tindis »

Tälläistä min on kaivannutkin! Kirjoitusvirheitä en löytänyt kuin yhden: " värillinen menietti noimansa". Tämä oli surullisuudessaan kaunis, kuvailu oli ihanaa. Kiitos tästä!
~Stupid book. I need to sleep, but I can't stop reading you.
Vuoden Legolas 2014
ja virallinen Saunatonttu :3
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Re: Yön vangit (ficlet)

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Tämä on todella tunnelmallinen ja hui miten kaunista kuvailua.

Pidän siitä, miten käytät sanoja. Asioiden inhimillistäminen toimii todella loistavasti tässä, olen aina pitänyt sitä mielenkiintoisena tapana kuvailla jotakin, ja tässä kaikki toimii. Pimeys käytti viittanaan Yötä ja Yö se aina vangitsi kaikki Pimeyteen. Tuo on todella kaunis (vaikka nillitysnäkökulmasta se olisi vielä kauniimpi ilman se-sanaa :wink: )

Mielestäni tämä kuvaa örkkien mielenmaisemaa hämmentävän ymmärrettäväksi. Jäin ihan pohtimaan tuota kauneuden ja yön vihaa, mikä niitä otuksia vainoaa, ja totesin että niinpä. En olisi uskonut tätä päivää näkeväni, ymmärrän örkin kiukun! Tuo epätoivo on käsinkosketeltavaa, se, miten ei ole kuin yksi tapa elää - tuhoaminen ja vihaaminen. Vaikka tämä auttaa ymmärtämään pahaa, tämä myös saa kiukun pintaan. Örkit eivät aina olleet noin ja sitä rataa...

Tämä oli varsin jännä kokemus.
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
Aiwendil
Samooja
Viestit: 417
Liittynyt: Ma Maalis 04, 2013 3:57 pm
Paikkakunta: Ent'asumus

Re: Yön vangit (ficlet)

Viesti Kirjoittaja Aiwendil »

Kiitos, Tindis ja Nerwen!

Minä ilmeisestikään _en osaa_ kirjoittaa... (se kirjotusvirhe, jonka muuten huomasin itsekin, mutta liian myöhään, nyt se on kuitenkin korjattu) Jihuu, joku pitää tästä! :D Heh, kiitoksia paljon teille. Ja muuttaa muuten huomattavasti paljon tuota tekstiä, kun kirjoittaa nuo sanat "pimeys", "yö", "valon kansa", "yön vangit", jne isolla, koska sitten se ei enää olekaan jokin esine vaan se on periaatteessa henkilö/henkilöitä. -Aiwen (*kiittää, kumartaa ja lyö päänsä pöytään* "ai s--tana!")
"I do not have a poetic bone in my body
and I don't want to say you left -
but my heart is no longer in my chest."

Kälätäti 2014 Kiitos kaunis!
Saphire
Samooja
Viestit: 420
Liittynyt: La Maalis 02, 2013 12:51 am
Paikkakunta: Siellä, mihin kukaan muu ei eksy!
Viesti:

Re: Yön vangit (ficlet)

Viesti Kirjoittaja Saphire »

En minäkään sen kummemmin virheitä löytänyt :)
Mielenkiintoinen näkökulma ja epätoivo suorastaan paistoi tästä, kuten Nerwen jo totesikin. Tapasi kirjoittaa tällaista on aivan mahtava.
Lisää tällaista kiitos!
~Saph
Vuoden originaali 2014~
Saphire tekee paluun vuosia jälkeen.. :'D
Aiwendil
Samooja
Viestit: 417
Liittynyt: Ma Maalis 04, 2013 3:57 pm
Paikkakunta: Ent'asumus

Re: Yön vangit (ficlet)

Viesti Kirjoittaja Aiwendil »

Kiitos, Saphire!
Oli vähän angsti olo eilen, yritin kirjottaa jotain angstaavaa, mutta ei onnistunut. -_- Olen kyllä kirjottanut yhen lyhyen jutun, vähän angstaava, jonka julkasen tuolla Vieraalla Maaperällä, koska se ei liity mitenkään LotR:n tai Hobittiin... Ehkä onnistun jossain vaiheessa kirjoittamaan lisää. :) Nyt palailen muiden tekstien pariin. -Aiwen
"I do not have a poetic bone in my body
and I don't want to say you left -
but my heart is no longer in my chest."

Kälätäti 2014 Kiitos kaunis!
Avatar
Pyrexia
Metsähaltia
Viestit: 633
Liittynyt: Su Maalis 30, 2008 5:26 pm
Paikkakunta: Jossain metsän laitamilla

Re: Yön vangit (ficlet)

Viesti Kirjoittaja Pyrexia »

Mielenkiintoinen ja syvällinen tarina kaikessa lyhykäisyydessään. Minulta on aina turha odottaa, että etsisin kirjoitusvirheitä, koska osaan aina lukea niin että ohitan ne, mutta en usko että niitä siellä oli, kun muut lukivat/kommentoivat ennen minua. :mrgreen:
Mutta kuitenkin, tykkäsin tästä ja tavastasi miten sen kirjoitit.
Tomorrow is tomorrow
Hyvin usein voittajia on häviäjät,
jotka päättivät yrittää vielä kerran.
Aiwendil
Samooja
Viestit: 417
Liittynyt: Ma Maalis 04, 2013 3:57 pm
Paikkakunta: Ent'asumus

Re: Yön vangit (ficlet)

Viesti Kirjoittaja Aiwendil »

Kiitos, Pyrexia!
En ihan tosissani odottanut, että ihmiset (tai loftislaiset) pitäisivät tästä näin paljon, mutta iloinen yllätyshän se oli ja ne ovat aina mukavia. :) -Aiwen
"I do not have a poetic bone in my body
and I don't want to say you left -
but my heart is no longer in my chest."

Kälätäti 2014 Kiitos kaunis!
Vastaa Viestiin