(Eivät tosin ole enää kovin jouluisia kylläkään...)Tulkoon Sauron (Tulkoon joulu)
Mordorin savut, hehkuvat vuoret
taakse jo jäänyt, on rauhan lohdullisuus.
Muistojen virtaa, lapsuuden sadut
Sauronin paluu on uusi mahdottomuus.
Sauron on taas, paetkaa nyt
sota on meille tänä yönä syttynyt
tulkoon surma kansoille maan,
pääsköön örkit luolastoistaan
kauhun siemen nouskoon pintaan
olkoon tuho loppumaton
Sauron on taas, torvet ne soi
jossakin Círdan uutta laivaa nikkaroi
Tulkoon pahuus lopullinen,
tulkoon Morgoth herraksi sen
tulkoon nuoli, ihmisrintaan
Silloin Sauron luonamme on.
Tahtoisin päästä, haltioiden mukaan
unohtaa sodan ja pelon rasittavan
Sauron kun palas, tiesikö kukaan,
tuo yksi Sormus
sai muuttaa historian
Sauron on taas, paetkaa nyt...
Ikuisen rauhan, jos tahdot löytää,
Mordoriin lähde ja kohtaat Vainoajan
Et löydä kultaa, et juhlapöytää,
löydät vain Yhden ja vuoren savuttavan
Sauron on taas, paetkaa nyt...
Me käymme sodan taistohon (Me käymme joulun viettohon)
Me käymme sodan taistohon
taas keihäin, kypärin.
Örkit harmaat inhat surmaamme
me kirvein, tapparoin,
vaan muistammeko Sormuksen,
mi maailmaan tuo pahuuden?
Me käymme sodan taistohon
niin kolkoin miettehin,
nuo kunkun täyttää aatokset,
ja mielen soltunkin:
Pään raivo, kosto, viha muu.
Sormus virtaan hukkuu, unhoittuu.
Turhuuden turhuus kaikki on,
niin turhaa touhu tää;
me kylmin käymme sydämin,
Sormus meille vain jos jää.
Me saaliit jaamme runsahat,
Sormus - tyhjät kätes ihanat.
Oi ystävät, jos myöskin me
kuin haltiamme nuo
veisimme Sormuksen, katalan
tuon karmeen vuoren luo,
niin meille tuho Sormuksen
ois alku rauhan ikuisen
Yksi Sormus pois jo heitä (Arkihuolesi kaikki heitä)
Yksi Sormus pois jo heitä
Sauronin pian jo kuolla suo
Armas rauha jo kutsuu meitä
taasen muistojen suurten luo.
Lämmin voisko nyt olla Frodon
Mordorista kun tuoksahtaa
kylmä julma ja henkäys raadon
rinnan jäitä mi huurruttaa.
Syttyi kirottu Sauronin tähti
yöhön maailman raskaaseen
pahuus määrätön siitä lähti
viel' on harmina ihmisten;
kun se loistavi lasten teille
jäätyy järvet ja kuihtuu haat,
Tuomiovuoren luona heille
siintää onnelan kaukomaat.
Sauronin sormuslaulu (Sylvian joululaulu)
Ja niin Sormus joutui jo taas Pohjolaan
Sormus joutui jo Kontuhunkin
Ja ruuat ne vilkkaasti taas katoaa
jo vatsoihin pienoisihin
Mutt' kaukana idässä vielä on vain
se torni, mi sulkee mustan murhaajain
ja vaiennut vaikerrus on Sauronin
oi, Sormusta muistaa ken vois laulajan?
Miss' sypressit kuihtuu nyt kesälläkin
istuu huipulla mustimman tornin
miss' tuoksuupi mätä, vesi myrkyllisin
ja sää aina kuin marraskuun
Ja Udûninpa kaukaa mä kauheena nään,
ah, tää kaikki karmii ja kalvaapi pään
ja örkkien laulut ne ankeina soi,
sen hirveemmät kauhut ken kertoilla voi!
Sä aaveista suurin nyt ratsusi tuo
sinne Kontuuni kaukaisehen!
Ja sitten kun saavut sä Sormuksen luo,
sa sieppaa se koru muistojen!
Sen vertaista toista en mistään ma saa,
on armain ja kallein mull' ain Sormus vaan!
Ja kaipuuta sen laulu soi Sauronin
ja soi aina lauluista karmivimmin.
Näiden tekeminen oli tosiaan hauskaa, tai sehän siinä oli vähän ideana, ei kai sitä nyt muuten ryhtyisi moiseen puuhaan. 
Kuuntelin paljon Raskasta Joulua -levyjä siinä joulun alla ja jossain vaiheessa ne biisit alkoivat kuulostaa aika Tolkienmaisilta, niin että ei edes ollut vaikeata muovata niitä. Teki kyllä mieli tehdä vielä Tonttu-kappaleesta Klonkku, mutta inspis ei ihan riittänyt. Jospa ensi jouluna sitten.