En halua nähdä sinun kuolevan (ent. Please close my eyes...)
En halua nähdä sinun kuolevan (ent. Please close my eyes...)
Title: En halua nähdä sinun kuolevan, nimi muutettu nyt ^^ Eli entinenPlease close my eyes so I don't have to see you die
Genre: Angst, lievä slash, drama
Pairing: Aragorn/Legolas
Rating: Eh? PG?
Disclaimer: Tolkien. Nimi on ehkäkailuulisin jostain avatarista tai vastaavasta, jäänyt mieleni pohjalle lojumaan.
Warnings: Lievähköä slässiä - ei kuitenkaan mitään toimintaa x) Hahmon kuolema. Taistelua, mutta ei raa'asti kuvattuna. Ja ai niin, enterin pahoinpitelyä ^_^
A/N: Teki mieli kirjoittaa sellainen ficci, jossa tämä kyseinen hahmo kuolee. Joululoman ensimmäisen päivän tylsyyden tuotos, ei todellakaan mitenkään loistelias. Loppu saattaa tuntua vähän tönköltä (yksinkertaisesti siksi, että se on x) Ja betattu ei ole, tämä on hetken mielenjohde laittaa tämä tänne.
Ja palautetta - kuten sanoin, tämä ei ole kovin loisteliaasti kirjoitettu, minä tarvitsen palautetta (rakentavaa tai vähemmän rakentavaa) voidakseni ehkä joskus tuhannen vuoden päästä kirjoittaa edes hiukan kulmista kiiltävän ficin ^^
*
Örkit kirkuvat. Ne ovat yksi suuri massa, sateen kastelemat haarniskat kiiltevät soihtujen valossa. Nuolia lentää ilmassa, ja sade piiskaa maata armottomasti. Puristan köyttä kuin koko elämäni rippuisi siitä. Niin se riippuukin. Ja pahin tapahtuu.
Köysi katkeaa.
He putoavat, putoavat, putoavat. Köysi jää irtonaisena roikkumaan, tiputan sen käsistäni. Hetken ajattelen sen olevan kuin minä - jos hänelle tapahtuu jotain, minä jään irtonaisena roikkumaan, häilymään tyhjän päälle. Suljen silmäni, en halua nähdä kun he iskeytyvät maahan. Örkkien kirkuna yltyy.
"Me saatiin kunkku!" ne huutavat. En voi seisoa sokeana enää kauempaa. Ne ovat kerääntyneet heidän ympärilleen, ja minua kuvottaa. Miten meidän käy? Miten hänen käy? Vihainen karjaisu kantautuu alhaalta, yksi örkki kaatuu kuolleena maahan. Miekka välähtää, tuttu hahmo nousee seisomaan. Voisin nauraa; Aragorn on elossa.
"Theoden!" huudan. Ihmiskuningas on linnoituksen suojassa turvassa, kun Aragorn vaarantaa henkensä täällä. Kuka hän on meitä johtamaan? Minä en tavitse hänen lupiaan puolustaakseni kuningastani.
Minä menen alas.
Vaihdan askelteni suuntaa ja kiiruhdan samalle ovelle, josta he lähtivät. Hyppään örkkien kansoittamalle sillalle miekka valmiina kädessäni.
Tapa.
Tapa jokainen, joka seisoo välissänne. Vain muutama metri erottaa meidät toisistamme, vain muutama miekan sivallus. Kääpiö taistelee urhoollisesti hänen vierellään, kirves tekee pahaa jälkeä. Kuka olisi uskonut, haltia, kääpiö ja ihminen taistelemassa rinnakkain?
Näen hänen kasvonsa. Näen hänen silmänsä. Näen hänen sielunsa.
Kääpiö on ajatunut taistelemaan kauemmas, mutta en välitä. Kuolema on kaikkialla ympärilläni, mutta Aragorn on edessäni, käsivarren mitan päässä. Ojennan käteni koskettaakseni hänen verentahrimia kasvojaan.
Sadetta ja kyyneliä. Viiltävää kipua ja jotain lämmintä. Vihaa hänen kasvoillaan. Haukon henkeäni ja katson vatsani läpi työntynyttä miekan terää. Tuskaa.
Miekka vedetään pois, sen kantaja on kuollut Aragornin miekkaan. Minä kaadun. Taivas laskeutuu niin lähelle. Ja samassa hän on siinä, hänen sormensa koskettavat poskeani, pyyhkivät hiukseni pois silmiltäni. Mihin örkit ovat kadonneet, en tiedä. En kuule enää mitään muuta kuin hänen äänensä, maailmassa ei ole minulle enää muuta kuin hän. Hän ja hänen viimeinen pyyntönsä minulle.
"Sulje silmäni, Legolas", hän kuiskaa ja puristaa kättäni.
"Sulje ne."
"Miksi?" minä kysyn ja katson niihin niin kuin tuhat kertaa ennenkin. Ne kertovat enemmän kuin hän pystyisi koskaan sanomaan.
"En halua nähdä sinun kuolevan."
Hän vie käteni kasvoillensa. Heikoksi käyneet sormeni painavat hänen silmäluomensa kiinni. Hän estää niitä putoamasta hervottomana maahan ja painaa suudelman kylmille huulilleni, joiden kautta hengitys ei enää kulje.
Genre: Angst, lievä slash, drama
Pairing: Aragorn/Legolas
Rating: Eh? PG?
Disclaimer: Tolkien. Nimi on ehkäkailuulisin jostain avatarista tai vastaavasta, jäänyt mieleni pohjalle lojumaan.
Warnings: Lievähköä slässiä - ei kuitenkaan mitään toimintaa x) Hahmon kuolema. Taistelua, mutta ei raa'asti kuvattuna. Ja ai niin, enterin pahoinpitelyä ^_^
A/N: Teki mieli kirjoittaa sellainen ficci, jossa tämä kyseinen hahmo kuolee. Joululoman ensimmäisen päivän tylsyyden tuotos, ei todellakaan mitenkään loistelias. Loppu saattaa tuntua vähän tönköltä (yksinkertaisesti siksi, että se on x) Ja betattu ei ole, tämä on hetken mielenjohde laittaa tämä tänne.
Ja palautetta - kuten sanoin, tämä ei ole kovin loisteliaasti kirjoitettu, minä tarvitsen palautetta (rakentavaa tai vähemmän rakentavaa) voidakseni ehkä joskus tuhannen vuoden päästä kirjoittaa edes hiukan kulmista kiiltävän ficin ^^
*
Örkit kirkuvat. Ne ovat yksi suuri massa, sateen kastelemat haarniskat kiiltevät soihtujen valossa. Nuolia lentää ilmassa, ja sade piiskaa maata armottomasti. Puristan köyttä kuin koko elämäni rippuisi siitä. Niin se riippuukin. Ja pahin tapahtuu.
Köysi katkeaa.
He putoavat, putoavat, putoavat. Köysi jää irtonaisena roikkumaan, tiputan sen käsistäni. Hetken ajattelen sen olevan kuin minä - jos hänelle tapahtuu jotain, minä jään irtonaisena roikkumaan, häilymään tyhjän päälle. Suljen silmäni, en halua nähdä kun he iskeytyvät maahan. Örkkien kirkuna yltyy.
"Me saatiin kunkku!" ne huutavat. En voi seisoa sokeana enää kauempaa. Ne ovat kerääntyneet heidän ympärilleen, ja minua kuvottaa. Miten meidän käy? Miten hänen käy? Vihainen karjaisu kantautuu alhaalta, yksi örkki kaatuu kuolleena maahan. Miekka välähtää, tuttu hahmo nousee seisomaan. Voisin nauraa; Aragorn on elossa.
"Theoden!" huudan. Ihmiskuningas on linnoituksen suojassa turvassa, kun Aragorn vaarantaa henkensä täällä. Kuka hän on meitä johtamaan? Minä en tavitse hänen lupiaan puolustaakseni kuningastani.
Minä menen alas.
Vaihdan askelteni suuntaa ja kiiruhdan samalle ovelle, josta he lähtivät. Hyppään örkkien kansoittamalle sillalle miekka valmiina kädessäni.
Tapa.
Tapa jokainen, joka seisoo välissänne. Vain muutama metri erottaa meidät toisistamme, vain muutama miekan sivallus. Kääpiö taistelee urhoollisesti hänen vierellään, kirves tekee pahaa jälkeä. Kuka olisi uskonut, haltia, kääpiö ja ihminen taistelemassa rinnakkain?
Näen hänen kasvonsa. Näen hänen silmänsä. Näen hänen sielunsa.
Kääpiö on ajatunut taistelemaan kauemmas, mutta en välitä. Kuolema on kaikkialla ympärilläni, mutta Aragorn on edessäni, käsivarren mitan päässä. Ojennan käteni koskettaakseni hänen verentahrimia kasvojaan.
Sadetta ja kyyneliä. Viiltävää kipua ja jotain lämmintä. Vihaa hänen kasvoillaan. Haukon henkeäni ja katson vatsani läpi työntynyttä miekan terää. Tuskaa.
Miekka vedetään pois, sen kantaja on kuollut Aragornin miekkaan. Minä kaadun. Taivas laskeutuu niin lähelle. Ja samassa hän on siinä, hänen sormensa koskettavat poskeani, pyyhkivät hiukseni pois silmiltäni. Mihin örkit ovat kadonneet, en tiedä. En kuule enää mitään muuta kuin hänen äänensä, maailmassa ei ole minulle enää muuta kuin hän. Hän ja hänen viimeinen pyyntönsä minulle.
"Sulje silmäni, Legolas", hän kuiskaa ja puristaa kättäni.
"Sulje ne."
"Miksi?" minä kysyn ja katson niihin niin kuin tuhat kertaa ennenkin. Ne kertovat enemmän kuin hän pystyisi koskaan sanomaan.
"En halua nähdä sinun kuolevan."
Hän vie käteni kasvoillensa. Heikoksi käyneet sormeni painavat hänen silmäluomensa kiinni. Hän estää niitä putoamasta hervottomana maahan ja painaa suudelman kylmille huulilleni, joiden kautta hengitys ei enää kulje.
Viimeksi muokannut Newra, Pe Heinä 01, 2005 10:56 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.
Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08 ♥
långsamt genom rummen går hon ut
Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08 ♥
långsamt genom rummen går hon ut
Voi kuinka surullinen vaihtoehto tuo olisikaan Sniff.
Teksti on kaunista, minä pidän. Ja tuo ideakin on kaunis. Kerrankin niin päin, ettei kuolleen silmiä suljeta, vaan sen, joka on todistamassa kuolemaa. Sinulla on sekä mielikuvitusta että kirjoitustaitoa.
Pari juttua, in case you want to know:
En voi seisoa sokeana enää kauempaa - ehkä mieluummin seistä
Voisin nauraa; Aragorn on elossa - ihan vaan tavallinen kaksoispiste (tai pilkku tai piste) tuohon
Lisää tämmöisiä ^^
Teksti on kaunista, minä pidän. Ja tuo ideakin on kaunis. Kerrankin niin päin, ettei kuolleen silmiä suljeta, vaan sen, joka on todistamassa kuolemaa. Sinulla on sekä mielikuvitusta että kirjoitustaitoa.
Pari juttua, in case you want to know:
En voi seisoa sokeana enää kauempaa - ehkä mieluummin seistä
Voisin nauraa; Aragorn on elossa - ihan vaan tavallinen kaksoispiste (tai pilkku tai piste) tuohon
Lisää tämmöisiä ^^
Vuoden Slasheri 2004-2006 & Loftishengetär 2007-2010
Give Me A Lifetime Of Memories.
Give Me A Lifetime Of Memories.
Aivan ihanaa... Ficin nimen nähdessäni toivoin sen olevan juuri tätä paritusta Varmaankin vasta toinen lukemani ficci, jossa Legolas kuolee. Harvinaisuus omalta tolaltaan siis. ^^ Idea oli todella hieno ja hienosti olet tämän kirjoittanutkin.
Tämä oli kyllä niin ihana kohta, että sen laittaminen quoteen oli välttämätöntä. *sniffle* Ihana ficci."Sulje silmäni, Legolas", hän kuiskaa ja puristaa kättäni.
"Sulje ne."
"Miksi?" minä kysyn ja katson niihin niin kuin tuhat kertaa ennenkin. Ne kertovat enemmän kuin hän pystyisi koskaan sanomaan.
"En halua nähdä sinun kuolevan."
Today is the tomorrow you worried about yesterday.
Merri 05-06, RPS-ficcaaja 07 ja Japanifriikki 08
avatar by 25djadja @ LJ
Merri 05-06, RPS-ficcaaja 07 ja Japanifriikki 08
avatar by 25djadja @ LJ
Palautetta! Palautetta!
*hyppii innoissaan*
*lukee*
*punastuu ja ruttaa ne kaikki*
Kiitos ^___^ Ae, Sparks, olet oikeassa. Olette ihania, kun tuhlasitte aikaanne lukemiseen ja kommentointiin. *hyrrää ja pusuttaa ne vielä*
*hyppii innoissaan*
*lukee*
*punastuu ja ruttaa ne kaikki*
Kiitos ^___^ Ae, Sparks, olet oikeassa. Olette ihania, kun tuhlasitte aikaanne lukemiseen ja kommentointiin. *hyrrää ja pusuttaa ne vielä*
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.
Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08 ♥
långsamt genom rummen går hon ut
Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08 ♥
långsamt genom rummen går hon ut
Oih. Voi Newie-rakkaani, se oli kaunis. Aihe ei ollut kaunis, mutta sinä teit siitä kauniin. (Olen ihan varmasti kommentoinut noin johonkin toiseenkin ficciisi. o.O)
Kuvailu oli hienoa, ja... kaikkea muuta positiivista. :D
Hyvä, Newie! :)
Kuvailu oli hienoa, ja... kaikkea muuta positiivista. :D
Hyvä, Newie! :)
I wish there was a way to know you're in the good old days before you've actually left them.
*nyöks* Juu, niin olet x) Muistaakseni ('muistaakseni' on hyvin fossiilimainen sana, tiesittekö?) se oli siinä Lizyerille kirjoittamassani angstissa, siinä Kunnes viimeinen pisara putoaa tai jotain sinnepäin. Kai.
Mutta, asiaan ^__^ Kiitos, kiitos, kiitos. Olette ihania.
Mutta, asiaan ^__^ Kiitos, kiitos, kiitos. Olette ihania.
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.
Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08 ♥
långsamt genom rummen går hon ut
Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08 ♥
långsamt genom rummen går hon ut
-
- Örkki
- Viestit: 146
- Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 5:49 pm
- Paikkakunta: Helsinki
- Viesti:
Re: Please close my eyes so I don't have to see you die
Todella kaunis! Kirjoitat sulavasti, voisi kuvitella, että olet tehnyt tämän höyhenkynällä ja tartuttanut sen keveyden tekstiin. Vaikka aihe on vakava ja tunnelma synkkä, teksti suorastaan liitää sen yllä.
Pikkuisen kritiikkiä:
Kunpa tämä olisi ollut pidempi. Ihastuin alun köysivertaukseen ja kun pääsin vauhtiin, olin jo tekstin syövereissä. Minun on välillä lukiessani vaikeaa aloittaa tarina ja jos se ei syty minulle ensimmäisten sivujen aikana, käy valitettavan usein niin, että jätän sen kesken. Tätä olisin kuitenkin jatkanut pidempäänkin, olin niin lumoutunut tyylistäsi.
Toinen kohta liittyy otsikkoon, mikä ei tietenkään tee itse tarinaa huonoksi. Mietin, miksi se on englannin kielinen? Katsoessani sitä ensimmäisen kerran, ajattelin tämän olevan song- ficci, muttei se ollutkaan. Valitsisin itse suomenkieliselle ficille suomenkielisen otsikon. Kaunis otsikkohan se kuitenkin on.
Kaiken kaikkiaan hyvin herkkä kertomus, olet lahjakas kirjoittaja ja tunnelman luoja. Tämä ei mässäile surulla vaan katsoo sitä myötätuntoisesti. Upea!
Pikkuisen kritiikkiä:
Kunpa tämä olisi ollut pidempi. Ihastuin alun köysivertaukseen ja kun pääsin vauhtiin, olin jo tekstin syövereissä. Minun on välillä lukiessani vaikeaa aloittaa tarina ja jos se ei syty minulle ensimmäisten sivujen aikana, käy valitettavan usein niin, että jätän sen kesken. Tätä olisin kuitenkin jatkanut pidempäänkin, olin niin lumoutunut tyylistäsi.
Toinen kohta liittyy otsikkoon, mikä ei tietenkään tee itse tarinaa huonoksi. Mietin, miksi se on englannin kielinen? Katsoessani sitä ensimmäisen kerran, ajattelin tämän olevan song- ficci, muttei se ollutkaan. Valitsisin itse suomenkieliselle ficille suomenkielisen otsikon. Kaunis otsikkohan se kuitenkin on.
Kaiken kaikkiaan hyvin herkkä kertomus, olet lahjakas kirjoittaja ja tunnelman luoja. Tämä ei mässäile surulla vaan katsoo sitä myötätuntoisesti. Upea!
Ihmisyys ei ole fyysinen määritelmä,
se on henkinen päämäärä.
Sitä ei anneta,
se ansaitaan.
~Richard Bach
se on henkinen päämäärä.
Sitä ei anneta,
se ansaitaan.
~Richard Bach
Voi hyvänen aika *muistuttaa tonttulakkia* Olipa ihana kommentti, kiitos.
Otsikko niin... Se muuten alkoi ottaa minua itseä vähän aivoon, kun on niin pitkä. Minulla on kai taipumus valita mahdollisimman pitkiä englanninkielisiä nimiä ficeilleni, enkä oikein keksinyt tälle sopivaa suomenkielistä nimeä, vaikka sitä mietinkin. Ehdotuksia otan toki vastaan ^______^
Pituutta (tai lyhyyttä paremminkin) en osaa mitenkään selitellä x)
Kiitos vielä kerran, tuo oli todella innostava ja inspiroiva kommentti. *pusuttaa*
Otsikko niin... Se muuten alkoi ottaa minua itseä vähän aivoon, kun on niin pitkä. Minulla on kai taipumus valita mahdollisimman pitkiä englanninkielisiä nimiä ficeilleni, enkä oikein keksinyt tälle sopivaa suomenkielistä nimeä, vaikka sitä mietinkin. Ehdotuksia otan toki vastaan ^______^
Pituutta (tai lyhyyttä paremminkin) en osaa mitenkään selitellä x)
Kiitos vielä kerran, tuo oli todella innostava ja inspiroiva kommentti. *pusuttaa*
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.
Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08 ♥
långsamt genom rummen går hon ut
Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08 ♥
långsamt genom rummen går hon ut
- Kuolonsulka
- Puolituinen
- Viestit: 228
- Liittynyt: To Marras 11, 2004 5:41 pm
- Paikkakunta: Siellä missä päivä kuolee