Näkymätön käsi puristaa sydäntä,
lyö keuhkoihin ja
ei anna minun hengittää
Sattuu niin paljon,
etten hengitettyä saa
Anna minun kärsiä,
pistä minut kärsimään
Tahdon kärsiä kunnolla,
ei mitään pientä kipua
En tahdo sinun kärsivän,
tahdon kärsiä yksin
En tahtonut pilata tätä
En tahtonut sinun lähtevän ovet paukkuen ja
jättävän minut yksin kyyneleideni kanssa
Olisit jäänyt ja huutanut,
en tahdo nähdä vain halveksivaa katsetta
En tahtonut oikeasti tätä,
en oikeasti uskonut epäileväni häntä
Sinä olet tärkein,
rakkain
Tajusin,
että pidin sinua liian itsestään selvänä
Tulethan takaisin?
Älä jätä minua,
anna minun silti kärsiä
En halunnut satuttaa
Tai suututtaa
Minä tarvitsen sinua
Sillä sinä olet tärkein,
se jota en tahdo menettää
Se josta välitän
~
Omistus: Mario
Anna ihan helvetin paljon anteeksi! *itkee* Hitto mä kadun eilistä koko lopun elämää, en mä oikeasti olisi saanut epäillä Nooraa sellaisesta. Ei Noora oo sellainen, ei se mua koskaan satuttaisi. Mä ymmärrän, ellet puhu mulle enää ja katkaiset välisi - mutta anna anteeksi... En olisi koskaan antanut itselleni anteeksi, jos sulle ois käyny jotain, ihan mitä tahansa. En koskaan!
*huokaus* Pidin sinua itsestään selvänä tapauksena, olen pahoillani. Tuolla se lause lukee... Ei siitä enää kyllä taida olla hyötyä. Anteeksi.
ava; Yash.
Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.
Pönkki 1996-2009♥ Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
Suolainen kyynel poskelle tippunut,
se haavojani suolaa
Aukaisee uudestaan
Kuulen sanasi korvissani,
tekstinä silmissäni
Sumuverho laskeutuu silmieni eteen
En näe selvyyttä missään
Viimeisinkin lanka katosi sormistani
Ei valoa näy missään,
ei pelastavaa lankaa
Silti tiedän,
etten ole yksin
Ja saan apua silloin kun tarvitsen
Ketään ei näy,
silti ihmisiä on ympärilläni
Ja silti tämä on minun taisteluni
Minun pitää selvitä yksin
Yksin
~
Omistus: Mario
En kai omista kenellekään. Elämä on ihmissuhdepuolella aika hullun myllyn, mutta tajusin tänään, että vaikka minulla on ihmisiä hulluna ympärilläni, minun pitää selvitä yksin. Ja minä aion selvitäkin, tiedän, että selviän jos tarpeeksi yritän. Ehkä herääminen tuli myöhään, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Heräämisestä kiitos Mariolle, aivan oikeasti. Sait minut tajuamaan, että elämässä on paljon muutakin kuin masennus ja angst. Kiitän ihan hirmuisan paljon Mariota, olen kiitollisuuden velassa todellakin sinulle. *hymyilee ja halaa*
//PIKAEDIT.
Omistanpas sittenkin.
ava; Yash.
Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.
Pönkki 1996-2009♥ Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
Uskoitko sinä oikeasti siihen,
että meistä olisi voinut tulla jotain?
Sillä minä en uskonut
Minä en uskonut siihen,
vaikka toivoin jokaisena yönä salaa
Joka yö halusin halata sinua,
saada lohdutusta vaikeina aikoina
Jokaisena yönä halusin näyttää Otavan ja
Pohjantähden
Katsoa tähtisadetta ja
auringonlaskua
Tiedät,
mitä haluan ja tiedän sen itsekin
Silti kumpikaan ei ole valmis suurempaan
Se ei johdu kenestäkään
Ei sinusta,
eikä minusta
Se ei johtunut kenestäkään
Me tiedettiin,
mitä minä haluan
Minäkin tiesin sen liian hyvin
En koskaan halunnut satuttaa,
en sinua
Siksi päätin lähteä
Lentää tuulen mukana,
kuiskaan sanat tuuleen
Kerron tarinani sinulle tuulen avulla
~
Omistus: Ääääh. Tämä vaikuttaa niin Johannalta, että pistetään sille.
Tällä ei oikeasti ole mitään itsemurha-ajatuksia takana, vain yleistä... ihmissuhde sotkua. *hymy*
Viimeksi muokannut Sansku, To Joulu 01, 2005 3:46 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
ava; Yash.
Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.
Pönkki 1996-2009♥ Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
Oi että mä rakastan näitä sun runoja! Mä käyn liian vähän kommentoimassa näitä. Pitää heti muuttaa tapoja. Muista rankasta mua seuravalla kerralla, jos siitä on kulunut liian kauan!
Nuo Mariolle omistetut oli niin ihania ja koskettavia. Kyyneleet tuli silmiin.
kimi no koto wo omou to nazeka namida ga nagareteta.
(=When I thought about you for some reason tears ran down my face.)