Rakkautta paossa, osa I

PG-13 ja sen alle olevat slash-ficit.

Valvojat: Likimeya, Ilona

Tricardon
Pehmomato
Viestit: 489
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 11:46 am
Paikkakunta: Espoo

Rakkautta paossa, osa I

Viesti Kirjoittaja Tricardon »

Title: Rakkautta paossa
Rating: PG-13
Genre: Slash
A/N: Eeeh... Joo, en sano mitään. Itseasiassa tämä ei ole ficci, vaan yksittäinen kohta eräästä ficistä, joka on vielä betaamatta, mutta tämä menee nyt tänne, jotta saan tietää, haluatteko lukea sen?

Suuntaa katseesi, siniset silmäsi kohti tähtiä ja tummaa taivasta. Mitä näet? Pimeyttä, pimeyttä vaan, jonka tähdet kirkastaa, ne luo valoaan. Jokaiseen hetkeen, joka sua painaa, löytyy lääke, eikä kaukaa. Pimeydessä on aina valo, kun sen löydät, on onni myötä. Suuntaa katsees tulevaan, älä anna muun sumentaa. Sinua ei määrää kukaan, mene, elämä ottaa sinut mukaan. Seuraa sitä, älä jää yhteen hetkeen, kiiruhda jokaiseen retkeen, jos ne tuovat sinulle pahaa, niin etsi se valo, aseta elämän nuoli jänteelle ja anna mennä, juokse, liidä, lennä.


Pimeys oli laskeutunut, vienyt mukanaan kaiken toivon pelastumisesta. Ainoa valonkajo oli örkkien soihdut horisontissa, jotka eivät tuoneet lämmintä ja lohdullista valoa, vaan kylmää ja pahaa hohtoa, joka lähestyi vääjäämättä. Syvänteenmuurit olivat lastattu pelokkailla sieluilla, tallipojilla ja vanhoilla miehillä. Joukosta uupuivat oikeat taistelijat, jotka hallitsija oli velhon vallan alaisena karkoittanut luotaan. Tuuli puhalsi idästä, sen piiskaavissa viimoissa saattoi haistaa örkkien hengityksen, kuulla heidän äänensä ja se sai haltian, Thranduilin nuorimmaisen värähtämään pelosta.

"Aragorn, minun-" haltia aloitti, mutta jätti lauseen kesken huomatessaan, että hänen ainoa turvansa ei seisonutkaan hänen vierellään. Hän oli vartiossa yksin, Gimlikin nukkui. Yö oli vielä nuori, mutta se ei ehkä toisi enää lähtiessään uutta aamua ihmisille.

Legolas kaiveli muistiaan saadakseen mieleensä Aragornin viimeksi sanomat sanat. Hän oli kertonut menevän vielä tunteja, ennen kuin örkit olisivat syvänteellä. Hän pinnisteli muistaakseen tarkemmin sen pehmeän äänen, joka sai kymmenentuhatta uruk-haitakin kuulostavan siltä, kuin vaaraa ei olisi ja hän saisi vain olla ja rakastaa, ei pelkoja, ei huolia. Hän ei kuitenkaan muistanut sitä, kun Gimlin kuorsaus tunkeutui hänen alitajuntaansa päälimmäiseksi. Hän tunsi, että lähtisi vaikka yksin kohti tuota tappavaa örkkilaumaa vastaan, kuin jättäisi nyt tilaisuuden kertoa rakastetulleen tunteistaan.

"Sinä, tule tänne!" hän käski jotakuta Rohanin soturia, jota hän ei tuntenut nimeltä.

"Niin, lordi haltia?" vartiolainen puhutteli Legolasia

"Jää vartioon puolestani, korvaan sen kyllä sinulle." Legolas lupasi hänelle iskien silmää ja katosi kierreportaisiin, ennen kuin mies sanoi mitään vastaan.

Haltian tarkat silmät aistivat liikettä pimeässä portaikossa, hän kiihdytti askeliaan ja sitten pysähtyi.

"Kuka siellä!" kysyi terävä, mutta rauhallinen ääni, Aragorn oli huomannut saman.

"Aragorn!" Legolas hihkaisi, ennen kuin ehti hillitä kieltään, hän otti askelen eteenpäin ja erotti Aragornin vain muutaman tuuman päässä itsestään.

"Minä- olin etsimässä sinua, minun on pakko sanoa tämä sinulle." haltia pakotti itsensä sanomaan ja jähmettyi. Aragorn tarttui ystävänsä silkinpehmeään käteen ja vaikkei sitä pimeässä nähnytkään, katsoi häntä silmiin.

"Olet huolissasi jostain, ystäväni, ovatko örkit jo lähellä?" Aragorn kysyi huolissaan ystävältään.

"Ei, ei örkit. Tämä koskee sinua, minua- meitä." Legolas sai suustaan hiljaa ja laski katseensa maahan, Aragorn kumartui hieman kuullakseen nuo hiljaiset sanat ja silloin se tapahtui. Legolas nosti katseensa ja kyynelistä kimaltavin silmin suuteli ihmismiestä. Aragorn antautui sen vietäväksi ja he eivät eronneet vielä hetkeen.

"Legolas, lopeta, tämä ei ole oikein!" Aragorn kuiskasi tuskallisesti erotessaan lopulta Legolasin lämpimistä huulista.

"Miksi? Kukaan ei voi estää, mikä sinua pidättelee?" haltia kysyi hämmästynyt ilme kasvoillaan

"Kunnia." Aragorn vastasi lyhyesti, mutta ytimekkäästi.

"Älä valehtele minulle, ystäväni, kerro minulle..." Legolas jatkoi sinnikkäästi.

"Kerro mitä?" Aragorn kysyi ymmällään.

"Mitä sinä pakenet?" Legolas kertoi tietäessään saavansa vihaisen vastauksen.

"Minä en pakene mitään!" Aragorn kivahti vihaisesti "Tämä on väärin, yritä ymmärtää!"

"Valehtelet, kerro totuus, enkö minä kelpaa sinulle?" Legolas sai suustaan ja hänen silmänsä kostuivat jälleen.

Aragorn ei voinut vastata 'kelpaat', hän hiljeni ja laski katseensa, yht'äkkiä lattialla valuvat vesinorot kiinnostivat häntä mystisesti.
[i:7e0c8c9a3b]Aika kulkee, kellot laukkaa
monta raukkaa, hauta haukkaa
Ennen iltaa, siis kulje siltaa
mut varo murhamiesten kiltaa
Varo liittymästä heihin
jotka usko eivät enää mihinkään[/i:7e0c8c9a3b]

CMX / Melankolia
Avatar
Noradriel
Yksinäinen susi
Viestit: 1134
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
Paikkakunta: Lothlórien

Viesti Kirjoittaja Noradriel »

Tähän ei sitten tunnu saavan jatkoa. Hyvä oli ja minulata on turha odottaa rakentavaa palautetta. :wink:
Suomeksi; Saako jatkoa?
Let me forget all of the hate, all of the sadness.

Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009


Avatar by Paperlime
Avatar
mr.Greenleaf
Örkki
Viestit: 196
Liittynyt: Ma Tammi 29, 2007 8:14 pm
Paikkakunta: Imatra

Viesti Kirjoittaja mr.Greenleaf »

Jos kysyt haluammeko jatkoa; vastaan ehdottuomasti, kyllä.

Tuo oli oikein hyvä pätkä. Ja minua kiinnostaa ehdottomasti se, oliko Aragornilla todellakin esteenä vain kunnia? Ja miten sitten käykään sodanjälkeen? Kuoleeko jompi kumpi? Jakavatko he suhdettaan, vai jättääkö Aragorn Legolaksen kokonaan yksin?

Min haluvaa tiätää! ^^,
Vuoden 2008 Gimli Kiitos kovasti <33
Peregrin Rankkibuk
Örkki
Viestit: 34
Liittynyt: Pe Helmi 23, 2007 10:31 pm

Viesti Kirjoittaja Peregrin Rankkibuk »

Pidin ja pidin paljon. Niin että mikä rakentava kommentti?
Tukin tolvana -> Peregrin Rankkibuk
Crescent
Örkki
Viestit: 30
Liittynyt: Ma Syys 18, 2006 6:53 pm
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja Crescent »

Alku oli hyvin mielenkiintoinen, pituutta tosin olisi voinut olla hieman enemmän. Odotan innolla, miten Aralle ja Legolasille käy :wink:

Tuo alun runokohtaus oli hauska. Hyvin olit saanut sanat rimmaamaan!

Virheitä en löytänyt ja muutenkin teksti vaikutti sujuvalta.

Paritus on se perinteinen A/L, mikä on hyvä, koska minä en ainakaan jaksa kyllästyä siihen vielä pitkään aikaan :D

Jatkappas vaan ja kyllä lukijat varmasti vähän pidempiäkin kappaleita tosiaan jaksaisi lukea :wink:
Ja valo leikkii taas yllämme. Punaisilla hiuksillasi, ja se leikkii vakavissaan. Ehkä se ei jätä meitä tälläkertaa.
Avatar
Aralas
Puolituinen
Viestit: 251
Liittynyt: Su Kesä 14, 2009 4:12 pm
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

juuuuuuh....

Viesti Kirjoittaja Aralas »

Jepp, kyllä me pidempiä lukuja jaksetaan lukea, jos ei niin sitten vaikka pakolla.

Kirjoitusvirheet: 0
Taso: hyvä
Pisteet: 70/100
jatkoa ei kyllä näytä tulevan.... Mielenkiintoisesti kerrottu, paritus, johon ei sitten kyllästy ikuna

sori, mie oon vähä väsyny.... ei kyl kovin rakentavaa palautetta, myönnän. :idea: :D
"After San Sebastian please come with me. I'll take my clothes off." Mr. Tony Kakko

Vuoden Legolas 2010
Vastaa Viestiin