The Night of the Loving Dead (vampyyriloftisficci, täynnä)

Täällä kaikki legendaariset ja vielä legendaarisemmat topicit, joita ei haluta tappaa.
Cash
Samooja
Viestit: 523
Liittynyt: To Marras 10, 2005 3:49 pm
Paikkakunta: Häntä on kaksi, He ovat rikki. Toinen on Helvetissä, Toinen on taivaassa. Etsi sieltä.

Viesti Kirjoittaja Cash »

ÅÅÅWWW! Tästä tulee varmasti ihana. Kun hahmot ovat täynnä, niin minkäs voi...*pudistelee päätään* olen kuitenkin ensimmäisten joukossa lukemassa. Kunhan vain ilmoitellaan milloin lakaa^^ *jännittynyt*

*kuolaa* Vampyyrejä...
OLEN EX: Devil in Heaven :D
Cash on erittäin epäaktiivinen loftislainen ja on pahoillaan siitä, se haluaisi olla täällä useammin, mutta kaikki töpöt on melkein jo läpikäydyt ja kyllä tämä pikkupiru siltikin täällä sekoilee, olimiten oli.
Melody Midnight
Metsähaltia
Viestit: 654
Liittynyt: Su Kesä 20, 2004 1:11 pm

Viesti Kirjoittaja Melody Midnight »

Miulla on tässä hieman kiire, joten en ehtinyt lukea hahmojanne kuin pintapuolisesti, mutta hyvältä vaikuttaa, suuret kiitokset. ^__^ (Jessi ilmoittakoon omat mahdolliset mielipiteensä kunhan palaa mökiltä, ja mie luen ne tarkemmin kunhan ehdin, hahmot siis. *nodnod*)

Leego, ranskankieliset kommentit <3 Rakastan ranskaa, se on ihana kieli (vaikka vaikea opiskella xD), ja lupaan tässä ja nyt, että niitä Leopoldille voidaan järjestää. ^.^

Sansku, kumpikaan meistä (tai no Jessistä en menisi vannomaan *kikatus*) ei harrasta kannibalismia emmekä ole erityisen väkivaltaisiakaan, joten uskaltautuisin sanomaan, että ylihuominen olisi ihan ok vaihtoehto.

Devil, ficin pitäisi kaiken järjen mukaan alkaa (ja myös loppua, jos hyvin käy) tässä kesän kuluessa, että kannattaa vilkuilla tuota Loftisficciosastoa aina silloin tällöin. ^^
Herrasmies kulkee aina portaissa edellä. Myös yksin ollessaan.
Delly
Lady Antiangst
Viestit: 1082
Liittynyt: Ti Tammi 06, 2004 2:07 pm
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Delly »

Eli kuten sanottua, minun vamppineitini viipyy vielä jonkin aikaa - en usko, että saan sitä tänne ennen kuin ensi viikolla, vaikka toivossa on tietysti hyvä elää ja uskossa hyvä kuolla (ja herätä henkiin). Anteeksi. *katuva katse sukkiin (mustat)* ... Mutta saatte kyllä Danielin vielä tässä _melkein_ pian. ^^'
And so they lived happily ever after.
- The End -

Vuoden Loftisficcaaja '04, '05 ja '06 + Suloinen '07 ja '09 + Pippin '10 \o/
SiRiuS
Ocean Soul
Viestit: 1044
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 5:54 pm
Paikkakunta: Hamina
Viesti:

Viesti Kirjoittaja SiRiuS »

Tässä tämä vampyyrinpaimentaja nyt vihdoin on. Ja anteeksi kun on kestänyt, ja uudestaan anteeksi siksi että tämä on aivan järkyttävän huono... Tai sanottaisiinko että tässä ei ole niin paljon sisältöä kuin voisi olla... Miulla on pää oikeasti täynnä pelkkää tyhjää. Osittain johtuu ainakin tästä kuumuudesta, ei jaksaisi ajatella yhtikäs mitään... >.< Mutta joo... Kysykää vaikka yksärillä jos haluatte täydennystä johonkin kohtaan, tai keksikää itse.


1. Nimi, (mikäli olet vampyyri, kuolin-)ikä, sukupuoli, kansallisuus
*Michael McBeth, 30, mies, englantilainen

2. Ulkonäkö, fyysinen kunto ja vaatetus
*Melkein olkapäille ulottuvat, tummanruskeat hiukset. Pitää niitä yleensä auki. Suuret, vihreät silmät. Hieman kulmikkaat kasvot, komeat piirteet. Herra on noin 180 cm pitkä. Hoikka, mutta lihaksikas. Hyvässä kunnossa, pitää paljon liikunnasta. Vaatteet... Tummat housut.. Ehkä farkut. Vartalonmyötäiset t-paidat kuuluvat tämän vaatevarastoon. Joku musta takki myös yleensä (sään mukaan) päällä. (Pää täynnä tyhjää...)

3. Luonteenpiirteet, (elämän?) filosofia, asenteet, tavat, tottumukset, ruuanhankintataktiikat ja muuta vastaavaa
*Tämä on aika tulinen luonne. Sanoo melkein aina suoraan mitä mieltä jostain asiasta on. Noudattaa useimmiten annettuja ohjeita, vaikka joskus saattaakin tehdä oman päänsä mukaisesti. Silloinkin, kun se ei ehkä olisi kaikkein järkevintä. Vaikka asiat suoraan sanookin, niin ei pahemmin harrasta vittuilua vaikka sarkastisia kommentteja sinne tänne heittääkin.

4. Tausta
*Vanhemmat kuolivat tulipalossa tämän ollessa 4-vuotias. Sen jälkeen asui isoveljensä kanssa isoäitinsä luona, kunnes muutti omaan asuntoon työtä saatuaan.

5. Erityistoiveita?
*Noup.

6. Muuta enemmän tai vähemmän oleellista
*Noup.
Tykkäätkö hevisedistä?

Vuoden 2006 RPS-ficcaaja.
Kuva
Jester
Jeesus
Viestit: 857
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 10:36 am
Paikkakunta: Valtaistuimen juurella
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Jester »

Hiihihii, kiitoksia valmistuneista hahmoista, hienoa sakkia ovat. ^_^

Sirre, saat anteeksi. ^^ Voit tietty täydennellä halutessasi, tai sitten me sävelletään omasta päästämme. ^^

Muuten taidan komppailla Melodyn viestiä. Paitsi että ei, Jessikään ei harrasta kannibalismia. Ainakaan usein. x)

...Eli nyt ollaan saatu suurin osa hahmoista ja loppujen kohdalla tiedetään, missä mennään. Hianoa. ^^
And then we'll do it doggy style so we can both watch X-Files

Vuoden Frodo
Itu
Puolituinen
Viestit: 398
Liittynyt: Su Heinä 11, 2004 10:30 pm
Paikkakunta: Hellsinki

Viesti Kirjoittaja Itu »

Well, ei se ollut maanantai, eikä tiistai, eikä piru vie ihan keskiviikkokaan, mutta tässä hän on. :roll:

1. Nimi, (mikäli olet vampyyri, kuolin-)ikä, sukupuoli, kansallisuus
Florian "Narcisse" Évariste on 12-vuotias vampyyripoikaotus Ranskasta

2. Ulkonäkö, fyysinen kunto ja vaatetus
Vasta 12-vuotias ja ranskalaista perua kun Florian on, on tämä pikkuherra vasta 148-senttinen ja melkoisen sirorakenteinen. Murrosikä ei ollut ehtinyt iskeä kunnolla ennen vampyyriä, joten poikasemme on ainakin ihan pikkupojan näköinen, jos ei oloinen. Ensimmäinen kasvupyrähdys oli tosin ehtinyt tehdä tuloaan sen verran, että kädet ja jalat ovat hieman epäsopusuhtaiset pojalle, mutta eivät mitenkään kovin huomattavan. Silmät ovat tasaisen tummansiniset, nenä suora ja siro, ja suukin on kovin aristokraattinen. Vaikutelmaa rikkovat kuitenkin hiukset, jotka korvia pidemmälle ylittävänä, mutta kuitenkaan olkapäille yltämättömänä eivät aina ole siisteimmässä kunnossa. Innostuessaan harjaa ja laittaa ne nätisti, muttei yleensä näe miksi maksaa vaivaa. Hiukset ovat pohjaväriltään kastanjanruskeat, mutta vaaleammat aurinkoraidat ovat vallanneet alaa hyvin huomattavissa määrin - jostain syystä ne eivät ole kadonneet, vaikkei poika enää auringossa liiemmin aikaansa vietä.

”Kuollessaan” piti päällään aivan tavallisen ruskeita polyesterihousuja ja vaaleaa paitapuseroa – jalat olivat paljaat. Noista vaatteista on kuitenkin kuluneiden vuosikymmenien aikana hankkiutunut eroon. Eloaikansa vaatteissa yksinkertainen maku on kuitenkin jäänyt päälle – ei oikein osaa pitää mitään äärimmäisen koristeellista yllään. Vaatemaku on tietyllä tavalla aikuistunut ja ei ole aivan tyytyväinen fyysisen olemuksensa asettamiin rajoituksiin vaatetuksen hankkimisen suhteen – mittatilauspuvut ovat loppujen lopuksi niin kovin aikaa vieviä. Jalassa on yleensä tavallisen mustat nauhalenkkarit, sukat, tummansiniset tavalliset istuvat farkut, jonkinlainen T-paita ja tummanvihreä jakkutakin tyylinen vähän tyylikkäämmän näköinen takki.

Ja fyysinen kunto. Se on... huonohko. xD Niin pitkään kuin pojalla oli vielä intressejä leikkiä eli juosta hippaa ja muuta sen tyylistä, niin sitähän saattui kehua hyväksi ongelmitta. Mutta sitten nekin jäivät eikä se oikein ole löytänyt muita keinoja pitää fyysisestään kunnosta huolta – juoksulenkit tuntuvat ajatuksena turhan typeriltä, jotta tämä pikkuherra tarttuisi siihen. Eli kyllä se juoksee, syyn kanssa jopa jonkun aikaakin, muttei se sitä kovin kauaa jaksa.

3. Luonteenpiirteet, (elämän?)filosofia, asenteet, tavat, tottumukset, ruuanhankintataktiikat ja muuta vastaavaa
Florian on loppujen lopuksi suhteellisen ikävä ihminen. Pikkuvanha näsäviisastelija, jolla on aivan liian korkea omanarvontunto. Ylimielinen suorastaan, monet sanovat itserakkaaksi. Siitä viehättävä lempinimi, Narcisse. Joku joskus lohkaisi, miten Florian (joka siis oikeasti tarkoittaa kukkaa) oli jo valmiiksi niin kukkaispoika, että laji sieti määrittääkin ja kutsui Narcisseksi. Se tarttui lähipiiriin ja sitä myötä pidemmällekin, kun poikaa ei enää esiteltykään Florianina vaan Narcissena. Ja miten niin tämä olisi voinut kuulua taustaan? xD Kohtelee siis muita ihmisiä periaatteella ”minä tiedän paremmin”, ainakin jos tietää olevansa näitä vanhempi. On kuluttanut paljon aikaa oppimiseen – keksinyt muutakaan tekemistä – ja on oikeasti ihan älykäs, joten saakin yleensä muut puheillaan vakuutettua siitä, että asenne on ihan ansaittua. Itseään vanhempia ja fiksun oloisia henkilöitä kohtaan osaa jo käyttäytyäkin, vaikkakin silloinkin asenne on tyyliä ”tsiih, jos nyt sitten on pakko”. Viehättävää, ne? Inhoaa sitä aliarviointia, mitä useimmat harjoittavat tämän suhteen. Ja tietyllä tavalla inhoaa myös tilaansa – ei niinkään vampyyriyttä, vaan sitä ettei koskaan edes saanut kasvaa aikuiseksi. Ikuisuus lapsen kehossa, voi jee ja sillain. Viettää aikaansa lähinnä opiskelemalla tai kiusaamalla muita. Osaa useampaa kieltäkin melko sujuvasti. Se on ihan oikeasti melkoisen aikuinen, mutta joskus lapsellisia kiukunpuuskiakin esiintyy. Käyttäytyy melkein kuin joku parikymppinen – periaatteessa ihan aikuinen, mutta joskus vielä pilkahtelee merkkejä, joista huomaa ettei se ihan kunnon aikuinen ole. Esimerkkinä tosiaan kiukunpuuskat ja mahdollisesti kielennäytöt sekä jalanpoljenta jos oikein turhaantuu. x)
Halutessaan osaa olla melkein seurallinen ja tietyllä tavalla seurapiirimäinen – kykenee sivistyneeseen keskusteluun ainakin. Ei tunne oikeastaan ketään ystäväkseen, hyvin harvojen kanssa suostuu keskustelemaan mitään välttämätöntä. Ja silloin kun keskusteleekin, on se melkoisen negatiivista. Silloin saattaa jopa innostua, jos sattuu osumaan jonkun sellaisen henkilön kohdalle, joka on tutkinut samoja asioita kuin hän – pitää esimerkiksi historiasta kovasti – ja osaa vielä keskustella siitä älykkäästi. Ei kertakaikkiaan kestä ihmisiä, jotka eivät vain tajua. Yleismieliala ja mieleenkin useaan hiipivä käsite on: ”Olen idioottien ympäröimä.” Kovin reilua, mutta minkäs teet. x) Haluamattaan saa joskus myös herkkyyspuuskia, jolloin tajuaa aivan liian hyvin miltä jostain toisesta voi tuntua. Pyrkii yleensä huitaisemaan ne pois tai vain pakenee paikalta – ei osaa herkkyysjuttuja oikein hyvin. Jos joskus pyrkisikin lohduttamaan jotain, se olisi lähinnä varmaankin osaaottava taputus käteen tai jotain vastaavaa. Se voisi olla melkein suloistakin, jos kyseessä olisi täysikasvuinen mies, mutta pojan suhteen se on melkein sääliteltävää.
Antaa muiden tietää nopeaan mitä hän heistä ajattelee, mutta muuten itsestään ei kerro juuri mitään. Täysi nimikin jää useaan mainitsematta, on paljon helpompaa tulla tunnetuksi Narcissena – hymähtää usein nimelle sitä sanoessaan, kun ei itseään loppujen lopuksi arvosta niinkään paljoa. Arvostaa vain kaikkia muita vielä sitäkin vähemmän.
Hmm, eiköhän tuossa ala olla tarpeeksi... ^^’ Tämän siitä saa kun ajattelee hahmoaan liikoja. Mutta niin, ruuanhankitataktiikat vielä! Harrastaa aikuiseksi kasvaneita, jotka saa ulkomuodollaan suhteellisen helposti puolelleen. Ja, noh, oletteko koskaan yrittäneet saada pikkulasta irti kaulastanne, jos se ei vain halua irrottaa otettaan? Olkoot kuinka ”pieniä ja voimattomia” hyvänsä, se on hankalaa. Eli kyllä tämä ruokaa saa.

4. Tausta (vampyyreista tahtoisimme tietysti tietää myös sen oleellisen seikan, milloin näistä tuli eläviä kuolleita – vaihtelu on sallittua, kuitenkin ”mieluummin jKr. kuin eKr.”)
Noh, kaksitoistavuotiaaksi asti tämä oli onnellinen pikkulapsi, joka auttoi vanhempiaan, kävi koulua ja vapaa-aikanaan leikki kavereidensa kanssa... Ei mitään kovin erikoista. Tavallisesta perheestä lähtöisin, pikkusiskokin oli parikuukautinen tämän kuollessa. Ulkonäön perusteella tätä ei välttämättä ihan tavallisesta perheestä lähtöisin olevaksi uskoisi, mutta jotkut nyt vain ovat suloisia lapsia. Syntyi vuonna 1954 (ja kyllä, jKr.), eli kuoli 1966 (yllättäen yhäti jKr.). Sen jälkeen on pyörinyt aika lailla randomisti ympäriinsä, opiskellut, piileskellyt paljon kirjastoissa ja aina tasaisin väliajoin pyörinyt hämäräperäisempienkin tyyppien ja muiden vampyyrien keskuudessa. Ei silti tunne otoaan kotoisaksi oikein missään. Opiskelunsa ansiosta on kuitenkin jopa yllättävänkin yleisosaava, realistisesti kuitenkin.
Äh, ei tämän elämässä tai kuolemassa ole tapahtunut mitään erityisen mielenkiintoista tähän asti. x) Järjestäkää vaihtelua siihen?

5. Erityistoiveita?
Ihan yksi lause? :D "Minä olin kuollut ennen kuin sinä olit syntynytkään."

6. Muuta enemmän tai vähemmän oleellista
Eh, olen tehnyt tätä väsyneenä ja sen huomaa. xD Hymiöitä ja kummallisia lauseenrakenteita, mutta huomauttakaa jos sieltä löytyy jotain erityisen kummallista niin katsotaan voiko sitä tulkata.
.... Ja Jessi, anteeksi, mutta kyllä, se puhuu ranskalaisittain. x) Melillä sen faktan kanssa tuskin on ongelmaa. * Naur. * Osaa se mitä kieltä te nyt loppujen lopuksi haluattekaan näiden puhuvan, mutta ranska on se äidinkieli – mutisee joskus ranskankielisyyksiä jo senkin takia, että useimmat eivät niitä ymmärrä vaikka sattuman kautta sattuisivat selvää saamaan. Ei ole palannut Ranskaan pari vuosikymmentä sitten sieltä lähdettyään.
Jotain pörrötettävää.
Delly
Lady Antiangst
Viestit: 1082
Liittynyt: Ti Tammi 06, 2004 2:07 pm
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Delly »

Noin, olen täällä nyt hieman aikaisemmin kuin oletin. ^^ Mutta sehän on vain hyvä (vaikka myöhässä olen silti XD).

1. Nimi, (mikäli olet vampyyri, kuolin-)ikä, sukupuoli, kansallisuus
Käyttää nimeä Daniel tai Dani Frost ja irvistää melko pahasti jos joku tämän ristimänimeä, Gabrielia, hoksaa käyttää. Kuollessaan 27-vuotias kanadalainen miekkonen (Äidinpuoleltahiukankanadanintiaaninverta. XD Oli pakko.)

2. Ulkonäkö, fyysinen kunto ja vaatetus
Herra on siis neiti, joten lähdetään vaikka liikkeelle niistä pitkistä hiuksista – luonnonkiharat (_kiharat_ eikä laineikkaat) ja tummanruskeat. ^^ Otsatukkaa on koitettu pitää poissa silmien edestä huiveilla, hiusklipseillä ja kaikennäköisillä jännillä jutuilla. Söpösti pikkuisen kyömy nenä, intiaaniverenperintönä. Jonkinlaisen sattuman kautta toinen silmä on ruskea ja toinen vihreä, mutta koska toisessa on sitten seurana hiukan vihreää ja toisessa ruskeaa, väriero ei ole silmiinpistävä, vaan pikemminkin hauska yksityiskohta. ^^ Pituutta 176 senttiä, melko hoikka ja luonnostaan kapealuinen tapaus, hiukan vino mutta ystävällinen hymy perusilmeenä. Ja meikkaa hiukan – yleensä vain vähän eyelineria, juhlavammissa tilaisuuksissa huolellisempi meikki.

Fyysinen kunto? Mikä? XD ... no ei hän kovin haudassa mädänneen näköinen ole, jos siitä lähdetään. Hiukan kalvakka (ne pari pisamaakin ovat haalistuneet, mitä Dani ei välttämättä pistä pahakseen ^^), mutta muuten ihan elävän näköinen ja oloinen, hengityskään ei juostessa pihise (kuten se eläessä tapasi tehdä XD).

Vaatetuksessa taas tuetaan paljon farkkua, ja sopivassa määrin revittyä sellaista yleensä. Leveälahkeisista housuista tykätään, mutta kapeammatkin menevät, kunhan eivät aivan säärtä nuollen mene. ^^ Dani ei myöskään kavahda hameita, joten oikeastaan yli puolet vaatevarastosta koostuu puoleen reiteen tai melkein nilkkaan yltävistä kellohameista. Jalkoja kansoittavat tennarit, yläkroppaa teepaitojen ja villapaitojen ja sellaisten farmaripaitojen lisäksi usein joko farkkutakki (niiteillä, hakaneuloilla ja tussilla koristettuna) tai sellainen pehmeä, ruskea mokkanahkatakki jossa on sellaisia inkkarihapsuja. ^^ Kummatkin takit yltävät vyötärölle, talvella saattaa vetää päälle polvipituista villakangasta. Väreinä sellainen farkunsininen, valkoinen, nuuskamuikkusenvihreä, musta ja ruskea. Huiveista tykkää myöskin, näissä samoissa väreissä, ranteeseen, polven ympärille, kaulaan tai päähän kietaistuna. Lisäksi kaulassa pronssinen kelttiristi sekä nahkanauhaan kiinnitetty plektra ja oikeassa nimettömässä pronssisormus.

3. Luonteenpiirteet, (elämän?)filosofia, asenteet, tavat, tottumukset, ruuanhankintataktiikat ja muuta vastaavaa
Harrastaa hiljaista idealismia sikäli että seisoo periaatteidensa takana, mutta ei ole niitä heppuja jotka kapuavat puhujankorokkeelle ja puhuvat kansan vallankumoukseen diktatuuria vastaan. Noudattaan periaatteitaan hiljaisesti ja suhteellisen huomaamattomasti (vaikka mitään muuta ei hiljaisesti ja huomaamattomasti teekään XD), taustavaikuttaja enemmän kuin näkyvä johtaja. Pysyttelee väleissä kaiken kansan kanssa, lieventää kireää tunnelmaa kun tarvitsee, harvemmin pistää mitään numeroa pystyyn jostakin pikkuvääryydestä tai vastaavaa – kaiken kaikkiaan kannattaa aikalailla Hakuna matata- elämänfilosofiaa.
Arvostaa elämää, joten ”harrastaa cocktail-kekkereitä” mitä ruokapolitiikkaan tulee. (Voivatko vampyyrit syödä oikeaa ruokaa? Jos voivat niin tämä tykkää mausteisesta. ^^)
Sikäli intiaaniperintönsä puolella, että rakastaa luontoa ja eläimiä ja yrittää suojella sitä, vaikka näkeekin nykyään vain öisen puolen. Toisaalta taas pystyy jollain tapaa nyt noudattamaan enemmän villiä ja vapaata pocahontasluonnettaan ja tosiaankin töistä tai huolestuneesta perheestä huolimatta lähteä vaikka viikkokausiksi pohjois-Kanadan metsiin juoksemaan ja retkeilemään.
Porukassa yleensä sellainen vapaamielinen, leppoisa kaveri joka ei tuppaa syyttelemään toisia pienemmistä tai suuremmistakaan sattumista, vaan jatkaa eteenpäin periaatteella ”Nooh, toverit, mitäs kokeillaan seuraavaksi?” Harrastaa sarkastisensukuisia, mutta piilokannustavia ja hymyn avustuksella ystävällisiä repliikkejä ja kommentteja itse kullekin, usein lämpimän virneen ja hiustenpörrötysten tai olkapäälle taputtamisen kera. Ei turhia hötkyile tai kuohu, ottaa ”elämänsä” rennosti ja mukavasti, kunhan pääsee tarpeeksi usein luontoon vähäksi aikaa. Kiipeilee seinille, repii tapetit ja syö verhot, jos tulee lukituksi sisätiloihin pidemmäksi ajaksi kuin mieluisaa.

4. Tausta
Tuoreempi jannu, eli tuolta viimeisimmältä 70-luvultamme on kotoisin. ^^ Tai siis kuolinpäiväksi laitettiin 8.11.1975, ja suremaan jäi äiti, isä ja pikkusisko. Siskon nimeksi hirviövanhemmat laittoivat Rafaelan, mutta se otti sen kyllä aina paremmin kuin velipoika Gabrielin. XD Nyt isi ja äiti viettävät leppoisia eläkepäiviä tökkimällä telkkaria kävelykepillä sohvalta käsin ja Rafaela elää aviomiehensä ja kolmen lapsensa kanssa jossain Thunder Bayn rannoilla. (Pennutko? Totta kai ne ovat kaikki poikia. Totta kai niiden nimet ovat Gabriel, Michael... ja Daniel. ^^) Dani viettää enemmän aikaa kuin haluaisi myöntääkään vakoillen perhettään ja elämää, joka olisi voinut olla sen. Jos nuorimmainen, Michael, on sopivasti leikkimässä yksin puistossa, Dani menee nimettömänä sen luokse vähäksi aikaa pelaamaan palloa tai antamaan vauhtia keinussa, mutta sen lähemmäs ei uskalla mennä.
Kuolemaansa ennen työskenteli kahvilassa tarjoilijana (XD) ja soitteli kavereiden bändin basistina. 8.11. sinä eräänä vuonna hän sitten palaili myöhään yöllä treeneistä kotiapäin, ja tietenkin valitsi sen puiston kautta kulkevan oikotien ajatellen, etteivät kliseet ikinä satu sen kohdalle. Seuraava henkilö, jonka se kohtasi, olikin sitten vampyyri.

5. Erityistoiveita?
Jos sen saa ujutettua mukaan jonkin jälki- tai sivunäytösjutun mukana, niin olisi aika suloista jos Dani kävisi vilkaisemassa perhettään. *hym* Sellainen kiireetön, hiljainen kohtaus.
Ja sitten repliikki ”Pahimpia kaikista ovat kuitenkin kliseet. Hyökkäävät kierosti takaapäin, kun hetkeksi käännät selkäsi.”
Dani tutkimassa jotain tuoretta, tappotylsää vampyyrikirjaa. ”Nämä eivät koskaan keksi mitään uutta... nuori tyttö kävelee yöllä yksin kotiin, päättää oikaista puiston kautta ja törmää vampyyriin. Klise, klise! Eihän niin nyt oikeasti käy!” Ja sitten, kun joku huomauttaa että eräälle nimeltämainitsemattomalle Danielille kävi juuri niin... ”... No niin... Mutta... se on eri asia! Minä en ole tyttö! ... Ainakaan kovin paljon.”

6. Muuta enemmän tai vähemmän oleellista
Tässä fransmannien väenpaljoudessa on vain sopivaa, että Danille saa sanoa ”Bonjour” ja hän todennäköisesti hymyilee, nyökkää ja nojautuu sitten kysymään kuiskaten vierustoveriltaan, tuliko juuri haukutuksi. Eli hän ei osaa sanan puolikastakaan ranskaa. XD
Ja Danilla on kissanpentu. Sen nimi on Koda, se on pörröinen, pieni, vihreäsilmäinen, juovikas ja oranssiturkkinen. ^^ Ja Dani palvoo sitä. (Olisikos edes ääretöntä, jos kaikkein pelottavimmat vampyyrit olisivat siinä koolla ja kertoilisivat, kuinka ovat aikaansa viime tapaamisen jälkeen viettäneet – verta ja horrorteemoja, totta kai – ja sitten kaikkien katseet kohdistuisivat Daniin, jolla on kissanpentu sylissä ja joka sitten toteaa että ”Minä? Minä olen... pelannut palloa siskonpoikani kanssa ja kastellut naapurin kukat kerran päivässä. ^^” Joo, se on toivekohtauksensukuinen ajatus. ^^)


... Jessi sanoi, että se saa olla intiaani! XD Ainakin melkein. *viaton*

Ja nykäiskää hihasta (tai jotan radikaalimpaa) jos tuntuu että jotain sopisi muuttaa, korjata, lisätä tai poistaa. ^^
And so they lived happily ever after.
- The End -

Vuoden Loftisficcaaja '04, '05 ja '06 + Suloinen '07 ja '09 + Pippin '10 \o/
Jester
Jeesus
Viestit: 857
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 10:36 am
Paikkakunta: Valtaistuimen juurella
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Jester »

*päästää innostuneen whee! -äänen ja raahaa Danielin kaappiinsa* Tack, Delly-dear. Ihastuttava neiti jälleen kerran. ^_^ Eli nyt pitäisi olla vampyyrikatras kasassa (yhtä paimenta tosin kaipaillaan yhä), mikä taas tarkoittaa varsinaiseen suunnittelutyöhön siirtymistä. ...Heti kun olen toipunut juhannuksesta ja nukkunut yhdet kunnon yöunet.

Ja Leegolle kiitokset ranskan pikakurssista. ^^
And then we'll do it doggy style so we can both watch X-Files

Vuoden Frodo
Sansku
Porojen Ylijuttu
Viestit: 1226
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 4:59 pm
Paikkakunta: peräkylä nimeltä Kirkkonummi
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Sansku »

Nimi, ikä, sukupuoli, kansallisuus
Anraí Élie-Eachann Descoteaux [ensimmäinen ja samalla kutsumanimi, toinen nimi ja sukunimi], 28, mies ja irlantilaisranskalainen

Ulkonäkö, fyysinen kunto ja vaatetus
Iso mies. Ei lihava. Iso. Pituus huitelee noin 196–198 cm välillä ja painoakaan ei ole paljoa pituuteen nähden, jotain 70 kilon paikkeilla, molemmin puolin seitsemääkymmentä, eli välillä se tippuu kuuteenkymmeneen ja välillä takaisin seitsemäänkymmeneen. Hartiat ovat hiukan tavallista leveämmät ja käsivarsissa on lihakset, ei ehkä maailman lihaksikkain tapaus, mutta ihan menettelevä kyllä, sen verran, että ainakin oman verran painoa jaksaa kantaa jonkun matkaa. Kroppa on hyvin muodostunut ja ihan kiinteäkin liikunnan ansiosta, juokseminen ja painojen nosto kohottavat tämän mieltä. [Usein aggressiot ja muut sellaiset puretaan juoksemiseen tai säkin hakkaamiseen kuin muihin ihmisiin.] Jalat tällä ovat pitkät, samoin kädet ja sormet, ja niistä tämä löytääkin usein enemmän hyötyä kuin lyhyistä raajoista. Silmät ovat suuret ja merensiniset nallekarhusilmät, eli suuret ja jotka sulattavat pahimmatkin jäälohkareet. Ripset ovat kaarevat, pitkät ja tuuheat, joka naisen unelma, I see. :D Nenä ei ole kyömy, vain hiukan pysty ja ihan perus, ei mikään hyppyri laskettelijoille. Hiukset ovat laineileivat, vähän yli leukaperien, joten menevät juuri ja juuri kiinni – ja silloinkin jää aina muutama hiussortuva kehystämään kasvoja. Jos kyse on hiuslenkeistä, niitä Anraí taikoo mistä vain. Hiusten väritys on tällä[kin] kertaa syvän kiiltävän musta ja sekin värjäysaineiden ansiosta, juurikasvu toteuttaa aina aika vaaleanruskeaa linjaa, mutta harvemminpa sitäkään näkyy, kun pitää hyvää huolta värjäilystä. Ja hiukset ovat taas sitä luokkaa, että joka naisen unelma. Kevyet laineet ja paksut.

Vaatetus… *miettii* Okeis. Kauluspaitoja, paljon. Ja lähinnä mustia sellaisia, joskus harvoin repäisee ja päällä onkin valkoinen, eikä musta kauluspaita. Ja hihat ovat useammin kuin aina kääritty ranteen sijasta kyynärpäihin, kylmän ilman tullessa vetää ne alas, mutta hihansuiden napit pysyvät aina auki. Ja kravatit löytyvät aika harvoin tämän kaulasta, useammin ne ovat kaapin pohjalla. Joskus kuitenkin kaulasta löytyy valkoinen kravatti med musta kauluspaita, samoin toistapäin. Pitää suurista kontrastieroista. Ellei tämän päällä ole kauluspaitaa, on tilalla musta pellavapaita, kaula-aukko on sellainen neliskanttinen ja keskikokoinen. Se paita on vähän pidempi mallinen ja roikkuu usein hiukan yli housujen vyötärön, sen paidan alla kuitenkaan ei ole mitään. Housut ovat useimmiten pellavaa myös, tai farkut. Sisäisen bilehileen herätessä, löytyvät päältä nahkahousut mustalla värityksellä ja musta kauluspaita, hihat kyynärpäihin käärittyinä. Ja housuissa, lähinnä farkuissa tai sellaisissa suorissa, mutta ei puvunhousuissa, on useimmiten musta vyö ja hopeinen solki. Erittäin kuumalla ilmalla saattaa päälle eksyä hihaton, vartalonmyötäinen musta paita. Kengät ovat mustat myös, varsi tulee puoleen väliin pohjetta, eli polven ja nilkan puolessa välissä ja nyöritettävät. Korkoa näistä kengistä löytyy muutaman sentin verran ja toiselta nimeltään kengät tottelevat ”maiharit”-nimeä. Eli pituutta on usein kenkien kanssa jo se kaksi metriä.

Vasemmassa olkapäässä on tällainen ja se meinaa rohkeutta, japanilainen merkki ja siksi se, koska tämä on kokenut kovia ja haluaa muistuttaa itselleen rohkeudestaan. Ja korvan takana oikealla puolella, tuossa korvan taustalla siis, on myös tatuointi, mutta ihan pienenpieni siipipari, muistuttaa unelmasta lentää. Korvissaan tällä on vasemmassa kaksi ja oikealla kolme hopearengasta, useimmiten huulesta löytyy myös, vasemmalta puolelta, sellainen hopeinen rengas, jonka meni joskus ”tyhmyyksissään” laittamaan, mutta sittemmin kiintynyt siihen. Sormuksia on vasemman käden etusormessa sekä pikkurillissä, oikeassa kädessä sormukset ovat etusormessa ja nimettömässä. Tällaiset niin ikään. Arpia on niskassa yksi, sellainen jo lähes valkoinen, parin sentin pituinen, veli sohaisi puukolla vahingossa.

Luonteenpiirteet, (elämän?)filosofia, asenteet, tavat, tottumukset, ruuanhankintataktiikat ja muuta vastaavaa
Pidättyväinen jossain määrin. Pitkäjänteinen, todella. Erittäin epäluuloinen. Kyseenalaistaa kaiken. Kaiken. ”Ai et voi todistaa, miten tiedät sen tapahtuneen oikeasti?” -tyylisiä juttuja. Huumorintajuinen. Ja huumorintaju sitä luokkaa, että nauretaan kaikelle, vaikkei saisikaan nauraa. Itseironinen. Vahingoniloinen sopivan tilanteen sattuessa, ei kuitenkaan ”nyt sattui oikeasti” -tilanteissa. Sarkastinen. Erittäin sarkastinen. Tästä saa aika helposti sellaisen kuvan, ettei välittäisi maailman menosta tuon paskaakaan tai tahtoisi muuten vain kyseenalaistaa kaiken, koska ei osaa muuta ajatella. Tämä on kuitenkin aika fiksu tyyppi, lähinnä elämä opettanut – ja se onkin motto; ”Elämä opettaa.” Jaksaa ajatella aina kauhu- ja trilleri-elokuvien motivaatioita ja kyseenalaistaa nekin, ja niiden tapahtumat. Eniten merkitsevät ystävät, koska perhettä ei ole. Ja ystäviään suojelee kuin perhettä, puolustaa ja tukee kaikessa, he ovat kuin perhe Anraílle.
Aika positiivinen ajattelutapa on Anraín perusjuttu. Yrittää ajatella kaikista hyvää niin kauan, kunnes voi todeta itse, ettei kannata ajatella enää hyvää. Jos sataa rankasti, niin tämä voi lohkaista jotain tyyliin, että ainakin nurmikko saa vettä tai jotain muuta yhtä fiksua. Pidättyväinen tämä on siinä määrin, ettei ihan ventovieraita halaile, mutta vähän läheisimpiä kyllä. Halaileminen, nauraminen, hymyileminen ja muu sellainen ei ole täysin vieraita asioita siis. Mutta tietynlainen kovuus ja uskottelevaisuus tästä löytyvät, sinisilmäisyyttä ei juuri ollenkaan. Epäilee jos kokee aiheeksi, ei ala epäillä ellei ole aihetta – ja syytökset tulevat vasta, kun pystyy todistamaan miksi syyttelee. Ihan rehellinen tapaus ja vaatii luotettavuutta ja rehellisyyttä takaisinkin.

Tausta
Anraí oli nuorin lapsi, syntyessään hänellä oli Aindriú-veli, joka oli 15-vuotias ja Aislinn-niminen sisko, joka oli Aindriún kaksossisar. Aingeal oli näistä vanhin, jo 20-vuotias. Äiti ja isä olivat kovin isänmaallisia mailleen, joten he yhdistivät irlantilaiset ja ranskalaiset sukujuuret, isä puhui lapsilleen aina irlantia ja äiti ranskaa. Anraí oli kuuden, kun sisarukset joutuivat onnettomuuteen matkustaessaan junassa. Vanhemmat kuolivat puoli vuotta myöhemmin, isä sai sydänkohtauksen ja äiti jäi auton alle. Anraí adoptoitiin siis, mutta perhe hakkasi ja sen isäpuoli käytti seksuaalisesti hyväkseen, joten ei kovin hyvä lapsuus. Anraí vaali irlantia, vaikka hänen kasvattivanhempansa eivät sitä suvainneet. Hän kirjoitti kaiken irlanniksi ja ajatteli irlanniksi, ranska oli hänelle lähinnä ”ulkomaalainen” kieli sillä hetkellä, vaikka molemmat olivatkin oikeasti hänen äidinkieliään. Viisitoistavuotiaana, humalassa ollessaan otatti lävistyksen huuleensa ja siitä puoli vuotta myöhemmin korviinsa reiät – selvinpäin. :D Ja seitsemäntoistavuotiaana otatti korvantaustaan sen tatuoinnin muistuttamassa niistä siivistä ja unelmista. Kaksikymmentä täytettyään otti rohkeus-tatuointinsa. Sen jälkeen on kokenut muiden perheenjäsentensä olevan aina läsnä ja suojelemassa, minne ikinä meneekään.

Erityistoiveita?
Nääh.
”Kaksi.” *nyökkää* *joku ihmettelee mitä* ”Se on kaksi. Ei neljä. Kaksi.”
”Voi hyvä sisar ja isä valkoinen!” -> ”Ei kun… No aivan sama!”
”Tarkoitit kai kolme, etkä kuusi?”
”… Pystytkö todistamaan sen?”
”Millainenkohan elämä mahtaa olla tupakalla?” *pyörittelee tupakkaa sormissaan* *vetää henkoset* ”No sen elämä oli siinä.” *tumppaa*
”Ei ole tupakkaa? Kai sinä ymmärrät yhteisen hyvän eduksi antaa tupakkasi minulle?” *mulkoilee pahasti ja sanoo erittäin viileällä äänellä* ”Hyvä poika. Sitähän minäkin.

Muuta enemmän tai vähemmän oleellista
Kamala tupakka- ja suklaariippuvuus. Tupakkaa menee parhaimpina päivinä aski päivässä, muuten vain muutamien tuntien välein yksi. Stressatessaan tupakkaa kuluu ihan liikaa.


Tässä se "tänään", eli päivän myöhemmin... Tapetaanko minua? ^^;;
ava; Yash.

Tunnustautuu vuosien 2004, 2006-2008, 2010 Samiksi ja vuoden 2005 Betaksi.

Pönkki 1996-2009

Olit maailman paras koira, rakas suojelusenkelini. Ilman sinua en olisi jaksanut läpi myrskyjen. Kaipaan sinua.
Jester
Jeesus
Viestit: 857
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 10:36 am
Paikkakunta: Valtaistuimen juurella
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Jester »

Nääh, en mie vieläkään viitsi tappaa ketään. ^^ Kiitokset hienosta hahmosta, Sanskulainen. Nyt taitavat olla kaikki kasassa, tai sitten meidän arkistointi on pettänyt jossain välissä ratkaisevasti. x)

Seuraavaksi voidaan siirtyä odottelemaan itse ficciä. *hovikumartaa ja raahaa hahmot ja Melyn kaappiin Punaisen Langan kanssa*
And then we'll do it doggy style so we can both watch X-Files

Vuoden Frodo
Jester
Jeesus
Viestit: 857
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 10:36 am
Paikkakunta: Valtaistuimen juurella
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Jester »

Et ole missannut mitään, valitettavasti. ^^' Sen verran voin lohduttaa, että ficci on sentään aloitettu ja tullaan kirjoittamaan jollain aikataululla, vaikkei mitään olla saatu vielä julkaistuksi. (Ne kesäficcisuunnitelmat vain hieman kariutuivat jo siinä vaiheessa, kun jouduimme toteamaan, ettei noin kiinnostavia hahmoja saatu kasaan riittävän lyhyessä ajassa. Ja tämä siis ihan kommenttina oman ajankäytön virhearviointiin eikä kenenkään syyllistämistarkoituksissa. ^^)

Malttakaa vielä. ^^' *ynisee Yoda-äänellä jotain kärsivällisyydestä ja räpsyttelee basistisilmiään söpösti*
And then we'll do it doggy style so we can both watch X-Files

Vuoden Frodo
Vastaa Viestiin