Aito rakkaus (PG-13, G/E)

PG-13 ja sen alle olevat slash-ficit.

Valvojat: Likimeya, Ilona

Avatar
Noradriel
Yksinäinen susi
Viestit: 1134
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
Paikkakunta: Lothlórien

Aito rakkaus (PG-13, G/E)

Viesti Kirjoittaja Noradriel »

Title: Aito rakkaus
Author: Noradriel
Rating: PG-13
Pairing: Glorfindel/Erestor
Genre: Romance, Songfic, hippuinen angstia

Beta: Sam
Warnings: Slash!

Song: Disco - Mä tiedän että me palataan

Disclaimer: Kunnioitettu J.R.R. Tolkien omistaa henkilöt ja paikat, minä omistan tarinan.
Summary: Rakkautta ei voi valita, eihän?
A/N: Olen joskus aikaisemminkin tehnyt tästä songficin, mutta nyt tuli ajatus päähän joten ei kun kirjoittamaan, kunnia kappaleesta siskolleni.

Aito rakkaus

Hämärä laskeutuu kolmikon ylle. Auringon viimeisetkin säteet katoavat avarasta kirjastosta. Muutama varottava katse on luotu toiseen. Yksi ei vain huomaa mitään. Vaalean ja tumman haltian katseet kohtaavat. Salailu tekee elämästä kauheaa. Kaikki oikea on poissa. Vain valheet ovat jäljellä. Eivät he halunneet tätä, mutta rakkautta ei voi valita. Eihän? He vain rakastuivat. He eivät uskalla näyttää tunteitaan, mitä siitä seuraa, eihän sitä voi tietää. He eivät olleet suunnitelleet rakastuvansa toisiinsa. He eivät olleet muuta kuin kilpailijoita. He kilpailivat herransa huomiosta. Lordi Elrond ei huomioi heidän kilpailuaan ihailuksi, vaan vihaksi. Sitten aivan odottamatta löysivät Glorfindel ja Erestor itsensä suudelmasta, josta ei olisi paluuta entiseen.

Vaikka me ollaankin kolmestaan,
on salaisuus vain kahdella
Ei uskalla näyttää nyt tunteitaan,
ei loukata loukattua.

Tahdon olla hyvä ihminen


Muutamien viikkojen välttelyn jälkeen haltiat tajusivat, mitä tunsivat. Oli vain muutama pieni este. Heidän herransa ei välttämättä katsoisi hyvällä tätä. Heidän täytyisi salata kaikki. Aluksi se oli ollut jännittävää. He löysivät kyllä tarpeen tullen salaisen paikan. He tunsivat jo Rivendellin salakäytävät hyvin. He odottivat illan tuloa, ja kiiruhtivat toistensa syliin yön turvin. Nyt tämä salailu oli tuskaista. Erestor – parin järkevänä puolena ei halunnut enää salata asiaa, Glorfindelia salailu kiihotti, koska kiinnijäämisen pelko oli hyvin korkea.

Mut mä tiedän, että me palataan,
tulen samat virheet toistamaan.
Jos aito rakkaus murhataan,
niin tuskin mitään hyvää aikaan saan.


Ilta oli jo pitkällä, mutta kolmikko vain ahersi kirjojen ja kääröjen parissa. Kun viimeinenkin auringon säde oli kadonnut vuorten taakse, lordi Elrond havahtui todellisuuteen ja liikahti ensimmäisenä. Hänen liikahtaminen herätti toiset haltiat, he kääntyivät katsomaan herraansa, joka totesi, että tältä päivältä heidän työnsä olisi päätöksessä. Erestor tunnollisena jäi keräämään tavaransa siististi ja sanoi viimein hyvät yöt herralleen ja nyökkäsi Glorfindelille ja kosketti nopeasti tämän reittä, kiiruhtaen pois. Hän tiesi, että vaalea haltia tulisi hänen peräänsä. Hän vain kiiruhti huoneeseensa ja asetteli tavaransa nopeasti paikoilleen. Haltia istuutui pöytänsä ääreen muka tehden töitä, tosiasiassa odottaen rakastaan. Huoneen ovi kävi ja kääntymättäkin Erestor tiesi sen olevan Glorfindel. Vaalean haltian kädet kietoutuivat toisen hartioiden ympäri hyväillen samalla ihoa kankaiden alla.

Huomaamatta voin sua koskettaa,
mut on se vaikeaa.
Kun vieressä istuu ja aavistaa,
hän, joka ei tietää saa.

Tahdon olla hyvä ihminen


Aamuisin kaikki asiat näyttävät vähäpätöisiltä, aamut tuntuvat aina leppoisilta, ilman huolia, kuitenkin tosiasiat hyökkäävät päälle viimeistään silloin kun ne kohdataan. Kahden haltian herääminen tuotti tuskaa. Yön hurmio oli poissa hetken aikaa. Aamuisin he makasivat jommankumman sängyssä mahdollisimman kauan, tutkien toistensa pehmeitä piirteitä. Kuitenkin he havahtuivat joskus siihen, että heidän kokous alkaisi pian. Nyt he tiesivät, että sellaista ei olisi. Kiinnijääminen toisen luota olisi erittäin pieni, siksi he eivät pitäneet kiirettä noustessa. Aurinko laittoi itsensä peliin tunkeutuessaan ohuiden verhojen läpi huoneeseen. Glorfindel katseli toisen haltian kasvoja liu’uttaen kättään katseen jäljessä. Oveen koputettiin. Haltiat hätkähtivät. Sisään astui Elrondin juoksupoika. Tämä tuijotti kaksikkoa ja ilmoitti sitten hieman takellellen asiansa. Elrondilla olisi asiaa. Oven kolahtaessa kiinni Erestor henkäisi kiivaasti. Hän pelkäsi, että poika kertoisi näkemästään heidän herralleen. Nopeasti he pukivat ja kiiruhtivat kohti Elrondin huonetta.

Mut mä tiedän, että me palataan,
tulen samat virheet toistamaan.
Jos aito rakkaus murhataan,
niin tuskin mitään hyvää aikaan saan.


Oven aukaistuaan he näkivät samaisen pojan seisovan Elrondin vasemmalla puolella. Imladrasin herra katsoi heitä tuimasti, ehkä hieman pettyneesti. Hän viittasi kaksikon sisään.
”Kun kutsuin teidät, tarkoitukseni ei ollut tuomita teitä, mutta nyt sen joudun valitettavasti tekemään”, Elrondin katse oli kylmä, hänen äänensä voimakas, mutta tämän kasvoista näkyi, että haltia tunsi itsensä petetyksi, ilme kuitenkin pyyhittiin nopeasti.
”Olette syyllistyneet hyvin vakavaan rikokseen, minun tuomittava teidät siitä. Glorfindel, olen antanut käskyn valjastaa ratsun sinulle. Lähetän sinut Lothlorieniin Valtiaan ja Valtiattaren luo. Olet karkotettu Imladrasista. Erestor jää tänne minun neuvonantajakseni.”, Haltioiden herra katsoi molempia ankarasti. Glorfindel oli väittämäisillään vastaan, mutta Elrond hiljensi hänet. Hiljaisina he poistuivat.

Taas petokselle sormen ojennan,
se vie minut kokonaan,
on minussa kuin kotonaan.


Vaalea haltia katseli rakastaan kaipaavasti. Heidät oli erotettu toisistaan. Heidän painajaisensa oli tapahtunut, kaunis uni oli loppunut liian lyhyeen. Ulkona odotti Glorfindelin ratsu valmiina lähtöön. Haltia ei kuitenkaan voinut lähteä pois sanomatta hyvästejä. Erestor oli hyvin lähellä kyyneliä. Hänen luontonsa ei antanut periksi, kasvot olivat ilmeettömät. He katselivat toisiaan hiljaisuudessa. Erestor kietoi kätensä toisen haltian kaulaan ja painoi hellän ja rakastavan suudelman tämän huulille. Se oli täynnä toivoa, jota ei ollut, täynnä tulevaisuutta, jota ei ollut ja tunteita, joita oli liiankin paljon. Viimein suudelman loputtua Erestor sulki silmänsä ja sanoi:
”Mene, en kestä katsoa lähtöäsi. Lähde! Se tekee tästä helpompaa.”
Oven sulkeuduttua haltia avasi silmänsä, eikä nähnyt syksyn kauniita lehtiä vain mädäntyvät lehdet, jotka olivat kuin ne unelmat jotka oli murskattu ja viety heiltä.

Ja mä tiedän, että me palataan,
tulen samat virheet toistamaan.
Jos aito rakkaus murhataan,
niin tuskin mitään hyvää aikaan saan.


Loppu
Viimeksi muokannut Noradriel, Ti Loka 04, 2005 8:35 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Let me forget all of the hate, all of the sadness.

Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009


Avatar by Paperlime
Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Viesti Kirjoittaja Elvédan »

Oih...

Kaunis ja lumoavan ihana. Glorfindel/Erestor on upea paritus, rakastanrakastan. Tämä oli juuri sopivan verran angst, ei liikaa. Kevytangst. :wink:

Muutamia kirjoitusvirheitä löysin, ei mitään kovin pahaa, mutta pistivätpä silmään kuitenkin.

Ihanan puhdistava teksti, unohdin koeviikon ja stressini hetkeksi. Siitä kiitos!
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien
Ketsuppi

Viesti Kirjoittaja Ketsuppi »

Terve. Minen jotenkin yleisvaikutelmallisesti tykännyt tästä, sanonpa ihan suoraan sen.
Mutta tuo lopetus oli jotenkin niin maailmoja ohittava, että vallan..
Mutta tuo alku oli jotenkin sekava. Mutta ei se mitään, niin minäkin, aina välillä jokseenkin.
Kyllä se jotain. Jos tuon alun sais viilattua, niin tämä olisi aikas... *kohottelee kulmiaan* ..hyvä.
Paranee selkiästi loppua kohti.
Avatar
Sparks
Halipallero
Viestit: 1674
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 5:57 pm
Paikkakunta: Oma punkka

Viesti Kirjoittaja Sparks »

Komppaan Raivonkyyneltä siinä, että tämä parani loppua kohden. Ei silti etteikö alustakin olisi ymmärtänyt, mitä siinä tapahtuu, mutta siellä oli aika paljon kirjoitusvirheitä ja lauseita, jotka jäivät tavallaan kesken tai eivät yksinään toimineet mitenkään. Suoraan sanoen olen aika yllättynyt siitä, että tämä on käynyt betan käsittelyssä.

Mutta mutta. Itse idea, se sama vanha ja silti aina tuskainen. Huomaan että jaksan selkeästi edelleen lukea siitä ^^ Ja lyriikatkin sopivat tähän oikein hyvin.

Se oli täynnä toivoa, jota ei ollut, täynnä tulevaisuutta, jota ei ollut ja tunteita, joita oli liiankin paljon.
- tuohon lauseeseen kerta kaikkiaan ihastuin.

Olenpa kamala ihminen, kun pistin kritiikin heti alkuun. Mutta toisaalta, sittenpä siitä pääsee eteenpäin niihin mukaviin asioihin ^^

Vanha kunnon LotR -slash. Ihanaa, että ainakin joku yhä tekee sitä.
Vuoden Slasheri 2004-2006 & Loftishengetär 2007-2010

Give Me A Lifetime Of Memories.
Avatar
Noradriel
Yksinäinen susi
Viestit: 1134
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
Paikkakunta: Lothlórien

Viesti Kirjoittaja Noradriel »

Juuh, se alku _ on_ sekava. Minä ole kirjoittanut sen, mökillä, joten syytetään sitä. ^^
Idea on vanha. Mutta miksi keksiä uutta? (ääh, huono puolustus..)

Elvédan, hyvä jos lievitin stressiäsi, vaikka itse en suosittelisi tätä stressin lievitykseen. ^^ Nim.merk. Huono stressinhallitsija.

Sparks & Raivonkyynel, on kiva saada kritiikkia, miten muuten voi kehittyä muka? Onhan mukava saada ihkutustakin, mutta kritiikki on kehittävää.

BTW, korjailin alkua vielä itseäni miellyttävään muotoon, en ollut siihen vielä tyytyväinen (enkä ole vieläkään, mutta...).
Let me forget all of the hate, all of the sadness.

Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009


Avatar by Paperlime
Vastaa Viestiin