Pikkuveli, (PG ainakin aluksi)

Draamaa, angstia ja vakavia aiheita.

Valvojat: Likimeya, Andune

Avatar
Fairy tale
Puolituinen
Viestit: 270
Liittynyt: Ke Huhti 28, 2004 6:17 pm
Paikkakunta: Tukinturku

Pikkuveli, (PG ainakin aluksi)

Viesti Kirjoittaja Fairy tale » To Elo 26, 2004 4:52 pm

Nimi: Pikkuveli
Kirjoittanut: Fairy tale
Tekijänoikeushuomautus: Tämä tarina perustuu J.R.R.Tolkienin Taruun Sormusten Herrasta. En ansaitse kirjoituksillani, eikä tarkoitukseni ole loukata tekijänoikeuslakeja.
Esittely: Kertomus Frodon lapsuudesta hänen nuoruusvuosiinsa.


Pikkuveli / Osa 1.

Konnussa syntyy vauva
Huhtikuu 1380 Konnunlaskua (Frodo 11v.)

Keskellä Konnun Hobittilaa asui pieni perhe. Perheeseen kuului isä Drogo, äiti Esikko ja heidän pieni poikansa Frodo. He asustelivat joenvarren kukkulaan rakennetussa kolossa. Kolon edustalla oli tyypilliseen tapaan kukkaistutuksia ja penkki. Kololla ei selvää kattoa ollut ollenkaan, sillä kukkulan päällä kasvoi villinä ruohoa ja kukkia. Ja kukkula toimi samalla sekä kattona, että laiduntavan karjan ruokailupaikkana.

Drogo ja hänen nuorempi veljensä Dudo pitivät ponitallia. Omien poniensa lisäksi he pitivät useimpien Hobittilan väen poneista huolta. He myös vuokrasivat poneja ja niiden perässä vedettäviä kärryjä. Esikko kutoi kangasta ja hänellä oli sitä varten varattuna kokonainen huone heidän kolossaan. Kankaat hän värjäsi kirkkain värein ja niin valmiit pakat voitiin myydä. Esikko osasi myös ommella ja hän ompelikin suuren osan perheen vaatteista itse. Frodo, perheen ainoa poika leikki naapurin lasten kanssa ja nautti pikkuhobitin elämästä täysin rinnoin.

Drogo vieraili silloin tällöin pikkuserkkunsa Bilbo Reppulin luona ja otti toisinaan perheensä mukaan. Frodo oli ujo pikkupoika. Useimmiten hän vain oli hiljaa ja kuunteli mitä ympärillä puhuttiin. Mutta hän oli myös tavattoman utelias. Joka kerta vierailulla Bilbon luona hän kävi läpi jokaisen huoneen ja nurkan, mitä Repunpäästä suinkin löytyi. Kaikki tuntui Frodosta kovin suurelta, sillä huoneita oli paljon ja monet olivat täynnä kaikenlaista tavaraa. Yksi huone oli täynnä kirjoja ja pöydällä oli levällään kaikenlaisia paperirullia. Se oli myös huone, jota Bilbo piti usein lukittuna. Mutta oven jäätyä jostakin syystä auki, Frodo pujahti sisään ja katseli ihmeissään ympärilleen. Ja yhtä monta kertaa Bilbo tuli ystävällisesti hakemaan pikkupojan pois huoneesta. Se oli nimittäin Bilbon työhuone. Tietysti pikkupoika tajusi sen, että huoneessa oli tärkeitä tavaroita, eikä niihin sopinut koskea. Eikä hän koskenutkaan.

Yksi huoneista oli Bilbon makuuhuone. Siellä oli seinillä tauluja ja vaatteita oli hujan hajan sängyn päällä ja tuolin selkänojalla. Monissa muissakin huoneissa oli sänkyjä, pöytiä ja tuoleja, mutta niissä ei asunut ketään. Niitä Bilbo nimitti vierashuoneiksi. Yhden huoneen sänky oli valtavan suuri. Se oli mitoitettu `isoja ihmisiä´ varten. Frodo tiesi, että siinä huoneessa majaili joskus vanha mies, jolla oli musta suippohattu.

Erityisesti Frodoa kiehtoi Bilbon ruokakellari. Kellarin viileys ja pimeys olivat jännittävintä, mitä Repunpäässä oli. Siellä sekoittuivat keskenään kaikki mahdolliset tuoksut. Välillä Frodo saattoi istua kellarin jakkaralla pitkän ajan, ennen kuin äiti alkoi häntä etsimään. Hänen silmänsä tottuivat nopeasti hämärään ja ajan sai kulumaan syömällä omenoita, joita hän löysi korista. Kellarissa vallitsi tiukka järjestys. Purkit, purnukat ja korit olivat selkeässä rivissä ja kaikkiin oli kirjoitettu mitä kussakin oli. Oli hilloja, juomia, sieniä, marjoja, hedelmiä, juureksia ja vihanneksia. Lisäksi kokonainen pitkä hylly oli varattu Bilbon leivonnaisia varten. Bilbolla oli aina varattuna piirakoita ja ruokaa vieraiden varalle ja ellei vieraita tulisi, hänellä ei ollut vaikeuksia syödä ruokakomeroaan tyhjäksi ja aloittaa leipominen uudelleen. Kaiken tuon Frodo tiesi, koska oli kuunnellut tarkkaavaisena. Kellari taisikin olla ainoa huone Repunpäässä, jossa vallitsi jonkinlainen järjestys.

Frodo istui hämärässä kellarissa kun Repunpään ovelta kuului iloista huutoa. Hän päätti mennä katsomaan, mistä oikein oli kyse. Olohuoneeseen oli tullut Ukko Hamfast Gamgi naapurista. Ja hänellä oli iloisia uutisia.
-Meille syntyi vauva! Pieni poika! Ukko huusi ja otti lattialla muutaman tanssiaskeleen.
-Onneksi olkoon Ham! Bilbo huudahti ja taputti onnellista hobittia olalle.
-Se on sitten piipun paikka, eikös? ehdotti Drogo.
-Tietysti, sehän on selvä, sanoi Bilbo.
Hobitit polttivat Repunpään puutarhassa piipulliset Esikon ja Frodon kerätessä ensimmäisiä kevätkukkia Gamgin perheelle annettavaksi. Oli nimittäin huhtikuun alku ja ensimmäiset kukkaset olivat jo valloittaneet puutarhan. Sisällä Bilbo laittoi tarjolle teetä ja sienipiirakkaa. Esikko näperteli kauan keittiöllä luoden kukista kauniin asetelman Hamille ja hänen perheelleen. Olohuoneessa vallitsi iloinen, ja Hamfastin ansiosta myös hieman riehakas tunnelma.

Kun kaikki huoneessa olivat hiljentyneet Frodo meni Ukon luo.
-Saanko minä tulla katsomaan vauvaa? hän kysyi ujosti.
Ukko kääntyi hämmästyneenä pikkupojan puoleen. Sitten hänen suunsa levisi hymyyn.
-Sinä haluaisit vauvaa katsomaan. Minä luulen, että vauva ja äiti ovat tänään väsyneitä. Heillä on ollut kova työpäivä takana, mutta seuraavalla kerralla kun olet vierailulla Bilbon luona, niin silloin voit tulla käymään, Ukko sanoi ja vilkaisi Drogoa ja Esikkoa merkitsevästi.
Frodon silmät säihkyivät ja hän hymyili kuullessaan Ukon lupauksen.

Kolme viikkoa kului, kunnes Frodo oli jälleen vierailulla Repunpäässä. Ensimmäisenä hän ryntäsi innoissaan Bilbon luo.
-Bilbo! Nyt minä saan mennä katsomaan vauvaa, saanhan?
-No tottakai. Niinhän Hamfast-setä sinulle lupasi. No, tulettehan te myös? hän kysyi Drogolta ja Esikolta.
-Menkää te käymään. Me odottelemme täällä, Drogo sanoi. Emmehän me voi kovin suurella joukolla mennä.
-Hyvä on. Me menemme ja te pidätte sillä aikaa tupaa pystyssä.
Käsi kädessä Bilbo ja Frodo kävelivät Reuna kolmoselle, alarinteelle ja kolkuttivat ovelle. Ukko avasi oven.

-Tervehdys Ham. Otin pojan mukaani, sillä taisit luvata hänelle muutama viikko sitten jotakin.
-No terve itsellesi. Ja kas hei Frodo. Käykää sisään. Vauva on hereillä, kuten itkusta voi päätellä. Sillä taitaa olla ruoka-aika. Mutta tietysti Frodo voi tulla katsomaan vauvaa.

Frodo katseli ympärilleen. Hän ei ollut aikaisemmin vieraillut Gamgien luona ja kaikki näytti niin erilaiselta. Ukon vierellä pyöri neljä muuta hobittilasta. Toiset olivat Frodoa nuorempia ja yksi heistä oli muutaman vuoden häntä vanhempi. Kolo oli pienempi, kuin Bilbon kolo, vaikka täällä asui suuri perhe. Perähuoneesta kuului vauvan itku. Se tuntui pieneltä ja vaimealta lasten leikkien ja mekastuksen keskellä. Ukko vei Frodon perähuoneeseen, jossa hänen vaimonsa Kello hoiti vauvaa. Hän oli vaihtamassa vauvalle kuivaa vaippaa ja Frodo jäi ujona seuraamaan vierestä.

-Sen nimi on Samvais, Kello sanoi ja katsoi Frodoon.
-Samvais, Frodo sanoi ja katsoi vauvaa. Vauva ei enää itkenyt. Se oli rauhoittunut, kun se oli saanut kuivan vaipan ja kuivat vaatteet ylleen. Frodo katsoi sen pieniä sormia ja uskalsi varovasti koskea niitä. Vauva tarttui yhteen Frodon sormista ja puristi sitä lujaa.
-Se on vahva vauva, Frodo sanoi ja hymyili kun vauva puristi hänen sormeaan.
-Sen täytyy syödä paljon ja nukkua, jotta siitä tulisi vielä vahvempi, Kello sanoi ja alkoi syöttää vauvaa.
Hän nosti vauvan rinnalleen ja käveli samalla tuvan suuntaan. Muut lapset näyttivät tottuneen vauvaan. Frodo katseli, miten pieni Samvais imi äitinsä rintaa. Se kaikki oli Frodolle täysin uutta ja outoa. Pienen hetken hän tunsi itsensä kovin erilaiseksi näiden toisten lasten rinnalla. Pieni tyttö pyysi Frodoa leikkiin mukaan. Se oli Samvaisin sisar, Kevät. Frodo meni mukaan leikkiin ja leikki niin kauan, kun vauva söi.

-Haluatko tulla laittamaan vauvan nukkumaan? Kello kysyi Frodolta, kun vauva oli syönyt.
Frodo nyökkäsi ja nousi leikistään. Kevät seurasi äitiään ja Frodoa perähuoneeseen ja seurasi vierestä, kun hänen pikkuveljensä laitettiin nukkumaan.
-Voit pitää vauvaa sylissä hetken, jos haluat, kello sanoi Frodolle. Istu vaikka tuohon keinutuoliin.
Taas Frodo nyökkäsi. Varoen Kello laski vauvan Frodon syliin. Frodo katseli pieniä kasvoja ja keinui hiljaa tuolissa. Kevät kosketti kerran varovasti pikkuveljeään.
-Se vaan syö ja nukkuu, Kevät sanoi ja katsoi Frodoa.
-Kyllä se pian osaa leikkiäkin, Frodo vastasi.

Kello vaihtoi vauvan kehdosta liinavaatteet ja nosti sitten vauvan varoen Frodon sylistä. Vauva tuhisi tyytyväisenä siihen saakka, kunnes se laskettiin kehtoon. Se ei tuntunut pitävän siitä, että se laskettiin lämpimästä sylistä viileään kehtoon. Kello sipaisi kerran itkevää vauvaa ja alkoi keinuttaa kehtoa. Vauva rauhoittui. Frodo polvistui kehdon luo ja keinutti sitä sen toiselta laidalta. Kello hymyili ja antoi Frodon jatkaa rauhallista keinuttamista. Kun vauva oli nukahtanut Frodo ja Bilbo palasivat Repunpäähän.

Illalla kotikolossa äiti tuli peittelemään Frodon nukkumaan. Frodo istui sängyllään mietteliäs ilme kasvoillaan. Tyynyllään hänellä oli pehmonalle, jonka hän oli saanut vanhemmiltaan ollessaan 3-vuotias.
-Äiti?
-Mitä Frodo-kulta?
-Minäkin haluaisin pikkuveljen. Tai siskon. Ei ole aina kivaa leikkiä yksin. Toisillakin on monta siskoa ja monta veljeä.
-Mutta onhan sinulla kavereita. Eikä pieni vauva osaa vielä leikkiä. Kestäisi monta vuotta, että pikkuisesta olisi leikkikaveriksi.
-Kaveri ja pikkuveli on eri asia, sanoi Frodo topakasti.
Äiti käänsi katseensa Frodosta ja nielaisi.

-Niin. Onhan se eri asia. Mutta ei vauva voi ihan yhtäkkiä vain tulla.
-Miksi ei voi?
-Voi Frodo-kulta, Esikko huokaisi ja silitti Frodon hiuksia. Äiti ja isäkin haluaisivat että meille voisi tulla vauva, hän jatkoi. Meillä on sinut. Minä ja isä emme saa enempää vauvoja. Sitten hän hellästi peitteli Frodon, nosti nallen hänen vierelleen ja antoi hyvänyön suukon. Muutama kyynel vierähti hänen poskelleen.
-Hyvää yötä Frodo-kulta.
-Hyvää yötä, vastasi Frodo. Äidin lähdettyä hän jäi kuitenkin makaamaan silmät pyöreinä, eikä uni tahtonut tulla. Hän ei ollut useinkaan nähnyt äitinsä itkevän. Ja nyt hän oli sanonut jotain sellaista, että äitiä alkoi itkettää. Hän oli vain sanonut haluavansa pikkuveljen.
Viimeksi muokannut Fairy tale, Ti Elo 31, 2004 9:34 pm. Yhteensä muokattu 4 kertaa.

Avatar
Fairy tale
Puolituinen
Viestit: 270
Liittynyt: Ke Huhti 28, 2004 6:17 pm
Paikkakunta: Tukinturku

Viesti Kirjoittaja Fairy tale » To Elo 26, 2004 4:56 pm

Pikkuveli / Osa 2.

Matka Bukinmaan Rankkihoviin
Elokuu 1380 Konnunlaskua (Frodo 11v.)

Kesän aikana Frodo pääsi vielä muutaman kerran katsomaan Sam-vauvaa. Elokuussa Drogo ja Esikko pakkasivat tavaransa ja lähtivät jokakesäiselle vierailulle Bukinmaan Rankkihoviin. Siellä Esikko oli kasvanut ja sieltä Drogo hänet kerran löysi ja pyysi vaimokseen. Ja vaikka he olivat silloin muuttaneet Hobittilaan, jossa kaikki Reppulit asuivat, olivat he ottaneet tavaksi vierailla Rankkihovin sukulaisten luona tiheään.

Rankkihovi käsitti laajan asujaimiston kukkulaan kaivettuna. Siellä asui monta sukupolvea, sedät, tädit, serkut, pikkuserkut, suuret ja pienet melkeinpä saman katon alla. Suuri pihapiiri mahdollisti lasten leikit, eikä Rankkihovissa näytetty nukkuvan koskaan. Aina joku oli hereillä ja aina saattoi löytää juttukaverin, kun sellaista kaipasi.

Lapset leikkivät keskenään pihamaalla ja huutelivat toisilleen. Pienet ponin vetämät rattaat saapuivat kaiken tuon keskelle. Hetkessä joukko isoja ja pieniä hobitteja oli vastassa Drogon perhettä. Sana heidän tulostaan kiiri niin nopeasti, että Esikon vanhempi sisko oli ehtinyt laittaa pienen huoneen kuntoon heitä varten jo ennen kuin he olivat kunnolla ehtineet edes sisään. Frodolla oli omat kaverinsa täällä. Tapasihan hän heitä joka vuosi, joskus parikin kertaa vuodessa.

Kuten joka kesä, niin Drogo ja Esikko lähtivät tälläkin kerralla vierailulle Nevaan, Rankkivuon toiselle puolen tarkoituksenaan viipyä pari päivää. Nevassa asui heidän pitkäaikaisia ystäviään, joiden kanssa he halusivat viettää aikaa muutaman päivän vuodesta. Ja nähtiinpä nevalaisia joskus Hobittilassakin. Molemmat, sekä Drogo, että Esikko olivat tottuneet bukinmaalaiseen elämäntapaan. He eivät pelänneet vettä, vaan kävivät uimassa ja soutelemassa veneellä ihan omaksi ilokseen ja huvikseen.

Hobittilassa ei sellainen elämänmeno olisi tullut kuuloonkaan. Vettä pelättiin, eikä kukaan halunnut kastua vedessä muutoin kuin kylvyssä, eikä uimisesta voinut edes puhua. Sellaista pidettiin vähintäänkin outona, ellei jopa luonnottomana. Niinpä Drogo ja Esikko nauttivat päästessään hobittien pariin, jotka ymmärsivät veden päälle muutenkin kuin juomana tai kylpyammeessa.

Frodo oli jäänyt Kielo-tädin hoitoon. Hänen päivänsä kului muiden lasten kanssa leikkiessä ja tietysti syödessä kaikkea hyvää, mitä täti hänelle tarjosi. Myöhään illalla toiset pojat hiipivät huoneeseen, jossa Frodo oli, sillä he tiesivät Frodon vanhempien olevan muutaman yön poissa. He itse asuivat samalla käytävällä, aivan Frodon huoneen lähellä. Frodo ja muut pojat halusivat valvoa ja yrittivät ensin olla hiljaa. Mutta pojat riehaantuivat tyynysotasille ja siitäkös meteliä syntyi. Ei kestänyt kauan, kun Kielo-täti tuli komentamaan pojat omiin huoneisiinsa ja niin Frodon huone hiljeni hetkessä.

Seuraavana iltana pojat olivat ovelampia. He hiipivät ja kokoontuivat ensin Frodon huoneeseen, mutta jatkoivat yksissä tuumin sieltä matkaa eräälle tyhjillään olevalle käytävälle. Pojat tiesivät sieltä huoneen, jonka lukko oli rikki. Huoneen kaapit ja komerot tyhjennettiin ja saaliiksi saatiin monta tyynyä ja peittoja. Peitoista pojat rakensivat yhteen nurkkaan majan ja tyynyt olivat tietysti tyynysotaa varten. Pojat remusivat sydämensä kyllyydestä. Toiset alkoivat väsyäkin, kun tyynyt lentelivät edelleen.

Silloin ovi avattiin ja ovella seisoi Kielo-täti tuiman näköisenä. Pojat haukkoivat kuorossa henkeään, mutta silloin Kielo-tädin suu levisi hymyyn. Hän ei ollut vihainen, mutta komensi silti pojat nukkumaan. Olivathan he jo saaneet valvoa ja telmiä mielin määrin. Hän saattoi Frodon omaan huoneeseensa ja peitteli hänet. Frodo oli niin väsynyt että nukahti saman tien.

Seuraavana päivänä satoi ja tuuli. Rankkihovin lapset leikkivät sisällä ja juoksentelivat pitkin Smialin pitkiä käytäviä. Pojat saivat jatkaa leikkejään tyhjillään olevassa huoneessa, mutta riehua ei enää sopinut. Pojat tyytyivät majaleikkiin, eivätkä he tänään olisi jaksaneetkaan olla tyynysotasilla. Se kun oli ollut yöllä hulvattoman hauskaa. Nyt oli aika keksiä uutta. Muutamat tytöt halusivat tulla leikkiin mukaan ja pojat päästivät heidät. Olihan heillä jo ollut omat juttunsa yöllä, josta tytöt eivät tienneet yhtään mitään. Se oli tärkeää. Päivällä leikkiin voisi ottaa tyttöjäkin mukaan.

Illemmalla Frodo huomasi Kielo-tädin olevan hermostunut, mutta ei tiennyt miksi. Täti laittoi Frodon tavallista aikaisemmin nukkumaan. Hän vetosi siihen, että Frodo oli valvonut viime yönä ja tarvitsi varmasti unta. Mutta Frodoa ei nukuttanut. Aikansa hän pyöri sängyssään unta saamatta. Hän nousi istumaan ja katseli pimeässä huoneessa ympärilleen. Hänen oli ikävä. Hänen vanhempansa olivat olleet kahtena yönä poissa ja nyt oli kolmas yö. Leikin tiimellyksessä hän ei ollut ehtinyt heitä ikävöimään, mutta nyt hän ei saanut unta.

Pian hänen silmänsä tottuivat pimeään ja hän erotti huoneessa olevat huonekalut ja esineet. Yhdellä seinällä oli pieni pyöreä ikkuna. Vaaleiden verhojen läpi saattoi nähdä puut, jotka huojuivat tuulessa ja sade ropisi ikkunaa vasten. Frodo nousi sängystään ja päätti lähteä käytävälle. Hänellä oli yllään vain yöpaitansa ja kainalossaan hänellä oli pehmonallensa. Frodo kurkisti suureen valaistuun huoneeseen ja näki tätinsä juttelevan toisen tädin kanssa. Toinen täti taisi olla Esmeralda, jos hän oikein muisti. Hän tiesi, että oli rumaa jäädä oven rakoon kuuntelemaan, mutta ei voinut itselleen mitään.

-Heidän piti tulla tänään, Kielo sanoi.
-Ehkä he päättivät jäädä vielä yhdeksi yöksi odottamaan parempaa säätä.
-Toivon niin. Ja silti pelkään.
-Drogo on aina osannut hoitaa asioita hyvin. Miksei nytkin?
-Toivon todella, että sää muuttuu huomenna paremmaksi. Ja että he pääsevät turvallisesti takaisin.
-Tämä on kyllä ennennäkemätön myrskytuuli. Harvoin se yltyy yhtäkkiä näin kovaksi.
-Se olisi viljan kannaltakin huonoa tähän aikaan vuodesta. Pian on leikkuuaika. Ettei vain kaikki sato nyt lakoontuisi.
-Mennään nukkumaan. Huomenna kaikki näyttää valoisammalta, Esmeralda sanoi ja taputti kerran Kielo-tädin kättä. Sitten hän nousi ja käveli huoneen perällä olevasta ovesta vievälle käytävälle.

Frodo oli kuunnellut hiiren hiljaa ovenraossa. Hänen sydämensä oli lyönyt nopeammin, kun hän tajusi tätien puhuvan vanhemmistaan ja siitä, että ulkona oli kova myrsky. Häntä alkoi pelottaa. Hän nojasi oveen ja se narahti vähän. Kielo hätkähti ajatuksistaan ja katsoi ovelle.
-Voi kulta-pieni. Oletko sinä kauankin ollut siinä? hän kysyi Frodolta, mutta Frodo vain pudisti päätään.
-Ei ole uni, hän kuiskasi ja katsoi lattiaan.
-Tule, mennään yhdessä yrittämään, täti sanoi ja tarttui Frodon käteen.
Frodo tiesi, että täti tarkoitti hyvää, mutta uni oli kerta kaikkiaan kaikonnut hänestä. Hän ikävöi vanhempiaan ja häntä pelotti sateen ropina ja tuulen ulvonta. Myös tutuiksi tulleet Smialin käytävät tuntuivat yhtäkkiä suurilta ja pimeiltä luolilta, jotka voisivat nielaista pienen hobitin koska tahansa. Yksin nukkuminen pimeässä huoneessa oli pahinta.

Onneksi täti tuli hänen kanssaan huoneeseen. Täti peitteli Frodon ja istui pitkän ajan sängyn vierellä Frodon päätä silittäen.
-Voitaisiko laittaa valot? Frodo pyysi.
-Pelottaako sinua pimeässä? täti kysyi.
-Pelottaa.
-No sitten laitan valot.
Täti sytytti seinustalla olevan pienen öljylampun. Sen liekki lepatti hiljalleen ja valaisi pimeän huoneen.
-Onko nyt parempi?
-On.
-Ei pimeää tarvitse pelätä, täti kuiskasi ja jatkoi Frodon silittämistä.
Ei Frodo tavallisesti pimeää pelännytkään. Hän piti Bilbon pimeästä kellaristakin. Ja hän oli nukkunut jo kaksi yötä yksin pimeässä huoneessa, mutta tänään tuntui erilaiselta. Hän oli yksin vieraassa paikassa ja ulkona oli myrsky.

-Minulla on ikävä äitiä.
-No sehän on selvä. Sinulla on ikävä ja sitten sinua myös vähän pelottaa. Niinkö?
Frodo nyökkäsi ja nielaisi samalla.
-Ja iskää.
-He tulevat huomenna. Voit miettiä, että he nukkuvat ystäviensä luona ja tulevat huomenna takaisin. Auttaako se lainkaan?
Frodo nyökkäsi ja haukotteli.
-Laita vain silmät kiinni. Minä istun tässä niin kauan että saat nukahdettua.
Frodo sulki silmänsä ja odotti unen tuloa. Kesti kauan ennen kuin uni tuli. Täti istui hänen vierellään ja hyräili hiljaa, kunnes Frodo viimein nukahti.
Viimeksi muokannut Fairy tale, Ti Elo 31, 2004 9:37 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Avatar
Fairy tale
Puolituinen
Viestit: 270
Liittynyt: Ke Huhti 28, 2004 6:17 pm
Paikkakunta: Tukinturku

Viesti Kirjoittaja Fairy tale » To Elo 26, 2004 5:00 pm

Kirjoittajalta :!:
Osiin 1. ja 2. saattaa tulla hyvin pieniä muutoksi, mikäli löydän vielä kirjoitusvirheitä, tai jos haluan mainita vielä jonkun pienen yksityiskohdan hobittien sukuun tai taustoihin liittyen. Tarinan ei ole tarkoitus olla mikään hirveän dramaattinen, mutta Frodon henkilöhistoriaa tuntien dramatiikkaa on väkisinkin.

joplin
Örkki
Viestit: 165
Liittynyt: Ti Maalis 09, 2004 4:00 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja joplin » To Elo 26, 2004 7:52 pm

Tää on tosi kiva, koska mistään muualta ei oikeen saa tällästä sisäpiirin näkökulmaa Frodon asioihin kun se oli pikkunen. Koska Frodo on ihku, niin tän lukeminen on tosi nautinnollista :) En huomannut virheitä taustoissa ym.

lisää?


*odottaa kauhulla sitä kun Frodo saa tietää vanhempiensa kuolleen.nyyh.*
"Clothes make the man. Naked people have little or no influence on society."
Mark Twain.

Marnie
... has left the building
Viestit: 866
Liittynyt: Pe Huhti 16, 2004 11:02 pm
Paikkakunta: juhannukseen asti Australia

Viesti Kirjoittaja Marnie » To Elo 26, 2004 8:09 pm

Ihanan kuvailevaa tekstiä, kuten taisin sanoa sinun toisesta Romance-osiossa olevasta ficistäkin. Tapahtumat näkee silmissään. Tunnet minusta todella hyvin Tolkienin Keski-Maan - pidin varsinkin tuosta, mitä sanoit bukinmaalaisten suhtautumisesta veteen ja veneisiin vs. muu Kontu. Ja muutenkin kaikki Bukinmaasta / Rankkihovista kirjoittamasi on mainiota (- mie pidän hobiteista ja varsinkin Bukinmaasta ja erityisesti Merristä [toim. huom. :P]). Todella hienoa lukea enemmän Frodon historiasta!
Look at it this way, Wayne - we will always have Saskatchewan. Shelly, NX

Draamaficcari '05 ja '06, Kommaaja '07 | Viimavaarojen varjo ~ Ei palaisi pohjoiseen Halbarad.

Avatar
Fairy tale
Puolituinen
Viestit: 270
Liittynyt: Ke Huhti 28, 2004 6:17 pm
Paikkakunta: Tukinturku

Viesti Kirjoittaja Fairy tale » Ti Elo 31, 2004 9:28 pm

Pikkuveli / Osa 3.

Uutisia Nevasta
Elokuu 1380 Konnunlaskua

Rankkihovin hobitit heräsivät harmaaseen ja utuiseen aamuun. Kielo-täti paimensi suurta lapsijoukkoaan Frodoa unohtamatta ja aamiaispöydässä hän pörrötti jokaisen unisen pikkuhobitin päätä vuorollaan. Runsaan ja maistuvan aamiaisen aikana tupaan astui Kielon puoliso Rufus Onkaloinen. Lapset pelkäsivät hänen synkkää olemustaan ja kovaa kurinpitoaan. Nytkin hobitti näytti tummalta hahmolta ovensuussa ja hänen vaatteensa olivat sateen ja tuulen pieksämät. Vesi valui lammikoksi eteisen lattialle. Ilme hänen kasvoillaan oli vakava ja se sai hänet näyttämään suuremmalta, mitä hän olikaan. Kielo komensi lapset leikkimään ja nosti kysyvän katseensa puolisoonsa. Jotakin oli sattunut. Sen saattoi nähdä jo kaukaa.

-Jotain aivan hirveää on tapahtunut, hän sanoi matalalla äänellä.
Kielo katsoi vaistomaisesti olkansa yli varmistaakseen, että kaikki lapset olivat varmasti leikkimässä. Tämä ei ollut tarkoitettu heidän pienille korvilleen.
-Kerro, hän pyysi puolisoaan.
-Sain juuri äsken viestin, joka koskee Frodon vanhempia.
-Mitä heistä? Kielo henkäisi ja valahti hetkessä kalpeaksi.
-He… he hukkuivat. Se, tuota… eilen. Rufus takelteli sanoissaan ja hänen leukansa värähti.
Kielo lysähti istumaan, eikä saanut sanaa suustaan. Tätä hän oli jo eilen pelännyt… aavistanut, ettei kaikki ole kohdallaan. Hänen siskonsa oli mennyttä. Ja Drogo. Nuo rakkaat hobitit ja kalliit ystävät. Ja Frodo?
-Frodo? Kielo kuiskasi. Voi pikku-Frodoa. Hän niin ikävöi vanhempiaan. Sitten Kielo purskahti itkuun tajutessaan kaiken sen, mitä oli juuri kuullut.
-Olen pahoillani, Rufus kuiskasi ja istui vaimonsa vierelle.

Sana Drogon ja Esikon hukkumisturmasta levisi nopeasti Rankkihovissa. Kerrottiin, että eilen iltapäivällä lautturi oli nähnyt pienen veneen saapuvan Rankkivuon tuolta puolen. Oli jo jonkin aikaa satanut ja tuuli yltyi koko ajan. Lautturi näki, että veneellä oli vaikeuksia ja hän päätti mennä apuun, mutta silloin tuuli oli tarttunut veneeseen ja sen kyydissä olleet kaksi hobittia olivat pudonneet veteen. Uimataitoisellekin hobitille matka rantaan olisi ollut liian pitkä. Hän oli hälyttänyt paikalle apua ja niin veden varaan joutuneet hobitit nostettiin rantaan, vaikkakin liian myöhään. He olivat ehtineet menehtyä.

Kielo itki itkunsa, kokosi itsensä ja etsi Frodon, jotta voisi kertoa hänelle mitä oli tapahtunut. Lapset leikkivät ulkona juosten edestakaisin ja kiljuen iloisina. Aurinko pilkotti pilven raosta ja tuuli oli yön jälkeen täysin tyyntynyt. Siellä täällä pihamaata oli suuria vesilammikoita ja niistä riitti iloa hobittilapsille pitkäksi aikaa. Pihan toisella puolen Kielo näki muutaman hobitin jääneen kuiskuttelemaan toisilleen ja huomasi heidän osoittavan Frodoa. Yhtäkkiä kaikki puhuivat pikku-Frodosta ja hänen vanhemmistaan. Siinä oli perhe, josta ei koskaan ennen oltu puhuttu, ei hyvää eikä pahaa.

Kielo seurasi pitkään lasten leikkiä, eikä halunnut keskeyttää Frodoa, sillä niin iloinen poika oli leikkiessään toisten kanssa. Mutta niin kauan Kielo seisoi pihan laitamilla, että lapset viimein huomasivat hänet. Kielon pienimmät juoksivat äitinsä syliin huomiota haluten ja nälkää valittaen.
-Menkääpä vielä hetkeksi leikkimään. Ihan vielä ei ole ruoka-aika, hän sanoi lempeästi hymyillen.
Frodo seisoi vähän matkan päässä ja katseli kun pienet hobitit olivat vuorollaan äitinsä sylissä. Hän katseli vielä silloinkin, kun Kielo komensi hobitit takaisin leikkeihin.

-Frodo, tule sinä tänne. Minulla on asiaa, Kielo sanoi pehmeästi ja laskeutui polvilleen.
Hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä pienen hobitin kävellessä hänen luoksensa. Frodo jäi ihmeissään seisomaan tätinsä viereen. Ja silloin täti sulki Frodon syliinsä. Frodo oli aina pitänyt tädistään. Mutta mikä hänellä nyt oli?
-Frodo. Minun täytyy kertoa sinulle jotakin tärkeää, täti kuiskasi ja katsoi surullisilla kasvoillaan suoraan Frodon silmiin. Äiti ja isä eivät tule takaisin.
-Miksi? Frodo kysyi ja katsoi suurilla sinisillä silmillä tätiään.
-Äiti ja isä olivat veneessä ja he putosivat veteen.
Frodon silmät täyttyivät kyynelistä, kun hän kuunteli tädin sanoja. Hän oli pitkään hiljaa ja mietti mitä täti tarkoitti sanoessaan, etteivät äiti ja isä tule takaisin.
-Eivätkö he tule ikinä takaisin?
-Eivät Frodo. He eivät jaksaneet uida. He hukkuivat. Kuolivat. He ovat nyt kokonaan poissa.

Frodo laski katseensa maahan ja puristi pienet kätensä nyrkkiin. Hänen oli yhtäkkiä paha olla. Hänellä oli ollut ikävä äitiä ja isää ja oli odottanut heitä. Odottanut, että tänään he tulisivat takaisin, eikä hänen tarvitse enää nukkua yksin pimeässä huoneessa. Nopeasti Frodo juoksi pois tädin luota. Hän juoksi sisään ja pitkän käytävän päästä päähän. Hän avasi monta ovea ja tuli viimein oman pienen huoneensa ovelle. Hänen äitinsä ja isänsä huoneen ovelle. Hän heittäytyi sängylle ja itki. Kielo riensi Frodon jälkeen ja löysi hänet viimein huoneestaan. Hän näki Frodon käpertyneen pienelle kerälle sängylleen ja rutistavan nalleaan. Kielo laittoi peiton pojan päälle ja jäi istumaan sängyn vierelle. Hän pelkäsi kertoneen hirveän uutisen pojalle väärällä tavalla. Voisiko pieni hobitti ymmärtää asian lopullisuutta?

Myöhemmin ovelle koputettiin ja joku astui sisään. Se oli Esmeralda. Hän tiesi mistä Kielon ja Frodon löytäisi ja oli ollut oikeassa. Monta tuntia oli kulunut, eikä Kielo ollut tajunnut ajan kulumista. Niinpä Esmeralda oli komentanut koko lapsijoukon sisälle syömään ja vahti että kaikki söivät lautasensa tyhjäksi. Eikä siinä paljoa vahtimista ollut, sillä niin halukkaasti lapset söivät ja useimmat halusivat vielä lisääkin. Rankkihovissa oli se hyvä puoli, että lapsilla oli hoitajia vaikka kuinka monta. Esmeralda oli itse saanut apua tiukan paikan tullen ja nyt oli hänen vuoronsa auttaa Kieloa, joka suri omaa siskoaan ja orvoksi jäänyttä Frodoa. Kielo oli nukahtanut Frodon sängyn viereen ja pieni poika nukkui omassa sängyssään.

-Kielo, rakkahin hobitti, Esmeralda kuiskasi ja herätti toisen varoen.
Kielo heräsi ja tajusi sitten olleensa huoneessa tunti toisensa jälkeen. Hän katsoi vuoroin Esmeraldaa ja vuoroin nukkuvaa Frodoa. Hän oli kiitollinen tajutessaan, mitä toinen oli hänen hyväkseen tehnyt.
-Lapset ovat tallella ja kaikki söivät kauniisti, Esmeralda sanoi.
Pieni hymy nousi Kielon kasvoille.
-Kiitos.
-Älä siinä kiittele. Tietysti minä tein sen. Frodo tarvitsee sinua, hän sanoi ja halasi vielä Kieloa lohduttavasti.
Kielo pyyhki kyyneleet silmistään ja istui sitten Frodon sängylle. Poika pitäisi herättää syömään jotakin.

Frodo käveli hitaasti tupaan tätinsä perässä. Hän piti nallea kädessään totinen ilme kasvoillaan. Tuvassa Rufus-setä istui yksinään ruokapöydän äärellä väsyneen ja riutuneen näköisenä ja hänen tukkansa oli sekaisin. Frodo meni ujosti hänen viereensä istumaan, sillä Kielo kattoi hänen lautasensa sedän viereen. Setä pörrötti Frodon hiuksia, mutta ei sanonut mitään. Frodo vilkaisi setää ja oli näkevinään kyyneleen hänen kasvoillaan.
-Sedälläkin siis on paha mieli, Frodo mietti ja katseli sylissään olevaa nallea.
Nalle oli kastunut Frodon kyyneleistä.
-Nalle haluaa, että syöt vähän, setä sanoi.
Frodo laittoi nallen vierelleen ja söi. Kielo-täti oli tullut pöydän toiselle puolelle syömään. He söivät kaikessa hiljaisuudessa.

-Tämä on sinun uusi kotisi Frodo, setä sanoi kun he kaikki olivat saaneet syötyä. Ja… ja uusi perheesi.
Kielo katsoi puolisoaan ja nyökkäsi tuskin nähtävästi. Frodon silmiin nousi kyyneleet ja hän katsoi tätiin, joka hymyili hänelle.
-Ymmärrätkö sinä mitä on tapahtunut? setä kysyi Frodolta.
Frodo vain nyökkäsi ja otti nallen taas itselleen.
-Sinä olet nyt surullinen ja sinua itkettää. Se menee aikanaan ohi. Me itkemme, koska meillä on ikävä, täti sanoi Frodolle ja alkoi sitten itsekin itkemään.

Illalla Kielo meni jälleen Frodon huoneeseen. Hän oli tullut hakemaan Frodoa toisten kanssa nukkumaan. Tästä lähtien Frodo kuuluisi heidän perheeseensä, eikä poikaa sopinut pitää yksin käytävien lukemattomien huoneiden sokkeloissa. Frodo oli ottanut yhden äitinsä paidoista ja piti sitä kädessään. Siinä oli vielä äidin tuoksu. Yöpöydälle hän oli kerännyt lelunsa, jotka isä oli hänelle veistänyt. Hän piti eniten puisesta ponihahmosta, koska se muistutti häntä isän hoitamista poneista. Täti talutti pojan toisten luo, suureen valaistuun kamariin. Lapsilla oli sängyt vieri vieressä ja kamarin perällä oli vanhemmilla oma makuusoppinsa. Kamariin oli tuotu yksi sänky lisää. Se olisi tästä päivästä alkaen Frodon paikka.

Avatar
Fairy tale
Puolituinen
Viestit: 270
Liittynyt: Ke Huhti 28, 2004 6:17 pm
Paikkakunta: Tukinturku

Viesti Kirjoittaja Fairy tale » Ti Elo 31, 2004 9:31 pm

Pikkuveli / Osa 4.

Ensimmäinen syksy Rankkihovissa
Syksy 1380 Konnunlaskua (Frodo 12v.)

Frodon uusi elämä Rankkihovissa ei ollut aina helppoa. Heti ensimmäisenä yönä suuressa makuukamarissa hän oli kastellut sänkynsä, eikä sitä ollut tapahtunut enää moneen vuoteen. Kielon isommat pojat Miro ja Lari saivat siitä syyn alkaa kiusaamaan Frodoa. (Miro oli 15 ja Lari 14-vuotias.) Kielo piti Frodon puolia, mutta kaikkea eivät tädinkään silmät nähneet. Hän komensi pojat pois huoneesta.

-Älä sinä heistä välitä Frodo, täti lohdutteli. Sellaisia isommat veljet ovat, eikä pikkuveljenä ole aina helppoa olla.
Frodo katsoi tätiään ja hänen helmoissaan pyöriviä kaksosia Tomia ja Timiä. Kaksoset olivat häntä itseään kolme vuotta nuorempia. Perheen pienin, Leinikki oli vasta heräämässä ja hieroi silmiään. Isosisko Kanerva oli melkein isojen poikien ikäinen. Frodon onneksi tyttö ei ollut mukana isojen poikien kiusatessa häntä, kuunteli vain hiljaa ja huomaamattomana omassa nurkassaan.

-En minä ole oikea pikkuveli, hän sanoi ja katsoi suu mutrussa lattiaa.
Kielo huokasi syvään. Hän halusi vain Frodon parasta. Pojalla ei varmaan ollut helppoa, mutta hän tekisi kaikkensa, jotta Frodo voisi tuntea kuuluvansa perheeseen.
-Sinä saat olla veli, jos niin haluat. Et ehkä ole oikea veli, mutta ihan oikea serkku olet. Ja toivon, että jonakin päivänä voit tuntea kuuluvasi meidän perheeseen. Rankkihovissa kaikki hobitit ovat kuin samaa perhettä. Olemme sitten serkkuja tai jotakin muuta, täti kertoi ja katsoi Frodoon.

Frodo kuunteli ja seurasi tätinsä ahertamista, kun hän laittoi jokaisen sängyn kauniisti päiväkuntoon. Frodon sänkyyn hän vaihtoi kaikki liinavaatteet puhtaisiin ja antoi nallen hänelle. Frodo roikotti nallea kädessään ja jäi katsomaan johonkin kaukaisuuteen. Olisiko hänen elämänsä tästä lähtien tällaista? Ei omia veljiä ja siskoja. Nyt ei edes omaa äitiä ja isää. Hän oli vain joku serkku, yksinäinen ja irtonainen pieni hobitti, joka ei kuulunut oikeastaan minnekään. Voisiko hän joskus tuntea itsensä veljeksi? Pikkuveljeksi? Tai isoveljeksi pienemmilleen? Muutama kyynel putosi hänen poskelleen ja hiljaa hän käveli pois huoneesta. Kielo katsoi kyyneleet silmissä hänen jälkeensä.

Usein Frodo vetäytyi vanhaan huoneeseensa kesken leikkien ja nukahti sinne. Huoneessa oli vielä hänen vanhempiensa matkatavarat. Kukaan ei ollut siirtänyt niitä mihinkään ja se sai Frodon tuntemaan olonsa turvalliseksi kaiken uuden ja oudon keskellä. Frodolle yöt olivat pelottavia. Hänen muistiinsa piirtyi aina uudelleen se sateinen ja tuulinen yö, jolloin hän ei saanut unta. Sade ja myrskytuuli olivat erottaneet hänet vanhemmistaan ja hän oli jäänyt yksin.

Hän oli nukkunut vasta muutaman viikon toisten kanssa suuressa kamarissa, mutta halusi sieltä pois. Niinpä yhtenä yönä, jolloin hän ei saanut nukuttua, hän hiipi pimeää käytävää pitkin vanhaan huoneeseensa. Käytävä oli hiljainen, liian hiljainen. Se oli pelottavaa. Välillä lattia narahti Frodon jalkojen alla ja hän pysähtyi sydän pamppaillen kuuntelemaan yön ääniä. Mutta mistään ei kuulunut mitään. Vanha huone muistutti häntä kipeästi äidistä ja isästä, mutta siellä hän nukkui paremmin, kuin kamarissa toisten kanssa.

Aamulla Kielo-täti näki Frodon tyhjän sängyn ja arvasi, että poika olisi huoneessaan. Hetken hän katseli nukkuvaa poikaa, jolla oli peiton lisäksi peitteenään äitinsä paita. Nallen lisäksi tyynyn vierellä oli puinen poni. Pieni hobitti näytti levolliselta ja suloiselta siinä nukkuessaan. Täti sulki silmänsä ja huokaisi. Frodo saisi muuttaa takaisin huoneeseensa, jos hän niin halusi. Tavallisesti nuorille hobiteille Rankkihovissa annettiin oma huone, kun he täyttivät 16, mutta joskus suuren perheen isommat lapset nukkuivat yksinään tai keskenään omissa huoneissaan.

-Huomenta ja hyvää syntymäpäivää Frodo, täti kuiskasi.
Frodo avasi uniset silmänsä ja hymyili vähän. Huoneen ovi aukeni uudelleen ja sieltä tulivat Kielon pienimmät lapset ja monia Frodon hyviä leikkitovereita häntä herättämään. He lauloivat onnittelulaulun, eikä sen jälkeisestä iloisesta puheensorinasta saanut enää mitään selvää, kun kaikki halusivat onnitella Frodoa yhteen ääneen.

Se oli päivä, jolloin Frodo jälleen nauroi ja iloitsi tovereidensa seurasta ja leikistä. Syntymäpäivät tarkoittivat koko Rankkihovin lapsille juhlaa. Silloin he saivat herkutella mielin määrin ja remuta tavallista myöhempään. Ja Rankkihovissa sattui melkein joka viikko olemaan jonkun lapsen syntymäpäivät, joita juhlittiin.

Frodo sai vieraan Hobittilasta saakka, kun Bilbo tuli häntä tapaamaan. Se taisi olla ainoa kerta, jolloin Bilbo ei järjestänyt Hobittilaan kutsuja, sillä hänellä oli Frodon kanssa sama syntymäpäivä. Se ei Bilboa suuremmin haitannut, sillä hän sai Rankkihovissa hyvän vastaanoton ja sai syödä niin paljon kuin halusi. Hänellä oli varattuna Frodolle aivan erityinen lahja täksi päiväksi.

-Bilbo-setä! Frodo huusi jo kaukaa ja juoksi vauhdilla vanhan hobitin luo. (Itseasiassa Bilbo oli hänen serkkunsa, mutta Frodo oli pienestä saakka kutsunut häntä sedäksi.)
Vanha hobitti halasi lämpimästi pientä syntymäpäiväsankaria.
-Frodo, pieni veijari, Bilbo sanoi. Minulla on sinulle jotakin.
Hän kaivoi takkinsa taskusta pienen kirjan. Siinä oli paljon kuvia, mutta oli siinä tekstiäkin. Hän ojensi kirjan Frodolle, joka katseli sitä suu auki loksahtaneena. Hän oli nähnyt Bilbon huoneessa monta kirjaa, mutta hänellä ei ollut koskaan ollut ainoatakaan.
-Se on nyt sinun, Bilbo sanoi.
-Minun? Kiitos, Frodo sanoi ja katsoi kiinteästi kirjan kansikuvaa.

Kannen kuvassa oli pitkiä, kauniita hahmoja, jotka olivat pukeutuneetkin kauniisti. Hahmoilla oli pitkät hiukset, toisilla tummat ja toisilla vaaleat. Frodo ei ollut koskaan nähnyt sellaisia olentoja. Hän katseli kuvaa lumoutuneena.
-Nuo ovat haltioita, Bilbo sanoi ja osoitti kirjan kantta.
-Haltioita? Heitä on siis olemassa, Frodo ihmetteli.
-Tietysti heitä on olemassa. Aivan kuten sinä seisot siinä ja minä tässä, Bilbo selitti. Haluaisitko oppia lukemaan? Silloin tietäisit mistä kirja kertoo.
-Lukemaan? Tietysti haluan oppia, Frodo vastasi innoissaan.

Hobitit istuivat yhdelle pihan penkeistä ja Bilbo luki Frodolle kirjaa. Hän oli saanut kirjan haltioilta, joiden luona hän toisinaan kävi. Hän oli itse kääntänyt kirjassa olevan kielen westronin kielelle, jota hobitit käyttivät. Suuri osa Konnun hobiteista ei koskaan opettele lukemaan tai kirjoittamaan, mutta silloin tällöin löytyi joku, joka opetti taidon nuoremmilleen.

Niin Bilbo opetti Frodoa tuntemaan kirjaimet ja siitä alkoi lukemisen taito. Bilbo oli Rankkihovin vierailulla viikon ajan ja hänet oli majoitettu Frodon kanssa samaan huoneeseen. Siellä hobiteilla oli rauhallinen paikka, jossa saattoi opetella lukemaan ja tietämään lisää haltioista. Bilbo vältti puhumasta pojan vanhemmista. Jos Frodo aloitti, silloin he juttelivat, mutta muuten Bilbo sai läsnäolollaan pienen hobitin unohtamaan surunsa ja menetyksensä tuskan hetkeksi.

Frodo kuuli Bilbolta ensimmäistä kertaa, että haltioita oli todella olemassa ja sen, että setä myös tapasi heitä ja oli heidän ystävänsä. Bilbolla oli muitakin erikoisia ystäviä. Toisinaan hänen luonaan majaili kääpiöitä. Tuota pientä ja tanakkaa kansaa tapasikin Konnussa toisinaan. Ja kuten Frodo tuli pian huomaamaan, kääpiöitä liikkui Bukimaassa useammin, kuin Hobittilassa.

Päivät ja viikot vierivät. Aivan vuoden lopulla, kun päivät olivat lyhyet ja illat pimenivät aikaisin syntyi Rankkihoviin uusi pieni tulokas. Kielon ja Rufuksen perhe istui päivällisellä ja kaikki juttelivat Merimacin perheen uudesta Berilac-vauvasta. Silloin Frodo muisti keväällä Hobittilassa syntyneen Sam-vauvan.
-Hobittilaan tuli keväällä vauva, mutta se ei tullut meille, Frodo kertoi.
-Miten niin ei tullut teille? Miro kysyi.
-No se meni Bilbon naapuriin, kun ei voinut tulla meille, Frodo jatkoi.
Kielo katsoi merkitsevästi Frodoa, mutta antoi pojan jatkaa.
-Etkö sinä tiedä mistä vauvat tulevat? Miro kysyi ivallisesti ja sai Frodon hämilleen.
-Eikä ne päätä mihin ne syntyvät. Ne vaan syntyvät. Ei ne tule tai mene, Lari sanoi yhtyen veljensä naljailuun.
-Tuo ei tiedä miten vauvat tehdään… Miro aloitti, mutta sai isältään tuiman katseen.
-Nyt riittää pojat, Rufus sanoi tuimasti ja se riitti hiljentämään veljekset.
Päivällistä jatkettiin hiljaisuuden vallitessa. Noustessaan pöydästä Lari tönäisi ohimennen Frodoa.

Ei ollut ensimmäinen kerta, kun veljekset kiusasivat ja tönivät Frodoa. He kiusasivat milloin mistäkin syystä. Kerran hän oli kastellut sänkynsä, toisella kerralla hän oli kuljeksinut käytävällä itkien ja nalleaan rutistaen ja kerran he olivat kiusanneet siksi, että hän näytti tytöltä. He taisivat olla myös kateellisia siitä, että Frodo oli saanut pitää vanhan huoneensa. Heillä kun ei kaikilla ollut omaa huonetta, jonne piiloutua.

Pahinta oli, jos mukana kiusaamassa oli muitakin Rankkihovin isoja poikia. Frodo pelkäsi heitä ja vältteli mielellään heidän seuraansa. Hän viihtyi ikäistensä ja itseään nuorempien hobittilasten seurassa. Ja mikä oli merkillepantavaa, hän viihtyi erityisen hyvin joidenkin aikuisten seurassa, kuten Bilbon, Kielon ja toisinaan myös Esmeralda-tädin seurassa. Päivällisen jälkeen Kielo päätti, että olisi aika jutella Frodon kanssa ja selvittää hänelle muutama asia.

-Mitä sinä tarkoitit, ettei vauva voinut tulla teille vaan menikin Bilbon naapuriin? täti kysyi.
-Niin äiti sanoi silloin kun minä halusin pikkuveljen, Frodo kertoi.
-Tiedätkö sinä mistä se Sam-vauva oikein tuli? Ja miksi vauva ei tullutkaan teille, vaikka olisit halunnut?
Frodo pudisti päätään. Niin täti oli vähän arvellutkin. Mistä pieni poika olisi tiennyt, kun oli kasvanut ainoana lapsena pienessä perheessä. Tavallisesti hobittilapset alkoivat ymmärtää tällaisia asioita ollessaan 9 tai 10-vuoden vanhoja. Siksi toiset pojat olivat olleet hänelle inhottavia. Ja niin täti kertoi niin hyvin kuin taisi.

-Näithän sinä Donna-tädin ison vatsan, ennen kuin vauva syntyi?
-Näin, Frodo sanoi ja nyökkäsi samalla.
Frodo kuunteli, kun täti kertoi vauvan kasvavan äidin vatsassa ja siitä, mihin isää tarvittiin.
-Kun vauva on tarpeeksi iso syntymään se haluaa pois äidin vatsasta. Aluksi se imee maitoa äidin rinnoista eikä se tarvitse muuta ruokaa.
-Äiti sanoi, että hän ja isä halusivat meillekin syntyvän vauvan, mut… mutta vauva ei voinut tulla meille, Frodo kertoi ja häntä alkoi itkettää.
-Ja sinä olisit halunnut, että Sam-vauva olisi ollut sinun pikkuveljesi, niinkö?
-Niin.
-Voi Frodo-kulta. Aina ei äiti ja isä onnistu saamaan vauvaa, vaikka haluaisivatkin.
-Mi… minä pyysin pikkuveljeä ja äiti rupesi itkemään.

Silloin täti tajusi Frodon murehtivan myös sitä, että oli saanut äitinsä itkemään. Hän selitti, ettei äiti ollut Frodolle vihainen. Äiti oli aina rakastanut Frodoa. Mutta äiti tuli surulliseksi, koska hänkin olisi halunnut Frodolle pikkuveljen tai siskon. Kielo lohdutti poikaa sylissään ja sai huomata miten pieni hobitti kietoi kätensä hänen ympärilleen ensimmäistä kertaa koko syksynä.
-Täti.
-No mitä?
-Sinä olet kiva, Frodo kuiskasi.
Nuo pienet sanat lämmittivät Kielon sydäntä. Hän hymyili kyyneliensä läpi.
-Täti rakastaa sinua, hän vastasi ja tarkoitti sitä sydämensä pohjasta.

Avatar
Lyyti
Puolituinen
Viestit: 308
Liittynyt: Ma Helmi 02, 2004 10:13 pm
Paikkakunta: Kokkola

Viesti Kirjoittaja Lyyti » To Maalis 03, 2005 11:12 pm

Tämä tarina sai minut itkemään. *pyyhkii kyyneleitään*

Sinä osaat hyvin kirjoittaa. ^^ Kuvailet hyvin ja teksti on sujuvaa..

Odotan innolla jatkoa. *hymy*
~ Vuoden 2009 Runoilija ~

Elwing
Örkki
Viestit: 16
Liittynyt: Ma Helmi 28, 2005 2:04 am
Paikkakunta: Rauma
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Elwing » Pe Maalis 04, 2005 8:06 pm

Minäkin tuossa aloin itkemään. Taitava olet kirjoittamaan, kiitos tästä ihanasta tarinasta. ^^
May it be an evening star
Shines down upon you
May it be when darkness falls
Your heart will be true
You walk a lonely road
Oh! How far you are from home

Avatar
Fairy tale
Puolituinen
Viestit: 270
Liittynyt: Ke Huhti 28, 2004 6:17 pm
Paikkakunta: Tukinturku

Viesti Kirjoittaja Fairy tale » La Maalis 05, 2005 8:25 am

Kiitos lukijat kauniit. Kun kuulin ja näin että tätä on kommentoitu, jäi minua ehkä eniten harmittamaan se, että tämä on kesken. Enkä tiedä jatkanko tätä koskaan. Osat 5 ja 6 ovat hyvin pitkään olleet arkistoissani odottamassa. Mutta kiitos kun kerroitte että kävitte lukemassa. :wink:

Hitunen
Puolituinen
Viestit: 212
Liittynyt: Ma Loka 31, 2005 7:50 pm

Viesti Kirjoittaja Hitunen » Ma Marras 07, 2005 3:21 pm

Tämä oli todella koskettava tarina... Aloin itkemään ihan oikeasti. :cry:

Sinä osaat kuvailla tosi hyvin ja olet todella hyvä kirjoittamaan.

Niin eli toivottavasti voit kaivaa uudet osat arkistosi perukoilta pölyttymästä ja laittaa ne tänne :wink:

Kiitos ihanasta lukukokemuksesta.

Anóriel
Örkki
Viestit: 184
Liittynyt: Pe Elo 27, 2004 6:02 pm
Paikkakunta: Satumaailma

Viesti Kirjoittaja Anóriel » To Marras 17, 2005 9:35 pm

:D Tämä on kaunis ja aito ficci... En yleensäpidähobiteista, mutta tämä on ihana! Kirjoittaisit tähän jatkoa, tahdon tietää miten tässä käy...!
Hyvä vaan jos edessä on
suuri tuntematon
ei millään väliä,
ei mitään järkeä...
(Tiktak)
PMK:n jäsen! Otus ja Satumaailman asukki. Avasta isokiitos Innisenille ja Felicylle!
PPK:n jäsen ja perustaja.
Vuoden Pippin -07

Tohveli
Örkki
Viestit: 22
Liittynyt: Ti Helmi 01, 2005 9:59 pm
Paikkakunta: Kahvimaailmassa unelmoimassa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Tohveli » La Marras 19, 2005 2:01 pm

Vau.
En ajatellut, että joku voi kuvailla tapahtumia noin hyvin. Olen otettu! Ihanan koskettava ja ihana tarina, kiitos. Osaat todella hyvin kuvailla paikkoja ja myös tarkoitan sitä, koska useasti kun luen jonkun tarinaa, joka on todella tarkka, siihen kyllästyy. Tähän en silti kyllästynyt :D
Certainty of death. Small chance of success. What are we waiting for?

Avatar
Fairy tale
Puolituinen
Viestit: 270
Liittynyt: Ke Huhti 28, 2004 6:17 pm
Paikkakunta: Tukinturku

Viesti Kirjoittaja Fairy tale » Ti Marras 29, 2005 9:34 pm

:shock:
Tämä on nostettu jostain pölyjen kätköistä. Olen sanaton. Kivaa, jos ja kun olette tästä pitäneet. Siitä jatkosta. Sitä tähän ei koskaan tule. Osat 5 ja 6 jäivät ranskalaisiksi viivoiksi laatikkooni, enkä ole nyt yli vuoteen kirjoittanut mitään TSH:N liittyvää. Mutta kaikki kirjoittamani hobittitarinat ovat yhtä suurta pitkää pötköä. Seuraavissa tarinoissa Frodo asuu jo Repunpäässä ja Sam työskentelee siellä. Tarina Frodosta siis jatkuu vasta tarinassa "Elämää suurempi rakkaus", Frodo/Doris.

Mutta kiitos kun olette kommentoineen näinkin vanhaa tarinaa. :wink:

Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune » To Tammi 05, 2006 8:09 pm

Kyyneleet silmiin kyllä tuli.Hyvin todellakin kirjoitettu.
"Rankkihovin lapset leikkivät sisällä ja juoksentelivat pitkin Smialin pitkiä käytäviä. "
Mutta eikös Tukeilla ollu Smialit? Smialithan on Tukinmaassa (?) ja Rankkihovi Bukinmaassa,vai muistanko väärin?
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009

Vastaa Viestiin