Author : Eweliinah
Fandom : Taru Sormusten Herrasta, Hobitti
Paring : Ei oikeastaan mitään
Genre : Humor, ehdottomasti.
Warnings : Ööö... Huono huumori
Rating : Sallittu
Feedback : Jooko? Edes pikku kommenttia?
Kun pahikset liittoutuvat
Luku 1.
Suunnitelmia ja tasapainoskootteri
Lordi Voldemort katseli korttipakkaa tuskastuneena. Häntä vastapäätä istuivat Bellatrix Lestrange sekä Draco Malfoy. Hänellä oli surkeat kortit, ja hänellä itsellään oli jäljellä vain pari sataa kaljuunaa, kun toisilla taas oli pari sataa tuhatta. Voldemort oli juuri tunnustamassa häviönsä, kunnes ikkunan läpi tuli odottamaton vieras. Draco kirkaisi kimakasti ja juoksi pöydän alle piiloon.
“Kappas vaan, sehän on lempipahikseni Sauron!” Voldemort huudahti iloisena nähdessään Sauronin leijuvan tasapainoskootterilla sisään. Sauron nosti vihreät kuulokkeet päästään. “Kuis kulkee Voldu?” Hän kysyi ja laskeutui tasapainoskootterinsa päältä. Kauas hän ei kuitenkaan kerennyt, sillä kompastui pitkään helmaansa. Hän luiskahti vatsalleen maahan, ja näki Dracon pöydän alla. Tai oikeastaan Draco näki hänet. Draco kiljaisi jälleen ja juoksi pois huoneesta käsiään heilutellen ja huutaen kammottavasti. Sauron nousi kiroten ylös ja alkoi siloitella vaatteitaan.
“Haluatko liittyä peliin?” Voldemort kysyi rauhallisesti aivan kuin äskeinen tapahtuma olisi ollut arkipäivää. Hän piti korttejaan viuhkana edessään, ja vilkuili Bellatrixiä ovelasti. Voldemort voisi yhä voittaa, jos Sauron liittyisi peliin.
“En tällä kertaa, minulla on tärkeää asiaa”, Sauron totesi ja Voldemortin mieli mustui. Sauron istahti Dracolta vapautuneeseen tuoliin. “Ajattelin, että voisimme liittoutua”, Sauron sanoi. Voldemort hämmästyi.
“Ja niin ketä vastaan?”
“Hyviksiä”.
“Mistä elokuvasta?”
“Ajattelin kutsua vielä Darth Vaderin ja Davy Jonesin mukaan”.
“Eli velhoja, noitia, haltioita, hobitteja, kääpiöitä, merirosvoja ja niitä urpoja jedejä vastaan”, Voldemort ymmärsi. Suunnitelma kuulosti hyvältä. Sitten kaikkien huomio kiinnittyi ovelle, joka aukesi. Draco astui sisään. “Jaaha, herra Iik-joku-pahis-toisesta-ulottuvuudesta-jota-pelkään….”, Voldemort aloitti.
“En minä pelännyt, kävin vain juomassa”, Draco puolustautui.
“Jaaha, miksi sinä sitten kiljuit?” Bellatrix liittyi käkättäen keskusteluun saaden Dracon punastumaan. Voldemort huokaisi raskaasti. Miksi hän sai aina surkeimmat palvelijat? Sitten Voldemort keskitti täyden huomionsa Sauroniin.
“No, Sauron. Kuulostaa hyvältä. Soita minulle, kun suunnitelma on valmis. Ja ai niin, älä unohda lauantain pokeri-iltaa”, Voldemort muistutti. Hän oli jo varannut Tylypahkan suuren salin käyttöönsä, jotta pokeri-ilta onnistuisi. Voldemort hieroi käsiään yhteen. Tästä tulisi kivaa.
Merellä alkoi olla jo yö, tai ainakin niin Davy Jones oletti. Hän ei nähnyt mitään, paitsi pianon, jota hänen lonkeronsa soittivat. Yhtäkkiä hän kuuli takaansa äänen, joka muistutti epäilyttävästi tasapainoskootteria.
“Jou DJ, miten menee?” Joku kysyi Jonesin takaa. Jones kääntyi ärtyneenä.
“Vaikka soitan pianoa, ei se tarkoita, että olisin tämän laivan Dj”, hän totesi rauhallisesti edessään seisovalle vihreäkuulokkeiselle henkilölle.
“Emmä sitä, vaan että Davy Jones on niinku DJ”, henkilö selitti. Hän astui pois varjoista, ja Jones huomasi henkilön olevan Sauron.
“Huh, minä jo hetken pelkäsin sinun olevan se tyyppi, joka koettaa myydä minulle asuntolainaa, en kyllä tiedä miksi”, Jones totesi. Hän näytti hetken jopa mietteliäältä, mutta toipui nopeasti.
“No mitä sinä sitten haluat?” Hän ihmetteli ja katsahti kysyvästi Sauroniin.
“Voisimme liittoutua”.
“Ja niin ketä vastaan?”
“Hyviksiä.
“Mistä elokuvasta?”
“Miksi tämä keskustelu kuulostaa yllättävän tutulta?” Sauron huokaisi.
“Äh, ihan sama, soitan sinulle niin tule Keski-Maahan”, hän jatkoi ja nosti tasapainoskootterinsa maasta.
“Et antanut minulle karttaa”, Jones tokaisi. “Onhan sinulla Google Maps”, Sauron vastasi ja alkoi leijailla ylöspäin kuulokkeet päässään laulaen kammottavasti laulua, joka kuulosti Justin Bieberin Babylta.
Keski-Maassa, tarkalleen ottaen Synkmetsässä sijaitsevassa linnassa prinssi Legolas Greenleaf oli täydessä unessa. Hän uneksi eräästä nuoresta haltiatytöstä nimeltään Armanda, mutta se ei ole oleellinen osa tätä tarinaa.Yhtäkkiä Legolasin ihana uni keskeytyi, sillä jokin syöksähti hänen ikkunansa läpi. Hetkessä Legolas oli jo täysin hereillä, ja nappasi aseensa maasta. Hän viritti jousen, ja osoitti sillä verhoihin kietoutunutta ähisevää myttyä huoneensa lattialla. “Kuka olet, ja mitä tahdot?” Legolas kysyi mytyltä rauhalliseen äänensävyyn, mutta hänen siniset silmänsä vilkuilivat sitä varuillaan. Mytty nousi ylös ja puhkesi puhumaan. “Minä tulen vihdoinkin vierailulle, ja tässäkö on kiitos! Minut kääritään verhoon kuin pahainen kärpänen verkkoon aamuauringon ensisäteiden kimalteessa!” Se raivosi, ja yritti saada verhoa pois ympäriltään. Legolas katseli sitä hämmentyneenä. Mytty ravisteli verhon irti, ja Legolas huomasi katsovansa Gandalfia silmiin. “Öööh…” , Legolas soperteli, sillä Gandalf näytti vihaiselta ja rähjäiseltä.
“Anteeksi, mutta luulin sinua Sauroniksi”, Legolas sanoi hiljaa, ja laski aseensa.
“Ja virheen teit, sillä… Hetkinen, eikös Sauron ole kuollut?” Gandalf kysyi Legolasilta ja rypisti otsaansa. Hän oli aina luullut että Sauron kuoli taistelussa. Eikun niin, hänellehän ilmoitettiin eilen että oli löytynyt Sauronin allekirjoittama uhkausviesti, joka kuuluu näin : Jos ette heti antaudu, minä syön kaikki Morian, Briin, Rivendellin, Rohanin, Mordorin, Ereborin, Konnun ja Helsingin suklaahippukeksit! Gandalf ei kuitenkaan tajunnut, miksi Sauron aikoi syödä Helsingin kaikki suklaahippukeksit...Ai niin, Sauronhan on Suomessa väliaikaistyössä peitenimellä Sauli Niinistö. Kuulemma tärkeäkin mies, muttei se oikeuta syömään kaikkia suklaahippukeksejä!
“Legolas, tulin kutsumaan sinut kokoukseen,joka pidetään Elrondin luona huomenna kello kaksi. Olisin tullut jo päivällä. mutta veljeltäni Albukselta lainattu Nimbus 2001 vähän temppuili”, Gandalf sanoo huolettomalla äänensävyllä, ja Legolas tunsi olonsa hieman tyhmäksi. Mikä ihme on Nimbus 2001? “Ahaa selvä no minä tulen sitten sinne”, Haltia sanoi ja Gandalf tuhahti. “Pilkut ja pisteet on keksitty”, velho tokaisi ärtyneenä. Kuka hemmetti nykyään puhuu tuolla tavoin? “Mutta, nähdään silloin. En tosiaankaan tahdo menettää suklaahippukeksejä!” Gandalf sanoi ja häntä värisytti. Ei, niin ei saisi käydä. Oli tarpeeksi kamalaa, että Pippin ja Merri hallitsivat Kontua. Kontu oli sekasorron ja tuhon vallassa, ja hallitsijat sotkisivat kaiken kahta kauheammin jos heiltä vielä vietäisiin suklaahippukeksit! Gandalf kumarsi kohteliaasti Legolasille ja avasi sitten ikkunan ja oli aikeissa astua ulos. Kauas hän ei kuitenkaan päässyt kun kompastui ämpäriin. Tästä tulisi vaikea tehtävä.
A/N Noniin, siinä oli sitten osa 1!