Elvédanin runoja (Uusia 30.3.)

[Elvédan]

Kiitos, kulta. Sinäkin olet ihana. Huomasinkin tässä muutama päivä sitten, etten ole viime aikoina hirveästi runoja kirjoitellut... Ajattelin korjata sen virheen. ^^

[Elvédan]

Hmmhmm. Olenpas ollut hieman laiska runojen suhteen viime aikoina, mutta nyt olisi viimeinkin uutta. Olkaapas hyvät.

Ja niin, tahdon vielä kerran kiittää teitä, jotka äänestitte minua Vuoden Runoilijaksi. Arvostan tätä kovin. ^^ Kommentoida saa, kultaset, ja itse asiassa se olisi suotavaakin.
-------------

Niin kaunis olet sinä

Niin kaunis oli yö
Kun näimme tähdet ensi kerran
Silloin tunsin rakkauden

Ja veljeni
Minä löysin nuo tähdet silmistäsi
Sen yön käsiesi kosketuksesta

Taivaani viereltäsi
Niin kaunis olet sinä

A/N: Sen saa ajatella Elladan/Elrohirina.

[Newra]

Oi. *huokaa syvään* Tuo oli jotain kaunista, niin kovin kaunista. En osaa lainata tuosta lempikohtaani - paitsi että Ja veljeni on jotenkin vain niin kovin ihanasti sanottu - koska koko runo on kokonaisuudessaan (ja silti paloinakin) aivan hurmaava. Se on... kaunis. Kuulostaa kamalan laimealta, mutta se on!

Ansaitset todella Pottasi :)

[Elvédan]

Kiitos, Newraseni. Päivieni piristäjä. ^^

Ja uutta. Kyllä, olen innostunut kalevalaiseen runomittaan (ja Värttinään! Siinä on hienoa musiikkia, lapsoset.) ja se näkyy. Alkusointuja en alkanut, mutta muuten. Tai ainakin melkein. Kertokaa, miten onnistuin, joohan? *räpytiräpyti*



Unhoitinko maailmani
menetinkö itsenikin?
Yksin kuljen pimeydessä
Taivaan alla hämärissä
Varjoissa muodottomissa
Usvassa sakenevassa

Siivilläni ennen lensin
Taivahalla lehahtelin
Katkes siivet nuoren nei'on
Petti voimat pikku naisen
Kuiski ei ystävä tuuli
Kohise ei rakas meri

Mihinkä nyt vaeltelen
määränpäähän ontuilenko?
Kun vain tähden näkisinkin
Valon kirkkaan johdattavan
Minut kotiin suloisehen
Ainiaaksi luokses' lämpöön

[Newra]

Oi että, aivan ihana! Ih. Pidän hirmuisesti, onnistuit yhdistämään hienosti kalevalaisen tyyliin ja kauniit sanavalinnat. Upeaa. Tosin 'pikku naisen' -kohdassa jostain syystä virnistelin, hmm. Ja siitä tuli mieleen Pikku Naisia. Mutta Katkes siivet nuoren nei'on, ihana säe.

[Elvédan]

Muahahaa, itsekin naureskelin pikku naisille, sen keksittyäni tajusin sen tulevan Pikku Naisista. Mutta ei se mitään, se on hieno ilmaisu. ^^

Kiitos, News.

[tuulilukko]

Oh, tykkään hirveästi tuosta kalavaleen runomitasta. Sitä on todella mukava lukea, vaikka itse en sitä kirjottaessa ole oikein koskaan onnistunut. Kovin kauniisti sait runon soljumaan niin, että on suorastaan sääli että se päättyi. Sopivasti on hieman raskaampaa kätketty keveyteen. Höyheniä kilo. Tykkäsin. <3

[Elvédan]

Kiitos, tuulilukko, mukava että pidit. Kalevalainen runomitta on kyllä soljuvaa luettavaa, totta.

Ja nyt saattekin lukea huoneestani. Äidinkielen tunnilla piti kirjoittaa runo tällaisella tyylillä, tämmöinen tuli. Elän palautteestanne.

Usvansiniset verhot, keväänvihreää harsoa
Beleriandin kartta, Aragorn, susi
Ja yksisarvinen seinällä
Metsänvihreä vuodesohva, upottaahan se
Räsymatot kuin meri aurinkoisena päivänä
Vihreän ja sinisen sävyjä, valkeaa
Hopeinen huivi peilin yläpuolella
Valkeat kaapinovet, musta hevonen meren vaahdossa
Kirjoja, kirjoja, kirjoja
Tietokone ja mankka, CD-levyjä
Paperikasoja, kansioita
Kännykkä
Näytössä lukee 1 viesti saapunut
Lord of the Rings Extended Editions -pakkaus

Ja pöydällä Tolkienin Taru Sormusten Herrasta

[Newra]

Hmm. Jännä tyyli. Rehellisesti sanottuna ei noussut suosikikseni, mutta täytyy ihailla tapaasi kuvata värejä, vau! Minua jostain syystä häiritsi, oli sana 'mankka', tiedä mistä tuo sitten johtuu. En vain kai ole kuullut sitä hetkeen, ja siksi kuulosti oudolta, tiedä häntä. Mutta siis, huoneesta syntyy kovin Olffimainen kuva ^__^ Kirjoja!

[Elvédan]

Kiitos, Newra. Tuo mankka kuulostaa minunkin mielestäni väkinäiseltä, mutta ei "CD-soitin-kasettisoitin-nauhuri" kuulosta yhtään paremmalta, joten anti olla. Ei ollut tarkoituskaan olla mestariteokseni, tuon runon.

Mutta sitten. Pari runoa lisää, yksi menee vielä Laaksoonkin.

---------------------------
Kuka minut veisi pois?
Liian vaaleita ovat kesäyöt
Tumman samettitaivaan tähdille

Rakkaani meri
Pitkien murheellisten hetkien päässä
Hiljaa kuolee sieluni

Ei pimeyden taikaa
Valkeavarjoisilla hangilla
Kuka kantaisi minut pois?

----------------------------

Yö, sulje minut syliisi ja kerro

Yö, sulje minut syliisi ja kerro
Elänkö minä oikeasti?
En ole varma, onko päivä
Vain valhetta, epätodellista
Ja uneni todellista itseäni

Yö, anna tähtien loistaa
Taivaani mustalla sametilla
Löytäisinkö johtotähteni
Tuhansien muiden joukosta?
Minua pelottaa

Vaan yö, peitä muut valot
Minut varjoihin kätke
Eivät silmäni kestä nähdä
Itseäni
Yö, sulje minut syliisi ja kerro



A/N: Palautetta, kullat, elän siitä.

[Newra]

Kaipasinkin juuri jotain takuuvarmasti hyvää luettavaa. Juuri tätä siis.
Tuo ensimmäinen oli hieno. No, tiedät varmaan että se on syvemmällä tavalla hieno kuin mitä usein hienolla tarkoitetaan, mutta jotenkin en osaa nyt keksiä sanoja. Ehkä siitä johtui, että en saanut toisesta niin hyvin kiinni, mutta niin.

Liian vaaleita ovat kesäyöt
Tumman samettitaivaan tähdille

Hmmn. *syvä huokaus* Valkeavarjoiset hanget on upea kuva. (tyttö istuu ikkunassa yöttömän yön aikaan ja kaipaa talvea. Se on siis se kuva, joka minulle tästä syntyy)
Jos nyt välttämättä haluat jonkun kritiikinpoikasen, niin toisessa säkeistössä rytmi ei ole yhtä hyvä kuin muussa runossa - mutta toisaalta lyhempi avaussäe tasapainoittaa tuota hieman pidempää keskisäettä. En tiedä. ... Okei, perun kritiikin :> Ilman tuota vaihtelua runo saattaisi olla hieman tasapaksu. Es perfecto, me gusta <3

(miksi minäkin kirjoitin viime yönä samasta asiasta? Tämä on pelottavaa. Voin laittaa sen runon sinulle yksärinä vaikka tai jotain)

... Aah, runojen kommentoimisvaistoni herää. Jes. *naksuttelee sormiaan*

En ole varma, onko päivä
Vain valhetta, epätodellista
Ja uneni todellista itseäni
Oi, pelkkä itsekeskeinen arvaus - voisiko olla niin, että Zaken olisi ollut mielessäsi? *kaino katse*

Eivät silmäni kestä nähdä
Itseäni
Tiedän tuon tunteen liian hyvin. Upea.

... Valkovarjoiset hanget... Piru vie, olen kateellinen!

(se vaisto kuoli.)

[Elvédan]

Voi, sielunsiskoni, miten sinä teet tuon? Saat minut kyyneleitten partaalle kommenteillasi. Ihanaiseni.

Nauroin ääneen, kun peruitkin kritiikin. Hmm-mm, voit olla oikeassa. Minä olen vain huono muokkaamaan runojani loppuvaiheessa, jotenkin se ajatus on jo muotoutunut ja sitten en keksi mitään tarpeeksi kuvaavaa tilalle, joten usein se alkuperäinen saa jäädä. Jääköön tuokin nyt sitten noin...

(Laita se runo minulle jotenkin, haluan ehdottomasti lukea sen.)

Tiedätkö, tuon toisen runon kirjoittamisesta on sen verran aikaa, etten muista, mitä silloin ajattelin. Susipolkua lukiessani juuri tuo signussani oleva kohta kosketti minut kyyneliin, se vain tuntui kuvaavan niin hyvin minun tunteitani. Jos ei muuten, niin ainakin se on alitajuisesti vaikuttanut...

Kiitos.

[Elvédan]

Päivitystä, viimeinkin. Palautteestanne minä elän. Kesärunoja, sekä nyt syksymmällä kirjoitettuja.
---------

Näitkö koskaan minua todella?
Osasitko aavistaa unelmiani,
rakastaa minun rakkaitani?
Koskettaa sieluani ja tuntea?

Kertoisitko tarinoita ikuisista tähdistä
Tuulen kuiskeista kasvoillani
Metsien havunvihreistä saduista
Kodistani Suuren Sinisen sylissä

Valuisivatko kyyneleesi vuokseni
Jos seuraisin oman sieluni kutsua
Ja katoaisin yksinäisyydeltäni

~~~~~~~~~~

Näin heijastuksen vedessä
Varjon, joka kävi ylitseni
Kylmä tuulenpuuska repäisi minut pois

Nyt kellun aaltojen kehdossa
Tunteeni ovat menneet,
On vain tämä hetki
Yksinäisyys on lahja

Horisontti avarana ympärilläni
Ylläni taivas koskemattomissa
Maailma omistaa minut
Kokonaan

~~~~~~~~~~

En ole vapaa
vaikka luulin niin
Enkä ole yksin
vaikka haluaisin olla

Vaahtopäähevoset valkeat
minut kilpaa aaltoihin kiskovat
Niiden seuraa rakastan
kylmää kosketusta kaipaan

Horisontti kaukana tavoittamattomissa
kuten kohtalonikin
Ihmettelen
Minkä värinen on meri?

~~~~~~~~~~

Suuri Sininen, vie minut pois
Eivät he minua ymmärrä koskaan
Ota minut mukaasi ainoaan kotiini
Avomerelle
Aaltojen syliin, lähellesi

Sininen taivas, heijastus merestä
Ei syyttäisi, ei seuraisi
Jokaista liikettäni kuin peto
Minut nielaistaan kokonaisena
Vangittuna heidän tyrmässään

Kaltereideni välistä he tuijottavat
Yksinäisyyden usvaiset helmat
Heidän aurinkoonsa häviävät
Äiti Meri
Anna minulle takaisin yö

~~~~~~~~~~~~

Musteensiniset syvyydet
raskaat kuin murheet silmissäni
Heräänkö uuteen aamuun
taivaansinisin mielin kuin pintasi
Vai onko osani ikuisen yön
silkinhohtoinen tumma syli?

Päivällä on helppoa nähdä vain pinta
Mutta yöllä
kaikki on syvempää
Näenkö jonkun muun
katsoessani kuvastimeen yöllä?

Syvä on salaisuuksien meri
Minun sielussani

~~~~~~~~

Silmissäsi tuhannet tähdet
kutsuvat minut mukaan
Lennä kanssani uneen
lepää ikuisuuden sylissä
Yhdessä voimme tavoittaa lumihiutaleet

Hymysi saa kuun nousemaan
Valtamerten pinnalla näemme heijastuksen
Oliko se sinun
vai minun uneni?
Yhdessä me kuljimme

Syvänvihreiden metsien kai'ut
Hiuksissasi kuiskivat
Uskoivat yhteiseen aamuun

[Lille]

En olekaan pitkään aikaan lukenut runoja, mutta nyt kun luin, en joutunut pettymään. Osaat kirjoittaa hienosti runoja, kauniita ja mielekkäitä lukea.

En nyt kaikkia lukenut, sieltä täältä vain ja uusimmat, kaikista pidin. Varsinkin ensimmäinen noista uusista:

Kertoisitko tarinoita ikuisista tähdistä
Tuulen kuiskeista kasvoillani
Metsien havunvihreistä saduista
Kodistani Suuren Sinisen sylissä

Tämä oli varsinkin ihan kappalle, pidän siitä<3.

Juups, rakentavaa en tosiaan osaa antaa, ainakaan runoista, mutta kai tämäkin kelpaa .

[Elvédan]

Kiitos Fëanorel, hienoa, että nämä ovat mielekkäitä. En koskaan ole varma, löytävätkö lukijat sen punaisen langan, jonka minä näen selvästi. *naur*

Hmm. Eilinen yö inspiroi.
~~~~~~~~~~~~

Yksin tuijotin tähtiä sinä iltana
Tunsin itseni pieneksi
Surulliseksi
En voinut lähteä maailmalle
Kuulua suuriin tarinoihin
Niihin, jotka merkitsevät

Yksin katselin vähenevää kuuta
Haluten tuntea veressäni sen kierron
Puhdasta valkeaa valoa join
Toivoen vapautta lähteä
Seinät sulkeutuivat ympärilleni

Kuka nukkuu yönä tällaisena?
En minä;
Katsoin taivasta ja huokasin