Runoilua Amelta. Uusi 6.6-06

Amene · Viesti Kirjoittaja **Amene** » Su Helmi 08, 2004 7:01 pm

Eli saatte nähdä miunkin tuotoksia, kauan sitten tehtyjä;

Rauhaa vain ja ainoastaan

On maailmassa monta,
ihmist´ onnetonta.
Mut yks´ lause vois,
muuttaa kaiken pois.
" Ei pahaa päällä maan,
vaan rauhaa ainiaan"

Ja toinen vanha:

Kyynel

Kyynel vuotaa vapaana,
vapaana vaeltamaan.
Vaan on sekin kahlittu,
vuotamaan ainiaan.

Ja sitten, tein nämä viime vuoden elokuussa, syyn näet alhaalta, en pysty vieläkään selittämään. Syyt löytyy runoista.

Joskus pohdin, joskus en.
Miksi maailma vapautuis,
kuluis pois?
Hiljaa sitä kuuntelen.

Sekavaa se on,
vakavaa loputon.
Murtuu palaselta,
suurelta vakaumukselta.

Itkua suruun,
riistävään elämään.
Kyseenalaista tänään,
talutusta tavuun.

Sekava runo tää,
oppia jättää.
Luet tahi et,
oppia hallitse.

--

Hiljainen tuulen vire,
ulkona ukostaa.
Nurkka tuo turvallinen,
käperryn ja itken.

Kyyneleet poskilla,
elämä lopussa.
Sanoja kaikki,
tunne siteitä.

Elämää ne ei ole,
silti unohda en.
Kaksi ryöstettiin,
lakoon pantiin.
Kaipaamaan jäin.

Tintti, älä mene pois.
Otto, haukahda kerran viimeisen.
Eläimiä söpöjä,
turhan rakkaita vain ne oli.
Siksi se sattui liikaa,
kun niiltä riistettiin elämä.

Älä naura enää.
Koita ymmärtää,
sielua itkevää.

--

Muistan söpöt korvat, joilla kuuntelit.
Muistan silmät surulliset.
Turkin pehmoisen.
Oi miksi menit pois?
Yksin jätit suremaan?
Otto, älä jätä.

Aina olit paikalla,
mustalla turkilla lohdutit.
Haukuit kun kuulit epäillyttävää,
pusuja jakelit surullisille.
Joskus ärähdit,
enemmän olit lähellä.
Tintti, tule takas.

Kaksi koiraa pois otettiin.
Syy tuiki tavallinen,
allergiat nuo ilkeät.
Mutta en unohda,
kaipaan aina..

Oton ja Tintin muistolle, jotka riistettiin läheltäni 3.8.2003.

Zenn · Viesti Kirjoittaja **Zenn** » Su Helmi 08, 2004 8:14 pm

Min luin ensin nuo sinun laulusi, ja sitten nämä. Kadehdin. Miten joku osaa? Nuo viimeiset oli varsinkin jotenkin koskettavia, kauniita. Ja tuo kyynel samaten. Ihania.

Eh. Min en osaa todellakaan kommentoida mitenkään järkevästi. *häpeää* Pitää lopettaa kommentoiminen, sillä siitä pääsee. ^^

Amene · Viesti Kirjoittaja **Amene** » Ke Maalis 03, 2004 7:49 pm

Ja usuia ^^

Tuuli

Tuuli tuivertaa,
huuhtoo mailmaa.
Sen ääniä vie,
tuskien tie.
Kuiskaan sille,
kutsun merelle.
Se huutaa,
kutsuu, pakottaa.
Tunnen aaltojen äänen,
haistan meren.
Kuulen lintujen huudot,
laineilla ulapan.
Vielä josku menen,
sille etsiskelen.
Mutta vielä ei aikana ole,
matkata Harmaisiin satamiin

Kutsu

Jokainen kutsun tietää,
pakottamaan rientää.
Pakottaen käskee,
kutsuen suostuttelee.
Hellät sanat etsii,
lauseita valtoimeniin.
Ei kieltäydy kukaan,
ei uskalla koetakaan.
Voiko sanoa sen olevan väärin,
voiko sanoa sen olevan oikein?

Amene · Viesti Kirjoittaja **Amene** » Ma Maalis 08, 2004 5:43 pm

Litää (Elkää välittäkö ensimmäisestä, se ei merkitse mitään.)

Kone

Sinä oletat minun olevan kone,
kone jolla ei ole tunteita.
Mutta ei enää ole ne,
pienet sanat valikoimatta.

Suutut jos elän,
loukkaannut jos puhun.
Mitä tehdä enää voin,
jos en tukeakaan saa suhun?

Ei enää, ei koskaan,
en sanoa näin tahtoisi.
Mutta totuus on vaan,
yhä elämässä sisälläsi.

Et enää tahdo ystäväni olla,
tahdot vain minut omistaa.
Tahdot minun tunteeton olla,
olenko enää vapaa?

En ole otus, tunteeton,
olen elävä vapaa ihminen.
Tahdon vaupauden tulon,
en olla hiljaa valittaen.

Tämän näin ilmoitan,
ole kiltti ja edes kuuntele,
edes tämän kerran.
Älä unohda, älä valehtele.

---

Tuhansiksi palasiksi.

Tuska kovertaa,
sielun tuhlaa.
Elämää etsii,
vapauteen viitsii.

Elämä lopussa,
tuska alussa.
Yksin kotona,
valittaen tuhlarina.

Katse taakse,
katse editse.
Mitä näkee,
mitä erittelee.

Hiljainen ääni,
kuiskauksen jälki.
Yksin jäi niin,
pimeisiin tuskiin.

---

Vapaus

Tahdon saada sanan,
tahdo saada vapauden.
Vielä, vielä kerran,
elämä suostuttelee pyytäen.

Mutta kieltävän vastauksen,
se sille lahjoitetaan.
Ei enää tee ihminen,
totta unelmistaan

Elämää vai?
Ihminen usko ei.
Tuskaa kai,
sammuttaa voi ei.

---

Viesti Kirjoittaja **Sansku** » Ma Maalis 08, 2004 9:30 pm

Amene kirjoitti: Tuuli

Tuuli tuivertaa,
huuhtoo mailmaa.
Sen ääniä vie,
tuskien tie.
Kuiskaan sille,
kutsun merelle.
Se huutaa,
kutsuu, pakottaa.
Tunnen aaltojen äänen,
haistan meren.
Kuulen lintujen huudot,
laineilla ulapan.
Vielä josku menen,
sille etsiskelen.
Mutta vielä ei aikana ole,
matkata Harmaisiin satamiin

Tämä on ehdottomasti paras, Ame. ^^ Pidän tästä.

Amene · Viesti Kirjoittaja **Amene** » Ma Syys 20, 2004 9:15 pm

Uusin runo.

Tyttö.

Tyttö pieni yksikseen
seisoi keskellä huonetta.
Kyynelet putoilivat nukkeen,
hiljalleen ja huomiotta.

Ainut haikea muisto
tuon nuken kädessä.
Vielä viimeinen suisto,
unohduksen tiellä.

Tyttö yksikseen vietti,
päivän nukkeineen,
pian jo nuken heitti,
laatikkoon nukkaiseen.

Amene · Viesti Kirjoittaja **Amene** » Pe Syys 24, 2004 5:30 pm

Uskoa.

Tyttö liiku ei,
katse kuolleeksi vei.
Miettii miksi näin,
mitä teki väärin päin.

Miksi olla vain,
miksi vaalin tahtoain.
Mitä sille voi,
mitäs siihen uskoi.

tein tänään.. x)

Amene · Viesti Kirjoittaja **Amene** » La Elo 13, 2005 11:58 pm

Kirjoitin nämä äsken..

Tuska

Käsissä jäljet tuskan,
silmissä avunhuuto.
Äänessä kaiku itkun,
Kosketuksessa pyyntö.
Mutta kukaan ei näe,
kukaan ei katsettaan suo.
Tyttö hiljenee.

Wants

She wanted help.
She wanted love.
She wanted affection.
She wanted heart.
And there she is now,
buried in the ground.

Newra · Viesti Kirjoittaja **Newra** » Su Elo 14, 2005 12:14 am

Voi Ameni. Surullisia, kyllä, mutta lyhyitä ja jotenkin 'teräviä' - siis täysin hyvässä mielessä ^^ Pidän kovasti. Sopivat jotenkin tunnelmaan.
Näiden kahden viimeisimmän viimeiset lauseet vain toimivat, todella tehokkaat ovat.
Miuhmöyh. Hienoa, Ameni :)

Amene · Viesti Kirjoittaja **Amene** » Ti Maalis 14, 2006 11:11 pm

Uusin~

Surullinen

Vielä kerran anna minun särkyä.
Edes kerran anna minun itkeä.
Taas kerran anna minun huutaa.
Vain kerran anna minun vakuuttaa.

Mutta sinä et usko.
Sinä et luottaa tahdo.
Kuvittelet kaikkea, maalia
vedessä, kukkasia tulessa.
Anna minun sanoa tahtomani,
nämä väitteet kumotakseni.

Olet julma ja sinä tiedät.
Olet kateellinen ja kiellät.
Olet vihainen ja päätä pudistat.
Olet surullinen ja lujaa naurat.

Mitä voin tehdä?
mitä voin kertoa?
Sanoja, mustetta paperilla
vaiko tekstiä ruudulla?
Mitä sinä minusta toivot
turhat kenties voitot?

Olen surullinen.

Daealis · Pe Touko 26, 2006 12:11 pm

Tyttö hiljenee.

Niin on tehnyt. Olisi varmaankin pitänyt kommentoida aiemmin ettei niin ois päässyt käymään.

Kun mietiskelin ja pureskelin sanottavaani, tulin lopputulokseen että Newra vei sanat suustani. Joten käyn vain Newraa toistamaan, terävää ja lyhyttä, loistavaa!

Amene · Viesti Kirjoittaja **Amene** » Ti Kesä 06, 2006 11:17 pm

Pitihän sitä joskus runoilla x) Kiitos newskulle ja daelle kommenteista <3

Huutaa


Saanko sulkea silmäni,
hukkua unien virtaan?
Saanko sulkea korvani,
saada sanat unohtumaan?

Näin joskus pyysin,
joskus rukoilin.
Hiljaisuudelta vaadin
äänien katoavan.

Mutta nyt en kuule
mitään en tunne.
En tätä toivonut,
enkä uskonut.

Anna minun perua,
perua tyhmä toiveeni.
Anna minun juosta,
huutaa ja itkeä.

Voitto


Lumi hiljaa kyynelehtii,
aurinko jälleen nauttii.
Paljaaksi runnellut ruumiit
jälleen saavat elämänsä.
Kauaksi kylmää paenneet
saapuvat jälleen takaisin.
On kevät.

tuulilukko · Ke Kesä 07, 2006 11:40 am

Kaunista :)
Hyvin osuvasti kuvattu kevättä ja niin karu kuin kuvaus onkin runneltuine ruumiineen, niin siinä on jotain ominaista kevään keveyttä.

Huutaa, taas

Näin joskus pyysin,
joskus rukoilin.
Hiljaisuudelta vaadin
äänien katoavan. 

Äärettömän kaunista. <3<3

Näitä runoja tulee kyllä luettua vaikka aika huonosti muistan kommentoida. *hym*