My immortal - songfic (ja taitaapi olla PG-13), Jatkoa 24.6

PG-13 ja sen alle olevat slash-ficit.

Valvojat: Likimeya, Ilona

Avatar
Orkrist
Vakavasti Otettava Basisti
Viestit: 651
Liittynyt: Pe Huhti 23, 2004 8:35 pm

Viesti Kirjoittaja Orkrist »

Muru-piän, tämä oli ihana. Raksutan tätä, se on herkkä ja kaunis. Ihuna^^.

Muthei, eikös tuolta "And if you to leave" puutu have-sana, koska oikeasti sanat menevät "And if you have to leave, I wish that you would just leave". Korjaa se niin Lätty-täti antaa suklaata x). *rakentelee Newie-temppeliään maitopurkeista hiljaa vihellellen*
Until your distress sleeps
fill me up with your grief
Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Newra »

Minulle temppeli? MINULLE TEMPPELI?!
*pyörtyy*
...Temppeli? *piipittää*
*tieto valuu pikkuhiljaa aivoihin*
Oma temppeli *hihkuu* pieni temppeli... *surraa tyytyväisenä*

oO Puuttuu? *klups*
Iih, kyllähän siellä pitäisi olla... Siis juu, se puuttuu
*menee korjaamaan*
Suklaata?

Surku, tulevia mielenkiintoisia tapahtumia? *virnu* Hii, hyvin mielenkiintoisia x) Kiitos *hymyilee leveästi*
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut
Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Newra »

Jatkoinpa tätä hiukkasen^^
Itse en hirveästi tästä pidä *mutin*

Mutta Palautetta toivoisin, kiitos :)


These wounds won't seem to heal,
This pain is just too real


"Legolas", Aragorn kiirehti haltiaa vastaan.
"Missä olet ollut?" hän tarkkaili ystäväänsä huolestuneena. Tämä näytti väsyneeltä, ja haltian silmissä oli outo katse.
"Oletko kunnossa?"
Legolas nyökkäsi, vaikka koko hänen olemuksensa kapinoi tätä elettä vastaan.
"Olin ratsastamassa", hän sanoi lyhyesti, ja hänen äänen sävynsä kertoi, ettei hän halunnut sanoa enempää.
"Taidan mennä nyt lepäämään", Legolas mutisi ja työntyi ihmismiehen ohi, jättäen tämän seisomaan hämmentyneenä keskelle Kultaisen Kartanon valtavaa eteishallia.
Turhautuneena Aragorn potkaisi kiviselle lattialle kulkeutuneita pikkukiviä. Ne lennähtivät muutaman metrin päähän, iskeytyen paksuun seinään.
Legolas oli niin kaukana... Aragorn kuuli tämän keveiden askelten kaiun haipuvan kuulumattomiin.
Vaikka haltia oli hetki sitten seissyt hänen edessään, puhunut hänelle, tämän mieli oli yhtä kaukana kuin ikuisuus.

***
Legolas kiiruhti askeleitaan. Toivottavasti Aragorn ei lähtisi hänen peräänsä, hän ei kestäisi sitä. Hän halusi vain olla yksin. Yrittää selvittää ajatuksensa, yrittää saada itsensä taas kokoon.
"Korkea herra?"
Legolas hätkähti. Hän oli kävellyt niin ajatuksiinsa syventyneenä, ettei ollut huomannut edessään seisovaa kaunista ihmisnaista. Nainen katsoi Legolasia kiinnostuneena, vaaleiden, kuin silkistä punottujen hiuksien valuessa auringonvalon tavoin kapeille harteille. Legolas painoi päänsä pieneen kumarrukseen.
"Mihin olette matkalla?" Naisen jäätä hohkaavat silmät tarkkailivat haltiaa kiinteästi. Pystymättä vastaavaan ylpeään katseeseen, Legolas avasi suunsa vastatakseen. "Huoneeseeni, arvon neito", hän sanoi. "Olen näköjään astunut väärälle käytävälle, pahoittelen", hän jatkoi naisen kohottaessa kulmiaan kysyvästi. Nyökäten Legolas kääntyi ympäri ja lähti kävelemmän takaisin.
"Odottakaa!" Huuto pysäytti hänen askeleensa. Neito kiiruhti haltian luo. Vihdoin Legolas tunnisti tämän - Eówyn, Rohanin kilvenkantaja, kuninkaiden tytär.
"Ateria on pian pöydässä", neito kertoi. "Ettekö söisi kanssamme?" Eówyn pyyhkäisi yhden kultaisen hiuskiehkuran takaisin paikoilleen.
"En - en kiitos."
Pettymys kuvastui valkeaan pukuun verhoutuneen neidon kasvoilta.
"Juhla voittonne kunniaksi."
Mitä tahansa Eówyn odotti toisen tekevän tai sanovan, niin ei tätä. Haltian silmissä leimahti tumma tuli.
"Ei." Ääni oli täynnä katkeruutta.
"Älkää odottako minua juhliinne. Lepään huoneessani, ja toivoisin, ettei minua häirittäisi."
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut
Jester
Jeesus
Viestit: 857
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 10:36 am
Paikkakunta: Valtaistuimen juurella
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Jester »

Höh, Legsi olisi ihan hyvin voinut itkeskellä Arskan olkapäätä vasten. ^^ (Ei, älä kuuntele minua, minulla on pakkomielle itkeviin haltiapojuihin...) Mutta voi kun se on lyhyt. *huokaus* Ja edelleen niin nätti.
*tyrkyttää Newskille kynää käteen* Jatka tätä. (Ei ollut pyyntö, vaan mitä hienovaraisin käsky. ^^)

"Legolas nyökkäsi, vaikka koko hänen olemuksensa kapinoi tätä elettä vastaan."
Ah, tuo nousee komeasti sarjaan "jostain kumman syystä aivan käsittämättömän ihanat yksittäiset lauseet".
And then we'll do it doggy style so we can both watch X-Files

Vuoden Frodo
Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Newra »

Kih. *virnistää*
No nyt saat itkevän haltia-pojusi, minä jatkoin tätä äsken. (tarkoitus oli ehtiä laittaa tämä pätkä tänne ennen kuin kukaan ehtii kommentoida, mutta sinä olit liian nopea x) Mitä muita lauseita siihen sarjaan kuuluu? *utelias*
Kiitos *kumartaa syvään*

***


Huokaisten syvään Legolas sulki huoneensa oven. Vihdoin, rauhassa. Poissa toisten kysymyksien ja tutkivien katseiden ulottuvilta. Haltia nojasi kevyen ruumiinsa massiiviseen oveen, sulkien silmänsä.
Oli kuin hän olisi muutamassa päivässä vanhentunut tuhansia vuosia - vaikka eiväthän ne hänelle mitään merkinneetkään. Puisen oven messinkiset saranat painoivat inhottavasti Legolasin selkään. Kipua, sitä hän oli vain tuntenut. Sitä oli liikaa, haavat liian syviä. Ennen niin uljas ryhti painui kasaan väsymyksen voimalla. Haltia sulki silmänsä, silmissä ennen niin kirkkaana säihkynyt valo oli sammunut.
Kuin valkeat helmet, vierivät kyyneleet miehen korkeita poskipäitä pitkin, särkyen kohdatessaan kylmän kiven.

There's just too much that time cannot erase.
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut
Jester
Jeesus
Viestit: 857
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 10:36 am
Paikkakunta: Valtaistuimen juurella
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Jester »

Minä olin liian nopea? Ja minä kun kuvittelin hidastelleeni, kun huomasin sinun jatkaneen jo tuossa aiemmin päivällä, enkä sitten muistanut tulla kommentoimaan. :wink:

Mutta kiitos, teit juuri sekopään onnelliseksi. X) *tuijottaa kyynelehtivää Legolasia utuinen ilme naamallaan samalla kun piilottaa liian lähelle eksyneet nenäliinat*

Niin, kukaan ei oikeastaan pidä kunnolla huolta siitä ihanien lauseiden sarjasta. Jotkut lauseet vain pompahtelevat ficcejä lukiessa silmille sellaisella positiivisella tavalla, ja niitä on sitten ihkutettava. ^^ *eikä tämä yksilö tietenkään voi muistaa niitä jälkeenpäin*
And then we'll do it doggy style so we can both watch X-Files

Vuoden Frodo
Avatar
Fanyare
Joku hippi
Viestit: 928
Liittynyt: Ke Helmi 04, 2004 5:23 pm
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Fanyare »

*itk* Hetken min jo pelkäsin, että Eowyn yritti iskeä Legolasia. Mutta mutta... Itkevä Legolas on myös minun heikkouteni. Soon niin söpöä... Kuvailet asiat tjodella hyvin. Ja jatkoa min toivoisin. *virn*
Today is the tomorrow you worried about yesterday.

Merri 05-06, RPS-ficcaaja 07 ja Japanifriikki 08

avatar by 25djadja @ LJ
Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Newra »

Oih. *oli juuri kirjustamassa jatkoa*
Kiitoksia *hymyilee*
Ei, ei Eówyn ja Legs, ei tässä ficissä ainakaan *virnu*

Kirjustamiseen tulee nyt taukoa, kun lähden huomenna mökille. Selkä sunnuntaina, joten joskus silloin voinette varmaan odottaa jatkoa x)

Kiitos.
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut
Surku

Viesti Kirjoittaja Surku »

Täytyy tunnustaa, että itkevä Legolas on myös minun heikkouteni ja saa sympatiani kohoamaan sekunnissa, oli tilanne mikä hyvänsä. Voi pikkuista, menisi nyt vain juhlimaan ja löytäisi sieltä kivan haltiapojan itselleen. (Olen siis ainakin näääääin epäitsekäs. ;))
Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Newra »

*virnu*
Oi-joi, minä olen löytänyt loftislaisten heikon kohdan x)
Voi tuota Legsiä, se on nyt niin suruissaan :mrgreen:
Kiitoksia (:
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut
Avatar
Noradriel
Yksinäinen susi
Viestit: 1134
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
Paikkakunta: Lothlórien

Viesti Kirjoittaja Noradriel »

Minun oli ruvettava hyppimaan etten itse itkisi. Äläkää kattoko vinoon.
Sisko ja veli kattoo jo oudosti.
Todella kaunis. Alku ei ollut onnellinen. Ja itkevät haltiatpojat. *halii Legsua*
Niin suloista.... *snif*
Legolas on muutenkin ihana hahmo jne....
Let me forget all of the hate, all of the sadness.

Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009


Avatar by Paperlime
Cara
Puolituinen
Viestit: 242
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:30 pm
Paikkakunta: Hukkapiilo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Cara »

Varsin upeaa jatkoa, Newraseni. (: Itkevä Legolas, miten unelmallista! Itkevät miehet ja myös tietty haltiat ovat mieltä herkistäviä. (Näin tänään juna-asemalla miehen, joka halasi tyttöystäväänsä ja itki. Sulin)
Edelleen kaunista tekstiä, runsaasti kuvailua. Mahtavaa. <3 Yksi pikkuruinen kohta minua häiritsi:
Kuin valkeat helmet, vierivät kyyneleet miehen korkeita poskipäitä pitkin, särkyen kohdatessaan kylmän kiven.
Eli tuo miehen. Minua se vaan häiritsi suunnattomasti. *hymyilee nolona* Mutta se taidan olla vain minä? Eikös? *grin*

Tämon ihana. Legsu-raasu.
You know I’d die just to hold you, stay with you
Somehow I’ll show you that you are my night sky
I’ve always been right behind you
Now I’ll always be right beside you


Evanescence - You
etella
Puolituinen
Viestit: 234
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:22 pm
Paikkakunta: Jossain Aragornin, Jackin, Siriuksen, Tuomaksen, Vivianin, Peterin ja Wonkan alla...
Viesti:

Viesti Kirjoittaja etella »

:shock:

Ja häpeät tätä?!

Tämähän on upea, ihana <3
Se kauan sitten kadonnut. Kuva

Kuva
Aragorn -04.
Avatar
Phoenix
Örkki
Viestit: 156
Liittynyt: Ma Elo 01, 2005 12:21 am
Paikkakunta: Lórien

Viesti Kirjoittaja Phoenix »

Esitän asiani yksinkertaisesti: Kuvailet todella
kauniisti ja saat kuvat juoksemaan silmissä niinkuin elokuvan
-> tähän pystyvät vain parhaimmat!

Jatkoa (tulihan se sieltä, luulin että se katos kuumemittarin säilytys koteloon)
rakastan Legolas/Haldir paritusta ja kirjotat todella hyvin.
jatkoa toivoisin *anelee

Muoks: OmG! Nyt vasta tuntuu uskomattomalta.
Kuuntelin samalla ja vieläkin kyseistä
kappaletta ja meinaan ruveta itkemään oikeesti..
Tämä on todella harvinaista. Tunne välittyy nyt aidosti.
Todella kaunista!
Surullinen olo
Kipua, sitä hän oli vain tuntenut. Sitä oli liikaa, haavat liian syviä. Ennen niin uljas ryhti painui kasaan väsymyksen voimalla. Haltia sulki silmänsä, silmissä ennen niin kirkkaana säihkynyt valo oli sammunut.
Kuin valkeat helmet, vierivät kyyneleet miehen korkeita poskipäitä pitkin, särkyen kohdatessaan kylmän kiven.

There's just too much that time cannot erase.
Tuo oli erityisen koskettava
"Here you leave today and enter the world of Yesterday, Tomorrow and Fantasy"
Vastaa Viestiin