Hobitti: Viiden armeijan taistelu SPOILERIKETJU!

Haluatko keskustella TSH:n valkokangasversioista?

Valvojat: Frim, Miaplacidus

sagitta
Aktiivipallero
Viestit: 584
Liittynyt: La Maalis 09, 2013 12:16 pm

Re: Hobitti: Viiden armeijan taistelu SPOILERIKETJU!

Viesti Kirjoittaja sagitta »

Olin aluksi sitä mieltä, etten puutun enää mitenkään tuohon Taurieliin… Mutten voinut vastustaa kiusausta!
Ekan kerran kun näin tuon listan, niin olin valmis allekirjoittamaan ihan kaiken. Mutta joo, voi olla että tuo Taukin syntilista on joissain kohdin hieman kärjistetty, epäreilu ja jopa vääristelty. Kuitenkin siinä on myös perää.

Alussahan DoS:ssa Tauriel esitellään erittäin taitavana, vahvana, päättäväisenä, raudanlujana sekä viisaana kuten myös erittäin kauniin haltianaissoturina, mikä itselleni ainakin herätti heti sen Mary Sue kuvan. Sitten heti perään alkaa tulla vastapainoksi kamalasti kaikenlaisia ”inhimillisiä” ja ”naisellisia” piirteitä. Eli yhtäkkiä hän onkin vapautta kaipaava, unelmia/haaveita täynnä oleva, herkkä ja sympaattinen neito, joka menee ja rakastuu. Niin traagista!
Tämä kaikkihan olisi kait ihan ok, mutta minusta tässä tuli nyt vatsaan huono käsikirjoitus, ohjaus sekä ajan puute. Koska kaikki nämä ominaisuudet on pitänyt saada tungettua yhteen hahmoon ja näyttää lyhyellä aikavälillä, niin se teki hahmosta kamalan sekavan, hiukan ristiriitaisen jopa ailahtelevaisen ja vaikeasti ymmärrettävän.

Olen tosiaan sitä mieltä, ettei Tauriel anna kovinkaan lämmintä kuvaa itsestään. Eihän se haittaa ettei kaikki haltiat ole sellaisia kaikkien kavereita kuten vaikkapa Elrond. Thrana on juuri sen takia ihana, että osaa olla melkoinen kylmäkalle. XD Mutta Mithrellasin tuomat seikat kyllä osoittivat aikamoista välinpitämättömyyttä TaurieliN suunnalta. Eikä hän kyllä mitään mainittavaa hyvää tehnyt kenellekään muulle kuin Kilille. Ja minusta tarvitse olla nainen, jotta voisi suhtautua lapsiin tai kehen tahansa apua tarvitseviin suojelevasti tai ystävällisesti. Toisaalta nuo Bardin lapset nyt olivat aika rasittavia ja aina pulassa…

Mitä tuohon taisteluasioihin tulee, niin alussa hän osui jokaiseen hämikseen ja örkkiin jotka tielle osuivat. Sain melkein sen kuvan, että nainen oli samanlainen sirkustirehtööri kuin Leggy. Kuitenkin loppua kohden vauhti hidastui. (Toisin kuin Superhero Legolasilla!) Ja se viimeinen taistelu, missä hän koettaa pelastaa rakkaansa, näytti alkuun verrattuna melko säälittävältä.
Uppiniskaisuus Thranduilia kohtaan oli myös kovin ylimitoitettu. Se vielä meni, että Taukki häippäs määräyksistä huolimatta kääpiön perään, mutta nuolella uhkailu/osoittelu kuningastaan kohtaan on kyllä aika suuri rike. Oli hän rakastunut tai ei.

Mutta nyt siihen suurimaan syntiin: rakkaus! (Hyi olkoon! XD)
Taurielin suurin motiivihan, kaikkeen mitä hän nyt ehti leffassa tehdäkin, oli vain ja ainoastaan Kili. Olen parjannut tästä ennenkin, eli tuo rakkausstoori oli kamalan turha, väkisin elokuvaan väännetty ja huonosti toteutettu, joten sen (rakkauden ja rakastumisen) todellinen tarkoitus jäi itselleni erittäin pinnalliseksi ja erittäin kliseiseksi. Varsinkin niitten naurettavan kliseisten repliikkien ansiosta. Esim. Kili: Aren't you going to search me? I could have anything down my trousers. Tauriel: Or nothing. (Oikeesti!? Naurettiin kyllä niin kovaa kaverin kanssa! XD)
Tämän vuoksi itse ainakin näen kaikki ne Taurielin teot, jotka liittyvät jotenkin Kilin pelastamiseen, vain typerinä sekä itsekkäinä. Ja tosiaan se nainen osaa manipuloida! On kurjaa, että hän tietää Legolasin tunteet, muttei millään tavalla vastaa niihin, vaan vetää toisen karkumatkalleen. Joo, tiedän (onneksi viisas ja hyvä) Thranduil kielsi kaikki suhteen poikaansa, mutta olisi Taukki voinut sitten sanoa vaikka suoraan, ettei tästä nyt tule mitään.

Mutta juu, tossa nyt oli hiukan omia ajatuksiani.
On jokseenkin vaikea tehdä syvällistä analyysia Taurielista, kun siitä ei ole mitään kunnon taustatietoa.
Life and Death have been in Love longer than words can describe.
Life sends Death countless gifts
And Death keeps them forever...


Vuoden Palautteenantaja 2014
Fangwen
Puolituinen
Viestit: 306
Liittynyt: La Loka 05, 2013 4:44 pm
Paikkakunta: *raapii päätään* sen ku tietäis...

Re: Hobitti: Viiden armeijan taistelu SPOILERIKETJU!

Viesti Kirjoittaja Fangwen »

Mä olen luvannut itselleni, etten pistä nokkaani tähän Tauriel-juttuun, mutta jos nyt kerta kiellon päälle.

Meikä ei ole koskaan varsinaisesti pitänyt Taurielista. Mutta jotenkin tuon toisen ja kolmannen leffan välissä aloin ensin sietämään häntä ja sitten kolmannen leffan kaksi kertaa nähtyäni ja tumblria tarpeekseni selailtuani aloin melkeinpä pitää kyseisestä naikkosesta. Kyllä, hahmon toteutus on kaikkea muuta kuin täydellistä, ja rakkausstoori Kilin kanssa oli omasta mielestäni melkoisen turha (ja jos se kerran oli pakko tehdä, niin olisi sentään voinut tehdä sen kunnolla...) mutta ei Tauriel mikään läpimätä hahmo ole. Taurielhan on (oman kansansa mittapuulla) nuori ja rakastunut, eivätkä rakastuneet ihmiset aina ole väkeä siitä järkevimmästä päästä. Kyllä, Tauriel pyöri koko ajan Kilin ympärillä. Koska oli rakastunut, ja koska Taurielin tehtävä leffoissa oli olla se rakastunut, koska PJ:n mielestä leffoissa nyt täytyy aina olla vähintään yksi traagisesti rakastunut pari. Ja kyllä se kai sai lisää ihmisiä katsomaan leffoja, koska traagiset rakkaustarinat sattuvat olemaan jotain mikä myy. Ja kuulemma Taurielin piti kanssa olla jonkinmoinen roolimalli nuorille naiskatsojille, mutta sen homman onnistuneisuudesta ollaan montaa mieltä. Ja juu, salohaltioiden ei pitäisi osata parantaa athelasilla, mutta onko missään sanottu etteikö Taurielissa voisi virrata myös suurhaltioiden verta? Kyllä, Tauriel esitellään aina salohaltiana, mutta ei se mielestäni mikään mahdottomuus ole, että hänessä olisi muutakin kuin salohaltiaperimää.

Ja tuosta sagittan mainitsemasta hahmon vaikeastiymmärrettävyydestä: eikö se olisi vähän tylsää, mikäli hahmo olisi hirveän yksioikoinen? Tauriel on tosiaan aluksi se vahva ja peloton naissoturi, mutta myöhemmin paljastuva herkempi puoli kertoo, ettei hän ole pelkästään sitä. Minusta se on ihan kiva juttu, koska silloin hahmo ei ole ihan niin yksiuloitteinen. Myös Thranduilin käskyjen uhmaaminen oli mielestäni joissain määrin ihan hyvä piirre, koska se osoitti ettei Tauriel ole mikään tahdoton sätkynukke joka tekee kaiken niin kuin hänen herransa käskee. Taurielilla on oma tahto ja omia päämääriä (kyllä, Kili on yksi niistä, mutta myös oman kansan puolesta taisteleminen ja vapauden saaminen) eikä hän suostu luopumaan niistä ihan vain koska Thranduil sattuu olemaan eri mieltä.
Yksiuloitteisuudesta tuli mieleen, että meikää surettaa ajatella, että vaikka Tauriel olisi vielä yksiuloitteisempi ja rakkausstoori Kilin kanssa olisi vedetty vielä enemmän överiksi, ihmiset pitäisivät hänestä silti paljon enemmän mikäli hän olisi mies. Mies, joka on hyvä taistelija, hyvännäköinen, taidokas parantaja ja vielä kaiken päälle rakastunut traagisesti erirotuiseen. Mulle tulee tästä eräs tyyppi mieleen (okei hän on asia erikseen, mutta silti yhtäläisyyksiä on...)

Hitto musta tuntuu että tästä tuli erittäin sekava sepustus ja lähinnä toistin vain sitä mitä muut on jo sanoneet, mutta sainpahan omaa mielipidettä ainakin ehkä vähän auki...
"...But as for me, my heart is with the Sea, and I will dwell by the grey shores until the last ship sails. I will await you."

― Círdan the Shipwright

Hukka vieköön, mörkö syököön ja piru periköön!
sagitta
Aktiivipallero
Viestit: 584
Liittynyt: La Maalis 09, 2013 12:16 pm

Re: Hobitti: Viiden armeijan taistelu SPOILERIKETJU!

Viesti Kirjoittaja sagitta »

Aktivointiviikonlopun kunniaksi laitan taas kommenttia.

Niin, en nyt tarkoita, että hahmoilla (oli ne sitten miehiä tai naisia) pitäisi olla vain ja ainoastaan yksi mielipide tai niiden tulisi olla yksiulotteisia ja tylsiä. Ei, on hienoa jos hahmo kehittyy matkan varrella tai siinä ilmenee uusia piirteitä, jotka vaikuttavat tapahtumiin. Sehän se juuri luo hahmoista mielenkiintoisia ja omaperäisiä. Mutta minulle tuo Taurielin käyttäytyminen oli vain sellaista yhtä hullua vuoristorataa. (Joo, joo rakastuneella hormonit hyrrää.)
Jotenkin en vain osaa ajatella haltioita tuollaisina… noin inhimillisinä. Siis minusta haltioiden mielenlaatu ja muutokset näkyvät paljon hitaammin ja hillitymmin. (Poikkeuksena olkoot Feanorin pojat! XD) Lisäksi arvojärjestys, hierarkia ja auktoriteettien kunnioitus ovat minusta haltioille paljon vahvemmat kuin ihmisille. Esim. vanhempia tai ylempiarvoisia vastaan ei niin vain mennnä uhmaamaan. Ja olen saanut sen kuvan, että Thrana toimi Taukille tietynlaisena holhoojana. Muutenkin se uhmaamis kohtaus oli niin kamalan kliseinen. ”Sinä et osaa rakastaa blaa blaa blaa!” Helkutti toinen on eläny monta tuhatta vuotta, kaippa hän nyt on ehtinyt nähdä hiukan elämää.

Okei, myönnän kyllä, että yksi suuri syy miksi en pidä Taurielista, on juuri tuo sukupuoli. Tällä en tarkoita ettenkö pitäisi elokuvien naishahmoista. Mutta hienon naishahmon luominen tuollaiseen ns. ”poikien leffaan” on haaste. Sillä monesti niistä tulee kamalan stereotyyppisiä tai tylsiä, vain sellaisia täytehahmoja…
Ja joo myönnän senkin että, olen antanut leffa Thranduilille aika paljon anteeksi...
Life and Death have been in Love longer than words can describe.
Life sends Death countless gifts
And Death keeps them forever...


Vuoden Palautteenantaja 2014
Avatar
Melody
Örkki
Viestit: 68
Liittynyt: Ti Elo 04, 2009 3:03 pm

Re: Hobitti: Viiden armeijan taistelu SPOILERIKETJU!

Viesti Kirjoittaja Melody »

Viiden armeijan taistelu oli suosikkini näistä kolmesta! Miksi? No...
Toimintaa on paljon, tässä tapauksessa sotimista. Thorinin koskettava kuolema. Tämä surullisen ihana kohta:
Tauriel: - If this is love, I do not want it. Take it from me. Please. Why does it hurt so much?
Thranduil: - Because it was real.
Ensin olin varuillani siitä, että Evangeline Lilly on näissä elokuvissa mutta olen iloinen siitä että naishahmo laitettiin mukaan! Nyt en voi olla pitämättä Taurielista. Ihanaa, että haltianainen rakasti kääpiömiestä mutta muuten tällainen pakotettu rakkauskuvio ei sovi Hobitin todelliseen henkeen ollenkaan! Ei sovi ollenkaan mutta ihan kiva "pakollinen" lisä se oli. Tämä leffa saa myös kritiikkiä. Azogin järjestämä hämäys jään alla oli typerä. HAA, en olekaan kuollut! Gandalfin omat seikkailut oli turhia. Thranduil oli tarpeeksi ylevä hahmo mutta hänellä oli liian paksut ja tummat kulmakarvat. Oikeasti, se häiritsi. Ja harmitti se miten helposti hän antoi poikansa Legolasin lähteä. Bilbo oli kauttaaltaan liian vakava näissä elokuvissa. Arkkikivi ei ollut mielestäni tarpeeksi suuri ja kaunis! Alfrid oli turha hahmo, väkisin haluttu huumoria mukaan eikä toimi. Oli se kyllä aika hauskaa kun tämä säälittävä pelkuri oli kahminut kalleuksia rintojen kohdalle ja lähti pakoon naisten vaatteissa. Kuvittelin hienon, hyvin pimeän ja pitkän käytävän Smaugin luo, ei mitään portaita! Radagast, Galadriel ja Saruman näissä leffoissa oli tyystin turhia! En tajua miksi heidät piti ottaa mukaan. Parasta oli Lobelia Säkinheimo-Reppulin hattu! Suosikkejani kaikista olivat ykkösenä Kili, kakkosena urhea ihmismies Bard ja kolmantena rohkea Tauriel. Leffoissa kääpiöistä oli saatu yksilöllisyyttä esiin, eivätkä he ole samaa massaa kuten kirjassa... Kolmeen osaan pilkkominen oli mielestäni edelleen virhe mutta ei voi mitään, se on jo tehty. Bard oli myös kirjassa suosikkini, koska hän kukisti Smaugin lopullisesti. Leffassa mua häiritsi vähän ne lapsikuviot, ei Bardin ympärille välttämättä mitään lapsia olisi tarvittu.
Tämä oli siis suosikkini vaikka kaikki kolme leffaa toimivat hyvin yhdessä.
Gillgalad
Örkki
Viestit: 138
Liittynyt: Ke Heinä 08, 2009 10:56 am

Re: Hobitti: Viiden armeijan taistelu SPOILERIKETJU!

Viesti Kirjoittaja Gillgalad »

Itse katsoin eilen ton Viidenarmeijan taistelun EE:n. Paras lisäys oli että näytettiin Thorinin, Filin ja Kilin hauta missä Thorinin rinnalla oli Arkkikivi ja missä loput Thorinin retkikunnasta tervehti Dainia uutena kuninkaana. Nyt nähtiin myös mistä Dwalin, Thorin, Fili ja Kili saivat sota pässinsä (battle rams). Ne oli Rautavuoren kääpiöiden ratsuina ja nähtiin myös se sota vaunu ajo mikä näkyi trailerissa. Hei ja kuultiin myös Bifurin ja Bomburin puhuvan englantia, tai no Bifur puhui ekaa kertaa englantia ja Bomburin ainoa puhekohta.

Pidin tästä pidennetystä versiosta vaikka suurinosa noista uusista kohdista oli comic relief kohtia enemmän kuin muuta mutta ne pikku nyanssin muutokset oli myös hyviä muutoksia. Alfridin kuolemalle räkätin vähän aikaa koska jotenkin vain niin sopi siihen hahmoon.
Vuoden Tolkien-sanakirja 2010. Vuoden Tolkienisti 2014.
Avatar
Pyrexia
Metsähaltia
Viestit: 633
Liittynyt: Su Maalis 30, 2008 5:26 pm
Paikkakunta: Jossain metsän laitamilla

Re: Hobitti: Viiden armeijan taistelu SPOILERIKETJU!

Viesti Kirjoittaja Pyrexia »

Eilen tuli sitten katsottua tuo pidennetty versio ja täytyy myöntää, että siellä oli juuri ne puuttuvat palaset, joita kaipasin. Nyt niille vuohille, josta tuolla aikaisemmin manasin, saatiin selvyys ja itseasiassa ne niitten sotavaunut oli aika hyvin keksitty, jotenkin niin kääpiömäistä tavallaan. Balin oli hyvä sanoessaan olevansa liian vanha siihen hommaan, kun ammuskeli sotavaunusta. Myös joskus mainailin sitä, ettei Bifurille taida tulla mitään kunnon vuorosanoja, mutta tulihan sille. Se koko kohtaus oli muutenkin humoristinen, jossa Bifur puhuu englantia. Bofur kuuluu edelleenkin suosikkeihini noista kääpiöistä, koska siinä hahmossa on jotain niin humoristista, mutta on kuitenkin uskollinen ja välittää läheisistään. Saatiinhan myös ne hautajaiset ja Arkkikivenkin kohtalo selvisi myös elokuvassa, ettei se jäänyt sinne Bardin taskuun.
Alfrid koki juuri kaltaisensa lopun, eikä enää tarvinnut jäädä pohtimaan, että mikä tämän henkilön kohtalo oli.

Dol Guldur kohtauksen alkuunkin oltiin saatu vähän lisää materiaalia, mikä oli ihan mukavaa, vaikka vieläkin olen samaa mieltä mitä tulee Galadrieliin ja Gandalfiin.
Nauroin sitä, kun Radagast antoi sen kepukkansa Gandalfille ja selitti miten se toimii ja että toisinaan se ei toiminut ja mitä sitten piti tehdä.
Tomorrow is tomorrow
Hyvin usein voittajia on häviäjät,
jotka päättivät yrittää vielä kerran.
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Re: Hobitti: Viiden armeijan taistelu SPOILERIKETJU!

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Katsoin tänään tämän extended-version ja olihan se ihan mukava, ainakin vähän parempi kuin teatteriversio, kun saatiin täydennystä aukkoihin. Minusta hauskin lisäys oli varmaan se, kun Thranduil suositteli Bardille arkkikiven myymistä Gondorin Ecthelionille. (Tai ainakaan en moista kohtaa muista aiemmasta.) Aloin heti pohtia, että kuinkas Thranduil on noin perillä Gondorin hallitsijoiden mieltymyksistä, käykö se useinkin visiitillä vai miten... (siis eihän ne Gondorissa kai oikein tienneet haltioista mitään...?) Joka tapauksessa, tykkäsin paljon tästä Gondor-viittauksesta, kun se osoittaa, että ne leffan tekijät oli kuitenkin edes vähän perehtyneet Tolkienin kirjoituksiin.

Elrondilla oli näköjään Dol Guldurissa sama haarniska kuin Viimeisen liiton sodassa 3000 vuotta aiemmin (vrt. Sormuksen ritareiden avauskohtaus). No mikäs siinä, miksi heittää hyvää pois... pölyjä vähän puhaltaa... :lol:

Leffaoikeudet TSH:n liitteisiin on olemassa ja sen takia ajattelinkin, että miksei ne nyt tekisi vaikka Aragornista leffaa, siis hänen seikkailuistaan Thorongilina Rohanissa ja Gondorissa... Ja Denethor siellä juonimassa hänen päänsä menoksi. Voishan se Legolaskin tasohypellä siellä Arskan perässä. Fan fictionia se tietysti olisi mutta niin oli nämä Hobititkin suurimmaksi osaksi.
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Re: Hobitti: Viiden armeijan taistelu SPOILERIKETJU!

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Noh, pitääpä tuplapostata. Nimittäin olen nyt katsonut näitä Viiden armeijan extendedin ekstroja ja kuten yleensä, ne ovat olleet paljon viihdyttävämpiä kuin itse leffa. Mutta tänään meinasi kyllä mennä avokadoruisleipä väärään kurkkuun, kun aloin pahaa aavistamattomana katsoa Dol Guldurin tekemisestä kertovaa juttua.

"Peter Jacksonin ajatus oli, että Dol Guldurin rakensivat númenorilaiset, tuo muinainen suurihmisten rotu..."

Siis mitäh...? Mutta... Oropherhan siellä asui ensin ja silloin se tunnettiin Amon Lancina. Sitten tuli Sauron ja teki oman kämppänsä sinne. Siis miksi ihmeessä númenorilaiset olisivat rakentaneet sinne yhtikäs mitään, kun paikka ei edes ollut heidän maillaan? Katsoin mykistyneenä kun siellä selitettiin, että Dol Guldur on vähän sama kuin Minas Ithil ja Cirith Ungol, jotka númenorilaiset rakensivat ja Sauron sitten myöhemmin valloitti itselleen.

Mutta juttuhan ei loppunut siihen. "Sitten keksimme, että siellähän on hyvin voinut olla palantír."

No eikä voinut. Ne palantírit oli siihen aikaan ihan muualla. Ja vaikka siellä nyt jostain ihmeen syystä olisi ollut palantír, sitä ei kyllä taatusti oltaisi asetettu keskelle pihaa jonkin kuningaspatsaan käteen! Nehän oli huippusalaisia, ne pidettiin piilossa tornien huipulla ja vain kuninkaat sai katsoa niihin! Ja luulisi, että Sauron olisi noukkinut sen siitä parempaan talteen aikaa sitten. Mutta siinä vaan keskellä pihaa kuin koristeena, ja sitten Gandalf voi sillä vähän katsella tulevaisuuteen... (Niillä oli sentään järkeä jättää se kohtaus pois leffasta.)

Tässä vaiheessa ajattelin, että seuraavaksi ne väittävät, että Isildur oli yksi sormusaaveista. Mutta ei sentään ihan. "Jotkut sormusaaveista olivat gondorilaisia lordeja..."

No ei ne kyllä olleet. Sormusaaveet ilmaantuivat varmaan 1000 vuotta ennen kuin koko Gondor edes perustettiin.

Huoh. Siis minun ei pitäisi olla yllättynyt. Mutta en vaan osannut odottaa, että Jackson ehtii keksiä omiaan jopa númenorilaisista, kun ne eivät edes liity Hobittiin millään tavalla. Jätä númenorilaiset rauhaan, Peter!

(Mutta tykkäsin siitä Sauronin kauniista versiosta, jonka joku oli piirtänyt. Jos se näytti tuolta, en ihmettele, että se sai haltiat ja númenorilaiset tekemään kaikenlaista vähemmän järkevää.)
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Vastaa Viestiin