Arwenin kaipaus
Valvoja: Miaplacidus
Arwenin kaipaus
Kiitokset ja haliruttaukset Mariannalle, joka kesti hienosti perfektionistivaiheeni ja jaksoi käydä tämän mikälie-juttuni säe kerrallaan.
Tekisi mieli sanoa tästä jotain fiksua. Tämä syntyi eilen illalla, sillä teki mieli kirjoittaa jotain muuta kuin ficciä. Joten päädyin lyriikoihin. Tämä ei ole varsinainen laulu, tässä on vähän mukana eräänlaista runoutta ja toisaalta tämä on hieman ficin kaltainen. Kai.
No, pitemmittä puheitta, tässäpä tämä nyt tulee, Arwenin kaipaus (voi kun dramaattinen nimi) Palautetta otan vastaan enemmän kuin mielelläni.
Arwenin kaipaus
Lauloin puille ylle kaartuville
ne levittelivät oksiaan.
Tavoitellen sanoja ja säveliä
janoisina, nälkäisinä.
Surusta lauloin
ja rakkaudesta.
Jonka sain tuntea,
vaikkakin hetken vain.
Hetkeltä tuntui
vuosia kesti.
Vain silmänräpäys
kaikki ohitse oli.
Syksy sydämeeni saapui,
voimani se vei.
Kyyneleet ainoastaan
olivat lohtunain.
Yhä vain lauloin,
murhe sydämeni täytti.
Poissa olivat muut,
heidät kotiin kutsuttiin.
Meren taa he lähtivät
jättäen mallornit.
Ja elanor, niphredil
pois olivat kuihtuneet.
Jättivät maan
jota syvästi rakastivat.
Raskain sydämin
satamiin suunnistivat.
Yhä lauluni kaikui
kummulla Cerin Amrothin.
Jossa ennen soivat harput ja laulut,
tarut lausujien.
Hiipi metsään hämärä,
hohde hopeakaarnan,
minut valtasi suru,
vallan otti uupumus.
Kuka minua nyt lohduttaa?
Kuka sulkisi syliin lämpimään?
Rakkaani menetin
Iluvatarin lahjalle.
Kummulle palaan, jolla valat
ikuiselle rakkaudelle vannottiin.
On rakkaani mennyt
Siunatun Maan saleihin.
Odotatko minua?
Saanko vielä kerran sinut tavata?
Vai jäänkö yksin
suru ja kaipaus seuranani.
Lehdoissa Imladrisin
keskellä koivujen vehreiden.
Sinut ensikertaa tapasin,
silloin jäit ajatuksiini.
Tinúviel, Tinúviel!
Niin sinä minua kutsuit.
Kuin Tinúviel minä olenkin,
kohtaloni tähden.
Sinä olit loppumaton ilon lähde,
lähde joka on kuivunut.
Lempeä sade kuivassa maassa,
valon pilkahdus pimeässä.
Varjosta käännyimme,
hämärästä luovuin.
Kumpikaan ei ollut meitä varten,
kumpaakaan emme valinneet.
Viimein annoit siipikruunun
poikamme käsiin.
Kansasi jättäen,
jolle sanasi olivat elämä.
Endóreen olen väsynyt,
valo silmistäni sammunut.
Uupunut sydän,
kyyneleet loputtomat.
En löytänyt lohtua
lapsistamme, ystävistä.
Vain sinä olit valoni,
kastepisara kuihtuneessa maassa.
Hengenveto viimeinen,
rauhan viimein saan.
Jään Cerin Amrothille
rakkautesi ikuisesti muistaen.
Edit:Tästä tuli pitkä...kenties liian pitkä?80 riviä...
Tekisi mieli sanoa tästä jotain fiksua. Tämä syntyi eilen illalla, sillä teki mieli kirjoittaa jotain muuta kuin ficciä. Joten päädyin lyriikoihin. Tämä ei ole varsinainen laulu, tässä on vähän mukana eräänlaista runoutta ja toisaalta tämä on hieman ficin kaltainen. Kai.
No, pitemmittä puheitta, tässäpä tämä nyt tulee, Arwenin kaipaus (voi kun dramaattinen nimi) Palautetta otan vastaan enemmän kuin mielelläni.
Arwenin kaipaus
Lauloin puille ylle kaartuville
ne levittelivät oksiaan.
Tavoitellen sanoja ja säveliä
janoisina, nälkäisinä.
Surusta lauloin
ja rakkaudesta.
Jonka sain tuntea,
vaikkakin hetken vain.
Hetkeltä tuntui
vuosia kesti.
Vain silmänräpäys
kaikki ohitse oli.
Syksy sydämeeni saapui,
voimani se vei.
Kyyneleet ainoastaan
olivat lohtunain.
Yhä vain lauloin,
murhe sydämeni täytti.
Poissa olivat muut,
heidät kotiin kutsuttiin.
Meren taa he lähtivät
jättäen mallornit.
Ja elanor, niphredil
pois olivat kuihtuneet.
Jättivät maan
jota syvästi rakastivat.
Raskain sydämin
satamiin suunnistivat.
Yhä lauluni kaikui
kummulla Cerin Amrothin.
Jossa ennen soivat harput ja laulut,
tarut lausujien.
Hiipi metsään hämärä,
hohde hopeakaarnan,
minut valtasi suru,
vallan otti uupumus.
Kuka minua nyt lohduttaa?
Kuka sulkisi syliin lämpimään?
Rakkaani menetin
Iluvatarin lahjalle.
Kummulle palaan, jolla valat
ikuiselle rakkaudelle vannottiin.
On rakkaani mennyt
Siunatun Maan saleihin.
Odotatko minua?
Saanko vielä kerran sinut tavata?
Vai jäänkö yksin
suru ja kaipaus seuranani.
Lehdoissa Imladrisin
keskellä koivujen vehreiden.
Sinut ensikertaa tapasin,
silloin jäit ajatuksiini.
Tinúviel, Tinúviel!
Niin sinä minua kutsuit.
Kuin Tinúviel minä olenkin,
kohtaloni tähden.
Sinä olit loppumaton ilon lähde,
lähde joka on kuivunut.
Lempeä sade kuivassa maassa,
valon pilkahdus pimeässä.
Varjosta käännyimme,
hämärästä luovuin.
Kumpikaan ei ollut meitä varten,
kumpaakaan emme valinneet.
Viimein annoit siipikruunun
poikamme käsiin.
Kansasi jättäen,
jolle sanasi olivat elämä.
Endóreen olen väsynyt,
valo silmistäni sammunut.
Uupunut sydän,
kyyneleet loputtomat.
En löytänyt lohtua
lapsistamme, ystävistä.
Vain sinä olit valoni,
kastepisara kuihtuneessa maassa.
Hengenveto viimeinen,
rauhan viimein saan.
Jään Cerin Amrothille
rakkautesi ikuisesti muistaen.
Edit:Tästä tuli pitkä...kenties liian pitkä?80 riviä...
Viimeksi muokannut Andune, Pe Syys 08, 2006 8:37 pm. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Niin niin, en kommentoinut heti *piiloutuu ison kiven taa*.
Tämä on tosiaan hieman Tolkien-tyylinen ja kaunis. Surullinen. Jos kuulen vähänkin Aran viimeisistä vuosista olen valmis parkumaan. sniif.
Minä pidän koska tämä tosiaan on kuin ficci ja muutenkin.
En osaa kommentoida piste kom. *huomaa että "kivi" ei ollutkaan kivi, vaan...*
Jos lukisin tämän kokonaan uudestaan, voisi tulla pari kyyneltäkin. Kun musiikki taustalla on niin surullinen, tämän aihe on surullinen ja sitte se on vielä kauniskin. Avavav...
Jotkut kohdat on ei-ihan-niin-täydellisiä, mutta se ei mieltä masenna.
<3 Kiitos.
Tämä on tosiaan hieman Tolkien-tyylinen ja kaunis. Surullinen. Jos kuulen vähänkin Aran viimeisistä vuosista olen valmis parkumaan. sniif.
Minä pidän koska tämä tosiaan on kuin ficci ja muutenkin.
En osaa kommentoida piste kom. *huomaa että "kivi" ei ollutkaan kivi, vaan...*
Jos lukisin tämän kokonaan uudestaan, voisi tulla pari kyyneltäkin. Kun musiikki taustalla on niin surullinen, tämän aihe on surullinen ja sitte se on vielä kauniskin. Avavav...
Jotkut kohdat on ei-ihan-niin-täydellisiä, mutta se ei mieltä masenna.
<3 Kiitos.
Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan.
Hm, luin sieltä Risuja kommentoimattumuudesta-keskustelusta viestisi, ja alkoi kiinnostamaan millainen tämä oli. Ensiksi: kommentoinnin puute ei missään nimessä voi johtua siitä että tämä olisi huono, se johtuu luultavasti siistä, että lauluja on kenties vaikea kommentoida jne. Tosin lukukertojahan ei erityisemmin kannata tuijotella, koska moni avaa topicin muttei kerkeä/kuitenkaan lue ficciä. Mutta tämä oli ihana. Itsekin luen harvemmin lauluja, siksen tähänkään ennen ollut törmännyt, pitäisi ilmeisesti muuttaa tapoja
Niin eli, tämä oli tosi kaunis, ihanasti meni eteenpäin kuvailulla ja Arwenin tunteilla, vain lopussa kerrottiin enemmän tapahtumia. Äsken kun luin tuon, meinasin oikeasti itkeä lopussa Hyvä että näin mitään kun silmät kostuivat niin pahasti ^^ Ihana ja surullinen ja kaunis. Tulee kylmiä väreitä tätä lukiessa... ^^' Arwenin ja Aragornin tarina vaan on jotenkin niin ihana, ikuinen ja kaunis. Varsinkin Arwenin uhrautuminen ja... No, tiedäthän sinä.
*lukee uudestaan*
Sniif. Ihanuus. *pyyhkii silmiään ettei kirjoita ihan mitä sattuu*
En taida osata sanoa mitään ihmeellistä, kaikki kohdat olivat yhtä ihania, en osaa erottaa yhtään huonompana/parempana. Paitsi että viimeinen kappale vai-mitä-nuo-on oli ihana. Tosin kaikkihan nuo olivat, joten...
Ai niin, tosiaan Tolkien tyylinen, rakastuin tuohon kuinka Arwen lauloi puille kaipuustaan. Haltiamaista.
Ja ei ollut yhtään liian pitkä! No ei ainakaan minusta.
Kiitos vaan kun aiheutit nuhan kesällä
Niin eli, tämä oli tosi kaunis, ihanasti meni eteenpäin kuvailulla ja Arwenin tunteilla, vain lopussa kerrottiin enemmän tapahtumia. Äsken kun luin tuon, meinasin oikeasti itkeä lopussa Hyvä että näin mitään kun silmät kostuivat niin pahasti ^^ Ihana ja surullinen ja kaunis. Tulee kylmiä väreitä tätä lukiessa... ^^' Arwenin ja Aragornin tarina vaan on jotenkin niin ihana, ikuinen ja kaunis. Varsinkin Arwenin uhrautuminen ja... No, tiedäthän sinä.
*lukee uudestaan*
Sniif. Ihanuus. *pyyhkii silmiään ettei kirjoita ihan mitä sattuu*
En taida osata sanoa mitään ihmeellistä, kaikki kohdat olivat yhtä ihania, en osaa erottaa yhtään huonompana/parempana. Paitsi että viimeinen kappale vai-mitä-nuo-on oli ihana. Tosin kaikkihan nuo olivat, joten...
Ai niin, tosiaan Tolkien tyylinen, rakastuin tuohon kuinka Arwen lauloi puille kaipuustaan. Haltiamaista.
Ja ei ollut yhtään liian pitkä! No ei ainakaan minusta.
Kiitos vaan kun aiheutit nuhan kesällä
"Wild animals never kill for sport. Man is the only one to whom the torture and death of his fellow creatures is amusing in itself."
-James Anthony Froude
-James Anthony Froude
Fëanorel:*haliruttii sitä* Kiitos itsellesi! Edelleen merkitsee todella paljon, jos tämä on mielestäsi Tolkien-tyylinen.
Riziel:*haliruttii sitäkin* Voi kiitos kiitos kommentistasi.
Riziel:*haliruttii sitäkin* Voi kiitos kiitos kommentistasi.
Kyllä, taidan tietää. Arwenin ja Aragornin tarina saa minut kyyneliin joka kerta kun sen luen. Se vaan on niin...oli pakko kirjoittaa siitä (niinkuin en olisi siitä jo kirjoittanut )Arwenin ja Aragornin tarina vaan on jotenkin niin ihana, ikuinen ja kaunis. Varsinkin Arwenin uhrautuminen ja... No, tiedäthän sinä.
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
-
- Puolituinen
- Viestit: 389
- Liittynyt: Pe Marras 04, 2005 4:09 pm
- Paikkakunta: Rohanin ruohotasangot
Andune, tämä on edelleen tosi kaunis ja koskettava ^^ Ihanaa, ettet sittenkään jättänyt niitä riimejä loppuun. Arwenin ja Aragornin tarina tosiaan on kaunis ja surullinen.
(Tosin se ei omalla kohdallani vedä ihan vertoja Nimrodelille ja Amrothille tai Denethorille ja Finduilasille, mutta se nyt ei liene mitään uutta )
Lempisäkeeni laulustasi on ehdottomasti tämä:
"Tinúviel, Tinúviel!
Niin sinä minua kutsuit.
Kuin Tinúviel minä olenkin,
kohtaloni tähden."
Tuo vain on hieno, en osaa selittää järjellä tarkemmin. Naksahtaa vauhdilla maaliin ja herättää jotakin nukkuvaa, elikkä toimii minulle loistavasti. Bra, bra!
(Minä en nillitä enää mistään, kun nupsutin niin mahottomasti jo aikaisemmin )
(Tosin se ei omalla kohdallani vedä ihan vertoja Nimrodelille ja Amrothille tai Denethorille ja Finduilasille, mutta se nyt ei liene mitään uutta )
Lempisäkeeni laulustasi on ehdottomasti tämä:
"Tinúviel, Tinúviel!
Niin sinä minua kutsuit.
Kuin Tinúviel minä olenkin,
kohtaloni tähden."
Tuo vain on hieno, en osaa selittää järjellä tarkemmin. Naksahtaa vauhdilla maaliin ja herättää jotakin nukkuvaa, elikkä toimii minulle loistavasti. Bra, bra!
(Minä en nillitä enää mistään, kun nupsutin niin mahottomasti jo aikaisemmin )
Vuoden Draamaficcaaja 2007
Kauniin avan taiteili julietik.
Ruoskatarin (okei, Ruoskattaren ) kautta Annatariksi jälleen.
Kauniin avan taiteili julietik.
Ruoskatarin (okei, Ruoskattaren ) kautta Annatariksi jälleen.
-
- Velho
- Viestit: 1099
- Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
- Paikkakunta: Minas Ithil
Tämä oli todella kaunis ja koskettava. En arvannutkaan että osaat kirjoittaa tällaisia sanoituksiakin (tai runoutta, koska minusta tämä voisi olla runokin). Hieno tapa ilmaista Arwenin kaipaus... tuli mieleen se yksi ficcisi, joka kuvasi Arwenin kuoleman. En normaalisti lue runoja tai sanoituksia, mutta tämän luin ja se kosketti. En osaa oikein sanoa mitään järkevää. Ehkäpä lainaan lopuksi yhden säkeen, josta aivan erityisesti pidin, tai joka herätti minussa ajatuksia:
En löytänyt lohtua
lapsistamme, ystävistä.
Vain sinä olit valoni,
kastepisara kuihtuneessa maassa.
Tuosta käy niin hyvin ilmi se Arwenin omistautuminen Aragornille ennen mitään muuta. Uskon, että niin sen on täytynyt ollakin...
En löytänyt lohtua
lapsistamme, ystävistä.
Vain sinä olit valoni,
kastepisara kuihtuneessa maassa.
Tuosta käy niin hyvin ilmi se Arwenin omistautuminen Aragornille ennen mitään muuta. Uskon, että niin sen on täytynyt ollakin...
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Oih, olipa tosiaan ihana... Surullinen, koskettava lopussa toiveikaskin... Ihana... Kelpaisi hyvin vaikka Aragornin ja Arwenin tarun jatkoksi TSH... Koska kaikki faktat oli kohdallaan ja silleen. Mahtavaa...
(Älä välitä, olen väsynyt, rakentavaa ei irtoa)
(Älä välitä, olen väsynyt, rakentavaa ei irtoa)
Vuoden Tulokas 2007
Palautteenantaja 2008
Avasta kiitos Satoru_Okabelle!
Palautteenantaja 2008
Avasta kiitos Satoru_Okabelle!
Mithrellas: Tämä on vähän laulu, vähän runo ja vähän ficinki tapainen Sekalainen seurakunta.
Joo, samaa mieltä tuosta omistautumisesta. Miksi muuten Arwen olisi lähtenyt Minas Tirithistä Aragornin kuoltua? Kun kerta oli sitä jälkikasvuakin.
*haliruttaus*
Mara_Jade:Kiitos, mä taidan olla sen verran perfektionisti, että jos ficciä kirjoitan tsh:sta niin faktat pitää olla kohdallaan. Ja jos huomaan muiden ficeissä epäkohdan niin täältä kyllä kuuluu
*haliruttii sitäkin*
*reps* En minäkäänEn arvannutkaan että osaat kirjoittaa tällaisia sanoituksiakin
Joo, samaa mieltä tuosta omistautumisesta. Miksi muuten Arwen olisi lähtenyt Minas Tirithistä Aragornin kuoltua? Kun kerta oli sitä jälkikasvuakin.
*haliruttaus*
Mara_Jade:Kiitos, mä taidan olla sen verran perfektionisti, että jos ficciä kirjoitan tsh:sta niin faktat pitää olla kohdallaan. Ja jos huomaan muiden ficeissä epäkohdan niin täältä kyllä kuuluu
*haliruttii sitäkin*
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009