Ensi-suudelma, MS, PG-13

Draamaa, angstia ja vakavia aiheita.

Valvojat: Likimeya, Andune

Judylas
Puolituinen
Viestit: 278
Liittynyt: Ti Huhti 06, 2004 4:13 pm
Paikkakunta: Moni ei tiedä, harva arvaa ja loppuja ei edes kiinnosta.

Ensi-suudelma, MS, PG-13

Viesti Kirjoittaja Judylas »

Judylas/Micallen
Hahmot oma-keksimiä/Odilas,Judylas,Sandels,Micallen ja hevoset/



Judylas saapui järven rantaan ja sanoi Shivalle, hänen hevoselleen jotain haltia-kielellä. Shiva pysähtyi ja hän laskeutui alas Shivan selästä, hän riisui jousensa, nuolensa ja kahdet haltiaveitsensä suuren kiven viereen. Sitten hän riisui paitansa, kenkänsä ja viittansa. Hän katsoi ympärilleen ettei kukaan olisi lähistöllä.
“Kerro minulle jos joku tulee”, hän sanoi Shivalle ja Shiva nyökytti päätään. (Judylas sai Shivan veljeltään Legolasilta täyttäessään pyöreät 100-vuotta. Shiva on todella pitkä-ikäinen: häntä alettiin luomaan Judylasin syntymisen jälkeen, häneen lisättiin Judylasin verta, joten Shiva elää niin kauan kuin Judylaskin. Hyvin outoa mutta niin se vain on.) Judylas vilkaisi vielä kerran ympärilleen ja riisui loputkin vaatteet pois päältään ja laittoi ne kenkiensä päälle. Hän käveli suuren puun luo joka oli rannassa ja kiipesi siihen. Hän istui paksun oksan päälle, nousi ylös ja meni oksan päähän. Oksa ylettyi pitkälle, pois rannasta. Hän oli noin 3metrin korkeudessa ja 4,5 metrin päässä rannasta, eli hänen alapuolellaan on aika syvää. Aallot kaikuivat ja Judylas hyppäsi veteen. Hän rakasti uimista vaikka hän ei osannut uida hyvin, tai oikeastaan kauhean nopeasti.


Yhtäkkiä Shiva riehaantui: se alkoi hirnumaan ja juoksemaan edestakaisin. Judylas tajusi että joku oli tulossa. Hän ui kohti rantaa ja huomasi tummanruskean hevosen ratsastavan heitä kohti.
“Shiva, rauhoitu” Shiva rauhoittui “tuo vaatteeni!” Shiva teki niin kuin Judylas käski. “En kerkeä pukemaan!” huusi Judylas järkyttyneenä, sitten hän muisti viitan, hän otti sen ja laittoi sen vartalonsa ympärille. Muut vaatteet hän laittoi sivutaskuun ja aseet satulan taka-osassa olevaan pidikkeeseen. Hän hyppäsi Shivan selkään ja aikoi lähteä matkaan mutta joku hänen edessään osoitti häntä viritetyllä jousella.
“Kuka olet ja mitä teet täällä?” kysyi pitkä ja komea poika tummanruskean hevosen selässä.
“Olen Judylas, ja uin juuri äsken tuossa järvessä.” Judylas vastasi hieman peloissaan, nyt todellakin olisi tarvittu kruunua tai koruja, että tuo komea haltia näkisi hänen symbolinsa ja näkisi heti että hän osoittaa jousella Synkmetsän prinsessaa ja antaisi hänen mennä.
“Tuossa järvessä saa vain kuninkaalliset uida. Mistä olet kotoisin?”
“Miksi uisin siinä ellen olisi kuninkaallinen?” Judylas vastasi hieman tylysti.
“Kuinka niin olet kuninkaallinen? En ole koskaan kuullut Judylas- kuninkaallisesta. Kenen sukua olet” Pojan käsi laski alas jousi mukanaan ja katsoi hieman tutkiskelevana, vähäpukeista nuorta, kaunista tyttöä, joka väittää olevansa kuninkaallinen. Judylas punastui huomattuaan pojan tuijottavan häntä.
“Olen Synkmetsän kuninkaan Trhanduilin nuorin tytär, prinsessa Judylas, veljeni on prinssi Legolas. Ja jos et usko minun sanaani niin voit vapaasti mennä kysymään itse kuninkaalta.” Poika katsoi hieman nolona Judylasia, samalla hän kertoi nimensä ja pyysi nöyrimmän anteeksipyyntönsä. Judylas antoi anteeksi ja pyysi itse anteeksi kun hän on niin vähissä pukeissa. Poika naurahti ja sanoi että hän näkee joka päivä puoli-alastomia haltianeitoja, joten se ei haittaa. Judylas punastui ja pyysi lupaa pukeutua. Poika sanoi:
“Mene vaan tonne kiven taakse, en tuu urkkimaan, niin ei tarvi sitä pelätä!” Judylas sai värvättyä naamalleen hymyn ja samalla hän mietti pojan outoa puhekieltä. Hän ratsasti Shivan kanssa kiven taakse, hän laskeutui alas ja alkoi pukea. Poika, joka väitti nimekseen Micallen näki Judylasista vain kaulan ja pään, samalla hän ihaili Judylasin kauniita ja pitkiä hiuksia. Hän kysyi Judylasiltä tämän ikää ja Judylas vastasi siihen että:
“Tänä iltana tulee täyteen tasan 750-vuotta”
“Onneksi olkoon” Micallen sanoi. Judylas kiitti ja kysyi Micallenin ikää, tämä vastasi että liian paljon, mutta hän tarkensi kun Judylas kääntyi ihmetteleväinen ilme kasvoillaan.
“1239-vuotta. Se on jo aika paljon.”
“Ei se paljon ole jos veljeni on -vuotta ja sinua, tuota, 1315-vuotta vanhempi. No hei, hän on minua 1632 vuotta vanhempi!” Judylas jatkoi pukemistaan ja oli melkein valmis kun poika alkoi puhua tyttöystävästään, entisestä tyttöystävästään!
“Hänellä oli tummat ja lyhyet hiukset ja vihreät silmät, minä pidän vaaleista haltioista ja sinisilmäisistä, siksi jätin hänet.” Judylas oli jo pukeutunut ja hän otti aseensa pidikkeestä ja pisti ne selkäänsä.
“Jaahas..” hän sanoi ja alkoi silittää Shivaa.
“Mikä sen nimi on?” kysyi Micallen, joka ratsasti lähemmäksi, laskeutui alas, meni ihan Shivan ja Judylasin viereen ja alkoi silittää Shivaa.
“Shiva” Judylas vastasi.
“Kaunis nimi, minun hevoseni nimi on Predha. Löysin sen muutama vuosi sitten loukkaantuneena metsästä. Otin sen.”
“Predha? Jos Shiva olisi ollut ori olisin ehkä ristinyt sen Broviksi. Vähän omalaatuisia nimiä mutta, (huokaus) minusta ne on kauniita.” Judylas hätkähti kun hän tunsi jonkun hengityksen niskassaan.
“Predha! Se näköjään pitää sinusta.” Micallen hymyili ja veti Predhan luokseen. Judylasin jalat muuttuivat hyytelöksi. Hän tunsi jotain vetoa Micallenia kohtaan.
“Haluaisitko että saatan sinut? Asun meinaan samassa suunnassa, palatsista, parin virstan päässä. Eikä se haittaa jos poikkean palatsissa.”
“No voithan sinä vaikka tullakin.” Judylas vastasi ja hymyili niin kauniisti kuin osasi, tai ainakin yritti.


He olivat jo palatsin pihassa kun Legolas tuli Judylasin luo ja kertoi että hänen isällään on tärkeää asiaa, samalla hän tervehti Micallenia.
“Minun on mentävä.” Judylas sanoi. Micallen lupasi tulla taas huomenna käymään ja suuteli Judylasia arvokkaasti mutta kauniisti käteen. Judylas punastui ja toivotteli hyvät yöt, vaikka ilta oli vasta alullaan. Micallen lähti ja Judylas seurasi veljeään kohti suurta salia. Hän astui suureen saliin ja: YLLÄTYS! Odilas oli järjestänyt hänelle pienet juhlat, täyttihän Judylas 750-vuotta! Judylas oli iloinen mutta hän ajatteli vain Micallenia, kuinka kohtelias tämä oli ollut hänelle ja kuinka KOMEA!! Myöhemmin illalla Odilas kysyi mikä Judylasia vaivaa. Judylas kertoi Odilasille Micallenista ja kuinka komea ja kohtelias tämä oli ollut. Odilas kuunteli ja neuvoi siskopuoltaan kuuntelemaan sydäntään, mitä tekisi Micallenin kanssa.
“Judylas, rakastatko sinä häntä?” kysyi Odilas tyttöjen ollessa menossa nukkumaan.
“En oikein tiedä.” “Kysy veljeltäsi, hän tietää nuo ihmissuhdeasiat paremmin kuin minä. Lupaathan puhua hänelle.”
“Lupaan.” Tytöt halasivat, toivottivat hyvät yöt, ja menivät huoneisiinsa, Judylas meni makaamaan sänkyynsä mutta ei saanut Micallenin kuvaa pois silmistään.
“Hän on niin komea!” Sanoi Judylas hiljaa itsekseen.
“Judylas, nukutko sinä?”
“En, tule vain sisään Legolas” Legolas astui sisään ja meni siskonsa sängyn viereen.
“En saa häntä mielestäni. Mitä jos hänelle tapahtuu sammallailla, mitä jos se on minun syyni.” Legolas istui sängyn reunaan.
“Judylas, se mitä tapahtui Sandlesille, oli onnettomuus. Kukaan ei voinut pelastaa häntä.” Sandles oli Judylasin entinen poikaystävä, mutta örkit hyökkäsivät Judylasin kimppuun ja Sandles pelasti hänet mutta menehtyi itse. Hän taisteli urheasti. Judylas nousi ylös ja halasi veljeään:
“En halua että niin käy myös hänelle! En halua!”
“Judylas, niin ei käy. Nyt lepää niin jaksat tavata hänet huomenna.” Judylas ei olisi halunnut päästää otettaan irti veljestään, sillä hän tunsi olonsa turvalliseksi, mutta Legolas otti Judylasin irti itsestään ja suuteli tätä otsaan:
“Lepää nyt niin jaksat”. Judylasin silmiin nousi kyyneleet ja hän nyökkäsi. Hän sulki silmänsä ja Legolas lähti. Hetken ajan kuluttua Judylas nukahti.


Sinä yönä Judylas näki unessaan Sandelsin kuoleman hetket ja hän itki unissaan, ja hikoili koska hän oli tuskissaan. Legolas oli mennyt takaisin siskonsa huoneeseen, koska oli huolissaan hänestä, ja hänen terveydestään. Hän valvoi uskollisena koko yön siskonsa sängyn vieressä ja lauleli hiljaa haltia-kielellä Judylasin lempi-laulua. Hän luotti siihen että Judylas kuulisi sen ja rauhoittuisi. Keskellä yötä, Legolasin ja Judylasin isä Trhanduil tuli Legolasin luokse, Judylasin huoneeseen ja kysyi Judylasin tilaa. Legolas kertoi että Judylas on hikoillut koko yön ja itkenyt puolet siitä:
“Pelkään hänen puolestaan.” Legolas murehti pikku-siskonsa puolesta, ja se oli heidän isänsä tiedossa: Judylas ja Legolas ovat olleet heidän sukunsa läheisimmät, mitä koskaan on ollut. Jos toinen kuolisi toinen kuolisi sydänsuruun jo puolessa päivässä. Judylas oli tuhon partaalla silloin kun Sandels kuoli. Judylas ja Sandels olivat niin rakastuneita että missä toinen oli niin siellä oli myös toinen. Mutta se rakkaus ei kestänyt kuin 5päivää, eivätkä he kerinneet sinä aikana edes suudella.


Seuraavana aamuna, kun Judylas heräsi hän huomasi veljensä sänkynsä vierellä.
“Kauanko olet ollut siinä?”
“Koko yön.” Legolas vastasi.
“Koko yön? Mutta miksi?” Judylas kysyi.
“Olin huolissani sinusta.”
“Huolissasi? Minusta? Miksi?” Judylas kysyi ja huomasi olevansa ihan hikinen.
“No antaa olla, jookos, mutta tulehan nyt aamiaiselle.” Legolas nousi ylös ja lähti, mutta pysähtyi kun kuuli Judylasin sanovan:
“Näin unta Sandelsin kuolemasta.” Legolas katsoi Judylasia.
“Tiedän” ja jatkoi matkaansa. Judylas istui hetken sängyllään, hän peseytyi Legolasin jättämällä vedellä jonka jälkeen rupesi pukemaan vaatteitaan päälle, tällä kertaa yhden hameistaan, hän halusi näyttää hyvältä Micallenin edessä. Hän laittoi lempihameensa jossa ei ollut vasemman käden puolella hihaa, eikä vasemman jalan puolella lahdetta. Hän kuuli kuinka Odilas lauloi hänen ovensa takana oudon tyytyväisenä. Hän näki Odilasin kävelevän huoneen ohi ja Judylas lähti juoksemaan hänen perään. He kävelivät kohti Suurta Salia jossa he söivät aamu-palansa, jonka jälkeen he lähtivät, joka aamuiselle ratsastus-lenkilleen. Heitä vastaan ratsasti Micallen joka kertoi olevan tulleensa tapaamaan Judylasia. Hän esittäytyi Odilasille ja Odilas hänelle. Odilas kertoi kuinka paljon Judylas oli puhunut hänestä. Judylas tökkäsi Odilasia kyynärpäällään ja hymyili Micallenille. Micallen hymyili takaisin. Judylas oli pyörtyä, Micallen hymyile hänelle!
“Hieno mekko,” Micallen sanoi.
“Ai tämä? Olen suunnitellut sen itse, se on erikoistapauksia varten, minun onnen-mekkoni!” Judylas vastasi Tällä kertaa he kävelivät Odilasin perässä, taluttamalla hevosiaan, kun Odilas ratsasti heidän edellään. Sitten Micallen pysähtyi.
“Judylas, minun täytyy kertoa sinulle jotain.” Judylasin sydän nousi kurkkuun: Aikooko hän kertoa että hän on kuoleman-sairas, tai että hänellä on uusi tyttöystävä, tai että hän ei saisi tavata häntä enää, tai hän lähtee?!
“Judylas.. minä.. tuota, en tiedä miten sanoisin tämän.. ööh.. ” Judylas katsoi Micallenia jännittyneenä.
“Niin?” Hän astui lähemmäksi Micallenia.
“Minä, minä,” Micallen katsoi Judylasin kirkkaan sinisiä silmiä ja sanoi:
“Prinsessa Judylas, minä taidan rakastaa teitä!” Judylas ei kerinnyt edes ajattelemaan mitään kun hän tunsi jo Micallen huulet omillaan. Aah, ajatteli Judylas mutta hänen ilmeensä oli järkyttynyt, hän ei tiedä itsekkään miksi oli järkyttynyt. Judylasin mielestä suudelma kesti ihanan ikuisuuden mutta todellisuudessa se kesti 5 sekuntia. Micallen irrottautui Judylasista ja kun hän näki Judylasin ilmeen, hän ajatteli että Judylas ei tuntenut samoin ja nousi Predhan selkään, vilkaisi Judylasiin ja lähti. Judylas sanoi ääneen jonka vain tuuli vei mukanaan:
“Rakastan sinua, nyt ja aina, Micallen!”


Ikäraja~~~~ ..Olkoon se nyt.. PG-13? XDD //Amene~~
Viimeksi muokannut Judylas, Ke Huhti 07, 2004 3:24 pm. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
KTBSPA♥
160408
021209
130512 NKOTBSB, MALMÖ
070314
Coming:
150314 Kööpenhamina


Jääkiekon MM2012&2013 - Vapaaehtoistyö <3
Avatar
Haltsu
Holy Writer
Viestit: 846
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:43 pm
Paikkakunta: Angmar

Viesti Kirjoittaja Haltsu »

Anteeksi, jos kuulostan tylyltä näin heti alkuun, mutta:

1) Tämä on mielestäni väärässä ficciosastossa, kuuluisi ehkä muut-osastoon, koska kaikki hahmot ovat itse keksittyjä. [Joku kiva mode varmaan siirtää, jos olen oikeassa...]

2) Kappaleet ovat aivan liian pitkiä ja repliikit voisivat olla omalla rivillään, niin tekstistä saisi edes jotakin tolkkua.

3) Kielioppi- ja kirjoitusvirheitä oli aika runsaasti, betan hankkiminen olisi varmaan aika kätevää. Muutenkin tarina oli hieman sekava...

[Mutta kerrankin rakentava palaute on elossa, voi hyvin ja on läsnä. :)]
Homo hevimetallicus perverticus trollicus

Vuoden 2004 Loftis-hengetär
Vuosien 2005, 2006, 2007, 2008 ja 2009 Tukipilari
Avatar
Noradriel
Yksinäinen susi
Viestit: 1134
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
Paikkakunta: Lothlórien

Viesti Kirjoittaja Noradriel »

Minusta oli ihan hyvä.(minähän olen lukenut tämän jo!)
Käytä kappale jakoja ja vuorosanat uudelle riville.
Ja minusta on turha yrittää saada betaa!*piiloutuu Sparksin hameen alle Gothyn kanssa*
Let me forget all of the hate, all of the sadness.

Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009


Avatar by Paperlime
Judylas
Puolituinen
Viestit: 278
Liittynyt: Ti Huhti 06, 2004 4:13 pm
Paikkakunta: Moni ei tiedä, harva arvaa ja loppuja ei edes kiinnosta.

Kiitos

Viesti Kirjoittaja Judylas »

Kiitos palautteista!!!
Yritän oppia, olenhan vasta uusi!!!!

Parempi?
KTBSPA♥
160408
021209
130512 NKOTBSB, MALMÖ
070314
Coming:
150314 Kööpenhamina


Jääkiekon MM2012&2013 - Vapaaehtoistyö <3
Avatar
Noradriel
Yksinäinen susi
Viestit: 1134
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
Paikkakunta: Lothlórien

Viesti Kirjoittaja Noradriel »

Paljon!*yrittää puhua puhelimessa ja kirjoittaa*
Apuva ei tää onnistu.
Let me forget all of the hate, all of the sadness.

Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009


Avatar by Paperlime
Avatar
Sound of Silence
Samooja
Viestit: 425
Liittynyt: La Maalis 11, 2006 11:00 am
Paikkakunta: Mikaelin kainalo.. <3

Viesti Kirjoittaja Sound of Silence »

minusta tuo oli iha kiva pätkä...melkeinpä koskettavaa ^^

en oikein osaa sanoa mitään että mitä pitäisi tehdä erillä tavalla ja mitä ei koska olen itsekkin uusi täällä...enkä ole vielä ainakaan kirjoittanut yhtään ficciä tänne. :roll:
♥ Werd ich ein Engel sein
Für dich allein ♥
Vastaa Viestiin