Auringonsäteitä, PG

PG-13 ja sen alle olevat slash-ficit.

Valvojat: Likimeya, Ilona

Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

Auringonsäteitä, PG

Viesti Kirjoittaja Newra »

Title: Auringonsäteitä
Genre: Slash, drama (hobittifluffya, Zeniä lainataksemme ^^)
Pairing: Merri/Pippin
Rating: PG (?)
Disclaimer: Tolkienin hahmot, leikin niillä enkä tee rahaa.
Feedback: Ja, ja!

Tämä ficci on omistettu Zennielle, joka haasteen antoikin - toivottavasti tykkäät tästä, ihqrakastyttöni <3


Tuulta vasten (Pippin)


Ehkä sanoin sen liian suoraan. Ehkä minun olisi pitänyt vielä odottaa. Mutta kuolemaa ei voi paeta, ja liian monta kertaa se on jäänyt sanomatta. Peloissaan, sitä hän oli - ja niin kovin hämmentynyt.
Jos olisin tiennyt säikyttäväni hänet pois sanoillani, olisin jättänyt ne sanomatta. Pitänyt mieluummin ystävän, jota salaisesti rakastaa, kuin torjuvan hahmon näkökentän rajoilla. Sieltäkin hän nyt katoaa, pienenee, pienenee, kunnes häntä ei enää näy. Ehkä on hyvä, että väliimme jää kilometrejä, peninkulmia, maileja.
Ehkä on hyvä, että hevosten kuningas kantaa minua kauas. Pois.


"Merri. Minä pidän sinusta."
Hämmentynyt katse, kulmakarvojen kohotus. Vaivaantunut naurahdus.
"Niin minäkin sinusta."
"Enemmän kuin... Enemmän kuin ystävänä."
"Mitä?" Jopa kauhistunut henkäys ja äkillinen liike.
"Minä rakastan sinua."
Askeleita. Toinen jää yksin tuijottamaan hänen peräänsä.
"Minä rakastan sinua."
Toistetut sanat eivät saa häntä palaamaan, tuskin edes kuulee niitä.

"Minä rakastan sinua."




"Pippin! Pippin!" Avaan silmäni varoen.
"Olemme juuri saapuneet Gondorin valtakuntaan." Velho hymyilee tyytyväisenä ja taputtaa hevosen kaulaa. Hevonen hörähtää mielissään, kun ratsastaja kuiskaa joitain sanoja jalon kansan kielellä sen korvaan.
Tuuli puhaltaa yhä, se käy meitä vastaan. Se tulee Minas Tirithista, kuninkaiden kaupungista.
Portit avataan. Kivinen kaupunki on kaunis, niin valkea että siristän silmiäni sen loisteessa. Huomaan seisovani portailla, korkeiden ovien edessä. Velho sanoo minulle jotain, mutta sanat virtaavat korvieni ohi, tarttuvat kai tuuleen, joka kantaa ne korville, jotka eivät kuule tai ymmärrä. Ovet avataan, ja velhon askeleet kaikuvat kivisiin seiniin, takaisin, seiniin, takaisin.
"Tervehdys, Denethor, Ecthelionin poika, Gondorin valtias ja käskynhaltija!" Gandalf puhuu. Hän sanoo paljon muutakin, mutta minä en kuule mitään. Näen vain surun miehen silmissä. Surun menetetystä rakkaasta. Näenkö samanlaisen katseen silmissäni, samanlaisen surun sielussani, jos katson peiliin? Joskus alkaa pelkäämään kuvajaistaan, pakenemaan varjoaan. Eikä piiloon kuitenkaan pääse.




Sadetta pakoon (Merri)


He lähtevät. Tunnen hevosen kavioiden takovan maata, mutta pian sekin kuihtuu pois. En koskaan ajatellut, että hän pitäisi minusta. Tietysti hän piti - Pippin on ollut paras toverini niin kauan kuin voin muistaa - mutta enemmän kuin ystävänä? En tiedä mitä ajatella, en tiedä mitä tehdä. Kaikki on sekaisin, ja minä tarvitsen jotain, mitä en koskaan tule omistamaan.

*

Éowyn ojentaa minulle miekan, ja heilautan sitä innoissani. Neito väistää nauraen, ja yhdyn hänen nauruunsa anteeksi pyydellen.
"Mene nyt", hän sanoo ja taputtaa minua olalle. Kiiruhdan teltasta ulos; onhan liiankin selvää, ettei minun seuraani kaivata. Kuitenkin juuri Éowynissa aistin jotain samaa kuin minussa itsessänikin: epävarmuutta. Kuulen, kuinka neito puhelee muiden kanssa. Kuinka joku epäilee minua, kuinka Éowyn sanoo sanan puolustukseni. Vaikka eivät heidän mielipiteensä minun aikeitani muuta, minä menen taisteluun. Minä ratsastan kuolemaan.


Tuijotan miehen selkää turtana. Ei. Ajatukseni ovat pysähtyneet, ja vain yksi sana pyörii mielessäni. Ei. Heidän täytyy ottaa minut mukaan, minun täytyy päästä. Kuningas, läheinen minulle kuin isä, on kieltänyt minua nyt lähtemästä.
"Ratsastakaa kanssani."
Kuiskaus ja minut nostetaan niskasta hevosen selkään.
"Arvon neito?"
Éowyn nyökkää vakavana.
"En voinut jättää teitä tänne. Enhän jää itsekään."

Me ratsastamme taisteluun. Pimeyttä vastaan varjot kantapäitämme viiltäen. Sadepilvet ovat kerääntyneet taivaalle taaksemme, ja me pakenemme niitä yhä pimeämpää kohti. Me ratsastamme kuolemaan.




"Kuolema!"
"Kuolema!"
"Kuolema!"


Huudot kaikuvat yhä päässäni. Olemme ratsastaneet, olemme taistelleet - mutta emme ole kuolleet. Vielä. Kuoleman kuiskeen jälkeen Pelennorin kentillä on hiljaista. Neito Éowyn on jossain lähellä, mutta en tiedä missä. Theoden kaatui. En tiedä olenko tajuissani vai en - en näe mitään, kehoni on turta, mutta ajatukseni kulkevat vielä jotenkin. Ja nyt minä tiedän, mitä en tiennyt kaiken ollessa hyvin. Tai ei hyvin, vaan paremmin. Joskus tarvitsee tuskaa ymmärtääkseen rakkauden. Minä rakastan Pippiniä, eikä hän saa koskaan tietää sitä. Varjot saapuvat.


Joku nostaa taakan yltäni.


Auringonsäteitä (Pippin)

Tuntisin hobitin jalan missä tahansa. Merri on täällä, tuolla, edessäni, lähelläni, vierelläni. Elossa tai kuollut.
Veriset kasvot, uupunut katse.
"Merri!" Puristan hänen kättään, ja kyyneleet valuvat poskilleni. Helpottaa.
"Pippin...", hän kuiskaa.
"Minä tiedän nyt." Puhuminen on hänelle vaikeaa, ja toivon, ettei hän rasittaisi itseään liikaa, mutta hän ei suostu luovuttamaan.
"Minä tiedän, ja tiesin sen kai ennenkin, mutta Pippin, minua pelotti."
Hän heikkenee, ja nyt minua pelottaa: aavistan kyllä mitä hän aikoo sanoa. Mutta mitä jos aika loppuu liian aikaisin?
"Mitä sinä tiedät?" Pyyhin likaa hänen kasvoiltaan, ja väsynyt hymy leviää hänen kasvoilleen.
"Minä rakastan sinua."
Käteni kietoutuvat hänen niskansa taa, ja kohotan hänen kasvojaan painaen suudelman hänen huulilleen.
"Sinun piti saada tietää se ennen kuin kuolen. En halunnut sinun elävän tietämättä sitä."
Kyyneleet raidoittavat hänen kasvojaan.
"Sinä et kuole."
Itken. Itken. Itken.
"Sano ettet kuole."
"En minä kuole."
"Rakastan sinua. Sinä et kuole."
Ja jotenkin katsoessani häntä silmiin, tiedän sen olevan totta - kuolevan silmät eivät ole tuollaiset. Minun täytyy saada hänet pois täältä, hänen kuolemansa makaa hänen vierellään – jos hän joutuu vielä odottamaan, se vie hänet tavoittamattomiini.
"Tule", sanon ja tuen häntä hänen noustessaan pystyyn. Kävelemme halki verta vuotavan maan, läpi tuskan. Pimeys on hälventynyt ilmasta ja mielistä; hymy ei enää tunnu luonnottomalta. Takanamme auringonsäteet repivät pilviä ja piirtävät kuvioita vahvaan muuriin, joka ei koskaan murtunut.
Viimeksi muokannut Newra, Su Helmi 13, 2005 7:56 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut
Avatar
Fanyare
Joku hippi
Viestit: 928
Liittynyt: Ke Helmi 04, 2004 5:23 pm
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Fanyare »

*sniffle* Hobittislashia kaivataan lisää Loftikseen, varsinkin tällaista. Merri ja Pippin kun ovat yhdessä jotain tavattoman suloista <3 Tämä ficci on hyvin kaunis.
"Tule", sanon ja tuen häntä hänen noustessaan pystyyn. Kävelemme halki verta vuotavan maan, läpi tuskan. Pimeys on hälventynyt ilmasta ja mielistä; hymy ei enää tunnu luonnottomalta. Takanamme auringonsäteet repivät pilviä ja piirtävät kuvioita vahvaan muuriin, joka ei koskaan murtunut.
Minä olen niitä ihmisiä, jotka pitävät ficin loppua melkein alkua tärkeämpänä. Sinun lopetuksesi ovat hyvin kauniita. Muutenkin rakastan tyyliäsi yli kaiken ^__^

Erittäin kaunis ficci.
Today is the tomorrow you worried about yesterday.

Merri 05-06, RPS-ficcaaja 07 ja Japanifriikki 08

avatar by 25djadja @ LJ
Järjestelmävirhe
Örkki
Viestit: 146
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 5:49 pm
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Auringonsäteitä

Viesti Kirjoittaja Järjestelmävirhe »

En ole aiemmin lukenut hobittislashia, mutta nyt sekin on korjattu. ^^

Pidän siitä, ettei Pippinin ja Merrin suhde ollut alusta asti yksioikoisen selvä. Pippinin katumus ja pettymys torjutuksi tulemisesta on kuvailtu hyvin, hänen ajatuksiinsa pystyy todella samaistumaan. Muutenkin suosikkikappaleeni on ensimmäinen. Pidän erityisen paljon takaumana esitetystä dialogista. Se on tunteellisuudessaan ihana. ^-^

Näppärää on myös se, kuinka Pippin ja Merry peilaavat itseään muista hahmoista, Eowynistä ja Denethorista. Ratkaisu pitää huolen siitä, etteivät hobitit ole liian irrallaan muusta maailmasta. Tulee myös sellainen olo, etteivät eri kansat ole niin toisistaan poikkeavia, kaikkia yhdistävät samankaltaiset ajatukset ja tunteet.

Tämä on erityisen kaunis lause:
Pimeyttä vastaan varjot kantapäitämme viiltäen.
Kokonaisuudessaan suloinen ja tunteentäytteinen ficci!
Ihmisyys ei ole fyysinen määritelmä,
se on henkinen päämäärä.
Sitä ei anneta,
se ansaitaan.

~Richard Bach
Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Viesti Kirjoittaja Elvédan »

Voi ei. Sinä ryökäle. Sait minut itkemään.

Yksi sana riittää: suloista.

Yksi virhe:
Kuoleman kuiskeen jälkeen Pelannorin kentillä on hiljaista.
Muistaakseni se on Pelennorin kentät. *käy tarkistamassa Tarusta* Juu, on se Pelennor, ei Pelannor.
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien
Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

Re: Auringonsäteitä

Viesti Kirjoittaja Newra »

Järjestelmävirhe kirjoitti: Pidän siitä, ettei Pippinin ja Merrin suhde ollut alusta asti yksioikoisen selvä.
Tämä oli osa haastetta, mutta minä tavanomaiseen tapaani unohdin mainita siitä tuolla alussa ^^' (unohdan aina jotain). Merrin ja Pippinin piti olla vähän kuin Kusti ja Mikael Ruttolinnassa.
Näppärää on myös se, kuinka Pippin ja Merry peilaavat itseään muista hahmoista, Eowynistä ja Denethorista.
Minä en huomannut tuota itse ennen kuin sanoit sen *naur*

Pelennor? Ai juu, aivan, kiitoksia. Täytyypä korjata tuo...
Kiitos teille jokaiselle ihanista palautteista ja siitä, että luitte ja kommentoitte noin kauniisti. *hymyilee*
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut
Avatar
Sparks
Halipallero
Viestit: 1674
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 5:57 pm
Paikkakunta: Oma punkka

Viesti Kirjoittaja Sparks »

Ihana. Voi että, miten sinä osaat.

Kävin kurkkaamassa ficin parituksen ja ratingin jo aikaisemmin, mutta koska silloin oli häslähetki, päätin säästää lukemisen tänne ystävänpäivän aamuun. Ja kyllä kannatti. Alkaisivatpa aamut aina näin.

Rakastan tapaasi kirjoittaa, siis todella. Virheetöntä, kaunista, omaperäistä - kaikkea sitä, mitä lukija arvostaa suunnattomasti.

Söpö pieni ficci, joka ei kuitenkaan ollut heti alusta liian yksioikoinen. Kiitos tästä, rakas aviopuoliso *ruttuamus* ^^
Vuoden Slasheri 2004-2006 & Loftishengetär 2007-2010

Give Me A Lifetime Of Memories.
Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Newra »

*punastuu hämillään*
Kiitos itsellesi ihanasta kommentista, luin sen varmaan kolmeen kertaan ^^
*niiskaisee* Oikeasti, jos ihmiset saisivat kerran viikossa noin ihania kommentteja kuin te kaikki olette tälle ficille antaneet, maailmassa olisi hurjan paljon enemmän iloisia ja onnellisia ihmisiä. Kiitos, Sparksii, arvostan sanojasi paljon. *rutistaa aviopuolisoaan tiukasti*
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut
Mosaic
Örkki
Viestit: 187
Liittynyt: Ti Helmi 03, 2004 9:31 pm
Paikkakunta: Arskan Hattu ^^ (Ja Tampere...)
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Mosaic »

Oih, tuo oli niin suloista ja liikuttavaa ja kaunista tekstiä. ^^

Tuskin pystyn muuta sanomaan kuin mitä nuo aikaisemmat ovat sanoneet, mutta sanotaan kuitenkin. Niin ihana. Niin ihana... Kirjoitustyyli on loistavaa ja sujuvaa ja kauniisti kuvailevaa ja koskettavaa ja kaikkea muuta mistä minä pidän. Hobittislash on aina ystävämme, varsinkin näin suloiset, kauniit ja koskettavat slashit.
Rakastan tuota tunnelmaa joka kokoajan leijui tuon ficin yläpuolella. Se on jotenkin niin sanoinkuvaamattoman ihana tunnelma jota harvat saavat vangittua ficceihinsä, ja sinä olet yksi niistä harvoista. Arvostan sitä *nostaa hattua*
Eli tiivistetysti: Pidän, ja paljon. Ja syystäkin ^^
And together we may rule the Earth with irresistable nakedness and homoerotic dance routines!
Marnie
... has left the building
Viestit: 866
Liittynyt: Pe Huhti 16, 2004 11:02 pm
Paikkakunta: juhannukseen asti Australia

Viesti Kirjoittaja Marnie »

Todella suloinen ficci. Minulle jäi päällimmäiseksi sellainen aww-olo kun sain tämän luettua. Sinun kuvailusi ja kirjoitustyylisi on tosi kaunista – minun on pakko quotata koko tämä kohta (anteeksi pitkä lainaus), se oli kauneutensa ja ajatustensa takia oma lempikohtani tässä ficissä:
… Hän sanoo paljon muutakin, mutta minä en kuule mitään. Näen vain surun miehen silmissä. Surun menetetystä rakkaasta. Näenkö samanlaisen katseen silmissäni, samanlaisen surun sielussani, jos katson peiliin? Joskus alkaa pelkäämään kuvajaistaan, pakenemaan varjoaan. Eikä piiloon kuitenkaan pääse.
Sinä vertaat minusta ihanasti Pippinin tunteita siihen, millaisia tunteita Denethorilla täytyy myös olla menetettyä poikaansa kohtaan. Minusta tuo on aivan ihana vertaus ja oivallus! ^^

Minusta tämä kaksijaottelu toimii hienosti, Merrin ja Pippinin ajatuksia on mukava lukea vuorotellen. Merri on minun lempihenkilöni kirjassa, joten nuo kaikki Merrin ajatukset oli minusta aivan ihania. Pidin varsinkin tuosta epävarmuudesta, jota se tuntee, ja miten se ja Eowyn samaistui toisiinsa. Ja tuo viimeinen luku on sitten vain ihanaa luettavaa, kun he saa toisensa. Todella kaunis ficci.
Look at it this way, Wayne - we will always have Saskatchewan. Shelly, NX

Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.
Avatar
Jussi
Metsähaltia
Viestit: 643
Liittynyt: To Maalis 04, 2004 9:29 pm

Viesti Kirjoittaja Jussi »

Uiih. Newin ficit on vaan pakko lukea aina. ^^ Joten luin tämänkin. Sanalla sanoen, suloista. :) Sinulla on tämä ihana ja kaunis ja nätti ja söpö kirjoitustyyli. Ihkutan. ;)
Kohtia joista erityisesti pidin... En tiedä miksi, mutta nuo pari lausetta tuossa kursivoidussa tekstissä jäivät mieleen.
Hämmentynyt katse, kulmakarvojen kohotus. Vaivaantunut naurahdus.
Kuvasivat vain erotyisen hyvin Merrin hämmennystä, tai jotain. Kiva kohta, joka tapauksessa. :)
Ja sitten tämä:
Me ratsastamme taisteluun. Pimeyttä vastaan varjot kantapäitämme viiltäen. Sadepilvet ovat kerääntyneet taivaalle taaksemme, ja me pakenemme niitä yhä pimeämpää kohti. Me ratsastamme kuolemaan.
Hienoja lauseita.
Ja tietenkin tuo lopetus, awawawawww! :D Olen Fannyn kanssa samaa laatua siinä mielessä, että minullekin lopetus on todella tärkeä. Tässä oli ihana lopetus. ^^

Kirjoita Newi-hanihani lisää. :) Tahtoo. Ich will... öö? Okei, ei saksaa, siitä tulee kumminkin vain päänsärkyä ja vatsavaivoja. x) (Huvittaisi kovasti alkaa nyt offaamaan ja kertoilemaan juttuja saksan kielen kuuntelusta, mutta pidän itseni mitä suurimmissa määrin kurissa. ^^)

Wee. ^^
I wish there was a way to know you're in the good old days before you've actually left them.
Laurana
Puolituinen
Viestit: 239
Liittynyt: Pe Kesä 11, 2004 12:52 pm
Paikkakunta: Pyykkikori

Viesti Kirjoittaja Laurana »

Aww. ^^ Hobittislashista en ole ennen oikein pitänyt, mutta tämä alkaa käännyttää minua pikkuhiljaa x) Tämä on ihana ficci. Todella kaunis, ihania lauseita täynnä. Ja sinun kirjoitustyylisi on jumaloitava. Kaunis ^__^ *rutistaa Newwien rusinaksi*
Hän sanoo paljon muutakin, mutta minä en kuule mitään. Näen vain surun miehen silmissä. Surun menetetystä rakkaasta. Näenkö samanlaisen katseen silmissäni, samanlaisen surun sielussani, jos katson peiliin? Joskus alkaa pelkäämään kuvajaistaan, pakenemaan varjoaan. Eikä piiloon kuitenkaan pääse.
Aww. Tuo on ihana kohta ^__^

Siis, pidin todella ^__^ ja tahdon lukea lisää tällaisia.
I can’t see you, I can’t hear you
Do you still exist?
Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Newra »

*tajuaa ettei ole kiittänyt ihmisiä kommenteista*
*paukauttaa itseään lähimmällä löytämällään esineellä (=hammastahnatuubilla, joka jostain syystä on taskussani xD) päähän*
Kiitos, kiitos, olette ihania ^_______^ *valtava rutistus jokaiselle*

Ewh, en kuitenkaan osaisi kiittää teitä niin kauniisti kuin pitäisi, mutta yritetän. Arvostan oikeasti sitä, että luitte tämän ja kommentoitte ja minä lan toistamaan itseäni nyt x) Kiitos kaikille, olette ihania : )

Ja nyt minä häivyn syömään tuoreita sämpylöitä :mrgreen:
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut
Avatar
Kurttuviikuna
Puolituinen
Viestit: 293
Liittynyt: La Helmi 07, 2004 9:26 am
Paikkakunta: Dojon katonraja

Viesti Kirjoittaja Kurttuviikuna »

Hipheijaa. Milloinkahan viimeksi olen lukenut jotain näin suloista? *miettii* No, joka tapauksessa siitä on aikaa, ja turha varmaan sanoakaan mielipidettäni, johon sisältyy paljon hihkumista, hurraahuutoja ja erinäisiä suklaasydämiä ja muita. ^___^

No sanonpa kuitenkin.

Merri/Pippin on aivan aaw. Niin söpöä. *virnistelee tyhjänpäiväisesti* Pippin on hyvin Pippin tässä. Pidin sen ajatuksista enemmän kuin Merrin. Merrin oma jotenkin töksähteli liikaa. .____O

Tämä oli mielenkiintoisesti kirjoitettu. Ja juuri sopivan mittainen sellaiselle, joka ei millään malta keskittyä lukemiseen. xDD

Ainut asia mikä vähän häiritsi, oli sanat tyyliin: "Itken. Itken. Itken. Itken" yms. Ehkä minimaalisen turhaa toistoa, mutta kuitenkin se sopi omalla tavallaan tekstiin. (ihan totta, en minä osaa antaa rakentavaa palautetta xDD)

Kokonaisuudessaan kerrassaan vallanmainio. Todella herkkä ja suloinen. *ruttaa Newwien* Lisää tämmöisiä *ojentaa suklaata*
Welcome to the Caribbean, love.
Narmo
Samooja
Viestit: 529
Liittynyt: Su Helmi 22, 2004 9:51 pm
Paikkakunta: Metrotunneli (Hellsinki)
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Narmo »

Wiiih, Minen lempiparitus! ^_____^ *ruttaa Newran*

Haikea. Kaunis. Suloinen.

Aivan ihana ^^

Paritus oli ihana, kirjoitat News ihanasti ja tämä oli hyvän kokoinen. (Ei mitään pervoa, ei xD). Pituinen, piti sanomani. Hyvän pituinen. Olen laiska lukemaan. Paha minä ^^;

Mutta siis. Tämä oli ihana.

Fanya lainaten, todellakin, Loftiksessa pitäisi olla hobittisläshiä.

Mutta kuitenkin. Siis.
Jatka samaan malliin, News! ^^ *ruttaa sitä*
Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Newra »

Tsih, kiitos ^___^
Muaa, Kurttu, olen samaa mieltä tuosta Merrin osasta, en ole oikein itse tyytyväinen siihen, mutta en kai ole koskaan kokonaan tyytyväinen kirjoituksiini ´^^` Jotenkin onnistuit mainitsemaan ne kohdat, joita itsekin mietin kauemmin (juuri tuo 3x itken). Kuitenkin, kiitoksia *hymyilee ja ottaa suklaan ilomielin vastaan* Narmolle ja Naasu-Raasulle myös : )
*tarjoaa kierroksen suklaata kaikille*
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut
Vastaa Viestiin